Kirkon muuttaminen moskeijaksi olisi käännekohta suomalaisessa yhteiskunnassa

Ylen uutinen kertoi, että Vaasassa on muslimeita niin paljon, että he haluaisivat ostaa kirkon muuttaakseen sen moskeijaksi. Yhteisön johtajan mukaan "tärkeintä olisi saada tarpeeksi suuri keskus, sillä yhteisö kasvaa jatkuvasti. Tarvitsemme rukoussalin, luokkahuoneita ja tilan kulttuurisille ja perheiden toiminnoille."

Jutun mukaan Suomessa on tällä hetkellä noin 140 000 muslimia. Se on varsin tarkasti 2,5 prosenttia kaikista maamme asukkaista ja kasvaa - edelleen saman jutun mukaan - noin 10 000 hengellä eli  seitsemällä prosentilla vuodessa. 

Siksi vaasalaismuslimien toive on hyvin ymmärrettävä. Heidän toivomansa kirkko ei kuitenkaan ole tällä hetkellä myynnissä, mutta - sen omistavan säätiön puheenjohtajan mukaan - "jos nykyinen vuokrasuhde päättyisi, saattaisi kirkko hyvinkin tulla uudestaan myyntiin. Silloin kaikki olisivat periaatteessa samalla viivalla."

Jos Vaasassa käy lähiaikoina niin, että luterilainen kirkko tosiaan muutetaan moskeijaksi, on tapaus luonnollisesti merkittävä käännekohta suomalaisessa yhteiskunnassa. Lisäksi sillä on symbolinen merkitys, koska sen voi halutessaan nähdä merkkinä kristinuskon taipumisesta islamille. 

On myös huomattava, että sellaisessa tapauksessa olisi mielenkiintoista nähdä naapuruston reaktio tapahtuneeseen. Kertoihan tuore tutkimus, että suomalaisten suhtautuminen moskeijan ilmaantumiseen omaan naapurustoon on jakautunutta: yli kolmannes suomalaisista suhtautuu sellaiseen kielteisesti ja viidennes myönteisesti. Lopuille asialla ei ole sen kummempaa merkitystä.

Jääkäämme siis seuraamaan ruotsinkielisen Pohjanmaan suurimman kaupungin 68 000 asukkaan suhtautumista tilanteen kehittymiseen. Heistä on suomenkielisiä 64,7 %, ruotsinkielisiä 23,2 % ja muita kieliä puhuvia 12,1 %. 

Tässä yhteydessä myös sillä saattaa olla merkitystä, ettei kaupungin asukasluku ole kasvanut juuri lainkaan enää moneen vuoteen, minkä seurauksena Vaasa on jäämässä lähivuosina nopeasti kasvavan Etelä-Pohjanmaan vahvasti suomenkielisen Seinäjoen varjoon alueen johtavana keskuksena. Myös tällä saattaa olla ainakin psykologista merkitystä vaasalaisten identiteettiin.

 

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Maria Tolppanen syyllisti raiskauksista väärää tahoa
Yle ja viharikos
Oulun demari-imaami kiistää oikeuden näkemyksen lapsiraiskausasiassa

Koulujen haaste syntyy köyhistä vaan ei työväenluokkaisista oppilaista

Silmiini tarttui tänä aamuna parikin koulu-uutista, joista ensimmäisen perusteella Suomen tulevaisuus ei näytä kovin kaksiselta. Sen mukaan peruskoulu ei tasaa enää lasten taustoista johtuvia eroja. 

Kyse on siis lasten ja nuorten kotien välisistä luokkaeroista ja heidän kohtaamastaan huono-osaisuudesta, jotka näkyvät yhä selkeämmin päivittäisessä elämässä. Ja sen seurauksena jutussa haastateltu joensuulainen opettaja kertoi olevansa "lähes päivittäin yhteydessä sosiaalitoimeen, rikospoliisiin ja lastensuojeluun".

Saman koulun rehtori puolestaan kertoi, että hän on "jatkuvasti tekemisissä koulun ulkopuolisten viranomaisten kanssa. Toisinaan emme saa mitään vastakaikua lasten vanhemmilta tai emme edes tavoita heitä, mutta opettaja ei voi tehdä kaikkea. Kotien ongelmat kuuluvat muille ammattilaisille."

Jutun mukaan ongelma koskee nimenomaisesti köyhien perheiden lapsia, eikä varsinaisesti esimerkiksi sitä, ovatko he keski- tai työväenluokkaisia. Siis ilmeisesti sellaisia ihmisryhmiä, joissa vanhemmat eivät käy säännöllisesti töissä. Haastatellun tutkijan mukaan koulut tarvitsevatkin "moniammatillista tukea muun muassa sosiaalitoimesta ja nuorisotyöstä, jotta lasten ja nuorten usko omaan pärjäämiseen ylipäätään rakentuisi". 

Itse kiinnitin huomiotani artikkeliin liittyvän tietolaatikon mainintaan siitä, että "sosiaalisesti ja taloudellisesti huono-osaisempien alueiden koulujen välisiä eroja on tasattu ainakin pääkaupunkiseudulla tarveperustaisella rahoituksella, ja vastaavanlainen lisärahoitus on tuonut hyviä tuloksia myös kansainvälisesti".

Olisiko Joensuussakin siis perimmältään kyse samoista seikoista, jotka ovat johtaneet pääkaupunkiseudun tiettyjen alueiden muuttumiseen kantaväestön karttamiksi alueiksi?

* * *

Toinen huomioni kiinnittänyt uutinen koski eduskunnassa tehtyyn aloitteeseen koululaisten kesälomien siirtämisestä. Se ei kuitenkaan etene, koska niin tehdäkseen sillä pitäisi olla takanaan hallituksen lakiesitys tai allekirjoitus vähintään sadalta kansanedustalta. Puheena olleella aloitteella oli vain kuusi perussuomalaista tai kokoomuslaista allekirjoittajaa.

Jutusta selvisi, ettei asian eteneminen ollut edes heidän tavoitteenaan, vaan pyrkimyksenä oli ainoastaan nostaa asia julkisuuteen. Ja siinä he myös jossain määrin onnistuivat (esimerkki ja toinen). 

Hyvä näin, sillä asia on nyt käsitelty ja myös selvitetty se, että siirtoa kannattaa vain 18 prosenttia kansalaisista 52 prosentin vastustaessa sitä. Näin koululaitos ja suomalainen yhteiskunta voivat rauhassa keskittyä ratkomaan niitä ongelmia, joita käsittelin tämän blogimerkinnän alkuosassa. 

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Kympin oppilas osasi ennen enemmän kuin nyt
Yksi plus yksi on kaksi, vaikka siitä ei mainittaisikaan erikseen
Poliisi varoitti ulkomaalaismiehistä