Aki Lindén valheen poluilla ja journalistit sekoittivat Karoliina Partasen Wille Rydmaniin

SDP:n Aki Lindén teki hämmästyttävän tempun kirjoittamalla sosiaaliseen mediaan, että "Hallituksen/Kelan tuore syöpälääkkeiden korvausten leikkaus ilman vastaavaa rahoituksen siirtoa hyvinvointialueille on ”malliesimerkki” huonosta hallinnosta ja kolmen ministerin (Rydman, Partanen, Ikonen) yhteistyön toimimattomuudesta. Tehtävän mukana täytyy siirtää myös rahat!"

Tekstin hämmästyttävyys johtuu siitä, että hänen moittimansa syöpälääkkeiden Kela-korvausten rajoitus on säädetty laissa 564/2022, jonka esitti eduskunnalla Sanna Marinin (sd) edellinen hallitus, jonka perhe- ja peruspalveluministerinä toimi Aki Lindén. Toisin sanoen Lindén sätti nykyhallitusta omista tekemisistään. Aikamoista!

* * *

Samaan aihepiiriin liittyy myös se, että nykyinen sosiaali- ja terveysministeri Wille Rydman (ps) joutui oikeisemaan Lindénin ja medioiden väitteitä toteamalla, että syöpälääkkeiden korvausasiasta päättää hallituksen sijasta Kela, joka ei ole hallituksen vaan eduskunnan valvonnassa oleva itsenäinen sosiaaliturvalaitos. Se tekee päätöksensä itsenäisesti.

Lisäksi hän huomautti, että hallituksessa Kelan asiat kuuluvat sosiaaliturvaministeri Karoliina Partaselle (kok), eivätkä hänen johtamalleen sosiaali- ja terveysministeriölle. Siten – Rydmanin mukaan –  uutisoidulla syöpälääkekorvausasialla ei ole mitään tekemistä hänen kanssaan. 

Jos Lindénin tapauksessa kyseessä oli suora valehtelu ja mustamaalaus, herää Kela-asian uutisoinnissa kysymys siitä, mitä on tapahtunut suomalaisen journalismin tasolle. Ollaanko siellä lomatunnelmissa ja jätetään sen seurauksena juttujen faktat tarkastamatta? Vai onko tarkoituksena ollut "vain" Rydmaniin kohdistuvan ajojahdin jatkaminen?

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Suomalaisen kulttuuriperinnön tuhoamisdirektiivi ja demaripolitiikan oudot piirteet
Hallinto vai hoito - terveydenhuolto hölmöjen käsissä
Tukehtuuko Suomi-hämähäkki itse kutomaansa verkkoon?

Pari ajatusta somaleiden miljardihuijauksesta

Suomen uutiset kertoi jo marraskuussa suuresta somaleiden huijaustapauksesta. Sen jälkeen ehti Vantaanjoessa kuitenkin virrata paljon vettä, ennen kuin Yle taipui nostamaan uutiseksi jo jonkin aikaa sosiaalisessa mediassa velloneen tapauksen USA:n Minnesotasta, missä somalit ovat huijaamalla suorastaan kahmineet paikallisia verovaroja. 

Jutun mukaan saaliin koko on ollut "miljardeja dollareita", joista ensimmäiselle on jo ehditty keräämään myös todisteet. Siten kyse ei enää ole epäilystä, vaan tosiasiasta.

Tarkemmin sanottuna valtionmediamme kertoi, että "amerikansomalit ovat perustaneet erilaisia terveys-, lastenhoito- tai kuljetuspalveluja tarjoavia yrityksiä. Myöhemmin yhtiöt ovat hakeneet toimintansa rahoittamiseksi tukia osavaltiolta valheellisin perustein".

Hyväntekeväisyyteen tarkoitetuilla rahoilla hankittiin kalliita autoja, kiinteistöjä tai luksuslomia Malediiveilla – sen lisäksi, että dollareita oli päätynyt myös ulkomaille. Huijaukseksi tapauksen tekee se, ettei tukirahoja saanutta toimintaa ollut. Eli esimerkiksi tukia keränneissä lastenhoitoyksiköissä ei ollut lapsia, eikä niihin sellaisia myöskään haluttu.

* * *

Osavaltion suurimmassa asutuskeskittymässä eli yhteen kasvaneiden Minneapolisin ja Saint Paulin muodostamassa suurkaupungissa asuu noin 108 000 somalia, joiden on joskus aikanaan kehuttu sopeutuneen niin erinomaisesti Yhdysvaltoihin, että jopa minä itse nostin asian esille arvellen, että heidän erinomaisuutensa johtuisi sosiaalisten tukien vähäisyydestä. 

Näyttää kuitenkin, että saaga erinomaisesti länsimaihin sopeutuneista somaleista tuli nyt päätökseensä. Ja presidentti Trumpin hallinto alkaa karkottamaan maan somaleita takaisin sinne, mistä he tulivatkin. 

Enkä panisi lainkaan pahakseni, vaikka Suomessakin tehtäisiin tarkastuksia erilaisiin yhteiskunnan etuja nauttiviin somaliyhdistyksiin ja -yrityksiin. Tiedä sitten, mitä niistä löytyisi, vai löytyisikö mitään.

* * *

Minusta tuntui tavallaan traagiselta se, kun Yle kertoi juttunsa loppupuolella, että "somaliyhteisön saama negatiivinen julkisuus harmittaa myös Minnesotan somaleita, ja ICE:n somaliyhteisöön kohdistama jahti herättää pelkoa". Näin epäilemättä onkin, vaikka en artikkelin mukaan osaakaan sanoa, että johtuuko harmistus ja pelko hyvän rahahanan tyrehtymisestä vai jostain muusta syystä.

Eikä valtionmediamme tietenkään unohtanut mainita, että "Minnesotan somalitaustainen kongressiedustaja Ilhan Omar on tuominnut Trumpin vihapuheet ja sanonut olevansa huolissaan siitä, että yksilöiden tekemät rikokset liitetään kokonaiseen väestöryhmään". 

Luulen, että Omarin huoli on aiheellinen, sillä petosten laajuus on niin valtava, että sen on ollut pakko olla  – ainakin lähes – kaikkien somaleiden tiedossa. Siitä huolimatta ilmeisesti kukaan Minnesotan somali ei ole halunnut ilmoittaa asiasta viranomaisille. 

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Somalian presidentin lupaukseen kannattaa tarttua!
Ongelmamaista tulevien turvapaikanhakijoiden kansainvaellus Suomeen on kiihtynyt
Hyvin kotoutuneita somaleita

Koulujen haaste syntyy köyhistä vaan ei työväenluokkaisista oppilaista

Silmiini tarttui tänä aamuna parikin koulu-uutista, joista ensimmäisen perusteella Suomen tulevaisuus ei näytä kovin kaksiselta. Sen mukaan peruskoulu ei tasaa enää lasten taustoista johtuvia eroja. 

Kyse on siis lasten ja nuorten kotien välisistä luokkaeroista ja heidän kohtaamastaan huono-osaisuudesta, jotka näkyvät yhä selkeämmin päivittäisessä elämässä. Ja sen seurauksena jutussa haastateltu joensuulainen opettaja kertoi olevansa "lähes päivittäin yhteydessä sosiaalitoimeen, rikospoliisiin ja lastensuojeluun".

Saman koulun rehtori puolestaan kertoi, että hän on "jatkuvasti tekemisissä koulun ulkopuolisten viranomaisten kanssa. Toisinaan emme saa mitään vastakaikua lasten vanhemmilta tai emme edes tavoita heitä, mutta opettaja ei voi tehdä kaikkea. Kotien ongelmat kuuluvat muille ammattilaisille."

Jutun mukaan ongelma koskee nimenomaisesti köyhien perheiden lapsia, eikä varsinaisesti esimerkiksi sitä, ovatko he keski- tai työväenluokkaisia. Siis ilmeisesti sellaisia ihmisryhmiä, joissa vanhemmat eivät käy säännöllisesti töissä. Haastatellun tutkijan mukaan koulut tarvitsevatkin "moniammatillista tukea muun muassa sosiaalitoimesta ja nuorisotyöstä, jotta lasten ja nuorten usko omaan pärjäämiseen ylipäätään rakentuisi". 

Itse kiinnitin huomiotani artikkeliin liittyvän tietolaatikon mainintaan siitä, että "sosiaalisesti ja taloudellisesti huono-osaisempien alueiden koulujen välisiä eroja on tasattu ainakin pääkaupunkiseudulla tarveperustaisella rahoituksella, ja vastaavanlainen lisärahoitus on tuonut hyviä tuloksia myös kansainvälisesti".

Olisiko Joensuussakin siis perimmältään kyse samoista seikoista, jotka ovat johtaneet pääkaupunkiseudun tiettyjen alueiden muuttumiseen kantaväestön karttamiksi alueiksi?

* * *

Toinen huomioni kiinnittänyt uutinen koski eduskunnassa tehtyyn aloitteeseen koululaisten kesälomien siirtämisestä. Se ei kuitenkaan etene, koska niin tehdäkseen sillä pitäisi olla takanaan hallituksen lakiesitys tai allekirjoitus vähintään sadalta kansanedustalta. Puheena olleella aloitteella oli vain kuusi perussuomalaista tai kokoomuslaista allekirjoittajaa.

Jutusta selvisi, ettei asian eteneminen ollut edes heidän tavoitteenaan, vaan pyrkimyksenä oli ainoastaan nostaa asia julkisuuteen. Ja siinä he myös jossain määrin onnistuivat (esimerkki ja toinen). 

Hyvä näin, sillä asia on nyt käsitelty ja myös selvitetty se, että siirtoa kannattaa vain 18 prosenttia kansalaisista 52 prosentin vastustaessa sitä. Näin koululaitos ja suomalainen yhteiskunta voivat rauhassa keskittyä ratkomaan niitä ongelmia, joita käsittelin tämän blogimerkinnän alkuosassa. 

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Kympin oppilas osasi ennen enemmän kuin nyt
Yksi plus yksi on kaksi, vaikka siitä ei mainittaisikaan erikseen
Poliisi varoitti ulkomaalaismiehistä

Kysymyksiä Jarkko Elorannalle (SAK)

SAK:n puheenjohtaja Jarkko Eloranta on käynyt taisteluun ammattiliittojen vallan puolesta. Hänen mukaansa metsä- ja teknologiateollisuuden lanseeraama paikallinen sopiminen johtaisi siihen, että työntekijöiltä katoaisivat niin lomarahat, ylityökorvaukset, vuoro- ja pyhälisät, palkalliset vanhempainvapaapäivät, palkallinen sairausloma, neljää viikkoa pidemmät alakohtaiset vuosilomat, 37,5-tuntiset työviikot, sairaan lapsen hoitomahdollisuudet, sairausajan palkka, työajan lyhennykset sekä ilta-, yö- ja lauantailisät.

Kovaa tekstiä ay-johtajalta. Mutta onko meidän uskominen sitä?

Tukea hänen ajatuksilleen antaa se, että historiallisesti tarkasteltuna työnantajat ovat olleet haluttomia antamaan työntekijöille tes-neuvotteluissa uusia etuja eivätkä he liene koskaan myöskään ehdottaneet yleistä palkkatason nostamista. Mutta oleellinen kysymys tässä yhteydessä on se, että miten hyvin tämä menneisyys kuvaa tulevaisuutta?

Tosiasiahan kuitenkin lienee, että Suomessa eletään jatkossa pikemminkin työvoimapulan kuin työvoiman puutteen tilassa. Tästä kertoo myös se, että maamme hallitus haluaisi kiireellä helpottaa myös alhaisen koulutuksen saaneiden työperäisten maahanmuuttajien Suomeen saapumista - korkeasti koulutetuille suuripalkkaisille ulkomaalaisille asiantuntijoillehan ei ole ollut sen kummempia esteitä aiemminkaan. 

Oleellista tässä on ymmärtää, ettei suomalaisten työmarkkinoiden historiassa ole ollut työvoimapulaa oikeastaan koskaan, sillä Suomen väestö on kasvanut nopeasti aina 1700-luvulta lähtien. Sikäli tilanne on kuitenkin muuttunut, että väestömme on nyt vanhenemassa nopeasti, mikä on johtanut huoltosuhteen nopeaan alenemiseen eli työikäisen väestön suhteellisen osuuden vähenemiseen.

Näin ollen työntekijöistä tulee olemaan jatkossa pulaa. Markkinatalouden oloissa se tarkoittaa, että yritysten välinen kilpailu työntekijöistä kiristyy. Eli jokaisen työnantajan intressi houkutella hyviä työntekijöitä lisääntyy aiemmasta. Sen sijaan automaatio tulee korvaamaan bulkkitehtäviä hoitavia ihmisiä, jotka muuttuvat tarpeettomiksi sitä nopeammin, mitä korkeampaa korvausta he saavat suhteessa omaan tuottavuuteensa - riippumatta millä mekanismilla nämä edut on saavutettu.  

Siksi haluaisin kysyä SAK:n puheenjohtajalta, että millä logiikalla tässä tilanteessa työnantajan kannattaisi heikentää työvoiman työsopimusehtoja kautta linjan? Eikö sen pikemminkin kannattaisi henkilöstöpolitiikassaan huolehtia siitä, etteivät etenkään työnsä asiallisesti hoitavat henkilöt halua siirtyä pois palveluksesta? Eli tarjota heille entistä parempia sopimuksia, jollaisia jo nyt on tapana tarjota erityistä osaamista omaaville asiantuntijoille.

En tietenkään voi näitä kysymyksiä esittää - tai siis saada niihin vastauksia - mutta en myöskään usko, että puheenjohtaja osaisi antaa niihin uskottavasti perusteltuja vastauksia. Sen sijaan olen varma siitä, että hänen ulostulonsa on hätähuuto ay-liikkeen vaikutusvallan säilyttämisen puolesta.

Tosiasia kun joka tapauksessa tulee olemaan, että työvoiman vähentyessä palkka- ja etuushaitarit tulevat kussakin tehtävässä kasvamaan. Asiansa hyvin hoitava työvoima tulee saamaan työnantajiltaan parempaa korvausta uhraamastaan ajasta kuin työnsä leväperäisesti hoitava joukko. Siten osa ihmisistä tulee kokemaan muutoksen vapauttavaksi toisten tuntiessa itsensä kaltoin kohdelluksi. 

Työnantajien kannalta työvoimakustannukset tulisivat paikallisesti sopien kuitenkin jakaantumaan tarkemmin työsuoritusten ja yrityksen kannattavuuden mukaan kuin nykyisessä järjestelmässä. Parhaassa tapauksessa tämä voisi johtaa myös suomalaisen elinkeinoelämän nykyistä parempaan kannattavuuteen, mikä lienee myös paikallista sopimista ajavien perimmäinen tarkoitus. Nykymuotoiselle ay-liikkeelle työmarkkinoita jäykistävänä elementtinä tässä yhtälössä ei sen sijaan näyttäisi jäävän paikkaa - ei ainakaan ilman oleellista ajatusten ja tavoitteiden uudistamista.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Älyllisesti epärehellisen palkka
Jarkko Eloranta keksi oivan sloganin
Miksei It-veteraani työllisty?