Nuorison historiallisen heikot tulevaisuudennäkymät

Yleisradio arveli, eurooppalaisten nuorten riehuminen Euroopan kaupunkien kaduilla johtuisi siitä, että vanhemmat vaativat nuorilta kouluttautumista, työntekoa ja luottamusta tulevaan, mutta tarjoavat vastineeksi vain epävarmuutta, kalliita asuntoja ja poliittista sanahelinää. Ja tästä seuraa – edelleen Ylen mukaan – se, että heidän uskonsa parempaan huomiseen horjuu, eivätkä nuoret tyydy odottelemaan muutosta vaan vaativat sitä kaduilla.

Niinpä monissa Ranskan kaupungeissa on päädytty asettamaan ulkonaliikkumiskieltoja ihmisten ja yritysten suojelemiseksi. Ja Italiassa hallitus on joutunut lähettämään satoja armeijan sotilaita Milanoon pitämään yllä järjestystä.

* * *

Yleisradion selitys Euroopan viime päivien tapahtumista herättää kysymyksen siitä, että miksi esimerkiksi suomalaisnuoret eivät toimineet samalla tavalla 1600-luvun lopun suurina kuolonvuosina, kun maamme väestöstä noin neljännes tai jopa kolmannes kuoli nälkään  ja tuskinpa henkiin jääneillekään riitti kunnollisia aterioita. Sellaisten sijaan nälkää tyydytettiin kunnollisten jauhojen sijaan männyn nilaa sisältävällä pettuleivällä. 

Eikä Suomen nuoriso riehunut 1860-luvullakaan kun nälkä tappoi seitsemän prosenttia suomalaista. Voisihan sitä äkkiseltään kuvitella, ettei nuorilla olisi ollut sitäkään vähää uskoa parempaan huomiseen kuin tämän päivän eurooppalaisilla. 

Sellaista tuskin oli myöskään koko 1600-luvulla, jolloin Ruotsi – johon Suomikin kuului – kävi jatkuvia sotia pitkin Eurooppaa ja valtava osa nuorista miehistä vietiin armeijan palvelukseen, mikä tarkoitti käytännössä varsin todennäköistä kuolemaa joko taistelukentällä tai johonkin tautiin. Mutta silti Suomi pysyi varsin rauhallisena, eivätkä nuoret lähteneet polttamaan turkulaisia kirkkoja tai ryöstelemään Oulun tervaporvareiden rikkauksia. 

Eikä tarvitse ajatella edes sotia tai kriisiaikoja, sillä 1800-luvulta 1900-luvun alkuun etenkin poikien kohdalla selvästi yleisin säätykierto oli aleneva. Jos isovihan jälkeen 1700-luvun alussa ihmiset olivatkin yleisesti talonpoikia, tilan peri lähes aina vanhin poika, joten nuoremmat joutuivat tyypillisesti rengeiksi tai torppareiksi. Elleivät vanhemmat sitten onnistuneet naittamaan heitä vävyiksi sellaiseen taloon, jossa ei ollut omia poikia. 

Seuraavassa sukupolvessa mentiin jälleen yksi porras alaspäin ja torppareidenkin nuoremmista pojista tuli renkejä tai etenkin 1800-luvun lopulta alkaen työläisiä ja käsityökaluin puita kaatavia metsureita. Mutta eivät nämäkään pojat ryhtyneet sellaiseen riehumiseen kuin nyt nähdään esimerkiksi Ranskassa tai Italiassa, vaikka kaikilla oli tiedossa, että suurin osa heistä joutuu elämään elämänsä alhaisemmassa sosiaaliluokassa kuin vanhempansa.

Kapina puhkesi vasta vuonna 1918, kun Venäjällä tapahtui vallankumous, joka johti valtatyhjiöön, jota täyttämään muodostettiin kaksi militanttia organisaatiota eli puna- ja valkokaartit. Niiden yhteenotto varmistui viimeistään silloin, kun porvarien hallitsema senaatti julisti suojeluskunnat hallituksen sotaväeksi, mitä punakaartin johto ei tietenkään voinut hyväksyä ja lähti siksi omalta kannaltaan onnettomasti päättyneelle sotaretkelle.  

* * *

Vastaavia esimerkkejä löytyy myös muista Euroopan maista, sillä Suomi tai sen nuoriso eivät ole – eivätkä ole olleet – mitään poikkeuksia.  Siksi luulen, että riehuvien nuorten käynnissä olevalle riehumiselle on jokin aivan muu syy kuin nuorison heikot tulevaisuudennäkymät. 

Näin jo siitäkin syystä, että tosiasiassa ihmisten elämä on tänä päivänä helpompaa kuin koskaan ennen ihmiskunnan historiassa. Euroopassa kukaan ei kuole nälkään ja kaikilla on koulutuksen kautta mahdollisuus sosiaaliseen nousuun, jos siihen vain löytyy viitseliäisyyttä ja kykyjä. Eikä juuri kukaan myöskään kuole kulkutauteihin eivätkä nuoret miehet – länsimaissa – joudu viedyksi sotimaan sukurutsaisen kuninkaansa typerien tavoitteiden puolesta. 

* * *

Lopuksi kirjaan tähän vielä Taloussanomien ja Ilta-Sanomien toimittajan – Heidi Hagelinin – tähän asiaan liittyvän eilisen päivityksen sosiaalisessa mediassa: "Tää ilahduttaa mua aika paljon. Kyllä ne kauan katselikin hiljaa, kun tulevaisuus muuttuu epävarmemmaksi. Koti, työ ja tulevaisuus. Aika perusjuttuja. Jos tuntuu, että ne on mahdotonta saavuttaa, ni."

Tuo kyllä veti sanattomaksi. Enkä siksi kommentoi sen enempää.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Ranskan mielenosoitukset

Mielipiteenvapaus ja virkavastuu ristiriidassa

Geneven äärimmäisen väkivaltainen mellakka punalippujen alla

Hamtramck: väestön vaihtumisen koelaboratorio

Detroitin ympäröimä Hamtramck on Amerikan ensimmäinen muslimienemmistöinen kaupunki, vaikka vielä vuonna 1970 puolalaiset muodostivat lähes 90 % sen väestöstä. Toisin sanoen Hamtramck on esimerkki eurooppalaisperäisen väestön vaihtumisesta kristityistä muslimeihin.

Tämä etnis-uskonnollinen muutos ei ole tapahtunut ilman näkyviä seurauksia. Sellainen on esimerkiksi kaupungin pelkästään muslimimiehistä koostuvan valtuuston päätös nimetä Holbrook Avenue – yksi Hamtramckin pääväylistä – uudelleen Palestine Avenueksi 

Samalla kaupungin katukuva on muuttunut. Naiset eivät enää kulje kaduilla minihameissa tai hiukset vapaana vaan ovat verhoutuneet päästä varpaisiin mustiin niqabeihin. Myös liikkeiden kyltit on kirjoitettu uusväestön kotimaissa käytetyillä kirjaimilla ja koulut ovat korvanneet pääsiäisloman ramadanin päättymisen aikaan pidettävällä vapaalla. Ja äänimaailmaan on tietenkin ilmaantunut useita kertoja päivässä kajahtava islamilainen rukouskutsu.

Myös alkoholin käyttö on kielletty, mutta eläinten uskonnollisin menoin tapahtuva teurastaminen kotioloissa on sallittu. Ja mikä suomalaistenkin seksuaalivähemmistöjen parissa kannattaa panna merkille: pelkistä muslimimiehistä koostuva valtuusto on kieltänyt pride-lipun julkisen käyttämisen. 

* * *

Nähtäväksi siis jää, onko Hamtramck esimerkki länsimaiden – siis myös maahanmuuttajia auliisti vastaanottavan Euroopan – tulevaisuudesta vai ainoastaan uusamerikkalainen kuriositeetti. Mutta oli se sitten kumpaa tahansa, on ihmisten syytä olla tietoisia siellä tapahtuneista muutoksista – aivan erityisesti silloin, kun he kannattavat liberaalia maahanmuuttopolitiikkaa.

Suomessa Hamtramckin kaltaiseen tulevaisuuteen on mahdollisuus ottaa kantaa seuraavan kerran ensi kevään eduskuntavaaleissa. Onhan meillä silloin tarjolla sekä ehdokkaita että puolueita, joiden ajama maahanmuuttopolitiikka johtaa ennemmin tai myöhemmin nykyhamtramckilaiseen elämänmenoon, mutta myös sellaista tulevaisuutta vastustavia poliittisia liikkeitä. 

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Raiskaajien ja murhaajien maasta karkottaminen on äänestäjien käsissä
Allah lähetti idiootin puukottamaan naisia
SDP:llä on veret seisauttava kannatus lähi-itäläisten ja pohjoisafrikkalaisten parissa

Ceutaan tunkeutuneille ei pidä antaa turvapaikkoja Espanjasta eikä Suomesta

Suomessa tunnetaan sanonta "kyllä Siperia opettaa". Sen juuret lienevät 1800-luvun tavassa lähettää rikollisia mainitulle seudulle, ja merkitys siinä, että todellisen maailman vastukset karsivat haaveilijoilta ruusuiset kuvitelmat. 

Tämä tuli mieleeni kun MTV3:n toimittaja kertoi, ettei marokkolaisten ja muiden afrikkalaisten ryntäyksen kohteeksi joutuneessa Ceutassa löydy näitä kohtaan sympatiaa. Kukaan ei heiluta "Welcome refugees" -kylttejä, eikä edes kauppoihin päästetä kuin yksittäisiä maahantunkeutujia. 

* * *

Sanoma on mennyt myös perille, sillä toimittaja oli huomannut, etteivät maahantunkeutujat enää kerjää rahaa tai tavaraa Ceutassa asuvailta espanjalaisilta, sillä näiltä ei heru kaiken tapahtuneen jälkeen pisaraakaan myötätuntoa. Sen sijaan yksi heistä kyseli MTV3:n toimittajalta, olisiko Suomesta saatavissa helposti turvapaikkaa.

Jutun kirjoittanut Jouko Luhtala ei kertonut, mitä hän vastasi. Toivoa kuitenkin sopii hänen ymmärtäneen kertoa, ettei Suomessa myönnetä humanitaarista suojelua marokkolaisille eikä muillekaan Ceutaan laittomasti rynnänneille elintasopakolaisille. 

* * *

Yhtä oleellista meidän suomalaisten kannalta on se, että Luhtala antoi Ceutan tapahtumista – ainakin rivien välissä – oikeansuuntaisen kuvan. Sen mukaan tulijat ovat omalla käytöksellään (esimerkki, toinen, kolmas, neljäs) saaneet aikaiseksi sen, että jopa espanjalaiset ovat huomanneet rajavalvonnan tärkeyden oman turvallisuutensa ja tulevaisuutensa kannalta. 

Toivoa sopii, ettei meidän suomalaisten tarvitse kokea samanlaista Siperiaa kuin ceutalaisten, vaan ymmärrämme oman parhaamme ilmankin. Ja kiristämme turvapaikkapolitiikkamme myös ensi kevään vaalien jälkeen eli seuraavalla hallituskaudella sen sijaan, että noudattaisimme Helsingin sanomissa "asiantuntijan" statuksella palstatilaa saaneen Tampereen yliopiston jatko-opiskelijan ja vasemmistoaktiivin, Samu Kuopan, toivetta rakentaa kehitysmaalaisille entistäkin helpompia väyliä kohti eurooppalaisia lihapatoja. 

Toivoa toki kuitenkin sopii, että myös Ceutaan rynnänneet kehitysmaalaiset ymmärtäisivät saaneensa yhden opettavaisen Siperiakokemuksen. Ja palaavat sen kannustamana Marokkoon ja muihin kotimaihinsa rakentamaan omaa ja kansansa parempaa tulevaisuutta.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Ceutan uutisia
Marokkolaisilla ei ole tarvetta saada eikä suomalaisilla syytä antaa turvapaikkaa
Espanjalainen ja suomalainen ratkaisu

Eurooppalaisia trendejä ja tulevaisuudennäkymiä

Kuten arvoisa lukijani tietää, on Eurooppa ollut nopeassa muutoksessa viimeistään vuodesta 2015 lähtien. Siksi on mielenkiintoista nähdä, miten tämä muutos näkyy mielipidekyselyissä. 

Tästä syystä päätin jakaa näin sunnuntaina muutaman kuvan eri maiden puoluekannatuskyselyiden kehityksestä. Kuvien lähteenä on Politico.eu-sivuston Poll of Polls.

* * * 

Aloitetaan Saksasta.

Kuvasta näkyy hyvin, kuinka vielä 20 vuotta sitten Saksan poliittista kenttää hallitsi kaksi suurta puoletta CDU/CSU ja SPD. Kuvaan ilmaantui vuonna 2013 uusi pieni maahanmuuttokriittinen puolue AfD, jonka kannatus on kuluneen noin 13 vuoden aikana noussut aaltoilleen nykyiseen noin 28 prosentin tasoon, mikä tekee siitä Euroopan suurimman talousalueen suurimman puolueen. 

Toinen oleellinen muutos on SPD:n perinteisen kannatuspotin jakaantuminen Vihreiden kesken. Juuri tällä hetkellä Vihreät on jopa suositumpi kuin vasemmiston vanha valtapuolue.

Seuraavaksi Ranska. 

Vuodesta 2017 alkavasta kuvasta näkyy maahanmuuttokriittisen Kansallisen liittouman nousu keskisuuresta puolueesta Ranskan suosituimmaksi poliittiseksi liikkeeksi. Kaksi muuta merkittävää kehityskulkua ovat olleet hajallaan olleen vasemmiston keskittyminen, mikä on tehnyt siitä maan toiseksi suurimman poliittisen liikkeen ja Emmanuel Macronin keskustalaisen puolueen kannatuksen vähittäinen haihtuminen.

Kolmanneksi vanha maailmanvalta eli Iso-Britannia.

Kuvasta näkyy, että siellä kaksi vanhaa valtapuoluetta ovat pitäneet pintansa pitkään, mutta sittemmin asetelma on muuttunut kolmen keskisuuren puolueen asetelmaksi. Juuri nyt kärjessä on Työväenpuolue, mutta Nigel Faragen johtama ja maahanmuuton ongelmista nousunsa saanut Reform UK -puolue sekä konservatiivit "hengittävät" aivan sen niskaan. Viime kuukausina vanhojen valtapuolueiden kannatus on kuitenkin ollut nousussa, kun taas Reform UK:n suunta näyttäisi saavuttaneen huippunsa viime vuoden puolella.

* * *

Kaiken kaikkiaan nämä puoluegallupit kertovat maahanmuuton valtavan suurista vaikutuksista läntisen Euroopan suurimpien läntisten valtioiden poliittiseen kenttään. Sama on tapahtunut myös Suomessa ja Ruotsissa – ja Italiaa hallitsee maahanmuuttokriittinen pääministeri Giorgia Meloni. Kun tähän lisätään se, ettei nykyaikaista kansainvaellusta kaivata myöskään Itä-Euroopan valtioihin, huomataan, että kyse on yleiseurooppalaisesta kansojen näkemyksestä.

Tämä näkemys kuitenkin näkyy varsin heikosti eurooppalaisessa politiikassa. Euroopan Unionin rajoja ei ole saatu suljetuksi, haitalliselle maahanmuutolle on edelleen olemassa avoin reitti eli niin sanottu turvapaikan hakemisoikeus. Ja lisäksi esiintyy spontaaneja laittoman maahanmuuton aaltoja, viimeksi Espanjan Ceutassa.

Nähtäväksi jää, vaikuttaako EU-kansalaisten näkemysten muuttuminen eurooppalaiseen maahanmuuttopolitiikkaan. Ja jos vaikuttaa, niin miten. 

Hylätäänkö natsi-Saksan hirmutekojen seurauksena syntynyt turvapaikkaoikeus liiallisen väärinkäytön takia? Lähtevätkö eurooppalaiset valtiot palauttamaan tehokkaasti rajojen yli viimeisten kymmenen vuoden aikana tulvineita ja niiden yhteiskuntiin sopeutumiseen haluttomia ihmisiä? Ja jopa näiden EU:ssa syntyneitä jälkeläisiä?

* * *

Meidän tavallisten kansalaisten kannalta oleellista on luoda Euroopan paremmalle tulevaisuudelle pohjaa äänestämällä vaaleissa sellaisia puolueita ja ehdokkaita, joiden kautta maanosamme väestö ja kulttuuri voivat säilyttää elinvoimansa. Edellä kuvaamani kehitys osoittaa, että monet eurooppalaiset ovat tämän myös ymmärtäneet, mutta myös sen, että kaikkien ymmärrys ei ole riittänyt.

Tulevaisuus on tietenkin arvaamaton, joten jääköön tämä merkintä yhdeksi välimerkiksi tämänhetkisestä tilanteesta. Ja samalla muistutukseksi kaikille teille – arvoisat lukijani – että viime kädessä jokainen yhteiskunta rakentuu juuri sellaiseksi, kuin siinä asuvat ihmiset haluavat. Ainakin silloin, kun näissä valtioissa elävät ihmiset ymmärtävät oman parhaansa ja käyttävät äänioikeuttaan.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Tulevaisuuden maailman geneettiset ja kulttuuriset juuret
Massamaahanmuutto on EU-nuorison suurin huoli
Britannian Ruandalaki viitoittaa koko Länsi-Euroopan tulevaisuuden

Tekoäly loi bakteereita tappavia viruksia

Yle julkaisi lyhyen artikkelin, jonka mukaan tekoäly loi aivan uusia toimivia viruksia. Ei tosin ihmiseen tarttuvia vaan bakteereja tappavia. Siis bakteriofageja eli bakteeriviruksia.

Tarkalleen ottaen Evo 1- ja Evo 2 -genomikielimallit suunnittelivat Samuel H. Kingin ja muiden amerikkalaistutkijoiden pyynnöstä kokonaisia virusgenomeja. Nämä mallit ovat hieman samantapaisia kuin kielimallit, mutta tekstin sijaan ne käsittelevät DNA:n "kieltä" ja oppivat valtavista genomimääristä, millaiset DNA-sekvenssit ja niiden rakenteet ovat biologisesti järkeviä.

Mallille annettiin lähtökohdaksi bakteriofagi ΦX174, joka infektoi kolibakteereita. Sen jälkeen tekoäly tuotti uusia genomisekvenssejä. Tutkijat syntetisoivat valittuja sekvenssejä laboratoriossa ja selvittivät, pystyivätkö ne muodostamaan toimivia bakteeriviruksia. Tämä onnistui kuudeltatoista tekoälyn suunnittelemalta bakteriofagilta.

Oleellista on, että suunnitellut virukset erosivat huomattavasti luonnollisesta ΦX174:stä. Ja jotkut niistä olivat jopa sitä tehokkaampia monistamaan itseään bakteerissa. Yksi niistä käytti vieläpä evolutiivisesti hyvin etäistä DNA:n pakkaamiseen liittyvää proteiinia.

* * *

Ylen jutussa korostettiin uuden tutkimuksen riskejä ja mainittiin hyödyntämismahdollisuudet vasta viimeisessä loppukaneetissa. Itse tutkimusraportissa todetaan kuitenkin, että useamman synteettisen bakteriofagin yhtäaikainen käyttö johti ΦX174:lle resistenttien bakteeriviljelmien tuhoon ja demonstroi siten tekoälypohjaisten virusten potentiaalia taistelussa antibiooteille resistenttejä bakteerikantoja vastaan.

Tämä taas – kuten arvoisa lukijani varmasti tietää – on yksi nykyaikaisen lääketieteen suurimmista ongelmista. Ylen aiemman jutun mukaan antibioottiresistenssi johtaa koko maailmassa vuosittain peräti 4,7 miljoona ihmisen kuolemaan. Siis lähes Suomen väkiluvun suuruiseen määrään inhimillisiä murhenäytelmiä.

Nähtäväksi siis jää, tullaanko tulevaisuudessa parantamaan bakteeri-infektion takia kuolemanvaaraan joutuneita ihmisiä tarjoamalla tekoälylle suunniteltavaksi bakteeriviruksia, jotka tappavat juuri heidän elimistössään tuhoa tekevää bakteerikantaa. Vai luovutaanko tästä mahdollisuudesta siihen liittyvien potentiaalisten riskien takia – hulppeana visiona vaikkapa mielikuvituksellinen AI-virus, joka voisi levitä luontoon ja ryhtyä tuhoamaan koko maailman mikrobistoa ja siten halvaannuttamaan koko biosfäärin toiminnan.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Tekoäly on huomioitava suomalaisessa maahanmuuttopolitiikassa
Outojen otusten tekoäly-analyysi tuotti lupaavia tuloksia
Voiko tyhmyyteen kuolla?

"Abdul B" ajoi Saksassa autolla

Saksalainen pride-väki sai tuntea konkreettisesti sen, miltä tuntuu elää seksuaalivähemmistönä islamistisessa kulttuurissa kun "Abdul B" ajoi heidän juhlaansa ja ryhtyi sen jälkeen riehumaan machete veitsellä. Sen seurauksena yksi nainen sai surmansa ja ainakin 15 vammoja.

Abdul B (kuva alla) tunnetaan virkavallan piirissä jo ennestään islamistisia ajatuksia omaavana henkilönä. Siitä huolimatta hän on saanut – monien kaltaistensa tavoin – elellä vapaasti Berliinissä. 

* * *

Pride-juhlaan kohdistunut terroriteko voidaan tietenkin luokitella yksittäistapaukseksi jos niin halutaan. Tai pikemminkin: koska niin halutaan. 

Yhtä hyvin sen voisi ajatella olevan vääjäämätön seuraus Saksassa harjoitetusta maahanmuuttopolitiikasta, jossa islamilaista ääriajattelua ei ole huomioitu millään tavalla. Tätä tukee erityisesti se, ettei kyse ole ainutkertaisesta tapahtumasta, vaan islamistit ovat aiemminkin kohdistaneet saksalaisiin terroritekoja (esimerkki, toinen, kolmas).

Viimeöisen terroriteon keskeisin seuraus lieneekin maahanmuuttokriittisen AfD-puolueen kannatuksen nouseminen Saksassa. Tällä hetkellä sitä kannattaa mielipidekyselyiden mukaan noin 28 prosenttia saksalaisista eli se on maan suosituin puolue. 

Lisäksi Saksassa vaikuttaa vasemmistolainen BSW-puolue, joka on niin ikään maahanmuuttokriittinen. Sen kannatus on kuitenkin vajonnut noin kolmeen prosenttiin oltuaan pari vuotta sitten peräti yhdeksässä prosentissa. Nähtäväksi siis jää, palaavatko vasemmistolaisesti taloudesta ajattelevat sen kannattajiksi "Abdul B":n ansiosta.

* * *

Berliinin uutista lukiessani en voinut olla ajattelematta, kuinka hyvä asia on ollut suomalaisen maahanmuuttopolitiikan järkevöityminen maamme nykyisen hallituksen – ministeri Mari Rantasen (ps) johdolla – tekemien toimien ansiosta. Nähtäväksi kuitenkin jää, saavatko sen tekemät uudistukset jatkoa seuraavan hallituksen valtakaudella vai ryhtyykö se perumaan saavutettua edistystä. 

Tämä on todellinen vaara, sillä Petteri Orpon (kok) hallituksen suosio on mielipidekyselyiden mukaan laskenut 39,1 prosenttiin ja vastaavasti suurimmasta oppositiopuolueesta SDP:stä on tullut ylivoimaisesti suosituin puolue. Tässä sitä on auttanut puolueen valtava kannatus vieraskielisten parissa, mikä on omiaan tukemaan puolueen vastuutonta maahanmuuttopolitiikkaa. 

Siksi olisi erinomaista, mikäli suomalaiset demareiden kannattajat pysähtyisivät hetkeksi pohtimaan sitä, minkälaisen Suomen he haluavat jättää jälkeläistensä elettäväksi. Olisiko se suomalaiseen kulttuuriin pohjautuvan oikeusvaltio, jossa vallitsee laki, järjestys ja ihmisten välinen tasa-arvo. 

Vai monikulttuurisen helvetin, jossa erilaiset järjestyshäiriöt ovat jatkuvia ja seksuaalivähemmistöjen sekä naisten asemaa uhkaavat 600-luvun ajatuksiin perustuvat ääri-islamilaiset motiivit. 

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Terrorismivaroitus
Väkivalta- ja seksuaalirikollisuuden seuraukset
Terrorismi ja -väkivalta leimaa kaikki arabitaustaiset ihmiset

Putinin Venäjän tulevaisuus

Euroopan Unioni on lopultakin herännyt siihen, että monet ukrainalaiset miehet käyttävät sen pakolaispolitiikkaa sotilaskarkuruuden välineenä. Ja siksi komissio on – Uutissuomalaisen mukaan – ehdottanut, ettei asevelvollisille ukrainalaismiehille myönnettäisi jatkossa tilapäistä suojelua EU:ssa.

Toivoa sopii, että ehdotus käsitellään EU:n byrokraattisessa apparaatissa nopeammin kuin vaikkapa kellonaikojen vääntelemisen lopettamisesitys. Ja lopputuloksena Ukrainan miehistöpula helpottaisi juuri nyt, kun sotatilanteet ovat muutenkin kääntymässä ukrainalaisille niin suosiollisiksi, että jopa venäläisten sotilaat tunnustavat olevansa lopussa ja haluavat varoittaa Putinia mahdollisesti tulossa olevasta "suurkatastrofista". 

* * *

Venäläisten sotilaiden esille tuleminen sekä krimiläisten reaktiot ukrainalaisten menestykseen osoittavat Moskovan hallinnon pitäneen kansalaisensa uutispimennossa erityisoperaation kohtaamista ongelmista. Tämä palauttaa mieleeni vuoden 1940, jolloin suomalainen sensuuri piti huolen siitä, että kansalaisilla oli liian optimistinen kuva talvisodan tilanteesta ja sen seurauksena he kokivat sodan lopputuloksen vieläkin epäreilumpana kuin se todellisuudessa oli.

Sama ongelma on nyt käsissä myös Vladimir Putinilla ja hänen hallinnollaan. Heidän on todella vaikea selittää alamaisilleen, miksi ukrainalaiset kykenevät tuhoamaan venäläistä infrastruktuuria siihen mittaan, ettei tavallisella kansalla ole edes polttoainetta autoihinsa. 

Jos ja kun kapinahenki leviää myös jatkossa venäläisten sotilaiden parissa, on hallinnolla käsissään akuutti kriisi, joka heikentää maan armeijan toimintaedellytyksiä ennestään. Ja siten heikentää sen sotilaallista menestystä vielä nykyisestäkin. 

* * *

Tällä kaikella voi olla suorastaan dramaattinen vaikutus Putinin hallinnon toimintaedellytyksille, jota tälläkään hetkellä ei taida suojata mikään muu kuin varteenotettavan opposition puuttuminen. Seikka, jota tekee myös Venäjän tulevaisuuden ennakoimisen vaikeaksi. 

Näin ollen Putinin erityisoperaation lopputuloksena voi olla mitä tahansa palatsivallankaappauksesta täydelliseen anarkismiin ja jopa Venäjän valtakunnan hajoamiseen. Toki todennäköisin vaihtoehto on ensiksi mainitsemani, mutta tuskinpa kukaan ennusti vuoden 1917 alussakaan, että bolshevikit syrjäyttäisivät ja murhaisivat Venäjän tsaarin perheineen.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Venäjän ahdinko herätti trollit ja lisäsi ydinsodan vaaraa

Sodankäynnin suuri muutos

Ukraina nolasi Vladimir Putinin

Belfastin mielenosoitukset ovat varoitus suomalaisille

Yle kertoi yllättäen sudanilaismiehestä, joka puukotti useita kertoja 40-vuotiasta miestä. Tämän seurauksena – edelleen Ylen jutun mukaan – Belfastissa on järjestetty sekä rauhallisia että äärimmäisen väkivaltaisia mielenosoituksia maahanmuuttoa vastaan.

Se jäi kuitenkin kertomatta, ettei väkivalta syntynyt yhdestä puukotuksesta vaan kyse on pohjoisirlantilaisten perinpohjaisesta kyllästymisestä kehitysmaalaisten aiheuttamiin ongelmiin. Eikä tämä rajoitu pelkästään heihin, vaan tympääntyminen koskee yhä suurempaa osaa Iso-Britanniaa. 

Suomessa tapaus kannattaa ottaa varoituksena siitä, mihin holtiton maahanmuuttopolitiikka johtaa: kantaväestön ja heikosti yhteiskuntaan sulautuvan maahanmuuttajaväestön väliseen väkivaltaiseen konfliktiin. Onneksi nykyinen hallitus on ymmärtänyt tämän, mutta kysymys tietenkin kuuluu, mitä tapahtuu ensi kevään vaalien jälkeen.

Tässä mielessä olisi loistavaa, mikäli myös oppositiopuolueissa tunnustettaisiin tosiasiat ja ymmärrettäisiin viime vuosikymmeninä harjoitetun maahanmuuttopolitiikan turmiollisuus. Ja näin varmistettaisiin suomalaisen yhteiskunnan rauhanomainen kehitys myös tulevaisuudessa. 

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Jukka Kopra avasi pelin politiikan
Somalit osoittivat EU:n suunnittelemien palautuskeskusten tarpeellisuuden
Onko Yleisradion toimituksella juttupula?

Tulevaisuuden maailman geneettiset ja kulttuuriset juuret

Verkkouutiset kertoi maailman väestörakenteen muutoksesta. Sen mukaan maailman väestönkasvu keskittyy yhä selvemmin Saharan eteläpuoliseen Afrikkaan ja osiin Etelä-Aasiaa. Esimerkiksi väestöltään jo nyt suurien Pakistanin, Nigerian ja Etiopian syntyvyysluvut ovat 3,50, 4,30 ja 3,81. 

Vielä huikeampia lukuja löytyy Tšadista, Somaliasta ja Kongon demokraattisesta tasavallasta. Niissä naiset saavat keskimäärin peräti 5,94, 5,91 ja 5,90 lasta. Toisessa ääripäässä ovat Macao, Honkong ja Etelä-Korea syntyvyysluvuilla 0,69, 0,74 ja 0,75.

Suomessa syntyvyys naista kohden oli vuonna 2025 1,3 lasta. Koko Euroopan Unionissa se oli vuonna 2024 keskimäärin  1,34 ja Pohjois-Amerikassa viime vuonna 1,59. 

Tämä tarkoittaa käytännössä sitä, että tulevaisuuden maailmassa ihmiset ovat geneettisiltä ja kulttuurisilta juuriltaan kehitysmaalaisia eli ennen kaikkea afrikkalaisia, mutta myös islamilaiseen kulttuuripiiriin kuuluvia aasialaisia, kuten alla olevasta Wikipedia-kartasta ilmenee.

 * * *

Edellä esittämäni tulevaisuudenkuva tuli itse asiassa mieleeni lukiessani Helsingin sanomien Pekka Mykkäsen kolumnia Sudanin sisällissodasta. Siinä moitittiin meitä eurooppalaisia siitä, ettemme ole kiinnostuneet Sudanin sisällissodasta ja sen uhreista. 

Mykkäsen mukaan Maailman ruokaohjelman WFP:n apulaisjohtaja Rania Dagash-Kamara oli kertonut Eduskunnan pikkuparlamentissa järjestetyssä tilaisuudessa Sudanissa tapahtuvista raiskauksista siviiliväestöä kohtaan. Niitä tekevät sodan eri osapuolten pyssymiehet, joten kukaan ei ole kiinnostunut pelastamaan uhreja raiskauksilta.

Tilaisuuden jälkeen kansanedustaja Eva Biaudet (ruots) oli näyttänyt YK:n lastenapujärjestön Unicefin raporttia, jonka mukaan raiskauksista on tullut systemaattisesti käytetty sodan ase. Eikä se koske pelkästään naisia, vaan kolmannes uhreista on poikia.

Lisäksi raiskatuista lapsista kuusitoista oli alle viisivuotiaita. Ja neljä heistä vasta yhden vuoden ikäisiä. 

Toistan: vasta yhden vuoden ikäisiä. Siis käytännössä vauvoja! Minkälainen ihminen raiskaa vauvoja?

* * *

Tämän kaiken perusteella jäin miettimään, että minkälainen maailma meillä mahtaa olla sadan tai kahdensadan vuoden kuluttua. Siis ottaen huomioon sen, mitä tämän kirjoituksen alussa sanoin tulevaisuuden ihmiskunnan geneettisistä ja kulttuurisista juurista.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Miljardi uutta afrikkalaista
Suomenkielisen väestön suhteellinen osuus on romahtamassa
Demareiden esitykset ovat yhtä järkeviä kuin housuihin kuseminen talvipakkasilla

Lastenkasvatus ennen ja nyt

Yleisradio kertoi, että lukiolaiset tarvitsevat yhä enemmän tukea, koska heistä osa on niin ahdistuneita, ettei opiskelu luokassa onnistu. Jutun mukaan tämä johtuu siitä, että lukioihin otetaan aiempaa enemmän nuoria, jotka tarvitsevat nykyistä enemmän tukea opinnoissa pärjäämiseen.

Erityistä tukea ei lukiossa kuitenkaan pystytä tarjoamaan samalla tavalla kuin peruskoulussa. Lisäksi koulun aikana kaikkien on saavutettava samat minimioppimäärät, eli niistä ei voi – eikä pidäkään – tinkiä: jokaisen tulisi pystyä läpäisemään ylioppilaskirjoitukset koulunkäynnin lopuksi. 

Eikä siinä kaikki, vaan juuri lukion käyneiden pitäisi aikuisena ottaa tämän maan tulevaisuus käsiinsä. Eli opiskella korkeakoulututkintoja ja asettua niiden mukaisesti asiantuntija- ja tuotekehitystehtäviin sekä nousta päättäviin asemiin yrityksissä ja yhteiskunnassa. Sekä kestää niissä mitä erilaisimpia stressejä ilman, että se vaikuttaa tehtävän työn tuloksiin.

* * *

Minun mielestäni tämä kuulostaa hurjalta. Ja siksi on kysyttävä, että mistä tällainen muutos johtuu. 

Ovatko nuorten mielenterveysongelmien syinä jutussa mainitut koronapandemia tai oppivelvollisuuden laajentuminen Sanna Marinin (sd) hallituksen päätöksellä? Vai kenties medioissa jo pitkään vellonut negativistinen maailmankäsitys, jonka mukaan ihmiskunta on menossa kohti tuhoaan ilmastonmuutoksen, luontokadon tai jonkin muun syyn takia? Ellei sitten suorastaan digitaalisten pelien ja sosiaalisen median mieltä rappeuttava vaikutus?

Tähän liittyen selvä fakta on se, että jo pari vuotta sitten Lääkärilehti kirjoitti erityisesti teini-ikäisten tyttöjen ahdistuneisuuden räjähdymäisestä kasvusta. Sen mukaan "nuorista 78 prosenttia koki huolta sodan, 76 prosenttia ilmastonmuutoksen, 65 prosenttia luonnonkatastrofien ja 47 prosenttia pandemioiden uhkiin liittyen. 

Nämä syyt osoittavat lasten mielenterveysongelmiin syyllisiksi erityisesti suomalaista toimittajakuntaa, jonka sensaatiohakuinen ja yksipuolinen uutisointi erityisesti kolmen ensimmäisen aiheen – sotien, ilmaston ja luonnon – kohdalta näyttäisi ottaneen täydellisen niskalenkin nuorten terveestä ja kriittisestä ajattelusta. Pahinta tässä on se, että – Lääkärilehden haastatteleman asiantuntijan mukaan – "kysymys ei ole pelkästään nuorten tai perheiden tarpeista. Nuorten hoitamattomien ongelmien hintalappu yhteiskunnalle ja kansantaloudelle on todella korkea."

* * *

Itse nostaisin näiden ongelmien yhteydessä esille myös toisen – yhteiskunnassamme lähes vaietun – mahdollisuuden. Se on lastenkasvatuksen muutos viimeisten vuosikymmenien aikana. 

Omassa lapsuudessani lapsilta vaadittiin jo varsin pienenä omatoimisuutta ja selviytymistä tavallisista arjen askareista – ja myös osallistumista niihin. Siten minäkin kuljin kuusivuotiaana aamuisin parin kilometrin matkan leikkikouluuni ja illalla takaisin. Ja kotona tehtäväni oli siivota leikkikalut joka ilta paikalleen sekä viedä tarvittaessa roskat roskikseen.

Seuraavasta vuodesta lähtien kuljin myös kouluun ensimmäisestä luokasta lähtien ilman saattajia sekä huolehdin – tai jätin huolehtimatta – läksyni itsenäisesti. Kävin myös lähikaupassa tekemässä äidin antaman listan mukaan pikkuostoksia eli maitoa, perunoita ynnä muuta tarpeellista. Yhdeksän- tai kymmenvuotiaasta lähtien tehtäviini kuului myös siivomiseen osallistuminen – mukaan lukien mattojen tamppaaminen muutaman kerran vuodessa.

Kaupassa käyminen ja etenkin mattojen tamppaaminen harmittivat syvästi, mutta niiden tekemättä jättämisellä olisi ollut seurauksia, jotka ovat nykyisin laittomia – ja saattoivat olla jo silloin. Samalla kuitenkin sisu kasvoi ja kyky kestää ikäviä asioita kehittyi.

* * *

Minulla on sellainen käsitys, ettei tällaisten asioiden vaatiminen lapsilta tai nuorilta ole enää nykyisin kovinkaan yleistä. Itse asiassa luulen, että esimerkiksi lasten itsenäinen kulkeminen kuusivuotiaana kaupungin keskustan läpi esikouluun – saati sieltä kotiin lähteminen ilman noutajaa – ei olisi edes mahdollista, vaan johtaisi vanhempien syytteeseen lapsen heitteille jättämisestä.

Samalla on kuitenkin käynyt niin, että edellytykset suomalaisten lasten omatoimisuuden ja itsenäisyyden kehittymiselle ovat heikentyneet. Eikä mielestäni olisi kummoinenkaan ihme, ellei tämä heijastuisi yhä useamman nuoren elämässä kyvyttömyytenä selviytyä yhteiskunnan vaatimuksista ilman tukea – ja vaikeutena suhtautua vuosi vuodelta yhä hirvittävämmiltä kuulostaviin ilmasto- ja sotauutisiin realistisesti. 

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Peruskoulu 2045 – sanahelinää vai perustaitoja?
Nuorten naisten mielenterveys
Suomen tulevaisuus on mielenterveysongelmaisten käsissä

Onko Kuuban kommunistihallinto kaatumassa?

Suomessa on uutisoitu varsin vähän läntisen pallonpuoliskon pitkäikäisimmän ja vahvimman kommunistipesäkkeen tapahtumista. Siksi oli mielenkiintoista, että eilen tai tänään julkaistiin monissa suomalaismedioissa STT:n tiedote, jonka mukaan "joukko mielenosoittajia turmeli lauantain vastaisena yönä maata hallitsevan kommunistisen puolueen aluetoimiston". 

Tapahtumasta saattoi löytää myös videomateriaalia, joka osoitti todeksi STT:n maininnan, jonka mukaan "joukko murtautui puolueen toimistoon, kantoi sieltä huonekaluja ulos kadulle ja sytytti ne tuleen." Poliisi oli myös ampunut tapahtumapaikalla. 

* * *

Edellä kuvaamieni tapahtumien jälkeen Kuuban nykyinen diktaattori Miguel Díaz-Canel on ilmoittanut halukkuutensa keskustella Yhdysvaltojen kanssa maansa tulevaisuudesta. Vastapelurikseen hän saanee ulkoministeri Marco Rubion, jolla kuubalaisena emigranttina lienee kovin vähän sympatioita maan kommunistihallinnon vaikeuksille. 

Nähtäväksi siis jää, ollaanko lopultakin tultu tilanteeseen, jossa Kuuba vapautuu kommunismin ikeestä ja kansa saa takaisin vapautensa ja mahdollisuuden surkean elintasonsa nostamiseen. Tämä on tietenkin hieno asia, mutta kuten esimerkiksi eurooppalaisten sosialistivaltioiden luhistuminen 1990-luvulla osoitti, edessä voi olla joko onnistuminen tai epäonnistuminen, kuten alla oleva Puolan ja Moldovan talouskehitystä esittävä kuva osoittaa. 

Nähtäväksi siis jää, millaiseksi Kuuban tulevaisuus muodostuu. Ja miten se vaikuttaa tavallisten kuubalaisten elämään ja tulevaisuuteen. 

* * *

Toki olisi toivottavaa juuri nyt, kun poliittisen vihervasemmiston kannatus on ollut nousussa, että kuubalaisen sosialismin vaikeudet ja sen mahdollinen kaatuminen lisäisivät myös täällä Pohjantähden alla ymmärrystä sosialismin vahingollisuudesta. Vai löytyykö äänestysikäisten suomalaisten joukosta edelleen yli 44 prosenttia sellaisia ihmisiä, jotka luulevat Marxin ajatusten soveltamisesta seuraavan jotain hyvää? 

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Punamultahallitusta pukkaa

Sitä saa, mitä tilaa
Ydinsodan pelko ja sen seuraukset

Miksi Espanjan pääministerin suositus Suomelle on huono

Helsingin sanomat julkaisi jutun, jonka mukaan Espanjan pääministeri Pedro Sánchez on suositellut Suomelle maahanmuuton lisäämistä. Näin siksi, että Espanjan talous on lähtenyt – BKT:n perusteella – nopeaan 2,9 prosentin kasvuun samalla kun muualla syntyneiden osuus sen  50-miljoonaisesta väestöstä on kasvanut peräti kymmeneen miljoonaan. Siten Espanjan BKT ei ole juurikaan kasvanut henkeä kohti laskettuna. 

Näin siitä huolimatta, että Espanjaan asettuneet maahanmuuttajat ovat pääosin espanjankielisiä ja kristittyjä, mikä on helpottanut oleellisesti heidän integroitumistaan yhteiskuntaan. Tosin heidänkin osaltaan ongelmia muodostaa asuntojen tarve, mikä nosti viime vuonna – yhdessä turismiin liittyvän käytön kanssa – niiden hintoja peräti 12,9 prosentilla. 

Espanjalaisten talouskasvua on lisännyt myös koronapandemian aikana sille EU:n  elpymisvälineestä suunnattu tuki, jota meillä suomalaisillakin on ollut ilo maksaa samalla kun oma taloutemme on sakannut. Lisäksi HS:n jutussa jäi mainitsematta, että Espanjan viennin ja tuonnin välinen negatiivinen ero on kasvamaan päin, mikä tuskin lupaa hyvää tuleville vuosille. 

* * *

Edellä kirjoittamani perusteella on selvää, ettei Sánchezin suositusta kannata ottaa kovin vakavasti täällä Pohjantähden alla. Pikemminkin päinvastoin, sillä viime vuoden tilastot osoittavat vientimme lähteneen kasvuun, joka jatkuessaan auttaa vetämään myös maamme julkisen sektorin siitä suosta, johon se ajettiin viimeistään Sanna Marinin (sd) kaudella.

Toki tasapainon saavuttaminen edellyttää viennin kasvun lisäksi myös valtion budjetin supistamista esimerkiksi – Sánchezin hehkuttaman – maahanmuuton kulujen osalta. Mutta se ei yksin riitä, vaan myös kaikkia muita Suomen julkisia palveluita on supistettava seuraavissa hallitusneuvotteluissa sillä ajatuksella, että niiden mitoitus olisi linjassa taloutemme kantokyvyn kanssa. 

Tässä yhteydessä on oleellista huomata, että kotimainen talouskasvu on käytännössä rahan kierrättämistä suomalaisten kesken, kun taas vienti on suomalaisessa yhteiskunnassa pyörivän varallisuuden lisäämistä – ja tuonti puolestaan sen vähentämistä. 

Siksi Espanjan tilanne ei BKT:n kasvusta huolimatta ole pidemmällä aikavälillä kovin auvoinen. Sen sijaan Suomessa viennin kasvu tarjoaa mahdollisuuden parempaan tulevaisuuteen – edellyttäen, että aiemmin aiheutetut julkisten palveluiden ylimitoitusongelmat saadaan ratkaistuksi. 

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Suattaapi olla, vuan suattaapa olla olemattakin
Afrikasta Albaniaan ja chileläisistä jengiväkivaltaan
Mistä EU:n komission ehdottamassa elpymisrahastossa on kyse?

Virheellistä kieltä

Suomalaisen koulujärjestelmän ja lukuharrastuksen heikkeneminen saivat hämmästyttävän demonstraation Keravalla, missä on asennettu opastetauluja jalankulkijoille. Itse asia on luonnollisesti oikein hyvä, mutta onko syytä huolestua siitä, että valmiissa tauluissa on kirjoitusvirheitä?

Asiasta kertoi paikallinen Keski-Uusimaa-lehti, jonka mukaan esimerkiksi "Kerava-sali on kirjoitettu opasteisiin muotoon Kerava-Sali ja kirjaston Pentinkulma-sali muotoon Pentinkulmasali". Varmaankin ihmiset löytävät nämä paikat virheellistenkin opasteiden avulla, mutta ne tullaan joka tapauksessa uusimaan. 

Eikä se ole ilmaista, vaan kulun kuittaa keravalainen veronmaksaja, koska virhe juontaa paikallisen byrokraatin – Johanna Inkiläisen – mukaan "vuodelta 2022, jolloin opasteiden tekstit määriteltiin ja hyväksyttiin osana opastekokonaisuuden suunnittelua".

* * *

Koska koulujemme tason parantamisesta tai lukuharrastuksen uudesta noususta ei näyttäisi olevan merkkejä, lienee odotettavissa, että virheellinen suomi tulee tulevina vuosina näkymään yhä enemmän ympäristössämme. Eikä tätä asiaa varmaankaan paranna se, että kasvava osa suomalaista puhuu äidinkielenään vieraita kieliä. 

Toisin sanoen meidän tavallisten kielenkäyttäjien on nyt ja tulevaisuudessa sopeuduttava kielellisen ympäristömme vähittäiseen rapistumiseen. Ja sen seurauksena epäilen, että myös suomen kielioppiin tulee – toki viiveellä – uudistuksia, joissa virallistetaan jo tapahtuneet kieliopin löyhennykset ja myös puhekieleen uineet vieraiden kielten vaikutteet. 

Tässä ei tietenkään ole mitään uutta, sillä kieli on kuin elävä organismi, joka muuttuu jatkuvasti ulkoisten vaikutteiden seurauksena – niin menneisyydessä, nykyisyydessä kuin tulevaisuudessakin. Eikä tästä asiasta kannata siksi menettää yöuniaan, vaikka se – silloin tällöin – vähän harmittaisikin. 

JK kello 7.36. Tuli vielä mieleeni, että kännyköiden oikeinkirjoitusohjelmien tekemien jatkuvien kielioppivirheiden – erityisesti yhdyssanojen katkaisujen – seurauksena suomen rappeutuminen tullee jatkossa kiihtymään entisestään. Näin erityisesti nuoremman sukupolven ja vieraita kieliä kotikielenään puhuvien parissa. Siis jotenkin näin: "kirjoitin blogi tekstin, jossa ihmettelin Suomen kieli opin rappeutumista".

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Tanskalainen neuvoi suomalaisia
Kansalaisuuskoe
Suomenkielisen väestön suhteellinen osuus on romahtamassa

Peruskoulu 2045 – sanahelinää vai perustaitoja?

Pääministeri Petteri Orpo (kok) linjasi MTV3:n haastattelussa niitä aihepiirejä, joita hänen puolueensa aikoo ajaa, mikäli se onnistuu pysymään vallassa vielä seuraavan vaalikauden. Hänen mukaansa puolueessa "mietitään tekoälyä, sen luomia mahdollisuuksia. Miten haluamme parantaa koulutusjärjestelmää, millaista perhepolitiikkaa tekisimme? Mistä rakennetaan tulevaisuuden kasvu?"

Nämä ovat tärkeitä asioita, mutta kiinnitin huomiota Orpon johtaman nykyisen hallituksen opetusministeriön linjauksiin siitä, minkälainen peruskoulun pitäisi olla vuonna 2045. Niitä kommentoi Orpon puoluetoveri Juhana Vartiainen, jonka mukaan vision voisi tiivistää kahteen virkkeeseen: "kylläpä me tässä neuvottelukunnassa olemme hyviä ihmisiä ja tietoisia planetaarisista ongelmista, jotka johtuvat liiasta yksilökeskeisyydestä. Tehtävämme on kasvattaa lapsista samanlaisia kuin me".

Asiasta kertoneen Verkkouutisten mukaan visiossa linjataan, että koulun tehtävä ei ole ainoastaan valmistaa nuoria tulevaisuuden muutoksiin, vaan valmistaa elämää varten ja antaa kyvykkyyttä muuttaa maailmaa. Vartiaisen mukaan visiossa taas "on yllättävän vähän pohdintaa siitä, miten kasvaa vahvoja, itsekuriin ja oman elämän hallintaan kykeneviä kriittisiä ja itsekriittisiä ihmisiä".

Myös Tere Sammallahti (kok) on ottanut asiaan kantaa. Hänen mukaansa "OKM:n ja OPH:n visioraportti näyttää olevan lisää juuri sitä, minkä takia koulutus on kriisissä: keskiössä ei ole oppiminen, vaan peruskoulun toiminta halutaan laajentaa konsulttitoiminnaksi kaikille elämänalueille samalla, kun valitetaan resurssipulaa".

* * *

Luettuani näiden kahden poliitikon kritiikin päätin vielä katsoa mitä raportissa itsessään sanotaan. En tietenkään aamukiireessä ehtinyt lukea sitä läpi, mutta oli kieltämättä ajatuksia herättävää huomata, että jo tiivistelmätekstissä todetaan vision rakentuvan "kolmelle toisiaan täydentävälle kokonaisuudelle: merkityksellinen elämä, elämä yhdessä ja elämä maapallolla. Keskeisiä teemoja ovat koulun kasvava yhteisöllinen rooli, oppimisen ja hyvinvoinnin vahva
yhteys, teknologian eettinen ja inhimillinen käyttö, tulevaisuususkon ja demokratian
vahvistaminen sekä ekologinen kestävyys."

Vaikuttaa siis aivan siltä, että Vartiaisen ja Sammallahden kritiikki on oikeansuuntaista. Ja siksi on syytä kysyä pääministeriltä, että onko tämä – hänen nykyisen hallituksensa muotisanahelinäksi paljastunut linjaus – sellainen, jonka pohjalta Kokoomus haluaa "parantaa koulutusjärjestelmää" myös ensi hallituskaudella?

* * *

Asia ei ole yhdentekevä, sillä suomalainen koulu on kriisissä, jonka hätkähdyttävin piirre on – kuten Helsingin sanomien nimettömässä mielipidekirjoituksessa pari päivää sitten kerrottiin – se, että tutkintoon valmentavaan "koulutukseen tulee lapsia armovitosilla, ja mikä vielä hirveämpää, armokaseilla. Meillä tuvassa on suomalaisen peruskoulun tai aikuisten perusopetuksen läpäisseitä nuoria, jotka eivät osaa kirjoittaa edes yksittäisiä kokonaisia lauseita ja jotka eivät ymmärrä normaalia arkitekstiä. Osa ei ymmärrä suomea eikä pysty juuri kommunikoimaan muuten kuin vastaamalla kyllä tai ei. Silti päättötodistuksessa reaaliaineista löytyy hyviä arvosanoja."

On selvää, ettei tämä asia korjaudu vision mainitsemalla sanahelinällä, vaan jämäkällä opetuksella ja oppimisen edellyttämisellä. Toisin sanoen raa´alla opetuksen ja oppimisen perustyöllä eli paluulla siihen koulumalliin, joka aikanaan teki Suomesta maailmalla ihaillun opetuksen – ja oppimisen (sic!) – suurvallan.

Tämä on erityisen tärkeää, sillä pienentyvien ikäluokkien Suomi voi pärjätä maailmalla vain ahkeruudella ja osaamisella. Eikä kummastakaan ole pelastajaksi, elleivät työelämän perusasiat – luku- ja kirjoitustaito, matemaattis-looginen ymmärrys sekä äidinkielen ja englannin osaaminen – ole hallussa.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Valehtelemisella on synkät seuraukset
Laitavasemmisto ja Keskusta haluaisivat Suomesta koko maailman ilmaisen koulutuskeskuksen
Koulu on oppimista varten

Vielä pari sanaa Milano-Cortinan talviolympialaisista

Suomen mieshiihtäjät jäivät Milano-Cortinan olympialaisissa ilman mitaleita, mutta naiset sentään saivat yhden viestimitalin joukkueella Johanna Matintalo, Kerttu Niskanen, Vilma Ryytty ja Jasmi Joensuu. 

Miesten mitalittomuuden varmisti se, että Iivo Niskasella todettiin viisi päivää ennen hänen päämatkaansa – 50 km yhteislähtöä – virusinfektio. Toisin sanoen joukkueen suurin mitalitoivo oli mitä todennäköisimmin saanut tartunnan kisapaikalla. 

Tilanne oli sikäli äärimmäisen karu, että Niskaselta menivät ohi myös viime vuoden MM-hiihdot. Miehen pettymys oli kaikkien suomalaisten nähtävänä ja koettavana kilpailun jälkeisessä haastattelussa, sillä olihan hän uhrannut koko oman ja perheensä elämän vuoden ajan menestyksen eteen, mutta jäi vaille sen tuottamaa palkintoa. 

Toki Suomen joukkue kärsi muutenkin viruksista. Ne estivät Vilma-parin osallistumisen tänään hiihdettyyn viiden peninkulman kilpailuun, eikä myöskään Ristomatti Hakola välttynyt tartunnalta. 

Tätä taustaa vastaan on käsittämätöntä, että Ylen urheilutoimittaja Petra Manner kertoi Suomen hiihtojoukkueen valmentajan käyneen oman lajin välipäivänä Milanon täpötäydessä jäähallissa. Siis ottamassa valtavan riskiä virustartunnasta.  

On tietenkin sanomattakin selvää, ettei tällaisen valmentajan ymmärrys ole sellainen, että häntä voitaisiin edes ajatella tuleviin olympialaisiin tai ylipäänsä Suomen maajoukkueen valmennukseen. Toivottavasti tämä ymmärretään myös Olympiakomiteassa ja Suomen hiihtoliitossa. 

Noin muuten minusta tuntuu, ettei tämänkertainen olympiahuuma kaipaa sen enempää kommentteja suomalaisten suhteen. Sen sijaan on pantava merkille Johannes Kläbo, joka viimeistään näissä kisoissa osoitti olevansa maailman kaikkien aikojen paras maastohiihtäjä. Näin siitä huolimatta, että näin suomalaisena sen tunnustaminen on varsin katkera pala.  

Tulevaisuus ei lupaa paljon parempaa, sillä juniorihiihtäjien määrä on maassamme romahtanut. Vielä vuonna 2005 maassamme oli noin 8 000 kilpahiihtoa harrastavaa nuorta kun nyt heitä on reilusti alle 3 000. Tämä tarkoittaa sitä, että joukkoon sattuu yhä harvemmin sellaisia lahjakkuuksia, jotka voisivat kilpailla tasavertaisesti muun maailman parhaiden hiihtäjien kanssa.

Lopuksi on todettava positiivisena asiana, että veikkaukseni suomalaisten menestyksestä osui suhteellisen hyvin kohdalleen. Sehän kuului näin: "veikkaan, ettei Milano-Cortina jää aikakirjoihin suurena suomalaisena menestystarinana. On jopa mahdollista, että jäämme kokonaan ilman hiihtomitalia, mikäli Niskaset epäonnistuvat eikä suksihuolto ole parhaiden joukossa."

 

Päivän aiempi merkintä:
Yahuan Bablees ja Mahmoud Mahmoud maahanmuuton mannekiineina

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Milano-Cortinan olympialaiset – kisaennakko
Pari poikkeuksellisen tärkeätä asiaa
Taktinen osaaminen toi Lauri Vuoriselle MM-hiihtojen pronssimitalin

Jääkarhut elävät ja voivat hyvin

MTV3 kertoi pikku-uutisessaan, että Norjan Huippuvuorilla elävät jääkarhut ovat pulskia ja elävät mainiosti juuri nyt. Näin siitä huolimatta, että ilmastonmuutos on vähentänyt arktista jääpeitettä. 

Syynä muutokseen on se, että jääkarhut ovat fiksuina eläiminä siirtyneet aiempaa enemmän maaeläinten – kuten porojen ja mursujen – hyödyntämiseen ravintona. Ja näin pärjänneet erinomaisesti muuttuneissa olosuhteissa. 

Uutinen ei kuitenkaan olisi uutinen, ellei siinä olisi jotain negatiivista. Ja niinpä MTV3 mainitsee joidenkin tutkijoiden arvelevan, että nyt nähty jääkarhujen hyvinvointi on vain väliaikaista, ja niiden tulevaisuus on yksiselitteisesti riippuvaista pohjoisen merijään tulevaisuudesta. 

Asiaan liittyy myös tuore Danielle Rivetin ja kumppaneiden tutkimusraportti Kanadan Hudson bayn jääkarhuista. Sen mukaan nälkä ei aja jääkarhuja ihmisasutusten nurkille, vaan siihen johtaa ainoastaan jään puute. 

Toisin sanoen, myös kanadalaiset otukset tulevat toimeen aivan erinomaisesti myös silloin, kun niiden on löydettävä jokapäiväinen leipänsä jäättömissä olosuhteissa. Siis aivan samoin kuin niiden Huippuvuorilla elävät sukulaiset. 

* * *

Edelle kirjoittamani perusteella vaikuttaa siltä, ettei arktisen merijään väheneminen kesäaikaan ole katastrofi jääkarhuille, sillä tokihan jäitä kuitenkin riittää – myös pahimpien ilmastoskenaarioiden mukaan – talvikausiksi myös tulevaisuudessa. Ja siten tilanteen muutos ei suinkaan ole lopettamassa jääkarhujen elämää jääkentillä, vaan ainoastaan siirtää sitä kesäajaksi kuivalle maalle. 

Se näkee, joka elää. Ja siksi jääkarhujenkin tulevaisuus kuoriutuu silmiemme eteen vuosi vuodelta, ensin nykyisen sukupolven ja myöhemmin meidän jälkeläistemme aikana. Juuri nyt voisi kuitenkin – ehkä – olla tyytyväinen siitä, kuinka hyvin jääkarhuilla pyyhkii tänä päivänä. Ja toivoa, että niiden nokkeluus auttaa näitä hienoja eläimiä sopeutumaan myös tuleviin elinolosuhteiden muutoksiin – kuten ne ovat tehneet onnistuneesti koko evoluutionsa ajan.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Jääkarhupopulaatioiden genetiikkaa
WWF valeuutisten sylttytehtaana
Mainio uutinen jääkarhuille ja muille huolestuneille

Tanskalainen todellisuus ja Teemu Keskisarja

Yleisradio kertoi, että Tanskassa on noin sata rikollissukua, jotka yhdessä aiheuttavat yhteiskunnalle ainakin miljoonan euron vuosittaiset kustannukset. Se jopa mainitsi, että nämä suvut asuvat tyypillisesti kaupunginosissa, joita Tanskassa kutsutaan haavoittuvaisiksi alueiksi tai rinnakkaisyhteiskunniksi ja ne ovat tyypillisesti maahanmuuttajataustaisia kuten irakilaisia ja palestiinalaisia. 

Jutussa mainittiin myös, että Ruotsissa on samanlaisia sukuja, mutta vielä Tanskaakin enemmän. Tämä ei tietenkään yllätä tämän blogin lukijoita, mutta olisi mielenkiintoista tietää, onko myös Suomessa tällaisia rikollissukuja. 

Jos ja kun sellaisia on, olisi mukava nähdä myös laskelma niiden Suomelle aiheuttamista kustannuksista. Luulen, että summa saattaisi olla täälläkin yllättävän korkea. 

* * *

Viime aikoina on puhuttu paljon maahanmuuton vaikutuksista yhteiskuntaan. Erityistä huomiota tässä suhteessa sai Teemu Keskisarjan Lahdessa pitämä luento historiallisista väestönvaihdoista. 

Luennossaan hän otti esille myös paljon puhutun äärioikeistolaiseksi sanotun "väestönvaihtoteorian" toteamalla, että "en ole koskaan eläessäni kohdannut ihmistä, joka uskoo, että jokin salaliitto vaihtaa valkoisia mustiin taikka päinvastoin". Sikäli väite on uskottava, etten ole minäkään. Ja vielä vähemmän olen tavannut ihmisiä, jotka olisivat itse olleet osallisena sellaiseen.

Sen sijaan olen havainnut, että jopa eduskunnassa on ihmisiä, jotka haluaisivat ottaa maahamme mahdollisimman paljon ihmisiä, jotka sanovat olevansa vainottuja kotimaassaan tai joilla on siellä muuten vain heikot elinolot. Jos näin tehtäisiin, olisi – matemaattisesti vääjäämättömänä – lopputulemana ensin etnisesti suomalaisen väestönosan suhteellisen osuuden lasku ja lopulta sen jääminen vähemmistöksi maassamme. 

Tuosta aiheesta tulin aikanaan tehneeksi myös laskelmia. Niiden mukaan muslimien määrä Suomessa ylittäisi miljoonan rajan vuonna 2037 ja ohittaisi kantasuomalaisten määrän eli 5,5 miljoonaa vuonna 2049. Laskelma perustui muslimien määrän prosentuaaliseen kasvuun vuodesta 1990, mutta viimeisten vuosien aikana heidän maahanmuuttoaan on rajoitettu, joten mainitut islaminuskoisten – ja heidän jälkeläistensä – määrät tullaan saavuttamaan myöhemmin. 

Lopuksi todettakoon, etten itse ollut kuuntelemassa Teemu Keskisarjan luentoa – ja vielä vähemmän osallistunut sitä vastustaneeseen mielenosoitukseen. Oli kuitenkin mielenkiintoista huomata, kuinka paljon Lahden kirjastoon olisi ollut tulossa kuulijoita: sali oli täynnä ja lisäksi sen ulkopuolelle jäi samankokoinen joukko. Sanoisin, että melko suosittu tiedetapahtuma.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Australian terrori-iskun opetukset
Sukupuoli-identiteetti on tunneasia, joka vaikuttaa tulevaisuuden suomalaisuuteen
Jukka Kekkonen ja Suomen väestöpolitiikka

Itsenäisyys ja Damokleen miekka

Kuten tiedätte, itsenäistyi Suomi tasan 108 vuotta sitten. Onko tämä sitten ollut pitkä vai lyhyt aika?

Sitä voi tarkastella esimerkiksi siltä kantilta, että minun ikäiseni ihmiset ovat eläneet ja kokeneet suurimman osa Suomen itsenäisyyden ajasta. Ja isovanhempamme ovat syntyneet Venäjän keisarikunnan autonomisessa suuriruhtinaskunnassa. 

Itse asiassa Suomen itsenäisyys on kestänyt yhtä pitkään kuin asemamme Venäjän osana. Suomen sota käytiin vuosina 1808-09, minkä jälkeisessä rauhanteossa Ruotsin valtakunnan itäiset osat Pohjanlahtea sekä pohjoisessa Tornion- ja Muonionjokea myöden liitettiin Venäjän osaksi. 

Autonomisella suuriruhtinaskunnalla ehti 108 vuoden aikana olla vain viisi suuriruhtinasta. Heistä ensimmäinen oli Aleksanteri I, joka päätti tehdä Suomesta autonomisen ja yhdisti siihen Venäjän aiemmin valloittamia Kymijoen itäpuolisia osia. Viimeinen suuriruhtinaamme oli puolestaan Nikolai II, joka lähti tuhoamaan maamme autonomista asemaa, mikä aiheutti laajaa tyytymättömyyttä ja johti lopulta Suomen itsenäistymiseen.

Itsenäisellä Suomella on ollut kolmetoista presidenttiä ja 77 hallitusta. Itsenäisyyden alkaessa presidentille annettiin vahvat valtaoikeudet, koska kansassa oli paljon kuningasmielisyyttä. 1980-luvulta lähtien tosiasialliseksi vallankäyttäjäksi maassamme on perustuslakimuutosten seurauksensa noussut kuitenkin hallitus ja sen pääministeri pois lukien ulkopolitiikka, jossa vahvat presidentit Sauli Niinistö ja Alexander Stubb ovat säilyttäneet ohjakset itsellään.  

* * *

Historia on mennyttä aikaa ja vaikka sitä onkin mukava muistella, ratkaistaan kansamme kohtalo kuitenkin tulevaisuudessa. Ja siksi meidän jälkeläisemme tulevat näkemään onko Suomi suomalainen vielä 108 ajastajan kuluttua eli vuonna 2133. 

Kuten historia osoittaa, ehtii näin pitkässä ajassa tapahtua paljon, eikä lopputuloksen ennustaminen ole mahdollista, kuten se ei ollut myöskään vuoden 1917 joulukuussa. Tuskinpa moni silloin osasi kuvitella elämäämme Euroopan Unionin ja läntisen puolustusliiton jäsenenä 108 vuotta myöhemmin. Eikä sellainen kaukokatseisuus liene mahdollista tänäkään päivänä. 

Siitä huolimatta uskoa tulevaisuuteen antaa se, että Suomi on demokratia ja sellaisena maamme kohtalo on kansan käsissä. Tähän tosiasiaan kätkeytyy kuitenkin eräänlainen Damokleen miekka: vaikka hyvillä päätöksillä kansamme tulevaisuus on vähintään yhtä upea kuin menneet 108 vuotta, voi epäonnistuminen johtaa isänmaamme kuihtumiseen ja tulevien suomalaisten karuun tulevaisuuteen. 

Siksi meidän ja tulevien suomalaisten tulee käyttää sille kuuluvaa valtaa harkiten ja viisaasti. Eli isänmaan ja sen suomalaisen kansan menestyksen takaamiseksi.

Tästä kaikesta huolimatta - tai ehkä juuri siksi – toivotan teille kaikille, arvoisat lukijani, hyvää itsenäisyyspäivää!

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Suomalaiset - maailman parhaita

Kansalliskielet ja Suomen itsenäisyyden ensimmäinen itu
Talouden tila ja itsenäisyys

Opiskelijoiden mielenosoitus Egyptiä vastaan?

Gaza on tulitauon alkamisen jälkeen poistunut uutismedioiden etusivuilta, mutta se ei tarkoita, etteikö siellä tapahtuisi mielenkiintoisia asioita. Yksi sellainen on Israelin lupaus avata Rafahin rajanylityspaikka Gazasta Egyptiin. 

Asian tekee kiinnostavaksi se, ettei Egypti näyttäisi suostuvan siihen, vaan haluaa edelleen estää palestiinalaisten saapumisen omalle maaperälleen, ellei rajan yli voi kulkea myös toisin päin eli Egyptistä Gazaan. Arvoitukseksi tosin jää, löytyisikö siihen suuntaan kovinkaan montaa menijää – tuskin ainakaan sellaisia, joilta voitaisiin kutsua viattomiksi siviileiksi.

* * *

Nähtäväksi jää, miten tilanne etenee. Sitä odotellessa seuraan kuitenkin suurella jännityksellä, keksivätkö Helsingin yliopiston pari päivää sitten Israelin kanssa tehtävän tutkimusyhteistyön boikotoimista vaatineet opiskelijat kokoontua vastustamaan Egyptin edellä mainitsemaani palestiinalaisten siviileiden vastaista toimintaa.

Itse olen sitä mieltä, että Suomen olisi syytä pikemminkin tiivistää tutkimusyhteistyötään Israelin kanssa. Onhan se merkittävä korkean osaamisen, huippututkimuksen ja teknologian maa, joka tieteellisissä rankingeissa on Suomen edellä. Ja sellaisena tutkimusyhteistyö sen kanssa on meitä suuresti hyödyttävää. 

Sen sijaan Egypti on tieteellisesti ja teknologisesti kaukana takanamme – huolimatta yli sadasta miljoonasta asukkaastaan – joten sen boikotoimisesta olisi epäilemättä vähemmän haittaa suomalaiselle tiedeyhteisölle ja sitä kautta maamme tulevaisuudelle. Mutta ei toki egyptiläistenkään kanssa tehtävän tutkimusyhteistyön lopettaminenkaan olisi haitatonta, kuten kaikkien yliopisto-opiskelijoidenkin voisi kuvitella ymmärtävän. Vai voisiko?

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Israel-boikotit aiheuttavat vahinkoa Suomelle
SS-ryhmä
Suomi ulos Euroviisuista!