Tieteellis-teknologista kehitystä vai sosialismia – siinäpä vasta EU-ongelma

Kuten te – arvoisat lukijani – olette epäilemättä huomanneet, on Euroopan Unionin asema yhtenä maailman johtavista talousalueista rapistunut viimeisten kahden vuosikymmenen aikana. Tämä näkyy alla olevasta bruttokansantuotteen kehitystä kuvaavasta kaaviosta.

Yksi selkeä syy tälle epäsuotuisalle kehitykselle on jatkuvasti kasvanut – suorastaan räjähtänyt – sinänsä hyvää tarkoittavien ja mitä erilaisimpien sääntelymääräysten eli EU-direktiivien kasvu. Tutkijana olen havainnut jopa omakohtaisesti, kuinka ne muodostavat sellaisen hämähäkinverkoston, joka estää tehokkaasti julkisesti tuotetun tieteellisen tiedon siirtymistä yritysten teknologisiksi ratkaisuiksi ja EU:n taloudellisen kehityksen vetureiksi.

Tämä on luonnollisesti vaikuttanut merkittävästi EU:n teknis-taloudellinen kehityksen jäämisen niin Yhdysvaltojen kuin Kiinankin jälkeen. Tämä näkyy mainiosti esimerkiksi patenttien määrissä. Siinä missä kiinalaiset ovat jättäneet kuluvana vuonna 1,4 miljoonaa, amerikkalaiset 262 tuhatta, japanilaiset 222 tuhatta ja jopa eteläkorealaiset 186 tuhatta patenttia, on suurista EU-maista Saksasta, Ranskasta, ja Italiasta jätetty yhteensä vain hiukan yli 60 tuhatta patenttihakemusta. 

* * *

Tässä mielessä on positiivista, että muutamat pohjoiset jäsenvaltiot pyrkivät leikkaamaan eli vähentämään kaikkialle byrokraattista jähmeyttä levittävän EU:n keskushallinnon käytettäväksi allokoitavaa rahoitusta. Ja siksi panin tyytyväisen merkille pienen uutisen siitä, kuinka pääministeri Petteri Orpo (kok) ilmoitti, ettei Suomi voi hyväksyä Irlannin ehdotusta EU:n budjetin supistamisesta vain 140 miljardilla. 

Hänen mukaansa "säästöjä on löytynyt, mutta liian vähän ja osin vääristä kohteista". Viimeksi mainitulla hän viittasi puolustukseen, tutkimukseen ja uusiin teknologioihin kohdistuviin budjettileikkauksiin eli budjettileikkausten kohdistamiseen EU:n tulevaisuuden kannalta tärkeimpiin menoeriin sen sijaan, että niitä olisi suunnattu sosialististyyppisiin menoihin kuten esimerkiksi koheesiorahastoihin, joilla on pyritty tasaamaan EU:n alueiden välisiä eroja.

* * *

Nähtäväksi kuitenkin jää, mitä EU:n hallintokoneisto lopulta päättää. Suomen kanssa samoilla linjoilla ovat Saksa, Hollanti, Itävalta, Ruotsi ja Tanska, mutta vastustusta löytyy etenkin Etelä- ja Itä-Euroopasta, jotka ovat – paljolti kehitysapuun vertautuvien – koheesiorahojen hyötyjiä ja puolestapuhujia. 

Asiaan saataneen jonkinlainen ratkaisu ensi viikon huippukokouksessa Brysselissä. Ihmeitä tuskin kuitenkaan kannattaa odottaa, sillä kaikkien poliittisten järjestelmien pahana taipumuksena tahtoo olla byrokratian paisuttaminen ja pilkkujen viilaaminen sen sijaan, että luotettaisiin markkinoiden näkymättömän käden uutta luovaan voimaan.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
EU-parlamentti lisäsi Muslimiveljeskunnan terrorijärjestöjen listalle – suomalaismeppien vastustuksesta huolimatta
Riikka Purra on nykyistä järkevämmän EU-politiikan kannalla
Muistutus Euroopan poliittisten johtajien kyvyttömyydestä

Maahanmuuttajat toivat Suomelle kansainvälistä näkyvyyttä

Simon Hankinson on entinen Yhdysvaltain diplomaatti, joka on palvellut Afrikassa, Aasiassa ja Euroopassa. Hän tarkasteli The Telegraph-lehdessä väitteitä, joiden mukaan mistä tahansa maailmankolkasta peräisin olevat maahanmuuttajat sopeutuvat helposti läntisiin yhteiskuntiin, muuttuvat nettoveronmaksajiksi eivätkä aiheuta länsimaiden asukkaille haittaa. 

Tarkastelunsa kohteeksi hän valitsi paikan, joka on meille tuttu. Se on "kaukainen Suomi, Euroopan unionin laidalla".

* * *

Hankinsonin mukaan monet maat eivät kerää kattavaa tietoa kansallisesta alkuperästä, joka mahdollistaisi vertailut. Suomessa näin kuitenkin tekee Suomen Perusta, jonka analyysi tästä aiheesta paljastaa arvokkaita opetuksia kaikille maahanmuuttajia vastaanottaville maille.

Kirjoittaja kertoi, että Suomessa on noin 600 000 ulkomailla syntynyttä ihmistä ja sellaisia tulee lisää noin 50 000 vuodessa, monet Afrikasta, Aasiasta ja Lähi-idästä. Helsingin seudulla väestöstä yli viidenneksen arvioidaan olevan ulkomaalaistaustaisia. Vuonna 2024 noin puolet uusista tulijoista tuli perheenyhdistämisen kautta.

Hankinson kertoi myös, että somalit olivat kalleimpia, sillä heidän nettokustannuksensa koko elinajalta oli arviolta 951 000 euroa. Irakilaisten kustannus taas oli lähes 700 000 euroa. Kun maahanmuuttajien lapset huomioitiin, nousivat somalialaisten aiheuttamat kulut 1,34 miljoonaan euroon.

Hänen mukaansa jo vuonna 2011 oli laskettu, että Suomessa syntyneen henkilön vuotuinen nettoverovaikutus oli positiivinen, 3 400 euroa. Sen sijaan kaikkien ulkomailla syntyneiden osalta se oli lähellä nollaa, mutta somalien kohdalla miinus 7 900 euroa ja saksalaisten kohdalla plus 5 100 euroa.

* * *

Amerikkalaisdiplomaatin mukaan on liian aikaista tietää varmasti, mitä tapahtuu seuraavien sukupolvien aikana, mutta Suomen havainnot vastaavat Tanskasta, Alankomaista ja muualta Euroopasta saatuja tuloksia. Ja siksi hän kysyy, että jos Yhdysvalloista olisi saatavilla tarkkaa dataa, nähtäisiinkö sielläkin suuria eroja?

Hän huomautti myös, etteivät kaikki maahanmuuttajat ole samanlaisia. Lähtömaa, kulttuuri, koulutus ja maahantulon tapa tuottavat hyvin erilaisia lopputuloksia. Yhteenvetona diplomaatti totesi, että jotkin länsimaiden tällä hetkellä hyväksymät maahanmuuttajaryhmät vähentävät yhteistä verokertymää sen sijaan, että ne lisäisivät sitä.

Hankinson muomautti myös, ettei suuri osa suomalaisista äänestäjistä halua massamaahanmuuttoa, mutta vasemmiston, yritysintressien ja maahanmuuttajaäänestäjien yhdistelmä voittaa vaaleja ja ylläpitää nykytilaa. Myös hyvinvointituista riippuvaiset tulijat tietävät selvästi mitkä poliittiset liikkeet ajavat heidän asiaansa. 

Siksi yli kaksi kolmasosaa maahanmuuttajista äänestäisi vaaleissa vasemmistopuolueita, jotka yleensä kannattavat laajempaa maahanmuuttoa ja universaaleja sosiaalietuuksia.

* * *

Ilmiö ei ole ainutlaatuinen Euroopassa. Minnesotassa 81 prosenttia somalialaistaustaisten kotitalouksista käyttää jonkinlaista liittovaltion sosiaalitukea, kun vastaava luku kantaväestön kotitalouksille on 21 prosenttia. Myös siellä (ja koko Yhdysvalloissa) "useimmat somalialais-amerikkalaiset äänestäjät pysyvät demokraattien tukijoina".

Yhdysvaltojen järjestelmä asettaa perheenyhdistämisen taloudellisten etujen edelle eikä priorisoi niitä potentiaalisia maahanmuuttajia, jotka olisivat tuottavia ja sopeutuisivat parhaiten. Trumpin hallinnon aikana ulkoministeriö on ollut valmiimpi epäämään viisumeita, jos hakijan katsotaan todennäköisesti muodostavan “julkisen rasitteen” (eli kuormittavan veronmaksajien rahoittamia palveluja).

Se on Hankinsonin mukaan hyvä asia, mutta pitkällä aikavälillä maahanmuuton tulisi olla sekä rajoitettua, jotta tulijoiden sopeutuminen voidaan varmistaa, että kohdennettua niihin, jotka ovat nettomaksajia. Näin voitaisiin välttää julkisen talouden heikkeneminen.

* * *

Diplomaatti totesi myös, että Euroopassa on vuosisatojen aikana nähty paljon sisäistä muuttoliikettä ja siirtymisiä, mutta viimeisen 30 vuoden aikana maanosan ulkopuolelta tullut massamaahanmuutto on muuttanut kansakuntien rakennetta merkittävästi. Useissa suurissa eurooppalaisissa kaupungeissa, kuten Lontoossa, kantaväestö on menettänyt enemmistöasemansa. Ja noin kolmannes pariisilaisista on syntynyt ulkomailla.

Hän myös valisti ihmisiä siitä, että ihmisten halu paeta köyhistä maista tulee aina olemaan suurta. Käytännössä se tapahtuu opiskelija-, perheenyhdistämis- ja työviisumien kautta sekä perusteettomien turvapaikkahakemusten avulla. 

Siksi kysymys siitä, jatkavatko kohdemaiden ihmiset äänestämistä näiden kaikkien väylien ylläpitämiseksi, on perustavanlaatuinen. Ja tästä syystä olisi olennaista tarjota äänestäjille tarkkaa tietoa maahanmuuton kustannuksista ja hyödyistä.

* * *

Hankinsonin kirjoitus Telegraphissa ei jäänyt maailmalla huomaamatta vaan maamme maahanmuuttopolitiikan ydinkohdat välitti sosiaaliseen mediaan Visegrád 24 sivusto X:ssä. Lisäksi koko kirjoitus avautui suomalaisen henkilön linkityksestä. 

Telegraphilla on kuukausittain kymmeniä miljoonia lukijoita. Ja Visegrád 24:llä noin 1,7 miljoonaa seuraajaa ympäri maailmaa ja sen viesti oli uudelleenlähetetty tätä kirjoittaessani 669 kertaa. Siten Suomi sai epäilemättä paljon kaivattua huomiota ympäri maailman. 

Toivoa tietenkin sopii, ettei tuo huomio johtaisi lisääntyvään maahanmuuttoon vaan Hankinsonin epäilemättä kaipaamaan poliittiseen heräämiseen länsimaihin kohdistuvan kansainvaelluksen aiheuttamiin haittoihin ja – ennen kaikkea – toimiin sen järkevöittämiseksi. 

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Miksi Espanjan pääministerin suositus Suomelle on huono
Terrorismivaroitus
Latvia kieltäytyy EU:n pakolaispolitiikasta

Suomessa on noin 150 000 muslimia ja 19 000 afrikkalaista, entä sitten?

Palaan vielä Teemu Keskisarjan paljon huomiota herättäneeseen esiintymiseen A-studiossa. Tarkemmin ottaen hänen kommenttiinsa, jonka mukaan "Väestönvaihto on ruma v-sana, mutta tosi. Yhden sukupolven saatossa yli kuusisataatuhatta ulkolaista Suomeen. Heitä on jo kaksi kertaa enemmän kuin suomenruotsalaisia."

Tähän kommenttiin puuttui Ilta-Sanomissa tilastoihin perehtynyt valtiotieteen tohtori, Timo Aro. Hän huomautti, että suurin osa Suomen ulkomaalaisista on peräisin Euroopasta, joten hän katsoi Keskisarjan kommentin olleen irrallaan kokonaiskuvasta. 

Aro ei kuitenkaan tarkentanut muiden väestöryhmien määriä, joten kaivelin ne aikani kuluksi Tilastokeskuksen nettisivulta esille. Sain sieltä selville, että vieraskielisten määrä vuonna 2024 oli 610 148 henkilöä. Siis yli kaksinkertaisesti verrattuna ruotsinkielisiin, joita oli 285 360. Toisin sanoen Keskisarjan väite piti sinänsä paikkansa, kuten Aro totesi. 

* * *

Itseäni kiinnosti kuitenkin kaikkia vieraskielisiä enemmän sellaisten ihmisten määrä, jotka olisivat peräisin islamilaisista tai afrikkalaisista maista, joita ymmärsin Keskisarjan tarkoittaneen kommentillaan, jonka mukaan "pidot eivät parane väkeä vaihtamalla, pikemminkin päinvastoin". Siksi selvitin Suomessa oleskelevien ja tällaiseen viittaavia kieliä puhuvien ihmisten määrät (katso myös aiempi kirjoitukseni, johon kokosin maahan tänä vuonna muuttaneiden määriä kansalaisuuden mukaan). 

Lähdin siitä oletuksesta, että muslimitaustaisten ihmisten määrä vastaisi arabian, bengalin, farsin, kurdin, pastun/afgaanin, somalin, tadzikin, tsetseenin, turkin, turkmeenin, uiguurin, urdun ja uzbekin puhujien yhteenlaskettua määrää. Se on 150 309 ihmistä.

Tämän jälkeen laskin afrikkalaisten ihmisten määrän, jonka oletin vastaavan afarin, akan, amharan, bambaran, ewen, fulanin, gandan, hausan, igbon/ibon, joruban, katanganluban/luban, kongon/kikongon, lingalan, malagasin, ndongan, njandzan/tsatsewan/tsewan, oromon, pohjoisdebelen, ruandan, rundin, sangon, sonan, swahilin, tingrinjan tswanan, twin, wolofin ja zulun puhujien yhteenlaskettua määrää. Se on 18 764 ihmistä, mikä - sivumennen sanottuna - oli itselleni yllättävän pieni määrä. 

Tämän jälkeen laskin edellä kertomani muslimien ja afrikkalaisten määrät yhteen, jolloin sain Keskisarjan ilmeisesti tarkoittamien ongelmallisten ihmisten määräksi 169 073 henkeä. Se ei siis ole likimainkaan 600 000 ihmistä, mutta kuitenkin varsin suuri joukko eli enemmän kuin koko Jyväskylän väkiluku, mutta kuitenkin vähemmän kuin Turussa on asukkaita.

Vertailuksi voidaan ottaa myös esimerkiksi Suomessa elävien ukrainaa tai venäjää äidinkielenään puhuvien ihmisten määrä. Ensin mainittuja on 38 850 henkilöä ja jälkimmäisiä 102 487 ihmistä. Siten näistä keskenään sotivista valtioista on Suomeen asettunut yhteenlaskettunakin vähemmän ihmisiä kuin täällä on islamilaisista taustoista maahamme saapuneita - puhumattakaan siitä, että muslimien määrään lisättäisiin vielä afrikkalaisetkin. 

* * *

Lopuksi todettakoon, ettei meidän muslimiväestömme ole eurooppalaisessa vertailussa kovin suuri, sillä 150 309 ihmistä on vain noin 2,7 prosenttia 5 637 000 suomalaisesta. Vertailun vuoksi todettakoon, että suurin muslimipopulaatio on Venäjällä tai Ranskassa, joissa heitä on noin kymmenen prosenttia koko väestöstä.

Toisaalta omien muslimiensa kanssa suuria vaikeuksia kohdanneessa Iso-Britanniassa muslimien määrä on vain noin neljä prosenttia eikä niin ikään islamin lieveilmiöiden takia politiikkaansakin muuttamaan joutuneiden Saksan tai Hollanninkaan väestöstä ole muhamettilaisia kuin reilut viisi prosenttia. Tavallaan olemme siis noin puolitiessä sillä tiellä, jonka Keskisarja kertoi muuttavan suomalaiset pidot "kehitysmaalaiseksi, sikalaksi ja verilöylyksi" - mikäli tulkitsemme hänen tarkoittaneen jotain sellaista, mitä on tapahtunut Saksassa tai Hollannissa.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Faktatietoa pääministeri Petteri Orpon ja kansanedustaja Teemu Keskisarjan välisen debatin arvioimiseksi
Vesa Kanniaisen mukaan irakilaiset ja somalit aiheuttava valtavat kustannukset julkiselle sektorille
Uutissuomalaisen lista hallituksen maahanmuuttopoliittisista toimista

Hollannin maahanmuuttopoliittiset linjaukset

Suomen hallitus on monilta osin tehnyt ja tekemässä tiukennuksia haitalliseen maahanmuuttoon. Niitä on kuitenkin vastustettu kovasti sekä poliittisessa vihervasemmistossa että halpatyövoimaa kaipaavan elinkeinoelämän piirissä. Siksi on hyvä katsoa, mitä on tapahtumassa muissa EU-maissa. 

Olen jo aiemmin kirjoittanut Saksan kiristyvästä maahanmuuttopolitiikasta ja Tanskan sekä Ruotsin linjaukset lienevät muutenkin hyvin lukijoideni tiedossa. Niiden lisäksi päätin tänään ottaa esille vielä Hollannin, jossa maahanmuuttajista on syntynyt valtavat kustannukset yhteiskunnalle ja sen seurauksena Geert Wildersin Vapauspuolue sai vuoden 2023 vaaleissa todellisen rökälevoiton ja sen myötä pääsi hallitusvastuuseen.

Nyt Alankomaiden hallitus on saanut tehdyksi uuden maahanmuuttopoliittisen ohjelman, joka sisältää merkittäviä tiukennuksia turvapaikka- ja maahanmuuttoasioihin. Lisäksi useat siihen kuuluvat toimenpiteet vaikuttavat maassa jo oleskeleviin kolmansien maiden kansalaisiin.

* * *

Ensinnäkin hollantilaiset tiukentavat vaatimuksia maansa kansalaisuuden saamiseksi. Kielitaitovaatimusta kiristetään ja kansalaisuuden voi tulevaisuudessa saada vasta kymmenen vuoden maassaolon jälkeen. Lisäksi hallitus haluaa, että uudet kansalaiset luopuisivat pääsääntöisesti alkuperäisestä kansalaisuudestaan saadessaan uuden.

Toiseksi Hollannin hallitus pyrkii vähentämään työperäistä maahanmuuttoa ottamalla käyttöön tiukkoja toimenpiteitä matalapalkkatyön rajoittamiseksi sekä huonojen työolosuhteiden torjumiseksi. Lisäksi todennäkoisesti turvapaikkaan oikeutettujen pakolaisten ja turvapaikanhakijoiden sekä näiden mukana tulleiden perheenjäsenten halutaan menevän töihin odottaessaan päätöstä maahan jäämisestä.

Kolmanneksi hallitus pyrkii pitämään kansainvälisten opiskelijoiden määrän tarkituksenmukaisena sekä rajoittamaan Alankomaiden korkeakoulutuksen "englannistumista". Siksi yliopistoja ja korkeakouluja kehotetaan koordinoimaan kansainvälisten opiskelijoiden vastaanottoa sekä vahvistamaan hollannin kielen asemaa ja laajentamaan kiintiöiden käyttöä.

Neljänneksi hallitus on linjannut, että ukrainalaisten pakolaisten omavaraisuuden ja kotoutumisen tukemista jatketaan. Tähän mennessä on jo aloitettu toimeentulotuen asteittainen lakkauttaminen niille pakolaisille, joilla on riittävät tulot työllistymisestä. Lisäksi pakolaisten odotetaan osallistuvan myös majoituskustannuksiin, jos vain on mahdollista.

Edelle mainittujen neljän kohdan lisäksi hallitus on julistanut "turvapaikkakriisin". Sen perusteella voidaan ottaa tilapäisiä toimenpiteitä käyttöön turvapaikanhakijoiden määrän hallitsemiseksi ilman molempien parlamentin kamareiden välitöntä hyväksyntää.  

Myöskään oleskeluluvan saaneilla ei ole oikeutta tuoda perheenjäseniään maahan, elleivät he ovat pitäneet oleskelulupaansa yllä vähintään kahta vuotta. Lisäksi heillä tulee olla perheelle soveltuva asunto sekä "vakaa ja riittävä tulotaso". Myös aikuisten lasten perheenyhdistämistä rajoitetaan.

Toistuvia turvapaikkahakemuksia tarkastellaan aiempaa tiukemmin uusien faktojen ja olosuhteiden osalta, ja turvapaikkakriisilain käyttöönotto muuttaa myös olemassa olevia sääntöjä. Sen seurauksena sijoituslaki perutaan, uusien turvapaikkahakemusten käsittely keskeytetään, vastaanottokeskusten tasoa alennetaan ja henkilöt, joilla ei ole oikeutta jäädä, voidaan poistaa maasta pakolla.

Lisäksi poistetaan sääntö, jonka mukaan turvapaikanhakijat saavat automaattisesti pysyvän oleskeluluvan viiden vuoden jälkeen. Myös Alankomaissa yli viisi vuotta oleskelleet ihmiset voidaan passittaa kotimaahansa, jos sen katsotaan olevan turvallinen. Lisäksi rajatarkastuksia tiukennetaan valvonnan tehostamiseksi.

* * *

Tämä kaikki edellyttää, että Hollannin hallitus virallisesti pyytää - ja saa - poikkeuksen EU:n tavallisista turvapaikkasäännöistä. Nähtäväksi jää, miten Unioni reagoi siihen. Ja mitä Hollanti tekee, mikäli sen demokraattisen hallituksen linjaukset torpataan EU:ssa. 

Meillä Suomessa on syytä seurata tarkasti eurooppalaista kehitystä. Sekä samalla huolehtia siitä, ettei maastamme tule - muun Euroopan kiristäessä omaa maahanmuuttopolitiikkaansa - uudelleen muihin EU-maihin verrattuna houkuttelevaa haittamaahanmuuton kohdetta. 

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Hallituksen maahanmuuttopoliittinen ohjelma etenee
Maahanmuuttospesifinen väkivaltarikollisuus kasvaa humanitaarisen maahanmuuton jatkuessa
Humanitaarinen maahanmuutto on taakka ja rikollisuuden lähde

Lisää yhteisvelkaa ja veroja Euroopan Unionin käytettäväksi?

Meillä suomalaisilla on hyvässä muistissa EU-tasoisesen velkarahan jakaminen. Kirjoitin aiheesta esimerkiksi vuonna 2015 seuraavasti.

"Käytännössä Kataisen/Stubbin hallitusten merkittävin läpi mennyt päätös on ollut suomalaisen rahan riskeeraaminen Kreikan tukipaketteihin, tai oikeammin saksalaisten ja ranskalaisten pankkien pelastamiseen. Tämä päätös on minun nähdäkseni johtanut  käsillä olevaan Euroopan pidentyneeseen taantumaan, jonka seurauksena EU on lopulta joutunut turvautumaan eräänlaiseen setelirahoitukseen."

Sen jälkeen Unioni on selvinnyt miten kuten, niin kuin Suomikin, mutta nyt on jälleen noussut esille ajatus yhteisen velan ottamisesta sekä bonuksena EU-tasoisen verotuksen luominen. Tällä kertaa sillä verukkeella, että Unioni tarvitsee parempaa kilpailukykyä ja lisää turvallisuutta

Italialaisen Mario Draghin mukaan EU tarvitsee näitä asioita edistäviin investointeihin vuosittain lisää 750–800 miljardia euroa. Ja mistäpä muusta tuo raha olisi saatavissa kuin ottamalla yhteistä velkaa, jota sitten jaettaisiin jollain perusteella takaisin jäsenmaille.

Suomessa on tällä kertaa onneksi hallitus, jolla on vastuullinen johto. Valtiovarainministeri Riikka Purran (ps) mukaan "Draghin paperissa ei juuri ole yllätyksiä – tiesimme tämän tulevan, sanoo Purra viestissään. Taantuvan Euroopan taudinkuvaus on oikea, mutta esitetty lääke – yhteisvelkaan perustuva elpymispaketti 2 – täysin väärä. Emme tarvitse EU:hun lisää suunnitelmataloutta, vaan vähemmän."

Hänen mukaansa EU:n yhteisillä ratkaisuilla voidaan toki tehdä paljon, esimerkiksi pääomamarkkinoiden kehittämisen ja sääntelyn purkamisen ja järkevöittämisen kautta, mutta julkinen pumpattu raha ei ole se keino, jolla Unioni selviää ongelmistaan. 

Myös pääministeri Petteri Orpo (kok) tyrmäsi Draghin ehdotuksen. Ja kauhisteli, että "Draghi puhui vieläpä pysyvästä, toistuvasta järjestelystä". Niinpä Suomen hallituksen kanta yhteisvelkainstrumentteihin on yksisellitteisen kielteinen Draghin ehdotukseen. 

Onneksi - ainakin toistaiseksi - Suomi ei ole ainoa Draghin toivoman velkavetoisen EU:n vastustaja, vaan myös Saksa ja Hollanti ovat ilmoittaneet vastustavansa sellaista. Toivon mukaan joukko kasvaa edelleen, mikäli tuleva komission ryhtyy ajamaan tosissaan EU:ta kohti velkaunionia, jossa kaikille valtiolle on määritetty omat tehtävänsä: yhdet jäsenet toimivat maksumiehinä ja toiset kuluttajina.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Itävallan ympäristöministeri järjesti suomalaisille yli 700 000 000 euron vuosilaskun
Valtamedia harhautti "unohtamalla" tärkeimmän
Kataisen ja Stubbin vastuunkannosta

Kansallisen liittouman vaalivoitto ei tarkoita, että Ranska muuttuisi perussuomalaiseksi

Ranskan viime viikonlopun vaalien ensimmäisen kierroksen tulos vastasi odotuksia. Se tarkoittaa, että maan asukkaiden kyllästyminen harjoitettuun maahanmuuttopolitiikkaan ja sen seurauksiin on nyt realisoitumassa todellisuudeksi. 

Tähän tosiasiaan johtaneista seikoista saatiin esimerkki, kun Ranskan Thionvillessä turkkilaistaustaisten henkilöiden häihin tehtiin hyökkäys, jossa rynnäkkökiväärein aseistautunut joukko tappoi yhden ja haavoitti useita ihmisiä. Tapauksen taustalla olivat ilmeisesti huumekauppaa harjoittavien jengien väliset riidat.

Jos ja kun tällaista - ja muuta vastaavaa - tapahtuu kerta toisensa jälkeen, on ymmärrettävää, etteivät eurooppalaiseen järjestykseen tottuneet ihmiset ole tyytyväisiä. Ja että he tahtoivat siksi äänestää sen muutoksen puolesta, jota tarjosi Kansallinen allianssi.

* * *

Suomalainen toimittaja arveli vaalituloksen muuttavan ainakin neljää asiaa. Niistä ensimmäinen on hänen mukaansa Ranskan Ukrainalle antaman tuen väheneminen. Tämä tarkoittaisi pientä voittoa Vladimir Putinin Venäjälle. Ja olisi räikeässä ristiriidassa Suomen Perussuomalaisten Ukrainaa vahvasti tukevan linjan kanssa. 

Toinen toimittajan mainitsema seikka, jonka voi odottaa muuttuvan Ranskassa oli Kansallisen liittoutuman populistinen talouspolitiikka, joka uhkaa ajaa maan entistä pahempaan velkakriisiin. Myös tässä on oleellinen ero perussuomalaisiin, jotka ovat hallituksessa ajaneet niin tiukkaa talouspolitiikkaa, että oppositiossa oleva poliittinen vasemmisto on degeneroitunut pelkäksi populistiseksi huutokuoroksi.

Kolmas suomalaistoimittajan esille nostama mahdollinen asia oli Ranskan kieltäytyminen maksamasta Ranskan jäsenmaksua EU:lle. Tällä olisi tietenkin valtava vaikutus koko Unioniin, ja se saattaisi palauttaa sitä monta piirua taaksepäin kohti puhdasta kauppaliittoa. Tämä sopisi erinomaisesti perussuomalaisille, jotka ovat niin ikään EU-kriittisiä.

Lopuksi toimittaja mainitsi vielä sen, että EU muuttuisi aiempaa arvokonservatiivisemmaksi. Tämä tarkoittaisi tiukemman maahanmuuttopolitiikan lisäksi nykyistä vanhoillisempaa suhtautumista esimerkiksi seksuaalisiin poikkeamiin ja abortteihin. 

Tässä suhteessa ranskalaisten ja suomalaisten maahanmuuttokriittisten puolueiden suhde ei ole yksiselitteinen. Suomessahan aborttioikeuden hyväksyvät käytännössä kaikki, mutta seksuaalisten poikkeamiin liittyvään viime vuosien hypeen monet maahanmuuttoriittiset suhtautuvat negatiivisesti.

* * *

Kuten arvoisa lukijani on huomannut, on tämän blogimerkintäni sanoma se, että vaikka Euroopassa yleisesti harjoitettu maahanmuuttopolitiikka on johtanut sekä Suomessa että Ranskassa - ja myös monissa muissa EU-maissa - suurten maahanmuuttokriittisten puolueiden nousuun, se ei tarkoita, että eurooppalaisten maiden politiikka olisi muuttumassa samaan suuntaan kaikissa muissa suhteissa. 

Tämä näkyy erityisesti maahanmuuttokriittisten puolueiden Venäjä-suhteissa ja taloudellisessa ajattelussa, mutta myös monissa muissa seikoissa. Ja siksi Ranskan vaalien ensimmäisestä kierroksesta ei kannata vetää liian nopeita johtopäätöksiä. 

Lisäksi on muistettava, että Ranskaan on syntymässä epäpyhä allianssi Macronilaisten ja vasemmiston välille, joka saattaa onnistuessaan estää Kansallisen liittouman nousun valtaan. Ja sitä kautta padota gallialaisten maahanmuuttokriittisten valtaanpääsyä vielä yhden vaalikauden ajaksi.

* * *

Hollannissa Geert Wildersin johtama maahanmuuttokriittinen Vapauspuolue saavutti viime vuoden marraskuussa vaalivoiton, mutta hallitus on muodostettu vasta nyt. Siihen osallituvat oikeistopuolueet, mutta pääministerinä istuu poliittisesti sitoutumaton Dick Schoof. 

Tämän hallituksen päätöksentekokyky ja yleispoliittinen linja jää nähtäväksi, mutta Euroopan nykypolitiikan merkittävin ajuri näkyy pääministerin kommentissa, jonka mukaan hallitus tulee tekemään "kaikkien aikojen tiukinta turvapaikanhakijoiden vastaanottopolitiikkaa ja kattavimman paketin maahanmuuton hallitsemiseksi". 

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Panoksena koko Euroopan tulevaisuus
Maahanmuuttajien tekemä vallankumous
Massamaahanmuutto on EU-nuorison suurin huoli

Naisen logiikka, Putin ja hollantilainen maahanmuuttopolitiikka

MTV3 on teettänyt mielenkiintoisen kyselyn. Sen mukaan kaikki suomalaiset sukupuoleen katsomatta pitävät ulko- ja turvallisuuspolitiikkaa sekä sisäistä turvallisuutta erittäin tärkeinä asioina eurovaaleissa. 

Sen sijaan Ukrainan tukeminen on kyllä miehille erittäin tärkeää, mutta naisten mielestä ei ole juurikaan väliä sillä tuetaanko ukrainalaisia heidän taistelussaan Putinin valloittajia vastaan. Sen sijaan kauniimpi sukupuoli pitää erittäin tärkeänä äärioikeiston nousun estämistä ja ilmastonmuutoksen torjuntaa, kun taas miehiä nämä aiheet eivät kiinnosta kovinkaan paljon.

Tämän perusteella voidaan siis päätellä, että miesten ja naisten äänestyskäyttäytymisessä tullaan näkemään varsin suuria eroja. Tarkalleen ottaen naiset asettunevat paljon sankemmin joukoin punavihreiden ehdokkaiden taakse kun taas miehet antanevat äänensä pikemminkin poliittisen keskiviivan oikealta puolelta tuleville ehdokkaille. 

Tämä ei tietenkään ole yllättävää, sillä onhan jo aiempien tutkimusten perusteella tiedetty, että naiset ovat miehiä useammin kallellaan vasemmalle. Siitä huolimatta heidän välinpitämättömyytensä ukrainalaisten kohtalosta yllätti ainakin allekirjoittaneen. 

Ovathan venäläiset valloittajat harjoittaneet ukrainalaisnaisia ja jopa lapsia kohtaan raakaa seksuaalista ja muuta väkivaltaa siellä, missä vain ovat pystyneet näin tekemään. Ikävä kyllä vaikuttaa siltä, että vanha sanonta, jonka mukaan "nainen on naiselle susi" pätisi tälläkin tavalla.

Samoin tuntuu siltä, etteivät suomalaisnaiset ole täysin sisäistäneet sitä, että Venäjän voitto Ukrainassa vaikeuttaa myös Suomen turvallisuustilannetta, koska se osoittaa, etteivät länsimaat ole viime kädessä valmiita puolustamaan omia liittolaisiaan. Ja siksi Putin saattaa muutama vuosi mahdollisen Ukraina-voittonsa jälkeen hyvinkin testata toimisiko sama logiikka myös NATO-maiden suhteen. 

Tässä yhteydessä on tietenkin todennäköistä, ettei Suomi ole ensimmäisen koeponnistuksen kohde, vaan Putinin armeija todennäköisemmin testaa NATO-maiden reaktioita johonkin sotilaallisesti heikompaan valtioon kuten Baltian tai Balkanin maihin. Mutta siitä huolimatta olisi parempi pysäyttää Kremlin suuruudenhullu diktaattori jo Ukrainaan kuin antaa hänen edes haaveilla länsiliittoutuneiden haastamisesta. 

* * *

En tiedä, mitä hollantilaisnaiset ajattelevat oman maansa turvallisuuspolitiikasta tai Ukrainasta, mutta Alankomaissa on joka tapauksessa tapahtumassa maahanmuuttopoliittinen vallankumous, koska neljä puoluetta Geert Wildersin Vapauspuolueen johdolla on sopinut hallituksen perustamisesta. Mikäli he saavat sovituksi yhteisen ohjelman, on sillä merkittäviä seurauksia hollantilaisnaisten turvallisuuteen.

Ilta-Sanomien mukaan "puolueet lupaavat muun muassa julistaa maahan 'turvapaikkahätätilan', jonka nojalla hallitus aikoo ryhtyä poikkeustoimiin turvapaikka­oikeuden ja perheen­yhdistämisen väli­aikaiseksi rajoittamiseksi sekä sosiaalituen leikkaamiseksi turvapaikanhakijoilta". Toisin sanoen Hollannin vetovoima sosiaaliperusteisten turvapaikanhakijoiden keskuudessa tulee oleellisesti laskemaan aiemmasta. 

Mielenkiintoista kyllä, saman jutun mukaan Vapauspuolue olisi menestymässä erinomaisesti myös eurovaaleissa. Siis toisin kuin Suomen Perussuomalaiset, joille gallupit lupaavat enintään keskinkertaista menestystä. Tässä suhteessa on mielenkiintoista, että hollantilaispuolue on selvästi Purran joukkoja kansalliskonservatiivisempi ryhmittymä - siis vasemmistoretoriikan mukaan "äärioikeistolaisempi".

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Miksi suuri osa suomalaisista äänestää vihervasemmistoa?
Nuoret ja naiset haluavat Kreikan tielle
Seitsemän prosenttia muslimeita

Hijab-huivien riisumiselle tuli kova hinta

Turun hovioikeudessa saatiin loppuun - ainakin toivottavasti - tapaus, jossa kaksi 

naista vastusti kasvojensa kuvaamista rekisteröityessään turvapaikanhakijoiksi Hämeenlinnan poliisilaitoksella. Tapauksen vei oikeuteen apulaisvaltakunnansyyttäjä, joka katsoi, että hijab-huivien väkisin riisuminen olisi ollut pahoinpitelyä, virkavelvollisuuksien rikkomista ja yllytystä pahoinpitelyyn.

Hovioikeuden ratkaisu vapautti naisten kasvojen kuvaamiseen osallistuneet poliisit ja vartijat syytteistä sekä totesi naisten liioitelleen tapahtumia, joissa syntyneet mustelmat olivat seurausta heidän omasta käyttäytymisestään. Käytetyt voimakeinot olivat oikeuden mukaan tarpeellisia.

Nähtäväksi jää, viekö apulaisvaltakunnansyyttäjä tapauksen vielä korkeimpaan oikeuteen, vai tyytyykö hän oikeuden sinänsä itsestään selvältä kuulostavaan tuomioon. Omalta osaltani kehotan häntä jälkimmäiseen jo siitäkin syystä, että turhillakin oikeudenkäynneillä on kustannuksensa ja Suomen julkinen talous velkaantuu ilman niitäkin järkyttävällä vauhdilla.

* * *

Muslimien ongelmallisuudesta maahanmuuttajina kertoi myös hollannista saapunut uutinen, jonka mukaan Haagissa sijaitsevaan Israelin suurlähetystöön oli heitetty Molotovin coctail. Tekijästä ei toistaiseksi ole julkaistu tietoa, mutta hänen uskontokunnastaan ei silti liene suurempaa epäilystä.

Hamasin käynnistämä - mutta toisesta päivästään alkaen rankasti tappiollinen - sota Israelia vastaan on synnyttänyt turvallisuusriskejä myös muualla maailmassa. Esimerkiksi Tanskan turvallisuuspoliisi (PET) on arvioinut terrori-iskujen uhan kohonneen konfliktin vuoksi.

Nähtäväksi siten jää, milloin myös Suomi saa uuden terroristin - ja onko hän muslimi. Tässä suhteessahan ympäristöahdistunut vaasalaisnainen oli aikeissa ehtiä ensin, mutta tuli onneksi ajoissa pysäytetyksi. Toivottavasti niin käy myös seuraaville yrittäjille.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Britannian Ruandalaki viitoittaa koko Länsi-Euroopan tulevaisuuden
Poliittisesti oikeaoppinen blogimerkintä
Uutisia mukavan oloisista ihmisistä meillä ja maailmalla

Britannian Ruandalaki viitoittaa koko Länsi-Euroopan tulevaisuuden

Ison-Britannian ja Pohjois-Irlannin yhdistynyt kuningaskunta - kuten saarivaltion virallinen nimi kuuluu - käy läpi prosessia, jonka tarkoituksena on vähentää kehitysmaalaisten elintasopakolaisten aiheuttamia haittoja. Sen uusimmassa käänteessä parlamentin alahuone hyväksyi lakiesityksen, joka määrittelisi Ruandan turvalliseksi maaksi ja sallisi siten turvapaikanhakijoiden lähettämisen sinne odottamaan asiansa käsittelyä - sekä myös mahdollisen positiivisen päätöksen jälkeen heidän asuttamisensa samaan maahan.

Lakiesitys menee seuraavassa vaiheessa parlamentin ylähuoneen eli Britannian merkillisen ihmisten synnynnäisen eriarvoisuuden jäänteen, monarkin suosikkien sekä pappien ja korkeimpien juristien konklaavin hyväksyttäväksi. Jos sekin hyväksyy lakiesityksen, eivät vasemmalle kallellaan olevat oikeusoppineet voisi enää vedota väitteisiin Ruandan turvattomuudesta.

Koko prosessi on tietenkin syntynyt siksi, että niin sanotut humanitaariset maahanmuuttajat ovat aiheuttaneet monenlaista harmia uudessa kotimaassaan. Erityisesti muslimit ovat hyvin edustettuina väkivaltarikoksissa, joista heidän kontollaan on noin 20 prosenttia, vaikka Allahin palvojat muodostavat alle seitsemän prosenttia maan väestöstä. 

Trendi on tuttu myös Suomesta ja muista länsimaista. Ja siitä syystä Britannian ylähuoneen päätös on tärkeä koko Länsi-Euroopalle, koska se mitä todennäköisimmin pysäyttäisi valheellisiin perusteisiin nojaavan turvapaikanhaun saarivaltioon. 

Lyhyellä aikavälillä tämä saattaisi tarkoittaa paineen lisääntymistä EU-maissa. Sen seurauksena niissä jo tapahtumassa oleva nopea poliittinen kehitys (esimerkkeinä Saksa, Hollanti, Ranska ja Ruotsi) luultavasti nopeutuisi ja paine turvapaikanhakuun liittyvän kansainvälisen lainsäädännön ajantasaistamiseksi vahvistuisi. 

Tämä ei olisi ainoastaan toivottavaa, vaan myös elinehto sille, että Länsi-Eurooppa säilyisi maanosan alkuperäisten kansojen hyvinvoivana kotina ja turvapaikkana. Sekä yhtenä koko maailmaa palvelevista tieteellis-teknisen kehityksen moottoreista.

Siksi Britannian Ruanda-lain lopputulos ei suinkaan ole yhdentekevä edes suomalaisille. Päinvastoin, sen lopputulos tulee viitoittamaan myös meidän ja meidän jälkeläistemme tulevaisuutta todennäköisesti enemmän kuin vaikkapa parhaillaan käynnissä oleva presidentinvaali.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Orpon hallitus nosteessa, Scholzin kabinetti laskussa ja Sunakin ministeristö esimerkillisenä
Suhtautuminen maahanmuuttajiin ei ole muuttumassa positiivisemmaksi länsimaissa
Valkoihoinen perhe ei edusta todellisia lontoolaisia

Liian hyvää ollakseen todellisuutta

Suomen turvallisuusjärjestelmä täydentyi eilen Yhdysvaltojen kanssa solmitulla puolustusyhteistyösopimuksella. Sen tarpeellisuuden osoitti Venäjä, joka tahtoi kunnioittaa uutta sopimusta järjestämällä maamme rajoille uusia kehitysmaalaisia heti, kun rajat avattiin.

Toki on niin, että maamme turvallisuus suhteessa Venäjään lienee turvattu jo aiemmin, kun Suomi liittyi jäseneksi NATO:on. Eihän Putin tai kukaan hänen edeltäjistäänkään ole koskaan uskaltanut ahdistella läntiseen sotilasliittoon kuuluvia valtioita. Mutta hyvä kuitenkin näin - tårta på tårta, sanoisi ruotsalainen. 

Vähemmälle huomiolle uudesta solmitusta sopimuksesta iloitessa on kuitenkin poliitikkojen puheissa jäänyt se, että maamme - ja koko Länsi-Euroopan - tulevan kehityksen kannalta suurin tulevaisuuden uhka sisältyy Venäjän sotilaallisen aggression sijasta pikemminkin kehitysmaalaisten kansainvaellukseen. Se ei toki vaaranna valtioiden rajoja eikä aiheuta sotilaallista vaaraa, mutta näyttää särkevän yhteiskunnan sisäisen turvallisuuden kaikkialla siellä, missä kehitys on jatkunut jo pitkään. 

Tästä asiasta saimme jälleen muistutuksen, kun kotiseuduillaan vaikeuksiin joutuneen terroristijärjestö Hamasin jäsenet jäivät kiinni suunnitelmista iskeä juutalaisia vastaan Euroopassa. Tarkemmin sanottuna Hollannissa ja Saksassa. Ja Tanskassa pidätettiin muuten vain terroritekoa suunnittelevia ihmisiä. 

Itse pidän todennäköisenä, että Venäjäkin käyttää kehitysmaalaisia elintasopakolaisia juuri tästä syystä hybridiaseinaan. Eli auttaa näitä rajan yli heikentääkseen Suomea ja koko Länsi-Eurooppaa.

Siksi pidän hämmästyttävänä sitä välinpitämättömyyttä, jolla länsimaat suhtautuvat tähän kansainvaellukseen. Me sallimme näiden ihmisten tulemisen maahamme jopa ilman minkäänlaisia papereita, me sallimme kansalaisjärjestöjen tukeman ihmiskaupan ja me viis veisaamme siitä, etteivät nämä ihmiset opettele omia elämäntapojamme - ja sopeudu yhteiskunnan rakentaviksi jäseniksi - vaan jopa tuemme sitä, että he pitäytyisivät omissaan. 

Me emme edes välitä siitä, että nämä tulijat ovat vahvasti yliedustettuina erityisesti seksuaali- ja väkivaltarikollisuudessa. Ja töitä tehdessäänkin noudattavat aivan liian usein kotiseutujensa kulttuuriin kuuluvia tapoja, joihin kuuluu hyökkääminen kilpailijoita kohtaan (esimerkki, toinen). 

Nähtäväksi siis jää, millaiseksi Länsi-Euroopan ja sen asukkaiden tulevaisuus muodostuu. Minun onnekseni todellisuus kuitenkin realisoituu vasta sitten, kun aika on jo jättänyt omasta sukupolvestani. Silti tunnen surua lasteni, heidän jälkeläistensä ja koko länsimaisen elintavan puolesta - ilmeisesti se on liian hyvää ollakseen todellisuutta myös tulevaisuudessa.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Itäraja on suljettu, mutta mitä seuraavaksi?
Kehitysmaalaistuminen etenee
Tällaista rikkautta, yrittäjähenkisyyttä ja seksuaaliväkivaltaako me haluamme?

Seitsemän prosenttia muslimeita

Kuulin vuonna 1977 ensimmäisen kerran väitteen, jonka mukaan Etelä-Ranska on jo menetetty muslimeille. Muistan vuosiluvun, koska kyse oli omassa elämässäni aivan erityisestä tapauksesta.

Tämä tuli mieleeni kun huomasin X:ssä viestin, jonka mukaan kymmenet tuhannet ihmiset osallistuivat Pariisissa Israelia vastaan kohdistettuun mielenosoitukseen. Ja sai minut etsimään internetin syövereistä tilaston eri valtioiden muslimipopulaatioiden koosta. 

Sen mukaan vakavasta terroristiongelmasta kärsivässä Ranskassa elää tällä hetkellä 5,7 miljoonaa muslimia. Se tarkoittaa, että heidän osuutensa koko väestöstä on noin 8,3 prosenttia. Siis paljon, mutta ei kuitenkaan likimainkaan enemmistö. 

Saman tilaston mukaan islamilaisesta maahanmuutosta pahimmin kärsivässä eurooppalaismaassa eli Ruotsissa Allahia palvovia on 810 tuhatta, mikä tekee 7,7 prosenttia koko väestöstä. Niin ikään ongelmissa olevassa Belgiassa heitä on 7,5 ja Hollannissakin 6,8 prosenttia. 

Näyttäisi siis siltä, että kun muslimien määrä nousee yli seitsemän prosentin alkaa heistä olla oleellista haittaa eurooppalaisen valtion yhteiskuntarauhalle. Tässä mielessä on lohdullista, että Suomessa on - saman tilaston mukaan - "vain" 150 000 muslimia eli noin 2,7 prosenttia koko väestöstä. 

Toisaalta mekään emme ole viime aikojen tapahtumien perusteella säästyneet ongelmilta, vaikka varsinaisia terroritekoja ei olekaan ollut kuin yksi. Siksi edelle kirjoittamani tilastot on syytä ottaa todesta ja kiristää maahanmuuttopolitiikkaamme kovalla kädellä. 

Tämä on ainakin hallitusohjelman ja asiasta vastaavan ministerin puheiden perusteella myös maan poliittisen johdon tarkoitus. Sen suhteen on hyvä, ettei muslimimaiden kansalaisten kansainväliseen suojeluun perustuvien hakemusten määrä ole tänä vuonna noussut vuoden takaisesta, joten eduskunnalla on mahdollisuus korjata maamme lakeja ennen kuin Välimeren yli parhaillaan kiihtymässä olevan uuden kansainvaelluksen aallot iskevät tänne pohjan perukoille. 

Aikaa ei kuitenkaan ole hukattavissa, vaan sisäministeri Mari Rantasen (ps) on syytä toimia rivakasti, sillä ainakin osa oppositiosta tullee kuitenkin tekemään kaikkensa hidastaakseen päätöksentekoa saadakseen maahamme mahdollisimman suuren osan Välimeren taksiliikennettä hyödyntävistä elintasopakolaisista. Eikä sellainen olisi Suomen eikä suomalaisten etu.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Ahtisaari kuoli ja terroristi murhasi ruotsalaisia
Matias Mäkynen: armeija panemaan maahanmuuttajajengit kuriin?
Maahanmuuttoon liittyviä tilastoja, tapauksia ja johtopäätöksiä

Epämiellyttävä vieras saapui Sisiliaan

Sisilia lienee tunnetuin mafiastaan. Ja seuraavan tulee varmaankin Euroopan aktiivisin tulivuori eli Etna. Jatkossa tämä Välimeren saari saatetaan tuntea myös kiusallisen vieraslajin eurooppalaisena kotisatamana.  

Kyseessä on tulimuurahainen, joka on alun perin kotoisin Etelä-Amerikasta, mutta kulkeutunut jo aiemmin Yhdysvaltoihin ja sieltä edelleen rahtilaivojen mukana Australiaan, Filippiineille, Taiwaniin ja Kiinaan. Näistä eläimistä on tullut suuri ongelma kaikissa näissä maissa, koska ne uhkaavat monien kotoperäisten eliöiden olemassaoloa ja niiden pistot aiheuttavat ihmisille pahoja vammoja. 

Niinpä tulimuurahainen luokitellaan yhdeksi pahimmista vieraslajeista ja peräti maailman viidenneksi suurimmat kustannukset aiheuttavaksi vieraslajiksi. Tuoreen tutkimusraportin mukaan tulimuurahaisen on havaittu asettautuneen nyt myös Sisiliaan. 

Tutkimuksessa löydettiin viime talvena yhteensä 88 tulimuurahaisen pesää lähellä historiallista Syrakusan kaupunkia. Löytöpaikka on lähellä laajempaan suojelualueeseen kuuluvaa joen suistoa, jonka liepeillä asuvat ihmiset ovat valittaneet ikävistä muurahaisten pistoista ainakin vuodesta 2019 lähtien. Tästä voitaneen päätellä muurahaisen saapuneen Sisiliaan jo useita vuosia sitten. 

Tämä sopii yhteen sen kanssa, että lajia löydettiin varsin laajalta alueelta useina pesinä. Itse asiassa tämä vieraslaji on todennäköisesti levinnyt laajemmaltikin kuin mitä nyt raportoidut löydökset osoittavat. 

Tutkijat arvelivat, että muurahainen olisi päässyt Sisiliaan löytöpaikan lähellä sijaitsevan Augustan sataman kautta. Sen sijaan vieraslajin lähtöpaikka jäi arvausten varaan, koska se edustaa sellaista geneettistä linjaa, jota esiintyy monissa paikoissa mukaan lukien USA, Kiina ja Taiwan. Koska nämä kolme maata ovat kansainvälisen kauppamerenkulun suurvaltoja, veikkasivat tutkijat, että joku niistä olisi sisilialaistumassa olevien tulimuurahaisten kotipaikka. 

Tutkijat ennustivat myös sitä kuinka laajalle tulimuurahainen saattaisi levitä Euroopassa. Heidän mukaansa peräti puolet Euroopan kaupunkialueista sopisi sen elinympäristöksi ja ilmaston lämpeneminen vielä lisäisi sille sopivien elinympäristöjen määrää. 

Uutinen on sikäli ikävä, että luontoon asettunutta tulimuurahaista ei ole yrityksistä huolimatta saatu hävitetyksi USA:sta, Meksikosta, Karibialta, Kiinasta, Taiwanista tai Australiasta. Pientä toivoa antaa kuitenkin Uusi-Seelanti, josta muurahainen on saatu katoamaan. 

Mielenkiintoisena nyanssina kerrottakoon, että tutkimusraportin mukaan tulimuurahaista on havaittu laivojen lasteissa kolmessa Euroopan maassa. Ne ovat Espanja, Hollanti ja Suomi. Siten tämä epämiellyttävä kuusijalkainen on käynyt kolkuttelemassa meidänkin ovillamme, vaikka kylmä ilmastomme huolehtineekin siitä, ettei se tulisi menestymään täällä, vaikka sisälle pääsisikin. 

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Hengenvaarallinen vieras
Krokotiilit hyötykäyttöön
Arabialaistaustaiset villikissat

Kuka sopi maahanmuuttajiin liittyvästä sensuurista?

Yle julkaisi jutun siitä, kuinka hollantilaiset kutsuvat rikoksia tekeviä maahanmuuttajia suomalaisiksi. Sen mukaan tällaisessa yhteydessä "`suomalaiset` on Hollannin laitaoikeiston pitkään käyttämä koodisana, jolla tarkoitetaan pääasiassa marokkolaisia tai muista Afrikan tai Lähi-idän maista kotoisin olevia maahanmuuttajia ja etnisiä vähemmistöjä".

Jutussa oli myös esimerkki tutun kuuloisesta kommentista, jossa sanottiin, että "aina vaan ne suomalaiset, eikö? Pieni porukka pilaa kaikkien suomalaisten maineen".

Jutussa haastateltu hollantilaistutkija arvelikin, että "hieman absurdi vitsi suomalaisista itse asiassa korostaa tekijän taustaa. Se voi vahvistaa käsitystä, että stereotyyppinen rikoksen tekijä ei ole valkoinen, blondi suomalainen." 

Ajan myötä onkin sitten käynyt niin, että suurin osa ihmisistä on omaksunut koodisana "suomalaisen" todellisen tarkoituksen, minkä seurauksena ilmaisu on normalisoitunut osaksi laajempaa käyttöä. Ylen toimittajan mukaan suomalainen "laitaoikeisto" viljelee vastaavassa tarkoituksessa sellaisia ilmauksia kuin "kulttuurinrikastuttaja" ja "yksittäistapaus". 

Ruotsalaistutkija puolestaan totesi, että "laitaoikeiston kasvaessa yhä vaikutusvaltaisemmaksi, ajatukset, joita pidettiin aiemmin täysin sopimattomina, normalisoituvat nyt pikku hiljaa valtavirran politiikassa". Ja suomalaistutkija lausui näkemyksenään, että "nykyinen polarisaatiokehitys on osin juuri sitä, että kutsuhuudot tulevat koko ajan suoremmiksi ja toimivat yhä vähemmän julkiseen keskusteluun sovittujen rajojen puitteissa".

Tämä herätti mielessäni kysymyksen siitä, että kuka on sopinut julkisen keskustelun rajoista? Tässä tapauksessa siis siitä, ettei asioista saisi puhua niiden oikeilla nimillä, vaan maahanmuuttajien osuudesta yhteiskunnallisiin ongelmiin tulisi vaieta? 

Tosiasiassahan hollantilaisen "suomalaisessa" tai suomalaisten "kulttuurinrikastuttajissa" on kyse siitä, että poliittinen vihervasemmisto yhdessä arvoliberaalin oikeiston kanssa on halunnut estää keskustelun erityisesti seksuaali- ja väkivaltarikoksiin oleellisesti liittyvästä maahanmuuttaja-aspektista. Ja sen seurauksena asian käsittelyyn on omaksuttu kiertoilmaisuja, joista hollantilaisten "suomalainen" viittaa kulttuurisetniseen vastakohtaansa ja suomalaisten yleisesti kehitysmaalaiseen maahanmuuttajaan viittaava "kulttuurinrikastaja" tai somaleita tarkoittava "koneinsinööri" ovat arvoliberaalien omassa maahanmuuttajamyönteisessä propagandassaan alkujaan käyttämiä termejä.

Erilaiset maahanmuuttajiin viittaavat kiertoilmaisut olisivat luonnollisesti jääneet syntymättä - tai ainakin jääneet vähemmälle käytölle - mikäli eurooppalaisissa yhteiskunnissa olisi sallittu avoin keskustelu kehitysmaalaisiin maahanmuuttajiin liittyvistä ongelmista alusta asti. 

Eli esimerkiksi kaksoisvirtain maasta tulleen humanitaarisen pakolaisen tekemästä seksuaalisesta väkivallanteosta olisi todettu irakilaistaustaisen henkilön raiskanneen suomalaisnaisen. Tai Afrikan sarvesta aikanaan saapuneiden vanhempien lasten julkaiseman väkivaltavideon olisi kerrottu esittävän somalinuorten suomalaisteiniin kohdistamaa pahoinpitelyä ja ryöstöä.

Näin ei ole kuitenkaan toimittu, vaan syystä tai toisesta arvoliberaali vihervasemmisto ja oikeisto ovat saaneet niin Suomessa kuin muuallakin Euroopassa läpi etnisen sensuurin, joka on vaikeuttanut yhteiskunnallista keskustelua. Ja samalla ongelma on saanut kasvaa julkisuudelta piilossa, kuten erityisesti Ruotsin tämänhetkinen tilanne osoittaa. 

Tämä tuskin on ollut edes edelle kuvaamani sensuurin yhteiskunnalliseksi normiksi saaneiden arvoliberaalien tavoitteena. Eikä ainakaan kiertoilmaisuja käyttäneiden arvokonservatiivisten eurooppalaisten syytä. 

Oleellista ei kuitenkaan ole ilmaistutapa eikä tosiasioista keskustelemisen yhä heikommin toimiva sensurointi, vaan niiden ongelmien tunnustaminen, joihin eurooppalaisten harjoittama humanitaarinen maahanmuuttopolitiikka on johtanut. Ja siksi Ylelläkin käytävän maahanmuuttokeskustelun soisi käyttävän asioista oikeita termejä ja keskittyvän rehellisesti keinoihin, joilla nämä ongelmat saataisiin ratkaistuksi ennen kuin tilanne on ryöstäytynyt yhtä vakavaksi kuin turkkilais-ruotsalaisen mafian ja  2 000 radikaali-islamistin Ruotsissa.

Siksi ehdotan, että ihan ensimmäiseksi tehtäisiin uusi sopimus yhteiskunnallisen keskustelun rajoista. Ja sen keskiöön nostettaisiin velvollisuus puhua tosiasioista niiden oikeilla nimillä. 

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Kehitysmaalais-tyyppinen nuorisokulttuuri vaatii keskustelun lisäksi tekoja
Paskoja kulttuureita ja älyllistä epärehellisyyttä?
Miksei poliittisen korrektiuden hinnasta keskustella?

Suhtautuminen maahanmuuttajiin ei ole muuttumassa positiivisemmaksi länsimaissa

Jos suomalaista mediaa seuraa, voisi kuvitella, että eurooppalaisten - ja siis myös suomalaisten - rasismi olisi kauheaa, mutta kuitenkin vähitellen katoamassa. Siksi oli mielenkiintoista lukea tutkimusta, jossa tarkasteltiin rotuun ja etniseen syrjintään liittyviä muutoksia ihmisten työhönotossa kuudessa Euroopan ja Pohjois-Amerikan maassa. 

Nämä maat olivat Kanada, Ranska, Saksa, Iso-Britannia, Hollanti ja Yhdysvallat. Aineistona käytettiin kaikkia saatavilla olevia syrjintäarvioita 90 eri alalla tehdystä rekrytointikokeilusta: ne kattoivat yli 170 000 työhakemusta. 

Tutkimusmateriaalin sisältämät aikajaksot kuitenkin vaihtelivat maittain: esimerkiksi Isossa-Britanniassa tarkasteltiin vuosina 1969–2017 tehtyjä kokeiluita kun taas Saksassa tutkimuksen ajanjakso sisälsi vain vuodet 1994–2017. Syrjintätrendejä tarkasteltiin suhteessa neljään eri alkuperään kuuluvien ryhmien osalta: mustat, aasialaiset, latinot sekä Lähi-idän tai Pohjois-Afrikan alueelta peräisin olevat henkilöt. 

Tutkijoiden saamat tulokset osoittivat, että rekrytoinnin yhteydessä havaittu syrjintä on pysynyt ennallaan tai lievästi lisääntynyt useimmissa maissa ja alkuperäryhmissä, ja erityisesti kolme asiaa oli muuttunut. Niistä ensimmäinen oli rekrytointisyrjinnän lisääntyminen Lähi-idän ja Pohjois-Afrikan alueelta peräisin olevia ryhmiä kohtaan 1990-luvulta 2000-luvulle. Toinen merkittävä havainto oli syrjinnän väheneminen Ranskassa erittäin korkeilta tasoilta "ainoastaan" korkealle tasolle. Kolmas muutos oli se, että syrjintä oli ajan myötä lisääntynyt Hollannissa.

Tämä kaikki kertoi siitä, että usein esitetty väite syrjinnän vähenemisestä sen seurauksena, että ollaan tekemisissä maahanmuuttajien kanssa ei pidä paikkaansa. Päinvastoin, se ei ollut vähentynyt viime vuosikymmeninä viidessä kuudesta tutkimuksessa tarkastellusta länsimaasta - eikä mitä todennäköisimmin myöskään Suomessa.

Tästä seuraa kysymys siitä, miksi usein kuitenkin näyttää siltä, että Suomessa suhtautuminen maahanmuuttajiin olisi kyselyiden perusteella positiivisinta maahanmuuttajia pursuavissa suurissa kaupungeissa ja negatiivisinta maaseudulla, jossa heitä ei juurikaan näe. Onko kyseessä kaupunkilaisten silkka valehteleminen kyselijöille vai kenties heidän konformisuutensa, eli taipumus mukautua muiden ajatuksiin - tai ainakin sellaiseksi kuviteltuihin. 

Tällainen kuvittelu voisi johtua erityisesti lehdistömme tavasta uutisoida mahdollisimman positiivisesti kaikesta mahdollisesta maahanmuuttoon liittyvästä ja toisaalta vaieta sen haitallisista puolista. Maaseudun väestöön saattaa lisäksi vaikuttaa se, ettei siellä ole juurikaan maahanmuuttajia, joten siellä lehdistön propagandaan ei ole ollut juurikaan kiinnostusta tai tarvetta kiinnittää huomiota. Eikä painetta konformisuuteen - tai valehteluun kyselytutkimuksissa - ole syntynyt likimainkaan samassa mitassa kuin kaupunkilaisilla.

Rekrytointi sen sijaan on toimenpide, jossa mitataan ihmisten todelliset asenteet, eikä varaa konformisuuteen ole, koska rekrytoidulla on suora vaikutus hänet palkanneen yrityksen - tai palkkaavan johtoportaan - menestykseen. Ja siksi se on monin verroin kyselytutkimuksia luotettavampi mittari ihmisten asenteista maahanmuuttajia kohtaan. 

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Hyväksyttävää rasismia ja sovinismia?
Maahanmuuttajien priorisointi sortui sosiaalisen median tarkkaavaisuuteen
Krista Mikkonen: maahanmuuttajengit johtuvat kantaväestön rasismista

Saksa on hiilidioksidipäästöjen suurvalta, mutta nielukääpiö

Ilmastomallien ennustaman globaalin lämpenemisen torjuntatoimet ovat luoneet monenlaisia järjestelmiä, joilla pyritään pakottamaan siihen halukkaat valtiot - kuten EU-maat - ohjaamaan niissä toimivat ihmiset ja yritykset toimimaan tavoitteen saavuttamiseksi. Siksi oli mielenkiintoista lukea Maaseudun tulevaisuudesta vertailuja eri EU-maiden välillä. 

Jutun mukaan EU-alueen hiilidioksidipäästöistä 34 prosenttia tuli tuotannosta ja 31 prosenttia energiasta. Energiapäästöjen osalta suurvaltoja ovat Saksa ja Puola, jotka tuottivat niistä 49,5 prosenttia. Se on 15,4 prosenttia kaikista EU-alueen päästöistä. 

Saksan hiilidioksidipäästöt vuosina 2012–2021 olivat yhteensä 6 269 miljoonaa tonnia, mikä on yli kaksi kertaa enemmän kuin kakkossijaa 2 817 miljoonalla tonnillaan pitävällä Puolalla. Kylmän ilmaston Suomen osuus oli 423 miljoonaa tonnia eli EU-maiden kymmenenneksi pienimmät. 

Näitä lukuja voi verrata maiden hiilinieluihin. Suomessa ne söivät edellä mainituista kokonaispäästöistä noin 42 prosenttia, kun Puolassa nielut söivät vain noin 12 ja Saksassa noin kolme prosenttia. 

Jos sitten päästöt suhteutetaan väkilukuun, käy niin, että Puola, Hollanti, Luxemburg, Irlanti ja Tanska nousevat Saksan edelle. Siitä huolimatta koko EU:n osuus maailman hiilidioksidipäästöistä oli vain noin kahdeksan prosenttia ja sekin luku oli nopeasti pienenemässä. 

Taitaa olla niin, ettei edelle kirjoitettu vaadi minulta selvennystä. Loppujen lopuksihan kylmät luvut ovat selkeämpiä kuin yksikään bloginpitäjän selventäväksi tarkoitettu rautalankamalli.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:

Päästökauppa ja narun päässä oleva pässi
Timo Harakka valaisi demokratian alennustilan syitä
Hyviä uutisia Glasgowsta ja muualta

Anarkismilla on kannatusta eduskunnassa

Ylen juttu niin sanottujen ilmastoaktivistien touhuista osoitti yhden äärimmäisen mielenkiintoisen asian. Näiden taideterroristien puolustaja ja Elokapinan jäsen oli A-studiossa (jota en katsonut) puuskahtanut, että "taidetta ei tule olemaan planeetalla, joka on täysin kuollut".

Kommentti osoitti hyvin, mistä syystä näiden ihmisten toiminta on normaalijärjellä varustetulle ihmiselle käsittämätöntä. Lausuntohan perustuu pelottavaan - mutta harhaiseen - kauhuskenaarioon, jolla ei ole mitään yhteyttä todellisuuteen. 

Vaikka kauheimmista kauhein tapahtuisi ja ilmasto lämpenisi vaikkapa kymmenen tai kaksikymmentä astetta, ei maapallon elämä kuolisi. Sen sijaan lajien esiintymisissä tapahtuisi valtavia muutoksia sekä määrällisesti - toiset kärsisivät ja toiset hyötyisivät - ja niiden maantieteellinen jakautuminen menisi todennäköisesti radikaalilla tavalla uusiksi. 

Mutta että elämä kuolisi kokonaan. Se ei olisi mahdollista minkäänlaisen ihmisen aiheuttaman ilmastonmuutoksen seurauksena. 

Mielenkiintoista oli myös se, että kansanedustaja Mai Kivelä (vas) hyväksyi taideteoksiin kohdistuvat iskut. En tiedä johtuiko sekin siitä, että hänenkin ajatuksiaan ohjaa virheellinen kauhukuva, vai oliko taustalla esimerkiksi hänen puolueensa aatteellinen perintö. 

Kehottaisin kuitenkin Kivelää ja hänen kannattajiaan miettivän, minkälainen yhteiskunta meille syntyisi, mikäli Suomessa hyväksyttäisiin lakien rikkominen ja omaisuuden tuhoaminen - siis anarkismi - aina silloin, kun tosiasiat ovat ristiriidassa jonkin ihmisen tai ihmisryhmän harhaisten näkemysten kanssa. Taitaisi olla aika ikävä paikka. 

* * *

Sivumennen sanoen oli mielenkiintoista lukea myös siitä, kuinka Suomi on ajatellut pelastavansa maapallon ennustetulta kasvihuonekaasujen aiheuttamalta ilmastonmuutokselta. Sitä pohtimaan lennätettiin nimittäin vajaan 70 hengen delegaatio Egyptiin. Tosin tarkoituksena oli lähettää sinne jopa yli 70 hengeen joukko, mutta muutama jäi pois syystä tai toisesta.

Mukana oli myös pääministerimme Sanna Marin (sd), joka toimi valtuuskunnan puheenjohtajana. Hän lensi muinaisten faaraoiden maahan Helsinki-Vantaalta Amsterdamiin ja sieltä edelleen Hollannin pääministerin virkakoneella Egyptiin sekä palasi jo tiistaina Suomeen Istanbulin kautta. 

Kaikkinensa ilmastoa kokoontuu pelastamaan lähes 40 000 ihmistä eri puolilta maailmaa. Toivottavasti he tekevät siellä hyviä päätöksiä, jotka turvaavat taloudellisen, ekologisen ja sosiaalisen kestävyyden nykyiselle ja tuleville sukupolville. Sekä perustavat päätöksensä todellisuudelle vieraiden kauhukuvitelmien sijasta tosiasioille. 

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Elokapinan jäsen paljasti
Maija Alander sanaili fanatismista täydellisen ymmärtämättömyyden antamalla varmuudella
Helsinkiin halutaan ideologista mainontaa

Robottihaukasta ratkaisu hanhiongelmaan

Suomessa on viime vuosina keskusteltu paljon siitä, mitä pitäisi tehdä hanhilaumoille, jotka tuhoavat itäsuomalaisten maanviljelijöiden satoja laskeutuessaan ruokailemaan heidän pelloilleen. Tai jotka paskovat kaupunkien puistot käyttökelvottomiksi asukkaille. Tämä tuli mieleeni lukiessani viimeviikkoista Nature-lehteä. 

Siellä oli nimittäin pieni juttu uudesta keinosta vähentää lentokoneisiin osuvien lintujen tuulilaseille tai suihkumoottoreille aiheuttamia vahinkoja. Sellaisethan saattavat johtaa jopa onnettomuuksiin ja siksi lintuparvia torjutaan lentokentillä erilaisilla variksenpeläteillä, mutta myös koulutetuilla haukoilla, jotka ovat erittäin tehokkaita, mutta myös kalliita. Lisäksi ne tarvitsevat lepoa väsyttyään. 

Naturen jutun mukaan hollantilaisessa yliopistossa oli suunniteltu robottihaukka huolehtimaan lentokoneiden turvallisuudesta. Se on haukan näköinen, mutta valmistettu lasikuidusta ja polypropyleenista. 

Tekohaukassa on potkuri siipien etuosassa, ja sitä voi lennättää kaukosäätimellä. Se pystyy myös lentämään taitavammin kuin tavalliset droonit.

Yliopiston tutkijat testasivat keinohaukkaa maatalousalueella parveileviin lintuihin ja huomasivat näiden kauhistuvan aivan kuin kyseessä olisi aito petolintu. Kaikki parvet hajosivat viidessä minuutissa - ja puolessa kokeista jo 70 sekunnin kuluessa. Eivätkä linnut palanneet takaisin ainakaan tuntiin. 

Linnut eivät myöskään tottuneet robottihaukkaan kolme kuukautta kestäneiden testien aikana, joten robottihaukan teho näyttäisi säilyvän myös pidemmällä aikavälillä. Olisikohan tästä ratkaisu myös itäsuomalaisille maanviljelijöille tai Helsingin puistonvartijoille, elleivät hanhet opi laskeutumaan niille varatuille lintupelloille?

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Luomutuotantoon siirtyminen johti nälänhätään ja valuuttatulojen loppumiseen
Krokotiilit hyötykäyttöön
Haluaisitko miellyttää robottia?

Suomen tie unionin takamaasta osaksi modernia valtiota

Tämä on toinen osa blogimerkintäsarjaa, jossa käyn läpi Suomen historian merkittävimmät vaiheet. Sen ensimmäisessä kirjoituksessa kuvasin, kuinka Suomi (tai oikeastaan sen tiheimmin asuttu etelä- ja länsiosa) joutuivat osaksi Ruotsia, minkä seurauksena maamme kytkeytyi vääjäämättä läntisen maailman kehitykseen. 

Keskiajalla oli syntynyt Pohjoismaiden välinen Kalmarin Unioni, jossa valta siirtyi ajan myötä yhä selkeämmin unionikuninkaalle eli tanskalaisille. Suomen - ja samalla kaikkien pohjoismaiden - tulevan kehityksen kannalta tärkeää oli Kustaa Vaasan onnistunut kapina, joka palautti Ruotsin riippumattomuuden ulkopuolisista tahoista. 

Tämä tapahtui Itämeren kaupankäyntiä hallinneeseen Hansa-liittoon kuuluneen Lyypekin vapaakaupungin tuen avulla. Tämä tuki oli toki maksettava takaisin, eikä se onnistunut muuten kuin varastamalla keskiajalla vaurastuneen katolisen kirkon omaisuus - mille oikeutuksen antoi puolestaan luterilainen uskonpuhdistus. 

Myöhemmin Kustaa teki Ruotsista vielä riippumattoman Lyypekistä katkaisemalla napanuoransa siihen liittoutumalla Tanskan ja Alankomaiden kanssa sekä lyömällä niiden avulla käydyssä sodassa vapaakaupungin. Sen seurauksena Ruotsi - ja sen osana Suomi - irtisanoutui Hansa-kaupungin aiemmin vaatimista ja saamista lähes monopolimaisista ulkomaankauppaeduista. 

Näiden kaikkien saavutusten mahdollistamiseksi ja valtaansa kasvattaakseen Kustaa Vaasa joutui kehittämään Ruotsiin toimivan keskushallinnon veroja keräävine vouteineen ja kirjallisine käskyineen. Kauppa ohjattiin keskusvallan  valvontaan tapulikaupunkijärjestelmän avulla, jolloin myös se saatiin vaurastuttamaan kuninkaan henkilökohtaista omaisuutta sekä valtakuntaa. 

Kustaa Vaasa muutti myös oikeudenkäytön sellaiseksi, että lakituvissa siirryttiin syyllisten etsimiseen ja rankaisemiseen. Aiemmin tapana ollut pyrkimys luoda sovintoa riitelevien osapuolten - ja heidän sukujensa - välille jäi samalla taka-alalle. 

Näiden toimien kautta syntynyt uusi verotus- ja oikeuskäytäntö sekä kirkon otteen kirpoaminen vallasta johtivat kuninkaan vahvaan asemaan. Siinä Kustaa Vaasan alapuolella oli vain hänen palvelijoitaan ja uskollisia alamaisiaan. Tämän vallan tueksi kuningas loi myös vakinaisen armeijan, jonka ylläpito edellytti veroja eli rahaa. 

Rahatalouden merkitys ylipäänsä kasvoi koko valtakunnan alueella, mikä edisti suurtilojaan viljelevän aateliston ja kauppaa käyvien porvareiden asemaa suhteessa muuhun väestöön. Tämä nosti aateliston ja kaupunkien suurporvarit tavallisen rahvaan yläpuolelle. 

Kaiken kaikkiaan Kustaa Vaasan toimien seurauksena syntyi ja vahvistui kuninkaan johtama moderni tai ainakin esimoderni valtio, joka pystyi ohjaamaan koko valtakuntaa haluamaansa suuntaan. Samalla tavallisen kansan elinolojen kehitys kääntyi laskuun seuraavien kahden vuosisadan ajaksi -  näin kävi sekä Ruotsissa että Suomessa. 

Sarjan kaikki kirjoitukset:
Osa I: Suomen liittyminen osaksi läntistä kulttuuria
Osa II: Suomen tie unionin takamaasta osaksi modernia valtiota
Osa III: Kansan aseman oikeudellinen ja taloudellinen heikentyminen
Osa IV: Suomen historian kurjin aika
Osa V: Voiton tavoittelu pelasti maan
Osa VI: Hyödyn aika
Osa VII: Valistusajan diktaattori edisti kapitalistista taloutta
Osa VIII: Suomen liittäminen Venäjään johti rikollisuuden nousuun
Osa IX: Valistunut itsevaltias käynnisti talouskasvun
Osa X: Suomalaisuuden synty
Osa XI: Suomalainen demokratia ja naisten tasa-arvo
Osa XII: Verinen sisällissota
Osa XIII: Äärioikeiston kapina
Osa XIV: Suomen ensimmäisen tasavallan loppu
Osa XV:Paasikiven-Kekkosen linja
Osa XVI: Nousun ja tuhon kautta uudenlaiseen tulevaisuuteen

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Suomen liittyminen osaksi läntistä kulttuuria
Eikö Suomessa ole oikeutta eikä kohtuutta?
Tutkimuksen mukaan suomalaiset ovat Euroopan afrikkalaisia

Paperiteollisuus katoaa Suomesta

Suomalainen metsäteollisuus on totuttu näkemään ehkä hiukan vanhahtavana, mutta tasaisesti rahaa talouteemme takovana hyvinvoinnin lähteenä. Onhan se vastannut vajaasta viidenneksestä maamme viennistä ja työllistänyt yli 70 000 ihmistä. Vanhastaan tämän teollisuudenalan varsinainen rahasampo on ollut paperin valmistus, mutta sen aika alkaa digitalisaation takia olla ohi. 

Tästä Metsäteollisuuden taitekohtaan tulemisesta olemme tänä vuonna saaneet uuden muistutuksen UPM:n ja Paperiliiton välisen työehtokiistan muodossa. Eilen asiaa valaisi Björn Wahlroos, joka ilmoitti varsin suorasukaisesti, että "mikäli haluamme, että Suomessa on paperitehtaita, meidän on solmittava uusi sopimus työntekijöiden ja ammattiliittojen kanssa. Sopimuksen on oltava joustavampi, jotta suomalaiset paperikoneet säilyttävät kilpailukykynsä eurooppalaisiin kilpailijoihinsa verrattuna."

Tämän voi tietenkin nähdä joko uhkailuna tai tosiasioiden toteamisena. Paperiliitossa ja yleisemminkin ammattiyhdistysliikkeessä näyttäisi ilmiselvän lakkohalukkuuden perusteella olevan vallalla ensin mainittu käsitys, mutta jälkimmäinenkin näkemys sai ikään eilen lisää uskottavuutta, kun Stora-Enso ilmoitti lopettavansa neljä paperikonetta, joista yhden Suomesta. Lisäksi bumerangin investointihakemukselleen saanut Finnpulp luopui suunnitelmistaan rakentaa Kuopioon sellutehdas.

Näiden lisäksi on huomioitava EU:n komission ja Suomen hallituksen lempilapsi eli vihreä siirtymä. Jos se toteutuu siten, että metsistämme huomattava osa siirtyy kokonaan metsätalouden ulkopuolelle ja lopuissakin siirrytään nykyistä metsänhoitoa vähemmän puuta tuottaviin menetelmiin, on selvää, ettei suomalaisella metsäteollisuudella ole tulevaisuudessa kotimaista raaka-ainetta käytettäväksi likimainkaan yhtä paljon kuin nykyisin. 

Oma veikkaukseni on, että EU:n metsäpolitiikan seurauksena sekä UPM että Stora Enso siirtyvät kansainvälisinä yrityksinä ajan myötä yhä enemmän Suomen ja ehkä myös koko EU:n ulkopuolelle erityisesti ns. bulkkituotannossaan. Samalla maassamme käyttöön jäävät metsävarat siirtyvät yhä enemmän paperintuotannostaan jo aiemmin luopuneen Metsä Groupin käyttöön, koska se on omistusrakenteensa takia sidottu kotimaahan. 

Tähän viittaa se, että yhtiö on tehnyt ja tekemässä kaikkien aikojen suurimpia ja vähän pienempiäkin metsäteollisuusinvestointeja Suomeen. Samalla metsänomistajien saama hakkuutulo tulee laskemaan, koska vihreän kullan ostajien välinen kilpailu pienenee entisestään.

Suomalaisten verotulojen ja kansalaisten hyvinvoinnin kannalta tämän veikkaukseni oikeaan osuminen tarkoittaisi sitä, että meidän olisi onnistuttava korvaamaan puujalkamme haperoituminen jollain muulla tavalla: vaikkapa vihreän siirtymän tuotteilla tai kehittämällä tutkimuksen ja tuotekehityksen kautta metsäteollisuustuotteita, joilla on huomattavasti nykyistä enemmän arvoa, jolloin vähäisempikin metsänkasvu riittäisi entisen kaltaiseen tulovirtaan. Näin siitä huolimatta, että viimeisin sen suuntainen suomalaisinvestointi meni Rotterdamiin.

Mutta toki on edelleen mahdollista, että suomalaisen puunjalostuksen arvon nostamisessa onnistutaan. Tai että Suomen kilpailukyky metsäteollisuuden paperi- tai ainakin sellutuotannon investoinneista saadaan UPM:ää ja Stora-Ensoa tyydyttävään kuntoon ja pessimistinen veikkaukseni osoittautuu sittenkin virheelliseksi. 

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:

UPM:n Rotterdam-päätöksestä seurasi myös hyviä asioita
Oikeudenmukainen kompensaatio hiilinieluista
UPM:n ja ay-liikkeen yhteenotosta