Terroristeja Suomeen?

Yle nosti jälleen esiin Al-holin leireillä olevien terroristien ja heidän lastensa palauttamisen Suomeen. Jutussa haastatellu ulkoministeriön virkamiehen mukaan Suomi on kotiuttanut Koillis-Syyriasta 36 "suomalaista", joista 26 on lapsia ja yhdeksän näiden lasten äitejä. Lisäksi on kotiutettu yksi aikuinen mies.

Hänen mukaansa Suomi kotiuttaisi al-Holista kaikki lapset, tarvittaessa äiteineen, jos nämä olisivat siihen halukkaita. Toisin sanoen maamme olisi valmis ottamaan rajojensa sisään 26 potentaalista terroristia, mikäli nämä vain suostuisivat tulemaan.

Siksi ilmaisen tässä – täysi-ikäisenä ja äänioikeutettuna Suomen kansalaisena – etten missään tapauksessa hyväksy yhdenkään terroristin auttamista tulemaan Suomeen. En myöskään halua heitä tänne kuljeskelemaan vapaasti, vaikka he tekisivät matkansa omalla kustannuksellaan ilman sitä 20 000 euron laskua per nokka, joka näiden matkasta lankeaa suomalaisille.

Samalla totean, että mikäli havaitsen poliitikkojen – mistä puolueesta tahansa – toimivan terroristien Suomeen tuomisen puolesta, jätän varmasti äänestämättä häntä tai hänen puoluettaan kaikissa tulevissa tulevissa vaaleissa. 

Päivän aiemmat merkinnät:
Terroristiyhteyksistä epäiltyjen Li Anderssonin ja Vasemmistoliiton kannattaisi osoittaa sitoutuneisuutensa rauhanomaiseen demokratiaan

Kuinka metsiemme käy tulevaisuudessa?

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Terrorismi ja -väkivalta leimaa kaikki arabitaustaiset ihmiset

Avasiko New Orleansin ISIS-lippumies vasemmiston silmät?

Veronmaksajan lasku on 20 000 euroa per islamisti + muut kulut

Elina Valtoselle osoitettu kirje osoittaa laatijoidensa kyvyttömyyden ymmärtää tosiasioita

Israel on iät ja ajat ollut siitä outo maa, että se on hyväksynyt jopa vuosikymmenten ajan säännöllisen epäsäännöllisesti toistuvat raketti-iskut omaa siviiliväestöään kohtaan. Mutta näyttää se mitta jossain vaiheessa täyttyvän myös juutalaisilla. 

Se tapahtui siinä vaiheessa kun palestiinalaisten Hamas oli tehnyt yli tuhannen ihmisen kuolemaan ja 240 siviilipanttivangin ottamiseen johtaneen terrori-iskun ja Israel oli aloittanut vastahyökkäyksen tuhotakseen kyseisen terroristijärjestön. Tällöin - säästyäkseen kostolta ja päästäkseen kansainvälisten ns. ihmisoikeusjärjestöjen suojelukseen - terroristit piiloutuivat gazalaisten siviilien joukkoon ja sairaaloihin. 

Sen seurauksena Israelin armeijan toimet johtivat nopeasti kasvavaan määrään siviiliuhreja. Siitä huolimatta sota jatkui taukoamattomana, koska sen vaihtoehtona olisi ollut terroristien voitto tai ainakin heidän uudelleenjärjestäytymisensä ja sitä kautta sodan pidentyminen sekä lopullisten uhrien määrän kasvu.

Tätä ei ymmärretty YK:ssa, vaan siellä vaadittiin tulitaukoa terroristien ihmiskilviksi joutuneiden siviilien auttamiseksi. Kun tämä tehtiin vielä siten, että lauselmaehdotuksessa syyllistettiin vain hyökkäyksen uhri, ei sodan suhteen puolueettomalle Suomelle jäänyt muuta mahdollisuutta kuin pidättäytyä sen allekirjoittamisesta.

Eilisen päivän uutisen mukaan ulkoministeriön nuoret työntekijät eivät tuolloin ymmärtäneet edelle kirjaamiani tosiasioita, vaan pyysivät ulkoministeriltä, että Suomi vaatisi palestiinalaisterroristeille hengähdys- ja uudelleenryhmittymistaukoa. Sellaisen nämä ovatkin saaneet myöhemmässä vaiheessa suostuttuaan luovuttamaan osan panttivangeistaan ja myös Suomi on ottanut kantaa tulitaukojen puolesta muun maailman ymmärrettyä tuomita myös terroristien teot. 

Tapaus on sikäli mielenkiintoinen, että ministeriöiden henkilöstön tehtävänä on toimia hallituksen päättämien poliittisten linjausten käytännön toimeenpanijoina ja toisaalta kulloisenkin hallituksen tahtotilaa noudattavan lainvalmistelun valmistelijoina. Toisin sanoen heidän omilla mielipiteillään ei saisi olla pienintäkään vaikutusta heidän toimiinsa, vaikka niissä olisikin ristiriitaa suhteessa hallituksen linjauksiin.

Toisaalta nyt julkisuuteen tullut kirje oli osa ministeriön sisäistä ajatustenvaihtoa, eikä siinä mielessä missään tapauksessa kiellettyä. Lähinnä se osoitti ainoastaan laatijoidensa kyvyttömyyden ymmärtää laajempia kokonaisuuksia tosiasioiden pohjalta. 

* * *

Tuoreiden tietojen mukaan Etelä-Afrikka on asettunut Hamasin bulvaaniksi ja pyytänyt kansainvälistä tuomioistuinta ottamaan Israelin toimet Gazassa käsittelyyn mahdollisena sotarikoksena tai suorastaan kansanmurhana. Näin myös tulee tapahtumaan, mutta on epäselvää, millä tavoin mahdollinen päätös - suuntaan tai toiseen - vaikuttaa itse sotaan. 

Itse näen rehellisenä humanistina, että Israelin tulisi sallia kitkeä Hamas mahdollisimman tarkoin tästä maailmasta - ja muun maailman tulisi käyttää energiansa turhanaikaisten lausumien sijaan sen pohtimiseen, minkälaisella mallilla pysyvän rauhan tekeminen olisi realistista. Näin siksi, ettei se voi toteutua ainakaan vuosikymmeniä esillä olleen kahden valtion mallin pohjalta. Eikä myöskään sellaisella yhden valtion mallilla, jossa palestiinalaisista tehtäisiin suoraan Israelin kansalaisia.

Yksi tällainen ehdotus perustuu Palestiinan perustamiseen osittain Egyptin hallinnassa olevalle Siinain niemimaalle. Ja oman ehdotukseni tällaisesta mallista julkaisin jouluaattona. Kirjoitus perusteluineen löytyy täältä. 

Siksi ehdotankin, että ulkoministeriön nuoret virkamiehet ottaisivat ja keskittyisivät - ministerille osoitettujen terroristeja tukevien kirjeiden sijaan - pohtimaan näitä tai kenties aivan muita vaihtoehtoja, joilla Israeliin suuntautuvat terroristihyökkäykset loppuisivat ja myös palestiinalaiset pääsisivät kehittämään omaa hyvinvointiaan.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Pyhän maan joululahja
Sairaalassa komentokeskus ja hybridisotaa itärajalla
Pyhän maan sota alleviivaa Suomen suomalaisena säilyttämisen tärkeyttä

Yhdenvertaisuusvaltuutettu ja laki viranomaisen toiminnan julkisuudesta

Suomessa toimii yhdenvertaisuusvaltuutettu-niminen viranomainen. Se tekee toimialaansa liittyviä lausuntoja sekä kommentoi asioita myös sosiaalisessa mediassa. 

Viestipalvelu X:ssä tämä viranomainen on viimeksi välittänyt tiedon, jonka mukaan "yhdenvertaisuusvaltuutettu arvioi, että lähes kaikkien itärajan rajanylityspaikkojen sulkeminen ja kansainvälisen suojelun hakemisen keskittäminen Raja-Joosepin rajanylityspaikalle vaarantaa oikeuden hakea turvapaikkaa." 

Jos viestiin yrittää vastata, se ei onnistu, vaan kommentteja voi antaa ainoastaan valtuutetun erikseen mainitsemilta tileiltä. Niiden omistajiin en kuulu minä, eikä myöskään oikeusministeri Leena Meri. 

Tämä on hämmentävää, sillä yhdenvertaisuusvaltuutettu on veronmaksajain kustantama julkinen toimija, jonka tulisi palvella koko kansaa. Kuten edeltä ilmenee, näin ei kuitenkaan tapahdu, joten on syytä kysyä miksi. 

Eli miksi tässä puheena oleva viranomainen ei ole lähtökohtaisesti avoin kansalaiskeskustelulle - tai edes julkiselle dialogille maan hallituksen kanssa - vaan määrittelee etukäteen keiden kanssa se suostuu keskustelemaan. 

Siksi on kysyttävä, että miten tämä toimintamalli toteuttaa viranomaisten toiminnan julkisuudesta annetussa laissa selvällä suomenkielellä sanotun tarkoituksen, jonka mukaan "säädettyjen tiedonsaantioikeuksien ja viranomaisten velvollisuuksien tarkoituksena on toteuttaa avoimuutta viranomaisten toiminnassa sekä antaa yksilöille ja yhteisöille mahdollisuus valvoa julkisen vallan ja julkisten varojen käyttöä, muodostaa vapaasti mielipiteensä sekä vaikuttaa julkisen vallan käyttöön ja valvoa oikeuksiaan ja etujaan."

Lopuksi totean, että yhdenvertaisvaltuutettuna toimii tällä hetkellä aiemmin mm. Pakolaisneuvonnassa, Martin Scheininin avustajana ja kaupunginjohtajana toiminut Kristina Stenman. Hän aloitti virassaan 1.8.2020 eli on Sanna Marinin hallituksen nimittämä. 

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:

Byrokraatin tulisi edistää eikä hankaloittaa taloutta
Järkyttävää välinpitämättömyyttä
Yhdenvertaisuusvaltuutetun tehtävä

Ukrainan toinen sota

Kuten kaikki suomalaiset tietävät, käy Ukraina parhaillaan äärimmäisen raakaa sotaa maahan tunkeutuneita venäläisiä valloittajia vastaan. Ja saa siihen arvokasta tukea monilta länsimailta - myös Suomelta. 

Helsingin sanomat kertoi tänä aamuna toisestakin Ukrainan maaperällä käytävästä sodasta. Se on korruption vastainen taistelu. 

Ukrainahan on osa entistä Neuvostoliittoa, jossa virkamiehistö oli läpeensä korruptoitunut. Tämä perinne elää maassa edelleen vahvasti, vaikka siitä onkin aika ajoin pyritty pääsemään eroon. 

Nyt tätäkin sotaa johtaa presidentti Volodomyr Zelenskyi. Ja sen seurauksena on kuluneella viikolla eronnut peräti yksitoista hallinnon virkamiestä joko omasta tahdostaan tai hallituksen päätöksellä. Nähtäväksi siis jää, millä tavalla tämä Zelenskyin toinen taistelu etenee ja mihin se johtaa. 

Korruption vastaiselle sodalle on ainakin kaksi erittäin pätevää syytä. Niistä ensimmäinen on Venäjää vastaan käytävä taistelu: eliitin korruptiohan ei millään tavalla edistä kansan valmiutta itsensä uhraamiseen maansa puolesta. Ja siksi sitä vastaan on taisteltava näyttävästi ja mielellään myös tehokkaasti. 

Toinen motivaatio liittyy Ukrainan tulevaisuuteen - siis aikaan, jolloin maa siirtyy jälleen rauhaan. Ja pyrkii pois neuvostoaikaisesta perinnöstään osaksi läntistä maailmaa. Ja pidemmällä tähtäimellä myös Euroopan Unionin jäseneksi.

Jälkimmäisen osalta askelmerkit ovat selkeät. Läpikorruptoituneella maalla ei ole edellytyksiä jäsenyyteen eikä EU:n tarjoamaan vetoapuun jo yli sata vuotta jatkuneesta köyhyydestä nousemiseksi. Siitä tarjoavat Unionin päättäjille varoittavan esimerkin sen muutamat aiemmin tekemät erehdykset korruptoituneiden maiden jäseneksi ottamisesta. 

Niinpä Zelenskiyllä ja Ukrainalla on käsissään kaksi sotaa, joista kummassakaan ei ole varaa hävitä. Niistä ensimmäiseen he saavat länsimaiden yhä tehokkaammaksi käyvää apua ja tullevat siksi selviämään siitä lopulta voittajana. 

Sen sijaan korruption ukrainalaiset joutuvat kohtaamaan käytännössä yksin. Eikä voittoon riitä pelkästään hallinnon määrätietoinen politiikka, vaan ratkaisutaistelu käydään niiden ukrainalaisten pään sisällä, jotka nyt ja tulevina vuosina ovat sellaisissa asemissa, joissa korruption mahdollisuus on todellinen ja houkutteleva. 

Eli onnistutaanko maassa muuttamaan käytäntö, jossa asiat etenevät voitelemalla sen sijaan, että noudatettaisiin lain ja asetusten määrittämää toimintatapaa kulloinkin esillä olevassa asiassa. Ainakin alkuvaiheessa tämä edellyttäisi virkamiesten kieltäytymistä todennäköisesti kerta toisensa jälkeen tarjolle tulevista vanhan käytännön mukaisista ehdotuksista, joilla omaa elintasoa olisi helppo kohottaa. 

Korruption kitkemistä auttaisi myös se, jos asioitansa edistettäväksi haluavat ihmiset ymmärtäisivät vähentää tarjontaa eli osaisivat olla tarjoamatta voitelurahaa niiden liikkeelle saamiseksi? Myös silloin, kun asiaa hoitava henkilö sellaista ehdottaa. 

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Ei niin huonoa poliitikkoa, ettei hänelle tarjottaisi EU:n korkeaa pestiä
Ministeri Virolainen järjesti miljoonia euroja korruptioon
Talvisodan seurausten opetus ukrainalaisille

Ei niin huonoa poliitikkoa, ettei hänelle tarjottaisi EU:n korkeaa pestiä

Kuten arvoisa lukijani hyvin tietää, on Sanna Marinin pääministeröimän hallituksen loppulasku suomalaiselle yhteiskunnalle järisyttävän raskas. Siitä tuoreimman tiedon saimme lukeaksemme Helsingin sanomista, jonka mukaan tekeillä olevaan lisäbudjettiin on varattu reilu miljardi maamme velkojen korkojen maksuun. 

Siksi oli järkyttävää lukea Maaseudun tulevaisuudesta, että eurooppalaiset demarit haluaisivat Marinista EU-komission seuraavan puheenjohtajan. Siis seuraajan niin ikään kotimaisella poliittisella urallaan kömpelöineen kristillisdemokraattisen Ursula van Leydenin seuraajaksi. 

Tämähän joutui aikanaan Saksan ensimmäisenä naispuolisena puolustusministerinä syytetyksi laittomien konsulttisopimusten tekemisestä McKinsey & Companyn ja Accenturen kanssa. Lisäksi yli 40 prosenttia hänen väitöskirjastaan oli kopioitu muualta. 

EU-demareiden piirissä Marinin asemaa on vain nostanut ravisteleva korruptioskandaali. Siinähän Qatarin valtion epäillään lahjoneen europarlamentaarikkoja, ja yksi neljästä pidätetystä pääepäillystä, sosiaalidemokraattien entinen italialainen europarlamentaarikko on myöntänyt syyllisyytensä. 

Marinin nosto ei sinänsä ole mikään ihme, sillä häntä pidetään parlamentissa - ja muutenkin ulkomailla - poikkeuksellisena poliittisena supertähtenä. Tähän asemaan hän sanotaan nousseen Ukrainaa koskevien lausuntojensa takia, mutta epäilen asiaan olevan osuutta myös hänen poikkeuksellisen edullisella ulkomuodollaan ja sujuvalla sanailullaan. 

Näyttääkin siltä, että juuri EU:n komissio on paikka, johon kelpuutetaan kaikista kelvottomimmat pääministerit. Sinnehän lähti myös ajatusten säyneenjoki Jyrki Katainen johdettuaan vajaan vaalikauden yhtä Suomen historian surkeimmista hallituksista. Ei siis niin huonoa poliitikkoa, ettei hänelle tarjottaisi EU:n korkeaa pestiä

Ikävää tässä rekrytointipolitiikassa on se, ettei EU ole pystynyt kelvottomien johtajiensa ohjaamana nousemaan sellaiseksi USA:n ja Kiinan veroiseksi globaaliksi mahdiksi, johon sillä olisi kaikki edellytykset. Eikä se samasta syystä näyttäisi olevan nousemassa sellaiseksi myöskään tulevaisuudessa.  

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Sanna Marinin virhe
Holtittomasta julkisten varojen käytöstä työmarkkinoiden tervehdyttämiseen
Kataisen ja Stubbin vastuunkannosta

Veronika Honkasalolle demokratia on verovarojen lennättämistä taivaan tuuliin

Kuten arvoisat lukijani varmasti jo tietävätkin, esitti valtiovarainministeriön budjettipäällikön johtama työryhmä veronmaksajilta kerättyjen varojen käyttöön aikaisempaa selvästi tiukempia sääntöjä. Taustalla on Sanna Marinin kabinetin täydellisesti käsistä karanneen talouspolitiikan seurauksena talouttamme uhkaava kriisi. 

Ehdotus on luonnollisesti otettu vastaan mielenkiinnolla, joten ei liene yllätys, että Helsingin sanomat oli haastatellut puolueiden johtoa työryhmän ehdotuksesta. Vastaukset olivat yllättävän positiivisia pois lukien yksi haastateltu. Tämä oli Li Andersson (vas), joka arveli, ettei nyt paisuneessa budjetissa ole leikkausvaraa. 

Pajatson kuitenkin tyhjensi saman puolueen Veronika Honkasalo, joka kirjasi Twitteriin oman näkemyksensä. Sen mukaan "olisi toivottavaa, että VM:n virkamiehet pysyisivät lestissään. Talouspolitiikka ei ole mikään demokratiasta irrallinen saareke. Talous on väline, ei päämäärä. Tällainen virkamiesvallan kasvattaminen talouspoliittisissa kysymyksissä halventaa demokratian."

Mitäpä tuota kommentoimaan muuten kuin toteamalla, että toisten ansaitsemien varojen lennättäminen taivaan tuuliin näyttää olevan Honkasalolle demokratian syvin sisältö. Ja ilmeisesti niin riemukasta, että sen kyseenalaistaminen johti demokratian halventamissyytökseen. 

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Mihin heidät on valittu?
Hallituksen verotuskiima nosti kansliapäällikön kapinaan
Veronica Honkasalo ei vain ymmärrä

Byrokraatin tulisi edistää eikä hankaloittaa taloutta

Tänä aamuna luin Helsingin sanomista mielipidekirjoituksen, jossa oli tiivistetty erinomaisesti yksi talouden merkittävimmistä kulmakivistä. Siis se, että "uudet työpaikat syntyvät yleensä uudistumiskykyisiin ja kasvaviin yrityksiin, ja näin tapahtunee myös tulevaisuudessa... Työn tuottavuus kasvaa osaamisen, tehokkaampien toimintatapojen ja koneiden sekä uusien tai uudistettujen tuotteiden avulla."

Asia on juuri siten kuin mielipidekirjoittaja on sen muotoillut. Ja se tulisi ottaa huomioon tehtäessä kotimaista innovaatio-, yritys- ja teollisuuspolitiikkaa. 

Luettuani tyytyväisenä kyseisen kirjoituksen katsahdin Maaseudun tulevaisuutta. Ja se palautti minut maan tasalle. 

Sieltä löytämäni jutun mukaan suomalainen lupakäytäntö on nimittäin siirtämässä meidät syrjään nykyaikaisesta kalankasvatuksesta. Syy on - ah niin perin suomalainen ellei suorastaan tsaristinen. Eli maamme byrokraatit näyttäisivät ymmärtäneen tehtäväkseen yhteiskuntaa stagnoivan byrokratiaperinteen ylläpitämisen sen sijaan, että olisivat ymmärtäneet roolikseen taloudellisen toiminnan edistämisen myös lupa-asioissa. 

Suomen ja Ruotsin suurimman kirjolohen kasvattajan ahvenanmaalainen toimitusjohtaja nimittäin kertoi, että viimeisen kymmenen vuoden aikana suomalaiset kalankasvattamot ovat saaneet vain jokusen luvan. Ja silloinkin luparuljanssi valituksineen on kestänyt vuosia ja saattanut maksaa yrittäjälle 100 000 euroa, vaikkei lupaa edes olisi saanut. Niinpä kirjolohenkin kasvatukseen jatkossa tehtävät investoinnit tehdään lähinnä Ruotsissa ja Virossa.

Eikä siis ihme, että jo nyt kulutamme kotimaisen kirjolohen sijaan lähinnä norjalaista lohta. Ja rikastutamme sitä kautta öljymiljardeissaan muutenkin kieriskeleviä vuonomaalaisia - ja jatkossa yhä useammin siis myös ruotsalaisia ja virolaisia. 

Tätä taustaa vastaan ei siten kannata ihmetellä, ettei Suomen talous ole lähtenyt Nokian romahduksen jälkeen sellaiseen lentoon kuin hyvinvointivaltion ylläpitäminen edellyttäisi. Eikä se näillä yrityspoliittisilla asenteilla tule sitä kyllä koskaan tekemäänkään.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Markkinatalous Harvardin professorin silmin
Mistä työllisyys syntyy?
Kuinka paukut tulisi sijoittaa?

Sanna Marin neuvotteli rahahanan ahneimmille

Muistamme varmasti kaikki sen, kun Sanna Marin (sd) ylpeänä esitteli neuvottelutulosta EU:n elpymisrahastosta. Siis siitä, johon meidän pitää maksaa 6,6 miljardia, ja josta meidän piti saada ensin 3,2 miljardia ja nyttemmin vain 2,7. Kaupan päälliseksi - ja paljon itse euroja tärkeämpänä seikkana - otimme samalla pitkän loikan kohti EU:n tulonsiirtomekanismia, jossa rahavirrat valuvat asiansa hyvin hoitaneista pohjoisista jäsenmaista kohti Välimerta. 

Yksi asia yhdistää sekä meidän saamistemme alentamista 2,7 miljardiin, että tulonsiirtounionia. Se on se, että niihin luotu mekanismi sisältää insentiivin talouden löperölle hoitamiselle rankaisemalla asiansa hyvin hoitaneita ja palkitsemalla niitä, joita oman osuutensa hoitaminen ei kiinnosta.  

Tämän ei olisi pitänyt tulla mitenkään yllätyksenä, sillä puheenjohtaja Jussi Halla-aho totesi edellä kuvaamani ongelman välittömästi Marinin viimekesäisten riemunkiljahdusten jälkeen. Siten puheenjohtaja Annika Saarikon (kepu) äskeinen mediaspektaakkeli voidaan nähdä pelkkänä... niin, mediaspektaakkelina, vaikka hän sinänsä olikin oikeassa sanoessaan, että "vaikuttaako tämä reilulta? No ei sinnepäinkään."

Koko edelle kirjoittamani vyyhti kertoo ennen kaikkea sen seurauksista, että EU:sta on tullut kunnianhimoisten, mutta kyvyttömien kakkosrivin poliitikkojen temmellyskenttä. Sellaisia ovat olleet esimerkiksi meidän taannoinen komissaarimme Jyrki Katainen (kok) tai komission nykyinen puheenjohtaja Ursula von der Leyen (kannattaa lukea tämä Wikipedia-artikkeli) tai europarlamentin jäsenet kuten lähes koko Suomen edustajajoukko Sirpa Pietikäisestä (kok) Silvia Modigiin (vas). 

Jos kunkin maan eturivin poliitikoillakin on vaikeuksia hahmottaa laajoja kokonaisuuksia ja niiden seurauksia, on se vielä vaikeampaa niille, joiden kyky ei riitä ymmärtämään edes kulloinkin käsillä olevien asioiden tärkeimpiä piirteitä etenkään silloin, kun niihin liittyy heidän oma ideologiansa. Sen seurauksena syntyy edelle kirjoittamani kaltaisia päätöksiä, joissa kyllä jaetaan paljon rahaa, mutta unohtuu kokonaan mekanismi, jolla myös omaa aktiivisuutta ja korren kantamista yhteiseen kekoon palkittaisiin. 

Toisin sanoen pääministeri Marin olisi voinut olla ylpeä siitä, jos hänen neuvottelemansa elvytysrahasto ei palkitsisi pelkästään taloudellista passiivisuutta ja koronaviruspandemian hoitamisen leväperäisyyttä, vaan korvaisi ainoastaan ne menetykset, jotka ovat aiheutuneet siitä huolimatta, että jäsenvaltiot, niiden poliittiset johtajat ja kansalaiset ovat tehneet parhaansa. Nyt kuitenkin tehtiin pelkkä rahahana, jonka alle ovat mukinsa työntäneet innokkaimmin juuri ne, jotka muutenkin ovat ahneimmin EU:n tarjoamien ilmaisten lounaiden perässä - tai ei siis ilmaisten, vaan meidän pohjoisten kansojen kustantamien.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Mistä Halla-ahon ja kepulaisten viikonlopun sanailussa oli kyse?
EU:n hyödyllisyydestä suomalaisille
Mistä EU:n komission ehdottamassa elpymisrahastossa on kyse?

Järkyttävää välinpitämättömyyttä

Helsingin Sanomien mielipidekirjoittaja kertoi järkyttävän asiavyyhdin. Siinä hänen lapsensa oli kertonut nähneensä videoita, joissa tämän tuntemat nuoret pahoinpitelevät tämän tuntemaa nuorta ja kuvaajana oli toiminut tämän tuntema henkilö. 

Mielipidekirjoittaja oli ottanut ensin yhteyttä lastensuojeluviranomaisiin, mutta asia ei ollut kiinnostanut näitä. Sen jälkeen oli tehty yhteydenotto poliisiin, joita asia ei kiinnostanut sen enempää.

Nyt on siis kyse vakavasta pahoinpitelyrikoksesta, jonka epäillyt tekijät ja uhri ovat tiedossa. Eli asian selvittely ei olisi vaatinut Sherlock Holmesin salapoliisitaitoja, vaan ainoastaan kuulustelujen järjestämisen asianosaisille sekä näiden kännyköiden sisällön tutkinnan. 

Niiden sijaan viranomaiset jättivät asian tutkimatta ja uhrin väkivaltaisten kiusaajiensa armoille. Lisäksi he jättivät ohjaamatta kiusaajat hoitoon, jonka kautta näiden luisumista vielä vakavampien rikosten poluille voitaisiin mahdollisesti ehkäistä.

Tapaus vaatii ehdottomasti oikeudellisen käsittelyn. Ja väkivallan kohteeksi joutuneen nuoren apua vaille jättäneiden viranhaltijoiden rankaisemisen tai ainakin siirtämisen tehtäviin, joihin heidän kykynsä ja asenteensa sopivat nykyistä tehtävää paremmin. Nyt kerrotun kaltaista järkyttävää välinpitämättömyyttähän ei yksinkertaisesti voi hyväksyä Suomen kaltaisessa ns. oikeusvaltiossa.

Myös asiasta vastaavan ministerin on syytä kertoa, mikseivät hänen alaisensa ole toimineet tapauksessa sen vaatimalla tavalla. Sekä linjaamaan millä tavalla asia korjataan siten, että nuorten väkivaltaista käyttäytymistä ei hyväksytä viranomaisten parissa. 

Tämä siis siinä tapauksessa, että mielipidekirjoittajan kertoma tapaus osoittautuu todenmukaiseksi.  

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Helsinkiä terrorisoi 100 - 150 vaarallista nuorta
Rasistista huutelua Helsingin Maunulassa?
Havukosken uusi kouluväkivaltatapaus haastaa Vantaan kaupungin

ISIS-naiset, Kärnän lupaus syödä hatullinen paskaa ja muita mielipiteitä

Suomeen on haettu veronmaksajien varoilla ISIS-kytköksisiä naisia ja lapsia. Päätöksen on ottanut vastuulleen asiasta vastaava virkamies. 

Oppositiopuolueen puheenjohtaja Petteri Orpo (kok) totesi hallituksella olevan vastuu siitä, että rikoksia tehneet ja terroristiseen toimintaan osallistuneet ihmiset joutuvat vastaamaan teoistaan, eikä suomalaisten turvallisuus vaarannu. 

Saman puolueen Atte Kaleva muistutti puolestaan kansanedustaja Mikko Kärnää (kepu) siitä kun tämä oli vuosi sitten luvannut oppositiojohtaja Jussi Halla-aholle (ps), syödä hatullisen paskaa ja jättävänsä hallituksen, mikäli Al Holista tulee veronmaksajien junailemana kukaan. En ole ainakaan huomannut Kärnän vastanneen viestiin tai ilmoittaneen ateriastaan.

Tere Sammallahti (kok) huomasi, että "Suomi antaa väärät kannustimet terroristeille: muista ottaa lapset ihmiskilviksi siltä varalta, ettet onnistukaan tuhoamaan demokratiaa ja länsimaista elämäntapaa." Olisi mukava kuulla maamme hallitukselta selitys siitä, miksi se teki näin. Oliko taustalla ministereidemme ymmärtämättömyys ellei suoranainen tyhmyys vai ainoastaan terroristien tarkoituksellinen opastaminen?

Pauli Vahtera (ps) oivalsi sen, kuinka nyt maahan tuodut rikolliset saivat paremman palvelun kuin tasavallan presidentti. Siis tilauslento kahdelle naiselle ja heidän lapsilleen, minkä jälkeen ikuinen elatus veronmaksajien piikkiin.

Toisin kuin oppositio, näyttäisivät maamme hallituspuolueet piileskelevän päätöksen tehneen virkamiehen selän takana. Emma Kari (vihr) sentään saattoi eetteriin näkemyksensä siitä, että opposition vaatimukset johtaisivat lasten jättämiseen vankileirille. Ja jatkoi vielä, että rikolliset pitää saada oikeuteen, mutta lapset turvaan - tosin kertomatta, miten ja minkä hintaisilla todisteilla voitaisiin oikeudessa edes teoriassa tehdä tosiasioita vastaava tuomio.

Omalta osaltani en hyväksy millään verukkeella verovarojen käyttöä nyt nähtyyn tarkoitukseen. Lisäksi on selvää, ettei virkamiehen vastuunotto poista Sanna Marinin (sd) hallituksen vastuuta tapahtuneesta Suomen kansan edessä. Ei myöskään siltä osin, mikäli tästä veromaksajien piikkiin tapahtuneesta hakureissusta seuraa terrorismi- tai muita rikoksia. 

Samaan hengenvetoon totean, että kun veronmaksajan auttava käsi on nyt avattu, oletan muidenkin ulkomailla hankaluuksiin joutuneiden rehellisten tai vähemmän rehellisten suomalaisten pääsevän samanlaisen palvelun pariin. Näin jo pelkästään siksi, että muuten saattaisi syntyä vihapuhetta siitä, kuinka maassamme jaetaan yhteiskunnan palveluksia sukupuolen, etnisen taustan tai uskonnon perusteella - sellainenhan olisi perustuslaissa yksiselitteisesti kielletty.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Veronmaksajien tuki terroristeille on saatava loppumaan
Halla-aholle tehtiin ongelma faktoja valikoimalla
Mitä tehdä terroristivaimoille ja heidän lapsilleen

Talouden toimintaperiaatteet hukassa

Maamme punavihreä hallitus osoitti viimeistään budjettiriihessään, ettei sillä ole juurikaan käsitystä niistä seikoista, joille hyvinvoiva valtio rakentuu. Siis kannattavien yritysten toimintaedellytyksistä. 

Tämän aamun Helsingin Sanomat puolestaan osoitti, että tämän asian ymmärtämättömyys ulottuu myös suomalaisiin mielipidekirjoittajiin. Kävi nimittäin niin, että Aki Sirpi -niminen helsinkiläinen ehdotti, että "samaan tapaan kuin työttömät aktivoidaan hakemaan työtä, voitaisiin valtion tukea saavat yritykset aktivoida tarjoamaan työtä. Niille voitaisiin asettaa velvoite käyttää esimerkiksi viisi prosenttia saamastaan valtiontuesta työttömien työllistämiseen."

Kirjoittajalta on siis jäänyt ymmärtämättä, ettei valtio anna yritystukia kasvattaakseen yritysten voittoja vaan ylläpitääkseen niiden kansainvälistä kilpailukykyä. Usein tämä tapahtuu lähinnä siitä syystä, että niiden kilpailijat muualla maailmassa ovat omien hallitustensa taloudellisesti tukemia. 

Jos siis näitä tukirahoja käytettäisiin automaattisesti tarpeettomaan työllistämiseen, jäisivät kotimaiset yritykset jälleen alakynteen kansainvälisessä kilpailussa. Toisaalta on niin, että jos tuet mahdollistavat yritysten menestymisen kansainvälisessä kilpailussa, niin ne rekrytoivat ilman pakkokeinojakin uusia työntekijöitä kasvavaan tarpeeseensa.

Jos taas puhumme koronapandemian takia tuettavista yrityksistä, lienee manööverin tarkoituksena pitää yritykset ylipäänsä hengissä ja säilyttää nykyiset työpaikat tai edes osa niistä. On selvää, ettei siinä tilanteessa ole mahdollista ylimääräisiin rekrytointeihin. Paitsi erottamalla tai lomauttamalla aiemmin rekrytoituja työntekijöitä.

Tokihan kyse oli vain yhdestä mielipidekirjoittajasta. On kuitenkin jollain tavalla pelottavaa, että maata sekä hallitaan että vaaleissa ehdokkaita valitaan olemattomalla ymmärryksellä talouden toiminnasta ja mekanismeista. Onneksi meillä on sentään poliittisten päättäjien tukena ministeriöiden virkamieslain suojaama virkamiehistö, joka voi jossain määrin ohjata poliitikkojen toimintaa - mikäli nämä suostuvat heitä kuulemaan.

Tässä suhteessa olikin huolestuttavaa huomata, että hallituspuolue Vihreiden eduskuntaryhmän puheenjohtaja Jenni Pitko hyökkäsi puoluekokouksessaan kovin sanoin työ- ja elinkeinoministeriön virkamiehistöä vastaan siitä, ettei se hänen mielestään noudata kaivoslain uudistamisen valmistelussa hallitusohjelmaa. Ongelmana olivat hänen mielestään luonnonsuojelualueet, kuntalaisten vaikutusmahdollisuudet ja saamelaisten oikeudet.  

En tietenkään tunne valmistelun yksityiskohtia, mutta kehottaisin vihreitä julkisen hyökkäilyn sijaan keskustelemaan sekä virkamiehistön että etenkin sitä johtavien elinkeinoministeri Lintilän (kepu) ja työministeri Haataisen (sd) kanssa sekä käymään läpi ne syyt, miksi valmistelu etenee siten kuin se etenee. Sekä sopimaan askelmerkit siitä, kuinka asiassa edetään jatkossa.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Selkärangaton, vastuuton ja sukupolvirasistinen budjettiesitys
Käytännön sosialismia
Toivossa on hyvä elää, sanoi lapamato

Tekeekö Marinin kabinetti vallankumousta?

Taloussanomat on kertonut Sanna Marinin (sd) lisänneen erityisavustajiensa määrää. Hallituksella on nyt 13 valtiosihteeriä ja 69 erityisavustajaa.

Perusteeksi  avustajakaartin kasvattamiselle Marin on kertonut hallituskriisin jälkeisen poikkeuksellisen tilanteen, jota hän haluaa siis hoitaa 82 suuripalkkaisen poliittisen tukihenkilön armeijalla. Rahaa tähän palaa budjetin perusteella 11,5 miljoonaa euroa.

Omaa huomiotani tässä tilanteessa herätti kaksi asiaa. Ensimmäinen on Marinin röyhkeys sen paheksunnan jälkeen, joka kohdistui Antti Rinteen hallituksen EU:n puheenjohtajuudella perusteltuun avustajajoukkoon. Ei kai tämä tarkoita, että nuori ja kaunis pääministerimme naisvaltaisen hallituksensa kera on omasta mielestään kykenemätön hoitamaan valtakunnan asioita?

Jos näin on, on tietenkin erinomaista, että hallituksella on laaja avustajakaarti sen lisäksi, että sillä on käytössään valtionhallinnon kymmenien tuhansien virkamiesten kaarti. Sinänsä on tietenkin ikävää, ettei näistä löydy sellaista osaamista, jonka tuella Marinin kolmekymppisten hallitus uskoisi selviävänsä tässä tilanteessa.

Kysymys kuuluukin, että onko ministeriöissä tehty karmeita rekrytointivirheitä, joiden seurauksena niissä pesii veret seisauttava osaamattomuus? Vai onko niin, että Marinin kabinetti haluaa tehdä vallankumouksen suomalaisessa hallinnossa ja siksi ohittaa sen jatkuvuuden, jota suomalainen hallintojärjestelmä virkamieskaarteinen edustaa?

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Konsultokratia tulee kalliiksi Helsingin kaupungin veronmaksajille
Poliittinen virkanimitys
Julkisen sektorin liiat virkamiehet