Tieteellis-teknologista kehitystä vai sosialismia – siinäpä vasta EU-ongelma

Kuten te – arvoisat lukijani – olette epäilemättä huomanneet, on Euroopan Unionin asema yhtenä maailman johtavista talousalueista rapistunut viimeisten kahden vuosikymmenen aikana. Tämä näkyy alla olevasta bruttokansantuotteen kehitystä kuvaavasta kaaviosta.

Yksi selkeä syy tälle epäsuotuisalle kehitykselle on jatkuvasti kasvanut – suorastaan räjähtänyt – sinänsä hyvää tarkoittavien ja mitä erilaisimpien sääntelymääräysten eli EU-direktiivien kasvu. Tutkijana olen havainnut jopa omakohtaisesti, kuinka ne muodostavat sellaisen hämähäkinverkoston, joka estää tehokkaasti julkisesti tuotetun tieteellisen tiedon siirtymistä yritysten teknologisiksi ratkaisuiksi ja EU:n taloudellisen kehityksen vetureiksi.

Tämä on luonnollisesti vaikuttanut merkittävästi EU:n teknis-taloudellinen kehityksen jäämisen niin Yhdysvaltojen kuin Kiinankin jälkeen. Tämä näkyy mainiosti esimerkiksi patenttien määrissä. Siinä missä kiinalaiset ovat jättäneet kuluvana vuonna 1,4 miljoonaa, amerikkalaiset 262 tuhatta, japanilaiset 222 tuhatta ja jopa eteläkorealaiset 186 tuhatta patenttia, on suurista EU-maista Saksasta, Ranskasta, ja Italiasta jätetty yhteensä vain hiukan yli 60 tuhatta patenttihakemusta. 

* * *

Tässä mielessä on positiivista, että muutamat pohjoiset jäsenvaltiot pyrkivät leikkaamaan eli vähentämään kaikkialle byrokraattista jähmeyttä levittävän EU:n keskushallinnon käytettäväksi allokoitavaa rahoitusta. Ja siksi panin tyytyväisen merkille pienen uutisen siitä, kuinka pääministeri Petteri Orpo (kok) ilmoitti, ettei Suomi voi hyväksyä Irlannin ehdotusta EU:n budjetin supistamisesta vain 140 miljardilla. 

Hänen mukaansa "säästöjä on löytynyt, mutta liian vähän ja osin vääristä kohteista". Viimeksi mainitulla hän viittasi puolustukseen, tutkimukseen ja uusiin teknologioihin kohdistuviin budjettileikkauksiin eli budjettileikkausten kohdistamiseen EU:n tulevaisuuden kannalta tärkeimpiin menoeriin sen sijaan, että niitä olisi suunnattu sosialististyyppisiin menoihin kuten esimerkiksi koheesiorahastoihin, joilla on pyritty tasaamaan EU:n alueiden välisiä eroja.

* * *

Nähtäväksi kuitenkin jää, mitä EU:n hallintokoneisto lopulta päättää. Suomen kanssa samoilla linjoilla ovat Saksa, Hollanti, Itävalta, Ruotsi ja Tanska, mutta vastustusta löytyy etenkin Etelä- ja Itä-Euroopasta, jotka ovat – paljolti kehitysapuun vertautuvien – koheesiorahojen hyötyjiä ja puolestapuhujia. 

Asiaan saataneen jonkinlainen ratkaisu ensi viikon huippukokouksessa Brysselissä. Ihmeitä tuskin kuitenkaan kannattaa odottaa, sillä kaikkien poliittisten järjestelmien pahana taipumuksena tahtoo olla byrokratian paisuttaminen ja pilkkujen viilaaminen sen sijaan, että luotettaisiin markkinoiden näkymättömän käden uutta luovaan voimaan.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
EU-parlamentti lisäsi Muslimiveljeskunnan terrorijärjestöjen listalle – suomalaismeppien vastustuksesta huolimatta
Riikka Purra on nykyistä järkevämmän EU-politiikan kannalla
Muistutus Euroopan poliittisten johtajien kyvyttömyydestä

EU-parlamentti lisäsi Muslimiveljeskunnan terrorijärjestöjen listalle – suomalaismeppien vastustuksesta huolimatta

Eilisen päivän positiivisin uutinen kuultiin EU-parlamentista. Tosin en huomannut siitä kertovaa uutisointia tämän aamun suomalaisissa valtamedioissa. 

EU-parlamentti nimittäin vaati – eilisen äänestyksen seurauksena – Muslimiveljeskunnan ja siihen liittyvän verkoston lisäämistä EU:n terroristijärjestöjen luetteloon. Lisäksi parlamentti haluaa lopettaa islamistiverkostoihin kytköksissä oleville järjestöille suunnatun EU-rahoituksen sekä saattaa ulkomaisen rahoituksen avoimeksi. Näiden lisäksi parlamentti äänesti sen puolesta, ettei kyseisille järjestöille myönnetä etuoikeutettua pääsyä EU:n toimielimiin. 

* * *

Yksi mielenkiintoinen seikka EU-parlamentin äänestyksessä oli suomalaismeppien äänestyskäyttäytyminen. Esityksen puolesta äänestivät Mika Aaltola (kok), Anna-Maja Henriksson (ruots), Elsi Katainen (kepu), Katri Kulmuni (kepu), Pekka Toveri (kok) ja Sebastian Tynkkynen (ps). 

Poliittisen islamin puolesta taas äänestivät Li Andersson (vas), Maria Guzenina (sd), Eero Heinäluoma (sd), Merja Kyllönen (vas), Ville Niinistö (vihr), Maria Ohisalo (vihr), Sirpa Pietikäinen (kok) ja Jussi Saramo (vas). Aura Salla (kok) ei äänestänyt. 

* * *

Toisin sanoen Suomen europarlamentaarikot äänestivät kokonaisuutena poliittisen islamin puolesta (!) selvin numeroin kahdeksan - kuusi. Omia silmäkulmiani kohotti erityisesti se, että Kokoomuksen edustajien äänet hajaantuivat Mika Aaltolan ja Pekka Toverin kannattaessa, mutta Sirpa Pietikäisen liityttyä vihervasemmistoon eli vastustaessa esitystä ja Aura Sallan jättäessä äänestämättä. 

Onneksi muiden maiden edustajat torppasivat suomalaisten pyrkimykset ja EU-parlamentissa saatiin hyväksyttyä edellä mainitsemani esitys eurooppalaisen kulttuurin puolesta islamismia vastaan. Nähtäväksi kuitenkin jää, miten nämä päätökset etenevät EU:n muissa päätöksentekoelimissä, erityisesti tosiasiallista valtaa käyttävissä ministerineuvostossa ja komissiossa. 

Toivoa tietenkin sopii, että ne ottavat asiasta kopin, ja – toisin kuin kellonsiirtelyasiassa – hoitavat asian nopeasti päätökseen omalta osaltaan. Ja että poliittisen islamismin terroristinen luonne ja rahoituskielto kirjataan sen jälkeen pikaisesti kaikkien EU-maiden lainsäädäntöön.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Egyptiläistä ja suomalaista peruskoulua yhdistävät huonot oppimistulokset

Hyviä uutisia EU-parlamentilta ja hallitukselta
Sirpa Pietikäisen politiikka perustuu täydelliseen tietämättömyyteen

Talvella on luvassa tappavaa kuumuutta ja kesällä lasku

MTV3 kertoi, että Chicagolaisen ilmastotutkimuslaboratorion tutkijat ovat arvelleet "super-El Niñon" aiheuttaman äärimmäinen kuumuuden voivan johtaa jopa 451 000 ylimääräiseen kuolemaan maailmanlaajuisesti. Sen aiheuttamiin riskeihin lukeutuvat tulvat sekä äärimmäinen kuivuus ja lämpötilat.

Ilmastotutkijoiden mukaan juuri korkeat lämpötilat ja niiden vaikutukset aiheuttavat mainitut lähes puoli miljoonaa ennenaikaista kuolemaa, koska äärimmäisen kuumat päivät tulevat lisääntymään jopa 44 prosenttia tavanomaiseen vuoteen nähden. Ja niiden seurauksena kuivuusjaksot, maastopalot ja tulvat yleistyvät. 

* * *

Kaiken tämän lopputuloksena saattaa olla jopa ihmisten lamaantuminen. Ja siksi suurimman riskin aluille – kuten Nigeriaan, Indonesiaan ja Sudaniin –  tulisi rakentaa yhteisöllisiä viilentymispaikkoja asukkaille, palkata lisää hoitohenkilökuntaa lämpötilapiikkien aikana sekä hankkia parempia suojavarusteita etenkin ulkona työskenteleville. Sellaisten rahoittamiskysymykseen he eivät kuitenkaan ottaneet kantaa, mutta eiköhän lasku löydä tiensä myös Euroopan Unionin alueelle. 

Super-El Niñon pahimman kauden on arveltu ajoittuvan kuluvalta syyskuulta helmikuulle, mutta ennenaikaisia kuolemia arvellaan tapahtuvan tavanomaista enemmän aina kesä–heinäkuulle ensi vuoteen. Jääkäämme siis odottamaan mitä tuleman pitää. 

Ja varautukaamme kustantamaan lisää katastrofiapua ennustetun lämpöpiikin runtelemille alueille. Etenkin siinä tapauksessa, että ensi kevään vaalit johtavat vallan siirtymiseen kohti politiikan vasenta laitaa. 

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Atlantin valtameren välivesi lämpenee
Maailman valtameret ovat kuin Riku Illukka tai Pekka Haavisto
Järkyttävää puhetta ja kehitysapua

AfD:n voitto nostatti älyllistä epärehellisyyttä suomalaispoliitikoissa

Oli hämmentävää eilen lukea suomalaispoliitikkojen ajatuksia Vaihtoehto Saksan (AfD) rökälevoitosta Saksi-Anhaltin vaaleissa. Eniten siitä tuntui olevan sekaisin Sofia Virta (vihr), joka kertoi ajattelevansa pelokkaasti, "että se varmasti kertoo myös maan sisäisestä eriarvoistumiskehityksestä, ja kuten Saksastakin on kuvattu, että on ollut kyse myös protestivaalista Saksan hallitusta vastaan".

Aika lailla samoilla linjoilla oli hänen kollegansa laitavasemmistossa, Minja Koskela (vas), joka arveli, että "tässä on kyse pitkälti protestista valtapuolueita vastaan. Ei olla pystytty vastaamaan nouseviin arjen kustannuksiin ja ihmisten elämän parantamiseen." Sekä edelleen, että "talouskuripolitiikalla vain ruokitaan äärioikeista nousua, koska se ei johda siihen, että tavallisilla ihmisillä olisi parempi arki".

* * *

Tai no. Oikeastaan noiden kahden – kesähelteellä pihalla seisovaa lumikkoa muistuttavat – aatokset eivät hämmentäneet, pikemminkin päinvastoin. 

Sen sijaan hämmennyin oikeasti Anders Adlercreutzista (ruots), joka ilmeisesti arveli vaalivoiton johtuneen AfD:n ulkopoliittisista linjauksista todetessaan, että "nyt siellä nousi isoimmaksi puolueeksi puolue, joka on selvästi EU-kriittinen, ja joka omassa viestinnässäänkin toistaa Venäjän narratiivia. AfD suhtautuu ymmärtävästi Venäjän asioihin ja suhtautuu vähintäänkin varauksellisesti, ellei jopa kielteisesti Ukrainaan tukemiseen."

Eikö hänellä tosiaankaan ollut muuta sanottavaa? Vai jättikö vain MTV3:n toimittaja kirjaamatta ne kaiken kansan luettavaksi? Mene ja tiedä, mutta olisi hämmästyttävää jos lähes puolet äänioikeutetuista olisi äänestänyt AfD:tä ensisijaisesti tukeakseen Venäjän hallintoa ja sen sotaretkeä naapurimaahansa.

* * *

Antti Kaikkonen (kepu) puolestaan kiinnitti huomiota siihen, että AfD:n voitossa oli kyseessä laajempikin ilmiö. Hänen mukaansa "saadaan jännittää vähän... muun muassa Ranskan tulevien presidenttivaalien suhteen, sekä Iso-Britannian kehitystä." 

Tämän toki ymmärrän ja olen jopa samaa mieltä. Mutta sitten Kaikkonen hämmensi minut totaalisti ilmaistessaan näkevänsä tummia pilviä Euroopan taivaalla ja arvellessaan, että "tämän yhtenäisyyden säilyttämiseksi saamme kyllä työtä tehdä". 

Samoilla linjoilla oli Antti Häkkänen (kok), joka niin ikään puhui EU:n yhtenäisyydestä ja puolustuspolitiikasta arvellen, että "se, mikä on Suomen omissa käsissä, niin sitä kannattaa tehdä, eli vahvistaa meidän omaa puolustustamme". Eipä sanonut hänkään yhtään sanaa siitä, mikä johti AfD:n voittoon. 

* * *

Jani Mäkelä (ps) sen sijaan totesi sen, minkä kaikki vähänkin kartalla olevat ihmiset tietävät. Hänen mukaansa "siellä on aiemmin tukahdutettu näkemyksiä, joita ei haluta politiikkaan. Esimerkiksi, että ihmiset ovat olleet jotain mieltä maahanmuuttopolitiikasta ja he eivät ole saaneet ilmaista näitä mielipiteitä vapaasti. Tämä voi johtaa ennemmin tai myöhemmin siihen, että nousee valtaan äärimmäisiä tahoja."

Hän ei ole tässä ajatuksessaan yksinään, sillä esimerkiksi kollegani Jukka Kekkonen on todennut saman. Hänen mukaansa "olisi tärkeää käydä avoimesti ja ennakkoluulottomasti yhdessä läpi erilaisia ratkaisuja ja vaihtoehtoja, jotta nähtäisiin, mitä erilaisista valinnoista seuraa pitkällä aikavälillä yhteiskunnan perustoiminnoille, taloudelle ja kansalaisten hyvinvoinnille. Sillä tavalla myös maahanmuutosta päästäisiin keskustelemaan kiihkottomasti ja rakentavasti kaikkien niiden kesken, jotka haluavat rakentaa Suomelle hyvää tulevaisuutta."

* * *

Lopuksi on syytä todeta, että jos jollakulla on epäilyksiä siitä, mistä syystä AfD sai vaalivoittonsa, hänen kannattaa lukea sosiaalisesta mediasta avoimin mielin Matias Turkkilan viesti, jossa hän on käynyt läpi AfD:n nousun kannalta oleellisia tapahtumia. Minun nähdäkseni hän on onnistunut aivan erinomaisesti kokoamaan oleellinen tästä asiasta. 

Näkemyksen jakaa myös amerikkalaisen Brookings Instituutin Robin J. Brooks, entinen Goldman Sachsin ekonomisti ja IIF:n päästrategi. Hänen mukaansa "AfD:n kannatuksen kasvun taustalla on väestönosa, joka vaatii huomattavasti järeämpiä toimia siirtolaisten karkottamiseksi. Saksan poliittinen keskusta ei ole tähän valmis, joten tilanne tulee todennäköisesti huononemaan ennen kuin se paranee."

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Saksalainen vaihtoehto
Outo yhteensattuma – vai onko?
Jukka Kekkonen ja Suomen väestöpolitiikka

Saksalainen vaihtoehto

Eilisten Saksi-Anhaltin vaalien tulos oli odotetun kaltainen, eli kyseisen Saksan liittotasavallan osavaltion asukkaat päättivät äänestää Berliinin hallitsijoiden harjoittamaa ääliömästä maahanmuuttopolitiikkaa vastaan. Näin Vaihtoehto Saksalle -puolueen (AfD) parlamenttiryhmästä tuli osavaltioparlamentin ylivoimaisesti suurin ryhmä.

Tämän lopputuloksen saavuttamiseksi puolue lupasi vaalikampanjassaan käytännössä palauttaa kansalliskonservatiivisia arvoja ja käytäntöjä. Sen osana AfD halusi myös aloittaa laajamittaisen Remigration-politiikan, johon kuuluu laittomasti maassa oleskelevien ja muiden lähtövelvollisten henkilöiden järjestelmällinen karkottaminen. 

* * *

Puolue ei kuitenkaan ole pelkkä yhden asian liike. Hallitsemattoman maahanmuuton lisäksi se vastustaa myös niin kutsuttua gender-ideologiaa, kannattaa koulujen poliittista neutraliteettia ja korostaa saksalaisen kulttuurin, historian ja perinteiden opettamista. Lisäksi se vastustaa sateenkaarilipun käyttöä valtion rakennuksissa.  

Ulkopolitiikan osalta puolueen tavoitteet muistuttavat lähinnä minun nuoruudessani Suomessa nähtyä Moskovan hallitsijoiden peräpeilin nuolemista kieli ruskeana. Eli AfD vaatii Venäjän vastaisten talouspakotteiden välitöntä purkamista, Nord Stream -putkien kunnostamista ja Saksan suhteiden laajentamista Euraasian talousunioniin. Lisäksi se haluaa lopettaa tai ainakin olennaisesti muuttaa Saksan nykyistä sotilaallista ja taloudellista tukea Ukrainalle ja ajaa sille puolueetonta asemaa NATO:n ja EU:n ulkopuolella.

Eurooppapolitiikan osalta AfD:n kärkitavoite on Saksan erottaminen eurosta, ja puolueessa halutaan palauttaa Saksan kansallisen rajavalvonnan ja tiukentaa voimakkaasti EU:n ulkorajojen valvontaa. Talouspolitiikan osalta se kannattaa sosiaalista markkinataloutta ja sanoo haluavansa vähentää valtion puuttumisen markkinoihin minimiin. Se ajaa muun muassa yritysverojen alentamista, sääntelyn ja raportointivelvollisuuksien vähentämistä sekä yrittäjyyden edistämistä.

* * *

Edelle kirjaamieni linjausten perusteella puolue ei näyttäisi olevan läheskään niin radikaali kuin suomalaismedioiden uutisoinnista voisi päätellä. Eikä se tietenkään voi sitä ollakaan, kun huomioidaan puolueen kannatuksen nousseen Saksi-Anhaltissa lähes 44 prosenttiin kaikista äänistä.

Koko Saksan alueella puolueen kannatus on kuitenkin gallupien mukaan selvästi vähäisempi, vaikka se onkin maan suosituin puolue noin 28 prosentin kannatuksella. Nähtäväksi kuitenkin jää, onko Saksi-Anhaltin vaalituloksella vaikutusta puoluekannatuksiin koko valtakunnan tasolla. 

Ainakin vaalitulos antoi selkeän signaalin Berliinin päättäjille. Eikä pelkästään kannatuslukujen muodossa vaan myös siinä, että sitä äänesti valtava joukko ihmisiä, jotka ovat aiemmin jättäneet äänioikeutensa kokonaan käyttämättä: tämä on demokratian kannalta hieno asia, ja osoittaa nyt nähdyn vaalituloksen vastaavan aiempaa täsmällisemmin osavaltion asukkaiden poliittista tahtoa.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Eurooppalaisia trendejä ja tulevaisuudennäkymiä
"Abdul B" ajoi Saksassa autolla
Saksan ja Ranskan synty

Aseteollisuuden yhteistyö Israelin kanssa on erinomainen asia

Yleisradio kertoi, että Suomi ja Israel ovat jatkaneet kymmenellä vuodella puolustusmateriaalialan yhteistyötä. Tämä tarkoittaa käytännössä sitä, että sopimuksen osapuolet hyödyntävät toistensa tutkimuksen ja kehittämistyön tuloksia omien sotilaallisten tuotteidensa kehittämisessä ja valmistamisessa.

Uutinen on erinomainen – huolimatta sen Ylen toimitukselle tyypillisestä negatiivisesta uutisoinnista – sillä Israel on yksi asetuotannon tuotekehityksen ja teknologian globaaleista edelläkävijöistä. Ja siksi on hienoa, että tätä tietotaitoa saadaan hyödynnettäväksi myös Suomessa, ja pysymme sitä kautta ainoan sotilaallisen uhkatekijämme – eli Venäjän – edellä kotimaassa kehitettyjen ja ulkomailta ostettujen sotilastarvikkeiden laadussa ja tehossa. 

Samalla tämä tarkoittaa sitä, että suomalaisilla aseilla on kysyntää myös muualla maailmassa. Tunnettu esimerkki tästä on Patrian 6x6-panssariajoneuvo, jonka veto puolustustarvikemarkkinoilla on viime aikoina ollut häikäisevä.

* * *

Toivoa sopii, että tämä ymmärretään myös jatkossa – Ylen toimituksen asenteellisista kirjoitteluista huolimatta – ja osataan erottaa toisistaan maailmanparantaminen ja turvallisuuspolitiikka. Suomella ei ole maantieteellisen sijaintinsa, tai pikemminkin itäisen naapurimme sijainnin, takia varaa leikitellä jälkimmäisellä. 

Se on nähty niin moneen kertaan, ja tälläkin hetkellä sosiaalisessa mediassa on käynnissä disinformaatioon perustuva propagandasota Venäjän puolesta Suomea vastaan (esimerkki, toinen). Siksi Suomella ei ole käytännössä kuin kaksi vaihtoehtoa menestykselliselle puolustuspolitiikalle. Niistä kumpaakin on hyödynnetty minun elinaikanani. 

Ensimmäinen oli toisen maailmansodan jälkeen harjoitettu alistumispolitiikka, jolla luovuimme osasta itsenäisyyttämme ehkäistäksemme venäläisten aggressiivisuutta maatamme kohtaan. Toinen on Suomen nykyinen länsimaihin assosioituminen, jossa toimimme NATO:n ja Euroopan Unionin sateenvarjon alla.   

* * *

Molemmissa tapauksissa on oleellista säilyttää armeijan taistelukyky, koska – Sauli Niinistöä mukaillakseni – kasakka joka tapauksessa ottaa sen, mitä on helposti otettavissa. Tosin suomettumisen aikana myös puolustuskyvyssä jouduttiin tekemään kompromisseja asehankintojen rajautuessa pitkälti Neuvostoliitosta tehtyihin hankintoihin, jotka tuottivat puolustusvoimiemme käyttöön ajan mittaan yhä pahemmin läntisistä järjestelmistä jälkeen jäänyttä materiaalia. 

Nyt on toisin ja voimme parantaa asejärjestelmiämme hyödyntäen koko maailmasta löytyviä vaihtoehtoja ja osaamista sekä myös kehittää – ja myydä muille – omia järjestelmiämme. Ensin mainitussa suhteessa Israel on ehdoton tekninen suurvalta ja jälkimmäisen osalta on oma puolustustarviketeollisuutemme ottanut pitkiä askeleita, kuten kasvanut asevienti osoittaa.

Näin Suomi on voinut tasoittaa hiukan asekauppansa tasetta eli kuitata osan tuonnin kustannuksista vientituloilla. Se ei ole pieni asia maassa, jonka julkinen sektori velkaantuu miljarditolkulla joka vuosi. Ja siksi suomalaisen asetuotannon vientikelpoisuudesta on syytä pitää kiinni kaikin keinoin, joista vähäisin ei ole yhteistyö maailman parhaiden kanssa. 

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Avaako asevienti tukkiutuneen ketsuppipullon?
Israel-boikotit aiheuttavat vahinkoa Suomelle
Monta kärpästä yhdellä iskulla

Maailman valtameret ovat kuin Riku Illukka tai Pekka Haavisto

EU:n Copernicus-ohjelman ilmastonmuutospalvelu C3S (Copernicus Climate Change Service) on kertonut, että maailman valtameret ovat nyt kuumempia kuin koskaan mittaushistoriassa. Tai tarkemmin sanottuna maapallon merten keskimääräinen pintalämpötila napaseutujen ulkopuolella nousi viime lauantaina 21,1 celsiusasteeseen.

Tämä muotoilu herätti minussa kysymyksen siitä, mistä C3S on keksinyt tuollaisen rajauksen. Ja innoitti katsomaan, mikä mahtaa olla ilmastomallien mukaan muuta maapalloa nopeammin lämpenevän pohjoisen jääpeitteen tilanne. Tai no, oikeastaan vain raportoimaan siitä, sillä olenhan minä seurannut sitä jo vuosien ajan.

* * *

Näin elokuun lopulla olemme lähellä sitä hetkeä, jolloin tuo jääpeite saavuttaa itseäni erityisesti kiinnostavan minimipinta-alansa ja minimilaajuutensa. Se tapahtuu yleensä hiukan syyskuun puolivälin jälkeen, mutta palaan siihen vasta sitten, kun data on saatavilla. Siksi katson tässä päivittäistä tilannetta. 

Tätä kirjoitettaessa tuorein tieto pohjoisen napajään pinta-alasta on keskiviikolta 26.8., jolloin pohjoisen napajään laajuus oli 5 059 miljoonaa neliökilometriä. Tämä mittaustulos tarkoittaa, että jääpeite ei ole lähelläkään tilastohistoriansa minimiä verrattuna muiden vuosien saman ajankohdan tilanteeseen.

Kuluvan vuoden taakse jäävät nimittäin vuodet 2015, 2017, 2025, 2011, 2016, 2007, 2023, 2024, 2019, 2020 ja 2012. Toisin sanoen arkitisen jääpeitteen laajuus on juuri nyt mittaushistoriansa kahdenneksitoista pienin.

Ero vuoden 2012 tilanteeseen – jolloin jääpeite oli historiansa suppein – on melkoinen, sillä silloin jääpeitteen laajuus oli elokuun 26. päivänä 4 029 miljoonaa neliökilometriä. Tämä tarkoittaa, että se oli noin miljoona neliökilometriä eli 20 prosenttia pienempi kuin toissapäivänä. Siten Pohjoisen jäämeren lämpötila ei ole lähelläkään ennätyslukemia.

* * *

Niinpä vaikuttaa siltä, että C3S:n uutisen rajaus maapallon merten keskimääräisen pintalämpötilalle napaseutujen ulkopuolella on vähän kuin urheilutoimittaja olisi kertonut äskettäisten yleisurheilun EM-kisojen aikana, että Riku Illukka oli Eurooopan nopein juoksija sadalla metrillä mikäli lasketaan vain finaalista ulos jääneet juoksijat. Tai Pekka Haavisto voitti viime presidentinvaalit niistä ehdokkaista, joista ei tullut presidenttiä.

Noin muuten olen sitä mieltä, että tutkijoiden tulisi pyrkiä välttämään C3S:n nyt nähdyn kaltaista löydöstensä ylidramatisointia. Vaikka sellaisella saakin palstatilaa, on lopputulos kuitenkin negatiivinen eli tieteen ja siihen liittyvien uutisten uskottavuuden heikkeneminen kansalaisten parissa. Eikä se ole hyväksi sen enempää tieteelle kuin tieteellisen tiedon hyödyntäjillekään.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Luvassa on pitkä ja kuuma kesä
Pohjoinen merijää sulaa sittenkin
Jos tädillä olisi munat, hän olisi...

Eurooppalaisia trendejä ja tulevaisuudennäkymiä

Kuten arvoisa lukijani tietää, on Eurooppa ollut nopeassa muutoksessa viimeistään vuodesta 2015 lähtien. Siksi on mielenkiintoista nähdä, miten tämä muutos näkyy mielipidekyselyissä. 

Tästä syystä päätin jakaa näin sunnuntaina muutaman kuvan eri maiden puoluekannatuskyselyiden kehityksestä. Kuvien lähteenä on Politico.eu-sivuston Poll of Polls.

* * * 

Aloitetaan Saksasta.

Kuvasta näkyy hyvin, kuinka vielä 20 vuotta sitten Saksan poliittista kenttää hallitsi kaksi suurta puoletta CDU/CSU ja SPD. Kuvaan ilmaantui vuonna 2013 uusi pieni maahanmuuttokriittinen puolue AfD, jonka kannatus on kuluneen noin 13 vuoden aikana noussut aaltoilleen nykyiseen noin 28 prosentin tasoon, mikä tekee siitä Euroopan suurimman talousalueen suurimman puolueen. 

Toinen oleellinen muutos on SPD:n perinteisen kannatuspotin jakaantuminen Vihreiden kesken. Juuri tällä hetkellä Vihreät on jopa suositumpi kuin vasemmiston vanha valtapuolue.

Seuraavaksi Ranska. 

Vuodesta 2017 alkavasta kuvasta näkyy maahanmuuttokriittisen Kansallisen liittouman nousu keskisuuresta puolueesta Ranskan suosituimmaksi poliittiseksi liikkeeksi. Kaksi muuta merkittävää kehityskulkua ovat olleet hajallaan olleen vasemmiston keskittyminen, mikä on tehnyt siitä maan toiseksi suurimman poliittisen liikkeen ja Emmanuel Macronin keskustalaisen puolueen kannatuksen vähittäinen haihtuminen.

Kolmanneksi vanha maailmanvalta eli Iso-Britannia.

Kuvasta näkyy, että siellä kaksi vanhaa valtapuoluetta ovat pitäneet pintansa pitkään, mutta sittemmin asetelma on muuttunut kolmen keskisuuren puolueen asetelmaksi. Juuri nyt kärjessä on Työväenpuolue, mutta Nigel Faragen johtama ja maahanmuuton ongelmista nousunsa saanut Reform UK -puolue sekä konservatiivit "hengittävät" aivan sen niskaan. Viime kuukausina vanhojen valtapuolueiden kannatus on kuitenkin ollut nousussa, kun taas Reform UK:n suunta näyttäisi saavuttaneen huippunsa viime vuoden puolella.

* * *

Kaiken kaikkiaan nämä puoluegallupit kertovat maahanmuuton valtavan suurista vaikutuksista läntisen Euroopan suurimpien läntisten valtioiden poliittiseen kenttään. Sama on tapahtunut myös Suomessa ja Ruotsissa – ja Italiaa hallitsee maahanmuuttokriittinen pääministeri Giorgia Meloni. Kun tähän lisätään se, ettei nykyaikaista kansainvaellusta kaivata myöskään Itä-Euroopan valtioihin, huomataan, että kyse on yleiseurooppalaisesta kansojen näkemyksestä.

Tämä näkemys kuitenkin näkyy varsin heikosti eurooppalaisessa politiikassa. Euroopan Unionin rajoja ei ole saatu suljetuksi, haitalliselle maahanmuutolle on edelleen olemassa avoin reitti eli niin sanottu turvapaikan hakemisoikeus. Ja lisäksi esiintyy spontaaneja laittoman maahanmuuton aaltoja, viimeksi Espanjan Ceutassa.

Nähtäväksi jää, vaikuttaako EU-kansalaisten näkemysten muuttuminen eurooppalaiseen maahanmuuttopolitiikkaan. Ja jos vaikuttaa, niin miten. 

Hylätäänkö natsi-Saksan hirmutekojen seurauksena syntynyt turvapaikkaoikeus liiallisen väärinkäytön takia? Lähtevätkö eurooppalaiset valtiot palauttamaan tehokkaasti rajojen yli viimeisten kymmenen vuoden aikana tulvineita ja niiden yhteiskuntiin sopeutumiseen haluttomia ihmisiä? Ja jopa näiden EU:ssa syntyneitä jälkeläisiä?

* * *

Meidän tavallisten kansalaisten kannalta oleellista on luoda Euroopan paremmalle tulevaisuudelle pohjaa äänestämällä vaaleissa sellaisia puolueita ja ehdokkaita, joiden kautta maanosamme väestö ja kulttuuri voivat säilyttää elinvoimansa. Edellä kuvaamani kehitys osoittaa, että monet eurooppalaiset ovat tämän myös ymmärtäneet, mutta myös sen, että kaikkien ymmärrys ei ole riittänyt.

Tulevaisuus on tietenkin arvaamaton, joten jääköön tämä merkintä yhdeksi välimerkiksi tämänhetkisestä tilanteesta. Ja samalla muistutukseksi kaikille teille – arvoisat lukijani – että viime kädessä jokainen yhteiskunta rakentuu juuri sellaiseksi, kuin siinä asuvat ihmiset haluavat. Ainakin silloin, kun näissä valtioissa elävät ihmiset ymmärtävät oman parhaansa ja käyttävät äänioikeuttaan.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Tulevaisuuden maailman geneettiset ja kulttuuriset juuret
Massamaahanmuutto on EU-nuorison suurin huoli
Britannian Ruandalaki viitoittaa koko Länsi-Euroopan tulevaisuuden

Ceutan uutisia

Suomen "virallinen totuus" taitaa olla jotain sen suuntaista, että Espanjan Ceutaan tuli yllytettynä joukko marokkolaisia, mutta he poistuivat pian takaisin. Jäljelle jäi vain jonkin verran lapsia, joille pitäisi löytää turvapaikka manner-Euroopasta. 

Tämä näkemys on pahasti ristiriidassa sen kanssa, mitä Viségrad 24 sivusto kertoi eilen illalla sosiaalisessa mediassa. Sen mukaan tuhansia laittomia siirtolaisia ​​asuu Ceutan rannoilla oljesta ja pahvista kyhätyissä hökkeleissä. Terveysviranomaiset ovat antaneet hätätilavaroituksen vakavan hygienia- ja sanitaatiokriisin vuoksi; hoidettavana on tapauksia, joissa esiintyy syyhyä, tuberkuloosia, märkärupea ja tarttuvaa ripulia.

Sitä ennen sama lähde välitti tiedon, jonka mukaan eräs Ceutan asukas kertoi ihmisten lähtevän kaupungista Espanjan mantereelle, koska he pelkäävät liikkua ulkona. Vanhemmat pelkäävät lastensa puolesta, sillä laittomat siirtolaiset ovat jo raiskanneet 10-vuotiaan tytön.

Aiemmin eilen Viségrad uutisoi myös, että paikalliset lääkärit varoittavat heikkenevistä hygieniaoloista ja koleran leviämisriskistä. Enklaavin alueelle on jäänyt noin 10 000 marokkolaista, joista monet yöpyvät taivasalla julkisilla rannoilla. Puhtaan veden, julkisten suihkujen ja väliaikaisen majoituksen puute on muuttanut paikalliset rannat vakaviksi, jätteen ja ihmisen ulosteen saastuttamiksi biologisiksi vaaranpaikoiksi.

Israelin tiedustelupalvelu puolestaan välitti tiedon siitä, että arabiankielisessä sosiaalisessa mediassa leviää kehotuksia rajan joukkomittaiseen ylittämiseen ennen 15. elokuuta. Espanja on lähettänyt Ceutaan noin 900 poliisia – määrä on kolminkertainen aiempaan verrattuna. 

Viranomaisten mukaan uusi joukko-ylitys on kuitenkin epätodennäköinen, mutta he varoittavat, että huomion keskittyminen Ceutaan saattaa olla harhautus, jolla valmistellaan yritystä Melillassa. Viranomaisten mukaan asiasta ei ole annettu erityistä toimintasuunnitelmaa, ja asiantuntijat varoittavat, että verkossa leviävät viestit saattavat olla disinformaatiota.

* * *

Nähtäväksi siis jää, kuinka Ceutan tapahtumat lopulta päättyvät. Onnistuuko Espanja hoitamaan asian EU:n tuella tai ilman. Ja saako se palautetuksi marokkolaiset takaisin turvalliseen kotimaahansa? 

Vai saako myös pohjoinen Suomi kannettavakseen osan Ceutaan pyytämättä ilmaantuneiden alaikäisten joukosta? Ja heidän mukanaan joukon vaarallisia tartuntatauteja ja ehkäpä myös radikalisoituneita nuoria. 

Sekä tulevia seksuaalirikollisia. Siis sellaisia kuin 20-vuotias Abdul Rahman Aziz ja 29-vuotias Haseebullah Hayatzada, jotka saivat Helsingin hovioikeudessa tuomion 15-vuotiaan tytön törkeästä raiskauksesta.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiirististä:
Marokkolaisilla ei ole tarvetta saada eikä suomalaisilla syytä antaa turvapaikkaa

Ceutan tapahtumien positiivinen lopputulema

60 000 afrikkalaista lähti toivioretkelle

Ceutan tapahtumien positiivinen lopputulema

Ceutan tapahtumat ovat johtanet eurooppalaisten heräämiseen. Tai ainakin melkein kaikkien, sillä 22 EU-maata – Saksa, Itävalta, Belgia, Bulgaria, Kypros, Kroatia, Tanska, Viro, Suomi, Kreikka, Unkari, Italia, Latvia, Liettua, Malta, Alankomaat, Puola, Tšekki, Romania, Slovakia, Slovenia ja Ruotsi – on allekirjoittanut kirjeen, jossa vaaditaan ulkorajojen tehokasta suojaamista, laittoman maahantulon torjumista sekä tukea Espanjalle. Suomen puolesta allekirjoittajana toimi pääministeri Petteri Orpo (kok).

Ikävää on toki se, että viisi maata on ilmaissut tahtonsa nykyaikaisen kansainvaelluksen jatkamisesta jättämällä vaatimuksen allekirjoittamatta. Ne ovat Espanja, Ranska, Irlanti, Luxemburg ja Portugali, joiden motiiveja on – ainakin minun – varsin vaikea ymmärtää, koska tässä ei puhuta maahanmuutosta yleensä vaan nimenomaisesti laittomasta maahanmuutosta.  

* * *

Suomen hallituksessa suhtaudutaan laittomaan maahanmuuttoon ilmeisen vakavasti, sillä sisäministeri Mari Rantanen (ps) määräsi saman tien oman virkakoneistonsa suunnittelemaan EU:n sisärajojen vaatimia toimia. Hänen mukaansa tarkoituksena on se, että sisärajojen sulkemiseen tarvittavat "päätökset voidaan tämän valmistelun perusteella tehdä hyvinkin nopeasti, jos tarve niin vaatii".

Toisin sanoen Rantanen tai Suomi eivät ole yksipuolisesti sulkemassa EU:n sisärajoja vaan luomassa valmiuden siihen, että sen voi tarvittaessa tehdä nopeasti. Tämä on tärkeää siksi, että Suomen hallitus joutui lainsäädännön – ja poliittisen tahdon – puuttuessa seurailemaan vuonna 2015 avuttomana sitä, kun länsirajalta tulvi maahamme joukoittain laittomia maahanmuuttajia. 

Nyt tehtävänä olevan valmistelun seurauksena maamme EU-rajojen sulkemiseen tarvittavat askelmerkit ovat jatkossa valmiina jo etukäteen, joten niiden kiinni paneminen käy yhdellä hallituksen käskyllä. Ja sen seurauksena laittomien maahanmuuttajien Unionin sisäinen vaellus tänne pohjantähden alle päättyy siihen. 

* * *

Nähtäväksi jää, tarvitaanko Suomessa koskaan nyt valmisteltavana olevaa lainsäädäntöä. Ceutan tapahtumat joka tapauksessa jäivät hetkelliseksi episodiksi, jonka taustalla oli mahdollisesti järjestäytynyt – kenties jopa valtiojohtoinen – rikollisuus. 

Tämä johtuu siitä, että Ceutalta ei pääse manner-Eurooppaan ilman rajatarkastuksia. Siten se ei ollut sellainen reitti, joka olisi voinut johtaa vuoden 2015 tapahtumien toistumiseen. Niinpä sinne rynnänneet marokkolaiset palasivat nopeasti takaisin kotimaahansa.

Loppujen lopuksi koko Ceutan episodi päättyikin onnellisesti kuin sadut konsanaan. Sen sijaan, että nykyaikainen kansainvaellus olisi ottanut uuden askeleen, se muistutti EU:n poliitikkoja siitä, että on parempi varautua etukäteen kuin joutua etsiskelemään laittomia maahanmuuttajia ympäri koko Unionin aluetta.

Siksi on vaikea ymmärtää sitä tyhmyyttä, jota Espanjan, Ranskan, Irlannin, Luxemburgin ja Portugalin vallankäyttäjät demonstroivat jättämällä alussa mainitsemani vaatimuksen allekirjoittamatta. Ehkäpä noiden maiden kansalaiset ymmärtävät seuraavissa parlamenttivaaleissaan, että heidän kannattaa harkita äänensä antamista nykyisiä hallitsijoitaan vastuullisemmille poliitikoille!

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
60 000 afrikkalaista lähti toivioretkelle
Somalit osoittivat EU:n suunnittelemien palautuskeskusten tarpeellisuuden
Mari Rantanen esitteli ja Vigelius laukaisi

Riikka Purra on nykyistä järkevämmän EU-politiikan kannalla

Valtiovarainministeri Riikka Purra (ps) sanoi MTV3:n mukaan itsestäänselvyyden. Hänen mukaansa "meidän tulisi pelata EU-peliä rohkeasti, omaa etua ajaen. Näin siksi, että kaikki muutkin maat tekevät niin. Meidän ei pidä nöyristellen hiljaa hyväksyen kuitata kaikkea, mitä EU tai suuret jäsenmaat ehdottavat. Ei, me voimme sanoa: tämä ei käy Suomelle."

Taustaksi hän totesi kaksi asiaa: ensinnäkin Suomi on Unionin nettomaksaja ja toiseksi sen vaatimat maksut kasvavat jatkuvasti. Lisäksi Suomen pitkän itärajan, muuttuneen turvallisuusympäristön ja Itä-Suomen erityisaseman tulisi näkyä myös EU:n rahoitusratkaisuissa.

Purra totesi myös sen itsestäänselvyyden, että jatkuvan budjetin paisuttamisen sijaan EU:n tulisi toimia vain niissä asioissa, joissa yhteinen päätöksenteko tuo selvää lisäarvoa. Ja siksi Suomen "pitää vastustaa EU:n lonkeroita siellä, minne ne eivät kuulu". Ja kysyi, että "miksi joissakin ministerineuvostoissa keskustellaan koko ajan asioista, joissa EU:lla ei tosiasiassa ole päätösvaltaa?"

* * *

Nämä ovat hyviä näkemyksiä. Jopa niin erinomaisia, että pitää ihmetellä, miksi ne pitää ottaa esille vielä vuonna 2026, kun Suomi kuitenkin liittyi EU:n jäseneksi jo tammikuussa vuonna 1995. Siis peräti 31 vuotta sitten. 

Kummastella täytyy siitä syystä, että meillä on tänä aikana ollut kolmetoista hallitusta, joista jokaisella olisi ollut mahdollisuus tehdä Suomen kohtuuttomalle asemalle Unionin jäsenenä jotain. Nähtäväksi siis jää, että asettuuko pääministeri Petteri Orpo (kok) tässä asiassa valtiovarainministerinsä kannalle, vai tyytyykö hän edelleen vuodesta 2009 alkaen – kuten alla olevasta kuvasta näkyy – taloudellisessa stagnaatiossa rämpineen Suomen asemaan muiden EU-maiden menojen ja EU:n ulkopolitiikan nettomaksajana. 

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Demareiden ja kepulaisten vaihtoehdot
Miksi Espanjan pääministerin suositus Suomelle on huono

Tuoreen tutkimuksen mukaan EU:n hiilinielupolitiikka on järjetöntä

Putinin Venäjän tulevaisuus

Euroopan Unioni on lopultakin herännyt siihen, että monet ukrainalaiset miehet käyttävät sen pakolaispolitiikkaa sotilaskarkuruuden välineenä. Ja siksi komissio on – Uutissuomalaisen mukaan – ehdottanut, ettei asevelvollisille ukrainalaismiehille myönnettäisi jatkossa tilapäistä suojelua EU:ssa.

Toivoa sopii, että ehdotus käsitellään EU:n byrokraattisessa apparaatissa nopeammin kuin vaikkapa kellonaikojen vääntelemisen lopettamisesitys. Ja lopputuloksena Ukrainan miehistöpula helpottaisi juuri nyt, kun sotatilanteet ovat muutenkin kääntymässä ukrainalaisille niin suosiollisiksi, että jopa venäläisten sotilaat tunnustavat olevansa lopussa ja haluavat varoittaa Putinia mahdollisesti tulossa olevasta "suurkatastrofista". 

* * *

Venäläisten sotilaiden esille tuleminen sekä krimiläisten reaktiot ukrainalaisten menestykseen osoittavat Moskovan hallinnon pitäneen kansalaisensa uutispimennossa erityisoperaation kohtaamista ongelmista. Tämä palauttaa mieleeni vuoden 1940, jolloin suomalainen sensuuri piti huolen siitä, että kansalaisilla oli liian optimistinen kuva talvisodan tilanteesta ja sen seurauksena he kokivat sodan lopputuloksen vieläkin epäreilumpana kuin se todellisuudessa oli.

Sama ongelma on nyt käsissä myös Vladimir Putinilla ja hänen hallinnollaan. Heidän on todella vaikea selittää alamaisilleen, miksi ukrainalaiset kykenevät tuhoamaan venäläistä infrastruktuuria siihen mittaan, ettei tavallisella kansalla ole edes polttoainetta autoihinsa. 

Jos ja kun kapinahenki leviää myös jatkossa venäläisten sotilaiden parissa, on hallinnolla käsissään akuutti kriisi, joka heikentää maan armeijan toimintaedellytyksiä ennestään. Ja siten heikentää sen sotilaallista menestystä vielä nykyisestäkin. 

* * *

Tällä kaikella voi olla suorastaan dramaattinen vaikutus Putinin hallinnon toimintaedellytyksille, jota tälläkään hetkellä ei taida suojata mikään muu kuin varteenotettavan opposition puuttuminen. Seikka, jota tekee myös Venäjän tulevaisuuden ennakoimisen vaikeaksi. 

Näin ollen Putinin erityisoperaation lopputuloksena voi olla mitä tahansa palatsivallankaappauksesta täydelliseen anarkismiin ja jopa Venäjän valtakunnan hajoamiseen. Toki todennäköisin vaihtoehto on ensiksi mainitsemani, mutta tuskinpa kukaan ennusti vuoden 1917 alussakaan, että bolshevikit syrjäyttäisivät ja murhaisivat Venäjän tsaarin perheineen.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Venäjän ahdinko herätti trollit ja lisäsi ydinsodan vaaraa

Sodankäynnin suuri muutos

Ukraina nolasi Vladimir Putinin

Kommentti ministeri Rydmanin rahoituspäätökseen

Ministeri Wille Rydman (ps) päätti myöntää rahoituksen vain puolelle niistä sosiaalityön alan rahoitushankkeista, jotka tieteellinen asiantuntijaraati oli ehdottanut rahoitettavaksi. Perusteena hän käytti omaa vakuuttuneisuuttaan niiden hyödyllisyydestä.

Ministerin päätös on herättänyt paljon puheenporinaa, joten myös minä päätin ottaa kantaa hänen toimintaansa. Teen sen tutkijana, jonka työ perustuu niin ikään tutkimussuunnitelman sisältäviin hakemuksiin, joissa esitetään, mihin ja miksi rahoitusta tarvitaan. 

* * *

Rahoitushakemuksia tehdään erillisten hakukuulutuksen perusteella. Niissä kerrotaan millaista tietoa rahoittaja haluaa tuotettavan, ja usein on kirjattu myös yksityiskohtaisia vaatimuksia siitä, millä tavalla tietoa halutaan tuotettavan.

Hakemuksessa puolestaan kerrotaan mitä tieteellisen tiedon puutteita sen aiheeseen liittyy, miksi ne ovat ongelmallisia, millä tavalla näitä tiedon aukkoja aiotaan paikata ja mitä hyötyä – tieteellistä tai yhteiskunnallista – tehtävästä tutkimuksesta seuraa. Rahoittaja puolestaan käyttää hyväkseen asiantuntijoita, jotka arvioivat tutkimuksen laatua ja sopivuutta arvioimalla näitä kriteereitä. 

* * *

Rydmanin rahanjakoon puuttumisen kannalta on huomattava, että hänellä on epäilemättä kohtuullisen hyvä kyky arvioida  esitetyissä hankkeissa saatavien tutkimustulosten käytännön tarpeellisuutta, joskin myös se on luultavasti heikompi kuin varsinaisilla alan asiantuntijoilla. Sen sijaan on syytä epäillä hänen osaamistaan sen arvioimisessa, että onko suunniteltu tutkimus uutta tieteellistä tietoa tuottavaa tai ovatko sen odotetut tulokset saavutettavissa esitetyllä tavalla. 

Nyt nähdyssä tapauksessa Rydman poimi rahoitettavat hankkeet sellaisten esitysten joukosta, jotka olivat läpäisseet tieteellisen asiantuntijaryhmän käsittelyn. Siten hänen päätöksensä ei johtanut toteuttamiskelvottomien hankkeiden rahoittamiseen. Eli rahaa ei kaadettu suoraan kaivoon, mikä pantakoon merkille positiivisena asiana.

Samoin voidaan nähdä, että Rydmanin oman vakuuttuneisuutensa varassa tekemät päätökset perustuvat ensi sijassa sellaisiin seikkoihin, jotka ovat kenen tahansa asiaan perehtyneen henkilön arvioitavissa ja jopa maallikolle yleensä kohtuullisen ymmärrettäviä. Siten minun nähdäkseni ministeri tuskin teki tässä yhteydessä päätöksissään suoranaisia "oikeusmurhia", vaan kaikki rahoitetut hankkeet olivat tieteellisesti korkeatasoisia. 

* * *

Voidaan myös kysyä, kuinka poikkeuksellista Rydmanin toiminta oli. Tässä meitä auttaa esimerkiksi Suomen Akatemian rahanjaon tuntemus. Myös se käyttää asiantuntijamenettelyä, jonka lopputuloksena on jokaiselle tutkimushakemukselle annettava arvosana. 

Sen jälkeen kokonaisuus menee rahoittajan toimikunnan eli virkamiesten arvioitavaksi ja – yllätys, yllätys – rahoja myönnetään sekä hankkeen asiantuntijoilta saaman arvosanan että muiden syiden perusteella. Toisin sanoen myös Suomen Akatemia sivuuttaa rahaa jakaessaan osittain rahanjaossaan tieteellisten asiantuntijoidensa näkemyksen pudottamalla – samoin kuin Rydman – joitakin näiden parhaiksi arvioimia hanke-esityksiä tieteellisesti heikommilla esityksillä esimerkiksi aluepoliittisin perustein.  

Tiedän tämä ärsyttävän erittäin paljon monia syrjäyttämisen kohteeksi joutuneita tutkijoita, mutta käytännöstä tästä asiasta ei ole nostettu meteliä, koska käytäntö on etukäteen kaikkien tiedossa. Ja hakijat ovat siten voineet varautua siihen jo tutkimussuunnitelmia tehdessään.

* * *

Myös Europan Unionin tietellisessä puiteohjelmarahoituksessa on käytössä samankaltainen mekanismi. Hankkeiden tieteellinen tarpeellisuus ja laatu arvioidaan asiantuntijoiden toimesta, mutta rahoituksen myöntäminen ei perustu pelkkään tieteelliseen laatuun, vaan siinä huomioidaan esimerkiksi tutkimusryhmän sukupuolijakaumaa ja sen jäsenten maantieteellistä edustavuutta. 

Tästäkään ei kukaan ole nostanut sen suurempaa meteliä – vaikka se monia harmittaakin – koska asia on jo etukäteen kaikkien tiedossa. Ja siten he ovat voineet varautua siihen huomioimalla myös arviointiprosessin epätieteellisen osan jo hakemusta tehdessään. 

* * *

Edellä esittämälläni perusteella katsoisin, ettei Rydmanin toiminta ole sinänsä lähtökohtaisesti mitenkään tavatonta, mutta sisältää tutkijoiden oikeusturvan kannalta ongelman. Tämä juontaa siitä, ettei ministerin henkilökohtainen puuttuminen ollut hakijoiden tiedossaan etukäteen, eikä heillä siten ollut mahdollisuutta varautua siihen hakemusta laatiessaan. 

Toinen ongelma saattaa liittyä jaetun rahan määrään. Eli jos se oli ilmoitettu jo etukäteen, mutta leikkautui jälkikäteen, ei prosessia voida tältä osin pitää hyvän hallintotavan mukaisena. 

Näin ollen pidän Rydmanin puuttumista tutkimusrahojen jakopäätökseen – siten kuin hän teki – hyvän hallintotavan vastaisena. Se ei tarkoita, etteikö ministeri voisi varata itselleen viimeistä sanaa rahoituksen jakamisessa tai lopulta jaettavan rahamäärän suuruudesta päättämisessä. 

Kyllä ministeri voi hyvin ottaa itselleen tällaisen roolin, mutta tutkijoiden oikeusturvan kannalta olisi tärkeää, että tämän rooli ja jaettavan rahoituksen kokonaismäärän ehdollisuus olisi heidän tiedossaan jo etukäteen. Ja että hakijat pystyisivät näin huomioimaan ministerin roolin jo tehtävän työn tarpeellisuutta ja/tai hyödyllisyyttä kuvatessaan.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä: 
Suomalaisen korruption vahvan ytimen puolustustaistelu
Wille Rydmanin ehdottamat STEA-avustusten kriteerit ovat tarkoituksen- ja oikeudenmukaisia
Mika Meranon kritiikki ja Suomen Akatemian velvollisuus

Somalit osoittivat EU:n suunnittelemien palautuskeskusten tarpeellisuuden

Euroopan Unioni on päässyt sopuun jäsenmaiden yhteisistä maahanmuuttopolitiikan tiukennuksista. Sen seurauksena EU-alueen ulkopuolelle voidaan perustaa palautuskeskuksia, joihin lähetetään jäsenmaissa kielteisen turvapaikkapäätöksen saaneita ja laittomasti maassa oleskelevia ihmisiä.

Sisäministeri Mari Rantanan (ps) totesi olevansa "hyvin iloinen siitä, että meidänkin kovasti kaipaama uusi paluuasetus saatiin nyt neuvoteltua loppuun". Tyytyväinen siihen olen toki itsekin, sillä se osoittaa ainakin sen, että myös Unionin tasolla on lopulta herätty maahanmuuttoon liittyviin ongelmiin. 

* * *

Tällaisesta ongelmasta tarjosi esimerkin rajavartiolaitos, joka onnistui paljastamaan ainakin suomalaisista ja ruotsalaisista somaleista koostuvan ihmissalakuljetusryhmän, joka toi maahamme laittomasti somalialaisia käyttämällä hyväkseen toisille ihmisille kuuluvia matkustusasiakirjoja. Lisäksi tämän tutkinnan yhteydessä saatiin kiinni Ruotsissa asuva somali mukanaan noin 19 kiloa huumausaineeksi luokiteltavaa khattia.

Iloani tästä kaikesta tosin vähentää jonkin verran se, ettei koko ihmissalakuljettajajengiä ole – ainakaan vielä – saatu kiinni ja vastaamaan teoistaan oikeudessa. Toivoa sopii, että myös heidät löydetään, vangitaan ja sijoitetaan johonkin tulevista palautuskeskuksista malliksi muille maahanmuuttajataustaisille rikollisille.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Oliko yhdenvertaisuusvaltuutettu Rainer Hiltunen virhevalinta?
Latvia kieltäytyy EU:n pakolaispolitiikasta
Laittomat turvapaikanhakijat kolmansiin maihin

Metsähallitus suojeli metsiä – oikein vai väärin?

Metsähallitus esitti suojeltavaksi – aiemman hallituksen periaatepäätöksen mukaisesti – 26 000 hehtaaria valtion omistamaa metsää, joka täyttää valtioneuvoston asettamat vanhojen ja luonnontilaisten metsien kriteerit. Tämä ei tietenkään riittänyt ympäristönsuojelijoille tai Suomen ympäristökeskuksen luonnonsuojeluhenkisille tutkijoille, joita edelle linkittämäni jutun kirjoittaja haastatteli. 

Erityisesti näitä harmittaa se, että suojelu painottuu Pohjois-Suomeen. Selitys tosin on osittain siinä, että maan eteläosassa metsät ovat pääosin yksityisessä omistuksessa. Ja osittain siinä, ettei Etelä-Suomessa ole juurikaan luonnontilaista metsä, eikä ole ollut enää pitkään aikaan. 

Tämä johtuu siitä, että kaukaisimpiakin kaskeamiseen soveltuvia kruunun- eli valtionmetsiä kaskettiin ja niitä asutettiin erityisesti 1700-luvun puolivälin ja 1800-luvun puolivälin välisellä ajanjaksolla. Tällöin vallitsi pitkällinen väestönkasvun kausi, jolloin kaskeaminen oli aktiivista. Ei siis ihme, että nyt tehdyn esityksen arvostelijat puhuvat "luonnontilaisten metsien" sijaan "aidosti luonnontilaisista metsistä iästä riippumatta" tai "metsistä, jotka ovat ekologisilta ominaisuuksiltaan ja lajistoltaan vanhoja metsiä".

Näin suojelua voidaan vaatia myös sellaisiin talousmetsiin, jotka ovat syystä tai toisesta jääneet tavallista pidemmäksi ajaksi aktiivisen käytön ulkopuolelle. Ja laajentaa suojelua luonnontilaisista metsistä talousmetsiin. 

* * *

Asialla ei tietenkään olisi merkitystä, ellei metsätalous olisi Suomelle – ehkä valitettavastikin – yksi tärkeimmistä vientituloja tuottavista ja ihmisiä työllistävistä sektoreista. Sekä vieläkin tärkeämpi syrjäseutujen ihmisille, joilla vaihtoehtoisten tulonlähteiden määrä on vähäinen. Sellaisena niiden suojeleminen eli hyödyntämättä jättäminen johtaisi vääjäämättä maamme hyvinvoinnin perustan heikkenemiseen samalla, kun se edistäisi syrjäseutujen asutuksen häviämistä. 

On myös syytä huomioida se tosiasia, että oikeasti luonnontilaisten metsien määrä on Suomessa jo nyt ylivoimaisesti EU:n suurin, kuten alla olevasta kuvasta näkyy. Siksi ympäristöaktivistien ja heidän kanssaan samaa arvomaailmaa jakavien tutkijoiden valitus Metsähallituksen linjauksista tuntuu vähintäänkin kohtuuttomalta.

* * *

Lopuksi muistutan teitä – arvoisat lukijani – aiemmasta kirjoituksestani, jossa totesin, että "vuonna 2020 tehdyn kyselyn mukaan yli 20 prosenttia metsänomistajista kannatti yksityismetsien luontoarvojen turvaamisen lisäämistä. 

Omalla kohdallaan he kuitenkin kannattivat ennemminkin määräaikaista kuin pysyvää suojelua. Toisin sanoen he halusivat säilyttää mahdollisuuden hakata suojellun metsänsä myöhemmin tai ainakin jättää perillisilleen sen mahdollisuuden."

Ehkäpä meidän muiden suomalaisten kannattaisi suhtautua metsiimme samalla pragmaattisuudella kuin metsänomistajatkin. Huolehtidaan yhtä aikaa sekä metsien monimuotoisuudesta, että niiden taloustuotosta. Eikä etenkään sidota tulevien suomalaisten käsiä kyseenalaisilla metsien ehdottomilla suojelupäätöksillä, jollaisia kaikenlaiset yhden asian liikkeet tapaavat vaatia.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Häiriköt Milanossa ja Suomessa
Tuhosiko ympäristökiihko pikkukaupungin tulevaisuuden?
Kyselytutkimukset johtavat helposti metsään

Tulevaisuuden maailman geneettiset ja kulttuuriset juuret

Verkkouutiset kertoi maailman väestörakenteen muutoksesta. Sen mukaan maailman väestönkasvu keskittyy yhä selvemmin Saharan eteläpuoliseen Afrikkaan ja osiin Etelä-Aasiaa. Esimerkiksi väestöltään jo nyt suurien Pakistanin, Nigerian ja Etiopian syntyvyysluvut ovat 3,50, 4,30 ja 3,81. 

Vielä huikeampia lukuja löytyy Tšadista, Somaliasta ja Kongon demokraattisesta tasavallasta. Niissä naiset saavat keskimäärin peräti 5,94, 5,91 ja 5,90 lasta. Toisessa ääripäässä ovat Macao, Honkong ja Etelä-Korea syntyvyysluvuilla 0,69, 0,74 ja 0,75.

Suomessa syntyvyys naista kohden oli vuonna 2025 1,3 lasta. Koko Euroopan Unionissa se oli vuonna 2024 keskimäärin  1,34 ja Pohjois-Amerikassa viime vuonna 1,59. 

Tämä tarkoittaa käytännössä sitä, että tulevaisuuden maailmassa ihmiset ovat geneettisiltä ja kulttuurisilta juuriltaan kehitysmaalaisia eli ennen kaikkea afrikkalaisia, mutta myös islamilaiseen kulttuuripiiriin kuuluvia aasialaisia, kuten alla olevasta Wikipedia-kartasta ilmenee.

 * * *

Edellä esittämäni tulevaisuudenkuva tuli itse asiassa mieleeni lukiessani Helsingin sanomien Pekka Mykkäsen kolumnia Sudanin sisällissodasta. Siinä moitittiin meitä eurooppalaisia siitä, ettemme ole kiinnostuneet Sudanin sisällissodasta ja sen uhreista. 

Mykkäsen mukaan Maailman ruokaohjelman WFP:n apulaisjohtaja Rania Dagash-Kamara oli kertonut Eduskunnan pikkuparlamentissa järjestetyssä tilaisuudessa Sudanissa tapahtuvista raiskauksista siviiliväestöä kohtaan. Niitä tekevät sodan eri osapuolten pyssymiehet, joten kukaan ei ole kiinnostunut pelastamaan uhreja raiskauksilta.

Tilaisuuden jälkeen kansanedustaja Eva Biaudet (ruots) oli näyttänyt YK:n lastenapujärjestön Unicefin raporttia, jonka mukaan raiskauksista on tullut systemaattisesti käytetty sodan ase. Eikä se koske pelkästään naisia, vaan kolmannes uhreista on poikia.

Lisäksi raiskatuista lapsista kuusitoista oli alle viisivuotiaita. Ja neljä heistä vasta yhden vuoden ikäisiä. 

Toistan: vasta yhden vuoden ikäisiä. Siis käytännössä vauvoja! Minkälainen ihminen raiskaa vauvoja?

* * *

Tämän kaiken perusteella jäin miettimään, että minkälainen maailma meillä mahtaa olla sadan tai kahdensadan vuoden kuluttua. Siis ottaen huomioon sen, mitä tämän kirjoituksen alussa sanoin tulevaisuuden ihmiskunnan geneettisistä ja kulttuurisista juurista.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Miljardi uutta afrikkalaista
Suomenkielisen väestön suhteellinen osuus on romahtamassa
Demareiden esitykset ovat yhtä järkeviä kuin housuihin kuseminen talvipakkasilla

Demareiden ja kepulaisten vaihtoehdot

Poliittiset vaihtoehdot ovat demokratian syvin olemus, sillä niiden perusteella kansalaiset voivat valita puolueensa vaaleissa ja siten vaikuttaa siihen, mihin suuntaan yhteiskuntaa kehitetään. 

Tämä tuli mieleeni kahdesta aamulla lukemastani jutusta. Niistä ensimmäinen koski Sanna Antikaisen (ps) kysymyslistaa demareiden johdolle: "mistä Espanjasta Suomen pitäisi ottaa oppia? Siitäkö, joka ostaa venäläistä kaasua sodan keskellä? Siitäkö, joka sai poikkeuksen Naton puolustusmenotavoitteesta? Siitäkö, joka jakaa laillisen aseman puolelle miljoonalle paperittomalle? Vai siitäkö, jonka hallituksen lähipiiri on rikostutkintojen keskellä?"

Taustalla oli puheenjohtaja Antti Lindtmanin (sd) muutama viikko sitten esittämä ajatus siitä, että Suomen pitäisi ottaa oppia Espanjan löysästä talouspolitiikasta. Sittemmin on ilmennyt, että sen rahoitus on perustunut EU:n niin sanotussa elpymispaketissa Madridin hallinnolle syydetyn rahan väärinkäyttöön. 

* * *

Edelle kirjoittamallani perusteella näyttäisi, ettei SDP:llä ole tarjota äänestäjille uskottavaa talouspoliittista vaihtoehtoa. Mutta ei hätää, sillä – toisen lukemani jutun perusteella – sellaista ei ilmeisesti ole esittää myöskään Keskustalla.

Puolueen varapuheenjohtaja Markus Lohi nimittäin päivitteli, että "alettiin kysymään, mikä on opposition vaihtoehto, vaikka eihän opposition tehtävä ole tehdä julkisen talouden suunnitelmaa vaan hallituksen. Tämä on mennyt vähän harhaan, jos kuvitellaan, että oppositio johtaa tätä maata ja sen tehtävä olisi laittaa talous kuntoon".

Eikä siinä kaikki, sillä kysyttäessä, että eikö oppositiolla pitäisi olla vaihtoehtoa, Lohi vastasi, että "se on toissijainen, koska vaikka sillä olisi kuinka hyvä vaihtoehto, ei sillä olisi mitään merkitystä, koska kukaan ei sitä toteuta". 

* * *

Saattaa hyvinkin olla, että poliittisessa oppositiossa on herännyt huoli Suomen talouden suunnan kääntymisestä positiiviseksi ja siitä, ettei valtiovarainministeri ole salannut tyytyväisyyttään tästä käänteestä. Ja siksi ollaan juuri nyt sormi suussa ellei suorastaan siellä suoliston toisessa päässä.

Nähtäväksi siis jää, keksivätkö suurimmat oppositiopuolueemme vaalikampanjoihinsa jonkinlaiset uskottavat poliittiset vaihtoehdot. Vai toivovatko ne saavansa ajettua vaalikarjan omaan laariinsa pelkillä löysillä puheilla ja nykyisiä hallituspuolueita piikittelevillä sanallisilla veistelyillä. 

Aikaa on toki vielä – reilut yksitoista kuukautta. Ja taustatukea on epäilemättä tulossa ainakin suurimpien medioidemme eli Yleisradion ja Helsingin Sanomien suunnalta. Nähtäväksi kuitenkin jää, että riittääkö se erityisesti siinä tapauksessa, että käyntiin lähtenyt talouskasvu jatkuu tai suorastaan kiihtyy kesän, syksyn ja talven aikana.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Näin on, mutta olkoon!

Himoverotus huolettaa suomalaisia
Yle levitti disinformaatiota hallitusta vastaan

Mari Rantanen esitteli ja Vigelius laukaisi

Petteri Orpon (kok) hallitus toi eilen eduskunnan hyväksyttäväksi peräti kolme lakiesitystä. Tästä syystä niiden valmistelua johtanut ja eduskunnassa asian esitellyt sisäministeri Mari Rantanen totesi eilen, että "meillä on tällainen maahanmuuton supertorstai". 

Lakiesitysten tarkoituksena on järkeistää Suomen maahanmuuttopolitiikkaa ottamalla käyttöön kansalaisuuskoe, tehostamalla laittomasti maassa olevien karkottamista ja maahantulokieltoa sekä hyödyntämällä EU:n muuttoliike- ja turvapaikkasopimuksen tarjoamat mahdollisuudet.

Kansalaisuuskokeen tarkoituksena on varmistaa, ettei Suomen kansalaisuutta myönnetä ilman hakijan perehtyneisyyttä suomalaiseen yhteiskuntaan. Tosin tentin läpäistäkseen kansalaisuuutta hakevan henkilön osaamisen ei tarvitse olla kovin kummoista, sillä monivalintakokeen läpäisyyn riittää jo se, että onnistuu valitsemaan oikean vaihtoehdon seitsemään kymmenestä kysymyksestä.

Sisäministerin mukaan hallitus "edellyttää henkilöiltä, jotka tavoittelevat Suomen kansalaisuutta, aktiivisuutta tehdä asioita tavalla, jota laissa edellytetään". Ja siksi kotouttamisrahoja suunnataan jatkossa entistä tarkemmin Suomen kansalliskielten opetukseen – mistä ei voi olla muuta kuin tyytyväinen. 

Maasta karkottamisen osalta hallitus pyrkii siihen, että karkotuspäätökset saataisin toteutettua nykyistä tehokkaammin ja nopeammin. Lisäksi maahantulokiellon perusteeksi lisätään kansallisen turvallisuuden vaarantaminen – tämä koskee myös EU:n alueelta Suomeen pyrkiviä henkilöitä. 

Kolmas muutos on lähinnä tekninen. Siinä pannaan toimeen EU:n muuttoliike- ja turvapaikkasopimus, joka mahdollistaa tulevaisuudessa turvapaikkaprosessin siirtämisen Unionin ulkopuoliseen maahan. Mainio asia tämäkin, kunhan tulevaisuus vain tulisi ennen kuin on myöhäistä.

* * *

Minun nähdäkseni kaikki hallituksen eiliset esitykset ovat hyviä ja tarpeellisia – elleivät suorastaan välttämättömiä – edellytyksiä sille, että maahanmuutto muuttuisi nykyisestä taakasta Suomen kannalta järkeväksi. Ja siksi on syytä tarkkailla, miten eduskunta suhtautuu niihin. 

Lienee tietenkin odotettavissa, että laitavasemmiston kansanedustajat suhtautuvat ainakin osaan esityksistä kielteisesti. Jos ja kun näin käy, se ei muuta Vasemmistoliitosta ja Vihreistä jo aiemmin syntynyttä kuvaa maassamme marssivana viidentenä kolonnana. 

Sen sijaan on jännittävää seurata, mitä tapahtuu hallituksen sisällä – erityisesti RKP:n ja Kokoomuksen eduskuntaryhmissä – sekä opposition pääpuolueissa SDP:ssä ja Keskustassa. Löytyykö niistäkin – ja jos löytyy, kuinka useita – halukkaita osallistumaan viidennen kolonnan toimintaan. 

* * *

Sivumennen sanoen ja aiheeseen väljästi liittyen: kansanedustaja Joakim Vigelius (ps) lohkaisi eilen sosiaalisessa mediassa varsin sattuvasti. Hän nimittäin laukaisi, että "On melkoinen veivaus, että ensin houkutellaan maailmalta pienituloisia pienituloisiksi Suomeen ja sitten ihmetellään, miten suuresti pienituloisuus onkaan kasvanut".

Tämän ihmetyksen näyttäisi jakavan myös professori Heikki Hiilamo, joka totesi maahanmuuton olevan köyhyyden lisääntymisessä "merkittävä tekijä. Työmarkkinoilla on tapahtunut muutos, jossa matalapalkka-ammateissa on yhä enemmän maahanmuuttajia". 

Lisäksi professori totesi asiaan vaikuttavan myös sen, että maahanmuuttajat asuvat isolta osin suurissa kaupungeissa, kuten Helsingissä, jossa asumiskustannukset ovat suhteellisen isot. Mitäpä tähän enää lisäämään mitään muuta kuin, sen, että meillä julkinen valta suorastaan kannustaa tähän tarjoamalla erilaisia vastikkeettomia tukia myös muiden maiden kansalaisille.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Oliko yhdenvertaisuusvaltuutettu Rainer Hiltunen virhevalinta?
Terrorismivaroitus
Uutissuomalaisen lista hallituksen maahanmuuttopoliittisista toimista