tiistai 15. helmikuuta 2011

Päättäjien kädet veressä - mutta minkä takia?

Suomalainen sotilas on jälleen kuollut Afganistanissa. Kyseessä oli jo toinen kuolema sodassa, jota Suomi käy Kabulissa istuvan Hamid Karzain hallituksen puolesta Taleban-sissejä vastaan. Rauhanturvaoperaatiostahan tässä ei ole kyse, koska rauhanturvaaja on aina puolueeton suhteessa kiisteleviin osapuoliin. Tässä sodassa Suomi ei sitä ole.

Onko Karzain hallitus suomalaisen veren arvoinen? Ainakin se on korruptoitunut ja kähmiväinen. Lisäksi se on epädemokraattinen, minkä osoittaa farssin järjestäminen vaalien nimellä. Lisäksi huumekaupalla toimintaansa rahoittavat niin Talebanit kuin Karzaikin, vaikka jälkimmäinen muuta näytteleekin. Itse asiassa Talebaneilla on tässä suhteessa puhtaammat jauhot pussissaan, sillä heidän vuonna 2001 kaatuneen hallintonsa aikana huumekauppaa oltiin suitsimassa tehokkaasti.

Kaiken kukkuraksi saimme tänään aamulla lukea Wikileaks-aineistosta, jonka mukaan edellisen suomalaissotilaan kuolemasta vangituista miehistä suurin osa vapautettiin ilmeisesti lahjonnan perusteella. Kaiken muun epädemokraattisuutensa, epärehellisyytensä ja korruptoituneisuutensa lisäksi Karzain hallinto ei siis välitä edes liittolaisistaan sen vertaa, että näille koituneista kuolemantapauksista haluttaisiin rangaista syyllisiä, vaikka sellaiset saataisiinkin kiinni. Ei ainakaan mikäli heiltä on saatavissa lahjuksia.

Edelle kirjoittamani perusteella minulle on täysin käsittämätöntä, miksi Suomi on lähtenyt sotaan Afganistaniin. On totta, että Talebanien hirmuhallinto alisti naiset kotieläimen asemaan. Toisaalta Karzain heikon hallinnon alaisena heidän elämänsä on muuttunut täysin turvattomaksi, eikä ole näköpiirissä että liittoutuma saati Karzai yksin voisi voittaa sotaa.

Tämän maailman turhimman sodan konkreettisimmat seuraukset Suomen kannalta ovatkin afganistanilaisperäisen huumekaupan uudelleen virkistyminen ja turvapaikanhakijoiden virta, jonka olen koostanut seuraavaan kuvioon.



Pitäessään jääräpäisesti kiinni tästä operaatiosta päättäjämme siis tuhlaavat meidän verorahojamme ja tahrivat omat kätensä suomalaisten vereen ilman, että siitä olisi odotettavissa minkäänlaista hyötyä kansakunnallemme. Asiaa vielä pahentaa se, että he kylmän viileästi valehtelevat sodan luonteesta.

Ehkä edesmenneen presidentti Kekkosen aikanaan lanseeraamassa ajatuksessa, jonka mukaan Suomella pitää olla pikemminkin lääkärin kuin tuomarin rooli kansainvälisissä kysymyksissä asui sittenkin jonkinlainen viisaus. Ainakin sillä keinolla vältyttiin verovarojen tärväämiseltä ja suomalaisen veren vuodattamiselta. Miten ihmeessä Stubbin, Häkämiehen ja muut sotaleikkien leikkijät saisi ymmärtämään tämän ja vetämään suomalaiset sotilaat välittömästi pois Afganistanista. Se olisi koko Suomen etu.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Onko Etelä-Sudanilla malttia kehittyä?
Nykyajan kansainvaelluksesta

2 kommenttia:

  1. Eräs toinen seuraus näistä ns kansainvälisistä kriisinhallinta operaatioista ( = sodista) on se ettemme hoida Suomen omaa puolustusta.

    Tuhlaamme miljardikaupalla rahaa aseisiin, joilla ei voi puolustaa Suomea. Esimerkkeinä vaikkapa helikopterit, jotka pysyvät takuuvarmasti maassa todellisen kriisin aikaan. Vasta tilattiin Italiasta uusia miinanraivaajia; vanhoillakin saadaan tarvittaessa pari laivaväylää raivattua kauppamerenkulun tarpeisiin. Hävittäjille kaavailtuja rynnäkköohjuksia on mahdoton käyttää Suomen puolustukseen, koska kukaan (Venäjä) ei hyökkää suomeen panssareilla jos meillä on ilmaherruus. Listaa voisi jatkaa, ..

    Luonnollisesti ilmaherruuden menetys tulee tehdä kalliiksi saada haltuun, eli hävittäjien ilmataistelukykyyn tulee panostaa, ja vieläkin enemmän eriasteisiin ilmatorjuntoihin. "Joka ukolle" olalta laukaistavia ilma- ja panssarintorjunta-aseita.

    Yleensäkin panssareiden maasta käsin tapahtuvaan torjuntaan tulee panostaa useilla eri menetelmillä.

    Ainoa laivatyyppi mitä tarvimme on miinalaiva (miinanlaskija). Kuorma-autojen lavoilta laukaistavat meriohjukset ja rannikkojääkärien käyttämät kevyemmät torjunta-aseet riittävät.

    Jos hankkisimme aseistusta, jolla voi puolustaa Suomea selviäisimme halvemmalla ja samalla puolustuskykymme paranisi. Rahaa jäisi vielä vaikkapa kertausharjoitusten pitämiseen.

    VastaaPoista
  2. Hyvä ja raikas näkökulma tähän aiheeseen.

    VastaaPoista

Kiitos ajatuksen lukemisesta

Tervetuloa uudelleen!