Uutta tietoa pääkaupunkiseudun demografisesta muutoksesta

Suomen Perusta on julkaissut raportin, jonka mukaan maahanmuuttajataustaisten ihmisten osuus väestöstä on Helsingissä 20 %, Espoossa 25 % ja Vantaalla 30 %. Lisäksi se toteaa, että maahanmuuttajataustainen väestön osuus alle 16-vuotiaista on yli puolet jo 15:lla pääkaupunkiseudun asuinalueella.

Eri lähiöiden välillä on kuitenkin suuria eroja. Maahanmuuttajia on erittäin paljon esimerkiksi Vuosaaressa, kun taas esimerkiksi Ullanlinnassa ja Pakilassa osuus jää hyvin pieneksi. Näin pääkaupunkiseudun alueet eriytyvät nopeasti toisistaan.

Maahanmuuttajia asuu erityisesti vuokra-asunnoissa, mitä kuvaa se, että heidän osuutensa ARA-vuokra-asuntojen asukkaista on melkein kaksinkertainen verrattuna heidän väestöosuuteensa. Näissä asunnoissa he ovat enemmistönä 16 pääkaupunkiseudun asuinalueella.

Maahanmuuttajat eivät myöskään ole tuoneet rikkautta pääkaupunkiseudulle, sillä heidän tulonsa jäävät selvästi kantaväestöä alhaisemmiksi. Vuosina 2020—2022 pääkaupunkiseudulle muuttaneiden ulkomaalaistaustaisten palkat ovat olleet Helsingissä 54,1 %, Espoossa 50,1 % ja Vantaalla 53,1 % kantaväestön palkkatuloista – siis vain hiukan yli puolet. Tämä on luonnollisesti johtanut erilaisten yhteiskunnallisten tukien runsaaseen käyttöön, mikä rasittaa pääkaupunkiseudun kaupunkien julkista taloutta.

* * *

Minusta oli myös mielenkiintoista, ettei Yleisradio tehnyt – ainakaan ennen tämän blogitekstin kirjoittamista – juttua Suomen Perustan raportista. Tosin ei sellaista tehnyt myöskään Helsingin sanomat tai MTV3:kaan. Eikä edes Uutissuomalainen, Demokraatti tai Kansan uutiset. 

Nähtäväksi jää, julkaiseeko joku tai jotkut näistä medioista ehkä myöhemmin lukijoilleen tiedon Suomen Perustan tutkimuksen tuloksista. Olisihan tutkittu tieto erittäin tärkeää ihmisten luodessa itselleen käsitystä maahanmuuton vaikutuksista Suomessa. 

Positiivista tässä suhteessa oli kuitenkin se, että Kokoomuksen Verkkouutiset huomioi raportin samoin kuin – luonnollisesti – Perussuomalaisten Suomen Uutiset. Valitettavasti nämä mediat eivät liene kovin suosittuja sen väestönosan piirissä, jonka käsitykset maahanmuutosta ovat kaikkein ruusuisimmat. 

Siksi suomalainen maahanmuuttokeskustelu ja siinä käytetyt argumentit – ainakin sen kannattajien puolella – pyörinevät myös tulevaisuudessa pikemminkin mielikuvien ja ennakkoluulojen kuin tutkitun tiedon varassa. 

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Hakunila on Suomen Mogadishu
Espoon Finnoossa on asuntoja, jotka kaipaavat asukkaita
Koulujen haaste syntyy köyhistä vaan ei työväenluokkaisista oppilaista

Kalasataman opetukset

Helsingin uutisissa julkaistiin ajatuksia herättävä juttu. Sen mukaan Kalasataman isojen asuntojen myynti takkuaa, eikä se ole ihme. 

Noiden asuntojen kappalemyyntihinta on nimittäin lähes miljoona euroa. Aika harvalla on sellaiseen varaa, ja jos onkin, niin moni ei halua käyttää sellaista euromäärää kerrostaloasuntoon kaupungin ydinkeskustan ulkopuolella. 

HU:n jutun mukaan ongelma on tiedostettu ja nyt rakennetaan isoja asuntoja, joita tuetaan kaupungin veronmaksajien rahoista. Niiden hinnaksi – ostajalle – tulee "vain" 590 000 euroa.

Vaihtoehtona veronmaksajien tukirahoille olisi tietenkin antaa markkinamekanismin toimia, jolloin miljoona-asuntojen hinnat laskisivat ennemmin tai myöhemmin. Samalla rakennuttajat oppisivat, että ennen rahojen panemista kiinni asuntorakentamiseen kannattaisi selvittää paljonko ihmisillä on oikeasti varaa ja halua sijoittaa asuntoonsa suunnitellulla paikalla.

Toinen mieleeni tullut kysymys koskee sitä, että onko veronmaksajien tuki tosiaan ihan välttämätöntä silloin, kun ihminen on halukas ja kykenevä sijoittamaan asuntoonsa 590 000 euroa. Sen verran sosialistia nimittäin löytyy minustakin, etten pidä noinkin rikkaille ihmisille kohdistettuja tulonsiirtoja järkevinä. 

Kolmas kysymys on sitten se, että mikä on kaavoituksen rooli Helsingin kaupungin – ja koko pääkaupunkiseudun – asuntojen hinnanmuodostuksessa. Oma käsitykseni on, että se on varsin suuri. Ellei suorastaan ratkaiseva. 

Positiivista HU:n jutussa oli se, että se päättyi sanoihin "Helsingin kaupunki on päättänyt luopua hitas-järjestelmästä". 

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Helsinki tuottaa asukkailleen sutta ja sekundaa – ilman huolta huomisesta
Helsingin Hernesaaresta halutaan väestönsekoittamo
Espoon Finnoossa on asuntoja, jotka kaipaavat asukkaita

Myyrmäki poliisin erityisvalvontaan

Suomessa harjoitettu maahanmuuttopolitiikka on saavuttanut jälleen yhden etapin. Poliisi nimittäin kohdentaa tehostettua ja näkyvää valvontaa Vantaan Myyrmäen alueelle kesän aikana. 

Se tarkoittaa käytännössä järjestyspoliisin jalka- ja autopartioinnin, liikenteen- ja pysäköinninvalvonnan, huumausainevalvonnan sekä nuorten kohtaamisten lisäämistä alueella. 

Näin tehdään siksi, että häiriökäyttäytyminen ja rikollisuus ovat lisääntyneet Myyrmäessä viime aikoina. Esimerkiksi viime elokuussa alaikäistä poikaa puukotettiin 20 euron takia, marraskuussa Yle kertoi alueesta tulleen merkittävä huumekaupan keskus, joulukuussa paikallislehti kertoi muutaman kympin ryöstöstä, jossa oli käytetty uhria kohtaan väkivaltaa ja tämän vuoden tammikuussa oli miestä puukotettu. 

* * *

Puhuin tämän blogimerkinnän aluksi maahanmuuttopolitiikasta. Näin siksi, että Myyrmäki on yksi Suomen maahanmuuttajavaltaisimmista kaupunginosista, vaikka sitä ei olekaan leimattu sellaiseksi yhtä vahvasti kuin vaikkapa Havukoski tai Varissuo. 

Tosiasia kuitenkin on, että myös Myyrmäen alle 16-vuotiaasta väestöstä yli puolet on ulkomaalaistaustaisia. Tästä joukosta neljä yhdestätoista tulee niin sanotuista isoista pakolaismaista ja joka kolmastoista muualta lähi-idästä. Siten näiden ryhmien osuus kaikista alle 16-vuotiaista nuorista on Myyrmäessä noin 22,4 prosenttia eli vajaat 600 nuorta ja lasta. 

Toivoa siis sopii, että poliisin tehostettu ja näkyvä valvonta rauhoittaa Myyrmäen, eikä siitä pääse muodostumaan ruotsalaistyyppistä lähiötä. Siis sellaista, jossa virkavallan aseman järjestyksenvalvojana ottaa paikallinen maahanmuuttajajengi - ja kantaväestöön kuuluvat asukkaat rupeavat etsimään itselleen uutta asuinpaikkaa tunteakseen olonsa turvalliseksi ja ympäristönsä miellyttäväksi myös tulevaisuudessa.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Mitä kunta- ja aluevaalien tulokset kertovat Helsingin tulevaisuudesta ja maahanmuuton seurauksista
Vantaa on Suomen vaarallisin, mutta Ylöjärveltä kuuluu kummia
Hölmöläisten kotimaa

Sofia Virta linjasi Vihreiden tavoitteet ja maahanmuuttajakysymyksen typeryyden

Helsingin sanomat haastatteli Vihreiden puheenjohtajaa Sofia Virtaa lyhyeen artikkeliin. Sen mukaan tämä haluaisi siirtää verotuksen painopistettä saastuttamiseen ja samalla keventää työn ja yrittämisen verotusta.

Se olisikin aikamoinen muutos, sillä nykyisin 116 325 miljoonan euron verotuloista 43 004 miljoonaa kertyy tulo- ja pääomaveroista. Se on noin 37 prosenttia. 

Muita suuria veroeriä ovat pakolliset sosiaaliturvamaksut 32 439 miljoonaa euroa (28 %) sekä arvonlisäverot 25 833 (22 %). Niistä vain jälkimmäistä voitaisiin käyttää saastuttamisen verottamiseen - tosin sitäkin vain siltä osin, kuin kyse on saastumista aiheuttavista verotuskohteista.

Sen sijaan esimerkiksi energiaverojen suuruus sekä autoveron ja ajoneuvoveron yhteenlaskettu määrä ovat vain 4063 ja 1 348 miljoonaa euroa eli 4,3 prosenttia ja hiukan yli yksi prosentti koko verokertymästä.  Niinpä Sofia Virran linjaus painopisteen muutoksesta tarkoittaisi lähinnä arvonlisäveron korottamista. 

Jos Virta kuitenkin tarkoitti verotuksen painopisteen siirtämisellä sekä arvonlisä-, energia-, auto- että ajoneuvoveron kertymän kasvattamista suuremmaksi kuin työn ja yrittämisen verottamista, tulisi näitä verolajeja nostaa noin 5 880 miljoonalla eurolla eli hiukan noin 19 prosentilla, minkä lisäksi esimerkiksi työn ja yrittämisen verotusta pitäisi laskea samalla summalla. Tämä tarkoittaisi 44,5 prosentin yleistä arvonlisäkantaa eli sen nostamista noin 17,5 prosenttiyksikköä korkeamaksi kuin EU-alueen korkeinta arvonlisäprosenttia yläpitävässä Unkarissa. 

Todellisuudessa kaikki arvonlisäverotus ei liity millään tavalla saastuttamiseen, joten käytännössä Virran tarkoittamien tavaroiden ja palveluiden arvonlisäveroa tulisi kiristää vielä yllä esittämäni laskutoimituksen lopputulostakin enemmän. Siksi kuulisin mielelläni puheenjohtaja Virralta, että sanoiko hän tositarkoituksella sen mitä sanoi.

* * *

Sofia Virta kertoi myös, että Vihreillä on tavoitteena, että jokaisesta ikkunasta näkyy vähintään kolme puuta. Tässä tavoitteessa on Virran mukaan kyse viheralueiden riittävän määrän varmistamisesta ja lähiluonnon saavutettavuudesta.

Kaikista oman asuntoni ikkunoista näkyy kokonainen metsä, joten tavoite on minun kohdallani irrelevantti. Jäin kuitenkin pohtimaan, että miten mahtaa olla aivan Helsingin keskustassa. Sieltä varmaankin löytyisi sellaisia ikkunoita, joista ei näy kolmea puuta. Näin etenkin tiiviiden kaupunkikortteleiden keskeltä ja talojen alimmista kerroksista. 

Sen sijaan en ole ihan varma, että miten puuntaimet menestyisivät sellaisissa kohteissa. Tai mihin kohtaan katua tai jalkakäytävää ne sijoitettaisiin. Vai olisiko Virran tarkoitus yksinkertaisesti purkaa nämä kadut ja istuttaa niiden tilalle puurivejä?

* * *

Lopuksi maahanmuuttajavaltaisella alueella oman kertomansa mukaan asunut puheenjohtaja Virta kertoi pitävänsä typeränä kysymystä siitä, että olisiko hän itse valmis asumaan maahanmuuttajavaltaisella alueella segregaation torjumiseksi ja laittamaan lapsensa sellaisen alueen päiväkotiin tai kouluun, jotta kantaväestön lasten osuus näillä alueilla ei pienenisi liikaa. Näin siksi, ettei hän pidä ajatuksesta, jonka mukaan maahanmuuttajataustaiset lapset olisivat vähemmän toivottavaa leikkiseuraa.

Kaiken kaikkiaan sain Helsingin sanomien jutun luettuani hyvän käsityksen Vihreiden puheenjohtajan loogisen ajattelun kyvyistä ja hänen edustamansa puolueen politiikasta. Ja mikä tärkeintä, pystyin sen pohjalta päättämään ilman vaikeuksia, että annanko puolueelle ja sen puheenjohtajalle kannatukseni ensi viikonloppuna järjestettävissä alue- ja kuntavaaleissa. 

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Paljastava näytelmä
Pysäyttääkö opposition ja järjestöjen haukkuma suojelupäätös metsälajien uhanalaistumisen?
Vihreiden punainen raja ylittyi - vai ylittyikö?

Köyhille altistuminen vaikuttaa eri tavalla rikkaisiin ja köyhiin

Länsimaisilla ihmisillä on mahdollisuus valita oma asuinpaikkansa. Sen seurauksena asuinalueet ovat jakaantuneet yhä selvemmin hyvin toimeentulevien ja köyhien ihmisten kesken. 

Toisaalta Suomen julkinen sektori on velkaantunut nopeasti, minkä seurauksena myös varakkailta köyhille suuntautuvia tulonsiirtoja joudutaan pienentämään. Tämä on asia, joka on saanut opposition täydelle laukalle, kuten esimerkiksi Antti Lindtmanin vahvalle vastakkanasettelulle perustuva vappupuhe osoitti. 

Yksi mielenkiintoinen kysymys tähän kaikken liittyen koskee sitä, millä tavalla ihmiset reagoivat siihen, kun he joutuvat kohtaamaan köyhiä ihmisiä. Useimmat tutkimukset ovat viitanneet siihen, että ihmisten altistuminen köyhille yksilöille liittyisi positiivisesti tulonjaon tukemiseen, mutta myös tämän kanssa ristiriitaisia tuloksia on havaittu.

Tässä suhteessa saatiin mielenkiintoista uutta tietoa tanskalaistutkimuksesta, joka selvitti aiempien tutkimusten epäjohdonmukaisuuksia käyttämällä pitkittäistä kyselypaneelidataa vuosilta 2008, 2011 ja 2017. Sen perusteella näytti siltä, että varakkaiden yksilöiden lisääntyvä altistuminen köyhille omissa yhteisöissään vähensi tulonjakopolitiikan kannatusta. 

Sen sijaan köyhien ihmisten kohtaamisen lisääntyminen nosti tulonjaon uudelleenjakamisen kannatusta vähätuloisempien ihmisten joukossa. Toisin sanoen köyhien näkeminen aiheutti eri tulotason henkilöille aivan erilaiset reaktion suhteessa tulonjakopolitiikkaan. 

Tulos on yhteensopiva sen kanssa, että vauraiden ihmisten on todettu hakeutuvan pois sellaisilta asuinalueilta, joille on syystä tai toisesta muuttanut myös köyhempää väkeä. Samalla näiden haluttujen asuinalueiden hintatasot ovat nousseet: toimikoon tässä esimerkkeinä vaikkapa Espoon rikkaiden kallis Westend ja maahanmuuttajien suosima ja puolet halvempi Suvela. 

Tutkimus kuitenkin jätti avoimeksi selityksen sille, miksi köyhien näkeminen vaikutti näin vahvasti ja eri tavoin rikkaiden ja vähemmän rikkaiden henkilöiden suhtautumiseen tulonjakopolitiikkaan. Toki itse kukin voi keksiä siihen enemmän tai vähemmän valistuneita arvauksia, mutta tietoa tämän tosiasian syistä on saatavissa ainoastaan uusien ja juuri tämän kysymyksen ratkaisemiseen suunniteltujen tutkimusten kautta. 

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Suhtautuminen maahanmuuttajiin ei ole muuttumassa positiivisemmaksi länsimaissa
Kiinalaiset eivät ole muita ihmisiä epärehellisempiä - mutta onko Halla-aho kilpailijoitaan rehellisempi?
Tasa-arvo on ihmisyhteisöjen perusluonteen vastaista

Kylmäävän kylmää

Huomenna alkavasta tammikuusta on ennusteiden mukaan tulossa poikkeuksellisen kylmä. Uutisoinnissa on väläytelty jopa 50 pakkasasteen lukemaa, vaikka todennäköisemmin jäämmekin "vain" -45 asteeseen. 

Hauskana yksityiskohtana MTV3 on näyttänyt myös uutispätkän vuodelta 1999, jolloin nähtiin kaikkien aikojen pakkasennätys -51,5 astetta. Näihin lukuihin tuskin päästään ensi kuussa kahdestakaan syystä: ensinnäkin ennätysasema Kittilän Pokassa on siirretty lämpimämpään kohtaan ja toiseksi vielä sitäkin kylmempiä lämpötiloja näyttänyt Sallan Naruskan mittausasema on poistettu kokonaan virallisista mittauspisteistä.

Joka tapauksessa - mikäli ennusteet osuvat oikeaan - on edessämme poikkeuksellisen kylmiä säitä. Se tarkoittaa vaikeuksia liikenteelle ja tarvetta paksuille vaatteille, mutta myös testiä yhä enemmän tuulivoimaan nojaavalle suomalaiselle sähköntuotannolle. 

Toivoa sopii, että maastamme löytyy riittävästi sähköntuotantokapasiteettia myös silloin, kun tarve on suuri, mutta tuulivoimalat pois pelistä. Ja ettei sähkön hinta nouse ensi kuussa niin korkeaksi, etteivät hatarimmissa mökeissä asuvat - ja siten kansan vähävaraisimmat - ihmiset pysty maksamaan tulevaa sähkölaskuaan.

* * *

Kirjoittelin muutama päivä sitten pohjoisen napajään nopeasta laajenemisesta viime viikkoina. Se on jatkunut edelleen ja eilisen tiedon perusteella arktisen merijään laajuus on ajankohtaan nähden ollut viimeksi nykyistä suurempi vuonna 2003. Siis 20 vuotta sitten. 

Käytän tässä samalla tilaisuuden kommentoida muutama kuukausi takaperin paljon uutisia herättäneen eteläisen merijään laajuutta. Esimerkiksi viime heinäkuussa uutisoitiin tutkijoiden olevan huolissaan siitä, että "Antarktikselta on kadonnut Argentiinan verran meri­jäätä". 

Huoli on ollut sikäli aiheellinen, että eteläisen merijään laajuus on lähes koko tämän vuoden ajan ollut kunakin ajankohtana mittaushistoriansa pienin. Tilanne on kuitenkin muuttunut viime viikkoina nopeasti ja tällä hetkellä se on laajempi kuin vuosina 1979, 2005, 2016, 2018, 2021 ja 2022. 

Kuten arvoisa lukijani varmasti huomasi, on noiden suppeimpien merijäiden joukossa myös mittaushistorian ensimmäinen vuosi. Tämä voi viimeaikaista uutisointia seurannelle olla yllätys, mutta tuskin jäätutkijoille: heillähän on koko ajan ollut hyvin tiedossa, ettei eteläisen merijään laajuudella ole juurikaan tekemistä globaalin ilmakehän lämpötilan kanssa toisin kuin arktista ympäröivällä napajäällä.

Näillä hyisillä uutisilla toivotan teille - arvoisat lukijani - oikein hyvää uutta vuotta! Ja kiitän ajatusteni lukemisesta ja kommentoimisesta kuluneena vuonna.  

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Näkyykö islantilaisen tulivuoren purkaus pohjoisessa?
Itkevät yliopisto-opiskelijat
Selitys pohjoisen merijään sulamisen pysähtymiselle

Ruotsalaispoliisi heräsi merkillisen myöhään

Ruotsalainen poliisipäällikkö varoitti eilen suomalaisia maahanmuuttajarikollisuudesta. Asiasta kertoneen Ylen uutisen mukaan hän näki Ruotsia uhkaavan vaaran "jo kymmenen vuotta sitten".

Sinänsä outoa, sillä jopa minä, suomalainen, olen nähnyt Ruotsin tilanteen vaarallisuuden jo vuonna 2010 eli kolmetoista vuotta sitten - enkä suinkaan ollut ensimmäinen. Kirjoitin nimittäin silloin otsikolla "Onko Pohjoismaiden muutos käsillä nyt?" seuraavasti: "omasta mielestäni ehkä kaikista merkittävin uutinen oli kuitenkin se, että paljon maahanmuuttajia sisältävillä alueilla vanhemmat eivät uskalla antaa lastensa todistaa rikollisia vastaan. Uutinen yhdistyy mielessäni Italian mafiaan ja osoittaa ruotsalaisen oikeusvaltion olevan vakavassa kriisissä."

Sekä esitin kysymyksen siitä, että "onko 110 000 islamilaista henkilöä sellainen lukumäärä, jonka seurauksena pohjoismainen yhteiskunta muuttuu vääjäämättä, syvällisesti ja kokonaisuudessaan? Ja mikäli vastaus on kyllä, onko tällainen muutos toivottava?"

Samassa blogimerkinnässä toivoin näitä "kysymyksiä analysoitavan avoimesti, julkisesti, tosiasioihin tukeutuen sekä epärealistista haihattelua ja älyllistä epärehellisyyttä välttäen. Samalla toivoisin näin saatuja johtopäätöksiä sovellettavan suomalaiseen maahanmuuttopolitiikkaan."

Tosiasia on, ettei toiveeni ole toteutunut vielä nytkään, vuonna 2023, vaikka myös Suomessa asuu jo pitkälle yli 110 000 islamilaista henkilöä ja suuriin kaupunkeihin on syntynyt maahanmuuttajavetoisia rikollisjengejä. Asiasta ainoana poliittisena liikkeenä puhuneita Perussuomalaisia pidetään edelleen suuressa osassa poliittista kenttäämme rasistisena puolueena ja kelvottomana hallituskumppanina. Eikä heille ole satanut tunnustusta pitkänäköisyydestä sen enempää muissakaan puolueissa tai edes suomalaisessa valtamediassa. 

Siksi eilistä ruotsalaispoliisin kommenttia ei saisi ohittaa, vaan sen tulisi herättää kaikki suomalaiset. Hänen mukaansahan maahanmuuttajajengeihin on puututtava "varhain ja vahvasti". Eikä ongelma poistu itsestään, eikä pysy erillään muusta yhteiskunnasta.

Siksi on syytä noudattaa ruotsalaispoliisin neuvoa: "suunnatkaa toimia heti ja hajottakaa ongelmaryhmät. Puuttukaa varhain perheisiin, joista jengiläiset tulevat ja tehkää heti selväksi, että tällaisia rinnakkaisyhteiskuntia tai jengejä ei hyväksytä. Tämä on tärkeää!"

On siis puututtava näihin ryhmiin kuuluvien ihmisten yksityiselämään. On pakotettava heidät luopumaan ongelmia aiheuttavista oman kulttuurinsa piirteistä alkaen naisten/tyttöjen alistamisesta ja uskonnollisten yhteisöjen yhteiskunnallisesti haitallisista opetuksista, sekä kiellettävä heiltä vapaa asumisoikeus yhteiskunnan tuella. Vakaviin rikoksiin syyllistyneet on karkotettava maasta. 

Samalla on huolehdittava siitä, että maahanmuuttajien jälkeläiset saadaan kouluissa omaksumaan opetussuunnitelmien mukaiset asiat sekä tuntemaan suomalaisen kulttuurin, jotta he myöhemmin voivat integroitua suomalaiseen yhteiskuntaan työtä tekevinä kansalaisina. Maahanmuuttajien tai heidän yhteisöidensä poikkeamista länsimaisista arvoista - kuten sananvapaudesta, ihmisten tasa-arvosta, uskonnonvapaudesta tai maallisen lain kunnioittamisesta - ei pidä ohittaa missään tilanteessa.

Lisäksi on syytä ymmärtää, ettei sen enempää kantaväestön kuin maahanmuuttajienkaan tilanne parane ottamalla tänne Pohjantähden alle lisää sellaisia ihmisiä, jotka sopeutuvat heikosti suomalaiseen yhteiskuntaan, ja joiden jälkeläisistä merkittävä osa hakeutuu rikolliselle tielle. Siksi viimeisten vuosikymmenten aikana harjoitettua liberaalia turvapaikka- ja maahanmuuttopolitiikkaa voidaan jatkaa vasta sitten - eikä päivääkään ennen - kun tämä ongelma on saatu ratkaistuksi Suomessa. 

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Oliko A-studiossa puhe pohjoiseurooppalaisen näköisestä nuorisorikollisuudesta?
Iiris Suomela on enemmän kuin huolestuttava henkilö
Onko Pohjoismaiden muutos käsillä nyt?

60 prosenttia suomalaisista pelkää katuväkivaltaa

Maaseudun tulevaisuuden julkaiseman mielipidetiedustelun mukaan 60 prosenttia suomalaisista pelkää väkivallan lisääntymistä julkisilla paikoilla. Kyselyn mukaan naiset pelkäävät enemmän kuin miehet ja vanhemmat enemmän kuin nuoret.

Pelkoa esiintyy erityisesti perussuomalaisten ja kokoomuslaisten parissa. Sen sijaan sinivihreässä Helsingissä "vain" hiukan yli puolet pelkäsi kyselyn mukaan katuväkivaltaa. 

Uutinen on sikäli merkittävä, että se kertoo karulla tavalla suomalaisen maahanmuuttopolitiikan täydellisestä epäonnistumisesta. Ja osoittaa sen tarvitsevan täydellisen suunnanmuutoksen. 

Vielä ei kuitenkaan olla - ehkä - samassa tilanteessa kuin Tanskassa, missä maahanmuuttajavaltaisia lähiöitä on alettu purkaa kovalla kädellä. Ihmiset on häädetty pois kodeistaan, joiden tilalle rakennetaan uusia. Tämän seurauksena ainakin asuinalueisiin perustuvan jengiytymisen toivotaan vähenevän. 

Tanskan uuden lähiöpolitiikan kohteina ovat alueet, joissa asuvista 18–64-vuotiaista yli 40 prosenttia on vailla koulutusta tai työtä viimeisten kahden vuoden aikana, rikoslain, aselain tai huumelain rikkomisesta tuomittujen 18-vuotiaiden ja sitä vanhempien osuus on yli 2,7 prosenttia viimeisten kahden vuoden aikana, vain perusasteen koulutuksen saaneiden 30–59-vuotiaiden osuus on yli 50 prosenttia ja 18–64-vuotiaiden työssäkäyvien keskimääräinen bruttotulo on alle 55 prosenttia kyseisen seudun keskimääräisestä bruttotulosta.

Missään kohdassa ei siten viitata ihmisten etniseen taustaan, mutta käytännössä kaikki politiikan kohteena olevat lähiöt ovat maahanmuuttajavaltaisia. Ketään ei luonnollisestikaan jätetä asunnottomaksi, vaan kaikille purettavien talojen asukkaille tarjotaan uusi koti muualta. 

Suomessa ei käsittääkseni ole yhtään lähiötä, joka täyttäisi edellä mainitut tanskalaiskriteerit. Sillä tiellä ollaan kuitenkin varsin pitkällä ainakin pääkaupunkiseudun ja Turun tietyillä asuinalueilla. Siis samoilla seuduilla, joilla on viime aikoina tunnistettu rikollisuuteen assosioituneita maahanmuuttajavaltaisia nuorisojengejä.

Nähtäväksi jää, mihin suuntaan suomalainen yhteiskunta kehittyy jatkossa. Samoin kuin se, vähentääkö tanskalainen lähiöpolitiikkaa sikäläistä maahanmuuttajiin assosioitunutta rikollisuutta. Tai ymmärtävätkö suomalaiset poliitikot, ettei nykyisellä maahanmuuttopoliittisella linjalla voida jatkaa. 

Tuon viimeisen kohdan osalta avainasemassa on se, ymmärretäänkö meillä erottaa toisistaan 1) humanitaarinen sekä 2) matalan ja 3) korkean palkkatason maahanmuutto. Ensimmäistä tulisi rajoittaa voimakkaasti, toinen sallia vain hyvin perustelluissa poikkeustapauksissa ja kolmatta pyrkiä suosimaan. 

Lisäksi sosiaaliturva tulisi sitoa kansalaisuuteen. Ja kansalaisuus osoitettuun kykyyn huolehtia omasta toimeentulostaan - siis ilman sosiaaliturvaa - sekä kotimaisen kielen ja keskeisten kulttuuripiirteiden omaksumiseen. 

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Sauli Niinistö nosti maahanmuuttopolitiikan pöydälle
Maahanmuuttovälikysymyksestä ja osaavan työvoiman rekrytoinnista
Maahanmuuttajien väkivaltarikollisuutta olisi helppo hallita

Sosialistinen hollitupa

Sosialismi on aate, "joka pyrkii luomaan tuotantovälineiden yhteisomistukseen perustuvan yhteiskuntajärjestyksen". Kuten tunnettua, tämä kaunis aate ei ole onnistunut koskaan eikä missään luomaan toimivaa yhteiskuntaa, jossa ihmisten olisi hyvä elää. 

Siitä huolimatta Suomessakin noin 35 - 40 prosenttia ihmisistä äänestää vaalista toiseen sen puolesta, että maahamme saataisiin lisää sosialismia. Sen seurauksena meillä on monenlaisia hyvää tarkoittavia ja verovaroin ylläpidettyjä etuja kansalaisille ja muille maamme asukkaille - toisin sanoen yhteiskunnalle allokoituja kustannuksia, jotka lähtökohtaisesti kuuluisivat ihmisten itsensä maksettaviksi. 

Tämä tuli mieleeni kun luin eilen illalla Maaseudun tulevaisuutta. Sen yhdessä artikkelissa nimittäin kerrottiin, että pääkaupunkiseudulla asumista tuetaan verovaroista yli 700 miljoonalla eurolla. 

Tämän tuen keskiarvo on noin 400 euroa, mutta kun lasketaan yhteen asumistuki ja toimeentulotuki voi helsinkiläinen asuja saada veronmaksajilta riihikuivaa rahaa yli seitsemänsataa euroa kuukaudessa. Näin siksi, ettei ketään voi Suomessa pakottaa muuttamaan pois kotikunnastaan vain siksi, ettei hänellä ole varaa siellä asumiseen. 

Ei siis ihme, ettei Helsingin veronmaksajien kukkarossa riitä rahaa kustantamaan koululaisille edes pyyhekumeja. Elleivät kaupungin poliittiset päättäjät sitten keksi nostaa asukkaiden veroäyriä.

Ilmiöön puuttui myös Kalle Isokallio blogissaan. Hän maalaili tuoreimmassa kirjoituksessaan maamme poliittista realismia seuraavin sanoin. 

"Yksinkertaisin ohje, jonka ehdokkaalle voi antaa on se, että lupaa hyvää useammalle, kuin kilpailijat. Sitä, mistä otat ne rahat niihin lupauksiisi, sinun ei kannata koskaan tarkentaa... kun vaalien jälkeen totuus iskee päin kasvoja, lupaukset lunastetaan ottamalla velkaa. Velkaa, jonka maamme nuoriso joutuu joskus maksamaan."

Tätä ohjetta lienevät noudattaneet ainakin Sanna Marin (sd) ja hänen hallituksensa ministerit, sillä miten muutenkaan olisi mahdollista, että tuoreessa budjettiehdotuksessa on päätetty rahoittaa valtion menoja yli kahdeksan miljardin euron velalla - plus mahdolliset velkojen lisääntyvät korkomenot. Monet niistä sellaisia, jotka lähtökohtaisesti kuuluisivat ihmisten itsensä rahoitettaviksi. 

Toinen eilen lukemani MT:n juttu oli lukijan mielipidekirjoitus, jossa päiviteltiin Suomesta Etelä-Eurooppaan virtaavia rahavirtoja sekä maamme vuosi vuodelta kasvavaa velkaantumista, vaikka "maksamme maailmanluokassa korkeimpia veroja". Juttu päättyikin toteamaan, että "tätä se sosialismi on, ei kannata yrittää ja ahkeroida, sillä tulosi tasataan talouskuria noudattamattomien maiden kanssa".

Nostin tämän kirjoituksen esiin siksi, että tuossahan se oli mainittu. Siis syy sille, miksi sosialismin kaunis aate ei ole onnistunut koskaan eikä missään luomaan toimivaa yhteiskuntaa, jossa ihmisten olisi hyvä elää. Sillä eiväthän yhteiskunnan rahat riitä, ellei kukaan viitsi yrittää eikä ahkeroida. 

Mutta eipä siinä kai mitään. Sellaistahan se elämämme on ollut jo pitkään tässä sosialistisessa hollituvassa. 

* * *

En malta olla lopuksi kommentoimatta tämän aamun juttua Helsingin sanomissa. Siinä pääkaupungin sosiaalidemokraattinen apulaispormestari "nostaa esille vaietun ongelman Helsingin kouluissa: ´Lapsia, jotka on pitäneet kädessään enemmän puukkoa kuin kynää´".

Uskon, että jokainen arvoisista lukijoistani tietää, että ylivoimaisesti suurin osa noista lapsista on syntynyt perheisiin, joilla on lyhyt historia Suomessa. Enkä siksi puutu siihen asiaan. 

Sen sijaan hämmästelen, että apulaispormestari ja HS haluavat "nostaa esille vaietun ongelman" mainitsematta sanallakaan kaikkien tämän blogin lukijoiden hyvin tietämää tekijää sen taustalla. Ihan kuin ongelmia voisi ratkaista tunnustamatta tosiasioita. 

Sivumennen sanoen: jutun mukaan kaupunki aikoo muuttaa näiden ongelmalasten takia koulupiirien rajoja. Teen siksi ennusteen: Helsingistä muuttaa tuollaisen muutoksen seurauksena - siis mikäli se tehdään - yhä lisää vauraita veronmaksajaperheitä naapurikuntiin tai vähän pidemmällekin.  

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:

Virtahevon kokoinen osoitus sosialismin seurauksista
Li Andersson nettoveronmaksajien kukkarolla
Helsingin uutisia

Suomeen perustetaan vastaanottokeskuksia

AlfaTV kertoi, että maahanmuuttovirasto on perustamassa Suomeen joukon uusia pakolaisten vastaanottokeskuksia. Syynä siihen ovat ukrainasta virtaavat pakolaiset, jotka on pystyttävä asuttamaan johonkin. 

Nähtäväksi jää, kuinka paljon tulemme kuulemaan valitusta näissä keskuksissa olevista apeista verhoista, pahasta ruuasta tai diskorahan vähäisyydestä. Tai urputusta uusista naapureista vastaanottokeskusten lähistöllä? 

Vai käykö sittenkin niin, että tämänkertaisen pakolaisaallon tulijat ilmaisevat tyytyväisyytensä saamaansa turvapaikkaan ja pyrkivät itse osallistumaan oman asuinpaikkansa viihtyvyyteen ja pitämään yllä hyviä suhteita naapureihinsa, joilla ei ole heihin suuremmin huomauttamista? 

Nähtäväksi jää myös se, että pyrkivätkö uusien vastaanottokeskusten asukkaat jäämään Suomeen elelemään sosiaaliturvan varassa vaikka väkisin. Ja ryntääkö heitä tässä asiassa neuvomaan joukko edistyksellisiä lakimiehiä? Vai palaavatko he kotimaahansa heti kun tilanne siellä on rauhoittunut?

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Tieteellinen tieto ei tue Kristiina Silvanin ihonvärilausuntoa
Miksi ukrainalaisten ja muiden tulijoiden ihonvärillä on merkitystä?
Minkä takia Yle julkaisee valeuutisia?

Helsingin uutisia

Helsingin sanomat kysyi muutamilta poliitikoilta näkemyksiä siitä, mitä selkeän epäonnistuneelle hitas-järjestelmälle pitäisi tehdä. Kyseessähän on sosialistisluonteinen järjestelmä, jonka avulla kaupunkilaisille yritetään saada kohtuuhintaisia omistusasuntoja. Asunnoille määritetään jo tontinluovutusvaiheessa korkein mahdollinen myyntihinta, jota asuntoa myöhemminkään myytäessä ei saa ylittää. 

Ongelma syntyy siitä, että keinotekoisen halpa hinta luo ylikysyntää ongelmineen. Asuntoja on päätynyt hitas-järjestelmän tarkoituksen vastaisesti hyvätuloisille ihmisille, ja koska asunnon saa panna vuokralle, on uusia hitas-asuntoja vuokrattu jopa välittömästi niiden luovutuksen jälkeen. Tällöin hitas-asunnon vuokratuotto on korkeampi kuin normaalin asunnon, koska itse vuokra määräytyy markkinoilla.

HS:n jutussa vihreä poliitikko totesi järjestelmän ajastaan jälkeen jääneeksi ja halusi suunnata verovaroja omistusasuntojen saamiseksi vuokratalovaltaisille alueille. Demaripoliitikko piti järjestelmää sinänsä hyvänä, mutta arveli sen kaipaavan korjauksia, joiden avulla voitaisiin huomioida yhteiskunnallisia näkökulmia. Vasemmistoliittolainen poliitikko halusi säilyttää pääkaupungissamme edelleen hintasäännellyn asuntotuotannon. 

Kaikkia kolmea edellä mainittua vihervasemmistolaista poliitikkoa siis yhdisti se, etteivät he halunneet ratkaista ongelmaa lisärakentamisella, vaan erilaisilla yhteiskunnallisilla manöövereillä. Siis puuttumalla markkinatalouden toimintaan suunnitelmataloudellisilla ratkaisuilla. 

Sen sijaan kokoomuslainen poliitikko tarjosi ongelmaan ratkaisua, jonka olisi voinut kuvitella olevan itsestään selvä kaikille vastaajille. Se on hitas-järjestelmän lakkauttaminen ja riittävä asuntorakentaminen, jolloin tarjonnan vastatessa kysyntää myös asuntojen hinnat laskevat. 

Tässä asiassa oleellista on huomata, että rakentaminen pääkaupunkiin riippuu täydellisesti maan kaavoituksesta. Ja se taas helsinkiläisistä paikallispoliitikoista. Siis juuri niistä ihmisistä, joista kolme neljästä ei jostain syystä edes maininnut asuntojen tarjonnan kasvattamista keinona kohtuuhintaisten asuntojen saamiseksi pääkaupunkiimme. 

* * *

Helsingin sanomat julkaisu pääkaupunkiimme liittyen toisenkin jutun. Sen otsikon mukaan "Suurin osa helsinkiläisistä kokee olonsa turvalliseksi asuin­alueellaan". 

Kun juttua lukee läpi, huomaa otsikon sisällön sinänsä vastaavan todellisuutta. Helsinkiläisistä nimittäin 60 prosenttia oli kertonut pitävänsä omaa asuin­aluettaan turvallisena viikon­loppu­iltaisin.

Jäin kuitenkin itsekseni tekemään vähennyslaskua. Jos 60 prosenttia ihmisistä pitää asuinaluettaan turvallisena, niin mitä ajattelee se 40 prosenttia? Eikö demokraattisessa valtiossa kotiseutuaan turvallisena pitävien ihmisten osuuden tulisi olla 60 prosentin sijaan 100 prosenttia?

Jos minä olisin helsinkiläinen poliitikko, kokisin epäonnistuneeni tulleeni turvallisuusasioissa täydellisesti. Sitä en kuitenkaan tiedä, mitä esimerkiksi tämän kirjoituksen alussa puheena olleet eri puolueiden poliitikot ajattelevat. Ja poikkeavatko heidän ajatuksensa omistani.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Eristäytyvä pääkaupunki
Voiko vihervasemmiston luoman ongelman torjua vihervasemmiston keinoin?
Kaupungin vuokra-asunnoista ja sosialismin kirouksesta

1 500 euroa parkkipaikasta?

Suomen pääkaupungin kaupunkiympäristölautakunta ilmaisi eilen halunsa nostaa asukkaiden pysäköintimaksuja reilusti. Käytännössä tahtotila oli, että autoilevat asukkaat saisivat jo ensi vuonna pulittaa menopelinsä seisottamisesta kaduilla 600 euroa vuodessa. 

Jatkossa maksua voisi korottaa enintään 15 prosentilla vuodessa tulevaisuudessa nähtävillä syillä. Yksi niistä olisi epäilemättä kaupungin rahantarve. 

Jos siis mentäisiin tällä maksimilla, nousisi asukaspysäköinnin hinta vuoteen 2030 mennessä yli 1 500 euroon. Käytännössä kyse olisi kaupungin tulojen kasvattamisesta autonomistajien kustannuksella.

Nähtäväksi jää, onko korotuksella vaikutusta pääkaupungin ja etenkin sen keskustan suosioon asuinpaikkana. Mutta jo nyt nähty lautakunnan päätös osoittaa punavihreän ajattelun syöpyneen syvälle Helsingin päättäjien ajatusmaailmaan: asiasta kertoneen uutisen mukaan lautakunnassa sitä kannattivat sosialidemokraatit, vasemmistoliittolaiset ja vihreät jäsenet. Kokoomuslaiset, perussuomalaiset ja ruotsalaiset puolestaan vastustivat. 

Esitystä kannattaneilla puolueilla on kaupunginvaltuustossa 42 paikkaa ja vastustaneilla 37 paikkaa. Lisäksi valtuustossa ovat edustettuina Liike Nyt, Keskusta ja Kristillisdemokraatit, joilla on yhteensä kuusi paikkaa, eli blokkina äänestäessään ne pystyvät kääntämään valtuuston esitystä vastaan. Mutta vain yhdellä äänellä.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:

Voiko vihervasemmiston luoman ongelman torjua vihervasemmiston keinoin?
Eristäytyvä pääkaupunki
Paavo Arhinmäki kiisti potkaisseensa autoa

Suomen tie unionin takamaasta osaksi modernia valtiota

Tämä on toinen osa blogimerkintäsarjaa, jossa käyn läpi Suomen historian merkittävimmät vaiheet. Sen ensimmäisessä kirjoituksessa kuvasin, kuinka Suomi (tai oikeastaan sen tiheimmin asuttu etelä- ja länsiosa) joutuivat osaksi Ruotsia, minkä seurauksena maamme kytkeytyi vääjäämättä läntisen maailman kehitykseen. 

Keskiajalla oli syntynyt Pohjoismaiden välinen Kalmarin Unioni, jossa valta siirtyi ajan myötä yhä selkeämmin unionikuninkaalle eli tanskalaisille. Suomen - ja samalla kaikkien pohjoismaiden - tulevan kehityksen kannalta tärkeää oli Kustaa Vaasan onnistunut kapina, joka palautti Ruotsin riippumattomuuden ulkopuolisista tahoista. 

Tämä tapahtui Itämeren kaupankäyntiä hallinneeseen Hansa-liittoon kuuluneen Lyypekin vapaakaupungin tuen avulla. Tämä tuki oli toki maksettava takaisin, eikä se onnistunut muuten kuin varastamalla keskiajalla vaurastuneen katolisen kirkon omaisuus - mille oikeutuksen antoi puolestaan luterilainen uskonpuhdistus. 

Myöhemmin Kustaa teki Ruotsista vielä riippumattoman Lyypekistä katkaisemalla napanuoransa siihen liittoutumalla Tanskan ja Alankomaiden kanssa sekä lyömällä niiden avulla käydyssä sodassa vapaakaupungin. Sen seurauksena Ruotsi - ja sen osana Suomi - irtisanoutui Hansa-kaupungin aiemmin vaatimista ja saamista lähes monopolimaisista ulkomaankauppaeduista. 

Näiden kaikkien saavutusten mahdollistamiseksi ja valtaansa kasvattaakseen Kustaa Vaasa joutui kehittämään Ruotsiin toimivan keskushallinnon veroja keräävine vouteineen ja kirjallisine käskyineen. Kauppa ohjattiin keskusvallan  valvontaan tapulikaupunkijärjestelmän avulla, jolloin myös se saatiin vaurastuttamaan kuninkaan henkilökohtaista omaisuutta sekä valtakuntaa. 

Kustaa Vaasa muutti myös oikeudenkäytön sellaiseksi, että lakituvissa siirryttiin syyllisten etsimiseen ja rankaisemiseen. Aiemmin tapana ollut pyrkimys luoda sovintoa riitelevien osapuolten - ja heidän sukujensa - välille jäi samalla taka-alalle. 

Näiden toimien kautta syntynyt uusi verotus- ja oikeuskäytäntö sekä kirkon otteen kirpoaminen vallasta johtivat kuninkaan vahvaan asemaan. Siinä Kustaa Vaasan alapuolella oli vain hänen palvelijoitaan ja uskollisia alamaisiaan. Tämän vallan tueksi kuningas loi myös vakinaisen armeijan, jonka ylläpito edellytti veroja eli rahaa. 

Rahatalouden merkitys ylipäänsä kasvoi koko valtakunnan alueella, mikä edisti suurtilojaan viljelevän aateliston ja kauppaa käyvien porvareiden asemaa suhteessa muuhun väestöön. Tämä nosti aateliston ja kaupunkien suurporvarit tavallisen rahvaan yläpuolelle. 

Kaiken kaikkiaan Kustaa Vaasan toimien seurauksena syntyi ja vahvistui kuninkaan johtama moderni tai ainakin esimoderni valtio, joka pystyi ohjaamaan koko valtakuntaa haluamaansa suuntaan. Samalla tavallisen kansan elinolojen kehitys kääntyi laskuun seuraavien kahden vuosisadan ajaksi -  näin kävi sekä Ruotsissa että Suomessa. 

Sarjan kaikki kirjoitukset:
Osa I: Suomen liittyminen osaksi läntistä kulttuuria
Osa II: Suomen tie unionin takamaasta osaksi modernia valtiota
Osa III: Kansan aseman oikeudellinen ja taloudellinen heikentyminen
Osa IV: Suomen historian kurjin aika
Osa V: Voiton tavoittelu pelasti maan
Osa VI: Hyödyn aika
Osa VII: Valistusajan diktaattori edisti kapitalistista taloutta
Osa VIII: Suomen liittäminen Venäjään johti rikollisuuden nousuun
Osa IX: Valistunut itsevaltias käynnisti talouskasvun
Osa X: Suomalaisuuden synty
Osa XI: Suomalainen demokratia ja naisten tasa-arvo
Osa XII: Verinen sisällissota
Osa XIII: Äärioikeiston kapina
Osa XIV: Suomen ensimmäisen tasavallan loppu
Osa XV:Paasikiven-Kekkosen linja
Osa XVI: Nousun ja tuhon kautta uudenlaiseen tulevaisuuteen

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Suomen liittyminen osaksi läntistä kulttuuria
Eikö Suomessa ole oikeutta eikä kohtuutta?
Tutkimuksen mukaan suomalaiset ovat Euroopan afrikkalaisia

Jari Taposen teesit peittävät kasvavia ongelmia

Kaikkea kansaa paimentamaan palkattu ylikomisario Jari Taponen esitti eilen Twitterissä näkemyksensä siitä, miksi Ruotsissa nähdään sen tyyppisiä ongelmia, joita olen itsekin kommentoinut viime päivinä suomeksi sekä kysellyt englanniksi, miten länsinaapurissa aiotaan jatkaa tästä eteenpäin. Taposen näkemyksiin tarttuivat myös ainakin Verkkouutiset ja MTV3.

Lyhyesti tiivistettynä Taposen näkemys on, että Ruotsissa on tehty sellaisia virheitä, jotka ovat johtaneet nyt nähtävissä oleviin ongelmiin, eikä Suomi siksi ole maahanmuuton suhteen samalla tiellä. Virheet ovat seuraavat. 

Ruotsissa henkirikos tehdään "ampumalla huumeiden myyntipaikkojen läheisyydessä". Lisäksi "Ruotsi on yhä melko vahva luokkayhteiskunta, jossa sosiaalinen liikkuvuus on selvästi vähäisempää kuin Suomessa".

Taposen mukaan Ruotsissa "suuriin lähiöihin asuttui suuria määriä siirtolaisia; ensin Suomesta, sitten Balkanista ja nyt Lähi-Idästä ja Pohjois-Afrikasta... jopa 70% Tukholman seudun segrekaatiosta selittyy asuntokannan rakenteella. Vaikka eriytymistä tapahtuu myös Helsingissä, niin täällä asuntopolitiikka perustuu sosiaaliseen sekoittamiseen."

Hän kiinnitti huomiota myös siihen, että "Suomessa palveluja on lisätty eriytymisvaarassa oleville alueille kun Ruotsissa niitä vähennettiin 90-luvulla. Ruotsissa palveluiden mukana alueilta vähenivät myös poliisit."

Lisäksi "Asuinalueet on nyt luokiteltu (ja samalla leimattu) eri tasoihin... etenkin nuoret, kokevat, ettei heillä ole samanlaisia mahdollisuuksia pärjätä yhteiskunnassa kuin muilla alueilla asuvilla. Järjestäytyneen yhteiskunnan tilalle ovat tulleet huumekauppiaat ja ns. helppo raha. Huumepiireissä ei päde kuluttajansuojalaki, vaan väkivalta."

Asiaa ei paranna se, että Ruotsissa "poliisi kykenee selvittämään vain 15-25% ko huumekauppaa pyörittävien jengien henkirikoksista. Nuoret eivät luota poliisiin, eikä poliisi tunne nuoria." Eikä myöskään se, että "Ruotsissa ääriliikkeet ovat selvästi voimakkaampia. Tähän on pitkät historialliset syyt... Asia liittyy tavalla tai toisella eriarvoisuuteen."

En epäile, etteikö Taponen olisi yksityiskohtien osalta oikeassa, mutta ehkä sallitaan kuitenkin muutama kommentti hänen edelle kirjaamiini väitteisiinsä.

Vaikka on totta, että meillä suurin osa henkirikoksista on känni-iltojen satoa, on meilläkin alettu tekemään väkivaltarikoksia huumekaupan yhteydessä (esimerkki ja toinen). Ja kuten tiedämme, ovat maahanmuuttajat myös Pohjanlahden tällä puolella vahvasti mukana tässä bisneksessä.  

Sekin on totta, ettei meillä ole sellaisia lähiöitä, joissa väestö koostuisi käytännössä kokonaan maahanmuuttajista. Mutta tämä kehitys on hyvässä vauhdissa monissa kaupunginosissa. 

Esimerkiksi Turun Varissuolla maahanmuuttajien määrä on kolmessa vuosikymmenessä kasvanut käytännössä nollasta yli 50 prosenttiin ja Helsingin Itäkeskuksessakin on ylitetty 40 prosentin raja. Sama lienee saavutettu myös Espoon Suvelassa, sekä ylitetty Vantaan Länsimäessä, Havukoskella ja Hakunilassa. 

Ei liene odotettavissa, että nämä kaupunginosat jatkossakaan houkuttelisivat kantaväestöön kuuluvia asukkaita, koska ihmisillä - niin maahanmuuttajilla kuin kantaväestölläkin - on taipumus hakeutua kaltaistensa seuraan. Siten ainekset "ruotsalaistyyppisten" lähiöiden syntymiselle ovat jo olemassa. 

En tiedä tarkalleen mitä Taponen tarkoitti Ruotsin Suomea voimakkaammilla ääriliikkeillä. Jos hän tarkoitti äärivasemmisto-, äärioikeisto- ja ääri-islamistipiirejä hän lienee oikeassa, koska Suomessa ei juuri nyt esiinny mainittavassa määrin kahta ensimmäistä, vaikka puhetta sellaisista on toki riittänyt, eikä islamistejakaan liene samassa mitassa kuin Ruotsissa siitä yksinkertaisesta syystä, että muslimien määrä ylipäätään on Suomessa oleellisesti pienempi. Muistetaan kuitenkin, että Suomesta lähti muslimiväestön kokoon nähden maailman eniten islamisteja taistelemaan ISIS:in Kalifaatin puolesta.

Näin katsottuna Taponen lienee oikeassa siinä, ettei meillä ole vielä samanlaista maahanmuuttajaongelmaa kuin Ruotsissa, emmekä ole välttämättä menossa Ruotsin tielle. Jotta se voitaisiin jatkossakin välttää, olisi edelle kirjaamani seikat nähtävä rehellisesti poliittisten päätöksentekijöiden parissa ja huomioitava maahanmuuttopolitiikassa. 

Toimenpiteistä tärkein on ongelmallisen maahanmuuton volyymin pienentäminen minimiin siihen asti, kunnes maassa olevat henkilöt ovat omaksuneet suomalaisen elämäntavan sekä asenteet työntekoa, ihmisoikeuksia ja muita ihmisiä kohtaan. Samalla on huolehdittava, etteivät päätöksenteossa pääse vallalle Taposen ulostulon kaltaiset toiveikkaat asenteet, eikä niitä toistelemalla peitetä kasvamassa olevia ongelmia.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Ovatko muslimit koiria?
Maahanmuuttajat terrorisoivat espoolaiskoululaisia, mutta valtamedia vaikenee
Ruotsalaistyyppisen maahanmuuttopolitiikan odotetut seuraukset yllättivät poliisin

Suomen liittyminen osaksi läntistä kulttuuria

Suomalaiset ovat maailman mittakaavassa poikkeuksellisen hyvin koulutettuja. Siitä huolimatta etenkin nuorison käsitys Suomen ja suomalaisten menneisyydestä on hyvinkin hatara.

Tällä blogimerkinnällä alkavassa kirjoitussarjassa yritän osaltani korjata tätä epäkohtaa esittelemällä Suomen historiallista kehitystä nojautuen pitkälti eteläpohjalaisen emeritusprofessori Heikki Ylikankaan esitykseen "Suomen historian solmukohdat" vuodelta 2007. Lisäksi hyödynnän muuta saatavissa olevaa tietoa sekä täydennän kokonaisuutta omilla näkemyksilläni. 

Metsästäjä-keräilijät asuttivat Suomen monelta suunnalta heti jääkauden jälkeen. Suomessa tuolloin asuvien ihmisten geenejä muokkasi kuitenkin noin 3 500 vuotta sitten voimakas väestövirta Siperiasta.

Hyvin tunnetut varhaiskeskiajan Leväluhdan ihmiset olivat yhtä lukuun ottamatta saamelaisten esi-isiä, jotka olivat tuolloin levittäytyneet paljon nykyistä Saamenmaata laajemmalle alueelle. Toisaalta Luistarista ja Hollolasta on löytynyt muinaista DNA:ta, jollaista ei juurikaan esiinny nykysuomalaisissa, mutta joka on yleistä Volgan-Uralin alueella. 

Nykyisen Suomen väestö jakaantuu suunnilleen Pähkinäsaaren rauhan rajaa pitkin kahteen ryhmään. Maanviljelys saapui maahamme noin 5 000 - 4 000 vuotta ennen ajanlaskun alkua, mutta mielenkiintoisesti keskiaikainen DNA on jakaantunut siten, että Lounais- ja Etelä-Suomessa ovat yleisiä muodot, jotka on yhdistetty metsästäjä-keräilijöihin. Idässä ja pohjoisessa esiintyy puolestaan enemmän maatalouteen liitettyjä geenimuotoja. Tämä viittaa siihen, että Suomessa olisi tapahtunut voimakkaita väestöliikkeitä keskiajan kuluessa - tai sitten vähät käytettävissä olevat keskiaikaiset näytteet eivät edusta oikealla tavalla näiden geenien silloisia todellisia suhteita.

Suomen varhaishistorian jälkeen maan joutuminen Ruotsin vallan alle viitoitti siellä asuvan väestön tulevaisuuden. Ylikankaan mukaan se tapahtui pääosin vapaaehtoisesti, koska suomalaisen yhteiskunnan järjestäytyminen ei riittänyt Baltian tapaan sotilaalliseen vastarintaan, vaan vainolaisia voitiin vältellä yksinkertaisesti pakenemalla loppumattomiin metsiin. 

Tästä säännöstä muodosti poikkeuksen muuta maata tiheämmin asuttu Satakunta. Siellä yhteiskunta oli paremmin järjestäytynyt - johon jo maakunnan nimikin viittaa - ja peltoviljelyksen yleisyys pakotti puolustamaan omaisuutta. Niinpä rannikon ruotsalaisasutus jäi Satakunnan kohdalla muuta Suomea ohuemmaksi.

Ruotsalaisten mukana maahan saatiin emämaasta kopioitu oikeusjärjestelmä sekä kristinusko, jotka puolestaan toivat mukanaan yhteiskunnallisen järjestäytymisen. Tässä vaiheessa maan mahtavimpana voimana voidaan pitää katolista kirkkoa, joka omisti peräti 21 prosenttia Ruotsin viljellystä maa-alasta. Sen lisäksi valtaa oli kuninkaalla sekä paikallisesti suurilla suvuilla. 

Näin Suomi oli tullut liitetyksi läntiseen maailmaan. Ja sen tulevaisuus sidottiin sadoiksi vuosiksi Ruotsin kohtaloihin niin hyvässä kuin pahassakin. 

Sarjan kaikki kirjoitukset:
Osa I: Suomen liittyminen osaksi läntistä kulttuuria
Osa II: Suomen tie unionin takamaasta osaksi modernia valtiota
Osa III: Kansan aseman oikeudellinen ja taloudellinen heikentyminen
Osa IV: Suomen historian kurjin aika
Osa V: Voiton tavoittelu pelasti maan
Osa VI: Hyödyn aika
Osa VII: Valistusajan diktaattori edisti kapitalistista taloutta
Osa VIII: Suomen liittäminen Venäjään johti rikollisuuden nousuun
Osa IX: Valistunut itsevaltias käynnisti talouskasvun
Osa X: Suomalaisuuden synty
Osa XI: Suomalainen demokratia ja naisten tasa-arvo
Osa XII: Verinen sisällissota
Osa XIII: Äärioikeiston kapina
Osa XIV: Suomen ensimmäisen tasavallan loppu
Osa XV:Paasikiven-Kekkosen linja
Osa XVI: Nousun ja tuhon kautta uudenlaiseen tulevaisuuteen

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:

Ranskalaisia väestönvaihtoja
Ottaisimmeko mallia keskiaikaisesta naisrauhasta?
Viikinkien retket perustuivat teknis-taloudelliseen vallankumoukseen

Voiko vihervasemmiston luoman ongelman torjua vihervasemmiston keinoin?

Suomen talous on rakennettu markkinatalouden varaan. Se tarkoittaa, että taloudessa pyritään hyödyntämään niin sanottua markkinoiden näkymätöntä kättä, joka ohjaa yksityisten kansalaisten ja heidän omistamiensa yritysten rahaa taloudellisesti kannattaviin vaihtoehtoihin ja samalla ehkäisee heitä tarttumasta huonoihin. 

Koska näkymätön käsi on kuitenkin joskus kovin raaka heikoimmille, on suomalaisessa taloudessa myös monia piirteitä suunnitelmataloudesta, jossa ajatuksena on se, että ihminen suuressa viisaudessaan kykenisi toteuttamaan parempaa ja oikeudenmukaisempaa yhteiskuntaa kuin raakojen markkinoiden ohjaamana. Tiedämme historiasta ja nykypäivästä, ettei suunnitelmatalous toimi käytännössä, mutta siitä on kuitenkin usein suurta hyötyä inhimillistämään markkinatalouden tuottamia lieveilmiöitä. 

Yksi esimerkki suomalaisesta suunnitelmatalousväritteisestä markkinataloudesta näyttää syntyvän Helsingin uudelleen rakennettavaan Mellunmäkeen. Siellä suunnitellaan rakennettavaksi Metroaseman yhteyteen kahta suurta kerrostaloa, jotka on tarkoitus kaupata siten, ettei asuntojen ostajiksi hyväksytä suuria sijoittajia. 

Lisäksi rakennettavien asuntojen kokoa rajataan siten, että asunnoista 40 prosenttia olisi vähintään kolmen huoneen perheasuntoja ja yksiötkin kohtuullisen suuria. Kaupungin ilmiselvänä tarkoituksena on siis saada asuntojen ostajiksi tavallisia perheitä sen sijaan, että ne täytettäisiin vuokralla asuvilla henkilöillä. 

Näin tehdään punavihreän apulaispormestari Anne Sinnemäen (vihr) mukaan siksi, että että vapaarahoitteiseen omistusasuntotuotantoon on viime vuosina tullut toimijoita, jotka ovat hankkineet paljon asuntoja vapaarahoitteiseen vuokra-asuntokäyttöön. Näin halutaan myös "ehkäistä alueellista eriarvoistumista ja kohottaa huonossa kunnossa olevan metroaseman seudun profiilia".

Kaiken tämän taustalla on pyrkimys rajoittaa Helsigin asuntojen hintojen nousua, mutta tietenkin myös se sanomatta jäänyt tosiasia, että Helsinki on monikulttuuristumassa erittäin nopeasti ja sen seurauksena on syntynyt suuri vaara siitä, että vuokra-asuntovaltaiset asuinalueet muuttuvat Ruotsin esimerkin kaltaisiksi ongelmalähiöiksi. Tosin ongelmana eivät niinkään ole Venäjältä tai Virosta työtä tekemään tulleet maahanmuuttajat, vaan etelämpää tulevat sotaa ja vainoa paenneet henkilöt. 

Siis henkilöt, joiden maahanmuuttoa ovat tukeneet täsmälleen samat tahot, joiden talouspoliittiset ajatukset ovat lähempänä suunnitelma- kuin markkinataloutta - eli Sinnemäen kaltaiset poliittisen vasemmiston edustajat. Siksi lähivuosina tuleekin olemaan äärimmäisen mielenkiintoista nähdä, onnistutaanko poliittisen vihervasemmiston luomaa ongelmaa torjumaan poliittisen vihervasemmiston keinoin. 

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Anni Sinnemäki hidasti Helsingin detroitisoitumista
Tiedostava etujoukko ei välitä kansan tahdosta
Punavihreä Helsinki osoittaa äänestämisen tärkeyden

Liian tärkeitä asioita viranomaistoiminnalla tai mediapropagandalla ohjattavaksi

Kallion punavihreän kuplan perspektiivistä näyttänee siltä, että yhä suurempi joukko ihmisiä on siirtymässä vegaaneiksi ja lihan syöminen olisi siten katoavaa kansanperinnettä. Sama koskee yliopistoja, jossa etenkin trendikkäät nuoret opiskelijatytöt ovat profiloituneet kasvisruuan ystävinä.

Kasvisruuan syömistä on edistetty myös yhteiskunnan toimin. Siitä esimerkkinä joissain kunnissa noudatettu koululaisten kasvisruokapäivä tai armeijan marssittaminen pelkillä rehuilla. Vegaaniuden tavanomaisuutta ovat korostaneet myös lehtimiehet, jotka esimerkiksi Helsingin Sanomissa laativat merkittäviä määriä kasvisruokajuttuja. 

Kyse on kaikesta huolimatta näköharhasta. Tämän osoitti jälleen kerran Ylen juttu, jossa oli kuvaaja suomalaisten syömän lihan määristä. Sen mukaan sianlihan syönti on vuoden 2000 jälkeen jonkin verran kyllä taantunut, mutta broilerin kulutus lisääntynyt sitäkin enemmän. Näitä kalliimman naudanlihan syöminen on pysynyt varsin vakaana. 

Tällä asialla ei sinänsä ole sen suurempaa merkitystä. Kertoopahan vain siitä, kuinka viranomaistoiminnalla ja mediapropagandalla on omat rajoitteensa: niillä ei ilman pakkokeinoja voida saada aikaiseksi muutoksia, elleivät ne ole sellaisia, jotka ovat kansalaisten hyväksyttävissä. Tällaiseen ruoka ja ravinto ovat ihmisten omalta kannalta aivan liian tärkeitä asioita. 

Sama koskee myös asuinpaikkoja tai lasten koulunkäyntimahdollisuuksia. Ja siksi Suomessa harjoitettu maahanmuuttopolitiikka tulee joka tapauksessa johtamaan yhteiskunnan suurempaan segregoitumiseen ja sitä kautta sitä suurempiin ongelmiin, mitä useampia heikosti yhteiskuntaamme sopeutuvia ihmisiä maahamme haalitaan.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Miksi lihansyönti on syntiä?
Valeuutinen - mutta kumpi?
Ruokafasismia Helsingissä

Kolme kysymystä Ruotsin hallituskriisin johdosta

Ruotsi on ajautunut hallituskriisin sosialistisen vuokra-asuntopolitiikkansa takia. Näin siksi, että maassa harjoitettu vuokrakattopolitiikka on johtanut suorastaan absurdiin tilanteeseen, jossa vuokra-asuntoja joutuu odottelemaan vuosia ja jopa vuosikymmeniä. 

Tämä jo itsessään kertoo niistä ongelmista, joita suunnitelmatalous aiheuttaa. Se, mikä on jäänyt kuitenkin kertomattaa suomalaisessa valtamediassa, on Ruotsin maahanmuuttopolitiikan merkitys nyt syntyneen ongelman taustalla. 

Länsinaapurissahan väkiluku on kasvanut kymmenessä vuodessa miljoonalla ihmisellä, joista suurin osa on maahanmuuttajia - vieläpä yhteiskunnan elätettäväksi eli vuokra-asuntoihin pitkäksi aikaa asettuvilla humanitaarisilla sellaisilla. Tämän muutoksen yhtenä merkkinä on jo puoli vuosikymmentä sitten tapahtunut suomalaissyntyisten korvautuminen syyrialaissyntyisillä maan suurimpana maahanmuuttajaryhmänä.

Niinpä tavallisen työtä ja veroja maksavan medelsvenssonin on turha haaveilla vuokra-asunnosta, vaan hänen on tyytyminen elämiseen siellä mistä asunnon onnistuu hankkimaan. Rahallahan asiaa ei voi auttaa - ei ainakaan suurimmissa kaupungeissa. 

Ongelma on noussut niin vakavaksi, että jopa maan vihervasemmistohallitus on joutunut yrittämään sen purkamista. Esteeksi ovat kuitenkin nousseet poliittisen keskustan pönkäpuolueet sekä ideologisista syistä sosialistista asuntomarkkinaa Ruotsiin vaativa vasemmistopuolue.  

Tänään on sitten sen päivä, jolloin Ruotsin parlamentin pitäisi äänestää Löfvenin hallituksen luottamuksesta. Mikäli hallitus kaatuu, ovat edessä uudet hallitusneuvottelut tai mikäli ne eivät johda tulokseen myös uudet vaalit.

Molemmat tarjoavat ensimmäistä kertaa realistisen mahdollisuuden myös muiden puolueiden hylkimille Ruotsidemokraateille hallitukseen nousemiseksi - osin siksi, että Kokoomuksen lisäksi myös Liberaalit olisivat hyväksymässä sen hallituskumppanikseen. Näin siksi, että puolueen kannatus on niin suuri, että ilman sen mukaan ottamista ei länsinaapuriin ole käytännössä mahdollista saada porvarienemmistöistä hallitusta.

Tähän tilanteeseen liittyen haluan antaa teille, arvoisat lukijani, pohdiskeltavaksi kolme kysymystä.

1. Kannattaisiko Ruotsidemokraattien tutkia tässä tilanteessa tarkoin soinilaisten Perussuomalaisten - ja myöhemmässä vaiheessa Sinisen tulevaisuuden - hallitustaipaleen vaiheet Sipilän kabinetissa ennen päätöstään hallitukseen lähtemisestä?

2. Kannattaisiko Suomessa ihmisten perehtyä - ja medioiden antaa heille siihen mahdollisuus - suunnitelmatalouden ja punavihreän maahanmuuttopolitiikan vaikutuksesta pohjoismaisten asuntomarkkinoiden toimintaan?

3. Kannattaisiko pönkäpuolue Keskustan lähteä Suomen punavihreästä hallituksesta ja sitä kautta kaataa Marinin-Ohisalon valta sekä ryhtyä neuvotteluihin Kokoomuksen ja Perussuomalaisten kanssa uuden kabinetin pystyttämisestä hoitamaan maassamme sosialistisen jakopolitiikan seurauksena raunioitumassa olevaa julkista taloutta?

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Maria Ohisalolta uusi linjaus
Hyvä, että Perussuomalaiset hajosi
Ruotsin vaikea ratkaisu

Suomiko sananvapauden mallimaa?

Helsingissä Perussuomalaisten mainos toi esille sen ongelman, että humanitaaristen maahanmuuttajien asuttaminen pääkaupungin kunnallisiin vuokra-asuntoihin aiheuttaa kantaväestölle asuntopulaa. Mainoksessa oli kuvattu rappukäytävän asujalista, jossa lähes kaikkien nimien kohdalla luki "tuli jonon ohi". Kuvan alla oli teksti, jossa ongelma liitettiin huonoon maahanmuuttopolitiikkaan.

Mainos poistettiin sen jälkeen kun perussuomalaisten vastustajat olivat tehneet siitä useita valituksia. Päätöksen tekivät ulkomainosyhtiö JCDecaux ja Helsingin kaupungin liikennelaitos. Perusteluna nämä esittivät, että vaalimainos olisi vihjannut Helsingin vuokra-asuntojen jakamisessa suosittavan maahanmuuttajia. Lisäksi siinä oli annettu ymmärtää, että asunnon saaminen perustuisi jonottamiseen, vaikka näin ei ole.

Asiaa kommentoinut emeritusprofessori piti erikoisena, että mainos on poistettu rasismin perusteella, koska "kyseistä mainosta ei edes ole kohdistettu mihinkään ihmisryhmään". Lisäksi hän totesi, että erityisesti vaalimainosten sensuroinnin pitäisi olla todella korkean kynnyksen takana, koska vaaleihin "liittyy aina oikeus esittää näkemyksiä, kenties jopa laajempi oikeus kuin muutoin".

Perussuomalaiset tullevat ryhtymään vaalimainosten ilmeisen laittoman poistamisen seurauksena jonkinlaisiin toimenpiteisiin, mutta niiden luonnetta ei ole vielä päätetty. Eikä varmaan päätetäkään ennen vaaleja, sillä mainoksen poistaminen katukuvasta on antanut sille enemmän julkisuutta kuin se olisi koskaan voinut saada ilman poistamispäätöstä. 

Itse näen tapauksen erityisen huolestuttavana. Mainoksen esille nostama huoli on sekä todellinen että vakava, ja kaikista sellaisista on voitava puhua demokratiassa. Myös silloin, kun asiaan liittyvät maahanmuuttajat.

Vielä tärkeämpää on kuitenkin sananvapaus, joka tunnetusti erottaa ihmisten kannalta hyvät yhteiskunnat huonoista. Tässä mielessä Helsingin kaupungin liikennelaitos ja JCDecaux ovat osoittaneet ymmärtämättömyyttä - mutta omituista on myös se, etteivät demokraattisiksi itseään väittävät suomalaispuolueet ole asettuneen asiassa sananvapauden puolelle.  

Itselleni tämä tarkoittaa yksiselitteisesti sitä, että selkeästi suurin osa suomalaispuolueista on viime kädessä epädemokraattisen sensuurin kannattajia. Tämä ei tietenkään ole mitenkään uutta, sillä samaan viittaa myös se, ettei poliittinen kenttämme ole asettunut yksiselitteisesti puolustamaan Päivi Räsästä (kd) hänen jouduttuaan valtakunnansyyttäjän uskonnollisperusteisen sananvapausvainon kohteeksi.

Voidaankin hyvin kysyä, että mikä on yhtenä maailman vapaimpana pidetyn Suomen sanan- ja poliittisen argumentaation vapauden tilanne? Sekä vastata, että tosiasioiden pohjalta tarkasteltuna näyttäisimme olevan Valko-Venäjän diktaattorin Alexander Lukashenkon viitoittaman tien alussa. 

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Vasemmistolainen sanaili vasemmistosta
Allardtin näkemyksen mukaan valta on annettava Perussuomalaisille!
Niljakasta ja röyhkeää tanssia oikeusvaltion haudalla

Rakenteellista tai ei, verotuksella on vaikutuksensa

Tehyn ekonomisti Ralf Sund kertoi, että rakenteellinen alijäämä on käsitteenä pelkkää sumustusta. Hänen mukaansa "kuntasektorilla palkkavaatimukset tyrmätään toistuvasti vetoamalla rakenteelliseen alijäämään, josta syystä varoja ei ole. Kun ongelma määritellään rakenteelliseksi, halutaan antaa kuva, ettei asialle voi tehdä mitään."

Sund vielä tarkensi, että "kaikki tulot ja menot ovat ihmisten päätöksiä. Vaihtoehtoja päättää on lähes rajattomasti. Kyse ei ole rakenteista."

Tehyn ekonomisti esitti perusteluksi väitteen, jonka mukaan kuntien tulojen "suuruus määräytyy melko pitkälle veroäyrin suuruuden mukaan. Päätös tehdään kunnanvaltuustoissa. Se on siis ihmisten päätös. Rakenteellisuuden määritelmää tuskin täyttää kunnanvaltuustojen ujous nostaa veroja."

Tähän haluaisin esittää vastalauseen. Niin omalta kohdaltani kuin epäilemättä monen muunkin kohdalta veroäyrillä on tässä muutenkin korkean verotuksen maassa kyllä vaikutusta esimerkiksi asuinpaikan valinnassa. Sitä enemmän, mitä korkeapalkkaisemmasta ihmisestä on kyse. 

Jos ja kun näin on, niin kyllä tämän kaiken looginen seuraus on se, että - Sundia lainatakseni - ihmisen veropäätöksen seurauksena voidaan kunnasta häätää myös hyväpalkkaiset asukkaat. Ja sitä kautta ehkäistä sen mahdollisuuksia kerryttää käyttöönsä verotuloja.

On tämä sitten rakenteellinen ongelma tai ei, on se kuitenkin asia, joka jokaisen kuntapäättäjän pitäisi ymmärtää. Ja koko maan hallituksen silloin, kun se suunnittelee veronkorotuksia ylläpitääkseen sellaisia menoja, joille ei saada vastinetta tulopuolelle - esimerkkinä vaikkapa ne lähes 100 000 000 euroa, jotka annamme valtion kassasta joka kuukausi kehitysapuna.

Niille aidosti huipulla eläville ja suuria verotuottoja tahkoaville ihmisille, joille kielitaito ei ole este, eikä kansainvälinen työyhteisö pelottava, korkean verotuksen ympäristöstä muualle muuttaminen ei tuota vaikeuksia. Mutta pois muuttaessaan he siirtävät veronsa sellaiselle asuinympäristölle, joka jättää heille Suomea enemmän päätösvaltaa omien tulojensa kuluttamiseen. 

Ja tämä ei olekaan mikään pikkujuttu, sillä 22 prosenttia suomalaisista maksaa yli 95 prosenttia kaikista ansiotuloveroista. Voidaan toki sanoa, että he ovat moraalittomia tai että onhan heillä varaa, mitkä  seikat saattavatkin jossain määrin pitää paikkansa. Mutta yhä lailla selvää on, että heillä on - muiden elämisen maksamiseen kyllästyttyään - myös vapaus ja houkutus siirtää isot tulonsa muualle verotettaviksi. Ja siitä kärsii jokainen noiden tulojen verotuksesta osansa saava vähävarainen.

Siksi on tärkeää, että niin kunnat kuin valtiotkin harrastavat kohtuutta verotuksessaan. Ja että ne ohjaavat menonsa tulojen mukaan vain välttämättömään - ellei niille sitten ole jollain aikavälillä saatavissa riihikuivaa vastinetta.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Kuinka nainen eroaa miehestä?
Sosialismin seireeninlaulu houkuttaa hallitusta
Yhteiskuntavastuu ja verokiila