Yllättäviä tietoja somaleista töissä ja erityispalveluiden piirissä

Oli yllättävää nähdä, millaisen reaktion sai aikaiseksi tieto siitä, että somaleilla on yhdeksänkertainen yliedustus koronavirustartunnoissa. Suomen somalialaisten liiton puheenjohtaja nimittäin kertoi, että "olemme somaliyhteisönä aktiivisia, teemme töitä ja meitä näkee joka puolella".

Jalkautuva somalitaustainen nuorisotyöntekijä vahvisti työnteon suuren merkityksen afrikansarvelaiselle vähemmistöllemme kertomalla, että monet somalitaustaiset henkilöt tekevät työtä, jota ei voi tehdä etänä. Niinpä he ovat alttiita saamaan tartuntoja.

Somaleiden työllisyystilanne on siis mitä ilmeisimmin muuttunut todella nopeasti, sillä eihän siitä ole kuin seitsemän kuukautta kun Helsingin Sanomat kertoi, että somaleistamme alle kolmannes (31,2 %) on töissä. Ja nyt heidän osuutensa on noussut jo niin suureksi, että se selittää yhdeksänkertaisen eron koronatilastoissa.

Ihan tämän yhden uutisen perusteella en kuitenkaan asiaa nielaise. Mutta sitten kyllä, jos somaleiden uusimmat työllisyystilastot vahvistavat edellä siteerattujen somaleiden näkemyksen. Jos näin käy, lupaan pyytää tässä blogissa nöyrästi anteeksi, että olen aiemmin epäillyt suomalaisen maahanmuuttojärjestelmän kykyä työllistää heidät.

Siihen asti pitäydyn kuitenkin epäilyssä, jonka mukaan somaleiden yliedustus koronatilastossakin johtuu heidän kulttuuristaan. Eli siitä äärimmäisen vahvasta yhteisöllisyydestä, joka muutenkin estää heitä menestymästä niin länsimaisissa yhteiskunnissa kuin Afrikan sarvessakin.

* * *

Toinen somaleihimme liittyvä uutinen kertoi siitä, kuinka helsinkiläinen kaupunginvaltuutettu Pilvi Torsti (sd) on jättämässä valtuustoaloitetta erillisten somalin-, venäjän- ja arabiankielisten terveyskeskuspalveluiden perustamiseksi. Ensimmäisenä sellaista pitäisi hänen mukaansa kokeilla somaleilla.

Tuossa pilotissa kaksi terveysasemilla toimivaa somalintaitoisista terveydenhoitajaa keskittyisi huolehtimaan somalinkielisistä potilaista ja ohjaisi heidät tarvittaessa somalinkielisille lääkäreille. Kaikille näille henkilöille maksettaisiin kielilisää osallistumisesta kokeiluun omalla äidinkielellään.

Tässä olisi ainakin se hyvä puoli, että somaleiden veronmaksukyky nousisi palkan mukaisesti. Jonkin verran vanhentuneen Iltalehden uutisen mukaanhan "somaleiden työtulot olivat vain 22-38 prosenttia samanikäisten kantaväestöön kuuluvien miesten työtuloista". Ottaen huomioon progressiivisen verotuksemme on heidän osuutensa maksetuista veroista vielä merkittävästi tätäkin vähäisempi.

Ainoa pikku ongelma tässä on se, että noiden terveydenhoidon ammattilaisten palkka maksettaisiin verovaroista. Siten somaleiden lisäpalkan takia kasvanut verotulo ei taitaisi sittenkään vähentää heidän nettorasistustaan suomalaisille veronmaksajille.

Joka tapauksessa tämä somaleiden erillinen terveyskeskuspalvelukokeilu oli kaunis ajatus Pilvi Torstilta. Ehkäpä hän onkin bernsteinilainen sosialisti ja ajattelee sen mukaisesti, että päämäärä ei ole tärkeä, vaan ainoastaan liike oikeaan suuntaan.

Itse olen kuitenkin hiukan huolissani siitä, että tämä idea saattaisi hyvästä tarkoituksesta huolimatta sittenkin johtaa kohti somaleiden erillisyhteiskuntaa, jossa he voivat elää omaa muusta Suomesta erillistä elämäänsä ilman vähäisintäkään vaatimusta sopeutua täkäläiseen elämäntapaan. Ja olisi sitä kautta pieni askel suomalaisen yhteiskunnan keskinäisen luottamuksen ja ihmisten samanarvoisuuden varaan rakentuvien perusteiden murentamiseksi.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Pitäisikö somaleiden ongelmat käsitellä mediahiljaisuudessa?
Maahanmuuttajien yrittämisinnossa on eroja
Mitä uusi tutkimus kertoo somaleistamme?

HS yksisilmäisten asialla

Helsingin Sanomat päätti tänään julkaista peräti kolme ns. suvaitsevaiston agendaa valottavaa mielipidekirjoitusta. Ensin luin niitä hiukan huvittuneena argumenttien yksisilmäisyydestä, mutta lopulta päällimmäiseksi jäi ajatus nostaa niiden ydinsanoma sellaisenaan esille tässä blogissa.

Ensimmäisenä oli kansanedustaja Pilvi Torstin (sd) puolueensa yleistä linjaa korostava kannanotto, joka kaipasi kriittistä selvitystä suomalaisen turvapaikkapolitiikan muutoksesta edes vähän paremmin kansan tahtoa vastaavaksi. Kirjoituksen keskeisin sanoma tiivistyi seuraavassa lainauksessa.

"Päätökset eivät ole aina olleet lyhyellä aikavälillä kustannus­tehokkaita, mutta niiden ytimessä on ollut suomalaisen ­arvomaailman tärkein sanoma: me emme jätä ketään oman ­onnensa nojaan. Tästä periaatteesta lipeäminen osana turvapaikkaprosessien läpivientiä tarkoittaisi suomalaisen yhteiskunnan pitkän aikavälin perusarvojen kyseenalaistumista. Siihen meillä ei ole varaa." 

Eli Torstin mielestä veronmaksajien rahojen vastuullisella käytöllä ei ole väliä silloin, kun vaakakupin toisessa kupissa ovat turvapaikanhakijoiden vaatimukset elinikäisestä elatuksesta Suomessa. Huikeaa ajattelua jopa demarilta.

Seuraavaksi joukko jyväskyläläisiä jatko-opiskelijoita ja aktivisteja oikein vaativat (sanavalinta kirjoittajien), "että Suomi ottaa vakavasti turvapaikanhakijoiden psyykkiset ongelmat ja ­takaa pääsyn matalan kynnyksen mielenterveyspalveluihin".

Nämä henkilöt eivät varmaankaan ole koskaan laskeneet tai kuulleet paljonko maksaisi Suomen rooli kaikkien asiansa sotkeneiden valtioiden jäsenten mielenterveyspalveluiden maksajana. Eivätkä he varmaankaan ole tulleet ajatelleeksi, että sellainen saattaisi toimia vetovoimatekijänä, joka houkuttelisi entistä useampia uskon- ja yhteisöllisyyskiihkonsa väkivaltaisista seurauksista sairastuneita ihmisiä hoidettavaksemme vastoin suomalaisten veronmaksajien tahtoa.

Kolmas kirjoitus sitten räjäyttikin potin. Sen oli kirjoittanut lukion opettaja, joka oli ihastunut kymmeniä maahanmuuttajajengien hallitsemia kaupunginosia luoneeseen ruotsalaiseen maahanmuuttopolitiikkaan. Hänen suoraan orwellismin ytimestä nouseva näkemyksensä tiivistyi aivan uskomattomalla tavalla seuraavaan lainaukseen.

Ruotsalaisessa "lukiossa seurasin kansainvälisyyskurssia, jossa ­lukiolaiset ohjatusti viettivät ­aikaa vasta maahan tulleiden kanssa. Olen varma, että me suomalaisetkin pystymme muuttamaan asenteitamme. Toivoisin, että meitä ohjattaisiin siinä päättäväisesti."

Eikä tässä kaikki. Opettaja nimittäin arveli, että "onnistuessamme turvaamme ihmisoikeuksien toteutumista mutta myös koko maamme asuttuna säilymistä – ja verotulot valtion kassaan". Saahan sitä arvella noinkin, sillä onhan kieliopillis-filosofisesti totta sekin, että onnistuessaan lehmätkin lentävät.

Tästä uskomattomasta kirjoituskokoelmasta nousi kysymys siitä, että saako HS pelkästään kehitysmaalaisten massamaahanmuuttoon kritiikittä suhtautuvia mielipidekirjoitustarjokkaita, vai valitseeko se julkaistavaksi vain omaan agendaansa sopivia kirjoituksia sivuilleen?

Mikäli kyse on ensimmäisestä, osoittaa se suomalaisen sananvapauden kärsineen pahasti postmodernin poliittisen korrektiuden pitkäaikaisesta tuputtamisesta. Jos taas jälkimmäisestä, osoittaa se HS:n poliittisen agendan ulottuvan myös sen julkaisemiin mielipidekirjoituksiin. Itse veikkaan, että lehden mielipidekirjoituspolitiikassa yhdistyvät molemmat.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Monikulttuuri: uutisointi ja seuraukset
Kaius Niemi taisi vahvistaa totuuden (Pravda po-russki)
Miksi he eivät saisi turvapaikkaa maasta, joka on vauras ja turvallinen maa?