Sota Ukrainassa on käännekohdassa - mitä tekee Putin?

Viime päivät ovat olleet katastrofi Vladimir Putinille. Ukraina on itäisellä rintamalla tuhonnut hänen armeijansa puolustuslinjan ja valloittanut sen huollon kannalta tärkeän rautatieliikenteen solmukohdan sekä edennyt myös etelässä Hersonin suunnalla. Viimeinen siitä huolimatta, että Ukraina on kertonut eteläisen suunnan toimien olleen vain hämäys, kuten jo aiemmin totesin. 

Tässä vaiheessa on mahdollista, että Venäjän armeijan miehistön moraali romahtaa täydellisesti. Olemmehan saaneet tästä viitteitä myös viime päivien aikana. Jos näin käy, on Putinin peli Ukrainassa pelattu lopullisesti. 

Olisikin mielenkiintoista tietää, mitä tsaarintekele Vladimirin päässä liikkuu juuri tällä hetkellä. Tajuaako hän häviävänsä sodan? Entä haluaako hän taistella katkeraan loppuun asti, vai luovuttaa Ukrainalle sen mitä sille kuuluu - eli vetää venäläisjoukot ennen vuoden 2014 tapahtumia vallinneille rajoille. 

Entä kesääkö hänen valtansa? Laillisia keinojahan Putinin vallasta syöksemiselle ei ole, koska hän on pitkällä valtakaudellaan poistanut sellaiset.

Mutta kansan parissa saattaa todellisuuden valjettua ilmaantua tyytymättömyyttä, joka vaikeuttaa Putinin asemaa. Sellainen voisi johtaa avoimeen kapinaan etenkin siinä tapauksessa, että hän yrittäisi pelastaa Ukrainan-sotansa yleisen liikekannallepanon avulla. 

Sitä paitsi venäläiset oligarkit tuskin katsoisivat hyvällä pitkään jatkuvia sotatoimia, jotka vaikeuttaisivat heidän elämäänsä ja varainhankintaansa. On siis hyvinkin mahdollista, että spontaani kapinaliike saisi taloudellista ja henkistä tukea myös heiltä.

Vielä pahemmaksi Putinin tilanne muuttuisi, mikäli nöyryytetyn armeijan johto löytäisi jostain rohkeutta ja kyvykkyyttä nousta häntä vastaan. Silloin tsaarintekeleen tilanne kävisi todella vaikeaksi ja suuri Venäjänmaa saattaisi suistua jopa veriseen sisällissotaan, jonka aikana maan itsenäisyydestä haaveilevat osat saattaisivat pyrkiä irrottautumaan Moskovan vallasta. 

En sano, että Putinin vastainen kapina olisi todennäköinen, mutta hänen pitää kuitenkin huomioida sellaisen mahdollisuus. Ja joka tapauksessa on selvää, ettei Putin halua toistaa tsaari Nikolai II:n kohtaloa, vaikka sekin vaihtoehto on olemassa - ja jopa varsin todennäköinen. Eikä etenkään joutua tuomittavaksi Haagin sotarikostuomioistuimeen.

Nämä asiat eivät voi olla vaikuttamatta Putinin ratkaisuihin. Tässä vaiheessa hänen kannaltaan keskeistä on tietenkin vallan pitäminen tiukasti omissa käsissä. Mutta saattaisiko Vladimir pohdiskella myös maastapakoa?

Mutta kuka hänet ottaisi vastaan? Pohjois-Korean Kim Jong-Un? Syyrian Bashar al-Assad? Eivät kuulosta kovin hääveiltä vaihtoehdoilta, mutta niihin on turvauduttava, ellei ole muutakaan mahdollisuutta?

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Ukraina veti Venäjää höplästä
Ukrainan hyökkää - vai hyökkääkö?
Is President Putin on his way to repeat the destiny of Czar Nicholas II?

Libyan sisällissota

Afrikan maat ovat tehneet rauhanehdotuksen Libyan tilanteeseen. Gaddafi on ilmoittanut hyväksyvänsä ehdotuksen, mutta kapinalliset eivät.

Osapuolten reagoinnille on varsin yksinkertainen selitys. Sotimisen - oletettavasti väliaikainen - lopettaminen sopii erinomaisesti Gaddafille, joka rauhan tultua saisi liittouman lentokoneilta rauhassa siirtää asevoimansa sinne minne haluaa. Ja sitten aikanaan jatkaa sotatoimia tilanteessa, jossa länsimaiden ilmaylivoimalla ei olisi nykyisenkaltaista merkitystä.

Tämä Afrikan maiden rauhanehdotus kertookin enemmän Zumasta ja muista ehdotuksen tehneistä kuin rauhan mahdollisuuksista. Sinänsä ikävää, että Etelä-Afrikkakin on tässä pelleilyssä mukana. Maassa kuitenkin vallitsee aito demokratia - toivottavasti tämä ei viittaa siihen, että se olisi uhattuna Zuman laillisen valtakauden aikanaan loppuessa.

Itse pidän myös länsimaiden osallistumista Libyan diktattorin kaatamiseen lyhytnäköisenä. Liittouman olisi kannattanut joko olla menemättä kokonaan, tai sitten mennä sellaisella rytinällä, että Gaddafi olisi tällä hetkellä vankisellissä odottelemassa pääsyä Haagin sotatuomioistuimeen.

Nyt nähdyn puolittaisen väliintulon seurauksena näyttää olevan pitkittynyt sota, jonka seurauksena Libya ajautunee taloudelliseen ja inhimilliseen kurimukseen. Niiden ja hävinneisiin mitä todennäköisimmin kohdistuvan vainon seurauksena jomman kumman puolen soturit ja johtajat lähtenevät jossain vaiheessa hakemaan pakolaisstatusta Euroopasta tai jostain muualta lisäten samalla entisestään myös Suomeen suuntautuvaa kansainvaellusta samaan tapaan kuin kävi Afganistanissa. Ja jos sota vielä pitenee vuosiin, unohtuu paikallisilta ehkä jopa länsimaiden alkuperäinen hyvää tarkoittava tarkoitus, ja koko onnettomuus muuttuu Libyan kansan (tai ainakin sen osan) silmissä länsimaiden syyksi. Sillä taas on omat seurauksensa.

Länsimaisittain ajatellen Libyassa on siis menossa kerrassaan ikävä sota.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Vainoajat vainotuiksi - entä sitten?
Päättäjien kädet veressä - mutta minkä takia?
Onko Etelä-Sudanilla malttia kehittyä?