Paperiteollisuus katoaa Suomesta

Suomalainen metsäteollisuus on totuttu näkemään ehkä hiukan vanhahtavana, mutta tasaisesti rahaa talouteemme takovana hyvinvoinnin lähteenä. Onhan se vastannut vajaasta viidenneksestä maamme viennistä ja työllistänyt yli 70 000 ihmistä. Vanhastaan tämän teollisuudenalan varsinainen rahasampo on ollut paperin valmistus, mutta sen aika alkaa digitalisaation takia olla ohi. 

Tästä Metsäteollisuuden taitekohtaan tulemisesta olemme tänä vuonna saaneet uuden muistutuksen UPM:n ja Paperiliiton välisen työehtokiistan muodossa. Eilen asiaa valaisi Björn Wahlroos, joka ilmoitti varsin suorasukaisesti, että "mikäli haluamme, että Suomessa on paperitehtaita, meidän on solmittava uusi sopimus työntekijöiden ja ammattiliittojen kanssa. Sopimuksen on oltava joustavampi, jotta suomalaiset paperikoneet säilyttävät kilpailukykynsä eurooppalaisiin kilpailijoihinsa verrattuna."

Tämän voi tietenkin nähdä joko uhkailuna tai tosiasioiden toteamisena. Paperiliitossa ja yleisemminkin ammattiyhdistysliikkeessä näyttäisi ilmiselvän lakkohalukkuuden perusteella olevan vallalla ensin mainittu käsitys, mutta jälkimmäinenkin näkemys sai ikään eilen lisää uskottavuutta, kun Stora-Enso ilmoitti lopettavansa neljä paperikonetta, joista yhden Suomesta. Lisäksi bumerangin investointihakemukselleen saanut Finnpulp luopui suunnitelmistaan rakentaa Kuopioon sellutehdas.

Näiden lisäksi on huomioitava EU:n komission ja Suomen hallituksen lempilapsi eli vihreä siirtymä. Jos se toteutuu siten, että metsistämme huomattava osa siirtyy kokonaan metsätalouden ulkopuolelle ja lopuissakin siirrytään nykyistä metsänhoitoa vähemmän puuta tuottaviin menetelmiin, on selvää, ettei suomalaisella metsäteollisuudella ole tulevaisuudessa kotimaista raaka-ainetta käytettäväksi likimainkaan yhtä paljon kuin nykyisin. 

Oma veikkaukseni on, että EU:n metsäpolitiikan seurauksena sekä UPM että Stora Enso siirtyvät kansainvälisinä yrityksinä ajan myötä yhä enemmän Suomen ja ehkä myös koko EU:n ulkopuolelle erityisesti ns. bulkkituotannossaan. Samalla maassamme käyttöön jäävät metsävarat siirtyvät yhä enemmän paperintuotannostaan jo aiemmin luopuneen Metsä Groupin käyttöön, koska se on omistusrakenteensa takia sidottu kotimaahan. 

Tähän viittaa se, että yhtiö on tehnyt ja tekemässä kaikkien aikojen suurimpia ja vähän pienempiäkin metsäteollisuusinvestointeja Suomeen. Samalla metsänomistajien saama hakkuutulo tulee laskemaan, koska vihreän kullan ostajien välinen kilpailu pienenee entisestään.

Suomalaisten verotulojen ja kansalaisten hyvinvoinnin kannalta tämän veikkaukseni oikeaan osuminen tarkoittaisi sitä, että meidän olisi onnistuttava korvaamaan puujalkamme haperoituminen jollain muulla tavalla: vaikkapa vihreän siirtymän tuotteilla tai kehittämällä tutkimuksen ja tuotekehityksen kautta metsäteollisuustuotteita, joilla on huomattavasti nykyistä enemmän arvoa, jolloin vähäisempikin metsänkasvu riittäisi entisen kaltaiseen tulovirtaan. Näin siitä huolimatta, että viimeisin sen suuntainen suomalaisinvestointi meni Rotterdamiin.

Mutta toki on edelleen mahdollista, että suomalaisen puunjalostuksen arvon nostamisessa onnistutaan. Tai että Suomen kilpailukyky metsäteollisuuden paperi- tai ainakin sellutuotannon investoinneista saadaan UPM:ää ja Stora-Ensoa tyydyttävään kuntoon ja pessimistinen veikkaukseni osoittautuu sittenkin virheelliseksi. 

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:

UPM:n Rotterdam-päätöksestä seurasi myös hyviä asioita
Oikeudenmukainen kompensaatio hiilinieluista
UPM:n ja ay-liikkeen yhteenotosta

Pekingin kisaennakko

Iivo Niskanen. Messias, maailmanmestari ja olympiavoittaja sekä Suomen kultamitalitoivo Pekingin olympialaisten 15 km matkalla ja parisprintissä. 

Tästä siis alkaa eilen käynnistyneiden olympialaisten maastohiihtojen kisaennakko, joka seuraa aiemmin sinivalkoisin lasein muistiin merkitsemiäni vastaavia ajatuksia. Koska messias on nyt käsitelty, voitaisiin kultamitaleiden osalta melkein lopettaa tähän, mutta mennään nyt kuitenkin kilpailu kerrallaan. 

Eli aloitetaan kisojen ensimmäisestä lauantaista, jolloin käydään naisten takaa-ajo eli yhdistelmähiihto. Se ei ole hiihtäjien suosikkilajeja, mutta kahden hiihtotavan taitajana Krista Pärmäkoski saattaa ottaa jopa mitalin. 

Voimahiihtäjänä tunnettu, mutta Pekingiä varten painoaan muutaman kilon pudottaneen Pärmäkosken mahdollisuuksia paransi selvästi Heidi Wengin lähtöviivalta poistanut norjalaisten koronatilanne. Todennäköisempää on kuitenkin, että hän yhdessä Kerttu Niskasen kanssa kilpailee sijoituksesta viiden parhaan joukkoon. Anne Kyllönen saattaa sijoittua kymmenennen sijan paikkeille, mutta neljäs hiihtäjä täytynee määrätä matkalle ilman ennakko-odotuksia.

Sunnuntaina on vuorossa miesten yhdistelmähiihto. Siinä en odota suomalaisille mitaleita, vaikka kovan hapenottokyvyn, mutta heikomman luisteluhiihtotaidon varassa kilpaileva Iivo Niskanen onkin ilmoittanut matkan itselleen hyväksi lajiksi ja sijoittunee minimissäänkin kahdeksan parhaan joukkoon. 

Myös mitali on mahdollisuuksien rajoissa, mikäli maastot sisältävät riittävästi Iivoa suosivia wassberg-tekniikalla hiihdettäviä mäkiä. Lisäksi norjalaisten COVID-19-tilanne auttaa, koska se poisti lähtöviivalta etukäteen matkan suurimpiin ennakkosuosikkeihin kuuluneen Simen Hegstad Krügerin. 

Perttu Hyvärinen ja Remi Lindholm osallistunevat myös vapaaehtoisesti yhdistelmähiihtoon ja taistelevat hyvänä päivänä 20 tai Perttu jopa 10 parhaan joukkoon pääsemisestä. Neljäs edustaja on määrättävä samaan tapaan kuin naistenkin kilpailussa - ja ilman sen suurempia sijoitusodotuksia. Tai saattaa olla, että valmennusjohto päättää hiihdättää suomalaiset vajaalla joukkueella.

Tiistaina on vuorossa sprinttipäivä vapaalla hiihtotavalla. Suomalaiset eivät lukeudu ennakkosuosikkeihin, mutta tämä on Jasmi Joensuun, Katri Lylynperän ja Jasmin Kähärän pääkilpailu. Heistä jokaisella on mahdollisuus kymmenen parhaan joukkoon, mutta tuskin mitaleille. 

Neljännelle paikalle määrätään joko Pärmäkoski tai Matintalo, joista kummallakaan ei ole mitalimahdollisuuksia. Tai sitten hiihdetään vajaalla joukkueella, mikä minun nähdäkseni olisi järkevää.

Miehistä sprintti on Joni Mäen ja Lauri Vuorisen pääkilpailu näissä kisoissa. Heistä molemmilla on periaatteessa mahdollisuus finaaliin, mutta tuskin siellä menestymiseen. Ristomatti Hakola ei pysty eikä halua hiihtää sprinttiä, vaikka onkin aiemmin ollut vahva näillä matkoilla. 

Kolmannen ja neljännen sprinttimiehen paikan saavat ne, jotka haluavat lähteä hiihtämään. Muuten matka jää vajaamiehitykselle, koska pientä eli kuusimiehistä joukkuetta ei kannata rasittaa matkoilla, joissa he eivät missään tapauksessa sijoittuisi kahdenkymmenen parhaan joukkoon. 

Torstaina on naisten maastohiihtojen suomalaispäivä eli perinteisen kymppi. Silloin on siis sekä Krista Pärmäkosken, Kerttu Niskasen että Johanna Matintalon bravuurimatka, jolta odotetaan myös menestystä. Jopa mitalia, jota lähimpänä näin etukäteen ajatellen ovat Pärmäkoski ja Niskanen. Neljännelle paikalle haluavat ainakin Joensuu ja Kyllönen. Nähtäväksi jää, kumpi sitä pääsee hiihtämään - mitalia ei kannata kuitenkaan odottaa kummaltakaan. 

Perjantaina on sitten alussa mainittu Iivon kultamitalimetsästys eli miesten pikamatka käyttääkseni aiemmin käytettyä nimitystä. Hopea tältä matkalta olisi pettymys niin Iivolle itselleen kuin kilpailua TV:n ääreen asettuville puolelletoista tai kahdelle miljoonalle katsojallekin. 

Totuus kuitenkin on, ettei olympialainen kultamitali ole koskaan etukäteen varmaa, eikä siis tälläkään kertaa. Iivolle itselleen voi sattua huono päivä, joku muu voi törttöillä ladulla, kulkuvälineeksi tulee valituksi keskinkertainen suksi tai voitelu- ja kuviohommat menevät pieleen. Itseäni tämä kaikki alkoi hirvittää jo tätä kirjoitettaessa. 

Viidelletoista kilometrille tähtää myös Ristomatti Hakola. Jos mies on palautunut täyteen kuntoon, on hänkin tällä matkalla ilman muuta kymmenen joukossa. Ja ehkä jopa viiden. Mutta mitali vaatisi kyllä suomen voiteluryhmän ylivoimasta voittoa norjalaisista ja venäläisistä. 

Muista hiihtäjistä Perttu Hyvärinen hiihtää tämän matkan ja epäilemättä myös Remi Lindholm sekä sprinttimiehet Joni Mäki ja Lauri Vuorinen haluavat matkalle. Itse valitsisin Lindholmin, koska Mäkeä tarvitaan viestijoukkueen ankkuriksi levänneenä, eivätkä Vuorisen näytöt ole viime aikoina vakuuttaneet.

Lauantaina hiihdetään jälleen suomalaisittain mielenkiintoinen matka eli naisten viesti. Siihen asettuu vahva joukkue, johon itse valitsisin Matintalon aloittajaksi, Niskasen jatkajaksi, Pärmäkosken ensimmäiselle vapaan osuudelle ja Joensuun ankkuriksi. 

Kyllönen on vahva varanainen mille tahansa osuudelle ja mikäli Joensuu ei vakuuta sprintissä hänen tulee hiihtää kolmantena Pärmäkosken siirtyessä ankkuriksi. Kummassakin tapauksessa Suomi taistelee himmeimmästä mitalista tasapäisesti Ruotsin, Norjan ja USA:n kanssa - ja siksi ankkuriksi tarvitaan kirikykyinen nainen.  

Sunnuntaina viestittelevät puolestaan miehet. Myös heillä on vahva joukkue, josta Hakola tuo joukkueen kärjen mukana ensimmäiseen vaihtoon, Niskanen repii eroa muihin, Hyvärinen yrittää parhaansa säilyttääkseen johtoaseman ja Mäki taistelee loppusuoralla mitalista Norjan ja Venäjän kanssa. Lindholm on hyvä varamies kaikille muille osuuksille paitsi ankkuriksi, mutta mitalimahdollisuutta hän ei vielä pysty ylläpitämään kuin siinä tapauksessa, että sijaistettavaksi osuu Hyvärinen. 

Viestien yhteydessä on muistettava, että joukkue valitaan paljolti kisanäyttöjen varassa. Siksi esimerkiksi Kyllösen huippuonnistuminen tai Matintalon epäonnistuminen 15 kilometrillä muuttaisi naisten joukkuetta. Miesten puolella vastaava tilanne on Lindholmin ja Hakolan välillä - jälkimmäisen kuntohan on rikkonaisen kauden takia ainakin jossain määrin arvoitus.

Keskiviikkona hiihdot palaavat sprinttimatkoille eli pariviestiin perinteisellä hiihtotavalla. Siinä naisten joukkue määräytyy aikaisempien kisatapahtumien mukaan, mutta todennäköisimmin joukkueessa hiihtävät Pärmäkoski ja Niskanen, mutta valintaan vaikuttavat aiemmat kisatapahtumat. Siten myös ainakin Matintalo ja Joensuu haaveilevat pääsystä etukäteen varsin todennäköiseen mitalijoukkueeseen. Kultamitaliin en kuitenkaan usko, mutta ainakin pronssinen lätkä Norjan ja Ruotsin perässä on ilman muuta mahdollinen.

Miesten puolella joukkueeksi on kaavailtu kaksikkoa Niskanen ja Hakola. Lisäksi mukaan haluaisivat varmuudella myös Joni Mäki ja Lauri Vuorinen. Heille paikka avautuu kuitenkin vain, mikäli Hakola epäonnistuu 15 kilometrillä ja jompikumpi ottaa sprintistä mitalin. Itse kilpailussa Suomi on ilman muuta yksi voittajasuosikeista, ellei jopa suurin sellainen. Odotetaan siis kultaa.

Seuraavan lauantain ohjelmassa on sitten miesten viiden peninkulman matka. Siihen suomalaisista osallistunevat Niskanen, Hyvärinen, Lindholm ja todennäköisesti Vuorinen. Heistä Niskanen hiihtänee heikommallakin hiihtotavallaan sijoille viidestä kymmeneen, sillä onhan kysymys kuitenkin raa´asta kestävyysmatkasta. 

Suurista harjoitusmääristään tunnettu Lindholm saattaa yllättää ja voittaa Hyvärisen sijoittuen 15 parhaan joukkoon jälkimmäisen sijoittuessa viisi sijaa alemmaksi. Vuorinen on kaukana takana. 

Sunnuntaina maastohiihdot päättää naisten 30 km hiihto. Suomalaisista Pärmäkoski hiihtänee parhaiten, mutta ei mitaleille. Niskanen tulee maaliin pari sijaa myöhemmin ja Kyllönen sijan 15 paikkeilla. Neljäs hiihtäjä jouduttaneen määräämään, ellei joukkueesta löydy vapaaehtoisia.  

Kaiken kaikkiaan edelle kirjoittamani mukaan suomalaisilla olisi etukäteen ajatellen mahdollisuus yhteensä kahdeksaan maastohiihtomitaliin, joista kaksi kirkkaimpia. Tosiasia kuitenkin on, että yleensä noin puolet odotuksista toteutuu, joten meidän penkkiurheilijoiden on realistista odottaa neljää mitalisijaa, joista yksi kultainen. 

Lopuksi haluan muistuttaa siitä, että edelle kirjoittamani veikkaukset ovat vain veikkauksia. Eli paraskaan asiantuntija ei pysty ennakoimaan maastohiihdon arvokisojen lopputuloksia, vaikka jotkut asiat - vaikkapa norjalaisen hiihtohirmun Johannes Kläbon sprinttikulta - vaikuttavatkin lähes kaikkien mielestä varmalta jo etukäteen. Ja juuri siksi seuraavat kaksi viikkoa ovat suomalaisen penkkiurheilijan suurta juhlaa, joka tuottaa sekä onnen että pettymyksen kyyneleitä. Siis suuria tunteita ja alkukantaista nautintoa! 

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Mytologisia tapahtumia
Pjongchangin kisaennakko
Hiihtäjät on valittu Sotshiin - vaan miten käy itse kisoissa

Mistä rahaa kulttuurialalle?

Marinin kabinetti päätti leikata Veikkauksen varoista rahoitettavien edunsaajien rahoitusta. Seurauksena oli odotetusti kulttuurialan itku ja hammastenkiristys. 

Kulttuurialan kauhistus ja sitä seuraava kritiikki ovat tietenkin ymmärrettäviä, joskin paikoin myös yliampuvia. Erityisesti itseäni suorastaan huvitti se, kun eräs kulttuurialan toimija kertoi, että "on se meidän näkökulmastamme todella suuri leikkaus kirjallisuuden ja journalismin moniäänisyyteen".

Huvittavaksi kommentin teki se, että juuri moniäänisyyshän on jo pidempään ollut hakusessa tunnetusti pääosin politiikan vasemmalla laidalla elelevien kulttuurialan toimijoiden keskuudessa. Mutta siitä huolimatta ymmärrän kyllä, että alan toimijoiden kauhistelu nyt toteutumassa olevista rahoituksen leikkauksista on monella tavalla aiheellista. 

Omalta osaltani kaipaisin kuitenkin kulttuurialalta - tai ainakin heitä edustavilta poliitikoilta - avauksia siitä, mistä jaettavien veikkausvarojen supistuminen korvattaisiin. Olisiko se sosiaaliturvasta, terveydenhuollosta, koulutuksesta vai turvallisuudesta?

Vai voisiko nopeasti velkaantuva Suomi sittenkin harkita maailmalle vuosittain vastikkeetta lahjoitettavan reilusti yli 1 000 miljoonan euron rahavirran kohtuullistamista? Tai humanitaarisen maahanmuuton miljardikulujen supistamista pienentämällä kiintiöpakolaisten määrää ja kiristämällä turvapaikan saamisen ehtoja? 

Nähtäväksi siis jää, minkälaisia ehdotuksia kuulemme kulttuurialalta. Ja miten maan hallitus niihin suhtautuu.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Finlandia-voittaja Anni Kytömäki: metsätalous = orjatalous?
Edistyksellisiä kulttuuriuutisia
Poliittinen korrektius tuhoaa kansakunnan tietoisuuden

Oberstdorfin kisaennakko

Oberstdorf on Saksan eteläisin kunta, joka sijaitsee Allgäun Alpeilla Baijerin osavaltion lounaisosassa Saksassa. Kunta sijaitsee noin 800 metrin korkeudessa  ja sen maisemaa hallitsevat Nebelhornin ja Fellhornin huiput. Kunnalla on meikäläisittäin sikäli mielenkiintoinen historia, että kolmikymmenvuotisen sodan aikana Ruotsin suurvalta-armeija - mukanaan epäilemättä myös suomalaiset - terrorisoi paikkakuntaa. 

Pohjoismaisten hiihtolajien MM-kilpailut ovat alkamassa Oberstdorfissa. On siis jälleen tullut aika spekuloida suomalaisten maastohiihtäjien menestysmahdollisuuksilla muun maailman parhaita vastaan. Pärjäämmekö paremmin kuin kaksi vuotta sitten, vai onko edessä vieläkin katkerampia hetkiä?

Käyn siis jälleen läpi joukkueemme mies mieheltä ja nainen naiselta. Ja pidän sitä tehdessäni yllä realismia lievään optimismiin puettuna. Sekä toivon, että saamme yhtä miellyttäviä yllätyksiä kuin viikko sitten päättyneistä alle 20-vuotiaiden vastaavista karkeloista.

Aloitetaan siis meidän terävimmästä syömähampaastamme Iivo Niskasesta. Hän on ehdoton mitalisuosikki kisat päättävällä perinteisellä hiihtotavalla sivakoitavalla viiden peninkulman matkalla. Valitettavasti vain Iivon aseet saattavat jäädä tylsiksi Alexander Bolshunovia vastaan, koska tämä on Iivon lailla kestävyysihme, mutta loppusuoralla selvästi suomalaista vahvempi. 

Niinpä veikkaukseni on, että Niskanen ottaa päätösmatkalta hopeaa. Lohdutuksena meille kaikille tämän realismin edessä on se, että on jopa realistista odottaa norjalaisten jäämistä kokonaan mitaleiden ulkopuolelle tai ainakin "vain" kipuamista matalimmalle pallille.

Iivolta voi odottaa myös muilla kestävyysmatkoilla hyviä hiihtoja. Niistä yhdistelmäkilpailu on hänelle vahvempi kuin 15 km vapaa. Siltäkin matkalta mitali olisi kuitenkin yllätys, joten veikkaan Niskaselle yhdistelmähiihdossa sijoitusta kuuden joukkoon ja vapaalla kymmenennen tienoille selviämistä. Nämä ovat kuitenkin juuri niitä matkoja, joilla Niskasella on realistinen mahdollisuus positiivisiin yllätyksiin.

Joukkueen toinen perinteisen hiihdon spesialistimies on Ristomatti Hakola. Hän tuli hiihtomaailmaan puhtaana sprinttihiihtäjänä, mutta miehen vauhti ei ole enää viime aikoina riittänyt parhaita vastaan. Siten hyvänä onnistumisena voidaan pitää sijoittumista 12 parhaan joukkoon. 

Toisin kuin sprintissä, on Hakolan meno vuosien mittaan parantunut pidemmillä matkoilla. Siten hänellä olisi 15 kilometrin perinteisen kisassa jopa mitalin mahdollisuus, mikäli sellainen hiihdettäisiin Oberstdorfissa. Mutta kun ei hiihdetä. 

Sen sijaan perinteisellä hiihdetään viisi peninkulmaa, mikä lienee Hakolalle liikaa, paitsi jos silloin sattuu yllättämään lumisade, jolloin matka taaperretaan hissukseen. Silloin Risen sprinttiominaisuudet pääsevät esille ja jopa mitali on mahdollisuuksien rajoissa. Vapaalla viidellätoista ja yhdistelmähiihdossa mies on ynnä muiden joukossa - mikäli edes pääsee hiihtämään niitä.

Tämän kauden komeetta, varsinkin viime vuoden puolella, oli Joni Mäki. Hänellä, samoin kuin ikätoveri Lauri Vuorisella, on perinteisen sprintissä mahdollisuus aina kuuden parhaan joukkoon. Toistaiseksi hänen taktinen osaamisensa on kuitenkin ollut sen verran heikkoa, ettei miehelle voi mitenkään ennustaa mitalia. Tässä asiassa voi kuitenkin hyvillä mielin toivoa olevansa väärässä. Vuorisella taas en usko nopeuden riittävän mitaleille. 

Joni Mäki - toisin kuin Vuorinen - omaa menestysmahdollisuudet myös 15 km vapaan kilpailussa. Siinä hän taistelee hyvänä päivänä kymmenen joukkoon pääsystä, mutta realistisempaa on veikata miestä sijojen 10 ja 20 välille. Yhdistelmähiihdossakin Mäki lienee kahdenkymmenen joukossa, mikäli pääsee hiihtämään. 

Myös Perttu Hyväristä voi odottaa sijoille 10 - 20 kaikilla matkoilla 15 kilometristä ylöspäin, ellei kunto ole tehnyt äkillistä hirmuhypähdystä ylöspäin. Mitali ei siinäkään tapauksessa ole hänelle realistinen tavoite.

Miesten joukkueeseen kuuluu edellisten lisäksi Juho Mikkonen, Markus Vuorela ja Lauri Lepistö. En näe, että heistä kenelläkään olisi edes huippupäivänä mahdollisuuksia mitaleille tai edes kymmenen parhaan joukkoon. Toivottavasti he kuitenkin saavat - mikäli ladulle pääsevät - aikaiseksi kauden parhaita hiihtojaan ja osoittavat pessimismini aiheettomaksi. 

Naisten puolella ei juuri valopilkkuja ole nähtävissä. Krista Pärmäkoskella on ohuenohuet mitalimahdollisuudet, mikäli hänen menonsa on parantunut oleellisesti kauden aiemmista kilpailuista. Realismia lienevät kuitenkin sijoitukset kymmenen joukossa kestävyysmatkoilla, erityisesti kisat päättävällä kolmellakympillä. Sprinttiä hän tuskin hiihtää.

Joukkueen suurin jokerikortti saattaakin Pärmäkosken sijaan olla Johanna Matintalo, joka voitelun onnistuessa ja täydellisen päivän sattuessa saattaa hiihtää 30 km perinteisellä yllättävän lähelle mitalisijoja - ehkä jopa viiden parhaan joukkoon. 

Muista hiihtäjistämme Jasmi Joensuu luo Matintalon ohella valoa tulevaisuuteen ja saattaa hyvänä päivänä sijoittua sprintissä kymmenen joukkoon. Muista suomalaisista tuskin on samalla tasolle millään matkalla. 

Maamme naishiihdon tason suhteen kuvaavaa on, että yli nelikymppinen Riitta-Liisa Roponen mahtui joukkueeseen - mistä toki kunnia joukkueen vanhimmalle, vaikka hänenkään kohdallaan tuskin puhutaan yhdellä numerolla kirjoitettavista sijoituksista edes vapaalla hiihdettävällä 15 km päämatkalla.

Yksi arvoituksellisimmista hiihtäjistämme on Katri Lylynperä, joka omaa mahdollisuudet Joensuun tavoin kymmenen joukkoon sprintissä. Tämä edellyttää kuitenkin täydellistä onnistumista välinehuollosta ja lisäksi Katrille hyvää päivää. Huonona päivänä hän ei kuitenkaan pääse edes karsinnasta jatkoon.

Opintomatkalla näissä kisoissa on Vilma Nissinen, jolle toivon kilpailuista positiivisia tuntemuksia, jotka kannustaisivat tulevaan harjoitteluun kohti maailman huippua. Sen sijaan Anne Kyllönen on sekoittanut kroppansa todennäköisesti liian vähäisellä levolla ja Laura Monosen parhaat päivät hiihtäjänä ovat jo takana. Siten heistä ei liene hätyyttelemään yksinumeroisia sijoituksia millään matkalla.

Entä joukkuekilpailut eli viestit?

Niistä ehdottomasti mielenkiintoisin on miesten viesti. Joukkue lienee tällä kaudella hyväksi todettu Hyvärinen, Hakola, Niskanen ja Mäki - näillä näkymin tässä hiihtojärjestyksessä. Se lähtee kilpailuun kolmantena mitalisuosikkina Norjan ja Venäjän jälkeen. Lähellä on kuitenkin monia joukkueita, joten sen enempää rikkoontumis- kuin epäonnistumisvaraakaan suomalaisilla ei ole.

Naisten viestijoukkueessa hiihtävät ainakin Johanna Matintalo ensimmäisellä ja Krista Pärmäkoski toisella tai kolmannella osuudella sekä Jasmi Joensuu ankkurina. Viimeisestä viestipaikasta on kova kilpailu ja niihin hiihtäjät ratkaistaneen kisojen aikana. Itse veikkaan neljänneksi viestinaiseksi Riitta-Liisa Roposta, jolloin Pärmäkoski hiihtäisi toisen osuuden. 

Joka tapauksessa naisten mitalimahdollisuudet lienevät menneet Kerttu Niskasen loukkaantumiseen. Siten realismia on taistelu sijoista 4-6 - ja jo nekin edellyttävät hyvää onnistumista. 

Parivistit käydään vapaalla hiihtotavalla, enkä näe kummallakaan Suomen joukkueella niissä menestymisen mahdollisuuksia, etenkään nyt kun Iivo Niskanen ei ole matkasta kiinnostunut, vaan satsaa kaiken menestykseen viidelläkympillä. Pariviestiin ei ole kiinnostusta osoittanut sen enempää myöskään ykkösnaisemme Krista Pärmäkoski. 

Niinpä saattaa olla, että miesten joukkueen muodostavat sprinttiominaisuuksillaan Lauri Vuorinen ja Joni Mäki, ellei vielä jälkimmäistäkin päätetä lepuuttaa pitkää viestiä ajatellen, jolloin hänen tilalleen voitaisiin vaihtaa joku sellainen, jolle ei muuten ole juurikaan muita matkoja tarjolla. Naisten hiihtäjinä pariviestiä vievät samalla perusteella Katri Lylynperä ja Jasmi Joensuu. 

Parivistissä naisten joukkueella saattaa olla tekemistä jo loppukilpailuun pääsemisessä, miesten sen sijaan voi ainakin Vuorinen/Mäki-parivaljakolla olettaa selvittävän ensimmäisen kynnyksen ongelmitta. Loppukilpailussa ei kuitenkaan kannata haaveilla mitaleista.

Mikäli edelle kirjoittamiani tuntuu arvoisasta lukijastani turhan pessimistiseltä muistutan, että kirjoitin tekstin optimismin viittaa ylläni pitäen. Tosiasia kuitenkin on, että maastohiihtomme on juuri nyt jonkinlaisessa aallonpohjassa.

Tilanne ei silti muistuta 20 vuoden takaista, sillä joukkueessa on useita kehityskelpoisia nuoria hiihtäjiä, joista ainakin jonkun voi odottaa nousevan vuoden-parin aikana aivan maailman terävimmälle huipulle. Lisäksi alle 20-vuotiaiden MM-hiihtojen tulosten valossa myös nuorempien miesten ikäluokissa on sellaista lahjakkuutta, jonka pohjalta tulevaisuus näyttää juuri nyt hyvältä. 

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Vuokatin kulta
Kuinka tästä eteenpäin, suomalaiset hiihtovaikuttajat?
Seefeldin MM-hiihdot: kisaennakko

Pjongchangin kisaennakko

Pjonchangin olympialaiset ovat edessä ja maamme maastohiihtojoukkue on valittu. On siis tullut aika kirjata tähän blogiin perinteinen Professorin kisaennakko.

Aiemminhan nämä ennakot ovat osoittautuneet pääsääntöisesti höpötykseksi, ehdottomana helmenä Sotshin ennakossa - kisoista kultaa ja neljännen sijan saalistaneen - Iivo Niskasen arveleminen opintomatkalaiseksi, jolta ei ole syytä odottaa menestystä. Pyydän arvoisaa lukijaani siis ottamaan tämän blogimerkinnän höpötyksen vaatimalla vakavuudella.

Vaan tikulla silmään sitä, joka vanhoja muistelee. Mennään mieluummin itse asiaan: seuraavassa on siis arvaukseni Suomen maastohiihtojoukkueen menestyksestä Pjongchangissa hiihtäjä hiihtäjältä.

Ristomatti Hakola on ollut tämän kauden ylivoimaisesti paras sprinttihiihtäjämme. Kausi alkoi lupaavasti, mutta viimeisissä kilpailuissa vire on vienyt pikemmin alas- kuin ylöspäin. Veikkaukseni perinteisen sprinttiin on niukka jääminen finaalin ulkopuolelle eli pistesija.

Hakola aloittanee myös Suomen pitkän viestin. Sen hän tekee kohtuudella, vaikka ei tulekaan Sami Jauhojärven tapaan kärjessä vaihtoon. Sen sijaan hän putoaa muusta porukasta viimeisellä kilometrillä, mutta ei kauas. Parisprintissä hiihtäessään kolmas kierros tuottaa haasteita.

Maailmanmestari Matti "Happo" Heikkinen on aina suuri arvoitus. Menestyspotentiaali on olemassa kaikilla henkilökohtaisilla matkoilla paitsi sprintissä. Kausi on kuitenkin ollut hyvin ailahtelevainen, joten lopputuloksen veikkaaminen on mahdotonta.

Valmentaja Toni Roponen on kertonut, että tällä kaudella kaikki on panostettu olympialaisiin, joten toivon Heikkisen heikohkon menestyksen johtuneen siitä. Mikäli kauden tulokset heijastelevat kovan harjoittelun tuomaa kokovartalojumia ja Hapon viimeistely on onnistunut hyvin, voidaan odottaa yhtä tai useampaa mitalisijaa sekä viestin ankkuriosuuden luotettavaa hoitamista.

Perttu Hyvärinen harjoitteli itsensä syksyllä ylikuntoon, jollaisesta toipuminen on aina epätasaista. Mies lähtee kisoihin sen takia viestin särkymävarana ja saattaa jäädä kisoissa ilman starttia. Jos starttaa, on kyse viestin kolmannesta osuudesta. Tästä huolimatta näen Hyvärisessä paljon potentiaalia tuleviksi vuosiksi.

Martti Jylhä on vapaan sprintin erikoismies; parhaimmillaan maailman huipputasolla. Perinteisen sprintissä välierävaiheeseen pääseminen olisi hyvä tulos. Jylhä saattaa olla toinen parisprinttimiehistä, jolloin kysymysmerkiksi nousee palautuminen kaikkien kuuden lähdön välillä koska sprinttilatu tulee olemaan raskas.

Lahden yhdistelmähiihdon yhdeksännen eli Lari Lehtosen kausi on ollut täynnä ongelmia. Kenraaliharjoituksessa vauhti näytti kuitenkin olevan tulollaan. Jos sama kehitys jatkuu, hiihtänee Lehtonen vapaalla ja/tai yhdistelmähiihdossa kymmenen joukkoon. Kilpailee Anssi Pentsisen kanssa viestijoukkueen kolmospaikasta, jonka ratkaissee miesten keskinäinen sijoittuminen 15 km vapaan hiihtotavan kilpailussa.

Naishiihtomme superlahjakkuus Johanna Matintalo sairastui odotuksiin nähden muutenkin hieman apeasti sujuneissa nuorten MM-hiihdoissa. Siksi - ja ehkä muutenkin - hänelle on luvassa paikka ainoastaan kisojen päämatkalla eli kolmellakympillä. Siellä on lupa odottaa sijoittumista 20 parhaan joukkoon. Viestijoukkuetta ajatellen Matintalo on perinteisen osuuden varanaisen roolissa.

Laura Monosen piti nousta tällä kaudella maailman terävimmälle huipulle. Jotain meni kuitenkin pieleen, eikä toivottua menestystä ole tullut. Päinvastoin, kausi on varmasti ollut suuri pettymys. Hiihtänee joitain matkoja, mutta on parhaimmillaankin vain 20 parhaan joukossa. Ei asiaa viestijoukkueeseen, mikäli Roponen ja Pärmäkoski pysyvät terveinä.

Maastohiihtomme Messias eli Iivo Niskanen on koko kauden ajan tähdännyt viidelle peninkulmalle. Valitettavasti Pjongchangin kevyehköt normaalimatkojen ladut eivät suosi suomalaista. Siitä huolimatta uskon miehen ottavan päämatkaltaan mitalin, mutta tuskin kuitenkaan kultaista.

Sprintissä Niskasen tavoitteena lienee vähintäänkin finaalipaikka. Se on toki tiukassa, mutta hyvänä päivänä saavutettavissa. Viestissä hän tulee toiselta osuudelta kärjessä ja lähettää joukkueen etukäteen epävarmimman lenkin matkalle. Iivo saattaa hiihtää myös parisprintin Hakolan kanssa, mutta siinä pistesijakin olisi hyvä saavutus.

Isosisko Kerttu Niskanen ei ole tällä kaudella päässyt aivan aikaisempien vuosiensa tasolle. Hän on kuitenkin varma hiihtäjä, joka hoitaa kiitettävästi viestin kakkososuuden ja tuo Suomen vaihtoon kärkiporukassa.

Henkilökohtaisilla matkoilla Niskanen tulee olemaan joukkueen toiseksi paras yleishiihtäjä Krista Pärmäkosken jälkeen. Hän hiihtänee useampiakin pistesijoja, mutta mitalien saavuttaminen ei liene realismia. Sellaisia Kepa kuitenkin lähtee varmasti hakemaan ja iloitsen kovasti, mikäli hän saattaa tämän ennusteeni häpeään.

Anssi Pentsinen on loistava karsintahiihtäjä. Vaikeutena hänellä on kuitenkin ollut palautuminen erävaiheen hiihdoista, mikä on sikäli omituista, että mies pystyy parhaimmillaan hiihtämään myös normaalimatkoilla maailman kahdenkymmenen parhaan joukkoon.

Ellei ihmeitä tapahdu karsiutuu Pentsinen sprintin puolivälierissä. Vapaan viidellätoista hän taistelee viestijoukkueen kolmospaikasta Lari Lehtosen kanssa ja sijoittunee noin kahdenneksikymmenenneksi.

Viestiin päästessään Pentsinen hoitaa osuutensa kohtuullisesti, vaikka joutuukin matkalla päästämään muutaman joukkueen edelleen. Ero kärkeen ei kuitenkaan kasva tolkuttomaksi. Anssi on tarjolla myös parisprinttiin.

Krista Pärmäkoski hiihti jo 21-vuotiaana Oslon MM-kisoissa maailmanluokan vauhtia sijoittuen parhaimmillaan viidenneksi. Sen jälkeen taso on vähitellen noussut - mutta paino valitettavasti sanalla vähitellen. On kuitenkin selvästi maamme paras naishiihtäjä.

Kristalle sopivat kaikki henkilökohtaiset matkat, ja niistä jokaisella hän saattaa yltää mitaleille. Se edellyttää kuitenkin täydellistä toipumista juuri parantuneesta flunssasta sekä onnistumista kunnon viimeistelyssä. Itse uskon Kristan avaavan Pjongchangissa arvokisojen mitalitilinsä, mahdollisesti jopa useammalla matkalla eikä kullan kimalluskaan ole poissuljettu.

Pärmäkoski on viestijoukkueen itseoikeutettu ankkuri. Mikäli huolto onnistuu ja Kristalla on normaalipäivä, tulee hän maaliin vähintään samalla sijalla jolta lähti matkalle. Parisprintin jättäisin hänenä väliin, mutta jos Krista lähtee matkaan, hoitaa hän oman osuutensa mitalivauhdilla.

Naisjoukkueemme äideistä Riitta-Liisa Roponen ei ole tänä vuonna ollut aiempien vuosiensa vedossa. Hän on parhaimmillaan vapaan kympillä, mutta sijoitus jäänee niukasti kymmenen huonommalle puolelle.

Roponen on yksi mahdollinen, joskaan ei todennäköinen, parisprinttihiihtäjä. Pitkässä viestissä Ritu hoitaa kolmannen osuuden kelvollisesti, vaikka ainakin Norja karkaa. Täysosuma saattaisi tarjota Suomelle jopa mitalisauman - toivotaan siis sellaista.

Toinen äiti eli Aino-Kaisa Saarinen on perinteisen hiihtotavan erikoisnainen. Kunto on ollut koko kauden nousussa, eikä naisen tavoitteista Pjongchangissa ole pienintäkään epäilystä. Se on mitali kisojen päätösmatkalta.

Lisäksi Aino-Kaisa osallistunee sprinttiin, jossa tuloksena lienee karsiutuminen puolivälierissä, sekä yhdistelmähiihtoon, jossa sijoitus lienee kymmenennen kieppeillä. Henkilökohtaisten matkojen lisäksi Saarinen aloittaa myös naisten pitkän viestin, ja tuo Suomen ensimmäiseen vaihtoon kärjen mukana - ellei suorastaan muilta karanneena.

Lauri Vuorinen on nuorin mieshiihtäjistämme. Kauden alku povasi todellista läpimurtoa, mutta vauhti on talven edetessä hiipunut: juuri päättyneet nuorten MM-hiihdot olivat varmasti kova pettymys. Siksi Pjongchang jäänee Vuoriselle opintomatkaksi ja koko kausi merkiksi kunnonajoituksen tärkeydestä.

Edellä olen käynyt läpi Suomen maastohiihtojoukkueen kilpailija kilpailijalta. Lisäksi on vielä mainittava Mari Laukkanen, joka hiihtänee maastohiihdon parisprintin. Lopputulosta on mahdotonta lähteä arvailemaan, mutta mitalimenestys siinä Krista Pärmäkosken tai jonkun muun parina olisi itselleni mieluisa superyllätys.

Yhteenvetona totean, että veikkaan Suomen saavuttavan Pjongchangin olympiakisoista kaksi henkilökohtaista mitalia - jolloin niiden tuojat löytyvät todennäköisyysjärjestyksessä kuusikosta Pärmäkoski, Iivo Niskanen, Heikkinen, Saarinen, Kerttu Niskanen ja Hakola  - sekä yhden viestimitalin jonka tuovat aina yhtä ihanat naishiihtäjämme. Menestys yli tämän veikkauksen olisi erittäin mieluisa yllätys, mutta alle jääminen kovin karvas pettymys.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Lahden kisaennakko
Falunin lumikarkeloista
Hiihtäjät on valittu Sotshiin - vaan miten käy itse kisoissa

Lahden kisaennakko

Viikonloppuna hiihdettiin Viron Otepäässä viimeiset näytöt ennen Lahden MM-kisoja. Suomalaisittain jäi monenlaista mietittävää. Siitä huolimatta on tullut aika tehdä perinteinen Professorin MM-kisaveikkaus. Tällä kertaa en käsittele hiihtäjiä erikseen vaan listaan matkoittain ne hiihtäjät, joihin kohdistan suurimmat odotukset.

Sprintin osalta suurimmat suomalaistoiveet Lahdessa kohdistuvat ampumahiihtäjä Mari Laukkaseen. Hän on kauden aikana osoittanut, että suksi kulkee liukkaasti myös sprintin karsinnassa, mutta erähiihto tuottaa vaikeuksia. Toivottavasti ryhmähiihdon taktiikka on Lahdessa kohdillaan ja meno kauden parasta. Professorin veikkaus sprintistä on Laukkaselle välieräpaikka eli sijat 7-12.

Miesten puolella Ristomatti Hakola on ollut tällä kaudella varmin hiihtäjä, vaikka onkin kärsinyt pystyssä pysymisen vaikeudesta. Otepäässä myös Martti Jylhä selvisi välieriin. Kummallakaan ei kuitenkaan näyttäisi olevan asiaa finaaliin. Professorin optimistinen veikkaus on molemmille välieräpaikka eli sijat 7-12.

Toinen Lahdessa hiihdettävä kilpailumatka on skiathlon eli yhdistelmähiihto, joka myös takaa-ajona tunnetaan. Naisten puolella Krista Pärmäkoskella on mahdollisuus jopa mitaliin. Miesten puolella tämä saattaa hyvinkin olla Matti Heikkisen paras matka.

Molemmat osaavat tasavahvasti sekä perinteisen että vapaan hiihtotavan ja myös kunto-ominaisuudet ovat tänä vuonna olleet kohdallaan. Otepäästä parivaljakko saalisti perinteisellä hiihtotavalla viidennen ja kuudennen sijan. Professorin eritäin optimistinen veikkaus on Pärmäkoskelle pronssia Charlotte Kallan ja Marit Björgenin jälkeen sekä "Happo" Heikkiselle hopeaa Sundbyn jälkeen.

Sunnuntaina hiihdetään parisprintit perinteisellä hiihtotavalla. Tämä olisi suomalaisten etukäteen varmin mitalipäivä, mikäli viivalle saataisiin parhaat mahdolliset joukkueet. Näin tuskin kuitenkaan käy, vaan sekä Heikkinen että Pärmäkoski jättänevät tämän arvokisaohjelman vähiten arvostetun kilpailumuodon väliin.

Professorin veikkaus on, että naisista hiihtävät Aino-Kaisa Saarinen ja Kerttu Niskanen. Sillä kokoonpanolla joukkue selviää kolmanneksi Norjan ja Ruotsin jälkeen. Miehissä matkaan lähtevät olympiavoittajat Jauhojärvi/Niskanen, jotka jäävät neljänneksi Norjan, Ruotsin ja Venäjän jälkeen.

Tiistaina on suomalaisten naisten päämatka eli perinteisen kymppi. Kauden alkaessa odoteltiin, että Suomi ottaisi varmasti mitalin ja ainakin itse toivoin vielä joulukuussa, että saataisiin jopa kaksi suomalaisnaista palkintopallille.

Otepään perusteella kuitenkin vain Krista Pärmäkoskella on asiaa kärkihiihtäjien vauhtiin, mutta sekin edellyttää suksihuollolta merkittävästi parempaa onnistumista kuin Otepäässä. Professorin ylioptimistinen veikkaus on, että Pärmäkoski saa kuin saakin pronssilätkän. Edellä ovat Marit Björgen ja Heidi Weng.

Keskiviikkona hiihdetään miesten 15 kilometriä jota aiemmin kutsuttiin pikamatkaksi. Koko kauden perusteella Iivo Niskanen on vahvassa mitalikunnossa. Edes voitto ei ole mahdoton, vaikka vaatiikin venymistä ja huollon huippu-onnistumista.

Matti Heikkinen ei Otepään perusteella näyttäisi juuri nyt olevan mitalikunnossa, mutta hänen päivittäiset suorituksensa ovat tunnetusti kovin vaihtelevia. Professorin veikkaus on, että toinen mitalitoivoistamme onnistuu ja Suomi saa hopeaa. Kulta jää saalistamatta, koska Martin Sundby näyttäisi juuri nyt olevan voittamaton - vaikka toki hänkin voi sortua huollon virheisiin.

Torstai on sitten viestipäivä. Sen suhteen puhetta on herättänyt eniten naisten viestijoukkueen koostumus. Professorin veikkaus joukkueeksi on Kerttu Niskanen, Krista Pärmäkoski, Kaisa Mäkäräinen (tai Laura Mononen) ja Mari Laukkanen.

Valitettavasti Norja karkaa kolmannella osuudella Ruotsin kanssa ja Neljännellä osuudella myös Yhdysvallat hiihtää Suomen kiinni ja ratkaisee kilpailun viimeisessä nousussa. Suomen viestinaisten tuloksena on siten Professorin vähän negatiivissävyisen arvauksen mukaan neljäs sija.

Perjantaina ottavat toisistaan mittaa miehiset viestijoukkueet. Suomen joukkue lienee ensimmäisessä vaihdossa kärjen mukana Sami Jauhojärven tuomana. Toiselta osuudelta Iivo Niskanen tuo Suomen vaihtoon yhdessä Norjan ja Ruotsin kanssa. Tilanne näyttää erittäin hyvältä.

Kolmannella osuudella hiihtää luultavasti Lari Lehtonen, joka jää lopussa joitain kymmeniä metrejä Norjasta ja Ruotsista, mutta pitää silti muut takanaan. Ankkuriosuudella Matti Heikkisen tehtäväksi jää varmistaa Suomen pronssimitali, joka on siis Professorin varsin realistinen veikkaus.

Lauantaina naiset lopettavat kisaurakkansa hiihtämällä vapaalla hiihtotavalla 30 kilometriä. Tässä vaiheessa kilpailijat ovat varsin väsyneitä, niin myös Krista Pärmäkoski.

Mikäli Kaisa Mäkäräinen ei ole hiihtänyt viestiä, saattaa hän tällä matkalla olla levänneenä yllättävän vahva. Professorin reallistinen veikkaus on, että mainitut kaksi naista sijoittuvat kymmenen joukkoon. Voitoin vie kisojen hiihtokuningatar Marit Björgen.

Sunnuntaina on vuorossa miesten viisikymppinen. Siitä tulee Norjan suurta juhlaa. Näin siksi, että vuonomaalla riittää asettaa peliin muita levänneempiä kovia miehiä ja tuloslistasta tulee sen mukainen.

Suomalaisista parhaaksi noussee Matti Heikkinen tai Iivo Niskanen. Heikkinen taistelee voitosta kärjen mukana 40 kilometriin asti, mutta sitten tulee noutaja. Sisu vie "Hapon" kuitenkin kelvollisesti maaliin. Niskanen saa tässä vaiheessa Heikkisen kiinni. Professori veikkaa realistisesti, että molemmat sijoittuvat lopputuloksissa kymmenen joukkoon.

Kokonaisuutena on selvää, etteivät kaikki suomalaiset tule onnistumaan toiveideni mukaan. Siten Suomi saanee Lahden maastohiihtokilpailuista lopulta "vain" viisi mitalia. Samalla muistutan, etteivät aiemmat ennustukseni ole juurikaan osuneet kohdalleen. Saa siis nähdä joko nyt osuisi.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Falunin lumikarkeloista
Hiihtäjät on valittu Sotshiin - vaan miten käy itse kisoissa
MM-kilpailut pohjoismaisten hiihtolajien Mekassa - Holmenkollenilla!

Hiihtäjät on valittu Sotshiin - vaan miten käy itse kisoissa

Tänään on sitten valittu lopullinen maastohiihtojoukkue olympialaisiin. Osa joukkueesta nimettiin jo aiemmin, mutta nyt mukaan valittiin ne viimeiset kilpailijat, joista aina syntyy kovin pulina, vaikka heidän valinnallaan tuskin on sen kummempaa merkitystä.

Tai no, olihan esimerkiksi kestävyysjuoksija Kaarlo Maaninka viime hetken valinta Moskovan kesäolympialaisiin vuonna 1980. Mies kiitti, nappasi kympiltä etiopialaisten keskellä hopeaa ja myöhemmin uskoon tultuaan kertoi käyttäneensä veritankkausta apuna.

Mutta takaisin  tämän päivän valintoihin.

Itse olisin valintojen pohjaksi odottanut vielä Hakunilan SM-hiihtojen tulokset. Virallisen selityksen mukaan valittujen pitää voida valmistautua viimeistelyleirille, mutta epäilemättä normaalimatkoille ehdolla ollut kolmikko Iivo Niskanen, Tero Similä ja Kari Varis olisivat hyväksyneet sen, että heistä kaksi valmistautuu turhaan.

Samalla tavoin valitsijat olisivat voineet ilmoittaa Matias Strandvallille, Anssi Pentsiselle ja Juho Mikkoselle, että vain kaksi heistä lähtee leirille Hakunilan tulosten perusteella.

Hakunilan SM-hiihdot katsottuani olisin valinnut mainituista normaalimatkojen hiihtäjistä sen, joka lauantaina hiihtää 15 km nopeimmin. Eli näyttö olisi koskenut vain Niskasta, Similää ja Varista - jos joku muu olympialaisiin valitsematon olisi voittanut heidät, olisin jättänyt sen huomiotta alkukauden näyttöjen perusteella.

Sprinttivalinnat olisin sen sijaan tehnyt hieman erikoisemmalla tavalla. Lopputulosten sijasta olisin valinnut kolmesta mainitusta sprintteristä sen, joka perjantaina on Hakunilan aika-ajossa nopein. Näin siksi, että Martti Jylhää lukuun ottamatta suomalaisilla sprinttereillä on tällä kaudella ollut vaikeuksia päästä mukaan edes erävaiheeseen.

* * *

Mutta käydäänpä nopeasti läpi valitut hiihtäjät ja mitä heiltä itse odotan. Aakkosjärjestyksessä.

Matti Heikkinen on joukkueen toinen maailmanmestari, jolta sujuvat sekä perinteinen että vapaa hiihtotapa. Miehen suoritustaso vaihtelee surkeasta maailman huipulle.

Niinpä odotan häneltä mitalia joko 15 km perinteiseltä tai yhdistelmäkilpailusta, mutta en molemmista. Kuninkuusmatkaa Heikkinen ei ole koskaan jaksanut hiihtää ja sprinttiin vauhti ei riitä. Viestijoukkueessa Heikkinen hiihtänee ankkurina.

Sami Jauhojärvi on parisprintin ja viestihiihdon MM-kisojen mitalisti sekä nuorten maailmanmestari. Tällä kaudella hän on ollut ehkä uransa parhaassa kunnossa ja valmis ottamaan 15 kilometriltä sen henkilökohtaisen mitalin, jonka hän menetti Liberecin MM-hiihdoissa kelvottoman suksivalinnan takia.

Lisäksi odotan hänen osallistuvan parisprinttiin ja viestiin erittäin vahvalla panoksella. Näin erityisesti siksi että hän on aina ollut parhaimmillaan viestinviejänä.

Martti Jylhä on myös nuorten maailmanmestari. Nyttemmin sprinttiin erikoistunut mies on isänsä valmennukseen siirryttyään noussut aivan uudelle tasolle erityisesti vapaan hiihtotavan sprintissä. Tältä matkalta odotan vähintään välieräpaikkaa, eikä mitalikaan ole mahdottomuus. Hänet valittaneen myös parisprinttiin ja Nousiaisen, Lehtosen tai Heikkisen sairastutuessa viestin ankkuriksi.

Anne Kyllönen on yksi Suomen kovan naishiihtäjäkaartin jäsen. Kaikki hiihtotavat sujuvat häneltä hyvin, mutta en usko hänen yltävän mitalivauhtiin. Sen sijaan useampiakin kymmenen joukkoon hiihtoja on lupa odottaa. Viestissä odotan hänen pitävän Suomen mukana mitalikamppailussa.

Lari Lehtonen on jo pitkään yrittänyt tehdä läpimurtoa maailman huipulle. Tämä on ollut hänen tähän mennessä paras kautensa, mutta vielä olisi otettava yksi askel eteenpäin. Odotan ainakin yhdestä kilpailusta sijoitusta kahdentoista parhaan joukkoon eli omaa parasta sijoitusta maailman parhaiden joukossa. Sekä tietenkin hyvää suoritusta viestissä.

Krista Lähteenmäki on nuorten maailmanmestari ja arvokisamitalisti parisprintistä. 23-vuotias neitonen on myös joukkueen nuorin naishiihtäjä. Odotan häneltä yhdistelmähiihdosta sijoitusta kovan kolmikon Björgen, Johaug, Kalla sekaan. Siis mitalia.

Lähteenmäki saattaa olla mitalikannassa myös perinteisen kympillä, mutta sillä matkalla on edellisten lisäksi kaksi muutakin kovaa kantoa kaskessa, eli Niskanen ja Kovalczyk. Lisäksi uskon hänen hiihtävän parisprintissä ja viestin ankkurina mitaleille.

Mona-Liisa Malvalehtokin on nuorten maailmanmestari ja viime viikonvaihteen parisprintin hopeamitalisti. Odotan välieräpaikkaa sprintistä, mutta olympialaisten kisalatu lienee liian rankka Mona-Liisalle. Sprintti saattaakin jäädä hänen ainoaksi lähdökseen kisoissa, ellei sitten tule valintaa parisprinttiin.

Juho Mikkonen on nuorukainen, joka hiihtänee olympialaisissa vain sprintin aika-ajon. Siinä saattaa auttaa se, että maailmancupiin verrattuna joukosta puuttuu monta kivikovaa norjalaista.

Mikäli Mikkonen pääsee erävaiheeseen, on hänellä mahdollisuudet mihin vain, sillä jatkoon päästyään mies on selvästi vahvempi kuin aika-ajoissa; ja on ainakin muutaman kerran osoittanut mainiota taktista osaamista.

Iivo Niskanen on joukkueen kuopus ja Suomen viestijoukkueen varamies. Siis opintomatkalainen, jolle ei kannata asettaa sen kummempia tulostavoitteita.

Kilpailuissa Kertun pikkuveli on mukana siis lähinnä viestin varamiehenä, mutta hiihtää kaikki muutkin matkat mikäli kokeneemmat eivät halua niille osallistua. Edessä lienee siis ainakin viisikymppinen eli kuninkuusmatka, jolla Northug lienee voittamaton.

Kerttu Niskanen on veljeään huomattavasti kokeneempi alle 23-vuotiaiden maailmanmestari. Tourilla hän osoitti vahvuutensa erityisesti perinteisellä hiihtotavalla ja on kympin kilpailussa mitalisuosikki yhdessä Kovalczykin, Björgenin, Johaugin ja Kallan kanssa.

Niskaselta odotan hyviä suorituksia myös muilta normaalimatkoilta, mutta koska niissä mitalit ratkaistaan vapaalla, ei hänellä liene asiaa kolmen parhaan joukkoon. Sen sijaan hän hiihtänee parisprintissä mitaleille joko Lähteenmäen, Malvalehdon tai Saarisen kanssa. Ja tietenkin myös pitkässä viestissä muiden naisten kanssa.

Ville Nousiainen on jo vuosia ollut aivan maailman terävimmän kärjen takana. Yleensä mies on ollut hyvässä kunnossa arvokisoissa, ja niin uskon nytkin. Normaalimatkoilta odotan ainakin yhtä sijoitusta kymmenen joukkoon ja sprintistä puolivälieräpaikkaa. Viestissä hän hoitanee oman osuutensa kunnialla.

Anssi Pentsinen ei valitettavasti ole viime kauden kunnossa. Toivon hänen lepäävän ennen Sotshiin lähtöä tämänhetkisen ilmeisen ylirasitustilansa pois ja yllättävän kaikki sprintin aika-ajossa. Odotuksia ei kuitenkaan voi asettaa.

Riitta-Liisa Roponen ei ole ollut viime vuosien mukaisessa kunnossa. Toivon hänen löytävän kuntonsa ja yllättävän kolmenkympin yhteislähdössä. Kauden näyttöjen perusteella hänelle ei kuitenkaan voi asettaa sen kummempia odotuksia. Viestikvartetin jonkun jäsenen sairastuessa Roponen saanee hiihdettäväkseen kolmannen osuuden.

Aino-Kaisa Saarinen on hiihdon maailmanmestari, joka on palannut maailman huipulle Reijo Jylhän valmennuksessa. Odotan häneltä kympin perinteisestä hiihdosta samanlaista vauhtia kuin Lähteenmäeltä - siis mitalitaistelua.

Jos Hollolan naisen kunto nousee vielä ennen olympialaisia ja kympillä tulee voitto Lähteenmäestä tai Niskasesta, on Saarinen mukana myös parisprintissä. Viestissä hän hoitaa oman osuutensa tyylikkäästi - vaikka ei tälläkään kertaa syö norjalaisia pikkutyttöjä - ja tuo Suomen vaihtoon kärjessä.

Riikka Sarasoja-Lilja on ollut tämän kauden aika lailla näkymättömissä. Odotan hänen olevan kunnossa ja vahva vapaalla hiihtotavalla hiihdettävässä sprintissä. Jos näin käy, ei finaalipaikkakaan ole täysin pois suljettu.

Viestiä ajatellen Sarasoja-Lilja lienee varalla vapaan osuuksille. Ja jos kolmellekympille ei ole muita lähtijöitä, odotan hänen yrittävän sitäkin.

* * *

Edelle kirjoittamani perusteella pidän maastohiihdosta mahdollisena siis seitsemää henkilökohtaista ja kahta viestimitalia. Henkilökohtaisista mitaleista osa on kuitenkin vaihtoehtoisia, eli en esimerkiksi odota naisten kympiltä kolmoisvoittoa enkä miesten viideltätoista kahta mitalia.

Kun päällekkäisyydet huomioidaan, katson suomalaisilla maastohiihtäjillä olevan mahdollisuudet neljään henkilökohtaiseen mitaliin. Kun huomioidaan, että onnistumisen todennäköisyys on korkeintaan puolet, veikkaan lopulliseksi saaliiksi kahta henkilökohtaista ja kahta viestimitalia. Näistä naisten viestimitalit ovat todennäköisempia kuin kenenkään henkilökohtainen sijoittuminen kolmen parhaan joukkoon.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Eero Mäntyranta on poissa
Vipinää talviseen Helsinkiin
Kaikuja 1930-luvulta

Aleksi Valavuori - ristiretkellä suomalaisen huippu-urheilun tuhoamiseksi?

Urheiluvaikuttaja Aleksi Valavuori antoi suomalaisesta urheilusta ja urheilujärjestelmästä ärhäköitä kommentteja YLE:n eilisessä uutisessa. Koska mies on suorasanainen ja ehkä provosoivakin, lienee paikallaan tarkastella hänen sanomisiaan hiukan analyyttisemmin.

Ihan ensiksi on helppo yhtyä Valavuoren kommentteihin suomalaisen urheiluelämän johtajista; heidän toimintansa ei viime vuosien tulosten valossa ole missään tapauksessa ajan tasalla. Eri asia sitten on, auttaisiko Valavuoren ehdottama urheilun tukirahojen sijoittaminen urheilujohtajien elintason nostamiseen asiaan.

Ehkä, ehkä ei. Riippuu siitä, pystyisivätkö isolla rahalla palkatut johtajat tuomaan rahoille vastinetta siten, että urheilijan harjoitus- ja kilpailuolosuhteet paranevat nykyisestä. Vai houkuttelisivatko isot palkat urheilun piiriin sittenkin vain omia etujaan tavoittelevia liukasliikkeisiä liikemiehiä, jotka rakentaisivat ihan oman hyvä veli kerhonsa?

Samoin on helppo yhtyä Valavuoren kritiikkiin veikkausvarojen jakamisen suhteen. Koko veikkaustoimintahan syntyi aikanaan urheilun rahoittamiseksi. Siitä syystä on väärin, etteivät urheilijat voi nauttia oman innovaationsa hedelmistä, vaan rahanjakoon osallistuvat myös muut yhteiskunnan toiminnot.

Sitä paitsi, näin professorina on pakko tässä yhteydessä todeta, että on kerrassaan käsittämätöntä, että suomalainen perustutkimus on  ihmisten pelinhimon varassa. Näin siitä huolimatta, että juuri perustutkimuksen varassa on suomalaisten hyvinvoinnin pitkäaikainen tulevaisuus maailmassa, jossa tieto ja osaaminen ovat yhä tärkeämpi menestystekijä.

Palatakseni Valavuoren kommentteihin, olen hiukan hämmästynyt hänen kommenttiinsa veikkaustoiminnan avaamiseksi. On totta, että ihmiset veikkaavat ulkomailla, mutta toisaalta on niinkin, että Veikkaus kerää edelleen melkoisen rahapotin: vuoden 2012 tulos oli noin puoli miljardia, vaikka putosikin aiemmasta. Neljännes tästä on pitkälle yli sata miljoonaa euroa urheilulle.

Tässä suhteessa olisikin mielenkiintoista tietää, mihin Valavuori perustaa käsityksensä, että avoin veikkausjärjestelmä tuottaisi Suomeen ja etenkin urheilujärjestöille paremman tuoton. Ilman perusteita Valavuoren kommentti herättää lähinnä epäilyksen siitä, että hänen lausuntonsa taustalla olisi pyrkimys hyötyä henkilökohtaisesti veikkaustoiminnan avaamisesta kansainväliselle kilpailulle.

Valavuoren omituisin, ja suomalaisen urheilumenestyksen kannalta kummallisin kommentti liittyy kuitenkin yksilölajeihin. Niitä hän pitää kuolevana luonnonvarana ja pitää kummallisena, että ne saavat edelleen enemmän rahaa kuin joukkuelajit.

En jaksanut selvittää pitääkö Valavuoren näkemys Veikkauksen rahanjaosta yksilö- ja joukkueurheilun välillä paikkansa, mutta jos puhutaan huippu-urheilusta, on selvää, ettei suomalaisilla joukkuelajeilla ole kymmenen seuraavan vuoden aikana mitään mahdollisuuksia kansainväliseen menestykseen jääkiekkoa, vain kahdessa maassa tosissaan harrastettavaa salibandya ja ehkä lentopalloa lukuunottamatta.

Yhtä selvää on, ettei viisimiljoonaisen pohjoisessa elävän kansan jalkapallo nouse koskaan maailman huipulle, eikä sitä luultavasti tule tekemään Valavuoren oma leipäpuu koripallokaan.

Tällä perusteella esitänkin täysin päinvastaista kuin Valavuori. Huippu-urheilun tukirahat olisi kokonaisuudessaan siirrettävä yksilölajien ja jääkiekon tukemiseen. Vain tällä tavoin toimien voimme veroa maksavina penkkiurheilijoina toivoa saavamme rahoillemme vastinetta arvokisamitalien muodossa. Niistä ja vain niistä on huippu-urheilussa lopulta kyse.

Myös lento- tai koripallo voitaisiin ajan myötä ottaa mukaan huippu-urheilun rahanjakoon, mutta vain mikäli maajoukkueen edesottamukset ovat sellaisia, että arvokisamenestystä voidaan realistisesti odottaa. Ja salibandy, mikäli lajista kehittyy todellista huippu-urheilua jossa loppuottelussa ovat joskus vastakkain muutkin kuin suomalaiset ja ruotsalaiset - eivätkä suomalaiset putoa samalla kelkasta.

Lasten liikuttaminen on sitten eri asia. Mutta siinäkin on huomioitava, että jokainen liikunnallisesti lahjakas yksilölajin sijaan jalkapalloileva tai koripalloileva (saati pesäpalloileva) nuori on pois siitä materiaalista, josta tulevaisuuden olympiasankarit tai MM-kilpailujen menestyjät nousevat.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Kaikuja 1930-luvulta
Urheilun syöpäpesäkkeet
Huippu-urheilurahoista 1,8 miljoonaa kankkulan kaivoon?

Urheilun syöpäpesäkkeet

Jalkapallo tuotti jälleen sopupelijupakan. Ilmeisesti otteluiden tuloksia oli sovittu veikkausvoittojen toivossa. Edellisen kerran veikkaajan rahanhimo johti vantaalaisen Allianssin julkisuuden valokeilaan. Ongelma ei rajoitu Suomeen, vaan jopa mahtavat italialaisseurat ovat joutuneet ongelmiin samantapaisista syistä.

Sopupeliongelma on ulottunut jopa supisuomalaisen pesäpallon ympärille. Ne näyttävätkin olevan joukkuelajien syöpä. Vähän samalla tavalla kuin doping pyöräilyssä, yleisurheilussa tai muissa yksilölajeissa. Ja epäilemättä myös joukkuelajeissa, vaikka siitä ei yhtä paljon tietoa olekaan.

Sopupelit tai dopingin käyttö on epäreilua. Sopupelien avulla rehellinen veikkaaja häviää rahansa, kun taas sopupelin järjestäjä käärii tuohta. Samalla tavalla dopingin avulla rehellinen urheilija ei pääse huipulle, kun lahjakkuudeltaan samanveroiset pääsevät epäreiluin keinoin niskan päälle. Tällaisesta uhrista erinomainen esimerkki on Pia Sundstedt, jonka ura pyöräilyn huipulla päättyi hänen kieltäydyttyään dopingin käytöstä huipputallissa.

Toisin kuin sopupelit, doping on myös vaarallista. Saksojen yhdistymisen kautta olemme kuulleet monia kauhutarinoita DDR:n dopinhistoriasta ja sen seurauksista. Jopa suomalaisen saunomiskulttuurin kilpaversio jouduttiin lopettamaan, kun epärehellinen saunoja lievitti kipunsa lääkkeillä niin, että pystyi viipymään lauteilla kuolemaansa saakka. Samalla rehellinen kanssakilpailija vammautui vakavasti, kun ei antanut periksi.

Urheilu kiinnostaa ja kiihottaa kansaa. Siinä liikkuu raha, siitä saadaan kunniaa ja se herättää tunteita. Niiden saamiseksi käytetyt epäreilut keinot kuitenkin tuhoavat juuri tätä kiinnostavuutta, ja sitä kautta pienentävät niin kunniaa, rahavirtoja kuin tunteitakin. On äärimmäisen ikävää, että tänä päivänä ylivoimaisen urheilusuorituksen jälkeen mieleen nousee aina epäilys urheilijan puhtaudesta.

Niinpä urheilun kiinnostavuuden, kunnian ja lopulta rahavirtojenkin takia on tärkeää taistella urheilun syöpäpesäkkeitä vastaan. Vedonlyöntiä on tarkkailtava väärinkäytösten estämiseksi. Dopingtestijärjestelmä on saatava entistä tehokkaammaksi niin, että kiinni jäämisen riski kasvaa sietämättömäksi.

Jälkimmäisen tavoitteen saavuttamiseksi maailman antidopingjärjestö rahoittaa vaikuttavaa joukkoa tutkimuksia. Erityisesti tämä geeniekspressioanalyysiin suuntautuva tutkimushanke miellyttää itseäni - tällä linjalla voidaan nimittäin lopulta käräyttää kaikki dopingin käyttäjät. Jopa ilman käytetyn aineen osoittamista. Näin siksi, että menetelmä mittaa sitä, mihin dopingaineilla pyritään, eli niiden vaikutuksia. Näin epärehellinen yrittäjä saadaan kiinni, vaikka hänelle olisi räätälöity tieteelle tuntematon uusi dopingaine.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Dopingin sallimisesta urheilussa
Hiihdon likaisen ajan testamentti - katse tulevaisuuteen
Hiivasieni, puhdas urheilu ja geenidoping
Urheilu ja astmalääkkeet