Poliittista kiihotusta

Kuten arvoisa lukijani hyvin tietää, on poliittinen väkivalta tavallista epädemokraattisissa valtioissa. Historiallisia "klassikkoja" tässä suhteessa ovat satojen tuhansien tai jopa miljoonaluokan uhreihin yltäneet Hitlerin Saksa, Leninin ja Stalinin Neuvostoliitto, Pol Potin Kamputsea, Idi Aminin Uganda ja Maon Kiina. 

Kyse ei kuitenkaan ole pelkästä historiasta, vaan tänäkin päivänä ihmisiä putoilee ikkunoista Putinin Venäjällä. Ja Al-Assadin Syyriassa ainakin 105 000 ihmistä katosi jäljettömiin. Suomen viimeinen poliittinen murha tapahtui vuonna 1922, jolloin Edistyspuolueen ministeri Heikki Ritavuori ammuttiin.

Nämä tapaukset tulivat mieleeni eilisen päivän ykkösuutisen yhteydessä. Siis sen, kun kansanedustaja Krista Kiuru (sd) joutui toissapäivänä kohtaaman väkivaltaa. 

Siinä näyttäisi kuitenkin syyllisenä olleen satunnainen hörhö. Eikä kyseessä siis olisi ainakaan ensisijaisesti poliittisesti motivoitunut hyökkäys - kuten ehdin itsekin pitää mahdollisena heti asiasta luettuani. 

Ennen syyllisen kiinni ottamista tapaus ehti kuitenkin saada paljon palstatilaa suomalaismedioissa. Yksi asiallisimmista jutuista julkaistiin Ylen nettisivuilla, jonne oli koottu kansanedustajien kohtaamia väkivaltatapauksia viime vuosilta.

Siinä kokoelmassa pisti silmään erityisesti se, että jutussa mainituista uhreista Zyskowicz (kok), Soini (ps), Tynkkynen (ps), Sipilä (kepu) ja Stubb (kok) joutuivat vihreästi tai vasemmistolaisesti ajattelevien ihmisten väkivallan kohteiksi. Vasemmistolaisia oli vain Suldaan Said Ahmed (vas), joka oli kertonut - ilman muita todisteita - joutuneensa hyökkäyksen uhriksi. 

Toisin sanoen tämän vuosituhannen suomalainen poliittinen väkivalta on ollut lähes pelkästään vihervasemmistolaisesti motivoitunutta sekä kohdistunut miehiin. Siksi Kiurun tapauksen varjolla poliittista kiihotusta harjoittaneen poliittisen vihervasemmiston (esimerkki) ja sen kannattajien (esimerkki) olisi syytä katsoa peiliin todetakseen, ettei sieltä näkyvä kuva ole rehellinen, tasapuolinen eikä siten myöskään suomalaista demokratiaa tukeva. 

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Krista Kiurun tapauksesta
HS:n uutistuottaja Jukka Huusko twiittasi Jussi ´ihmissaasta´ Halla-ahosta bunkkerissaan
Poliittisen väkivallan oikeus ja seuraus

Silmiä avaava keskustelu

Eilisessä Ylen keskusteluohjelmassa käyty keskustelu oli silmiä avaava. Tarkoitan tällä erityisesti kahta asiaa.

Niistä ensimmäinen on se, että hallituspuolueita edustaneiden Ben Zyskowiczin (kok) ja Jani Mäkelän (ps) puheenvuorot viestivät kerta toisensa jälkeen tarvetta löytää keinoja Suomen taloudellisen tilanteen korjaamiseksi. Tämä ei kuitenkaan kiinnostanut millään tavalla oppositiota edustaneita Tytti Tuppuraista (sd) ja Li Anderssonia (vas), jotka talouden korjaamisen sijaan korostivat puheenvuoroissaan tulonjakokysymyksiä. 

Tätä jakoa voidaan havainnollistaa esimerkillä, jossa hallituksen tavoitteena on kasvattaa kakkua, jotta siitä riittäisi enemmän jaettavaa kaikille suomalaisille. Oppositiota sen sijaan ei kiinnosta niinkään jaettavan kakun koko, vaan sen mittaaminen viivottimella ja analyysivaa´alla, jotta joikaiselle voitaisiin leikata mahdollisimman samankokoinen pala.

Toinen silmiä avaava seikka oli poliittisen vasemmiston kyvyttömyys tehdä rakentavia esityksiä. Se saavutti huippunsa keskustelun loppupuolella, kun Zyskowicz tämän tallenteen kohdassa 34 min 11 sekuntia osoitti sanansa Tuppuraiselle: "te teitte oman vaihtoehtobudjetin, pyysitte eduskunnan tietopalvelua laskemaan sen työllisyysvaikutukset. Se laski ne, ne oli negatiiviset. Sen jälkeen te piilotitte sen. Te salasitte sen. Milloin se tulee julkisuuteen? Se laskelma, jossa on laskettu tiedän vaihtoehtobudjetin työllisyysvaikutukset."

Zyskowiczin esille nostamassa seikassa on kyse tässä tilanteessa aivan äärimmäisen keskeisestä asiasta eli siitä, onko maan suurimmalla oppositiopuolueella tarjottavanaan vaihtoehtoa hallituksen toimia. Tuppurainen kuitenkin kiersi kysymyksen - ilmeisesti liian kiusallisena - sanomalla "ei nyt saivarrella siitä, koska teidän tavoitteenne oli sata tuhatta työllistä ja nyt itse asiassa siitä ollaan yli kakskyt tuhatta jäljessä.

Toisin sanoen Tuppurainen tunnusti epäsuorasti, ettei maan suurimmalla oppositiopuolueella - tai ylipäänsä vasemmistolla - ole tarjota edes teoriassa toimivaa keinoa korjata Suomen taloudellista tilannetta. Siitä huolimatta se vastustaa kynsin ja hampain valtioneuvoston suunnittelemia toimenpiteitä ja on valjastanut käsikassaransa eli ay-liikkeen tekemään maan hallitukselle ja elinkeinoelämälle tarjousta, josta ei voi kieltäytyä.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Jarkko Elorannan alleviivaus 
Velkakatto vai neliraajajarrutus: siinäpä vasta kysymys vihervasemistolle
Jarkko Eloranta alleviivasi hallitusohjelman toteuttamisen tärkeyttä

Mediat kuvasivat tarkasti Itä-Helsingin ja Espoon väkivallan uhrit ja sivulliset

Tapanani on kirjoittaa yksi teksti päivässä. Tämän lauantain aikana olen kuitenkin törmännyt sen verran mielenkiintoisiin uutisiin, että päätin kirjata tähän blogiin aamuisen tekstini lisäksi vielä toisen merkinnän.

Kirjoitin nimittäin pari päivää sitten siitä, kuinka suomalaismediat antoivat erään rikoksesta epäillyn henkilön taustasta varsin tarkat tiedot. Näin tämän läheiset tunnistivat, että heidän tuntemansa henkilö on tutkittavana mahdollisesta rikoksesta. Ja koko kansakin sai tietää, minkälaista poliittista suuntausta epäily henkilö kannatti. 

Tänään jouduin sitten kuitenkin toteamaan, että kyse taisi sittenkin olla vain yksittäistapauksesta. Näin siksi, että luin PT-mediasta, kuinka Länsiväylässä oli muutama päivä sitten kerrottu uudesta espoolaisilmiöstä, jossa nuorisoporukat ovat ottaneet tavakseen käydä aikuisten ihmisten päälle - joskus jopa niin hurjasti, että jutussa haastatellun komisarion mukaan "on ihan sattumankauppaa, ettei ole tullut kuolemantapauksia".

Jutussa ei kuitenkaan kerrottu mitään siitä, oliko tekijöinä pääosin maahanmuuttajanuorten muodostamien katujengien jäseniä vai kantasuomalaista väkeä. Selvin päin olivat kuulemma usein toimineet ja syyttäjä mainitsi, että heidän käytöstään voisi osaltaan selittää se, että "älypuhelimet ja sosiaalinen media mahdollistavat esimerkiksi huumekauppaan liittyen asioita".

* * *

Kummallista oli myös se, että kaikki valtamediamme (esimerkiksi Yle, MTV3, Ilta-Sanomat, Iltalehti ja Helsingin sanomat) kertoivat kansanedustaja Ben Zyskowicziin Itäkeskuksen metroasemalla kohdistuneesta väkivallanteosta. Näistä medioista totesin pari päivää sitten Iltalehden ja MTV3:n kuvanneen tarkasti rikoksesta epäillyn henkilön, joten voisi kuvitella, että ne olisivat tehneet saman Zyskowiczin tapauksessa, jossa näkyvän henkilön syyllisyydestä ei ollut epäselvyyttä. 

Näin ei kuitenkaan tehty, vaan muiden medioiden tapaan ne peittivät pahoinpitelyyn syyllistyneen kasvot tunnistamattomiksi. Lisäksi Iltalehti - ja Ilta-Sanomat - olivat saaneet käsiinsä muilta puuttuvan videonpätkän, jossa hyökkääjä näkyisi oikein hyvin, ellei hänen kasvojaan olisi sutattu. Erityisen mielenkiintoista on se, että tällä videolla näkyy myös - mahdollisesti väkivaltaista henkilöä karkuun - juokseva nuorukainen, jonka kasvot ovat oikein hyvin näkyvillä. Samoin kuin Zyskowiczin. 

On siis kysyttävä, että onko suomalaisten mediatoimittajien käsityksen mukaan tärkeämpää suojata rikokseen syyllistyneiden henkilöllisyys ja heidän taustansa, kuin paikalle osuneiden syyttömien tai uhreiksi joutuneiden ihmisten? Vai mistä ihmeestä tässä toimintatavassa on kyse?

* * *

Lopuksi on syytä todeta, että tuomisten jyrkästi Ben Zyskowicziin kohdistuneen päällekarkauksen. Vanhaan mieheen kohdistunut teko oli jo itsessään tekijälleen häpeällinen ja lisäksi sen motiivit olivat typeriä.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Onko tarkka tieto terrorismiepäillyn taustasta merkki suomalaismedioiden muutoksesta?
Aavistus Turun Hansakorttelista
Maahanmuuttajat terrorisoivat espoolaiskoululaisia, mutta valtamedia vaikenee

Kiihkofeministinen vasemmistopuolue

Sisäministeri Maria Ohisalon (vihr) tuki Helsingin liikennettä vaikeuttavan Elokapina-ryhmälle sai eilen osakseen raskasta arvostelua hänen johtamansa ministeriön entiseltä maahanmuutto-osaston johtajalta Jorma Vuoriolta. Tämän mukaan "ministeri voi julkisesti irtisanoutua kansalaistottelemattomuudesta ja poliisi kyllä miettii jatkoa sen pohjalta. Jos ministeri kuitenkin julkisesti tukee tätä anarkistista toimintaa niin poliisi tietysti suunnittelee jatkon tämän pohjalta".

Samalla Vuorio totesi elokapinalaisten motiiviksi - ei enempää eikä vähempää kuin - mahdollisimman suuren häiriön aiheuttamisen. Tässä hän viittasi entisen sisäministeri Paula Riskon (kok) näkemykseen. 

Myös linkolalaiseksi tunnustautunut ympäristöministeri Krista Mikkonen (vihr) on ilmaissut tukensa Elokapinalle. Hän on tavannut heidän edustajiaan ja luvannut viedä heidän vaatimuksensa hallitukselle - missä ei sinänsä ole mitään väärää - mutta ottanut samalla vahvasti kantaa niiden puolesta vaatien hallitusta nopeuttamaan ilmastotoimia, vaikka Suomi on jo nyt tehnyt päätöksen muita EU-maita nopeammasta etenemisestä hiilineutraaliuden saavuttamiseksi.

Edellä mainitsemani seikat tukevat vahvasti sitä, mitä konkarikansanedustaja Ben Zyskowicz (kok) sanoi Vihreistä puolueena. Hänen mukaansa "tämän päivän vihreät on kiihkofeministinen puolue, joka on sijoittanut itsensä erittäin vasemmalle". 

Zyskowicz veti myös saman johtopäätöksen, jonka itsekin olen aiemmin tehnyt. Eli etteivät vihreitä äänestäneet talouspoliittisesti oikealla olevat henkilöt "jotka tunsivat ennen viehtymistä vihreisiin" enää tunne puolueeseen kiinnostusta. Ja että juuri tämä oli yhtenä syynä siihen, että puolue kärsi kunnallisvaaleissa rökeletappion.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Pääministeri Marin otti sulan hattuunsa, mutta vihreät nikottelevat 
Yle johti kuulijoitaan harhaan
Onko Elokapina menossa kohti poliittista väkivaltaa?

 

Anders Adlercreutz tahtoo alistua kiristyksen edessä

RKP:n ryhmäpomo Anders Adlercreutz ilmoitti eilen ISIS-naisia ja heidän lapsia koskevana tahtonaan, että "pelastamme lapset ja jos äidit siinä tapauksessa haluavat mukaan, niin myös heidät".

Tämä tarkoittaa sitä, että hän haluaa Pekka Haaviston (vihr) tavoin suostua ISIS-naisten lapsistaan piittaamattomaan kiristykseen, josta kirjoitin itse muutamia päiviä sitten. Saattaa tietenkin olla, ettei hän itse ole ymmärtänyt kysymyksessä olevan kiristyksen lasten oikeuksien varjolla.

Uskon kyllä helposti, ettei Adlercreutz (tai myöskään Haavisto) ole itse ymmärtänyt asiaan sisältyvää mafiamaista kiristystä. Uskon myös sen ettei hän todennäköisesti ole lukenut blogitekstiäni, jossa asiasta on kerrottu.

Sen sijaan on mahdotonta uskoa, että hän olisi ollut tietämätön myös Ben Zyscowiczin (kok) mielipidekirjoituksesta, jossa tämä kertoi saman asian vähän latteamin sanakääntein kuin minä blogissani.

Siksi ilmaisen tässä kirjoituksessa paheksuntani siitä, että vihervasemmiston lisäksi myös RKP haluaa tietoisesti alistua terroristien edessä. Ja toivon, että mahdollisimman moni suomenruotsalainen Adlercreutzin ja RKP:n äänestäjä ymmärtäisi asian ja tekisi siitä johtopäätöksensä tulevia vaaleja ajatellen.

Lopuksi muistutan Adlercreutzia ja RKP:tä siitä, että kiristykseen suostuminen ei ikinä johda ongelman pysyvään ratkaisuun. Sen sijaan se osoittaa pahantekijän löytäneen uuden - myös tulevaisuudessa käyttökelpoisen - keinon saada tahtonsa läpi. Näin myös käsillä olevassa tapauksessa.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
ISIS-naiset haluavat ratsastaa lapsillaan
RKP vaatii maahamme kymmeniä uusia seksuaalirikollisia
Kauniaisissa äänestetään RKP:tä ja vastustetaan lapsia

Ruotsalaisen kulttuurin lopun alku

Lucia-neito on ollut oleellinen osa ruotsalaista kulttuuria. Niinpä myös Suomessa tämän valon lähettilään valinta on assosioitunut toisen kotimaisen kielemme puhujien jutuksi.

Niinpä eilen kruunattiin tämän vuoden Lucia-neidoksi pohjanmaalainen neitokainen Sara Ray, jonka tehtäviksi tuli samalla olla valon, ilon ja inhimillisyyden lähettiläs sekä toimiminen Lucia-keräyksen keulakuvana.

Pienen varjon Sara Rayn valinnalle toi uutinen Ruotsista. Siis uutinen, jota ei ole välitetty suomalaisessa valtamediassa. Sen mukaan 15 ruotsalaiskuntaa on päättänyt luopua Lucia-perinteestään. Syyksi päätökseen on mainittu, että kyse on melkein kauneuskilpailusta, mikä ei kuulemma ole nykyaikana sopivaa.

Koska päätökset on tehty nopeasti islamisoituvassa Skånessa voi arvoisa lukijani tietenkin pohtia aivan itse, onko kyseessä todellinen syy vai alistunut luopuminen omasta kulttuurista länsinaapurin kehitysmaalaistumisen luontevana osana. Niin tai näin, kyse on joka tapauksessa merkki läntisen naapurikansamme kulttuurisesta heikkoudesta ja sen lopun alusta.

Toki Lucia-perinnettä on tärvelty rankalla kädellä jo aiemmin, mutta koko perinteen lopettaminen on kuitenkin uutta. Sen, mitä ruotsalaisten valitseman tien päässä odottaa, voi arvoisa lukijani aavistaa yhtä hyvin kuin minä itsekin.

Omalta osaltani pelkään tämänkin tapauksen viitoittaman kehityskulun lopputuloksen olevan sellainen, että mikäli me täällä entisessä Svean alusmaassa haluamme välttää saman, on toimiin ryhdyttävä välittömästi. Tai ainakin sen jälkeen, kun olemme päässeet eroon samaa kehityskulkua tukevasta nykyisestä hallituksestamme.

Lopuksi todettakoon, että panin tyytyväisyydellä merkille sen, kuinka Helsingin Sanomat julkaisi eilen kansanedustaja Ben Zyskoviczin (kok) asiallisesti samansisältöisen kommentin kuin olin itse julkaissut tässä blogissa toissapäivänä. Sitä en kuitenkaan tiedä, oliko hän tullut tähän johtopäätökseen itse, vai omaksuiko näkemyksensä minun kirjoitukseni luettuaan.

Zyskowiczin näkemyksen lähteellä ei sinänsä ole väliä, mutta jo pelkästään suomenruotsalaisen ja koko suomalaisen kulttuurin säilyttämiseksi olisi tärkeää, että hän ryhtyisi myös eduskunnan päätöksenteossa eli äänestyksissä ajamaan samaa järkevää maahanmuuttopoliittista linjaa, jota hänen kirjoituksensa osoitti. Juuri nyt siihen tarjoaisi parhaan mahdollisuuden suurten oppositiopuolueiden yhteistyö.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
ISIS-naiset haluavat ratsastaa lapsillaan
Pitäisikö somaleiden ongelmat käsitellä mediahiljaisuudessa?
Lucia-neito ruotsalaisen kulttuurin muutosuhrina

Benin lista mediapolitikoinnin uhrina

Ben Zyskowicz on julkaissut oman säästölistansa, joka sai eilen media-aikaa. En tässä kommentoi itse listaa enempää kuin toteamalla sen 2,6 miljardin euron suuruusluokan mieluummin liian pieneksi kuin suureksi. Toisin sanoen jos joku haluaa poistaa listalta jonkin säästökohteen, on ehdottajan syytä tarjota tilalle korvaava julkisten menojen säästökohde.

Sen sijaan kiinnittäisin huomiota Yleisradion uutisointitapaan tässä asiassa.

Eilen illalla puoli yhdeksän pääuutisissa haastateltiin Timo Soinia, jonka kommenteista (Yle areena, alkaen noin viiden minuutin kohdalta) ajettiin ulos kohta, jossa hän kritisoi tiukasti Kelan kotitalouksille maksamien suorien tulonsiirtojen jäädyttämistä. Pidemmän haastettelun muusta osasta ajettiin ulos vain kohta "tääl on paljon muuta, josta voidaan mennä eteenpäin".

Kaikkiaan TV-lähetyksestä sai siis käsityksen, että Soinin suhtautuminen Benin listaan olisi päosin negatiivinen.

Yllätykseni olikin suuri, kun huomasin Ylen nettiuutista äsken lukiessani, että Soini oli ollut haastattelussa kaikkea muuta kuin negatiivinen. Hän luetteli pitkän listan asioita, joita piti hyvänä, sanoi listan sisältävän "monia perussuomalaisten ohjelman elementtejä" ja totesi lopuksi että "kun nämä saataisiin puoliksi tehtyä, pois lukien pienempituloisten kurittaminen, niin tässä olisi ihan jatkokeskustelun pohja".

Jäin siis ihmettelemään verovaroin tuotetun uutistarjontamme monipuolisuutta. Yhtäällä annetaan yksi kuva ja toisaalla kovin toisenlainen. Koska TV-uutisilla (ja käytännössä samalla lailla leikatulla radion uutisella) on monin verroin enemmän kuulijoita kuin nettisivuilla, jää sen antama kuva siis vallitsevaksi. 

Niinpä tavallinen äänestäjä luultavasti omaksuu seuraavat kaksi näkemystä: Zyskowicz eli Kokoomus on valmis panemaan köyhät kyykkyyn ja populistiset Perussuomalaiset eivät halua säästää juuri mistään. Tosin jotkut saattavat jatkaa: muusta kuin kehitysavusta ja kotouttamiseen käytettävistä varoista. 

Onkin hämmästyttävää kuinka vähällä ilmiselvästi vihreä tai vasemmistolainen toimittaja on saanut muokattua näkemykselleen hankalasta uutisesta sellaisen, mikä tukee hänen omaa ideologiaansa. Näin hän osaltaan auttaa demareita, vihreitä, vassareita ja RKP:tä näiden vaalityössä. 

Ovelaa ja ihailtavaa mielipidevaikuttamista, vai mitä? Mutta kysymys kuuluukin: onko se verovaroin tehtynä hyväksyttävää?

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Miksi Scheinin ja Halla-aho riitelevät?
Vihreiden vaaliohjelma on puhtaasti vasemmistolaista jakopolitiikkaa
HS ajaa maahanmuutto-asioissa vähemmistön diktatuuria
Erityinen supistamiskohde

Atte Kaleva johtaa vaalikarjaa harhaan kertomalla totuuden islamista

Kokoomuksen eduskuntavaaliehdokas ja entinen panttivanki Atte Kaleva on ottanut hyvin järkevällä tavalla kantaa islamin ja islamisti-terrorismin väliseen suhteeseen. Olen hänen kanssaan samaa mieltä: islamismi liittyy aina islamiin.

Samalla tahdon tuoda esiin sen, että meillä on islamiin liittyen kaksi ongelmaa ratkaistavana. Ensinnäkin, pitäisi selvittää onko islamin ja islamismin väliselle yhteydelle tehtävissä jotain. Siis voisiko islamia muuttaa niin, ettei riittävän suureksi kasvaneissa islamilaisissa yhteisöissä syntyisi säännönmukaisesti terroriin taipuvaista islamistivähemmistöä.

Toiseksi meidän pitää varmistaa se, ettemme me, eivätkä meidän jälkeläisemme, joudu islamistiterroristien maalitauluksi. Luonnollisesti edellä mainitsemani islamin ja islamismin välisen säännönmukaisen yhteyden katkaiseminen toisi tähän ratkaisun.

Olisi kuitenkin myönnettävä, että ennen tuota, varmasti ainoastaan muslimien omien toimien seurauksena syntyvää, islamin ja islamismin välisen yhteyden katkaisemista, ainoa tapa suojautua on huolehtia muslimien määrän pysymisestä niin pienenä, ettei ongelmia synny - siis selvästi alle 100 000 ihmisessä.

Tuo jälkimmäinen asia on sitten se, jonka takia innostuin kirjoittamaan tämän tekstin. Kansallisessa Kokoomuksessahan on esiintynyt vuosien saatossa useitakin poliitikkoja, jotka ovat esittäneet minun kanssani samanmielisiä näkemyksiä islamilaisesta tai yleisemmin humanitaarisesta massamaahanmuutosta (näiden kahden yhteys tulee siitä, että islamilainen maahanmuutto on vain hyvin pieneltä osin työperäistä).

Edellä mainitsemistani järkevän oloisia puhuvista tunnetuin lienee Ben Zyskovicz, joka ei ole varsinainen maahanmuuttokriitikko, mutta on usein nostanut esiin epäkohtia. Siitä huolimatta hän on eduskunnassa äänestänyt aina Kokoomuksen ryhmäpäätöksen mukaisesti siten, ettei ongelmallista maahanmuuttoa ole saatu korjatuksi.

Muita tunnettuja Kokoomuksessa vaikuttavia ja maahanmuuttopolitiikasta kriittisiä näkemyksiä esittäneitä henkilöitä ovat esimerkiksi Wille Rydman ja Kai Pöntinen. Myöskään heillä ei ole ollut vaikutusta kokoomukseen eikä siis myöskään Suomen hyvinvointia ja turvallisuutta vahingoittavaan nykyiseen maahanmuuttopolitiikkaan, s.o. Suomeen suuntautuvan humanitaarisen maahanmuuton kokoon, laatuun tai ennen kaikkea taloudellisiin ja yhteiskunnallisiin seurauksiin.

En epäile, etteivätkö edellä mainitut kokoomuslaiset poliitikot olisi tosissaan maahanmuuttokritiikkinsä kanssa. Suomalaisessa politiikassa puolueet kuitenkin toimivat pääsääntöisesti muodostaen sisällään kannan kuhunkin asiaan ja sen jälkeen kaikki äänestävät tämän kannan puolesta. Kokoomuksessa siis tuhoisan maahanmuuttopolitiikan puolesta.

Edelle kirjoittamani seikkojen valossa onkin selvää, ettei Kokoomuksen pienellä maahanmuuttokriittisellä vähemmistöllä (Kaleva, Zyskowicz, Rydman, Pöntinen) ole mitään merkitystä suomalaisen maahanmuuttopolitiikan kannalta. Sen sijaan se pahentaa tilannetta syömällä kannatusta aidosti maahanmuuttokriittisiltä puolueilta, jotka ovat sitoutuneet tässä asiassa järkevään muutokseen linjaamalla kantansa jo ennen vaaleja kuten tässä on tehty. Tai tässä.

Äänestäjän on siis hyvä tuntea suomalaisen demokratian käytännöt, eikä äänestää todellista tahtoaan vastaan vain siksi, että joku puolue kalastelee heidän ääniään keräämällä ehdokkaikseen järkevästi puhuvia henkilöitä, joiden näkemyksillä ei tiukan paikan tullen ole mitään merkitystä. Paitsi itse äänestystilanteessa harhaanjohdettujen antamien äänien kerääjinä.

Näillä sanoin toivon, ettei ainakaan arvoisa lukijani sortuisi kevään vaaleissa järkevän oloisten puheiden edessä harhaanjohdetuksi.

Aiempia ajatuksia samsta aihepiiristä:
Muslimimaahanmuutto aiheuttaa dominoefektin Ranskassa ja Ruotsissa
Onko Pohjoismaiden muutos käsillä nyt?
Maahanmuutolla on seurauksia, mutta myös hinta

Ben Zyskowicz ja Halla-ahon lakialoite

Vietnamilaissyntyinen karkotuspäätöksen saanut maahanmuuttaja ammuskeli taannoin Helsingin yössä. Tämän seurauksena rikollisten maahanmuuttajien karkotuksiin liittyvät ongelmat nousivat esille myös eduskunnassa. Erityisesti kokoomuksen Ben Zyskowicz sai itselleen "ansaittua" mediahuomiota letkautuksellaan.

Tapauksen herättämän mediahuomion jälkeen oli mielenkiintoista lukea kansanedustaja Halla-ahon blogista, että myös hän on ryhtynyt tapahtuneen johdosta toimiin. Hänen kohdallaan ei kyse kuitenkaan ollut Zyskowiczmaisesta letkautuksesta, vaan lakimuutosesityksistä. Niiden perusteella Helsingissä ammuskelleen vietnamilaisen kaltaiset vaaralliset maahanmuuttajat toimitettaisiin aina pois kaduilta uhkaamasta muita ihmisiä joko kotimaahansa - tai mikäli se ei ole mahdollista - muuten vain talteen.

Uskon, että Halla-ahon lakialoite vastaa hyvin kansan tuntoja. Mielestäni se poistaisi samalla yhden suomalaisen maahanmuuttopolitiikan merkittävimmäistä ongelmista, ja sitä kautta myös muokkaisi suomalaisten suhtautumista kaikenlaiseen maahanmuuttoon nykyistä positivisemmaksi.

Jään siis mielenkiinnolla odottamaan miten perussuomalaisen kansanedustajan aloite otetaan vastaan eduskunnassa. Kuten nimimerkki Axel Cardan pahamaineisella keskustelufoorumilla huomasi; aivan erityisellä mielenkiinnolla odotan kansanedustaja Ben Zyskowiczin suhtautumista aloitteeseen.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Maahanmuuttajat raiskaajina
Polarisaatio lisää etnisten konflktien riskiä
Kissa hyppäsi jälleen pöydälle