Ranskan mielenosoitukset

Ranskassa on otettu kiinni lähes 3 000 nuorta. Lisäksi yli 300 poliisia sekä kymmeniä palomiehiä, opettajia ja oppilaita on loukkaantunut mielenosoituksissa. Poliisi on joutunut käyttämään kyynelkaasua ja muita voimatoimia mielenosoittajia vastaan.

Suomalaismedioiden (edellä Ilta-Sanomat, lisäksi ainakin Yle,  MTV3 ja HS) mukaan lukiolaiset osoittavat mieltään muun muassa suurien ryhmäkokojen, opettajapulan ja kuumien luokkahuoneiden vuoksi. Sosiaalisen median mukaan (esimerkki, toinen, Marine Le Pen) kyseessä on lähinnä toisen tai kolmannen sukupolven maahanmuuttajien riehumisesta. 

* * *

Oli kysymys kummasta tahansa, on ollut mielenkiintoista huomata ihmisten leikittelevän Ranskan jakamisesta kahteen osaan  (esimerkki, toinen). Toisen saisivat muslimit ja toisen etniset ranskalaiset. 

Leikki tietenkin leikkinä. Tosiasia kuitenkin on, että tämänkertaiset mellakat ovat niin laajoja ja väkivaltaisia, ettei Ranskalla taida olla enää sivistynyttä ulospääsyä, sillä maassa on ilmiselvästi syvällisiä ongelmia. Niiden ratkaiseminen tuskin käy käden käänteessä, jos lainkaan. 

* * *

On selvää, että nyt käynnissä olevat tapahtumat vaikuttavat myös ensi vuoden presidentinvaaliin siten, että gallupeita selvästi johtavan Marine Le Penin asema vahvistuu entisestään. Jos hänet valitaan, se tarkoittaisi Ranskan maahanmuuttopolitiikkaan täydellistä muutosta, joka epäilemättä näkyisi valtavina mellakoina pitkin kortonkien ja viinintekijöiden luvattua maata. 

Eikä noihin mellakoihin osallistuisi pelkästään maahanmuuttajataustaisia tai lukiolaisia, vaan kaikenlaista väestöä, sillä ranskalaiset ovat aina osanneet lakien rajamailla kulkevan mielenosoittamisen taidon. Enkä epäile hetkeäkään, etteivätkö he sitä myös käyttäisi, koska maahanmuuttokysymys ei ole ainoa ranskalaisia syvällisesti jakava poliittinen aihe. Onhan maa esimerkiksi korviaan myöden veloissa. 

* * *

Meillä Suomessa mielenosoitukset ovat tyypillisesti rauhallisempia, mutta nähtäväksi jää, miten täällä Pohjantähden alla äänestetään kevään eduskuntavaaleissa. Tekeekö liikkeelle lähtenyt talouskasvu tehtävänsä ja nykyhallitus saa poliittisesti samankaltaisen seuraajan. 

Vai suunnataanko Suomessakin Ranskan tielle niin kouluissa, julkisen velan hoitamisessa kuin kaduillakin? Ja jos suunnataan, niin mitä siitä seuraa?

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:

Tilastot Pariisin mielenosoitusten takana
Eurooppa on suuren kysymyksen edessä
Ranskan talous on meidänkin asiamme

Tummahipiäinen nainen kuvittaa suomalaisen himoverotuksen seurauksia

Helsingin sanomat teki jutun hintaeroista Suomen ja Ruotsin välillä. Syinä niihin ovat länsinaapurin viime aikojen veronalennukset sekä kelluva valuutta. 

Jutun mukaan Ruotsi on puolittanut elintarvikkeiden arvonlisäveron 12 prosentista 6 prosenttiin, mutta Suomessa valtio rokottaa ruuan ostajia peräti 13,5 prosentilla. Länsinaapurissa on myös alennettu useita kertoja polttoaineveroja, minkä seurauksena hintaero Suomeen on ollut parhaimmillaan noin 80 senttiä litralta. Myös alkoholi- ja tupakkatuotteet ovat Ruotsissa Suomea kevyemmän valmisteveron piirissä. 

* * *

Taustalla on luonnollisesti Ruotsin kunnossa oleva talous, joka on mahdollistanut veronlaskut. Maan julkinen velka on laskenut viimeisten 20 vuoden aikana, kun taas Suomen velkaisuus on noussut raketin lailla siten, että sen taso on noin kolminkertainen suhteessa maan bruttokansantuotteeseen.

Tämä kaikki on tärkeää tuoda esille nyt, kun suomalaiset valmistautuvat äänestämään vajaan vuoden kuluttua. Ehkäpä tietoisuus velkaantumisen kustannuksista auttaa heitä eli meitä valitsemaan sellaisia puolueita ja ehdokkaita, jotka eivät kannata verotuksen kiristämistä, vaan pikemminkin julkisten menojen vähentämistä. 

* * *

Noin muuten olin hiukan yllättynyt siitä, että HS:n toimitus oli valinnut kuvituskuvansa suomalaiseksi mannekiiniksi afrikkalaistaustaisen maahanmuuttajanaisen. Mutta mitäpä siitä, olemmehan me jo tottuneet siihen, että suomalaisuus ei ole etninen ominaisuus, vaan pelkkä kulttuurinen konstruktio. 

Sitä paitsi, kyseinen naisihminen oli oululainen konetekniikan opiskelija Ruth Igbinidu-Uwuigbe, joka työskentelee kolmatta kesää Tornion Outokummulla. Siis oman viiteryhmänsä eliittiä, jonka esimerkin soisi saavan seuraajia mahdollisimman monesta muustakin – mieluiten kaikista – Afrikasta Suomeen saapuneesta maahanmuuttajasta. 

Toiveeni tosin lienee turha. Mutta se ei ole kuvituskuvan naisen – vaan suomalaisen maahanmuuttopolitiikan – syytä. Ja siksi äänestäjien kannattaa ottaa kevään vaaliuurnilla huomioon verotuksen lisäksi myös sen kuntoon saattaminen.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
SDP:llä on veret seisauttava kannatus lähi-itäläisten ja pohjoisafrikkalaisten parissa
Antti Lindtmanin lista: veronkorotuksia ja Palestiinan tunnustaminen
Himoverotus huolettaa suomalaisia

Pari laskelmaa Suomen ylioppilaskuntien Irja Vaahterin näkemysten johdosta

Uutissuomalainen julkaisi Suomen ylioppilaskuntien liiton (SYL) uuden pääsihteerin, Irja Vaahterin, haastattelun. Otsikon mukaan hän "tyrmää lukukausimaksut ja haluaa lisää tukea opiskellijoille". 

Itse jutussa Vaahteri perusteli näkemystään sillä loogisella tosiasialla, että "opintolainaosuuden pienentäminen ja rahallisten etuuksien kasvattaminen helpottaisi niin opiskelijoiden toimeentuloa kuin vastavalmistuneiden lainataakkaa".

Lisäksi hän arveli, että "kun arjen peruspilarit ovat kunnossa, niin sitten on energiaa ja mahdollisuuksia tuoda oma panoksensa yhteiskuntaan... ja totta kai käsikynkässä menee se, että itse koulutus on korkealaatuista ja maksutonta. Kaikilla pitää olla yhtäläiset mahdollisuudet opiskella riippumatta omasta tai vanhempien varallisuudesta."

Vaahterin mukaan on myös kurjaa, että opintotuessa on tulorajat, jotka ylittyvät herkästi, jos opiskelija opiskelee täyden lukuvuoden ja paiskii siinä sivussa töitä ja lisäksi kesätöitä. Sen seurauksena tukia peritään opiskelijoilta takaisin.

Hän myös huomautti, että "opiskelija-asuntoja on vähän, eikä niitä riitä kaikille, ja toisaalta nykyisellä tukitasolla vapaiden markkinoiden asuntojen vuokrat ovat opiskelijan budjetille liian kalliita...  Kun opintoraha on nykyään 279,38 euroa kuukaudessa, niin jokainen voi miettiä, kuinka pitkälle sillä pärjää". 

Lisäksi hän painotti julkisen, ennakoitavan perusrahoituksen ja maksuttoman korkeakoulutuksen tärkeyttä sekä torjui lukukausimaksut yksiselitteisesti. Toisin sanoen hän vaati opiskelijoille sekä ilmaista etua opiskella että työtä tekeville kansalaisille velvollisuutta kustantaa heidän elämänsä.

Lopuksi Vaahteri muisti vielä kansainvälisiä opiskelijoita väittämällä, että heillä on monenlaisia vaikeuksia. Lisäksi "suomen kielen opiskelua voi olla vaikeaa mahduttaa opintoihin mukaan, mikä vaikeuttaa työllistymistä".

* * *

Jutusta ilmeni, että korkeakouluopintojen aikana opiskelijoille kertyy keskimäärin 25 000 euroa opintolainaa. Sitä voinee verrata koulutuksesta saatavaan palkkahyötyyn, joka oli vuonna 2024 julkaistun Yleisradion jutun mukaan esimerkiksi ylemmän korkeakoulututkinnon suorittaneiden (5 550 €/kk) ja toisen asteen koulutuksen saaneiden (3 370 €/kk) välillä noin 2 180 euroa kuukaudessa (tai mediaanilukuina 1 699 €/kk). 

Toisin sanoen ylemmän korkeakoulututkinnon suorittaneet saavat laskutavasta riippuen noin 40 tai 35 prosenttia kovempaa liksaa kuin ammattiopinnon suorittaneet. Näillä tuloilla 25 000 euron opintolaina on "maksettu" viimeistään puolentoista vuoden kuluttua, ellei lasketa verotuksen vaikutusta.

* * *

Ja tässäpä se tenkkapoo tuleekin, sillä verotus on Suomessa progressiivista. Tämän laskurin mukaan helsinkiläiseltä 3 400 euroa kuussa ansaitsevalta henkilölle jää palkastaan puhtaana käteen 2 375 euroa kun taas 5 600 euroa hankkiva saa omaan käyttöönsä 3 557 euroa. 

Näin ollen palkkaero supistuu 1 182 euroon eli 25 000 euron takaisinmaksuun meneekin lähes kaksi vuotta – mikä sekään ei liene huono vaihtoehto ottaen huomioon, että näillä luvuilla laskien viidessä vuodessa valmistuneen korkeakoulutetun kumulatiivinen tulo – pois luettuna 25 000 euron opintolainat – ylittää ammattiopinnot suorittaneelle kertyneen palkkasumman noin 15 vuodessa (laskettuna keskipalkkojen mukaan).

* * *

Ylioppilaskunnan liiton uudelle pääsihteerille on edelle kirjoittamien reunamerkintöjen ohella annettava kuitenkin pisteet siitä, ettei hän lähtenyt – ainakaan Uutissuomalaisen haastattelussa – mollaamaan nykyisen hallituksen pyrkimyksiä. Sen sijaan – hänen mukaansa – "hallituksella on ihan hyviä tavoitteita, mutta niissä ei ole onnistuttu, mikä on heikentänyt koulutuksen ja opiskelun edellytyksiä". 

Tosin uutisesta ei ilmennyt tarkoittiko Vaahteri hallituksen koulutuspoliittisia vai yleisiä tavoitteita. Eikä edes se, että miltä osin hallituksen tavoitteet ovat epäonnistuneet.

* * *

Yleisellä tasolla on kuitenkin todettava, ettei Orpon hallitus ole vielä onnistunut kääntämään Suomen taloutta kasvuun eikä lopettamaan sen velkaantumista. Ja tästä syystä valtiovallan mahdollisuudet tukea korkeakouluopiskelijoita ovat käymässä päivä päivältä heikommiksi – täysin riippumatta hallituksen värikartasta. 

Siksi(kin) on syytä toivoa, että nähtävissä oleva orastava talouskasvu on todellista ja kiihtyy tulevina viikkoina, kuukausina ja vuosina. Ja että kaiken tason opiskelijat hoitaisivat opintonsa tehokkaasti sekä sijoittuisivat sen jälkeen työelämään joko yrittäjiksi tai palkkarengeiksi kasvattamaan sitä yhteistä hyvää, josta myös opiskelijoiden koulutus viime kädessä kustannetaan.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Valaisevaa marjanpoimintaa
Onko Yleisradion toimituksella juttupula?
Tyhmyys tiivistyy Helsingin yliopiston opiskelijoissa

Valaisevaa marjanpoimintaa

Suomalaisilla marjayrityksillä on edessään hankala paikka. Niiden tuotannon raaka-aine kasvaa metsiin ja pelloille omia aikojaan, joten työvoiman tarve on lyhytaikainen, mutta silloin erittäin akuutti, koska sato on saatava talteen ennen kuin se mätänee pelloille tai metsiin.

Nämä syyt ovat vuosien ja vuosikymmenten kuluessa johtaneet siihen, että marjanpoiminta on siirtynyt ulkomaisen kausityövoiman harteille, koska Suomesta ei ole löytynyt tekijöitä – ja niistäkin, jotka ovat aloittaneet, aivan liian monet ovat kyllästyneet pikaisesti. 

* * *

Uutissuomalaisen mukaan tänä kesänä Suomeen on tulossa aivan liian vähän thaimaalaisia poimijoita. Tarve olisi nimittäin noin 3 200 poimijaa, mutta hakemuksia hommaan ryhtymiseksi on jätetty ulkoministeriölle vain 2 000 kappaletta. Toisin sanoen kotimaasta olisi löydettävä yli tuhat ihmistä paikkaamaan vajetta. 

Toisaalta marjayritykset itse ovat takavuosina toimineet laittomasti ja työvoimaa riistäen. Siitä on tosin sittemmin opittu, mutta menneisyyden haamut elävät edelleen – ainakin viranomaisten mielissä. Ja siksi lupien käsittelyt tehdään nykyisin Thaimaassa kasvokkain, jolloin käsittely on hidasta. Lisäksi kielteinen päätös on herkässä.

Kun sellainen iskee, se on tappio suomalaisille marjayrittäjille, mutta myös thaimaalaiselle työnhakijalle, joka on laskenut hankkivansa Suomessa – kotimaansa palkkatasoon nähden – hyvät rahat. Ja suunnitellut tulevaisuuttaa niiden varaan.

Tämä ongelma osoittaa todeksi vanhan sanonnan, jonka mukaan "minkä taaksensa jättää, sen edestään löytää". Olisi varmaan ollut koko marja-alalle hyväksi, mikäli takavuosien ulkomaalaisten marjanpoimijoiden asiat olisi hoidettu siten, ettei niistä tarvitsisi nyt käydä oikeutta.

* * *

Toisaalta ongelmaa ei myöskään olisi, mikäli suomalaisten leipä olisi kiinni pelkästää palkkatyöstä. Näin ei kuitenkaan ole, vaan yhteiskunta tukee työttömiä – hallituksen paljon parjatuista leikkauksista huolimatta – edelleen varsin runsaskätisesti. Eivätkä kesälomalla olevat koululaiset ja opiskelijatkaan taida olla sen innokkaampia tai ainakaan raskasta työtä kestävämpiä kuin aiemminkaan. 

Nähtäväksi siis jää, kuinka Suomen pelloilla ja metsissä kasvavat marjat saadaan tänä vuonna talteen. Tässä vaiheessa on selvää vain se, että niiden poiminta ja siihen liittyvät ongelmat valaisevat varsin kouriintuntuvasti sitä, miten yhteiskunnan erilaiset interventiot vaikuttavat työmarkkinoiden ja sitä kautta koko talouden toimintaan. 

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Riikka Purra vilautti
Miksi Suomesta ei löydy töitä?
Ihme on tapahtunut

Onko Yleisradion toimituksella juttupula?

Nyt on Ylellä paikka näyttää ja tehdä syväluotaava juttu siitä, miksi tummahipiäisten nuorten joukko pahoinpiteli itselleen tuntemattoman valkoihoisen nuorukaisen. Vieläpä erittäin raa´asti.

Ja samalla haastatella niiden puolueiden edustajia, jotka ovat ilmaisseet poliittisin teoin tahtonsa sen puolesta, että maahamme saapuisi yhä enemmän tummahipiäisiä nuoria. Sekä kysyä erityisesti heidän perusteluitaan, koska ongelmaan liittyvät tilastotiedot ovat olleet selkeät jo ainakin kymmenen vuoden ajan.

* * *

Tai voisihan Yle kertoa siitä järisyttävästä vaalituloksesta, joka nähtiin eilen Iso-Britannian paikallisvaaleissa. Nousihan kahden puolueen temmellyskenttänä tunnetun saarivaltion suosituimmaksi puolueeksi aiemmin lähes merkityksetön Reformi-liike. 

Ylen tutkivan journalismin harjoittajat voisivat ottaa ja selvittää mistä tässä vallankumouksessa on oikein kyse. Minua kiinnostaisi esimerkiksi valtavasti kuulla syy sille, miksi vanhat valtapuolueet jäivät Reformi-jyrän alle. 

* * *

Koska valtionmediamme ei ole tarttunut näihin aiheisiin – vaan on niiden sijaan tehnyt viime päivinä jo melkoisen määrän juttuja (yksi, kaksi, kolme, neljä) ilmeisen epäonnistuneesta teekkarihuumorista – ajattelin, että yleläisillä vaikuttaisi olevan äärimmäisen paha pula vakavammista uutisoinnin aiheista. Ja siksi ehdotan tässä maamme näkyvimmälle tarttumista esimerkiksi nuorten harjoittamaan – ihonvärin perusteella tapahtuvaan – pahoinpitelyyn tai eurooppalaisen suurvallan poliittiseen muutokseen. 

Saa nyt sitten nähdä, tarttuuko Ylen toimituskunta ehdotuksiini vai katsooko se paremmaksi julkaista vielä viidennen jutun lappeenrantalaisesta teekkariporukasta. Olihan se – Ylen mukaan – vuosia sitten keksinyt kirjoittaa SSK (Skinnarilan SikaKlupi) tunnuksen kaksi ensimmäistä kirjainta natsi-Saksan puolisotilaallisten SS-joukkojen tai Kiss-nimisen amerikkalaisen orkesterin tapaan. Ja päättänyt jo myös luopua siitä.

JK kello 19:00. Tätä tekstiä kirjoittaessani Yle näytti julkaisseen jutun Iso-Britannian vaaleista. Se ei kuitenkaan edes vihjannut niistä syistä, miksi kansa hylkäsi vanhat valtapuolueet.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Jussi Halla-aho muistutti arvojemme ja sananvapauden tärkeydestä
Poliitikkojen puheet ja Tampereen mielenosoitukset
Yhteiskunnallisen keskustelun sävy

Kapina fanatismia vastaan

Iranilaiset protestoivat – suomalaisten uutislähteiden (Yle, Uutissuomalainen) mukaan – maan talouden heikentymisen takia. Taustalla ovat näiden juttujen mukaan länsimaiden Iranille asettamat pakotteet, mutta uskoisin, että kapinointiin on vaikuttanut myös uskonnollisten johtajien taannoinen – nöyryytykseen johtanut – uhoaminen Israelille. 

Maata johtavat islamistit ovat ryhtyneet koviin otteisiin mielenosoittajia vastaan, joten tilanne on eskaloitunut. Sen sijaan presidentti Masoud Pezeshkian on kehottanut sisäministeriä kuuntelemaan mielenosoittajien "perusteltuja vaatimuksia".

* * *

Oman mielenkiintoisen lisänsä tähän tilanteeseen on tuonut ennen islamistista hallintoa maata johtaneen shaahin poika Reza Pahlavi, joka on pyrkinyt jo jonkin aikaa nostattamaan Iraniin kansaa vallankumoukseen. Eilen hän julkaisi sosiaalisessa mediassa viestin, jossa hän kehotti "Iranin kansaa liittymään maanlaajuisiin lakkoihin ja protesteihin: valtion työntekijät, energia- ja liikennealan työntekijät, kuorma-autonkuljettajat, sairaanhoitajat, opettajat ja akateemikot, käsityöläiset ja yrittäjät, eläkeläiset ja säästönsä menettäneet – kaikki, yhdistykää ja liittykää tähän kansalliseen liikkeeseen"".

Lisäksi hän pyysi "ulkomailla asuvia iranilaisia ​​– Australiasta ja Itä-Aasiasta Eurooppaan ja Pohjois-Amerikkaan – tehostamaan toimintaansa 'Rise Iran' -kampanjan puitteissa vahvistaakseen Iranin kansan ääntä mediassa, kansainvälisissä instituutioissa, ulkomaisissa hallituksissa ja parlamenteissa", sekä julisti, että "me tulemme voittamaan, koska olemme yhtenäisiä ja meitä on monta".

Koska vuosi vaihtuu ensi yönä, esitän tässä omalta osaltani toivomuksen siitä, että iranilaiset lopultakin onnistuisivat suistamaan islamistit maansa johdosta ja siirtäisivät ikivanhan kotimaansa keskiaikaisesta totalistarismista demokratiaan. Ja aloittaisivat kehityksen, joka johtaisi ajan myötä uskonnollisen fanatismin heikkenemiseen koko lähi- ja keski-idän alueella. 

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Vasemmisto sallisi Iranille ydinaseet, mutta ei henkilömiinoja Suomelle
YK:n pääsihteeri toivoi USA:n iskun jälkeen rauhaa, mutta minkälaista?
Iranin hallitus kaatuu - entä sitten?

Vaihto-opiskelija Abdul Aziz muistutti suomalaisia harjoitetun maahanmuuttopolitiikan epäonnistumisesta

Abdul Aziz, 23 vuotta, sai yhdeksän vuoden vankeustuomion törkeästä lapsenraiskauksesta ja kolmesta väkivaltaisesta raiskauksesta. Nuorin uhreista oli vain 14-vuotias ja tapahtumapaikkoina Kuopio sekä Jyväskylä. 

Lusimaan lähtenyt henkilö oli vaihto-opiskelija, joka aloitti seksuaalirikostensa sarjan pian Suomeen saapumisensa jälkeen. Ja toivottavasti palautetaan suoraan vankilasta takaisin kotimaahansa. 

* * *

Tämä tapaus ei ole mitenkään erikoinen. Sen sijaan se kertoo pienen osan siitä kärsimyksestä, jonka maamme poliitikkojen aiemmin harjoittama maahanmuuttopolitiikka on tuottanut suomalaisille. 

Onni onnettomuudessa on se, että Petteri Orpon (kok) hallitus on tehnyt lainsäädäntöömme muutoksia, joilla tätä kärsimystä yritetään vähentää. Jos – ja toivottavasti kun – se onnistuu, on kansankunnan muistiin kuitenkin syytä kirjoittaa, ettei aiempaan käytäntöön kannatta palata, eikä sellaista kannattavia puolueita pidä päästää valtaan tulevissa vaaleissa. 

Tukea tälle näkemykselle saamme muualta Euroopasta – josta osa saattaa tosin suistua sisällissotiin ennen kuin järki voittaa. Ja siksi täällä Suomessa on syytä huolehtia siitä, että aiemmin harjoitetun politiikan virheet siivotaan pois demokratian keinoin. 

Erityisen tärkeää tämän huomaaminen ja ymmärtäminen olisi nuorten naisten keskuudessa. Näin siksi, että aiemmin harjoitettu maahanmuuttopolitiikka on johtanut juuri tämän ryhmän suurimpaan vaaraan, ja – sinänsä epäintuitiivisesti – sen kannatus on suurinta juuri heidän parissaan.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Uutissuomalaisen lista hallituksen maahanmuuttopoliittisista toimista
Nuoret naiset äänestävät seksuaalirikosten lisääntymistä ajavia puolueita
Lähes 38 % raiskauksista oli ulkomaalaisten tekemiä vuonna 2019

Opiskelijoiden mielenosoitus Egyptiä vastaan?

Gaza on tulitauon alkamisen jälkeen poistunut uutismedioiden etusivuilta, mutta se ei tarkoita, etteikö siellä tapahtuisi mielenkiintoisia asioita. Yksi sellainen on Israelin lupaus avata Rafahin rajanylityspaikka Gazasta Egyptiin. 

Asian tekee kiinnostavaksi se, ettei Egypti näyttäisi suostuvan siihen, vaan haluaa edelleen estää palestiinalaisten saapumisen omalle maaperälleen, ellei rajan yli voi kulkea myös toisin päin eli Egyptistä Gazaan. Arvoitukseksi tosin jää, löytyisikö siihen suuntaan kovinkaan montaa menijää – tuskin ainakaan sellaisia, joilta voitaisiin kutsua viattomiksi siviileiksi.

* * *

Nähtäväksi jää, miten tilanne etenee. Sitä odotellessa seuraan kuitenkin suurella jännityksellä, keksivätkö Helsingin yliopiston pari päivää sitten Israelin kanssa tehtävän tutkimusyhteistyön boikotoimista vaatineet opiskelijat kokoontua vastustamaan Egyptin edellä mainitsemaani palestiinalaisten siviileiden vastaista toimintaa.

Itse olen sitä mieltä, että Suomen olisi syytä pikemminkin tiivistää tutkimusyhteistyötään Israelin kanssa. Onhan se merkittävä korkean osaamisen, huippututkimuksen ja teknologian maa, joka tieteellisissä rankingeissa on Suomen edellä. Ja sellaisena tutkimusyhteistyö sen kanssa on meitä suuresti hyödyttävää. 

Sen sijaan Egypti on tieteellisesti ja teknologisesti kaukana takanamme – huolimatta yli sadasta miljoonasta asukkaastaan – joten sen boikotoimisesta olisi epäilemättä vähemmän haittaa suomalaiselle tiedeyhteisölle ja sitä kautta maamme tulevaisuudelle. Mutta ei toki egyptiläistenkään kanssa tehtävän tutkimusyhteistyön lopettaminenkaan olisi haitatonta, kuten kaikkien yliopisto-opiskelijoidenkin voisi kuvitella ymmärtävän. Vai voisiko?

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Israel-boikotit aiheuttavat vahinkoa Suomelle
SS-ryhmä
Suomi ulos Euroviisuista!

Tyhmyys tiivistyy Helsingin yliopiston opiskelijoissa

Ylen mukaan ihmisten älykkyysosamäärät nousivat 1900-luvun alusta alkaen, mutta viime vuosikymmeninä ne ovat kääntyneet laskuun, erityisesti kehittyneissä maissa. Jutussa haastatellun psykologian professorin – Markus Jokelan – mukaan ilmiölle on haettu selitystä muun muassa ympäristötekijöistä. 

Minulla ei tietenkään ole tästä asiasta sen parempaa tietoa, mutta epäilen ilmiön taustalla olevan myös perinnöllisiä tekijöitä, joihin on viime vuosikymmeninä tullut varsin suuria muutoksia migraation kautta. Harmi sinänsä, ettei asiasta kertoneessa uutisessa mainittu tästä mahdollisuudesta halaistua sanaa.

* * *

Lieneekö sitten älykkyysosamäärän laskun syytä, mutta Helsingin yliopiston ylioppilaskunnan kerrottiin eilen maksaneen rahallista tukea anarkistiryhmälle. Siis sellaiselle järjestäytyneelle joukolle, jonka tarkoituksena on tuhota valtioksi järjestäytynyt yhteiskunta.

Tämä HYY:n tukema opiskelijajoukko on aiemmin toiminut tavoitteensa puolesta kantamalla mielenosoituksessa banderollia, jossa ihmisiä yllytettiin  valtiovarainministerimme pään irti leikkaamiseen. Siis poliittiseen henkirikokseen. 

Kuluneella viikolla sama ryhmä on käynyt ripustamassa naisen sukupuolielimen haistamiseen yllyttävän tekstin sisältävän banderollin samaisen – naispuolisen – ministerin kodin välittömään läheisyyteen. Tällainen käytös on sellaista primitiivisen järjetöntä käyttäytymistä, jollaista ei odottaisi näkevänsä yliopisto-opiskelijoiden tekemänä – eikä varsinkaan korkeinta opetusta saavia ylioppilaita edustavan järjestön rahoittamana. 

Tässä yhteydessä on syytä huomata, että Helsingin yliopistossa on yli 30 000 opiskelijaa, mikä on niin suuri joukko, että siihen sopii monenlaista kaduntallaajaa. Ja toki meillä tunnetaan erinomaisesti myös vanha viisaus, jonka mukaan tyhmyys tiivistyy joukossa. 

Siksi epäilen, että valtionvarainministeriin liittyviä typeriä banderolleja tehtailevat HY:n anarkistiopiskelijat ovat molempien edellä mainitsemieni ilmiöiden äärilaitaa, jossa yleisen älykkyysosamäärän lasku on tiivistynyt suorastaan hämmästyttäviin mittoihin. 

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Huippukokki Jouni Toivanen ja hänen brunssilaisena tukevat oman käden oikeuteen perustuvaa yhteiskuntaa

Säälittävää aktivismia Suomessa ja Kaliforniassa

Vasemmisto ja anarkistit tekivät 85 prosenttia vuoden 2022 terrori-iskuista

Ymmärtämisen vaikeudesta

Uutissuomalainen on julkaissut hauskoja yksityiskohtia sisältävän kyselytiedon liikennemerkkien ymmärtämisen vaikeudesta. Sen mukaan noin 36 prosenttia suomalaisista pitää maksullisesta pysäköinnistä kertovia kylttejä selkeinä, kun taas noin kolmasosa 32 prosenttia ajattelee, että kyltit ovat epäselviä.

Maalaiskunnissa asuvista noin 43 prosenttia autoilijoista pitää maksullisuudesta, aikarajoituksista ja maksutavoista kertovia kylttejä epäselvinä, kun taas pääkaupunkiseudulla elävistä vain 26 prosentilla on vaikeuksia ymmärtää, mitä kyltit tarkoittavat. Kylttien tulkintaerojen arveltiin artikkelissa johtuvan siitä, että kaupunkilaiset ovat tottuneempia näkemään pysäköintiin liittyviä liikennemerkkejä. 

Toinen tuloksiin vaikuttanut seikka oli koulutustaso, sillä yliopistokoulutuksen suorittaneista peräti 40 prosenttia piti kylttejä epäselvinä kun taas peruskoulutaustaisista tällä kannalla oli vain 29 prosenttia. Ilmeisesti koulutus tyhmentää tai vaihtoehtoisesti koulutetut arvioivat kylttejä koulutettuja kriittisemmin.

Näiden lisäksi kyselyn perusteella voitiin todeta, että yli 65-vuotiaista suomalaista peräti 36 prosentille kyltit näyttävät epäselviltä,  kun taas 18–24-vuotiaista vain viidesosalla on tulkintaongelmia. Opiskelijat olivat kuitenkin kaikista ymmärtämättömimpiä, sillä heistä ainoastaan 57 prosenttia piti kylttejä selkeinä.

Koko jutun hauskimmaksi kukkaseksi nostaisin kuitenkin siihen valitun kuvan. Siinä on pysäköintipaikasta kertova liikennemerkki, jonka alla olevan kyltin on tehnyt ilmiselvästi suomea osaamaton henkilö. Vai miten pitäisi tulkita se, että yhdyssanan "asiakaspysäköinti" sijaan kyltissä esiintyy sanapari "Asiakas pysäköinti". 

Siksi on syytä pysähtyä pohtimaan, että miten tämä lisäkyltti pitäisi tulkita? Oman kielikorvani mukaan kyltissä ilmoitetaan eksplisiittisesti, että asiakkaan tulisi pysäköidä itsensä puoleksi tunniksi kyltin kohdalle. Vai miten te – arvoisat lukijani – tulkitsisitte tämän tekstin: "Asiakas pysäköinti 30 min".

Vai onko sanaparin tarkoitus sittenkin sama kuin kielellisesti oikealla  – edellä mainitsemallani – yhdyssanalla? Silloinhan se tarkottaisi sitä, että auton voi pysäköidä liikennemerkin ilmaisemalle alueelle puoleksi tunniksi. 

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Maanantai-aamun puiset jalat
Ylellistä valitusta ja helsinkiläistä ymmärtämättömyyttä
Lapsia ei kannata opettaa uimaan, koska se on vaarallista

Helsingissä nähtiin egotrippailua vakavan asian varjolla

Tuore uutinen kertoi, että Helsingin yliopistolla oli järjestetty eilisiltana muutamien kymmenien ihmisten palestiinalaisia tukeva mielenosoitus, jolla ei ollut lupaa. Niinpä poliisi joutui määräämään mielenosoittajia poistumaan rakennuksesta.

Toisin kuin normaalit ihmiset, nämä mielenosoittajat ryhtyivät pullikoimaan virkavaltaa vastaan ja ainakin yksi heistä pyrki myös palaamaan takaisin yliopiston rakennukseen. Lopulta kaiken kaikkiaan neljä ihmistä otettiin poliisien pahnoille epäiltynä niskoittelusta ja kokoontumisrikkomuksesta.

Tämä ei sinänsä ole yllätys, koska palestiinalaisten asema on jo pitkään ollut vasemmisto-opiskelijoille hyvä tekosyy imagonnostatukselle ja riehumiselle. Näin lienee ollut myös eilen, koska ei poliisin toistuvaa vastustamista voi selittää oikein muutenkaan. 

* * *

Itse palestiinalaisten asema on toki tällä hetkellä ikävä, mutta se tuskin korjaantuu Helsingin yliopiston tiloissa riehumisella. Sen sijaan Hamas pystyisi todennäköisesti auttamaan asia yksinkertaisesti lopettamalla itsensä sekä ennen kaikkea luopumalla - moneen kertaan turhaksi osoittautuneesta - aseellisesta vastarinnasta ja antamalla taisteluvälineensä pois sekä vapauttamalla viimeisetkin panttivankinsa. 

Näyttää kuitenkin siltä, ettei Gazaa ennen nykyistä sotaa hallinneella joukolla ole siihen halua, vaan he näkevät palestiinalaisten mieluummin vaikka kuolevan nälkään tai tulevan siirretyksi pois Gazan alueelta. Siihen heitä kannustanee tieto siitä, että näin toimimalla on mahdollista saada tukea ja sympatiaa länsimaiselta vasemmistolta. Ja onhan palestiinalaisten johtaminen tuottanut heille myös runsain mitoin henkilökohtaista hyötyä.

* * *

En kuitenkaan tahdo sanoa, että hyväksyisin Israelin viimeaikaiset toimet. Päinvastoin, ihmisten näännyttäminen militantin järjestön vallan kukistamiseksi - saati palestiinalaisten pois häätämiseksi - on yksinkertaisesti epäinhimillistä ja kansainvälisen lain vastaista. Eikä sitä voi sellaisena hyväksyä.

Tästä huolimatta ymmärrän, että maan hallinto saattaa juuri nyt nähdä mahdollisuuden lopettaa - niin ikään kansainvälisten lakien vastainen - terroristinen väkivalta, jota erityisesti Gazan alueella toiminut Hamas on vuosikymmeniä kohdistanut raketti-iskuilla ja muilla tavoilla israelilaisia siviilejä vastaan. Ja siksi luulen, että Netanjahun hallinto on päättänyt tällä kertaa katsoa pelin loppuun asti, jotta maan sisäisen turvallisuuden suurin uhka poistuisi lopullisesti. 

Tätä päätöstä saattaa tukea myös se, että ikääntyvällä pääministerillä on ollut vakavia terveyshuolia, joten hänen elinajanodotteensa saattaa olla hyvinkin lyhyt. Ja siksi vastuu mahdollisista sotarikoksista saattaa olla hänen kohdallaan hyvinkin teoreettinen kuoleman kurkistellessa jo oven takaa.

* * *

Nähtäväksi siis jää, miten tilanne etenee jatkossa. Netanjahulla näyttäisi olevan vahva tuki Donald Trumpilta, mutta nähtäväksi jää, että riittääkö se lopulta Israelin tavoitteiden loppuun viemiseen asti. Ja ellei riitä, jatkaako Netanjahu siitä huolimatta niin kauan, kunnes hän on saavuttanut tavoitteensa. 

Jos näin käy, se on selkeä tappio kansainväliselle oikeusjärjestykselle ja tavallaan "oikeuttaa" muutkin vastaavat järjestelyt monikansallisissa yhteiskunnissa. Ja voi sitä kautta johtaa ympäri maailmaa vähemmistökansallisuuksien aseman heikkenemiseen ja jopa kansanmurhiin.

Tästä huolimatta on selvää, ettei opiskelijoiden riehumisella suomalaispoliisien kanssa ole kansainvälisen oikeusjärjestyksen tulevaisuuden tai edes palestiinalaisten tulevan aseman suhteen mitään merkitystä. Mutta tarjoaahan se sentään osallistujilleen mukavia egotrippailuhetkiä vakavan asian varjolla.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Palestiinalaiset ovat kyvyttömiä oppimaan
Ruokakriisi, joukkoampuminen ja retoriikkaa
Gazan kansanmurha

Suomen tulevaisuus on mielenterveysongelmaisten käsissä

Suomessa annetaan ihmisille monenlaista koulutusta. Niistä arvostetuin ja eniten aikaa vievä on ylempi korkeakoulu- eli maisterintutkinto, joka opiskelijoiden tulisi suorittaa viidessä vuodessa. 

Tämä tutkinto määrittelee koulutustason, joka vaaditaan moniin valtion ja kunnan virkoihin, mutta käytännössä sen suorittaneet henkilöt muodostavat myös - erityisesti suurten - yritysten parhaiten palkatun työvoiman ja johtajiston. Toisin sanoen maisterintutkinnon suorittaneiden henkilöiden työsuorituksella on erityisen tärkeä rooli suomalaisen yhteiskunnan yleisen ja erityisesti taloudellisen menestyksen kannalta.  

Yleisradio kuitenkin kertoi, että juuri ylemmän korkeakoulututkinnon suorittaminen tässä tavoiteajassa onnistuu alle puolelta opiskelijoista, koska he kärsivät yleisesti mielenterveysongelmista. 

Siksi on kysyttävä, että onko suomalaisen yhteiskunnan tuleva menestys siis kiinni mielenterveysongelmaisista? Ja jos vastaus on myöntävä - kuten näyttäisi - mitä se tarkoittaa maamme nykyisyyden ja tulevaisuuden kannalta?

Tämä on kysymys, josta en ole huomannut juurikaan keskusteltavan poliittisissa yhteyksissä. Eikä ylimmän väestönosan mielenterveysongelmia ole huomioitu pohdittaessa syitä sille, että maamme talous on ollut halvaantuneessa tilassa vuodesta 2008 alkaen - siis nyt jo seitsemättätoista vuotta.

Eikä suomalaisten ylemmän korkeakoulututkinnon suorittaneiden henkilöiden mielenterveydestä ole edes hiiskahdettu mahdollisena selittäjänä sille, että haitallisen maahanmuuttajaväestön määrän on annettu räjähtää vuoden 2015 jälkeen. Eikä näitä ihmisiä ole pystytty sopeuttamaan suomalaiseen yhteiskuntaan, vaan he erottuvat edelleen aivan liian selvästi rikos- ja työttömyystilastoissa.

* * *

Siksi kysyn, että olisiko Suomessa tullut aika selvittää niitä syitä, jotka ovat johtaneet siihen, että maan suurimmat tulevaisuuden toivot joutuvat niin yleisesti mielenterveysongelmien kouriin. Omalta osaltani epäilen, että ongelman syitä olisi etsittävä ennen kaikkea suomalaislasten ja -nuorten kasvatuksesta. Eli viime kädessä suomalaisten muuttuneista kasvatuksen arvoista ja käytännöistä. 

Epäilen nimittäin, että meille on pesiytynyt kasvatukseen - lainsäädännön ja arvojen muuttumisen takia - käytäntöjä, joiden seurauksena lapsille ei kehity aiempien sukupolvien tapaan resilienssiä kohdata elämässä väistämättä vastaan tulevia vaikeuksia. Eikä opiskeleville nuorille aikuisille siten ole kehittynyt keinoja selvitä opintojen ja samanaikaisen itsenäisen elämään siirtymisen mukanaan tuomasta stressistä? 

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Nuorten mielenterveysongelmista
Pojat ovat tyttöjä uskonnollisempia, mutta miksi?
Kuplautuminen johtaa ahdistukseen

Hollannin maahanmuuttopoliittiset linjaukset

Suomen hallitus on monilta osin tehnyt ja tekemässä tiukennuksia haitalliseen maahanmuuttoon. Niitä on kuitenkin vastustettu kovasti sekä poliittisessa vihervasemmistossa että halpatyövoimaa kaipaavan elinkeinoelämän piirissä. Siksi on hyvä katsoa, mitä on tapahtumassa muissa EU-maissa. 

Olen jo aiemmin kirjoittanut Saksan kiristyvästä maahanmuuttopolitiikasta ja Tanskan sekä Ruotsin linjaukset lienevät muutenkin hyvin lukijoideni tiedossa. Niiden lisäksi päätin tänään ottaa esille vielä Hollannin, jossa maahanmuuttajista on syntynyt valtavat kustannukset yhteiskunnalle ja sen seurauksena Geert Wildersin Vapauspuolue sai vuoden 2023 vaaleissa todellisen rökälevoiton ja sen myötä pääsi hallitusvastuuseen.

Nyt Alankomaiden hallitus on saanut tehdyksi uuden maahanmuuttopoliittisen ohjelman, joka sisältää merkittäviä tiukennuksia turvapaikka- ja maahanmuuttoasioihin. Lisäksi useat siihen kuuluvat toimenpiteet vaikuttavat maassa jo oleskeleviin kolmansien maiden kansalaisiin.

* * *

Ensinnäkin hollantilaiset tiukentavat vaatimuksia maansa kansalaisuuden saamiseksi. Kielitaitovaatimusta kiristetään ja kansalaisuuden voi tulevaisuudessa saada vasta kymmenen vuoden maassaolon jälkeen. Lisäksi hallitus haluaa, että uudet kansalaiset luopuisivat pääsääntöisesti alkuperäisestä kansalaisuudestaan saadessaan uuden.

Toiseksi Hollannin hallitus pyrkii vähentämään työperäistä maahanmuuttoa ottamalla käyttöön tiukkoja toimenpiteitä matalapalkkatyön rajoittamiseksi sekä huonojen työolosuhteiden torjumiseksi. Lisäksi todennäkoisesti turvapaikkaan oikeutettujen pakolaisten ja turvapaikanhakijoiden sekä näiden mukana tulleiden perheenjäsenten halutaan menevän töihin odottaessaan päätöstä maahan jäämisestä.

Kolmanneksi hallitus pyrkii pitämään kansainvälisten opiskelijoiden määrän tarkituksenmukaisena sekä rajoittamaan Alankomaiden korkeakoulutuksen "englannistumista". Siksi yliopistoja ja korkeakouluja kehotetaan koordinoimaan kansainvälisten opiskelijoiden vastaanottoa sekä vahvistamaan hollannin kielen asemaa ja laajentamaan kiintiöiden käyttöä.

Neljänneksi hallitus on linjannut, että ukrainalaisten pakolaisten omavaraisuuden ja kotoutumisen tukemista jatketaan. Tähän mennessä on jo aloitettu toimeentulotuen asteittainen lakkauttaminen niille pakolaisille, joilla on riittävät tulot työllistymisestä. Lisäksi pakolaisten odotetaan osallistuvan myös majoituskustannuksiin, jos vain on mahdollista.

Edelle mainittujen neljän kohdan lisäksi hallitus on julistanut "turvapaikkakriisin". Sen perusteella voidaan ottaa tilapäisiä toimenpiteitä käyttöön turvapaikanhakijoiden määrän hallitsemiseksi ilman molempien parlamentin kamareiden välitöntä hyväksyntää.  

Myöskään oleskeluluvan saaneilla ei ole oikeutta tuoda perheenjäseniään maahan, elleivät he ovat pitäneet oleskelulupaansa yllä vähintään kahta vuotta. Lisäksi heillä tulee olla perheelle soveltuva asunto sekä "vakaa ja riittävä tulotaso". Myös aikuisten lasten perheenyhdistämistä rajoitetaan.

Toistuvia turvapaikkahakemuksia tarkastellaan aiempaa tiukemmin uusien faktojen ja olosuhteiden osalta, ja turvapaikkakriisilain käyttöönotto muuttaa myös olemassa olevia sääntöjä. Sen seurauksena sijoituslaki perutaan, uusien turvapaikkahakemusten käsittely keskeytetään, vastaanottokeskusten tasoa alennetaan ja henkilöt, joilla ei ole oikeutta jäädä, voidaan poistaa maasta pakolla.

Lisäksi poistetaan sääntö, jonka mukaan turvapaikanhakijat saavat automaattisesti pysyvän oleskeluluvan viiden vuoden jälkeen. Myös Alankomaissa yli viisi vuotta oleskelleet ihmiset voidaan passittaa kotimaahansa, jos sen katsotaan olevan turvallinen. Lisäksi rajatarkastuksia tiukennetaan valvonnan tehostamiseksi.

* * *

Tämä kaikki edellyttää, että Hollannin hallitus virallisesti pyytää - ja saa - poikkeuksen EU:n tavallisista turvapaikkasäännöistä. Nähtäväksi jää, miten Unioni reagoi siihen. Ja mitä Hollanti tekee, mikäli sen demokraattisen hallituksen linjaukset torpataan EU:ssa. 

Meillä Suomessa on syytä seurata tarkasti eurooppalaista kehitystä. Sekä samalla huolehtia siitä, ettei maastamme tule - muun Euroopan kiristäessä omaa maahanmuuttopolitiikkaansa - uudelleen muihin EU-maihin verrattuna houkuttelevaa haittamaahanmuuton kohdetta. 

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Hallituksen maahanmuuttopoliittinen ohjelma etenee
Maahanmuuttospesifinen väkivaltarikollisuus kasvaa humanitaarisen maahanmuuton jatkuessa
Humanitaarinen maahanmuutto on taakka ja rikollisuuden lähde

Ida Korhonen ja Aura Kinnunen tieteen vapautta vastaan

Helsingin yliopiston äärivasemmistolaiset naisopiskelijat - Ida Korhonen ja Aura Kinnunen - ovat luopuneet opiskeluoikeudestaan, koska heidän opinahjonsa ei ole suostunut lopettamaan tutkimusyhteistyötä israelilaisten yliopistojen kanssa. Ja päätti pyytää poliisia lopettamaan heidän juutalaisvaltion vastaisen mielenosoituksensa.

Kyseisillä opiskelijoilla on tietenkin oikeus opintojensa lopettamiseen - näinhän tekevät monet opiskelijat muutenkin syystä tai toisesta. Tosin ainakin toinen opintonsa keskeyttänyt oli opiskellut jo viiden vuoden ajan, eli olisi halutessaan voinut suorittaa samassa ajassa tutkintonsa loppuun. 

Nyt se jää tekemättä, ellei yliopisto päätä tehdä heidän kohdallaan poikkeusta ja sallia opintojen jatkamista joskus myöhemmin. Minusta sellainen olisi kuitenkin vähintäänkin outoa ja ehkä jopa opinto-oikeudestaan luopuneiden halventamista. 

Selvää on joka tapauksessa, että opinto-oikeudestaan fanatisminsa takia luopuneiden naisten tulevaisuus on nyt usvan peitossa. Parhaassa tapauksessa - siis itsensä kannalta - he saattavat elättää itsensä ammatti-mielenosoittajana maassamme juuri epäjärjestystä aiheuttaneen Greta Thunbergin tavoin, mihin heidän tähänastinen toimintansa on muutenkin viitannut. Tai kenties he nousevat aikanaan vihreän liikkeen äärilaidan merkittäviksi poliitikoiksi. 

Maailmaan ei kuitenkaan mahdu kovin montaa gretathunbergiä, eikä sellaiseksi pääsemisestä ole mitään takeita. Myöskään ääriajattelulla ei - onneksi - ole Suomessa ollut viime aikoina kovin suurta kannatusta, vaikka poliittisessa julkisuudessa onkin tullut tavaksi huudella äärisitä ja ääritätä. Ja tästä syystä nyt puheena olevilla nuorilla naisilla saattaa pahimmillaan olla edessään vaikea tie elettäväksi.

Toisaalta Suomi on vapaa maa, jossa jokainen on vastuussa omista tekemisistään ja saa osoittaa mieltään vastenmielisiksi katsomiansa asioita vastaan. Olkoon sellainen sitten vaikka tieteen vapaus, kuten Korhosella ja Kinnusella. 

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Mitä enemmän "vittua" ja "paskaa" viestinnässä on, sitä epä-älyllisemmältä se vaikuttaa
Nuorten mielenterveysongelmista
Ympäristöjärjestöille veto-oikeus?

Mitä enemmän "vittua" ja "paskaa" viestinnässä on, sitä epä-älyllisemmältä se vaikuttaa

Poliittisen historian professori Markku Jokisipilä harmitteli turkulaisopiskelijoiden mielensoituksia. Ei siksi, ettei hän hyväksyisi opiskelijoiden kannanottamista, vaan koska mielenosoituksia varten oli tehty typeriä kylttejä.

Opiskelijat vastustivat hallituksen uudistuksia, mutta kantoivat plakaatteja, joissa oli sekä alatyylisiä ilmaisuja että asiavirheitä. Jokisipilä totesikin, että "mitä enemmän ´vittua´ ja ´paskaa´ viestinnässä on, sitä epä-älyllisemmältä se vaikuttaa". 

Eivätkä asiavirheetkään aja opiskelijoiden asiaa. Siis esimerkiksi maininnat "ilmaisesta koulutuksesta", joka ei tietenkään ole ilmainen, vaan jonkun muun kuin opiskelijan itsensä kustantama. 

Ensituntumalta tuntuu tietenkin vähän hassulta, että professori ottaa kantaa opiskelijoiden mielenosoituksiin. Asia tulee kuitenkin ymmärrettäväksi kun tajuaa, että nämä edustavat tavallaan myös omaa oppilaitostaan - tässä tapauksessa Turun yliopistoa - ja vieläpä siellä annettavaa sivistystä.

Tapaus on sikäli mielenkiintoinen, ettei tässä yhteiskunnassa ole montaakaan sellaista ihmisryhmää, joita tuettaisiin yhtä paljon kuin yliopisto-opiskelijoita. Heillehän suorastaan maksetaan itsensä sivistämisestä sekä sellaisen tutkinnon hankkimisesta, joka mahdollistaa muuta väestöä korkeammat tulot työelämässä.

Ja ne hallituksen sopeutustoimet. Käytännössä ne tarkoittavat sitä, että opiskelijoiden olisi kustannettava hiukan nykyistä suurempi osa opintojensa aikaisesta elämästään itse. Siis lomakausien työnteolla tai lainalla. 

Muutosten jälkeenkään ei kuitenkaan palata siihen tilanteeseen, joka vallitsi omien opiskelujeni aikana. Silloinkin sai toki pienen opintorahan - jonka otin kiitollisuudella vastaan - mutta pääosan käytettävissä olevista muodostivat kesä- ja joululomalla tehtyjen töiden palkkatulot. 

Omalta osaltani opintojen edistyttyä pidemmälle aloitin - mahdollisuuden saatuani - ympärivuotiset oman alan työt, joiden ohella oli hoidettava myös opinnot. Se oli kyllä aika raskasta, eikä vapaa-aikaa ollut erityisen paljon - mutta oli kuitenkin - ja juuri elämäntilanteen ahtaus kannusti hoitamaan opinnot nopeasti loppuun. Samalla karttuva työkokemukseni mahdollisti nopean urakehityksen valmistumisen jälkeen.

Kääntöpuolella täytyy sitten tunnustaa, etten kantanut opiskeluaikana minkäänlaisia kylttejä - asiallisia tai asiattomia - mielenosoituksissa. Enkä toki ole tehnyt sellaista myöhemminkään. Kantaa olen kuitenkin ottanut erilaisiin asioihin esimerkiksi Helsingin sanomisen mielipidesivuilla jo lukio-ikäisestä alkaen. 

Ja ehkäpä siksi - sanomisen tarpeesta - syntyi sitten paljon myöhemmin myös tämä blogi, jossa pyrin edelleen välttämään - Markku Jokisipilän sanoja käyttääkseni - alatyylisiä viittauksia ja asiavirheitä.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Uhmaikäisiä Lapin yliopistolla?
Itkevät yliopisto-opiskelijat
Tunkkainen tuulahdus menneisyydestä

Uhmaikäisiä Lapin yliopistolla?

Ministeri Elina Valtonen (kok) osallistui Lapin yliopistolla arktisia asioita ruotivaan paneelikeskusteluun. Tilaisuus sai kuitenkin omituisen käänteen sen jälkeen, kun muutamat aggressiiviset opiskelijat järjestivät välikohtauksen Hamasin käynnistämästä Gazan sodasta. 

Asiasta kertova uutinen ei kertonut kyseisistä opiskelijoista sen enempää, mutta tapaus on sikäli merkittävä, että se osoittaa maamme keskustelukulttuurin vaipuvan yhä syvemmälle eräänlaiseen anarkismiin. Tämä tapahtuu siten, etteivät jotkut ihmiset kunnioita tilaisuuksien järjestäjiä, vaan hyödyntävät niitä omien agendojensa esittämiseen. 

Tapaus on sikäli ikävä, ettei kukaan ollut saapunut Lapin yliopistolle keskustelemaan Gazan tilanteesta - eikä edes Suomen hallituksen toimista sen suhteen. Siitä syystä kyseiset opiskelijoiden käyttäytyminen on nähtävä lähinnä muita ihmisiä vastaan suunnattuna niin sanottuna egotrippailuna, joka ei ainakaan lisää näiden tuntemaa sympatiaa palestiinalaisten asialle, vaikka tuottikin heille itselleen hetken mediajulkisuutta.

Siksi tunsin uutisen luettuani voimakasta vastenmielisyyttä kyseisiä opiskelijoita kohtaan. Lähinnä mieleeni nousivat uhmaikäiset lapset, jotka kaipaavat jatkuvaa huomiota - ja elleivät saa sitä, ryhtyvät käyttäytymään huonosti. 

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Wokeltavat puolestaloukkaantujat
Itsenäisyyspäivän tapahtumia ja niskurointia
Pyhän maan sota alleviivaa Suomen suomalaisena säilyttämisen tärkeyttä

Nettomaksajia ja veronmaksajien taakkoja

Yle julkaisi uutisen maahanmuuttajien työllistymisestä. Sen mukaan Suomeen on viime aikoina (käytännössä ennen koronapandemiaa) saapunut eniten työperäisiä maahanmuuttajia, joiden työllisyysaste ja tulotaso ovat aluksi jopa ylittäneet etnisten suomalaisten ansiot, mutta vaipuneet ajan myötä niiden alapuolelle. Kaikkiaan he ovat yhteiskunnan nettomaksajia vielä kymmenen vuotta maahan saapumisensa jälkeenkin.

EU-maista saapuneet ihmiset sen sijaan ovat aluksi selkeästi nettotulonsaajia, mutta hekin muuttuvat ajan myötä yhteiskunnan rahoittajiksi. Eivät toki yhtä selkeästi kuin työperäisen maahanmuuttajat, mutta kuitenkin kantaväestöä enemmän kymmenen vuotta maassa asuttuaan. 

Sama koskee opiskelijoina maahamme saapuneita. Hekin muuttuvat ajan myötä nettotulonsaajista nettomaksajista siitä huolimatta, että heidän keskimääräinen työllisyysasteensa jää edellä mainittuja ryhmiä alemmaksi. 

Tämä selittynee sillä, että Suomessa opiskelleista osa nousee korkeisiin tulonsaajaryhmiin ja kompensoi sitä kautta työelämässään heikommin onnistuneiden vertaistensa aiheuttamat kulut suomalaiselle yhteiskunnalle. Oma veikkaukseni on, että tälle jaolle löytyy selkeä yhteys Suomeen opiskelemaan tulleiden ihmisten lähtömaiden elintasoon.

Niin tai näin. Nämä kaikki ryhmät ovat meidän suomalaisten kannalta positiivista maahanmuuttoa ainakin pidemmällä aikavälillä. Eikä niiden vastustamiselle ole siitä syystä erityisiä taloudellisia syitä.

Sen sijaan humanitaariset maahanmuuttajat ovat selkeä taakka suomalaisille veronmaksajille. Heidän työllisyysasteensa jää suhteellisen matalaksi ja tulot pieniksi, joten heidän elämisensä rahoitus otetaan vielä kymmenenkin vuoden Suomessa asumisen jälkeen suurelta osin etnisten suomalaisten selkänahasta.

Sama koskee perheenjäsenenä saapuneiden ihmisten epämääräistä ryhmää, johon kuuluu sekä työperäisten, opiskeluperusteisten että humanitaaristen maahantulijoiden omaisia. Tässäkin suhteessa on todennäköistä, että perheenjäsenet voidaan ryhmitellä sen mukaan, ovatko he saapuneet maahamme humanitaaristen pakolaisten vai joidenkin muiden maahanmuuttajaryhmien perässä. 

* * *

Jos edellä käsittelemääni vastaava tutkimus tehtäisiin vaikkapa viiden vuoden kuluttua pidän todennäköisenä, että humanitaaristen maahanmuuttajien suomalaisille veronmaksajille aiheuttama taakka muuttuisi tämänhetkistä pienemmäksi. Tämä johtuu ennen kaikkea siitä, että Vladimir Putinin erikoisoperaation seurauksena Suomeen on saapunut paljon ukrainalaisia, joiden integroituminen yhteiskuntaamme näyttää tapahtuvan oleellisesti nopeammin kuin esimerkiksi vuonna 2015 maahamme saapuneiden ihmisryhmien. 

Lisäksi nykyinen hallitus on valtiontaloudellisista syistä vähentämässä yhteiskunnan tukia kaikilta maassaolijoilta. Myös tämä tulee näkymään maahanmuuttajien saamissa tulonsiirroissa, mikä lisää yhteiskunnan nettomaksajien määrää ja pienentää humanitaarisin perustein maahamme saapuneiden ihmisten aiheuttamia kustannuksia veronmaksajille. 

Lopuksi on syytä todeta, että olisi hyvä, mikäli Ylen uutisessa esitetyt tiedot ja niistä edelle kirjoittamani johtopäätökset otettaisiin pohjaksi suunniteltaessa tulevaisuuden maahanmuuttopolitiikkaa. Painopistettä tulisi siirtää työperäiseen maahanmuuttoon ja lisäksi humanitaarisessa suojelussa kannattaisi katsoa erityisesti tulijoiden lähtömaita. 

Valikointiin olisi sikäli hyvät mahdollisuudet, että maailmassa on yli 100 miljoonaa pakolaista, joista vain promilleluokkaa oleva osuus voidaan ottaa elätettäväksi Suomeen. Ja siksi sen luomaa valinnanvapautta ei kannata jättää käyttämättä.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Hallitus muuttaa maahanmuuttolinjauksiaan
Maahanmuuttajien työllisyys lähestyy Suomessa syntyneiden työllisyysastetta

Hallitusohjelmaan on kirjattava vastuullinen EU:n ulkopuolisen työvoiman ohjelma

Löytyykö vihreä tulevaisuus? Löytyy peräaukosta?

Sanotaan, että nuorissa on tulevaisuus. Tämä taitaa koskea myös Vihreitä, joiden nuorisojärjestö on kunnostautunut kierrättämällä vanhan meemin hallituksen politiikan arvosteluun.

Meemissä on kuvasarja, jossa näytetään, miten Petteri Orpon (kok) hallituksen suunnittelemat leikkaukset tulisi tunkea nimeltä mainitsemattoman ministerin peräaukkoon. Kuvasarjassa annetut ohjeet kuuluvat seuraavasti: "rutista leikkaukset pieneksi mytyksi. Kostuta leikkauksia hieman lämpimällä vedellä. Aseta ministeri kyljelleen. Tunge leikkaukset niin syvälle ministerin peräaukkoon, että et enää näe leikkauksia."

Vihreät hakevat meemillään opiskelijoiden kannatusta korkeakoulujen edustajistovaaleihin. Avoimeksi tosin jää, millä tavalla julkisen sektorin varainpuutteen tunkeminen peräaukkoon auttaa opiskelijoiden arkea tai oppilaitosten selviytymistä niukassa tulevaisuudessa. 

Siten johtopäätökseksi kampanjasta jää lähinnä se, että meemin tarkoituksena on kuvata vihreiden nuorten ajattelun tasoa. Mikä opiskelijoiden on luonnollisesti hyvä huomioida korkeakoulujen edustajistoa valitessaan ja sitä kautta omaa tulevaisuuttaan rakentaessaan.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Elisa Aaltolan ajattelu on pikkulapsen tasolla
Fatim Diarra tulisi valita Vihreiden puheenjohtajaksi puolueen uskottavuuden säilyttämiseksi
Pilkahdus vihreän Helsingin todellisuudesta
 

Itkevät yliopisto-opiskelijat

Eräs kollega vinkkasi minulle sosiaalisen median viestin, jossa yliopisto-opettaja kertoi nuorten oppilaidensa olevan luontokadon ja ilmastonmuutoksen takia niin ahdistuneita, että "esimerkiksi sukupuuttoja koskevan luennon aikana usein joku itkee". Toisessa viestissään samainen yliopisto-opettaja kertoi, että hänen opiskelijansa "varsin usein kokevat, että heidän on ratkaistava ilmastokriisi ja pysäytettävä sukupuuttoaalto". 

Tämä on merkittävää siksi, että korkeakoulutetut ihmiset tulevat mitä todennäköisimmin johtamaan Suomea myös tulevaisuudessa. Eikä se ole lasten leikkiä, vaan edellyttää luovien ratkaisujen tekemistä, jotta ympäristöasiat saadaan hoidetuksi ilman kohtuutonta taloudellista hintaa. Siis kompromissien tekemistä erilaisten ihmisten kanssa mitä moninaisimmissa tilanteissa.

Onko siis niin, että olemme kasvattamassa nyt opintojaan suorittavaa sukupolvea painetta kestämättömiksi ja toimintakykynsä hukanneiksi ihmisiksi? Siis sellaisiksi, että he romahtavat itkeä pillittämään silloin, kun olisi tehtävä kaikkia intressiryhmiä tyydyttäviä ratkaisuja, joissa joutuu hyväksymään ja sovittamaan yhteen omien näkemystensä kanssa ristiriitaisia intressejä. 

* * *

Maailmanlaajuinen sukupuuttoaalto on sinänsä tieteellinen tosiasia, joka johtuu lähinnä aiemmin käyttämättömän maan/vesialueiden valjastamisesta ihmisen käyttöön sekä jo käytössä olevien alueiden entistä intensiivisemmästä käytöstä. Sitä ei kuitenkaan ratkaista viiden ja puolen miljoonan ihmisen Suomessa, vaan kansainvälisellä yhteistyöllä, jossa on huomioitava myös kaikkien ihmisten elämän edellytysten säilyminen. 

Myös ilmaston lämpeneminen 1800-luvulta tähän päivään on tieteellinen tosiasia. Tosin ainakaan pohjoisen merijään perusteella sen suhteen tilanne ei ole niin kestämätön kuin uutisvirrasta voisi päätellä, sillä juuri saavutettu tämänvuotinen napajään syyskuinen pinta-alaminimi jäi suuremmaksi kuin vuonna 2012. 

Näin siitä huolimatta, että ennätysvuodesta on kulunut jo yli vuosikymmen ja juuri nyt on ilmastoa lämmittävä El Niño-vuosi, jonka aikana vanhojen ennätysten olisi voinut olettaa tulleen lyödyiksi. Siten ainakin tällä hetkellä opiskelijoidenkin kannattaisi hiukan hengähtää ja itkuun pillahtamisen sijaan panna tyytyväisenä merkille, että sekä ilmaston lämpenemisen että luontokadon suhteen on - ainakin lähes - koko maailma herännyt tekemään asioita, joiden kautta molempien katastrofien voi olettaa jäävän lievemmiksi kuin vaikkapa vielä vuosikymmen sitten voitiin pelätä.

Siksi myös nyt opiskelevien nuorten kannattaisi keskittyä kehittämään omia kykyjään ja taitojaan löytää rakentavia ratkaisuja. Ja oppia katsomaan rohkeasti tulevaisuuden mahdollisuuksiin sen sijaan, että pelkäävät itkua tuhertaen pahimman mahdollisen skenaarion toteutumista. Tällaista kehitystä kannattaisi myös yliopisto-opettajien tukea opetuksessaan.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Ilmastonmuutos vähentää eurooppalaisten kuolleisuutta
Ilmastotutkimus ei oikeuta ihmisten elämän vaikeuttamista eikä nuorison ahdistamista
Suomalaisten metsien tehokasta hyödyntämistä on syytä jatkaa

Tunkkainen tuulahdus menneisyydestä

Minun ikäiseni ja vanhemmat ihmiset muistavat vielä 1960-1970-luvun vaihteen radikaalin opiskelijaliikkeen ja sen tunkkaisen kielenkäytön, joka sisälsi luokkataistelua, taistelevia etujoukkoja, solidaarisuutta ja tiedostamista milloin mistäkin asiasta. Sekä tietenkin halventavin termein väritettyä mollaamista pääomaa, porvareita, lahtareita ja jopa nimeltä mainittuja perheitä kohtaan. 

Tämä kaikki tuli elävästi mieleeni lukiessani Helsingin sanomien julkaisemaa mielipidekirjoitusta yliopistoistamme. Siihen oli nimittäin kirjoitettu seuraavat "viisaudet". 

1. Tiedeyhteisön olisi jo aika kirkastaa eetoksensa kasvatus- ja sivistysyhteisönä. 
2. Maailman tilan tiedostaminen ja kriittisten ajattelu- ja toimintavalmiuksien luominen ovat erityisesti yliopiston tehtäviä. 
3. Kilpailuideologiasta ja tuotannon tarpeista päämääränsä ammentava koulutus on... tuhon tie.
4. Korkeimman opin tyyssijassa ei ole resursseja yhteiskuntaa kriittisesti uudistavalle tutkimukselle ja keskustelulle."

En tiedä oliko tämä kirjoituksen sisältyvä komiikka kirjoittajien vakavaksi tarkoitettua tekstiä vai keijomaista hurvittelua. Oli se kumpaa tahansa, palautti se kuitenkin mieleeni sen, kuinka hyväuskoisia ihmisiä on helppo höynäyttää. 

Sillä juuri siitähän oli kyse taistolaisessa liikkeessä, jota hyödynsivät sekä itäisen naapurimme ihmishirviöt että oman maamme korkein vallankäyttäjä. Ja jota johtivat edellisen sukupolven merkkihenkilöiden kultalusikka suussa syntyneet vesat, jotka myöhemmin nousivat oman ikäluokkansa taloudellisiksi ja poliittisiksi johtajiksi - usein yhteiskunnalliset näkemyksensä päinvastaiseksi muuttaneina. 

Näinköhän historia lopulta toistaa itseänsä myös nykyisen tiedostavan, wokeltavan ja vihertävän vasemmiston suhteen? Eli nouseeko sen johtajista aikanaan pesunkestäviä wahlrooseja tai tuomiojia, vai ovatko he sittenkin esikuviansa kyvyttömämpiä?  

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiriä:
Paasikiven-Kekkosen linja
Wokellusta päiväkodissa
Leimattu ryhmä