Arvoituksellisia väkivallan tekijöitä

Tämä aamu toi mukanaan tavallista useampia rikosuutisia. Ensimmäisen mukaan Raaseporin alueella on esiintynyt "normaalista poikkeavaa" väkivaltaa, johon syylliseksi poliisi epäilee 2000-luvun alussa syntynyttä – tällä hetkellä vangittua – ruotsalaismiestä. 

Tutkinnanjohtajan mukaan "rikosnimikkeinä on ollut esimerkiksi törkeitä pahoinpitelyitä, pahoinpitelyitä, kiristys, vapaudenriisto, törkeä huumausainerikos sekä oikeudenkäytössä kuultavan uhkaaminen". Syyllisen epäiltyjä motiiveja, etnistä identiteettiä tai hänen oleskelunsa syytä Raaseporin alueella ei kuitenkaan ole uutisoitu.

Toinen tapaus koskee Espoota, missä neljä nuorta on pahoinpidellyt aikuisen miehen kerrostalon rappukäytävässä. Tapauksesta on julkaistu sosiaalisessa mediassa video, jota ei poliisin mukaan saa jakaa eteenpäin. 

Videon mukaan uhria muun muassa potkittiin useamman nuoren voimin, mutta tekoon syyllistyneistä ei anneta minkäänlaisia tuntomerkkejä. Siitä huolimatta virkavalta on pyytänyt tapahtumasta jotain tietäviä ottamaan yhteyttä. 

Toistaiseksi poliisilla ei ole tietoa pahoinpitelyn tekijöiden henkilöllisyydestä, kansallisuudesta tai motiivista. Nähtäväksi siis jää, onko tälläkin tapauksella joitain yhteyksiä läntiseen naapurimaahamme. 

Kolmas väkivaltauutinen koski niin ikään Espoossa viime huhtikuussa tapahtunutta puukotusta. Se on nyt käsitelty oikeudessa, joka on todennut teräaseen käytön hätävarjelukseksi.

Tapauksessa on ollut osallisena kaksi seuruetta, eikä tapahtumien kulkua saatu selvitetyksi. Niinpä oikeus jätti teräaseen käytön "näytön puutteessa" rankaisematta – siitä huolimatta, että syytetty oli tunnustanut teon – eikä tapauksesta tullut kenellekään sakkotuomiota kummoisempia seurauksia. 

* * *

En lähde tässä esittämään omia arvauksiani tänään uutisoitujen tapahtumien viitekehyksistä. Sen sijaan muistutan, että väkivallasta epäiltyjen teini-ikäisten osuus Suomessa tehdystä väkivallasta on erittäin suuri, kuten alle kopioimani tilastokeskuksen kuva osoittaa.

Myös nuorten tekemien väkivaltaisten ryöstöjen määrä on kasvanut viime vuosina. Eikä sekään liene salaisuus, että tämän ilmiön taustalla on maamme epäonnistunut maahanmuuttopolitiikka, jonka seurauksena on puhuttu vaarasta luisua Ruotsin tielle. 

Ikävä kyllä, alussa kuvaamani kaltainen rikollisuusuutisointi ei avaa millään tavalla tekijöiden taustaa – pois lukien ensimmäinen, jossa puhutaan "ruotsalaismiehestä". Siinäkin kuitenkin jää avoimeksi, onko kyse etnisesti ruotsalaisesta vai kehitysmaalaisen taustan omaavasta henkilöstä. 

Taustalla lienee tavallaan kaunis ajatus siitä, että näin vältytään leimaamasta maahanmuuttajia. Huomaamatta kuitenkin jää, että samalla suomalaisilta viedään pois mahdollisuus ymmärtää näiden rikosten laajempi viitekehys ilman syvällisempää perehtymistä asiaan. 

Siten suomalaisviranomaiset ja mediat heikentävät ihmisten mahdollisuutta tehdä vaaleissa tosiasioihin perustuvia äänestyspäätöksiä. Eikä sellainen edistä kansanvaltaa eli demokratiaa eikä yhteiskuntamme turvallisuustilanteen pitämistä kohtuullisena pitkällä aikavälillä. 

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Hiiriä ja maahanmuuttajia
Suojelupoliisin Juha Marteliuksen mukaan lapsia radikalisoidaan kotiopetuksessa
Puukotus Salpausselän koulussa

Se mikä ei ole ihmisoikeuksia, maahanmuuttoa tai sisäistä turvallisuutta on aseriisuntaa ja hyödyllisiä idiootteja

SDP:ssä käydään kovaa vääntöä siitä, pitäisikö hallituksen valmistelemalle rajalaille antaa tukea vai olla tukematta eli seistä poliittisen laitavasemmiston rinnalla. Viimeksi puolueen kansanedustajista Timo Harakka ja Nasima Razmyar ovat ilmoittaneet vastustavansa sitä. 

Tässä yhteydessä en malta olla lainaamatta Iso-Britannian johtavan Venäjä-asiantuntijan Keir Gilesin äskettäin suomeksi käännettyä kirjaa "Venäjän sota jokaista vastaan". Siinä kommentoidaan Venäjän rajalla jo vuonna 2015 nähtyä maahanmuuttajia välineellistänyttä hybrioperaatiota seuraavasti.

"Venäjä... lennätti siirtolaisia Irakista ja puski heitä naapurimaidensa rajojen yli... Venäjän valtiojohto kontrolloi operaatiota, jonka käytännön toteuttamisessa Venäjän mafialla oli tärkeä rooli alusta loppuun... Venäjä pystyi testaamaan Suomen johdon reagointia samalla kun se sääteli painetta kriisin eri vaiheissa."

"Lopulta Venäjä onnistui pakottamaan Suomen kahdenväliseen sopimukseen. Se oli periaatteellinen viesti siitä, että Suomi tunnusti kuuluvansa niihin maihin, joissa Venäjä voi vaikuttaa poliittisiin päätöksiin."

"Näin Venäjä osoitti pystyvänsä toimittamaan siirtolaisia Euroopan rajoille tarpeen vaatiessa sen mukaan, suostutaanko sen toiveisiin muilla aloilla. Sen jälkeen Venäjä voi käyttää välineellistettyä maahanmuuttoa kiristämään yhteiskunnallista jännitystä pitkin Eurooppaa. Tätä tarkoitusta varten Venäjä voi suurennella uutisia - joskus totuuspohjaisia, joskus täysin keksittyjä - osoittaakseen, että ihmisvirrat uhkaavat niitä vastaanottavia yhteiskuntia." 

"Välikohtaus havainnollisti sitä, miten Venäjä luo ongelmia ja kriisejä saadakseen puristetuksi myönnytyksiä vastikkeeksi ongelmien poistamisesta... Aiemmin Moskovan suurlähettiläänä toiminut henkilö kirjoitti... 'Venäläinen varastaa sinulta sata puntaa. Olet raivoissasi. Protestoit, hypit tasajalkaa, taot nyrkillä pöytää, uhkailet, imartelet - venäläinen katselee välinpitämättömästi. Sitten hän antaa sinulle 20 puntaa ja sanoo: ´tässä, olen tehnyt myönnytyksen, nyt on SINUN vuorosi tehdä myönnytys.´'"

* * *

Toivon todella, että tämä kirjoitus saavuttaisi myös Timo Harakan, Nasima Razmyarin (sd) ja muut rajalain vastustajat, jotta he ymmärtäisivät, mistä tässä laissa on kyse. Ja ei, se ei ole ihmisoikeudet, maahanmuutto tai edes Suomen sisäinen turvallisuus. 

Niiden sijaan kyse on koko Euroopan ulkoisesta turvallisuudesta, aseriisunnasta, kiristyksestä ja hyödyllisistä idiooteista. Tarkemmin sanottuna nyt puhutaan yhden tehokkaaksi osoittautuneen aseen poistamisesta aggressiiviselta diktaattorilta, jolla on halu ja tahto edistää omaa ja diktatuurinsa etuaan kiristämällä eurooppalaisia yhteiskuntia. 

Ja siksi Suomen eduskunnan olisi syytä olla mahdollisimman yksimielinen tässä asiassa ilman, että jotkut timoharakat tai nasimarazmyarit päättävät ymmärtämättömyyttään ryhtyä kyseiselle diktaattorille palveluksia tekeväksi hyödyllisiksi idiooteiksi, sillä en jaksa uskoa, että he sentään olisivat Johan Bäckmanin tai Tarja Cronbergin tapaisia Putinin kätyreitä?  

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Käännytyslakiin on tulossa hybridisodankäynnin mahdollistava työkalu
Onko Lindtmanin SDP Kuusisen vai Tannerin linjalla?
Putinin kätyriksi paljastuneesta Tarja Cronbergista tuli Vihreiden Bäckman

Petteri Orpo opasti Anna Maja Henrikssonia

Kuten arvoisa lukijani tietää, on porvarihallituksen syntyminen kiinni siitä, saadaanko perussuomalaisten ja RKP:läisten maahanmuuttopoliittiset linjaukset sovitettua yhteen. Perussuomalaisten osalta kysymys on etukäteen ilmoitetusta kynnyskysymyksestä, joten ilman siihen tulevia merkittäviä muutoksia nyt neuvottelussa olevalta pohjalta ei hallitusta synny. 

Myös pääministerikokelas Petteri Orpo (kok) tietää tämän. Ja ilmeisesti siitä syystä hän lähetti eilen RKP:n hallitusneuvottelijoille viestin. Sen mukaan vaalituloksen on näyttävä maahanmuuttoa koskevassa linjassa jollain tavalla - ja "se varmasti tuo oman lähtökohdan neuvottelulle".

Samalla Orpo nähdäkseni vihjaisi Anna-Maja Henrikssonille (rkp), ettei reilun neljän prosentin kannatuksella voi kiristää määräänsä enempää etuja hallitusohjelmaan, vaikka olisikin vaa´ankieliasemassa, kuten RKP näyttäisi olevan. Toivoa sopii, että viesti meni perille. 

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Kepun petokselle on tulossa kova hinta
Tähtääkö Eva Biaudet hallitusneuvotteluiden kaatamiseen?
Perussuomalaisten ja Kokoomuksen traumat

Erdogan on Ruotsin suhteen valitettavan oikeassa - mutta terroristeja ymmärretään myös Suomessa

Suomi on NATO-kysymyksessä irtautunut kohtalonyhteydestään Ruotsiin. Syytä onkin, sillä nyt on paljastunut, että - Wikipedian mukaan - alun perin marxilais-leniniläinen ja sittemmin libertaarisosialistis-feministis-sosiaaliekologiseksi muuttunut, sekä Euroopan unionin ja Yhdysvaltain terroristijärjestöksi luokittelema, Kurdien työväenpuolue PKK on saanut Ylen tietojen mukaan tukea naapurimaastamme.

Ruotsin turvallisuuspoliisin edustajan mukaan "he harjoittavat avustavaa toimintaa, joka voi olla yllyttämistä, rekrytoimista tai terrorismin rahoittamista terrorismin tukemiseksi toisessa maassa tai Ruotsissa". Näyttää siis siltä, että Turkin presidentti Recep Tayyip Erdoganin mainitsema este maansa tuen puuttumisesta Ruotsin NATO-jäsenyydelle on oikea ja perusteltu. 

Toki lienee niin, ettei Ruotsi valtiona ole syyllistynyt terrorismin tukemiseen. Mutta näinhän Erdogan ei ole väittänytkään, vaan on ainoastaan syyttänyt naapurimaatamme "terrorismin kehdoksi". Ruotsin turvallisuuspoliisikaan ei kuitenkaan kerro ketkä tarkalleen ottaen tukevat PKK:ta, mutta mainitsi Ylen lähteenä olleessa ruotsalaisjutussa, että kyse on huomattavista määristä rahaa.

Samassa jutussa mainittiin myös Ruotsin Nato-neuvottelija Oscar Stenströmin korostaneen, että Ruotsin on toimittava selkeämmin PKK:ta vastaan ​​sekä korostaneen tässä erityisesti terrorismin rahoitusongelmaa. Todellisuus on siis hyvin tiedossa myös Ruotsin kantaväestön parissa. 

Sen sijaan Suomessa ei liene kovin hyvää käsitystä asiasta. Sen luonnetta valaisee kuitenkin ruotsalaisuutinen, jonka mukaan viitisen vuotta sitten Ruotsiin saapunut nelikymppinen Turkin kansalainen ammuskeli ravintolan ulkopuolella kiristääkseen sisällä ollutta miestä tukemaan PKK:ta. 

Asia on siten varsin yksinkertainen. Ruotsalainen liberaali maahanmuuttopolitiikka on tuonut mukanaan turkkilaisen ongelman, jonka yhteydessä esiintyy vakavaa rikollisuutta. Ja juuri se estää Turkkia hyväksymästä länsinaapurimme NATO-hakemusta. 

Tilanne on tietenkin ikävä kantaruotsalaisten kannalta, mutta osoittaa, että niin makaa kuin petaa. Ruotsalaiset ovat tyhmyyttään kehittäneet itselleen kurdiongelman, jonka ratkaiseminen tuskin on kovin helppoa. Ja siksi Suomen on syytä 1) hyväksyä NATO-sopimus heti kun sitä meille tarjotaan ja 2) huolehtia siitä, ettei maamme harjoittama maahanmuuttopolitiikka johda samankaltaisiin ongelmiin kuin Ruotsissa on tapahtunut.

* * *

Maahanmuuttajista puheen ollen kiinnitin huomiotani myös Helsingin sanomien juttuun, jossa todettiin, että suurin osa pääkaupunkimme Mellunkylän moskeijan taustayhdyskunnalla on "vahvat siteet Iraniin ja sen islamistiseen hallintoon". Jutun mukaan Iranin nykyhallintoon kriittisesti suhtautuvat suomen-iranilaiset eivät kuitenkaan käytä moskeijaa. 

Lisäksi HS kertoi, että moskeijassa järjestettiin muistotilaisuus terroristeina mainetta niittäneille Qassem Suleimanille ja Abu Mahdi al-Muhandisille, jotka kuolivat Yhdysvaltojen tekemässä ilmaiskussa vuonna 2020. 

Toivottavasti mellunkyläläisestä yhteisöstä ei koidu edellä kuvatun kaltaisia ruotsalaistyyppisiä ongelmia Suomelle. Ne toisentyyppiset ruotsalaisongelmathan meillä jo onkin.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Kaksiteräinen miekka
Pitäisikö Suomen reagoida Ruotsin käyttöön Erdoganin pelinappulana?
Yhdysvalloilla on hyviä ja huonoja vaihtoehtoja

Kaksiteräinen miekka

Turkin presidentti Recep Tayyip Erdoğan pelaa näyttävää peliä Ruotsin kustannuksella. Sen uusimmassa näytöksessä hän vilautti naapurimaallemme eriarvoista suhtautumista sen ja Suomen NATO-hakemuksen käsittelyssä. Toisin sanoen yritti käyttää vanhaa hajota ja hallitse-menetelmää, jolla esimerkiksi Rooman hallinto piti valtavaa valtakuntaansa koossa. 

Erdoğanin mukaan hänen maansa voisi ratifioida Suomen liittymisanomuksen erikseen ja jättää Ruotsin rannalle, koska se ei ole noudattanut hänen vaatimuksiaan. Siis palauttanut Turkkiin joukoittain terroristeiksi kutsumiaan kurdeja eikä estänyt ihmisiä käyttämästä sanavapauttaan. 

Ruotsissa ei ole julkisesti reagoitu Erdoğanin peliin, vaan todettu, ettei asiassa tule tapahtumaan edistystä ennen kuin maassa on käyty vaalit. Niinpä tässä vaiheessa on syytä olla provosoitumatta ja panna jäitä hattuihin. 

Ruotsin ja Suomen kannalta NATO-prosessissa voidaan juuri nyt aiheuttaa ainoastaan vahinkoa eli Erdoğanin peliin ei ole syytä reagoida sen kummemmin. Sen sijaan toukokuisten Turkin vaalien jälkeen ei ole esteitä palata asiaan. 

Erdoğanilla on vaalivoiton lisäksi myös toinen tavoite eli se haluaa saada Ruotsin NATO-jäsenyyden ehtona ilmavoimilleen uutta amerikkalaista kalustoa. Sen osalta Suomella tai Ruotsilla ei liene kovin kummoista vaikutusvaltaa, joten voimme vain seurata sivusta, millä tavalla Yhdysvallat reagoi sulttaanintekeleen kiristykseen. 

Erdoğanin kannalta kiristämispolitiikka saattaa osoittautua kaksiteräiseksi miekaksi. Se voi toki johtaa toivottuun tulokseen, mutta jos ja kun Joe Bidenin hallinto ymmärtää kyseessä olevan kiristyksen, se saattaa johtaa myöskin Turkin kannalta jonkinlaiseen tympääntyneeseen vastareaktioon. Onhan selvä, ettei isompansa ja vahvempansa kiristäminen ole koskaan ollut riskitöntä. 

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Pitäisikö Suomen reagoida Ruotsin käyttöön Erdoganin pelinappulana?
Erdogan wants fighter jets, and uses Finland and Sweden to get them
Yhdysvalloilla on hyviä ja huonoja vaihtoehtoja

 

Saksalaisten harhaluulo johtaa kylmään talveen

Venäjän hyökkäys Ukrainaan on ollut vaikeuksissa jo pidempään, koska ukrainalaiset ovat alusta asti puolustaneet maataan korkealla moraalilla. Ja ennen kaikkea koska he ovat jo pitkään saaneet aseapua lännestä.

Samalla on paljastunut, ettei Venäjän suuri armeija ole suorituskyvyltään likimainkaan samalla tasolla kuin läntiset puolustusvoimat. Sama pätee maan tiedustelutoimintaan, jota näyttäisi luonnehtivan vähäinen ammattitaito ja johtajan pelko. 

Toisaalta ei ole mennyt kovin hyvin länsimaillakaan. Niistä erityisesti Saksassa luultiin kylmän sodan jälkeen, että maailman tai ainakin Euroopan rauhantila voitaisiin varmistaa sitomalla valtiot kiinni toisiinsa yhteisillä taloudellisilla intresseillä. Putinin hyökkäys Ukrainaan osoitti tämän kuvitelman harhaluuloksi. 

Valitettavasti juuri EU:n suurin maa eli Saksa tuli kuitenkin uskossaan tehneeksi itsensä suorastaan riippuvaiseksi Venäjän hyväntahtoisuudesta rakentaessaan taloutensa venäläisen fossiilienergian varaan. Ja nyt presidentti Putin pyrkii rapauttamaan länsimaiden tukea Ukrainalle kiristämällä Saksaa kaasutoimituksilla. 

Viimeinen episodi tätä näytelmää nähtiin eilen kun Venäjä väitti, että se joutuu pitämään Nord Stream-kaasuputken suljettuna, koska siinä on Siemensin toteama vika. Tiedämme tämän valheeksi, koska Siemens on kiistänyt väitteen. 

Tapaus on erityisen mielenkiintoinen siitä syystä, että länsimaiden usko taloudellisten sidosten rauhan takaavaan voimaan on syntynyt Euroopan Unionin (ja sen edeltäjien) aikana vallinneesta rauhantilasta Länsi-Euroopassa. Ajatus on kulkenut kutakuinkin siten, että taloussiteiden murtumisesta seuraisi niin ikäviä asioita, ettei kukaan järjissään oleva lähde sellaiseen.

Länsi-Euroopan pitkälle rauhalle on toki muitakin selityksiä, joista vähäisin ei liene kaksi kertaa maailmansodan hävinneen Saksan mahdollinen oppimisprosessi. Siis sen tosiasian tunnustaminen, ettei edes Saksa kykene saavuttamaan sotimalla lisää elintilaa nyky-Euroopassa. 

Ottamatta kantaa siihen, mikä lopultakin on johtanut EU:n pitkään sisäiseen rauhantilaan, jätettiin kaikissa eurooppalaisissa laskelmissa huomioimatta se, että keskinäisiin talousriippuvuuksiin perustuva rauhanrakennelma kaatuu, mikäli jossain suuressa valtiossa nousee valtaan ihminen, joka ei ole "järjissään oleva". Ja ehkä juuri siksi Saksa - ja muutamat vähäisemmät valtiot - eivät huolehtineet varasuunnitelmasta, vaan rakensivat omasta taloudestaan riippuvaisen Venäjästä.

Ja juuri tästä kärsii nyt Saksan ja koko läntisen Euroopan talous. Ja siksi Ukrainan ja koko Euroopan tulevaisuuden kannalta avainkysymys tässä tilanteessa on se, kestävätkö tavalliset eurooppalaiset Venäjän lännenvastaisten toimien seuraukset kylminä talven kuukausina - vai onnistuuko Putin energiakiristyksellään hajottamaan läntisten valtioiden päättäväisyyden. 

Itse en olisi - valitettavasti - valmis lyömään vetoa etenkään saksalaisten kestävyyden puolesta. Sen estää järki, vaikka sydän sanoisikin muuta: ovathan EU-kansalaiset ja siis myös saksalaiset ilmoittaneet kannattavansa Venäjän vastaisia talouspakotteita, mutta vain mikäli he eivät joudu itse maksumiehiksi.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Ukrainan hyökkää - vai hyökkääkö?
Freudilainen lipsahdus ja teknologian taso
EU-kansalaiset haluavat auttaa ukrainalaisia - mikäli siitä ei joudu maksamaan

Halla-aho älyllisesti rehellisenä

USA:n presidentti Joe Biden kehotti maansa kansalaisia poistumaan Ukrainasta sodan uhan takia. Samalla hän kertoi, ettei olisi valmis lähettämään sotilaita pelastamaan maasta pakenevia yhdysvaltalaisia, koska kyseessä olisi "maailmansota, jos amerikkalaiset ja Venäjä alkavat ampua toisiaan kohti".

Maan ulkoministeri Antony Blinken puolestaan varoitti, että Venäjän hyökkäys Ukrainaan on mahdollinen jo parhaillaan käynnissä olevien talviolympialaisten aikana. Venäläisten tiedottaja puolestaan ilmoitti maansa johdon olevan tyytymätön länsimaiden reaktioon heidän lähettämäänsä kiristyskirjeeseen.

Tämän kaiken seurauksena monet länsimaat - Suomi mukaan luettuna - kehottivat kansalaisiaan poistumaan Ukrainasta. Elämme siis jännittäviä aikoja muutenkin kuin pelkästän meneillään olevien urheilukilpailujen takia. 

Suomessa on samaan vyyhteen liittyen vaihtunut ulkoasianvaliokunnan puheenjohtaja. Siinä huonoa harkintakykyä osoittaneen Mika Niikon (ps) sijalle astui pitkään melkoisessa mediahiljaisuudessa ollut Jussi Halla-aho (ps), joka Ylen eilisessä aamulähetyksessä osoitti, miksi Perussuomalaiset nousivat hänen johdollaan takaisin maan suurten puolueiden joukkoon. 

Mestariksikin kutsuttu tuore valiokuntapuheenjohtaja nimittäin eritteli loogisesti ja rauhallisesti Venäjän ja länsimaiden kriisiytyneestä tilanteesta oleelliset seikat. Hänen mukaansa Venäjä vaatii asioita, joista ei kannata edes käydä neuvotteluja, koska niistä ei ole mahdollista tehdä kompromissia. 

Toisaalta hänen mukaansa Venäjän kanssa tulisi ylläpitää jatkuvasti keskusteluyhteyttä, vaikka länsimaiden ei olekaan syytä suostua sen vaatimuksiin. Ja samaan aikaan auttaa Ukrainaa nostamaan omaa puolustuskykyänsä, jotta sinne hyökkämisen kynnys nousisi venäläisille mahdollisimman korkeaksi.

Lisäksi hän totesi ilmeisesti ensimmäisenä ihmisenä, että Venäjän kovistelussa on nähtävissä argumentointivirheenäkin pidettyä ns. maalitolppien siirtelyä, joiden avulla se pyrkii pitämään kansainvälisen huomion poissa itselleen kiusallisista asioista. 

Samalla Halla-aho taisi älyllisesti rehellisellä, loogisesti oikeaan osuneella, ja valtiomiesmäisen rauhallisella puheenvuorollaan kääntää puolueensa Riikka Purran (ps) kaudella alakuloisen kannatuskehityksen jälleen kohti nousua. Ja ehkäpä samalla avata myös oman tiensä kohti presidentinvaaleja - mikäli hänen sitten aikanaan tekee mieli pyrkiä Sauli Niinistön seuraajaksi vuodesta 2024 alkaen. 

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Tietämättömyys mahdollistaa propagandan - ja propaganda estää hyvän elämän
Älyllistä epärehellisyyttä
Halla-aho otti kantaa väitteisiin

Alistummeko kiristykseen?

Turkin ja Kreikan rajalle on kokoontunut noin 13 000 ihmistä etsimään pääsyä EU:n alueelle. Toistaiseksi kreikkalaiset ovat torjuneet kovin keinoin heidän aikeensa.

Ottaen huomioon vuoden 2015 vaikutukset monien EU-maiden politiikkaan, talouteen ja turvallisuustilanteeseen on selvää, että uusi kansainvaellus saisi aikaan vaikeasti ennakoitavan vallankumouksen länsimaisen kulttuurin kehdossa. Lisäksi on olemassa riski siitä, että tulijat levittävät eurooppalaiseen väestöön koronavirusta vaikeasti hallittavalla tavalla. Näistä syistä tilanne on myös Suomen kannalta äärimmäisen kriittinen.

Turkin kannalta kyse lienee kahdesta suuresta tekijästä. Niistä ymmärrettävä ja hyväksyttävä on maan alueelle kasaantunut monimiljoonainen kotimaistaan lähteneiden ja EU:n alueelle hamuavien ihmisten joukko. Erdogan on oikeassa siinä, ettei tuollaisen joukon elättäminen ole yksin Turkin tehtävä - ei ainakaan muiden kuin syyrialaisten osalta.

Tästä pääsemme toiseen kohtaan. Se on Syyrian sisällissota, johon myös Turkki on sotkeentunut. Juuri nyt parasta, mitä se voisi tehdä olisi vetää joukkonsa pois ja antaa naapurimaansa diktaattorin ottaa haltuunsa islamistien hallitsema Idlibin alue, jonne on kokoontunut nimenomaisesti ääri-islamistisia kapinallisia ja heidän tukijoukkojaan.

Välitön ongelmien aiheuttaja Turkille lienee ollut se, että maan sotilaita on kuollut Syyrian puolella venäläisten tukemien hallituksen joukkojen iskuissa. Niinpä presidentti Erdogan on vaatinut  Ranskan presidentiltä Emmanuel Macronin kanssa käymissään keskusteluissa selvää ja konkreettista tukea Natolta ei vain sanoina vaan myös tekoina.

Suomeksi tämä tarkoittaa sitä, että Erdogan vaatii Natoa tukemaan omia imperialistisia pyrkimyksiään palauttaa osa vanhaa ottomaanien imperiumia. Ja tässä pelissä se käyttää painostuskeinona niitä kehitysmaalaisia, jotka haluavat etsiä korkeampaa elintasoa lähtemällä Turkista Eurooppaan.

Kreikan ja Turkin rajalla panokset ovat siten äärimmäisen korkeat. Toivoa sopii, että EU löytää lopultakin yksimielisyyden siitä, ettei Unionin sisälle tulevaa kansainvaellusta voida sallia ja ryhtyy tarvittaviin toimenpiteisiin. Eli siirtyy sille linjalle, joka on vallitseva esimerkiksi Unkarissa ja Itävallassa.

Jos tämä vaatii turvapaikanhakuoikeuteen liittyvän kansainvälisten sopimuksen muuttamista, olkoon sitten niin. Hyväksyttävä peruste sille on se tosiasia, että sopimusta väärinkäytettiin jo vuonna 2015 laajassa mitassa - siitä kiistattomana merkkinä on se, että Suomeen tuolloin saapuneista irakilaismiehistä suuri osa oli ISIS:iä vastaan sotimaan haluttomia sotilaskarkureita.

Meille EU:n kansalaisille oleellinen kysymys tässä tilanteessa on siten se, että alistummeko me tukemaan turkkilaista imperialismia kiristysuhan alla, vai pystymmekö lopultakin sopimaan jäsenmaiden kesken sellaisista toimista, ettei kiristysyrityksellä ole vaikutusta. Jos tähän pystymme, turvaamme myös oman eurooppalaisen kulttuurimme ja maanosamme poliittisen rauhallisuuden pitkälle tulevaisuuteen.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Tuleeko vuodesta 2020 kansainvaellusten merkkivuosi
Onko edessä uusi kansainvaellus?
EU:n rahojen loppuminen Turkissa ajaa kansainvaeltajia kohti Kreikkaa

Norjassa kiristämis- ja sairaalla lapsella ratsastamistapaus

Norjan hallitus päätti hyväksyä ISIS-naisen kiristämisen ja hyväksyi hänen ratsastamisensa sairaalla lapsellaan pois Al Holin leiriltä vuonomaahan. Kyse oli siis tapauksesta, jossa nainen ei suostunut päästämään lastaan hoidettavaksi, ellei saisi itse seurata mukana. 

Tapahtuneen seurauksena Norjan hallitus hajosi maahanmuuttokriittisen edistyspuolueen päätettyä siirtymisestä oppositioon. Tämä ei ollut yllätys, vaan pikemminkin kyseisen puolueen velvollisuus sen jälkeen kun sen maahanmuuttopolitiikkaa loukkaava päätös oli tehty ja muut hallituspuolueet olivat toimineet vastoin yhdessä sovittua hallituslinjaa.

Suomessa tehtiin toisin vuonna 2015 kun maahan alkoi tulvia kehitysmaalaisia. Silloin äskettäin julkisuuteen palanneen Timo Soinin (sin) johtamat Perussuomalaiset hyväksyivät ministeri-Audin takapenkin houkuttamina äänestäjiensä tahdon ja hallitusohjelman vastaisen löperöpolitiikan, jossa jopa maamme turvallisuudesta vastaava armeija käskytettiin avustamaan maahantunkeutujia. 

Suomessakaan tapaus ei jäänyt seurauksitta, vaan soinilainen puoluejohto löysi seuraavan puoluekokouksen jälkeen itsensä sirpalepuolueesta, jonka poliittisen tulevaisuuteen tuskin kukaan uskoi. Tilalle kasvoi halla-aholainen puolue, jonka kannatus on tällä hetkellä ylivoimaisesti Suomen suurin.

Olettaen, että halla-aholaisten kannatus säilyy - tai kasvaa - seuraaviin vaaleihin, tulevat he todennäköisesti osallistumaan maamme hallituspolitiikkaan. Sen osalta on tärkeää nähdä kuinka Norjan Edistyspuolueelle käy nyt, kun se on jättänyt hallitusvastuun. 

Eli saako poliittisesta linjastaan vaikka hallituksesta eroamalla kiinni pitävä puolue paremman hyväksynnän äänestäjiltään kuin selkärangaton kaikki periaatteensa myyvä soinilaisuus. Eli kannattaako hallituksessa pysyä viimeiseen asti, vaikka muut puolueet viis veisaisivat omasta ja hallitusneuvotteluissa sovituista linjauksista, vai arvostaako kansakunta sittenkin enemmän rehellisyyttä ja suoraselkäisyyttä. 

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:

ISIS-naiset haluavat ratsastaa lapsillaan

Soinilaiset saavat alle puolet halla-aholaisten kannatuksesta

Hirvittävä tragedia poikii älyllistä epärehellisyttä

Anders Adlercreutz tahtoo alistua kiristyksen edessä

RKP:n ryhmäpomo Anders Adlercreutz ilmoitti eilen ISIS-naisia ja heidän lapsia koskevana tahtonaan, että "pelastamme lapset ja jos äidit siinä tapauksessa haluavat mukaan, niin myös heidät".

Tämä tarkoittaa sitä, että hän haluaa Pekka Haaviston (vihr) tavoin suostua ISIS-naisten lapsistaan piittaamattomaan kiristykseen, josta kirjoitin itse muutamia päiviä sitten. Saattaa tietenkin olla, ettei hän itse ole ymmärtänyt kysymyksessä olevan kiristyksen lasten oikeuksien varjolla.

Uskon kyllä helposti, ettei Adlercreutz (tai myöskään Haavisto) ole itse ymmärtänyt asiaan sisältyvää mafiamaista kiristystä. Uskon myös sen ettei hän todennäköisesti ole lukenut blogitekstiäni, jossa asiasta on kerrottu.

Sen sijaan on mahdotonta uskoa, että hän olisi ollut tietämätön myös Ben Zyscowiczin (kok) mielipidekirjoituksesta, jossa tämä kertoi saman asian vähän latteamin sanakääntein kuin minä blogissani.

Siksi ilmaisen tässä kirjoituksessa paheksuntani siitä, että vihervasemmiston lisäksi myös RKP haluaa tietoisesti alistua terroristien edessä. Ja toivon, että mahdollisimman moni suomenruotsalainen Adlercreutzin ja RKP:n äänestäjä ymmärtäisi asian ja tekisi siitä johtopäätöksensä tulevia vaaleja ajatellen.

Lopuksi muistutan Adlercreutzia ja RKP:tä siitä, että kiristykseen suostuminen ei ikinä johda ongelman pysyvään ratkaisuun. Sen sijaan se osoittaa pahantekijän löytäneen uuden - myös tulevaisuudessa käyttökelpoisen - keinon saada tahtonsa läpi. Näin myös käsillä olevassa tapauksessa.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
ISIS-naiset haluavat ratsastaa lapsillaan
RKP vaatii maahamme kymmeniä uusia seksuaalirikollisia
Kauniaisissa äänestetään RKP:tä ja vastustetaan lapsia

ISIS-naiset haluavat ratsastaa lapsillaan

Hallituksen ja ministeri Pekka Haaviston (vihr) venkoilu on osoittanut, että Al-Holin leirillä olevat islamistinaiset ja -lapset eivät ole triviaali kysymys. Ongelmana on Helsingin Sanomien luonnehdinnan mukaan se, "onko suomalaisten turvallisuus tärkeämpi kuin lasten oikeudet".

Turvallisuuden osalta tilanne on varsin selkeä, sillä maassamme on jo nyt satoja ihmisiä, joilla on terrorikytköksiä. Al-Holin ISIS-naiset ja lapset liittyvät tähän siten, että suojelupoliisin arvion mukaan "alueelta mahdollisesti palaavat naiset todennäköisesti jatkavat terroristista toimintaa, verkostoituvat keskenään ja integroituvat jälleen kotimaisiin jihadistisiin verkostoihin".

Kysymys ei kuitenkaan ole niin yksinkertainen kuin HS luonnehdinnassaan antoi ymmärtää, vaan siihen tulee liittää myös arvio siitä, onko terroristinaisen tahto ratsastaa lapsillaan jatkamaan jihadistista toimintansa Suomessa suurempi kuin lasten oikeudet tai suomalaisten turvallisuus. Kurdithan eivät päästä lapsia lähtemään leiriltä yksinään vasten äidin tahtoa.

Tilannetta voi verrata suomalaisiin sotalapsiin. Meillähän suomalaiset perheet asettivat lastensa turvallisuuden etusijalle ja lähettivät heidät maata uhanneessa hätätilassa omasta tahdostaan turvaan länsinaapuriin. Al-Holin terroristinaiset taas eivät suostu lähettämään omia - usein teini-ikäisiä - jälkeläisiään turvaan edes epäinhimillisistä oloista ilman, että myös he pääsevät seuraamaan näiden mukana.

Siksi myös hallituksen on pohdittava sitä, millä tavoin se suhtautuu terroristinaisten välinpitämättömyyteen omien lastensa turvallisuudesta suhteessa lasten oikeuksiin. Eli taivutaanko näiden lasten oikeuksien varjolla tapahtuvaan kiristykseen? Ja unohdetaan samalla oman yhteiskuntamme turvallisuus?

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Uusi jäsen demareiden otuskerhoon ja hallitukselle välikysymys kansan harhauttamisesta
Nyt on annettava hallitukselle kiitosta
Kehitysmaasta tulleen lapsen etu

Turvapaikka ehkäisisi laittomaan oleskeluun liittyviä negatiivisia ilmiöitä

Helsingin Sanomat kertoi tänä aamuna, että "viranomaisten pelko voi luoda Suomeen paperittomien pimeät vuokramarkkinat". Lisäksi "osa paperittomista hakeutuu pimeisiin töihin".

Poliisin mukaan pimeään työhön liittyy mahdollisesti liitännäisrikollisuuden, kuten kiristyksen, kiskonnantapaisen työsyrjinnän ja mahdollisesti jopa ihmiskaupan lisääntyminen. Tämä kaikki on tietenkin epätoivottavaa.

Onneksi jutussa kerrotaan, että "Suomi ei ole ollut houkutteleva maa laittomalle maassa oleskelulle ja siten lieveilmiötkin ovat ainakin toistaiseksi vähäisempiä". On siis syytä pitää huoli siitä, ettei Suomi muutu jatkossakaan houkuttelevaksi paikaksi laittomalle maassa oleskelulle.

Mutta samalla meidän tulee tunnustaa, että turvapaikan tarpeen arvioinnissa on aina mahdollisuus virheisiin. Siksi pitäisi löytää sellainen vaihtoehto maasta poistamiselle ja laittomalle maassaoleskelulle, joka ei toimisi vetovoimatekijänä Suomeen, mutta takaisi turvapaikkaa hakeneelle henkilökohtaisen turvallisuuden.

Siksi toistan tässä aiemman ehdotukseni siitä, että Suomeen pitää luoda turvapaikka niille, jotka eivät ole saaneet oikeutta jäädä maahamme. Jotta asia ei jäisi epäselväksi, lainaan aiemmasta tekstistäni kuvauksen siitä, mitä tarkoitan.

Turvapaikassa "saisi minimielatuksen työvelvollisuuden täyttämällä. Turvapaikassa voitaisiin hyödyntää sinne sijoitettujen henkilöiden ammattitaitoa, jonka varaan voitaisiin pystyttää esimerkiksi alihankintaa suomalaiselle teollisuudelle.

Koska turvapaikkaan sijoitettaisiin laittomia maassaolijoita, tulisi se eristää tehokkaasti muusta yhteiskunnasta. Parasta olisi, mikäli turvapaikka voitaisiin sijoittaa maamme rajojen ulkopuolelle esimerkiksi vuokraamalla Venäjältä sopivat tilat.

Ellei se ole mahdollista, niin joka tapauksessa olisi huolehdittava siitä, ettei turvapaikasta poistuminen olisi kovin houkuttelevaa. Siksi sen ympärille pitäisi rakentaa riittävät liikkumisesteet ja palkata vartijat huolehtimaan paikan turvallisuudesta sekä sen asukkaiden että ympäröivän yhteiskunnan kannalta. Näin syntyisi myös työpaikkoja vartijan koulutuksen saaneille.

Turvapaikasta pitäisi tietenkin päästä pois välittömästi, mikäli suostuisi palaamaan kotimaahansa. Poistumista tulisi kuitenkin valvoa esimerkiksi varmistamalla, että hankitut lentoliput on käytetty. Jos poistumisen yhteydessä alkaisi esiintyä väärinkäytöksiä, voitaisiin tietenkin siirtyä järeämpiin keinoihin kuten lentokoneeseen saattamiseen."

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Kielteisen päätöksen saaneille on rakennettava turvapaikka
Kuka valittaisi maahanmuuttoviraston myönteisistä päätöksistä?
Maahanmuuttajien laittomat bisnekset