Ilta-sanomat kertoi, että murrosikäinen poika oli kiusannut entistä kaveriaan nimittelemällä tätä alatyylisesti. Asiaa oli yritetty sovitella koulussa, mutta ilman tulosta.
Lopulta kiusattu oli ottanut oikeuden omiin käsiinsä, uhkaillut kiusaajaa ja jopa kuljettanut mukanansa puukkoa. Lisäksi hän oli ottanut asian uudelleen puheeksi opettajien kanssa.
Näin tehdessään hän oli kuullut oven takaa kiusaajansa puhuvan hänestä naureskellen. Sen seurauksena hänen itsehillintänsä petti ja hän syöksyi pahoinpitelemään kiusaajaansa ehtien lyödä kolmella nyrkiniskua ennen kuin opettajat keskeyttivät tilanteen.
Tapauksesta seurasi kiusatulle poliisikuulusteluita, 50 päiväsakon suuruinen rangaistus sekä joutuminen lastensuojelulaitokseen. Tästä kaikesta huolimatta kiusaaja jatkoi hänen kiusaamistaan edelleen.
* * *
Mikäli tapaus on edennyt kuten olen ymmärtänyt - eli kirjoittanut edelle - Ilta-Sanomien jutun pohjalta, olisi tästä tapauksesta ollut syytä seurata vakava itsetutkikelun paikka suomalaiselle koululaitokselle. Tosiasiahan on, että koulu, sen opettajat ja rehtori ovat puheena olevassa tapauksessa epäonnistuneet täydellisesti tehtävässään huolehtia koulujen turvallisuudesta kaikille oppilaille.
Tässä yhteydessä opettajat ja koululaitos eivät voi edes vedota tietämättömyyteen, koska asia oli ollut esillä jo kauan ennen tilanteen eskaloitumista fyysiseksi väkivallaksi. Ja siksi oikeuden antamaan tuomioon johtaneet tapahtumat olisi pitänyt kyetä estämään.
En tässä tietenkään pyri puolustelemaan kiusatun pojan kiusaajaansa kohdistamaa väkivaltaa, mutta näen kylläkin kiusaajan rikoksen paljon suuremmaksi kuin nyt rangaistun henkilön. Suurimman konnan viitan asetan kuitenkin koululaitoksen aikuisille ihmisille, jotka - tästäkin jutusta päätellen - eivät vieläkään ota koulukiusaamista tosissaan, vaikka asiasta on puhuttu jo ainakin puoli vuosisataa.
* * *
En myöskään jaksa oikein puolustella suomalaista oikeuslaitosta - tai niitä lakeja, joita se tulkitsee. Olaus Petrin mukaan "se mikä ei ole oikeus eikä kohtuus, ei saata olla lakikaan". Nyt käsillä olevassa tapauksessa on kuitenkin täysin kohtuutonta se, että pitkäaikaista kiusaamista harjoittanut nuori pääsi jutusta kuin koira veräjästä ja hänen uhrinsa sai rangaistuksen.
Ja kuitenkin - oikeuden ja kohtuuden mukaan - juuri kiusaajan olisi pitänyt joutua vähintäänkin korvausvelvolliseksi kiusatun elämän tekemisestä helvetiksi.
Lisäksi koulun olisi pitänyt huolehtia kiusaajan viemisestä mielenterveydellisiin tutkimuksiin, joissa olisi selvitetty syyt hänen kyvyttömyyteensä toimia sosiaalisesti hyväksyttävällä tavalla ihmisten parissa. Näin saatua diagnoosia olisi lisäksi pitänyt seurata psykiatrinen hoito, jotta kiusaaja kykenisi jatkossa toimimaan rakentavana yhteiskunnan jäsenenä. Eikä näitä toimenpiteitä pitäisi katsoa rangaistuksena vaan nimenomaisesti kiusaajaa auttavina asioina.
Olisi myös ollut vähintäänkin oikein ja kohtuullista, että niiden opettajien toiminta, joille kiusattu oli kertonut kiusaamisesta, olisi tutkittu perusteellisesti. Ja mikäli siinä olisi ollut huomautettavaa, olisi siitä tullut heille - ja asiasta viime kädessä vastuussa olevalle rehtorille - jonkinlainen seuraus sekä tarvittaessa lisäkoulutusta, jonka tavoitteena olisi parantaa heidän valmiuttaan käsitellä vaikeita asioita.
Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Kuntavaalien voittajilta kaivataan kouluvastauksia
Koulujen haaste syntyy köyhistä vaan ei työväenluokkaisista oppilaista
Koulut alkoivat - ja samalla myös kiusaaminen
Tekstit
Totta kirjoitat. Opettajille on helpompaa sulkea silmänsä tapahtunerlta ja syyllistää korkeintaam kiusattua, kuin puuttua kiusaamiseen. Aikoinaan kun opettajilla vielä oli valtaa, niin he puuttuivat tämmöiseen, mutta nykyään koska opettajat eivät voi koskea oppilaaseen joutumatta tutkituksi, eivät he halua vaarantaa uraansa tai mainettaan. Helpompi on vain katsoa vierestä.
VastaaPoistaOpettajat ja rehtorit ovat syyllisiä. Oppilaat saavat, vanhempiensa tukemana, solvata opettajia, härnätä, haastaa riitraa ja jos opettaja reagoi - rikosilmoitus. Tuomarit tuomitsevat ja poliisit sakottavat "äidin kertomuksen" perusteella ja rehtorit ja kolleegat vaikenevat.
VastaaPoistaEhdottomasti syyllisiä,eikä voi kehua oikeuslaitostakaan. Pojalle peukutan.
PoistaOnhan meillä ruusunpunaiset opettajattaret kehittäneet Kiva koulu -ohjelman, jolla kaikki ongelmat ratkaistaan. Nyt vain tarvitsee tutkia, miksi kiusattu on ansainnut kiusaamisensa.
VastaaPoistaMTV uutiset tänään
VastaaPoistaNuoret ovat uudella tavalla väkivaltaisia – harva tunnistaa sen ja ymmärtää todelliset syyt tekoihin, sanoo oikeuspsykologi
https://www.mtvuutiset.fi/artikkeli/nuoret-ovat-uudella-tavalla-vakivaltaisia-harva-tunnistaa-sen-ja-ymmartaa-todelliset-syyt-tekoihin-sanoo-oikeuspsykologi/9162354
Artikkelista poimittua
On huolestuttavaa, että nuorten väkivaltasignaaleja ei ymmärretä, sanoo kokenut oikeuspsykologi.
Suomessa on nähty viime aikoina huolestuttavia merkkejä nuorten tekemästä performatiivisesta väkivallasta, sanoo oikeuspsykologi ja Husin psykiatrian linjajohtaja Jan-Henry Stenberg.
Performatiivisessa väkivallassa väkivaltaisia tekoja tehdään näytösluonteisesti. Väkivallan tarkoituksena on muokata omaa identiteettikuvaa muiden silmissä ja vaikuttaa omaan sosiaaliseen asemaan yhteisössä.
– Erotuksena impulsiivisesta tunnepitoisesta väkivallasta performatiivinen väkivalta on harkittu, kylmemmän väkivallan laji. Siinä järjestetään näytös, jossa jotakuta jollain tavalla nöyryytetään ja itsestä tehdään tilanteen hallitsija, Stenberg kuvailee.
Samaan aikaan vakava väkivalta, kuten teräaseiden käyttö, on selvästi lisääntynyt erityisesti yläasteikäisten poikien keskuudessa, Stenberg kertoo.
Kuvateksti: Performatiivista väkivaltaa ei aina tunnisteta edes viranomaisten keskuudessa, sanoo oikeuspsykologi ja Husin psykiatrian linjajohtaja Jan-Henry Stenberg.
Tuo psykologi on psykopaatti. Vai ei tiedetä mikä syy. Jaa.. mikähän syy se islamikersoilla on tehdä tuota, olisikohan alistaa ja näyttää ketkä hallitsee.
PoistaAno 8.02. Menepä valittamaan joutuneesi kiusatuksi, niin eteesi lyödään sellaiset rätingit ja Kiva Koulu-kansiot jotka osoittavat, että tunne kiusatuksi joutumisesta on väärä.
VastaaPoistaSuomalainen yhteiskunta on täynnään kiusaamista päiväkodista vanhainkotiin.
VastaaPoistaValtio viranomaisineen kiusaa kansalaisia. Työpaikoilla, kouluissa, armeijassa ja kirkossa tosiasiallisesti hyväksytään kiusaaminen. Kauniit puheet - pahojen tekojen salliminen.
Olin itse kiusatun asemassa yläasteella. Kun yksi kolmesta kiusaajastani potkaisi minua puutyöluokassa selkään, löin kädessäni olleella isolla metallisella suorakulmalla hänen päälaelleen ison verta vuotavan haavan. Siihen putosi kiusaaja omaan verilammikkoonsa surkeasti itkien – mokoma sankari.
Opettaja, joka ei ollut aikaisemmin välittänyt tilanteesta tuli kauhuissaan paikalle. Olisi oikeastaan pitänyt huitaista häntäkin.
Niin loppui kiusaaminen ja sain kulkea loppukouluajan rauhassa. Minua väistettiin käytävillä. Tilanteesta ei ihme kyllä tullut rangaistusseuraamuksia kenellekään osalliselle.
Ikävä sanoa, mutta vasta väkivalta lopettaa kiusaamisen. Näin se on Suomessa, pahantahtoisten ja ilkeiden ihmisten maassa.
Tässä maassa kohdellaan omia kylmästi ja vieraille makeillaan. Tulee mieleen lapsuudestani oma isäni, jonka käytös muuttui saman tien, kun vieraat poistuivat. Jotain syvästi vialla on tämän maan kansalaisissa.
PoistaMuistan myös "välituntivalvojana" patsastelleen opettajan, joka ei uskonut ekaluokkalaista, joka kertoi kuudesluokkalaisen pelottelevan ja uhkailevan pienempiään. Onneksi mokoma psykopaattikiusaaja sai myöhemmin köniinsä vertaisiltaan.
Tuo uutinen kuulostaa kovin tutulta. Minulla oli samankaltaisia kokemuksia omassa nuoruudessani 33 vuotta sitten.
VastaaPoistahttps://kiusatunvastaisku.blogspot.com/2024/01/oma-tarina.html
Tärkeimpänä asiana pidän sitä, että opin kokemuksistani. Kiusattuja auttava nettisivusto julkaisi kirjoittamani ohjeet kiusatuille.
https://koulukiusaaminen.fi/ohjeita-koulukiusatuille
Sivustolla on myös kirjoittamani määritelmä koulukiusaamisesta.
Luin tarinasi, enkä ihmettele, että olet ollut joskus kympin oppilas. Samalla sain vahvistuksen käsitykselleni suomalaisesta yhteiskunnasta, jossa moni väärä ihminen on pakkohoidossa.
PoistaKiusaamisesta puhuminen ilman konkretiaa on yhtä tyhjän kanssa. Tällöin ulkopuolinen ei pysty arvioimaan, onko se sitä oikeasti vaiko vain herkkäsieluisen nuoren liioittelevaa tulkintaa.
VastaaPoistaTämä se on aina ihmetyttänyt näissä kiusaustapauksissa, että minkä takia sen kiusatun on lähes tulkoon aina pakko vaihtaa koulua. Eikö olisi kohtuullista, että se kiusaaja heitettäisiin toiseen kouluun tai johonkin kasvatuslaitokseen. Niinhän tehtiin ennenkin hankalille oppilaille. Nyt menetellään ikään kuin se kiusattu olisi aina syyllinen ja joutuu vaihtamaan koulua.
VastaaPoistaTyöyhteisössä oli 7 henkilöä ja yksi määräaikainen. Parin vuoden kulutua aukesi vakituinen työpaikka ja kaikki odottivat heidän määräaikaisensa tulevan valituksi.
VastaaPoistaValituksi tuli uusi, ulkopuolinen hakija. Työyhteisö ei hyväksynyt häntä joukkoonsa, eikä ottanut uutta yhteisön jäseneksi. He eivät tervehtineet uutta työntekijää, eivät tehneet hänen kanssaan yhteistyötä, puhuneet hänelle. He sabotoivat hänen työtään, tekivät hänestä useita perättömiä ilmiantoja erilaisista keksityistä väärinkäytöksistä. Puhuivat hänestä pahaa hänen selkänsä takana.
Niin kauan kun rekrytoinnin tehnyt esimies oli asemassaan, ilmiannot eivät johtaneet mihinkään. Kun esimies jäi eläkkeelle, uusi esimies ei tiennyt työyhteisön historiaa. Hän uskoi ilmiantajia ja siirtyi heidän puolelleen yhtä työntekijää vastaan. Nyt alkoivat syyteet ja ilmiannot mennä läpi. Niitä seurasivat kurinpitorangaistukset ja uran tyssääminen, joutuminen marginaaliin. Tilannetta jatkui niin kauan, kunnes viimeinenkin 7 alkuperäisestä työyhteisön jäsenestä oli eläköitynyt ja esimies siirretty epäpätevänä toisiin tehtäviin.
Viimeinen eläköitynyt sentään pyysi lähtiessään talosta anteeksi tekemiään ilmiantoja. Mitä se auttoi? Vahinko oli jo tapahtunut moneen kertaan. Työpaikkakiusaamista kesti viisi vuotta, eikä siihen puututtu, vaikka kiusattu teki siitä virallisia ilmoituksia esimiehilleen. Eräskin yksikönjohtaja vain tokaisi ”Minä tulen puolustamaan alaistani!” Siis sitä esimiestä, joka oli puolensa valinnut ja myöhemmin siirrettiin epäpätevänä esimiesasemasta pois. Kuka olisi puolustanut yksinäistä työntekijää, joka myös oli samaisen yksikönjohtajan alainen?
Tätä on suomalaisuus pohjimmiltaan..
Kyläkoulussa ei kestänyt kauaa, ennen kuin poikaani alettiin kiusata. Sitä jatkuikin sitten aina ylioppilasvuoteen saakka. Koulun leikeissä, juhlissa, näytelmissä jne poikani joutui aina heittopussiksi, hyljeksittynä ottamaan sen vihoviimeisen paikan. “Ei sitä meidän puolelle ainakaan” - kuului joukkueita valittaessa.
VastaaPoistaKoko ajan pojalleni koulun läksyt ja tehtävät olivat lastenleikkiä, niin helppoja, että hän ikävystyi tunneilla pohjia myöten. Opettaja ei ymmärtänyt tätä ollenkaan - piti kuulemma vain hiljaisesta ja kiltistä pojasta muun luokan reuhatessa!
Koulumatkoilla (puolitoista kilometriä) hän joutui joskus ihan fyysisestikin pahoinpidellyksi - tönityksi varmaan lähes joka päivä.
Opettajat sulkivat silmänsä ja katsoivat muualle - ongelmaa ei virallisesti ollut. Ei ainakaan “meidän kyläkoulussa” kiusata! Poikani joutui joskus niin paniikkiin, että päästi luokassa housuihinsa - mutta ei uskaltanut puhua mitään! Haju tietysti paljasti ! Hirveä huuto ja meteli luokassa ja opettaja kuskasi poikani kesken päivän kotiin omalla autollaan..
Erään kerran poikani tuli koulusta verissä päin; silloin puristin hänestä tiedon, kuka/ketkä olivat häntä lyöneet. Sain selville yhden hänen luokkakaverinsa nimen ja menin illalla sinne kotiin selvittämään. Siltä kerralta se loppuikin; itse asiassa heistä tuli vuosien mittaan hyvät kaverit.
Tämä viisimiljoonainen kansa menestyy maailmalla varsin harvoissa kyvyissään, mutta esimerkiksi urheilumaana olemme kokoamme suurempia. Erityisesti olemme menestyneet lajeissa joissa kilpailijoilta edellytetään sisäistettyä aggressiota ja fyysisen riskinottamisen uskallusta.
VastaaPoistaEilen illalla Teema-kanavalla näyhty Mika Kaurismäen pitkä dokumentti Ryhmäteatterin legendaarisista vaiheista antoi hyvin todentuntuisen kuvan siitä miten köyhää väkeä me varsinaisen kulttuurin ja sivistyksen aloilla olemme olleet. Siellä meille ovat riittäneet omat ahtaat ja varsin ahdistuneet kansalliset ympyrämme, ja juuri teatterintekijöinä me kaikesta näennäisestä uudistumisesta huolimtta olemme edelleenkin eräänlaisia yhden tempun poneja -- osaamme olle "tehokkaita" vain vääntelemällä naamaamme ja kääntämällä sielun aggression voluuminappulaa vielä lisää kaakkoon päin.
Yhtenäiskulttuuri-instituutioistamme, kirkosta, karasmista ja koulusta, juuri tämä viimeksi mainittu on epäonnistunut pahiten omissa uudistumisyrityksissään. Siellä emme ole vielä edes päässeet irti pakkoruotsistakaan. Opettajien lapsista tuppaa tulemaan opettajia, ja laitoksen naisvaltaisuus on saanut kasvaa aivan epärealistisille lukemille.
Matriarkaattinen yhteiskunta on saanut itsensä pienoiskuvan -- ei pikkuoskaria vaan pikkuorvokin -- naispuolisessa opettajakunnassa. Kuten yhteiskunta, myös matriarkaattinen koulu luo narsistisen anarkian, jossa erityisesti poikien keskinäinen kipeä kilpailu kasvaa kulttuurisiin mittoihin ja ilmenee juuri tuollaisena "performanssin" kaltaisena teatteriaggressiona.
Koulu on toivoton paikka. Ei siitä enää ehdi mitään tulla ennen kuin koko yhteiskunta sortuu monikulttuuristumisen seurausvaikutuksiin. Kulttuurinen narsismi -- sokea individualismi ja sokea empatia -- korjaavat koko potin. Kulttuuri-ihmiset käpertyvät omiin ominaislaatuihinsa, ja itsetyytyväisyys on kuin koulussa opittua.
Normimeininkiä. Vinoilijalle annetaan turpiin. Vinoilija korjaa tapansa. Tämä on lauman sisäinen tapa ylläpitää sopua. Ei tarvita opettajia, ei psykologeja. Ylläri ylläri sitten mennään oppitunnille ja jatketaan normielämää.
VastaaPoistaEdellytyksenä on tietysti, ettei jätetä pysyviä vammoja.
Samoilla linjoilla. Muutenkin Suomen oikeuslaitoksen välinpitämättömyys uhria kohtaan ja toisaalta oikeuslaitoksemme poikkeuksellisen kova vihamielisyys oman käden oikeutta ja itsensä puolustanutta kohtaan ovat silmiinpistäviä. Oikeuttahan rikoksen uhrina et saa, ja vielä vähemmän sinulla on oikeutta itsensä järkevään puolustamiseen tai oman käden oikeuteen silloin kun oikeuslaitos sinut pettää.
VastaaPoistaIhminen on puun ja kuoren välissä.
Moni voi pitää Suomea oikeusvaltiona, kunnes joutuu koeponnistamaan todellisen tilanteen.
PoistaKuten toteat, yksilö ei Suomessa saa oikeutta, vielä pahempaa jos erehtyy puolustamaan itseään, läheisiään tai omaisuuttaan. Valtio ja virkavalta ovat ja toimivat yksilöä vastaan. Paitsi tietenkin jos hän on rikollinen. Silloin tämä rikollinen järjestelmä kyllä puolustaa yhtä omistaan. Kirottu Suomi ja sen virkavalta.
Siitä on 25 vuotta kun olin 9 luokalla ja minua päätä pitempi janttu kokeili alkaa kiusaamaan siitä kun isäni oli poliisi. Varoitin että nyt liikutaan alueella missä minun sietokykyni ei ehkä pysy enää kasassa joten kannattaa lopettaa jo senkin takia että minulle on vuosikausia opetettu puolustustaitoja. Mutta se sai vain jannun isomman vaihteen päälle ja tiesin mitä odottaa, no, kokeili lyödä mutta väistin ja potkaisin jalkaterällä jannun polveen kaataen tuon ja otin sen jälkeen jannun kuristusotteeseen, selitin että ny on se tilanne että jos ei lopeta vinoiluaan, niin nukutan hänet siihen paikkaan. Siinä sovittiin että ei tule enää jatkumaan alkanut vinoilu. Mutta tavattiin vahingossa vuosia tuosta uudestaan ja meistä tuli parhaita kaveruksia, ei ole montaa järveä Suomessä missä ei oltaisi kalalla käyty, ja molempien perheet kulkee mukana. Parasta jutussa on se, että minusta tuli kanssa poliisi, mutta tuo ei haitannut.
VastaaPoistaTulee mieleen, että samoin kuin esim. oulun nuoria nöyryyttämään tehty seksivalistuskampanja maahanmuuttajien tekemien raiskausten ja hyväksikäyttö-tapausten jäkeen, näiden kivakoulu yms-projektien ja muiden vastaavien tarkoitus on esittää että "jotain tehtäisiin" vaikkei kukaan oikeasti tiedä mitä pitäisi tehdä, eikä kenelläkään ole tulosvastuuta.
VastaaPoista