Ranska järkevöitti maahanmuuttolakejaan - seuraako Suomi?

Viime vuosina islamilaisten maahanmuuttajien harrastamasta terrorismista tunnetussa Ranskassa on hyväksytty uusi maahanmuuttolaki. Se rajoittaa ulkomaalaisten sosiaalitukia, tiukentaa ulkomaalaisia opiskelijoita koskevaa lainsäädäntöä, asettaa kiintiöt maahanmuuttajien määrälle sekä asettaa uusia ehtoja Ranskan kansalaisuuden myöntämiselle ulkomaalaisten lapsille ja mahdollistaa Ranskan kansalaisuuden eväämisen vakavista rikoksista tuomituilta kaksoiskansalaisilta.

Tämä kaikki kuulostaa erittäin järkevältä. Ainoa ihmetyksen aihe liittyy oikeastaan siihen, että uusien lakien aikaansaaminen on kestänyt näinkin kauan huolimatta kaikesta siitä haitasta, jonka maahanmuuttajat ovat viime vuosina aiheuttaneet Ranskassa. 

Nähtäväksi jää, vaikuttaako gallialaisten päätös suomalaiseen maahanmuuttopolitiikkaan. Syytä ainakin olisi ennen kuin meilläkin muslimimaahanmuuton haitat käyvät sietämättömiksi. Tarkoitan sekä rikollisuutta sekä vastikkeettomasta elatuksesta aiheutuvaa taloudellista taakkaa. 

Tässä mielessä on positiivista, että hallitusohjelman mukaan Suomessa tullaan vuoden 2024 aikana toteuttamaan seuraavat muutokset: 

"Kansainvälinen suojelu muutetaan luonteeltaan väliaikaiseksi, ja kansainvälisen suojelun lupien pituus lyhennetään EU-oikeuden mahdollistamaan minimiin eli myönnettyyn turvapaikkaan perustuvan luvan kohdalla kolmeen vuoteen ja toissijaiseen suojeluun perustuvan luvan kohdalla yhteen vuoteen. Lupien jatkaminen edellyttää arviota kansainvälisen suojelun jatkamisen tarpeesta.

Kansainvälisen suojelun asema lakkautetaan, siihen perustuva oleskelulupa poistetaan ja asetetaan maahantulokielto, jos henkilö syyllistyy Suomessa vakavaan rikokseen, joka vaarantaa yleistä järjestystä ja turvallisuutta tai jos henkilö vaarantaa kansallista turvallisuutta. Palautuskieltoa ei loukata. 

Mahdollistetaan oleskeluluvan peruuttaminen Suomen ulkopuolella olevalta ulkomaalaiselta ja maahantulokiellon määrääminen yleisen järjestyksen ja turvallisuuden tai kansallisen turvallisuuden vaarantamisen vuoksi kuulematta henkilöä Suomessa.

Maahantulosäännösten kiertämistä koskeva sääntely uudistetaan. Tavoitteena on entistä tehokkaammin estää maahantulosäännösten kiertäminen.

Ulkomaalaislain henkilöllisyyden todentamista koskevat säännökset selkeytetään. Tavoitteena on henkilöllisyyden todentamisen velvoittavuuden ja luotettavuuden vahvistaminen.

Otetaan käyttöön kansallinen rajamenettely mallilla, joka hyödyntää täysimääräisesti ja tilanteen edellyttämällä tavalla määritelmädirektiivin liikkumavaran. Otetaan käyttöön nopeutettu turvapaikkamenettely menettelydirektiivin sallimissa tilanteissa."

Toivoa sopii, että Petteri Orpon (kok) hallitus tulee toteuttamaan nämä kaikki muutokset. Toivoa siksi, että kun Perussuomalaiset - myöhemmin Soinin siniset - olivat edellisen kerran hallitusvastuussa, oli silloinenkin ohjelma sinänsä järkevä, mutta maahanmuuttoon liittyvät uudistukset jäivät tekemättä. Ja lopulta nykyinen pääministerimme päätyi jopa ehdottamaan maahamme otettavan pakolaismäärän nostamista. 

Sellaiseen epärehellisyyteen ei juuri nyt ole varaa, eikä perussuomalaisten ministereiden siksi tule hyväksyä minkäänlaisia hallituksen sisäisistä syistä johtuvia viivästyksiä sovitusta ohjelmasta. Onneksi tämän vuoden tapahtumat itärajalla ja nyt Ranskassa - sekä myös Saksassa - lisäävät motivaatiota ja alentavat kynnystä ohjelman toteuttamiseen. Ja ehkä jopa Petteri Orpokin on oppinut läksynsä?

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Saksassa suunnitellaan maahanmuuttopoliittisia muutoksia
Seitsemän prosenttia muslimeita
Brysselissä räjähti, mutta Petteri Orpo kaipaa Suomeen lisää pakolaisia

Kolme kysymystä Ruotsin hallituskriisin johdosta

Ruotsi on ajautunut hallituskriisin sosialistisen vuokra-asuntopolitiikkansa takia. Näin siksi, että maassa harjoitettu vuokrakattopolitiikka on johtanut suorastaan absurdiin tilanteeseen, jossa vuokra-asuntoja joutuu odottelemaan vuosia ja jopa vuosikymmeniä. 

Tämä jo itsessään kertoo niistä ongelmista, joita suunnitelmatalous aiheuttaa. Se, mikä on jäänyt kuitenkin kertomattaa suomalaisessa valtamediassa, on Ruotsin maahanmuuttopolitiikan merkitys nyt syntyneen ongelman taustalla. 

Länsinaapurissahan väkiluku on kasvanut kymmenessä vuodessa miljoonalla ihmisellä, joista suurin osa on maahanmuuttajia - vieläpä yhteiskunnan elätettäväksi eli vuokra-asuntoihin pitkäksi aikaa asettuvilla humanitaarisilla sellaisilla. Tämän muutoksen yhtenä merkkinä on jo puoli vuosikymmentä sitten tapahtunut suomalaissyntyisten korvautuminen syyrialaissyntyisillä maan suurimpana maahanmuuttajaryhmänä.

Niinpä tavallisen työtä ja veroja maksavan medelsvenssonin on turha haaveilla vuokra-asunnosta, vaan hänen on tyytyminen elämiseen siellä mistä asunnon onnistuu hankkimaan. Rahallahan asiaa ei voi auttaa - ei ainakaan suurimmissa kaupungeissa. 

Ongelma on noussut niin vakavaksi, että jopa maan vihervasemmistohallitus on joutunut yrittämään sen purkamista. Esteeksi ovat kuitenkin nousseet poliittisen keskustan pönkäpuolueet sekä ideologisista syistä sosialistista asuntomarkkinaa Ruotsiin vaativa vasemmistopuolue.  

Tänään on sitten sen päivä, jolloin Ruotsin parlamentin pitäisi äänestää Löfvenin hallituksen luottamuksesta. Mikäli hallitus kaatuu, ovat edessä uudet hallitusneuvottelut tai mikäli ne eivät johda tulokseen myös uudet vaalit.

Molemmat tarjoavat ensimmäistä kertaa realistisen mahdollisuuden myös muiden puolueiden hylkimille Ruotsidemokraateille hallitukseen nousemiseksi - osin siksi, että Kokoomuksen lisäksi myös Liberaalit olisivat hyväksymässä sen hallituskumppanikseen. Näin siksi, että puolueen kannatus on niin suuri, että ilman sen mukaan ottamista ei länsinaapuriin ole käytännössä mahdollista saada porvarienemmistöistä hallitusta.

Tähän tilanteeseen liittyen haluan antaa teille, arvoisat lukijani, pohdiskeltavaksi kolme kysymystä.

1. Kannattaisiko Ruotsidemokraattien tutkia tässä tilanteessa tarkoin soinilaisten Perussuomalaisten - ja myöhemmässä vaiheessa Sinisen tulevaisuuden - hallitustaipaleen vaiheet Sipilän kabinetissa ennen päätöstään hallitukseen lähtemisestä?

2. Kannattaisiko Suomessa ihmisten perehtyä - ja medioiden antaa heille siihen mahdollisuus - suunnitelmatalouden ja punavihreän maahanmuuttopolitiikan vaikutuksesta pohjoismaisten asuntomarkkinoiden toimintaan?

3. Kannattaisiko pönkäpuolue Keskustan lähteä Suomen punavihreästä hallituksesta ja sitä kautta kaataa Marinin-Ohisalon valta sekä ryhtyä neuvotteluihin Kokoomuksen ja Perussuomalaisten kanssa uuden kabinetin pystyttämisestä hoitamaan maassamme sosialistisen jakopolitiikan seurauksena raunioitumassa olevaa julkista taloutta?

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Maria Ohisalolta uusi linjaus
Hyvä, että Perussuomalaiset hajosi
Ruotsin vaikea ratkaisu

Pelastaako tietämättömyys Kulmunin Keskustan

Helsingin Sanomat julkaisi jutun, joka antaa varsin murheellisen kuvan suomalaisesta politiikasta. Sen pohjana olleen kyselyn mukaan vain 40 prosenttia suomalaisista osasi kertoa mitkä puolueet kuuluvat nykyiseen hallitukseen.

Toisin sanoen kuusi kymmenestä ihmisestä tekee vaalien yhteydessä päätöksiä tietämättä mitkä kaikki puolueet ovat olleet vastuussa kuluneen vaalikauden poliittisesta linjasta. Eivätkä siten osaa asettaa ehdolla olevia puolueita vastuuseen teoistaan.

Vielä murheellisemmaksi tilanne muuttuu kun tarkastellaan vastaajien ikäjakaumaa: alle 24-vuotiaista äänestysikäisistä vain 18 prosenttia osasi nimetä maata johtavat puolueet oikein. Jäin itsekseni ihmettelemään, että kuinka hyvin nuorisomme osaa ylipäänsä hahmottaa poliittista todellisuutta tai mistä mahtaa johtua se, että talous- ja väestöpoliittisesti vastuuttomin puolueemme eli Vihreät nauttii nuorimmissa ikäluokissa ylivoimaisesti suurinta kannatusta.

HS:n jutussa oli myös yksi varsin hauska puute. Siihen upotetun testin jälkeen oli nimittäin selitysosuus, jossa mainittiin hallituspuolueet puheenjohtajineen. Lisäksi kerrottiin, että "oppositiossa eduskunnassa ovat perussuomalaiset, kokoomus ja kristillisdemokraatit" sekä selitettiin, ettei Sininen tulevaisuus ole lainkaan eduskunnassa.

Kuten arvoisa lukijani huomasi, unohtui jutun kirjoittaneelta toimittaja Jussi Pullisen selityksestä eduskunnan pienin ryhmä eli kolmen mainitun puolueen kanssa oppositiossa olevan Hjallis Harkimon Liike Nyt! aivan kokonaan. Syitä voimme vain arvailla, koska eihän kyseisen jutun kirjoittanut toimittaja voi mitenkään olla tietämätön siitä, mitkä kaikki poliittiset ryhmät ovat edustettuna valtiopäivillä. Eihän?

Samalla voimme pohtia myös sitä, miksi toimittaja Pullinen mainitsi selitysosuudessaan Perussuomalaisten hajoamisen yhteydessä valtamedioidemme ehdottoman tuen saaneiden, mutta valtataistelussa tappion kärsineiden, soinilaisten perustaman Sinisen tulevaisuuden, mutta ei esimerkiksi yhden paikan Ahvenanmaalta saanutta ja vaalien jälkeen RKP:n eduskuntaryhmäänn liittynyttä För Åland, gemensam listaa, tai vaikkapa historiallisesti paljon Sinisiä merkittävämpää perintöä kantavia kommunistisia sirpalepuolueita.

Niin tai näin, HS julkaisi myös toisen mielenkiintoisen jutun, jossa se haastatteli omassa historiassamme merkittävän kansanliikkeen eli Maalaisliitto/Keskustan puheenjohtajaa Katri Kulmunia. Tämän mukaan "voi olla myös, ettei keskusta nouse tästä".

Nähdäkseni Kulmuni saattaa hyvinkin olla oikeassa tässä analyysissään. Toisaalta ensin käsittelemästäni jutusta ilmenevä kansan tietämättömyys maamme poliittisista vastuunkantajista antaa Kulmunille ja hänen puolueelleen tulevaisuuden toivoa. Ellei kansa tämänkään vaalikauden jälkeen ole tietoinen nykyhallituksen punavihreän linjan kaikista toteuttajista, ei se osaa myöskään rankaista Kulmunin Keskustaa siitä ja puolue saattaa puheenjohtajansa epäilyistä huolimatta nousta vielä kerran kuin Feenix-lintu tuhkasta.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Suomalaiset ovat lähes immuuneja huuhaalle
Onko kepulaisuus katoamassa?
Mitä nuorisogallup kertoo poliittisesta tulevaisuudesta?

Akkasen analyysi

Helsingin Sanomien Juha Akkanen pohdisteli tänä aamuna syitä perussuomalaisten menestykseen. Kirjoitus oli sikäli valaiseva, että se kertoi karulla tavalla kuinka suomalaiset politiikan kommentaattorit ovat pihalla tosiasioiden suhteen - vai koettavatko he tehdä propagandaa nousussa olevaa poliittista voimaa kohtaan. En tiedä

Joka tapauksessa jo Akkasen kirjoituksen otsikossa esitettiin vahva väite, jonka mukaan "Puhetapa saattaa olla Jussi Halla-ahon suosion salaisuus". Siis puhetapa, ei itse puheen sisältö, joka vastannee Perussuomalaisten äänestäjien tuntoja ja usein myös kokemuksia humanitaarisen maahanmuuton todellisuudesta.

Seuraavaksi oli keksitty syy sille, miksi siniset jäivät kokonaan ilman edustajia EU- ja eduskuntavaaleissa. Akkasen mukaan kyse oli siitä, ettei Timo Soini ollut ehdolla kummassakaan.

Näin siitä huolimatta, että Soinin johtamien Perussuomalaisten jytkyjen - etenkin jälkimmäisen - ilmiselvä selitys oli halla-aholaisten esille nostama uudenlainen tosiasioista lähtevä maahanmuuttopolitiikka. Ja toisaalta sinisten uskottavuutta koettelivat Soinin vahvasti esille tuomat kansan ylivoimaisen enemmistön näkemysten vastaiset katolilaiset näkemykset.

Edelleen Akkanen väitti Soinin ongelmaksi muodostuneen sen, että tämä vei puolueensa Sipilän hallitukseen. Siinäkin hän oli väärässä, sillä eihän Soinin ja kumppaneiden meno hallitukseen sinänsä aiheuttanut hajaannusta perussuomalaisten parissa, vaan ongelma syntyi vasta silloin, kun hän ei pitänyt kiinni hallitusohjelmasta eli sen maahanmuuttopoliittisista linjauksista. Siksi vuoden 2017 puoluekokouksessa hänet ja muut hillotolppalaiset syrjäytettiin puolueen johdosta.

Koko pieleen menneen perusteluosionsa lopuksi Akkanen onnistui kuitenkin muotoilemaan aivan oikean loppukaneetin. Sen mukaan "Halla-aho puhuu asioista, jotka kannattajia vaivaavat, ja tavalla, johon kuulijat voivat samaistua". Toisin sanoen puheenjohtajan suosion takana ovat ensisijaisesti hänen kannattajiaan huolestuttavat asiat, joihin hänen puolueensa on esittänyt koko puoluekentässä ainoana uskottavia, riittäviä ja ymmärrettäviä ratkaisuja.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Miksi Perussuomalaiset ovat nousussa?
Juha Akkanen SDP:n ja Kokoomuksen asialla
Sampo Terho, kulttuuriministeri

Timo Soinin harhakuvitelma

Timo Soini kertoi, että tiistaina kannattaa olla hereillä. Hän aikoo nimittäin kertoa silloin lähteekö ehdolle kevään eduskuntavaaleihin.

Soini väitti myös, että "kirjoitusteni myötä kannatusta on mennyt paljon perussuomalaisten laariin, eikä sinisten". Eli että häntä pidettäisiin kansan parissa edelleen perussuomalaisena.

Minun nähdäkseni Soini on siinä oikeassa, että jotkut heikosti poliittisia tapahtumia seuraavat vihervasemmistoon kuuluvat ihmiset saattavat luulla Soinia perussuomalaiseksi. Siis ihmiset, joilla ei ole pienintäkään aikomusta antaa ääntään Soinille tai hänen nykyisille tai entisille puoluetovereilleen.

Sen sijaan on vaikea kuvitella, että kukaan sellainen, jota Perussuomalaiset tai Sininen Tulevaisuus puolueena kiinnostaa olisi tällaisessa harhakäsityksessä. Kyllä Soinin porukan lähtö puolueesta oli siksi lennokas ja kattavasti uutisoitu.

Siten Soinin kirjoituksilla tai muilla harhakuvitelmilla on tuskin ollut mitään vaikutusta Perussuomalaisten kannatukseen. Lieneekö edes Sinisten?

Tosiasiahan on, ettei Sinisten kannatus ole kuin reilun prosentin luokkaa. Niinpä Soini ja kumppanit saavat seuraavan parin kuukauden ajan kirjoitella ahkerasti saadakseen itsensä eduskunnan jäseneksi. Asiaa ei auta se, että heidän kilpailijansa eli Perussuomalaisten kannatus ja myös imago ovat puheenjohtaja Jussi Halla-ahon johtamana vahvassa nousussa.

Niinpä veikkaan Timo Soini kumppaneineen viettävän viimeisiä aikojaan politiikan parrasvaloissa. Vaalien jälkeen kaikki on ohi - ainakin itse Soinilta.

Jotkut muut puolueen jäsenet sen sijaan saattavat yrittää löytää poliittisen kodin muualta. Siltäkin osin jää kuitenkin nähtäväksi, että seuraavatko äänestäjät kaksinkertaisten takinkääntäjien perässä. Epäilen.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Timo Soini on ymmärtänyt väärin
Miksi uskovaisia pidetään moraalisempina kuin ateisteja?
Hyvä, että Perussuomalaiset hajosi

Kaj Turunen - nenästä vedetty poliitikko

Kansanedustaja Kaj Turunen on poliitikko, jonka tuntuu olevan vaikea löytää omaa poliittista kotiaan. Niinpä hän on viime aikoina edustanut ensin Perussuomalaisia, sitten Sinistä tulevaisuutta ja jatkossa Kokoomusta.

Tai näin hän ainakin itse näyttäisi haluavan ihmisten ajattelevan. Mutta asian voi nähdä toisinkin.

Kirjoitin nimittäin heti Perussuomalaisten hajottua näin: "ainakin paikkansa säilyttäneet ministerit (Soini, Terho, Lindström, Mattila ja Niinistö) voidaan nähdä seteliselkärankaisina, koska näin toimien he säilyttivät valtioneuvoston jäsenelle kuuluvan korkean palkan ja mojovat edut."

Kaj Turunen ei siis kuulunut tuohon ministerinvirkansa pitäneiden joukkoon, vaan pikemminkin niiden hyväuskoisten nenästä vedettyjen parveen, jotka mahdollistivat mainittujen ministereiden hillotolpan jatkumisen koko vaalikauden ajaksi. Tai sitten hänen uskonsa Timo Soinin vetovoimaan vain oli lapsellisen vankkumaton.

Niin tai näin. Turunen totesi nyt väistämättömän ja pyrki pelastamaan poliittisen nahkansa liittymällä Kokoomukseen. Ei liene vaikea arvata, että hän tulee saamaan joukoittain seuraajia ennen kuin ollaan seuraavissa vaaleissa. Samalla lähestyy Sinisen tulevaisuuden ja Perussuomalaisista kesällä 2017 lähteneiden poliitikkojen eduskuntauran loppu.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Rehellisyys maan perii - vai periikö?
Hyvä, että Perussuomalaiset hajosi
Keinoja Suomen talouden piristämiseksi on, mutta onko halua?

Hanna Mäntylä saavutti hillotolpan

Timo Soini loi muutamia vuosia sitten poliittiseen sanastoon termin hillotolppa. Hän tarkoitti sillä tulevaisuudessa häämöttävää palkintoa, jonka saavuttamisen välivaiheilla ei ole merkitystä.

Kun vanha Perussuomalainen puolue hajosi oli varsin todennäköistä, ettei uusi puolue tulisi olemaan pitkäaikainen eduskuntapuolue. Gallupit ovat myöhemmin vahvistaneet tämän käsityksen.

Koska Sinisten syntyyn osallistui monia varsin kokeneita poliitikkoja Soinista itsestään alkaen, on todennäköistä, että he ymmärsivät lähtöönsä liittyvän varsin suuren riskin eduskuntauran päättymisestä. Avoimeksi kysymykseksi jäi silloin hillotolpan luonne.

Tänään saimme siihen yhden vastauksen. Iltalehti nimittäin kertoi entisen ministerin Hanna Mäntylälle (sin) annetun vastavalmistuneena maisterina EU:sta "erityisneuvonantajan (Special Advisor) tehtävä, jossa tehtäväalueena on radikalisaation estäminen painottuen nuorisokysymyksiin sekä syrjinnän ja syrjäytymisen ehkäisemiseen".

Tampereen yliopiston valtio-opin professori Ilkka Ruostesaari totesi, että "kyseessä on ilmiselvästi poliittinen virkanimitys". Samaan viittasi kriisinhallintakeskuksen johtaja Juho Särkilä, jonka mukaan kansainvälisiin siviilikriisinhallintatehtäviin lähetetään virkamiehiä tai oman erityisalansa asiantuntijoita kuten rajavartijoita, syyttäjiä, tuomareita ja ihmisoikeusasiantuntijoita - eikä siis poliitikkoja.

Kuluva vaalikausi ja Sinisen vaihtoehdon eduskuntavaellus päättyvät vuoden kuluttua. Odotettavissa on siten lisää nyt nähdyn kaltaisia hillotolppanimityksiä.

Se ei ole mielestäni kovin kiintoisaa, vaikka ilmiselvää verovarojen väärinkäyttöä onkin. Sen sijaan ilman hillotolppaa jääneiden henkilöllisyys kyllä kiinnostaa kovasti - ja pelkästään inhorealistisista syistä.

Osoittaahan se, ketkä Halla-ahoa karkuun lähteneistä olivat vailla realistista ajattelukykyä ja tulivat siten pahasti Soinin vedättämiksi. Ja osoittautuivat samalla lapsellisen sinisilmäisiksi.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Sinisten poliittinen eriytyminen voisi lisätä maahanmuuttokriittisten kokonaiskannatusta
Soinilaiset saavat alle puolet halla-aholaisten kannatuksesta
Hyvä, että Perussuomalaiset hajosi

Sinisten poliittinen eriytyminen voisi lisätä maahanmuuttokriittisten kokonaiskannatusta

Helsingin Sanomat julkaisi uuden puolueiden kannatusta mittaavan mielipidekyselyn tulokset. Niissä ei ollut tapahtunut suuria muutoksia.

Oleellisimmat olivat Keskustan kannatuksen melkein prosenttiyksikön nousu ja Vasemmistoliiton puolen prosenttiyksikön suosion lasku. Kolmanneksi suurin muutos oli Kokoomuksen kannatuksen 0,3 prosenttiyksikön lasku.

Tämän blogin lukijoissa mielenkiintoa herättänee Perussuomalaisten ja Sinisten kannatuksen suhteellinen kehitys. Siinä oli tapahtunut yhteensä 0,2 prosenttiyksikön muutos halla-aholaisten eduksi. Lisäksi HS kertoi, että puolueen kannattajat ovat tällä hetkellä erittäin puolue-uskollisia, eli heidän äänestysvarmuutensa on korkea.

Tässä vaiheessa katsottuna näyttäisi siltä, että Soinin johtaman Perussuomalaisten hajoaminen oli emopuolueen kannalta erinomainen asia. Liike on nyt varsin yksituumainen ja Laura Huhtasaaren varsin onnistunut vaalikampanja loi uskoa tulevaisuuteen.

Siniset on puolestaan ryhtynyt (tai joutunut) puolustamaan monien vihaamaa työttömien aktivoimismallia. Eilen puheenjohtaja Sampo Terho käytti asian puolesta huomattavan tiukkaa kieltä, todeten - mitä ilmeisimmin aivan oikein - ettei ensi perjantain lakolla ole mitään tekemistä työttömien tilanteen kanssa, vaan taustalla on SDP:n ja SAK:n politikointi.

Perussuomalaiset ovat puolestaan tuominneet selväsanaisesti työttömien aktiivimallin, millä lienee kaikupohjaa suuressa osassa maamme väestöä. Näin soinilaisen populistipuolueen jälkeläisten poliittiseen linjaan näyttäisi tulleen muitakin eroja kuin ministeriauton takapenkin houkuttavuus.

Aika näyttää, miten puolueiden väliset linjat kehittyvät jatkossa. Tällä saattaa olla suuri merkitys mm. maahanmuuttopolitiikan kannalta.

Näin siksi, että mikäli Siniset pitäytyvät maahanmuuttokriittisellä peruslinjalla, syntyy tilanne, jossa maahanmuuttoon realistisesti suhtautuville äänestäjille syntyy kaksi poliittisesti erilaista vaihtoehtoa - halla-aholainen ja terholainen. Näin maahanmuuttoon realistisesti suhtautuvien kansanedustajien määrä saattaa ajan myötä kasvaa suuremmaksi kuin pelkästään Halla-ahon Perussuomalaisten kautta siitä huolimatta, että vaalijärjestelmämme suosii suuria puolueita.

Sitä ennen sinisillä on kuitenkin yksi ongelma ratkaisematta: millä tavoin palauttaa puolueen hajoamisen yhteydessä kadotettu uskottavuus itselle ja puolueelle. Onhan selvää, että juuri se estää tällä hetkellä monia edes harkitsemasta terholaisten äänestämistä.

Asia on akuutti, sillä mikäli puolue jää vuoden 2019 eduskuntavaaleissa ilman paikkaa, on seurauksena näivettyminen ja joidenkin kärkipoliitikkojen siirtyminen muihin puolueisiin - todennäköisesti lähinnä Kokoomukseen.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Riitelevät vennamolaisuuden perilliset
Simon Elo muunteli olkiukkoa
Brysselissä räjähti, mutta Petteri Orpo kaipaa Suomeen lisää pakolaisia

Riitelevät vennamolaisuuden perilliset

Helsingin Sanomien toimittaja Olli Pohjanpalo kiinnitti tämän aamun jutussaan huomiota perussuomalaisten ja sinisten väliseen keskinäiseen riitelyyn. Lokaa heitellään molemmin puolin, mikä on herättänyt toimittajassa ihmetystä "vihan" määrästä.

Itse ymmärrän, että lähes nollasta kannatusta etsivän Sinisen Tulevaisuuden piirissä etsitään kansan huomiota myös roisilla kielenkäytöllä. Sen sijaan on vaikeampaa nähdä, mitä hyötyä kahtiajaosta voittajana selvinneet halla-aholaiset voisivat voittaa kovalla sanailullaan.

Päinvastoin, sivistymättömästi muotoillut kommentit herättävät valtamedian huomion, jopa ansaitusti, ja nostavat entisestään muutenkin Perussuomalaisia poliittisesti epäkorrektina puolueena pitävien ihmisten kynnystä heidän äänestämiselleen. Eihän Suomessa ole koskaan arvostettu kilpailijoiden julkista sättimistä.

Jos itse olisin perussuomalainen, jättäisin Sinisen Tulevaisuuden ja sinne loikanneet mahdollisimman vähälle huomiolle. Mikäli aihetta löytyisi, kommentoisin asia-argumentein ilman henkilöön kohdistuvia kuvailuja.

Jos taas olisin sininen, pyrkisin tekemään itsestäni luotettavan poliittisen vaihtoehdon. Se tarkoittaisi oman agendan luomista tosiasioiden pohjalle. Erityisesti pyrkisin vakuuttamaan äänestäjät siitä, että kuluvan hallituskauden jälkeen puoluetta ei enää vietäisi hallitukseen ilman, että sille tärkeät hallitusohjelman tavoitteet tulisivat täytetyiksi hallituskumppaneiden siihen tuomien asioiden tavoin.

Siinä suhteessa paras mahdollinen lähestymistapa olisi nykyisestä hallitusohjelmasta kiinni pitäminen huolimatta Sipilän ja Orpon vastahangasta. Tosin tehtävä saattaa olla mahdoton kansan kannatuksen puuttuessa ja oppositioon siirtymishalujen ollessa ilmeisen vähäiset.

Tosiasia kuitenkin on, ettei Sinisten lisäksi myöskään Keskusta ole nykykannatuksellaan halukas valtioneuvoston kaatamiseen tai ainakaan uusiin vaaleihin. Se saattaisi antaa vipuvartta myös Kokoomuksen pakottamiseksi hallitusohjelman linjoille, sillä onhan selvää, että myös siellä tunnetaan vetovoimaa ministeriauton takapenkkiä kohtaan.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä: 
Simon Elo muunteli olkiukkoa
Soinilaiset saavat alle puolet halla-aholaisten kannatuksesta
Brysselissä räjähti, mutta Petteri Orpo kaipaa Suomeen lisää pakolaisia

Ruotsin Kokoomus Itävallan Kansanpuolueen jalanjäljillä

Kuten eilen kirjoitin, Itävallassa kansa päätti ratkaista vuonna 2015 räjähtäneen maahanmuuttopoliittisen ongelman poliittisen eliitin oltua kykenemätön tekemään asiassa tarvittavia ratkaisuja. Ensin maahanmuuttokriittisen Vapauspuolueen eli FPÖ:n presidenttiehdokas voitti vaalien ensimmäisen kierroksen, ja hävisi vain niukasti toisen.

Seuraavan puolentoista vuoden kuluessa poliittisesti korrektimpana pidetty Itävallan Kansanpuolue ÖVP otti omakseen FPÖ:n maahanmuuttokriittisen linjan ja voitti parlamenttivaalit. Aika näyttää, osoittautuuko puolue äänestäjien luottamuksen arvoiseksi, vai tekeekö se soinilaiset ja jättää maahanmuuttopoliittiset toimet valtaan päästyään tekemättä.

Yleisradio kertoi eilen illalla, että myös Ruotsissa tapahtuu kummia. Seuraavassa lainaus veromedian uutisesta.

"Ruotsin Kokoomus vaatii EU:n yhteisiä pakolaiskiintiöitä, jonka perusteella turvapaikkaa ei voisi hakea yksittäisestä EU-maasta, vaan esimerkiksi EU:n rajojen ulkopuolisilla pakolaisleireillä... Puolueen maahanmuuttopolitiikasta vastaava Johan Forssell perustelee... ´aiempi politiikka on pikemminkin pahentanut maahanmuuton ongelmia, koska tulijoille ei ole voitu asettaa vaatimuksia´... Kokoomus päätti myös vaatia kerjäämisen kieltämistä koko maassa."

Ruotsissa Sosiaalidemokraatit ovat puheissaan arvostelleet Kokoomuksen tiukempia linjauksia, mutta kuitenkin  tiukentaneet kantojaan lisääntyneeseen jengiväkivaltaan maahanmuuttajavaltaisissa lähiöissä.

Ylen jutun mukaan myös Ruotsissa poliittisesti korrekteina pidettyjen puolueiden uusissa linjauksissa on taustalla kansan tahto eli maahanmuuttokriittisen puolueen eli Ruotsidemokraattien kannatuksen nousu. Sekä Sosiaalidemokraatit että Kokoomus ovat mielipidemittausten mukaan menettäneet kannattajiaan heille ja maassa on parlamenttivaalit jo vuoden kuluttua.

Nähtäväksi jää, onnistuuko Ruotsin poliittinen eliitti kääntämään kannatuksensa omimalla valtamediassa poliittisesti epäkorrektin puolueen maahanmuuttopolitiikan. Ja jos onnistuu, vastaako se puheistaan, vai tekeekö soinilaiset.

Kansan kannalta tässä tilanteessa oleellista niin Itävallassa kuin Ruotsissakin on pysyä hereillä. Jos rima äänestää varsinaisia maahanmuuttokriittisiä on valtamedian painostuksen alla liian korkealla, on äänestäjien ainakin pidettävä silmänsä ja korvansa auki seuraavia vaaleja ajatellen.

Mikäli heidän maansa maahanmuuttopolitiikka ei siihen mennessä ole järkevöitynyt, on äänestäjien viimeistään silloin tullut aika hypätä valtamedian ja vanhojen vallanpitäjien asettaman riman yli. Juuri nyt on kuitenkin oleellista muistaa, että paras vakuutus poliittisen eliitin maahanmuuttopolitiikan suunnanmuutoksesta on pitää huoli maahanmuuttokriittisten niille aiheuttamasta riskistä: juuri näin kävi Itävallassa, missä Vapauspuolue keräsi noin 26 prosentin kannatuksen.

Mikäli Ruotsidemokraatit nousevat samanlaisiin lukemiin vuoden 2018 vaaleissa, on myös Kokoomuksen ja Sosiaalidemokraattien pidettävä huoli vaalilupaustensa pitämisestä. Näin ainakin, mikäli vaalien jälkeiset gallupit ylläpitävät pelkoa ihmisten lopullisesta tympääntymisestä monikulttuurin pakkosyöttöön.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Itävallassa toteutui kansan tahto
Muutoksen tuulia ruotsalaisessa politiikassa
Ruotsi välttyi maahanmuuttovaaleilta

Simon Elo muunteli olkiukkoa

Aamun lehden mukaan kansanedustaja Simon Elo (uv/st) väitti, että Perussuomalaisissa ollaan menossa "suorastaan ihmisvastaiseen suuntaan". Perusteluna näkemykselleen hän väitti puolueen puheenjohtajan taustalla toimivan henkilöitä, joita hän kuvasi seuraavin sanoin: "vaikka laittaisi rajan kiinni, tai vaikka ammuttaisiin Suomeen tulevia pakolaisia kiväärillä, nämä samat ihmiset sanoisivat, että ´miksei ammuttaisi tykillä?´"

Kyseessä on muunnelma klassisesta argumentaatiovirheestä nimeltään olkinukke tai olkiukko. Wikipediassa siitä kerrotaan seuraavaa: 1: A:lla on mielipide X. 2: B esittää mielipiteen Y (joka on vääristelty "olkinukkeversio" X:stä). 3: B hyökkää mielipidettä Y vastaan. 4: Siispä X:n täytyy olla väärin.

Ainakaan minä en ole kuullut kenenkään politiikassa toimivan henkilön ehdottaneen vakavissaan pakolaisten ampumista kiväärillä, enkä varsinkaan kenenkään Perussuomalaisissa toimivan puhuneen heidän ampumisestaan tykillä. Myöskään kansanedustaja Elo ei maininnut tällaista tapahtuneen, eikä puheenjohtaja Halla-aho (ps) ole koskaan ehdottanut pakolaiskriisin ratkaisuksi ihmisten ampumista sen enempää kiväärillä kuin tykilläkään. Ei tietenkään, koska sellainen olisi sairasta - ja niin, ihmisvastaista.

Siten kyseessä näyttäisi olevan ainoastaan Simon Elon oma fantasia. Olisi mielenkiintoista tietää, mistä tuollainen sairas ajatus on hänen mieleensä pulpahtanut. Samoin haluaisin tietää, miten Elo kuvittelee ulkiukkomaisten hyökkäysten tai suoranaisten valheiden auttavan häntä ja hänen uuttaa puoluettaan politiikassa eteenpäin.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Brysselissä räjähti, mutta Petteri Orpo kaipaa Suomeen lisää pakolaisia
Rehellisyys maan perii - vai periikö?
Spekulointia ja luottamusta

Soinilaiset saavat alle puolet halla-aholaisten kannatuksesta

Helsingin Sanomat julkaisi mielipidetiedustelun, joka oli erityisen kiinnostava nyt, kun perussuomalaiset hajosi kahteen eri leiriin. Kyselyn mukaan puolueen kannatus olisi hajoamisen jälkeen pudonnut 6,1 prosenttiin, kun taas vasta perustetun Sinisen tulevaisuuden kannatuksen taso olisi 3,9 prosenttia. Yhteensä Perussuomalaisten perillisten kannatus olisi siten tasan 10 prosenttia.

Mielenkiintoista kyllä, myös Yleisradio julkaisi uuden puolueiden kannattusmittauksen. Sen mukaan perussuomalaisten kannatus olisi peräti 9,7 prosenttia, kun Sininen tulevaisuus jäisi vain 2,3 prosenttiin. Toisin sanoen Halla-ahon Perussuomalaiset olisivat Ylen kyselyn mukaan suositumpia kuin Soinin puolue sen viimeisinä hetkinä huolimatta soinilaisten lähdöstä omille teilleen.

Nyt julkaistut kannatuslukemat kertovat ennen kaikkea sen, että Jussi Halla-ahon puheenjohtajavalinta vastasi Perussuomalaisten kannattajakunnan tahtoa, eikä kyseessä ollut mikään vähemmistön vallankaappaus kuten Venäjällä ns. lokakuun vallankumouksessa marraskuussa 1917. Se tarjoaa uudelle puheenjohtajalle hyvät lähtökohdat tulevaisuutta varten.

* * *

Muilta osin HS:n gallupin mielenkiinto oli aika vähäinen. Ehkä mielenkiintoisinta oli äärivasemmiston edelleen jatkunut kannatuksen nousu: nyt Vasemmistoliittoa ja Vihreitä kannattaisi HS:n mukaan yhteensä jo 23,5 prosenttia ja Ylen mukaan 23,1 prosenttia. Kun tähän lisätään SDP:n noussut kannatus olisi koko vasemmiston suosio molempien gallupien mukaan nyt reilusti yli 40 prosentin tasolla.

Päähallituspuolueista Kokoomuksen kannatus näyttäisi olevan noususuunnassa ja Keskustan suosio olisi syöksynyt todella alas: sen kannatus olisi nyt vain 16,8-17,0  prosenttia, eikä suosion laskulle näy loppua. Tämä tarkoittanee epäilemättä sitä, että pääministeri Sipilän asema puolueensa johdossa käy yhä heikommaksi.

Jos mietitään valtapolitiikkaa, niin nyt nähtyjen kyselyiden perusteella tuleva hallitus rakennettaisiin teknisesti helpoiten Kokoomuksen ja vähintään kahden vasemmistopuolueen (SDP + Vihreät?) varaan. Sellainen tarkoittaisi uutta neljän vuoden päättämättömyyden tilaa, joten hallitusneuvotteluissa mietittäisiin varmasti myös muita vaihtoehtoja.

Kannatuksensa menettänyttä Keskustaa voisi kuitenkin olla vaikea houkutella hallitukseen, eikä Kokoomus ainakaan Petteri Orpon johdolla halua jakaa valtaa perussuomalaisten kanssa. Maamme tulevaisuus näyttää siten juuri nyt aika vaikealta.

Varmaa on kuitenkin se, että edelleenkin noin 90% suomalaista tukee puoluevalinnoillaan sellaista maahanmuuttopolitiikkaa, jota he erikseen kysymällä eivät kannata. Se osoittaa, ettei kyse ole suomalaisten enemmistölle kovinkaan merkittävästä asiasta, joten myös Suomessa on monien muiden EU-maiden tavoin odotettavissa nykyisen politiikan loogisia seurannaisilmiöitä.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Hyvä, että Perussuomalaiset hajosi
Perussuomalaiset ulos, mutta kuka astuu sisään ja mitä siitä seuraa?
Suomalaisten asenteet maahanmuuttoon ovat kohdallaan

Brysselissä räjähti, mutta Petteri Orpo kaipaa Suomeen lisää pakolaisia

Tämän aamun uutisessa kerrottiin, että Brysselissä on ammuttu räjähdevyötä kantanut mies, jonka epäillään räjäyttäneen kaupungin keskusrautatieasemalla pommin ja ylistäneen sitä ennen arabiaksi Jumalan suuruutta. Räjähdyksessä ei ilmeisesti kuollut muita.

Maanantainen Pariisi puolestaan koki autoiluhyökkäyksen, jonka rynnäkkökivääriä mukanaan kuljettanut tekijä kuoli, mutta jätti jälkeensä kirjeen, jossa vannoi uskollisuutta ISIS-järjestölle. Tämäkään neitsyiden pariin pyrkinyt Adam Djaziri, 31, ei onnistunut tappamaan muita ihmisiä.

Mielenkiintoisena nyanssina uutisoitiin myös, että Pariisin iskun tekijä oli ollut poliisin terroristitarkkailulistalla, mutta siitä huolimatta hänellä oli aseenkantolupa ja yhdeksän laillista asetta, muun muassa rynnäkkökivääri. Hän oli saanut luvat liittymällä ampumaseuraan. Mielestäni aikamoista sinisilmäisyyttä ranskalaisilta.

* * *

Saimme Suomeen äskettäin uuden puolueen: se on nimeltään Sininen Tulevaisuus. Puolue syntyi hallitusvastuuseen ja pelasti Suomen hallituskriisiltä mitä ilmeisimmin myöntymällä moniin hallituskumppaneidensa linjauksiin.

Yksi mielenkiintoisimmista seikoista on Perussuomalaisista irronneen uuden puolueen maahanmuuttopolitiikka. Siitä saimme esimakua eilen, kun Petteri Orpo (kok) ehdotti maamme pakolaiskiintiön nostamista, koska spontaanien tulijoiden määrä on pudonnut (tämän vuoden tammi-toukokuussa turvapaikkaa on hakenut 4756 henkilöä).

Simon Elo (st) kuitenkin linjasi, että "pakolaiskiintiö ei nouse ja turvapaikanhakijoiden EU-siirrot perustuvat vapaaehtoisuuteen". Puheet eivät siis ole ranskalaisen sinisilmäisiä vaan pikemminkin nuivia.

Jatkossa on kuitenkin vielä seurattava kuinka Suomen pakolaiskiintiölle käy Sipilän hallituksen lopputaipaleella, ennen kuin voimme tehdä lopullisia päätelmiä Sinisen Tulevaisuuden maahanmuuttopolitiikan käytännön linjasta. Toivottavasti Elon nuivat puheet pitävät myös hallituskumppaneiden linjausten paineessa.

Kokoomuksen osalta maahanmuuttopolitiikan linjaukset ovat selvät. Petteri Orpon mukaan hänen ehdottamansa kiintiöpakolaisten määrä (1050 henkeä) ei ole päätä huimaava, mutta hänestä kiintiön nostaminen olisi ele ja ihmisyyden puolesta tehty teko, jolla toimittaisiin oikeaan suuntaan. Hän myös kiisti, että ehdotus olisi mikään testi uudelle hallituskumppanille.

Orpon mukaan ehdotus pakolaiskiintiön nostamisesta "on Kokoomuksen mielipide". Se on selvää puhetta, jonka soisi leviävän myös äänestäjien tietoisuuteen. Etenkin silloin, kun Brysselissä pommit räjähtelevät, Pariisissa autot törmäilevät ja Helsingissä siirrellään betoniporsaita.

Kuten kahdessa edellisessä kirjoituksessani (tässä ja tässä) olen todennut, tällaiset tapahtumat eivät ole vahinkoja, vaan harjoitetun maahanmuuttopolitiikan loogisia seurauksia. Siis sellaisen politiikan, jonka Petteri Orpo painotti olevan "Kokoomuksen mielipide".

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Kiitos siitä, ettei Suomi ole enää lintukoto
Lontoossa pakettiauto niitti muslimeita
Minkälaiseen yhteiskuntaan Petteri Orpo meitä johtaa?