Elina Hiltunen ja Kokoomuksen naistenpuute

Kokoomus savusti alle kolmekymppisen turkulaisen kunnanvaltuutetun Elina Hiltusen pois puolueesta, koska tämä esitti sosiaalisessa mediassa islamia kritisoivaksi tulkittuja kannanottoja. Jatkossa tämä nuori nainen tekee politiikkaa Perussuomalaisissa. 

Tapaus ei sinänsä ole kovin merkittävä, sillä Hiltunen ei missään tapauksessa – ainakaan toistaiseksi – ole ollut erityisen merkittävä poliitikko. Sikäli hänen häätämisensä puolueesta on kuitenkin merkityksellistä, että Kokoomus on jo pitkään kärsinyt naisten puutteesta ja ehkäpä sen seurauksena myös alhaisesta suosiosta kauniimman sukupuolen joukossa. 

* * *

Asiaa ei taida myöskään parantaa se, että monet Kokoomuksen vahvimmista naispoliitikoista ovat leimallisesti arvoliberaaleja. Tarkoitan Aura Sallan ja Sirpa Pietikäisen kaltaisia naisia, joita ei arvokysymyksissä pysty erottamaan vihervasemmistolaisista. Lisäksi monet muut, kuten Elina Valtonen, Pia Kauma tai Sari Multala, sijoittuvat lähinnä konservatiivin ja liberaalin keskivaiheille.

Tässä suhteessa Elina Hiltunen arvokonservatiivina poikkesi kokoomusnaisten valtavirrasta ja tuli siksi savustetuksi ulos puolueestaan. Ja koska kyseinen nuori nainen on aktiivinen sosiaalisen median käyttäjä, nousi asia esille näkyvämmin kuin hänen tähänastisilla poliittisilla meriiteillään olisi muuten käynyt. 

Lopputuloksena tästä kaikesta on todennäköisesti se, että osa Kokoomusta tähän asti kannattaneista arvokonservatiivisista suomalaisnaisista siirtyy Hiltusen mukana Perussuomalaisten kannattajiksi. Eikä Kokoomuksen kannatus tämän seurauksena ainakaan kohene naisten parissa. 

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
EU-parlamentti lisäsi Muslimiveljeskunnan terrorijärjestöjen listalle – suomalaismeppien vastustuksesta huolimatta
Päähallituspuolueiden kannattajat luottavat hallitusyhteistyöhön
Hallitus sai kansalta valtakirjan kasvojen peittämisen kieltämiselle

Arvoliberaali vasemmisto ja palestiinalaiset

Olen ymmärtänyt, että juuri palestiinalaiset ovat arvoliberaalin vasemmiston ulkopoliittisessa suosiossa, koska heillä ei ole omaa valtiota. Tämä olisi tietenkin hyväksyttävä peruste, ellei kielteistä päätöstä itsenäisen Palestiinan syntymisestä olisi tehty juuri palestiinalaisten johdon omalla päätöksellä – jopa kahdesti.

Olen myös siinä käsityksessä arvoliberaalin vasemmiston joukossa tuetaan erityisesti erilaisia seksuaalivähemmistöjä ja rauhanaatetta. Sen sijaan en ole ymmärtänyt sitä, miten vasemmistoon kallellaan olevien ihmisten aivot toimivat, jotta kaikki heidän erilaiset näkemyksensä muodostavat jollain tavalla koherentin tuntuisen maailmankuvan. 

Tämä juolahti mieleeni, kun lueskelin MTV3:n ja Ilta-Sanomien uutisia tuoreesta raportista, joka koskee palestiinalaistaistelijoiden toimintaa lokakuun seitsemäntenä päivänä vuonna 2023. Niiden mukaan heidän hyökkäyksessään nähty raaka seksuaalinen väkivalta ei ollut sattumanvaraista vaan tarkoituksellista ja koordinoitua. 

* * *

Raportin mukaan palestiinalaiset käyttivät peräti kolmeatoista väkivallan muotoa kuten raiskausta ja joukkoraiskausta, seksuaalista kidutusta ja silpomista, pakotettua alastomuutta, seksuaaliseen väkivaltaan liittyvää tappamista, kuoleman jälkeistä seksuaalista väkivaltaa sekä seksuaalista väkivaltaa perheenjäsenten silmien edessä. Eikä tämä kaikki suinkaan ollut tekijöilleen vastenmielistä, vaan he suorastaan nauttivat teoistaan. 

Toki palestiinalaistaistelijat tappoivat juutalaisia myös ilman seksuaalista väkivaltaa. Kaikkiaan uhreja kertyi noin 1 200 ja lisäksi he ottivat 251 panttivankia. 

* * *

Voisi kuvitella, että arvoliberaalit vasemmistolaiset, jotka puheissaan tukevat seksuaalista monimuotoisuutta ja rauhaa tuomitsisivat edellä kuvatun kaltaisen käytöksen ja vähintäänkin moittisivat sitä harjoittanutta kansaa. Näin ei kuitenkaan ole käynyt, vaan palestiinalaisten "saavutusta" on näissä piireissä juhlittu estoitta vielä senkin jälkeen, kun lokakuun 7. päivän tapahtumien yksityiskohdat ovat olleet julkisuudessa. 

Näin oli myös Suomessa vuoden 2024 Pride-kulkueessa, johon osallistui peräti 100 000 ihmistä – epäilemättä pääosin sellaisia, jotka kannattavat arvoliberaalia vasemmistoa. Eikä palestiinalaisten tukemista ja lippuja unohdettu myöskään viime vuonna. 

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Tieteellistä tietoa wokelluksesta

Gazalaisten kärsimyksille on sekä ultimaattinen että proksimaattinen syy
Pelihimo ja takapiru

Yhteiskunnallisesta keskustelusta runkkuringin kautta kaninkoloon

Verkkouutiset oli kiinnittänyt huomionsa sosiaalisessa mediassa käytävän poliittisen keskustelun eriytymiseen sen seuruksena, että monet henkilöt seuraavat vain ihmisiä, joiden mielipiteet ovat lähellä heidän omiaan. Tämän seurauksena nimitys "sosiaalinen media" ei enää kuvaa sosiaalista mediaa, vaan se on pikemminkin alusta kuplautumiselle tai – kuten aiemmin tavattiin sanoa – samanmielisten runkkuringille.

Tästä erinomainen esimerkki on X eli entinen Twitter, jossa keskustelu on lähes moderoimatonta. Siellä on kuitenkin useita tapoja muokata omaa syötettä kohti runkkurinkiä ja ajautua lopulta niin sanottuun kaninkoloon, jossa henkilö ajautuu yhä syvemmälle yhdenlaisen sisällön pariin.

Tästä seuraa, hänen sosiaalisesta mediasta kohtaamansa keskustelu koostuu lopulta lähes täydellisesti vain yhdenlaista maailmankuvaa edustavista viesteistä. Siis maailmankuvasta, jolle osoitetut haasteet jäävät häneltä näkemättä ja ehkä jopa tiedostamatta.

* * *

Näin ei tarvitsisi välttämättä olla, vaikka X:ään – kuten käsittääkseni lähes kaikkiin sosiaalisiin medioihin – on rakennettu algoritmi, joka tarjoilee henkilön aiemman käyttöhistorian perusteella luettavaksi sellaisia viestejä, joita se "päättelee" tämän haluavan lukea. 

Tämän lisäksi jokainen voi valita lähtökohtaisesti kenen viestejä haluaa seurata: monille se tarkoittaa henkilöitä, joiden mielipiteet myötäilevät omia. Yhtä hyvin X:ssä voi kuitenkin ottaa seuratakseen vaikka koko poliittisen kirjon äärivasemmalta äärioikeistoon ja natseista anarkisteihin. 

Siten niille, joiden tavoitteena on oma runkkurinki, on tarjolla mahdollisuus sulkea omat viestinsä kaikkien sellaisten henkilöiden näkyvistä, joiden ei halua lukevan niitä. Tällöin tosin jää myös itse ilman heidän kommenttejaan ja sen synnyttämää omien ajatustensa haastetta. 

Kaikille tämäkään ei ole riittänyt, sillä poliittisesti arvoliberaalit ja vasemmistolaiset perustivat joitain vuosia sitten omia keskustelujaan varten Bluesky-nimisen sosiaalisen median. Samoin teki Yhdysvaltain presidentti Donald Trump, jonka luomus on nimeltään Truth social. 

Näin päädyttiin räväkästä poliittista keskustelusta tunnetusta aikuisten ihmisten poliittisesta keskustelualustasta tilanteeseen, jossa voidaan kyseenalaistaa koko sosiaalisten keskustelufoorumeiden sosiaalisuus. Ja joka on omiaan luomaan kaninkolossa kasvaneita ihmisiä, joiden maailmankuva muuttuu päivä päivältä yhä rajoituneemmaksi.

* * *

Myös blogit lasketaan sosiaaliseen mediaan. Niin myös tämä Professorin ajatuksia, jonka alaotsikko korostaa aivan erityisesti sanavapauden merkitystä. 

Kuten ainakin pidempään tätä blogia lukeneet tietävät, myös minun kirjoittamani tekstit ovat poliittisesti kantaa ottavia ja viestittävät omia näkemyksiäni kulloinkin käsiteltävänä olevasta asiasta. Mutta se ei tarkoita, etten haluaisi jokaista kirjoitusta seuraavassa keskustelussa nähdä myös omista näkemyksistäni poikkeavia mielipiteitä – myös radikaalisti haastavia.

Päinvastoin, ne ovat erittäin tervetulleita tarjotessaan vaihtoehtoisen näkemyksen aiheisiin, joista olen kirjoittanut. Ja sitä kautta tarjoavat aineksia niin minulle kuin myös muille blogiani lukeville kehittää omaa ajattelua ja maailmankuvaa. 

Siksi toivon, ettei kritiikki katoa Professorin ajatuksiin liittyvästä keskustelusta mihinkään, vaan pikemminkin kehittyy laadukkaaksi ja vakavasti otettavaksi argumentaatioksi. Onhan koko blogin alkuperäinen tarkoitus kuitenkin viime kädessä olla osa yhteiskunnassamme käytävää poliittista keskustelua. 

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä.
Orwellismi elää ja voi hyvin journalistiikan opiskelijoiden keskuudessa
Tulossa: Ylen mielenkiintoinen haastattelujuttu
Jani Kokko kysyi sosiaalisessa mediassa, että "oletko kylähullu vai lapsiinsekaantuja?"

Tapaus Charlie Kirk

Kuten arvoisa lukijani varmasti tietää, ammuttiin keskiviikkona Yhdysvalloissa konserva­tiivisen nuoriso­järjestön Turning Point USA:n perustaja Charlie Kirk. Ampujan henkilöllisyys ei toistaiseksi ole tiedossa, mutta hän vaikuttaisi julkisuuteen saatettujen kuvien perusteella olevan valkoihoinen nuori mies. 

Murhaan käytetty ase on ilmeisesti löydetty, mutta ampujan henkilöllisyyttä ei ole saatu selville – tai ainakaan sitä ei ole julkistettu. Sen sijaan aseessa olleista ammuksista löytyi kaiverruksia, jotka ilmentävät transseksuaalista ja antifasistista ideologiaa. 

Tällä perusteella on epäilty, että ampujan motiivi olisi vasemmistoliberaalinen tai ainakin maailmankatsomukseen liittyvä. Tästä huolimatta – tai ehkä juuri siksi – presidentti Donald Trump on toivonut tunnetusti oikeistokonservatiivisia kannattajiaan reagoimaan rauhanomaisesti.

* * *

Omalta osaltani näen, että vaikka ihmiselämän väkivaltainen päättäminen on jo itsessäänkin äärimmäisen vakava rikos, on murhan ikävin seuraus pidemmällä aikavälillä sen vaikutus sananvapauteen ja sitä kautta amerikkalaisen yhteiskunnan tulevaisuuteen. Näin siksi, että Charlie Kirk tunnettiin henkilönä, joka oli valmis julkiseen väittelyyn sellaisten ihmisten kanssa, joiden maailmankuva poikkesi radikaalisti hänen omastaan. 

Näin hän piti – siitä huolimatta, että sijoittui näkemyksineen poliitiikan konservatiivisimpaan laitaan – yllä puoluerajat ylittävää debattia maassa, jossa ihmisten välisen polarisaation linjat ovat viime vuosina kiristyneet huomattavasti. Ja tuli tämän toimintansa seurauksena tapetuksi sen sijaan, että olisi noussut valtakunnantason poliittiseksi vaikuttajaksi. 

Riskinä tässä tilanteessa on se, että murhan seurauksena myös muut rohkeasti näkemyksiään esille tuovat – eli yhteiskunnallista keskustelua käyvät – ihmiset vaikenevat peloissaan, jolloin ääripäiden dialogi supistuu entisestään. Samalla amerikkalaisen yhteiskunnan polarisoituminen syvenee ja pahimmassa tapauksessa päädytään tilanteeseen, jossa kulloinkin vallassa oleva poliittinen liike – tai ainakin sen kannattajat – jää vaille tervehdyttävää yhteiskunnallista kritiikkiä. 

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Pelko ajoi Josifinsa lukeneen Putinin murhaamaan Aleksei Navalnyin
Ylen toimittaja ja USA:n rasistinen poliisiväkivalta
Sananvapaus ja fasistinen ideologia

Päätoimittaja Erja Yläjärvi ja yllytyshullu

Helsingin sanomien Erja Yläjärvi kirjoitteli taannoin tekoälystä ja toimittajan työstä. Hän kertoi kolumnissaan, että tekoälyä voi käyttää esimerkiksi sen tutkimiseen, onko lehden uutisointi johonkin suuntaan kallellaan.

Minä kun olen yllytyshullu niin tartuin riemusta kiljahdellen ideaan ja esitin ChatGPT:lle kysymyksen "kerropa minulle miten Helsingin sanomat, Uutissuomalainen, Yle, Iltalehti ja MTV3 sijoittuvat toisiinsa nähden oikeisto-vasemmisto ja arvoliberaali-arvokonservatiiviasteikolla".

Tekoäly teki työtä käskettyä, enkä ala sitä sensuroimaan eli jätän tekoälyn vastauksen sellaisenaan teidän pohdittavaksenne, arvoisat lukijani. Olkaapa siis hyvät, katsokaa, ihmetelkää ja - jos siltä tuntuu - kommentoikaa! 

Ja miettikää samalla, miten nämä vastaukset auttaisivat päätoimittaja Erja Yläjärveä hänen työssään. Eikä pelkästään häntä, vaan erityisesti meidän kaikkien pakkokustantaman Yleisradion päätoimittajaa Panu Pokkista poliittista neutraaliutta edellyttävässä työssään.

Helsingin Sanomat (HS)

Oikeisto–vasemmisto: Keskivasemmalla, ehkä lievästi keskellä. Historiallisesti liberaalikeskustalainen, nykyään yleisesti maltillinen, mutta moni lukee HS:n talousnäkemyksiä hieman oikealle kallellaan.

Arvoliberaali–arvokonservatiivi: Selvästi arvoliberaali. Korostaa yksilönvapauksia, ihmisoikeuksia, monikulttuurisuutta.

Uutissuomalainen

Oikeisto–vasemmisto: Keskellä, ehkä aavistus oikealle. Muistetaan, että Uutissuomalainen kokoaa uutisia maakuntalehdille, joten sävy on "kansanläheinen" ja tasapainotettu.

Arvoliberaali–arvokonservatiivi: Hieman konservatiivisempaan suuntaan verrattuna pääkaupunkiseudun mediaan, mutta ei erityisen jyrkkä. Eli lievästi arvokonservatiivinen.

Yleisradio (Yle)

Oikeisto–vasemmisto: Keskellä tai vasemmalla (monien mielestä enemmän vasemmalla etenkin kulttuuri- ja sosiaaliasioissa).

Arvoliberaali–arvokonservatiivi: Erittäin arvoliberaali, painottaa moninaisuutta, tasa-arvoa ja ihmisoikeuksia.

Iltalehti

Oikeisto–vasemmisto: Oikealla, etenkin talous- ja yhteiskuntapoliittisissa kysymyksissä. Nostaa usein esiin kriittisiä näkökulmia julkiseen sektoriin ja maahanmuuttoon.

Arvoliberaali–arvokonservatiivi: Arvokonservatiivinen. Näkyy erityisesti kolumneissa ja uutisotsikoinnissa.

MTV3 (Uutiset)

Oikeisto–vasemmisto: Keskellä, ehkä hieman oikealle (mutta vähemmän selvästi kuin Iltalehti). Haluaa säilyttää laajan katsojakunnan, joten välttää äärilaitoja.

Arvoliberaali–arvokonservatiivi: Kevyen arvoliberaali, mutta pyrkii olemaan "turvallinen" ja varovainen isoissa kysymyksissä, eli neutraaliuteen tähtäävä linja. 

Aiempia ajatuksia samasta aihepiirissä:
Hiilinieluja vai veroeuroja?
Sensuuria, tekoälyä, moraalia ja eurooppalaista kyvyttömyyttä
"Täysin riippumattoman tahon" analyysi

Koulujen ja huippu-urheilijoiden ongelmat

Verkkouutiset kertoi nuoren kokoomuslaisen opettajan näkemyksiä nykyisestä koulusta. Tämä oli "törmännyt sellaisiin opettajiin, jotka itse suhtautuvat välinpitämättömästi tai suorastaan torjuvasti kurinpitoon. Ja usein juuri nämä samat opettajat tietoisesti edistävät esimerkiksi islamisaatiota, ja yhtä tietoisesti torjuvat länsimaisia ja kristillisiä perinteitä koulussa."

Lisäksi hän kertoi, että "juuri kurinpidon puute yhdessä hölmöyksiin asti vedetyn monikulttuurisuusihanteen kanssa ovat ne pahimmat ongelmat – tietenkin reilulla Helsinki-lisällä... Olen nähnyt vierestä, omalla työpaikallani, kun kollegat innoissaan liimailevat Ramadan-julisteita käytävän seinät täyteen. Samaan aikaan omaa länsimais-kristillistä ajattelutapaa tai symboleita ikään kuin hävetään."

Tämä ei tietenkään ole kenellekään suomalaisen yhteiskunnan kehitystä seuranneelle tarkkailijalle mikään uutinen. Onhan jo pitkään ollut selvä, että sekä suomalaisen että kansainvälisen vihervasemmiston enemmistö omaa skitsofreenisen maailmankuvan, jossa keskenään täysin yhteensopimattomat islamilaisen erilaisuuden palvonta ja ultraliberaali ihmiskäsitys ruumiillistuvat näissä henkilöissä.

Jos ja kun tällaisen älyllisesti epärehellisen maailmankuvan omaavat opettajat ovat yleisiä suomalaiskouluissa, ei tietenkään ole ihme, että myös koululaisten oppimistulokset ovat vapaassa pudotuksessa sekä kantaväestön että maahanmuuttajien parissa. 

Eikä asia ainakaan ole paranemassa, mikäli uskomme puheena olevan opettajan näkemystä, jonka mukaan "opettajankoulutukseen ei haeta ja oteta enemmän jämäköitä, itsestään ja suomalaisuudestaan terveellä tavalla ylpeitä aikuisia, jotka kykenevät toimimaan auktoriteetteina pelkän jutustelun sijasta".

* * *

Katselin viikonloppuna TV:stä kansallisia hiihtokilpailuja Vantaalta. Yksi sen surullisimpia tapauksia oli parin vuoden takainen nuorten maailmanmestari, joka pettyi pahemman kerran omaan suoritukseensa ja avautui asiasta Ilta-Sanomille katkeralla tavalla. 

Jutun mukaan nuori nainen on kärsinyt loukkaantumisista ja kärsinyt sairasteluista, mutta harjoitellut erittäin paljon. Ylirasituksesta ei kuitenkaan ole merkkejä, vaan nuori urheilija katsoo hiihtoliiton organisaatiossa olevan jotain vikaa. 

Tämä kaikki on tietenkin ikävää ja toivon kyseiselle äärimmäisen lahjakkaalle nuorelle naiselle hyvää tulevaisuutta hiihtäjänä. Ja siksi suosittelen hänelle ja hänen valmentajalleen edellä linkittämäni Ilta-Sanomien artikkelin kuvituksen tutkimista rehellisin mielin siltä varalta, että niistä löytyisi yksi oleellinen syy tuloskunnon katoamiseen.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Suomalaisten tulevaisuus on karu
Pukinmäen koulusta ja väestön vaihtumisesta
Kohutun koulututkimuksen tekijöiden kehno tutkimusetiikka

Poliittista viihdettä - mutta mielenkiintoista sellaista

MTV3 julkaisi eilen kyselyn, jossa oli tiedusteltu SDP:n piiripäättäjiltä mieluisinta hallituskumppania. Vastauksissa ylivoimaiseksi ykköseksi nousi suomalainen laitavasemmisto eli Minja Koskelan Vasemmistoliitto. Seuraavaksi sijoittui Sanna Marinin (sd) vasemmistohallituksen aisankannattajapuolue eli Keskusta. 

Näin ollen demareiden johtoporrasta kiinnostaisi juuri nyt punamultahallitus, jossa määräysvalta olisi sosialistista talouspolitiikkaa ja arvoliberaalia sosiaalipolitiikkaa tavoittelevilla puolueilla. Lisäksi siinä olisi mausteena aluepoliittisia painotuksia, etenkin jos RKP tulisi - kuten on syytä uskoa - mukaan vartioimaan suomenruotsalaisten etuja. 

Jokainen voi tietenkin pohtia mielessään minkälaista tulevaisuutta tällainen hallitus rakentaisi 2020-luvun lopulle ja 2030-luvun alulle. Ei ainakaan samanlaista kuin valtion menoja sen tulojen mahdollistamiin rajoihin ajava ja katastrofaalisia maahanmuuton lajeja suitsimaan pyrkivä Petteri Orpon (kok) kabinetti. 

* * *

MTV3:n kyselyn toinen yllätys oli se, ettei demareiden piiripäälliköistä juuri kukaan katsonut Vihreitä hallituskumppanuuteen sopivaksi puolueeksi. Se oli nimittäin demaripäälliköille jopa Kokoomusta vastenmielisempi hallituskandidaatti. 

Syitä tähän voi tietenkin vain arvailla, mutta tämä tulos toi kuitenkin mieleeni Timo Soinin taannoiset sanat: "nyt tuli iso jytky" - tosin Vihreiden kannalta käänteinen sellainen. Eikä se lupaa hyvää etenkään kannatuksensa jo muutenkin suurelta osin menettäneelle ja yhä feminiinisemmäksi muuttuvalle poliittiselle vihreistölle, joka näyttäisi näin ajautuvan yhä kauemmaksi poliittisista vallan kammareista. 

Tosiasia kuitenkin on, että tulevan hallituspohjan ratkaisee vain kaksi asiaa. Niistä ensimmäinen on vuoden 2027 eduskuntavaalien tulos ja toinen puolueiden puheenjohtajien kyky sopia yhteisestä hallitusohjelmasta. 

Siinä mielessä nyt nähty mielipidekysely on sittenkin vain mukavaa poliittista viihdettä. Vaikka tällä kertaa onkin myönnettävä, että harvinaisen mielenkiintoista sellaista.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Suomalaisten suosikki esitti pakolaiskiintiön ja vastaanottotukien korottamista

Viime päivien järkevin kommentti, Petteri Orpo ja Paavo Arhinmäki
Sosialisteja - onko niitä?

Tummaihoinen Lucia-neito nosti esille ihmisten tyhmyyden

Suomen ruotsinkieliset valitsivat tummaihoisen Lucia-neidon - Daniela Owusun - joka on lehtitietojen mukaan saanut tuhansia rasistisia viestejä, joissa on sanottu kaikki, mitä rasistien voi kuvitella sanovan. Tämän seurauksena valintaa järjestämässä olleen Folkhälsanin HR- ja kehityspäällikkö Stina Heikkilä kertoi olevansa "hyvin surullinen siitä, että valon ja inhimillisyyden juhlaa varjostetaan tällä tavalla".

Tapaus kertoo monella tavalla ihmisten tyhmyydestä. 

Ensinnäkin kyse on äänestystuloksesta, jossa Folkhälsan ja sanomalehti Hufvudstadsbladet ovat valinneet joukon ehdokkaita, joista valtakunnallinen Lucia-neito on valittu yleisöäänestyksessä. Tästä syystä tulisi ymmärtää, ettei tämän vuoden Luciaa ole valinnut itsevaltaisesti mikään vihervasemmistolainen tai maahanmuuttajien järjestö, vaan äänioikeuttaan käyttäneet ihmiset. 

Näin ollen Daniela Owusu edustaa Lucia-neitona juuri näitä ääntään käyttäneitä ihmisiä eikä suinkaan omaa ihonväriään tai Suomeen asettuneita maahanmuuttajia. Siten nyt uutisoidun kaltainen Lucia-neidon henkilöön menevä arvostelu kertoo enemmän esittäjästään kuin sen kohteesta.

Toiseksi, Lucia-neidon valitsevat äänestämään vaivautuneet - lähinnä - suomenruotsalaiset, joten sikäli asia ei oikeastaan kuulu millään tavalla äänestämättä jättäneille. Olisivathan he halutessaan - jos asia on heille niin tärkeä, että pitää lähetellä lähetellä nuorta tyttöä halventavia kommentteja - voineet äänestää ketä tahansa muista ehdokkaista. Epäilen kuitenkin, ettei heistä kukaan - tai ainakaan kovin moni - ole osallistunut valintaan.

Kolmanneksi, Lucia-neidon valintaan tuskin osallistuu vuosittain kovinkaan suuri osa suomenruotsalaisista. Siksi millä tahansa enemmän tai vähemmän järjestäytyneellä ihmisryhmällä on halutessaan mahdollisuus vaikuttaa vaalin tulokseen. 

Pidänkin mahdollisena - ellei suorastaan todennäköisenä - että Owusun valintaan on vaikuttanut tällainen organisoitu äänestäminen, minkä avulla äärisuvaitsevaisto sai läpi tahtonsa tummaihoisesta Lucia-neidosta.  

Neljänneksi, Lucia-neidon valinnan agitoimiseen ovat voineet hyvinkin vaikuttaa Itämeren toisella puolella joitain vuosia sitten nähdyt valinnat. Niissähän Lucia neidoksi on valittu jopa tummaihoinen poika ja maahanmuuttajataustainen jalkapallotähti. 

Viidenneksi, tummaihoisen tytön ulkonäköön ja ihonväriin liittyvä kritiikki antaa hänen valintaansa vaikuttaneille henkilöille juuri sellaista julkisuutta, kuin he ovat halunneetkin. Eli suomalaiseen rasismiin liittyviä argumentteja, joita voi käyttää aseina suomalaisessa maahanmuuttokeskustelussa. 

Kuudenneksi. On selvää, että tummaihoisen tytön valinta on omiaan vähentämään suomalaisten ylivoimaisen enemmistön kiinnostusta Lucia-perinteeseen ja sitä kautta koko suomenruotsalaiseen kulttuuriin. Eikä se sikäli ainakaan edistä maamme kielivähemmistön omaleimaista asemaa osana suomalaista yhteiskuntaa.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Ruotsalaisen kulttuurin lopun alku
Lucia-neito ruotsalaisen kulttuurin muutosuhrina
Missi, tissi ja pissi

Maailma lankesi Hamasin johdon virittämään ansaan

Gazan sota on pysynyt otsikoissa siitä lähtien kun Hamas teki ilmeisen onnistuneen terrori-iskunsa Israelin puolella. Sen jälkeen Israel teki tiheästi asutulle Gazan kaistalle hyökkäyksen, jonka seurauksena on kuollut valtava määrä siviilihenkilöitä. 

Minun nähdäkseni on päivä päivältä käynyt yhä selvemmäksi, että Pyhän maan tapahtumat ovat noudattaneet palestiinalaisjohtajien suunnitelmia eli Israel ja länsimaat ovat astuneet heidän virittämäänsä ansaan. Alkuperäinen terrori-teko on kadonnut jo kauan sitten maailman uutisvirrasta ja korvautunut medioissa lukemattomilla palestiinalaissiviilien kärsimyksiä kuvaavilla filminpätkillä. 

Näin Hamas on saanut haluamansa eli kaikkialla arabimaailmassa - ja muuallakin kehitysmaissa - "säälipisteitä" keräävää näkyvyyttä samaan aikaan kun Israelia on arvosteltu päivä päivältä yhä rankemmin myös länsimaissa. Siten juuri nyt voi epäröimättä todeta, että Hamas on mediasodassa ainakin 6-0 johdossa suhteessa juutalaisvaltioon. 

Tästä esimerkiksi näyvät parhaillaan Hamasin toivomuksesta käytävät neuvottelut sotatoimien lopettamisesta Gazan kaistaleella ramadanin ajaksi. Myös tämä näyttää pikemminkin julkisuuspolitiikalta kuin vakavalta pyrkimykseltä lopettaa sotatoimet, sillä Hamas voisi tietenkin lopettaa - joka tapauksessa sotilaalliseen tappioon päättyvän sotansa - yksinkertaisesti laskemalla aseensa ja vapauttamalla juutalaiset panttivangit. 

Näin se ei kuitenkaan aio tehdä, vaan on ilmoittanut, että Gazaan voitaisiin saada aselepo 24–48 tunnissa, jos Israel suostuu Hamasin vaatimuksiin.

Väännän rautalangasta: kun sodassa tappiolla oleva osapuoli esittää sotatoimien lopettamiselle vaatimuksia, jotta sen rökittämisestä - ja siitä väistämättä seuraavista palestiinalaissiviilien kärsimyksistä - luovuttaisiin, ei kyse ole muusta kuin julmasta ja raa´asta valtapolitiikasta. Ja sen myötä miljoonaomaisuuksista nauttivien palestiinalaisjohtajien oman aseman pönkittämisestä. 

Itselleni Gazan sodassa hämmästyttävintä onkin ollut maailman johtajien kyvyttömyys nähdä sen todellisia syitä ja tarkoitusperiä. Siis sitä, että palestiinalaisten taloudellinen tilanne koheni vuosikausia kestäneen rauhantilan aikana nopeasti, minkä seurauksena radikaalin Hamasin suosion on täytynyt kääntyä laskuun. Ja samalla riski sen johtajien pankkitileille virtaavan rahavirran loppumisesta on kasvanut päivä päivältä.

Niinpä Gazan alueen positiivinen kehitys täytyi saada pysäytetyksi, joten avuksi otettiin keinoista vanhin eli väkivalta. Se kohdistettiin Israelin puolelle mahdollisimman raakana ja verisenä, jotta vastaisku olisi varmasti äärimmäisen kova ja aiheuttaisi arabien ja muslimien parissa etnis-uskonnollisia patrioottisia tunteita. 

Näin myös tapahtui ja Israel astui Hamasin johtajien virittämään ansaan, jota se ei voinut välttää oikeastaan millään tavalla. Ja palestiinalaisjohtajien asia sai maailmanlaajuista tukea - eikä vain arabien ja muslimien parissa, vaan myös muissa kehitysmaissa ja länsimaiden arvoliberaalin vasemmiston joukossa. 

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Gazan hätäapua varten tarvitaan uusi järjestö ja Israelin tuki
Poliittisesti oikeaoppinen blogimerkintä
Pyhän maan joululahja

Suomen lainsäädäntö ei salli puolustautumista kansainväliseltä uhalta

Suomen laki ei talli turvapaikanhakijoiden pitämistä erillään muusta yhteiskunnasta. Näin meille kertoi sisäministeri Mari Rantanen (ps). 

Siten Suomi ei pysty laillisesti estämään maahamme saapuvia perusteettomia turvapaikanhakijoita tai venäläisten palveluksessa olevia desantteja liikkumasta maassamme tai laajemmin EU:n alueella. Ja siksi meillä on - sisäministerin sanoin - "tarvetta lisätä tehokkuutta, kun lähtökohtana on se, että ei tule yhtään sellaista henkilöä, joka aiheuttaa uhkaa kansalliselle turvallisuudelle tai sisäiselle turvallisuudelle".

Nykyinen tilanne osoittaa demokraattisen päätöksenteon heikkouden silloin kun kansa on jakaantunut kahteen leiriin. Maahanmuuton osaltahan suomalaisille on käynyt juuri näin, koska lähinnä vihervasemmistoon ja arvoliberaaleihin kuuluvat haluavat täyttää maamme kehitysmaalaisilla, kun taas konservatiiviset ja pragmaattiset ihmiset haluaisivat ehkäistä sekä meillä että muualla maailmassa yhteiskunnalliseen muutokseen johtavaa kansainvaellusta. 

Tästä ruususen unesta useimmat arvoliberaalitkin poliitikot ovat kuitenkin heränneet viimeistään sen jälkeen kun on käynyt ilmi, että Venäjä on käyttänyt hyväkseen kehitysmaalaisten intoa hakeutua Länsi-Euroopan lihapatojen ääreen. Sen se on tehnyt paitsi toimittamalla turvapaikanhakijoita rajoillemme niin myös pyrkimällä värväämään näiden joukosta vakoilijoita. 

Edelle kirjoittamani perusteella näyttääkin siltä, että lopultakin on tullut aika suhtautua nykyajan kansainvaellukseen sen vaatimalla vakavuudella ja saattaa lainsäädäntömme ajan tasalle. Ja siksi on erinomaista, että Suomessa on vallassa hallitus, jossa ovat edustettuna parhaiten humanitaarisen maahanmuuton ongelmallisuutta ymmärtävät puolueet (tästä linkistä puolueidemme asenteiden hämmentävän lujaa stabiiliutta osoittavaan kirjoitukseeni kolmentoista ja puolen vuoden takaa).

Siksi myös tavalliset kansalaiset voivat juuri nyt toivoa, että maahanmuuttoon liittyvä lainsäädäntömme saatetaan lopultakin tosiasioiden vaatimalle tasolle. Eli huolehditaan turvapaikanhakijoiden vaatimusten sijaan ensisijaisesti vastaanottavan maan eli Suomen kansalaisten oikeuksista.  

Tämä ei kuitenkaan yksin riitä, vaan Suomen tulee jatkossa toimia sen puolesta, että auttamatta vanhentuneet - ja kosketuspintansa todellisuuteen menettäneet - kansainväliset Geneven sopimukset korvataan nykyajan tosiasiat huomioivalla uudella lainsäädännöllä. Ja että sellaisen synnyttyä se saatetaan voimaan koko EU:n alueella.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Mari Rantasella on kolme kuukautta aikaa
Kunniamurha ja intersektionaalinen feminismi
Martti Koskenniemi ajatustenlukijana

Feministinen paljastus

Kulttuuripersoonat ovat Suomessa tunnetusti lähes poikkeuksetta vasemmistolaisia tai äärivasemmistolaisia wokeltajia. Sen mukaisesti heidän "viralliseen" olemukseensa kuuluu aatteellinen vapaamielisyys eli arvoliberalismi, ihmisten tasa-arvon korostaminen, feminismi ja konservatiivisten arvojen kyseenalaistaminen. 

Tässä mielessä oli mielenkiintoista ja valaisevaa lukea Ilta-Sanomaista artikkeli, joka kertoi Tuuli Mukan julkaisseen sosiaalisessa mediassa kuvakokoelman, jossa tuodaan esille Katariina Sourin menneisyys Playboy-mallina. Sen kohde huomauttikin osuvasti, että "Tuuli Mukka näyttää miten seksismi luonnistuu naisiltakin". 

Tämä ilmeisesti havahdutti Mukan huomaamaan, että hänen viestinsä oli tosiaankin kaikkea muuta kuin wokeltava ja pyytämään siitä anteeksi - mikä toki hyväksyttiin. Tämä oli mielenkiintoista. 

Katsoin jutun luettuani hiukan Tuuli Mukan X-tiliä. Siinä pisti silmään erityisesti hänen taipumuksensa uudelleenjulkaista tunnetusti vasemmistolaisten henkilöiden ja nimimerkkien viestejä, joten kyseessä on ilmiselvästi syvälle vasemmistolaiseen kuplaan kallellaan oleva henkilö. Ei mitenkään erityisen tärkeä, mutta kuitenkin tyypillinen lajinsa edustaja. 

Taiteen osalta Mukka näyttää - ainakin helsinkiläisen gallerian kuvaston mukaan - suosivan hiuksilla peitettyjä naishenkilöiden kasvoja. Tarkemmin en osaa sanoa, koska en muista tätä aiemmin kuulleeni hänestä - mahdollisesti vain siksi, etten ole mikään nykytaiteen suurkuluttaja. 

Niin tai näin. Tässä käsittelemäni tapaus pääsi blogikirjoituksen aiheeksi siksi, että se osoitti vihervasemmistolaisessa kuplassaan wokeltavan taiteilijankin saattavan ylittää karsinansa rajat kiihkossaan. Ja sortuvan jopa naista vähättelevään seksismiin.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Wokeltava Petra Laiti ja maalaava Playboy-malli tukkanuottasilla
Ikuinen stigma ja Tshekin tiedeakatemia
Positiivinen syrjintä tiedeakatemioissa

Juutalaisten joukkomurhaan yllyttämisen tuomittavuus riippuu USA:n yliopistoissa asiayhteydestä

Wokellus on mielestäni yksi tämän ajan mielenkiintoisimpia, mutta myös pelottavimpia ilmiöitä. Tästä saimme esimerkin Yhdysvaltain kongressista, missä republikaanien edustaja Elise Stefanik tiedusteli amerikkalaisten huippuylipoistojen johtohenkilöiltä sitä, että rikkooko juutalaisten kansanmurhaan yllyttäminen niiden eettisiä ohjeistoja. 

Hänen kysymyksensä oli seuraava: "loukkaako juutalaisten kansanmurhan vaatiminen yliopistonne eettistä ohjeistoa, kyllä vai ei?" 

Pennsylvanian yliopiston edustaja vastasi, että "jos puhe muuttuu käytökseksi, se voi olla häirintää, kyllä."

"Nimenomaan vaaditaan juutalaisten joukkotuhoa. Onko se kiusaavaa häirintää, jos se on suunnattua ja vakavaa, niin se on häirintää, joten vastaus on kyllä."

"Päätös riippuu tilanteesta, kongressin jäsen."

"Päätös riippuu tilanteesta, se on teidän todistuksenne tänään. Juutalaisten joukkotuhon vaatiminen riippuu tilanteesta. Se ei ole kiusaamista tai häirintää. Tämä on helpoin kysymys vastata kyllä. Joten onko todistuksenne se, että ette vastaa kyllä?"

"Jos puhe muuttuu käytökseksi, se voi olla häirintää, kyllä."

"Käytös tarkoittaa joukkotuhonnan toteuttamista. Puhe ei ole häirintää. Tämä on mahdotonta hyväksyä. Annan teille vielä yhden tilaisuuden näyttää maailmalle vastauksenne. Rikkooko juutalaisten joukkotuhon vaatiminen Pennsylvanian yliopiston eettisiä ohjeita, kun kyse on kiusaamisesta ja häirinnästä? Kyllä vai ei."

"Se voi olla häirintää."

Kongressiedustaja ohjeisti vielä, että "vastaus on kyllä" ja kääntyi sen jälkeen Harwardin yliopiston johtohenkilön puoleen.

"Rikkooko juutalaisten joukkotuhon vaatiminen Harvardin kiusaamisen ja häirinnän sääntöjä, kyllä vai ei."

"Voi olla, riippuen tilanteesta". 

"Mikä on tilanne?"

"Kohdistuu yksilöön, kohdistuu yksilöön."

"Se kohdistuu juutalaiseen opiskelijaan, juutalaisiin yksilöihin. Ymmärrätkö, että todistuksesi alentaa heitä? Ymmärrätkö, että dehumanisointi on osa antisemitismiä? Kysyn sinulta vielä kerran: rikkooko juutalaisten joukkotuhon vaatiminen Harvardin kiusaamisen ja häirinnän sääntöjä, kyllä vai ei."

"Antisemitistinen retoriikka, kun se muuttuu käytökseksi, joka on kiusaamista, häirintää ja pelottelua on sellaista käytöstä, jonka seurauksena me ryhdymme toimiin."

"Joten vastaus on kyllä, että juutalaisten joukkotuhon vaatiminen rikkoo Harvardin käytännesääntöjä, eikö niin."

"Taas kerran. Se riippuu tilanteesta."

"Ei riipu tilanteesta. Vastaus on kyllä, ja siksi sinun pitäisi erota. Kaikki vastauksenne ovat kelvottomia."

Tulkitsen keskustelun siten, että yliopistojen johtohenkilöt eivät yksinkertaisesti uskalla tuomita juutalaisten joukkotuhonnan vaatimista pelätessään amerikkalaisen wokeltavan vasemmiston vastaiskua. Niinpä on parempi kiemurrella ja höpistä älyllisiä epärehellisyyksiä kongressissa kuin joutua vastakkain sen vihan kanssa, joka heitä odottaisi työpaikallaan, mikäli he asettuisivat wokeltavaa ja palestiinalaisia myötäilevää vasemmistoa vastaan.

Tämä toimikoon meille suomalaisille esimerkkinä siitä, mitä seuraa liiallisesta arvoliberaalin vasemmiston nöyristelystä. Siinä eivät mene roskatunkiolle pelkästään oma elämä ja itsekunnioitus vaan myös koko yhteiskunnan tasa-arvoisuus, turvallisuus ja rehellisyys.  

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Wokeltava Petra Laiti ja maalaava Playboy-malli tukkanuottasilla
Punavihreää wokellusta
Ikuinen stigma ja Tshekin tiedeakatemia

Kriminologin keinot ja laiskan ajattelun lopputulos

Eilisiltana seurasin hämmentyneenä Ruotsin jengirikollisuutta - ja sen heijastuksia Suomeen - käsitellyttä Ylen A-studiota, jossa oli poliisin lisäksi vieraana naiskriminologi. Hänellä oli monenlaisia näkemyksiä, joita kaikkia voisi luonnehtia keskeneräisen eli laiskan ajattelun lopputuloksiksi. 

Hänen esiintymisensä kuvasi erinomaisesti arvoliberaalien ajattelua yleisestikin - hän syyllisti jengiväkivallasta vauraat kantaruotsalaiset huumeiden viihdekäyttäjät, rinnasti nyt nähdyt ongelmat 1960-luvun ruotsinsuomalaisiin ja ehdotti ongelman ratkaisuksi rahan syytämistä lastensuojeluun ja sosiaalityöhön. 

Tämän blogimerkinnän laukaisi kuitenkin hänen näkemyksensä siitä, kuinka Ruotsin yhteiskunnallisen kehityksen toistuminen voitaisiin välttää Suomessa naapuria onnistuneemmalla maahanmuuttajien integroimisella yhteiskuntaan. Tämä on tietenkin totta, mutta niin kyseisellä kriminologilla kuin muillakin arvoliberaaleilla jäävät aina avoimeksi keinot. Eli se, mitä me voisimme tehdä toisin kuin ruotsalaiset ottaen huomioon taloudelliset realiteetit. 

Tämä hämmentää minua vuodesta toiseen, sillä ratkaisu on sinänsä äärimmäisen yksinkertainen. Yhdellä virkkeellä sanottuna ongelmat voitaisiin välttää rajoittamalla humanitaarisen maahanmuuton volyymi sellaiselle tasolle, jonka yhteiskunnalliseen integroimiseen meillä on olemassa halukkuus, rahat ja keinot. 

Käytännössä tämä tarkoittaa - koska maahanmuuttajien epäonnistunut integroituminen on jo nyt ilmeistä - ongelmia aiheuttavan humanitaarisen maahanmuuton pysäyttämistä tässä ja nyt. Siis tulijoiden vastaanottamisen pysäyttämistä rajalle ja tarvittaessa irtautumista turvapaikanhakua säätelevistä kansainvälisistä sopimuksista. 

Käytännössä saattaisi riittää jo sekin, että muutettaisiin turvapaikan edellytykseksi hakijan kiistatta osoittama tarve. Eli epäselvät tapaukset tulkittaisiin veronmaksajien eduksi ja hakija palautettaisiin lähtömaahansa tai otettaisiin katon, ruuan ja juoman takaavaan säilöön, josta voisi poistua ainoastaan Suomen rajojen ulkopuolelle.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Olisiko aika pyytää anteeksi Jussi Halla-aholta?
60 prosenttia suomalaisista pelkää katuväkivaltaa
Oliko A-studiossa puhe pohjoiseurooppalaisen näköisestä nuorisorikollisuudesta?

Kuka sopi maahanmuuttajiin liittyvästä sensuurista?

Yle julkaisi jutun siitä, kuinka hollantilaiset kutsuvat rikoksia tekeviä maahanmuuttajia suomalaisiksi. Sen mukaan tällaisessa yhteydessä "`suomalaiset` on Hollannin laitaoikeiston pitkään käyttämä koodisana, jolla tarkoitetaan pääasiassa marokkolaisia tai muista Afrikan tai Lähi-idän maista kotoisin olevia maahanmuuttajia ja etnisiä vähemmistöjä".

Jutussa oli myös esimerkki tutun kuuloisesta kommentista, jossa sanottiin, että "aina vaan ne suomalaiset, eikö? Pieni porukka pilaa kaikkien suomalaisten maineen".

Jutussa haastateltu hollantilaistutkija arvelikin, että "hieman absurdi vitsi suomalaisista itse asiassa korostaa tekijän taustaa. Se voi vahvistaa käsitystä, että stereotyyppinen rikoksen tekijä ei ole valkoinen, blondi suomalainen." 

Ajan myötä onkin sitten käynyt niin, että suurin osa ihmisistä on omaksunut koodisana "suomalaisen" todellisen tarkoituksen, minkä seurauksena ilmaisu on normalisoitunut osaksi laajempaa käyttöä. Ylen toimittajan mukaan suomalainen "laitaoikeisto" viljelee vastaavassa tarkoituksessa sellaisia ilmauksia kuin "kulttuurinrikastuttaja" ja "yksittäistapaus". 

Ruotsalaistutkija puolestaan totesi, että "laitaoikeiston kasvaessa yhä vaikutusvaltaisemmaksi, ajatukset, joita pidettiin aiemmin täysin sopimattomina, normalisoituvat nyt pikku hiljaa valtavirran politiikassa". Ja suomalaistutkija lausui näkemyksenään, että "nykyinen polarisaatiokehitys on osin juuri sitä, että kutsuhuudot tulevat koko ajan suoremmiksi ja toimivat yhä vähemmän julkiseen keskusteluun sovittujen rajojen puitteissa".

Tämä herätti mielessäni kysymyksen siitä, että kuka on sopinut julkisen keskustelun rajoista? Tässä tapauksessa siis siitä, ettei asioista saisi puhua niiden oikeilla nimillä, vaan maahanmuuttajien osuudesta yhteiskunnallisiin ongelmiin tulisi vaieta? 

Tosiasiassahan hollantilaisen "suomalaisessa" tai suomalaisten "kulttuurinrikastuttajissa" on kyse siitä, että poliittinen vihervasemmisto yhdessä arvoliberaalin oikeiston kanssa on halunnut estää keskustelun erityisesti seksuaali- ja väkivaltarikoksiin oleellisesti liittyvästä maahanmuuttaja-aspektista. Ja sen seurauksena asian käsittelyyn on omaksuttu kiertoilmaisuja, joista hollantilaisten "suomalainen" viittaa kulttuurisetniseen vastakohtaansa ja suomalaisten yleisesti kehitysmaalaiseen maahanmuuttajaan viittaava "kulttuurinrikastaja" tai somaleita tarkoittava "koneinsinööri" ovat arvoliberaalien omassa maahanmuuttajamyönteisessä propagandassaan alkujaan käyttämiä termejä.

Erilaiset maahanmuuttajiin viittaavat kiertoilmaisut olisivat luonnollisesti jääneet syntymättä - tai ainakin jääneet vähemmälle käytölle - mikäli eurooppalaisissa yhteiskunnissa olisi sallittu avoin keskustelu kehitysmaalaisiin maahanmuuttajiin liittyvistä ongelmista alusta asti. 

Eli esimerkiksi kaksoisvirtain maasta tulleen humanitaarisen pakolaisen tekemästä seksuaalisesta väkivallanteosta olisi todettu irakilaistaustaisen henkilön raiskanneen suomalaisnaisen. Tai Afrikan sarvesta aikanaan saapuneiden vanhempien lasten julkaiseman väkivaltavideon olisi kerrottu esittävän somalinuorten suomalaisteiniin kohdistamaa pahoinpitelyä ja ryöstöä.

Näin ei ole kuitenkaan toimittu, vaan syystä tai toisesta arvoliberaali vihervasemmisto ja oikeisto ovat saaneet niin Suomessa kuin muuallakin Euroopassa läpi etnisen sensuurin, joka on vaikeuttanut yhteiskunnallista keskustelua. Ja samalla ongelma on saanut kasvaa julkisuudelta piilossa, kuten erityisesti Ruotsin tämänhetkinen tilanne osoittaa. 

Tämä tuskin on ollut edes edelle kuvaamani sensuurin yhteiskunnalliseksi normiksi saaneiden arvoliberaalien tavoitteena. Eikä ainakaan kiertoilmaisuja käyttäneiden arvokonservatiivisten eurooppalaisten syytä. 

Oleellista ei kuitenkaan ole ilmaistutapa eikä tosiasioista keskustelemisen yhä heikommin toimiva sensurointi, vaan niiden ongelmien tunnustaminen, joihin eurooppalaisten harjoittama humanitaarinen maahanmuuttopolitiikka on johtanut. Ja siksi Ylelläkin käytävän maahanmuuttokeskustelun soisi käyttävän asioista oikeita termejä ja keskittyvän rehellisesti keinoihin, joilla nämä ongelmat saataisiin ratkaistuksi ennen kuin tilanne on ryöstäytynyt yhtä vakavaksi kuin turkkilais-ruotsalaisen mafian ja  2 000 radikaali-islamistin Ruotsissa.

Siksi ehdotan, että ihan ensimmäiseksi tehtäisiin uusi sopimus yhteiskunnallisen keskustelun rajoista. Ja sen keskiöön nostettaisiin velvollisuus puhua tosiasioista niiden oikeilla nimillä. 

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Kehitysmaalais-tyyppinen nuorisokulttuuri vaatii keskustelun lisäksi tekoja
Paskoja kulttuureita ja älyllistä epärehellisyyttä?
Miksei poliittisen korrektiuden hinnasta keskustella?