Kesälomien lyhentäminen vaikuttaisi koululaisten kesätyömahdollisuuksiin

Tein nuoruudessani kesätöitä 15-vuotiaasta lähtien. Työtehtäväni useiden kesien aikana vaihtelivat vessojen siivoamisesta lautojen kantamiseen, tiskaamiseen ja asiakaspalveluun. Niiden raadollisuus lisäsi osaltaan motivaatiotani opiskeluun, mutta saamani positiiviset ja negatiiviset kokemukset auttoivat myös varsinaisen akateemisen työurani käynnistysvaiheessa. 

Samalla opin, ettei raha kasva puussa, vaan sen hankkiminen on kovan työn takana. Saamani palaute oli yleensä positiivista, mutta tekemiäni virheitä käsiteltiin ainakin kerran sen verran kovalla kädellä, että poskilleni valui – estämisyrityksistäni huolimatta – kyyneleitä. Jälkikäteen ajateltuna nämä – niin kehut kuin haukutkin – olivat hyviä oppeja. 

* * * 

Aloitin tämän kirjoituksen menneiden muistelemisella siksi, että viime aikoina on ollut paljon puhetta koululaisten kesälomien lyhentämisestä ja siirtämisestä myöhäisempään ajankohtaan. Asian on nostanut esille asiasta vastaava ministeri Anders Adlercreutz (ruots). 

Hänen mukaansa kyse ei ole itse kesäloman lyhentämisestä vaan kevätlukukauden keventämisestä sijoittamalla huhtikuulle uusi viikon mittainen lomajakso. Lisäksi vanhempien olisi hänen mielestään helpompi ajoittaa kesälomansa koulujen kesäloma-ajalle.

* * *

Olen ollut hiukan hämmästynyt siitä, ettei tässä yhteydessä ole noussut esille lainkaan monien koululaisten halu käyttää kesänsä – tai ainakin osa siitä – tulojen hankkimiseen. Siis kesätöihin, joiden avulla he saisivat käyttöönsä omaa rahaa ja samalla työkokemusta. 

Näin siitä huolimatta, että nuoret itse ovat niin innokkaita löytämään kesätöitä, ettei niitä riitä kaikille halukkaille. Ja kuitenkin kaikille pitäisi olla selvää, että työnantajien kannalta kesätyöläisen palkkaaminen on sitä kannattavampaa, mitä pidemmän jakson koululainen voi työtään tehdä, koska työhönohjaamisjakso on heille työn vaativuudesta riippuen isompi tai pienempi kuluerä, joka kuittaantuu vähitellen kesän mittaan. 

* * *

Tästä seuraa se, että kesäloman lyhentämisen yksi todennäköinen seuraus olisi kesätyöpaikkojen väheneminen entisestään. Ja sen seurauksena koululaisten työelämään tutustumisen mahdollisuudet sekä niistä saatavien oppien syntymisen ja oman rahan hankkimisen edellytykset olisivat entistäkin huonommat. 

Lisäksi arvelen, että kesätöiden kautta myös nykynuorten ahdistuneisuus ja mielenterveyden ongelmat voisivat lievittyä. Onhan selvää, että hyödylliseksi koettujen asioiden, kuten työn, tekeminen on yksi sellaisista seikoista, jotka tuottavat meille kaikille mielihyvää ja kohottavat itsetuntoa – sekä niiden seurauksena huolehtivat mielemme tasapainosta. 

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Lastenkasvatus ennen ja nyt
Paljastuksia mansikanpoiminnasta
Minkä nuorena oppii sen vanhana taitaa

Paljastuksia mansikanpoiminnasta

Helsingin Sanomat kertoi suomalaisen mansikkatilan töiden järjestelyistä. Luin jutun ja päätin kopioida seuraavat kohdat arvoisan lukijani hämmästeltäväksi.

"Fyysinen yötyö taitaakin olla tärkeä syy sille, miksei tätä tehdä suomalaisvoimin. Esa Rannikko kertoo usein pyytäneensä suomalaisiakin öiseen hallantorjuntaan – kolmen tunnin päästä paikalle on saattanut ilmestyä joku."

"Vastaanottokeskuksesta väkeä voisi tulla enemmänkin, mutta työhaluja hillitsee kannustinloukku. Turvapaikkapäätöstä odottava saa kuukaudessa 315 euroa vastaanottorahaa. Jos menee töihin, rahan menettää."

"Ripeä ukrainalainen voi kerätä 7–25 kiloa tunnissa. Suomalaisnuorella taas saattaa mennä puoli tuntia pelkkään vessareissuun puhelimen kanssa."

Yle puolestaan kertoi suomalaisille tehdystä mielipidekyselystä, jonka mukaan "suurin osa kyselyyn vastanneista tukisi valtiontaloutta mieluummin lainarahalla kuin leikkaamalla palveluista".

En kommentoi sen enempää edelle kirjoittamiani kohtia, mutta paljastan kuitenkin niiden herättäneen itsessäni monenlaisia ajatuksia kansakuntamme tulevaisuudesta. Ja koko suomalaisuuden.

Lisäksi totean, että HS:n mukaan mansikkatilalla maksettiin palkkaa maatalousalan työehtosopimuksen mukaisesti. Se ei ehkä ole kovin paljon, mutta sillä pystytään tuottamaan kotimaista mansikkaa kannattavasti sellaiseen hintaan, että se käy kaupaksi maamme toreilla ja kaupoissa.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Sanna Marin ja työajan lyhennys
Miten marjanpoiminnasta saisi kiinnostavaa?
Marjanpoimintaa

Minkä nuorena oppii sen vanhana taitaa

Pirjo Junttila-Vitikka kirjoitti tänään Helsingin Sanomien yleisönosastolla nuorten kesätöiden hakemisesta. Hänen sanomansa oli, että ujojen nuorten on vaikea löytää kesätöitä. Syyksi ongelmaan Junttila-Vitikka esittää rohkeusvalmennuksen puutetta.

Minullakin on lapsia. Vanhin lapseni ei ensimmäisenä kesänä töitä hakiessaan onnistunut, seuraavalla sen sijaan tärppäsi heti alussa. Myös esikoiseni onnistui toisena kesätyön hakuvuotenaan. Mikä siis oli heidän salaisuutensa tänä aikana, jolloin nuorten todellakin on liian vaikea saada kesätöitä ja sitä kautta arvokasta työkokemusta.

Molempien kohdalla prosessi eteni siten, että kun kesätyö tuli kotona puheeksi, kävimme lapsen kanssa keskustelun siitä miten työtä haetaan. Kerroimme miten työhakemus tehdään ja kommentoimme ensimmäisiä versioita.  Neuvoimme myös kärsivällisyyteen: on ihan tavallista että vaikka hakemuksia lähettäisi kymmeniin työpaikkoihin ei välttämättä saa yhtään vastausta.

Seuraavaksi kävimme läpi miten käyttäydytään kysyttäessä työtä suoraan työnantajalta. Rakettitiedettä tämä ei ole: käskimme olemaan siistejä, esittäytymään, kertomaan työpaikan tarpeesta ja esittelemäään koulutodistuksen ja tet-todistuksen. Kun toiselle lapselleni oli kerrottu, että vastaus annettaan jonkin ajan kuluttua, kehotin häntä itse kohteliaasti tiedustelemaan asiaa annetun ajan täytyttyä. Se johtikin tulokseen.

Oleellista tässä kaikessa on, että hyvien ohjeiden varassa lapsi uskaltaa ottaa työnantajaan yhteyteen, vaikka olisi kuinka ujo. Asian helpottamiseksi vanhempien kannattaa myös käydä tärkeimmät työnantajalle sanottavat repliikit läpi, ja antaa niihin mallit. Näin nuorille syntyy selkeä toimintamalli.

Mitä arempi nuori on, sitä tarkemmin tilanteet kannattaa käydä läpi; samalla kuitenkin painottaen että ihan tavallisia ihmisiä ne työnantajatkin ovat. Ja usein heillä on omiakin lapsia, joten kyllä he ymmärtävät että nuorta työnhakijaa jännittää. Tahdon siis sanoa, että asioiden käsittely kotona vähentää pelkoa ja kynnys työpaikan hakemiselle madaltuu hiljalleen.

Tällaisen omakohtaisen kokemuksen jälkeen olin aika hämmästynyt lukiessani Junttila-Vitikan kirjoituksen. Se oli sinänsä hyvin asiallinen ja käsitteli aihetta monipuolisesti. Mutta samalla se paljasti kaikessa alastomuudessaan sen, miten monet tänä päivänä ajattelevat lasten ja nuorten kasvatuksesta: vastuu ei ole vanhemmilla vaan jossain muualla. Ilmeisesti yhteiskunnalla koska kirjoituksessa kaipailtiin rohkeusvalmennusta.

Totuus kuitenkin on, ettei lapsen kasvatusta voi ulkoistaa. Eikä lasta kannata päästää kotoa ilman, että tämä on opetettu erottamaan oikean väärästä, tekemään ruokaa, siivoamaan, tiskaamaan, sovittamaan menonsa tulojen tasolle, huomioimaan muiden ihmisten tarpeet, pettymään toiveissaan tai hoitamaan esimerkiksi kesätyön hakemisen kaltaiset asiat. Muuten tulee tehneeksi rakkaalle jälkeläiselleen varsinaisen karhunpalveluksen. Sellaisilla eväillä on nimittäin vaikea selvitä kylmässä maailmassa, missä äiti tai isä eivät kuitenkaan ole auttamassa.

Tahdon siis sanoa, ettei lasten kasvatusvastuuta kannata antaa muualle - ei ainakaan jos rakastaa lastaan!

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Koejännityksestä eroon helposti
Vauraiden ihmisten kakarat vähäarvoisempia kuin muiden lapset?
Kiinalainen juttu