Historiallisia väestömuutoksia

Turun yliopiston tuoreen tutkimuksen mukaan Varsinais-Suomen ja Hämeen asukkaat olivat varhaiskeski-ajalla eli vielä 1200-luvun alussa geneettisesti yhtenäinen joukko, vaikka heidän välillään tiedetään olleen kulttuurisia eroja. Tilanne muuttui kuitenkin sen jälkeen, koska maahamme suuntautui Ruotsista muuttoliike, jonka vaikutus näkyivät selvästi rannikolla, mutta ei Hämeessä. 

Suomalaisilla oli toki ollut yhteyksiä muualle jo viikinkiajalla ja ihmiset liikkuivat ainakin Ruotsiin, Gotlantiin, Latviaan ja Laatokan Karjalaan. Tämä voitiin osoittaa näillä alueilla kuolleiden ja heidän Suomessa eläneiden sukulaistensa jakamien DNA-sekvenssien perusteella. Erityisesti gotlantilaisista löytyi suomalaista geeniperimää, mikä osoittaa vilkasta yhteydenpitoa.

* * *

Ronan James O’Sullivanin ja kumppaneiden julkaisema tutkimus osoitti myös, ettei Suomi ollut edes varhaiskeskiajalla suinkaan mikään muusta maailmasta eristyksissä oleva takapajula vaan osa Itämeren alueen kulttuurista verkostoa. Ja myöhäiskeskiajalla se veti puoleensa myös muualla syntyneitä ihmisiä, joiden muuttoliikkeen seurauksena maamme rannikolle syntyi vähitellen ruotsinkielistä asutusta. 

Nähtäväksi kuitenkin jää, kuinka Suomi ja sen väestö muuttuvat jatkossa nykyajan muuttoliikeiden seurauksena. Eivätkä pelkästään suomalaiset vaan koko Euroopan väestö. 

Tätä kehitystä kiihdyttää lisäksi se, että suomalaiset – ja suurin osa muistakin eurooppalaisista – hankkii elämänsä aikana vain vähän lapsia. Lapsivaje on varsin suuri, sillä suomalaisnaisten kokonaishedelmällisyysluku oli viime vuonna 1,30 eli kaukana väestön uusiutumisen edellyttävästä kahdesta lapsesta per nainen. Tosin tänä vuonna lapsia syntyy hiukan enemmän, mutta edelleen liian vähän väestön uusiutumisen kannalta, joten maamme väestö on nykyajan muuttoliikkeen seurauksena vaihtumassa varsin nopealla vauhdilla. 

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Tulevaisuuden maailman geneettiset ja kulttuuriset juuret
Mennyt maailma avautuu vähitellen
Eurooppalaisten ihon, silmien ja hiust

Rotta tuli Lähi-idästä Suomeen

Tuoreen uutisen mukaan Suomessa on havaittu mustarotta ensimmäistä kertaa kymmeniin vuosiin. Se löytyi Jyväskylästä Lähi-idän tavaraa tuovan yrityksen tiloista eli oli todennäköisesti peräisin juuri sieltä.

Tapaus on useammastakin syystä mielenkiintoinen. Ensinnäkin mustarotta on Suomen alkuperäinen rottalaji, jonka nykyisin tavallinen isorotta on aikonaan syrjäyttänyt Suomesta ja monista muista maista. 

Toiseksi keskiajalla Euroopassa kymmeniä miljoonia ihmisiä tappanut musta surma eli Yersinia pestis -bakteerin aiheuttama epidemia levisi todennäköisesti juuri mustarotissa eläneiden kirppujen puremien kautta. Suomen osalta sen esiintymisestä ei kuitenkaan ole varmuutta – ja vaikka tauti olisikin saapunut maahamme, se ei olisi voinut aiheuttanut suurta tuhoa, koska maamme väestötiheys oli tuolloin liian alhainen sitä aiheuttavan bakteerin tehokkaalle leviämiselle. 

Kolmas mielenkiintoinen seikka on se, että kiinalaisessa kulttuurissa rottaa on pidetty pyhänä, sillä se on jumala Gandeshin esiintymishahmo. Lisäksi rotta on kiinalaisen horoskoopin ensimmäinen merkki ja siellä on sanonta, jonka mukaan rotta toi riisin lahjaksi ihmisille.

* * *

Selvää on joka tapauksessa, ettei mustarotta tule nytkään runsastumaan Suomessa, sillä se ei täkäläisissä olosuhteissa kykene kilpailemaan isorotan kanssa. Ja siksi se ei tule myöskään toimimaan taudinaiheuttajien apuna niiden pyrkiessä leviämään ihmisestä toiseen. 

Toisaalta mustarotan paluu on jälleen yksi uusi esimerkki siitä, miten maailman eri kolkkien välinen tavaranvaihto mahdollistaa erilaisten tuhoeläinten (ja niiden mukana kulkevien pieneliöiden) leviämisen kaukaisten maantieteellisten alueiden välillä. Ja toimii siten varoituksena siitä, että samaa reittiä voi Suomeen levitä myös muita otuksia. 

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä: 

Ilta-Sanomia lukiessani juolahti mieleen, että...
Hengenvaarallinen vieras
Rotat piilosilla

Saksan ja Ranskan synty

Uskoisin, että suurimmalla osalla suomalaisista on jonkinlainen käsitys Antiikin Egyptistä, Rooman keisarikunnasta, Arabien valtakunnasta, Iso-Britannian imperiumista tai Venäjästä/Neuvostoliitosta sekä niiden vaikutuksesta historian kulkuun. Mutta epäilen, ettei kovinkaan moni ole erityisen perehtynyt keskiaikaiseen Frankkien keisarikuntaan – saati sen merkitykseen tämän päivän Euroopalle.

Tämän valtakunnan tarina alkaa varsinaisesti 700-luvun alussa, jolloin frankkien valtakuntaa hallinneet merovingikuninkaat menettivät valtaansa paikallisille johtajille. Yksi sellainen oli Kaarle Martel, jolta hänen poikansa Pipin Pieni peri asemansa. 

* * *

Pipin ei tyytynyt vain tosiasialliseen valtaan vaan halusi asemalleen myös muodollisen tunnustuksen eli kuninkaan kruunun. Ovelana miehenä hän kääntyi paavin puoleen kysyen "kumpi on oikea kuningas – se jolla on titteli vai se jolla on valta?" Paavi vastasi, että se, jolla on todellinen valta, on oikea kuningas.

Tämän jälken Pipin syrjäytti viimeisen merovingikuninkaan – joka lähetettiin luostariin – ja kruunautti itsensä frankkien kuninkaaksi vuonna 751. Uusi paavi Stefanus II kruunasi hänet uudelleen vuonna 754, jolloin Pipin sai myös pyhän voitelun, mikä teki hänen vallastaan uskonnollisesti oikeutetun. Samalla alkoi kehittyä ajatus, jonka mukaan kuninkaan valta tulee Jumalalta.

* * *

Kruunaus vahvisti Paavin ja Pipinin liittolaisuutta, joka realisoitui sen jälkeen, kun Italian langobardit uhkasivat kirkon keskusta, Roomaa. Paavilla ei ollut omaa armeijaa, joten hän teki sopimuksen Pipinin kanssa, jotta tämä suojelisi paavia sotilaallisesti. 

Vastineeksi Rooman Pyhä istuin sitoutui tukemaan tämän kuninkuutta. Niinpä Pipin hyökkäsi ja löi langobardit sekä lahjoitti heiltä valtaamiaan alueita paaville: näin syntyi Italian niemimaan keskelle Paavin johtama kirkkovaltio.

Pipin teki muutenkin tiivistä yhteistyötä kirkon kanssa tukemalla luostareita, vahvistamalla sen asemaa sekä uudistamalla uskonnollista hallintoa. Lisäksi hän kävi sotia Akvitaniassa (nykyisessä Lounais-Ranskassa) kapinallisia herttuoita vastaan sekä muslimeja vastaan Umayyadien hallussa olleilla alueilla valloittaen muun muassa Narbonnen vuonna 759. 

* * *

Tämä kaikki loi pohjaa tulevalle Karolingien suurvallalle, vaikka Pipin jakoikin valtakuntansa poikiensa Kaarlen ja Carlomanin kesken. Jälkimmäisen kuoltua vuonna 771 Kaarlesta tuli yksin Frankkien kuningas, ja valloitussodat alkoivat.

Ensimmäiseksi Kaarle – joka tunnetaan nykyään yleisesti lisänimellä "Suuri" – käynnisti sodan saksilaisia vastaan vuonna 772. Kyseessä oli pitkä ja brutaali kamppailu nykyisen Saksan alueella, jonka motiiveina olivat sekä Kaarlen pyrkimys alistaa saksit että levittää kristinuskoa. Siihen liittyi myös kuuluisa Verdenin verilöyly (782), jossa teloitettiin tuhansia saksilaisia. 

Langobardien valtakunta kukistui vuonna 774 Kaarlen hyökättyä Italiaan. Hän valloitti pääkaupunki Pavian ja otti itselleen langobardien kuninkaan arvon. Näin valtakunta ulottui etelässä lähelle Roomaa.

* * *

Kaarle soti myös muslimeja vastaan Iberian rajalla Espanjassa ja Pyreneillä, missä hän perusti puskurialueen islamin leviämistä vastaan. Tähän liittyy kuuluisa Roncevaux'n solan taistelu (778). 

Se sai alkunsa, kun Espanjasta vetäytyvän Kaarlen armeijan jälkijoukko joutui väijytykseen Pyreneillä Roncevaux'n solassa. Paikalliset baskit hyökkäsivät ja tuhosivat sen lähes kokonaan. Taistelussa kaatui myös Kaarlen sotapäällikkö Roland. Tapahtuma ei ollut sotilaallisesti ratkaiseva, mutta siitä syntyi myöhemmin kuuluisa sankarieepos Rolandin laulu, jossa hyökkääjät on tosin muutettu muslimeiksi ja Rolandista tehty sankari.

* * *

Kaarle laajensi valtakuntaansa myös itään päin avaareja vastaan ja eteni Tonavalle asti nykyisen Unkarin alueelle. Näin hän sai haltuunsa runsaasti rikkauksia ja vahvisti asemaansa.

Lopputuloksena Kaarle Suuren valtakunta tai sen puoli-itsenäiset vasallivaltiot ulottuivat lounaasta Pyreneiden vuorilta koilliseen Tanskan rajoille ja Balkanin rajoilta Englannin kanaalille. Toisin sanoen Eurooppaan oli jälleen syntynyt jättimäinen keisarikunta.

* * *

Tämä kaikki oli mahdollista, koska Kaarle kävi jatkuvasti sotia eikä antanut vihollisille aikaa toipua. Sen taas mahdollisti hänen hyvin organisoitu armeijansa, joka perustui feodaaliseen järjestelmään: Kaarle määräsi, kuinka monta ja millaista sotilasta kukin alue toimitti. Varakkaimmat lähettivät useampia sotureita ja köyhimmät yhden.

Raskas ratsuväki oli armeijan tärkein voima. Siinä palvelivat aateliset tai varakkaat miehet, joiden varustukseen kuuluivat miekka, keihäs, kilpi ja usein rengashaarniska. Heidän sotapalvelusvelvollisuutensa perustui maanomistukseen.

Jalkaväki koostui tavallisista miehistä, joilla oli kevyempi varustus. He muodostivat enemmistön, mutta toimivat lähinnä ratsuväen tukena ja piirityksissä.

* * *

Kaarle kehitti myös taistelutaktiikkaa: sotaretket tehtiin yleensä kesäisin, ja armeija jaettiin usein useaan osaan, jotka hyökkäsivät eri suunnista. Tämä teki puolustautumisesta vaikeaa. Lopuksi Kaarle varmisti valloitukset rakentamalla linnoituksia ja huoltamalla armeijaa sekä varastoista että paikalliselta väestöltä hankitulla ravinnolla.

Sotilaita motivoi sekä se, että Kaarle johti usein itse sotaretkiä, että kristinuskon levittämisen ajatus. Hallinto järjestettiin jakamalla valtakunta kreivikuntiin, joiden uskollisuutta valvoivat kuninkaan lähettämät tarkastajat.

Kaikki edellä kuvattu johti – ja huipentui – siihen, että Paavi Leo III kruunasi hänet Roomassa keisariksi vuonna 800. 

* * *

Kaarlesta on säilynyt kuvaus hänen hovimiehensä Einhardin kirjoittamana. Sen mukaan hän oli pitkä ja voimakasrakenteinen, noin 190 cm pitkä, vaaleatukkainen ja arvokas. 

Kaarle söi kuvauksen mukaan kohtuullisesti, piti paistetusta lihasta ja vältti liiallista juomista. Hän arvosti sivistystä, yritti opetella kirjoittamaan ja puhui latinaa sekä ymmärsi kreikkaa. Hän kävi roomalaiseen tapaan kylvyissä ja kutsui usein ystäviään mukaan. Johtajana hän oli sekä uskonnollinen että käytännöllinen ja arvosti järjestystä ja kuria.

* * *

Kaarlen jälkeen valtakuntaa hallitsi hänen poikansa Ludvig Hurskas, joka korosti kristillistä moraalia, katumusta ja syntien sovittamista. Hän teki jopa julkisia katumusrituaaleja ja pyrki elämään muutenkin esimerkillisesti. Kirkkopolitiikassaan hän tuki luostareita ja kirkkoa sekä yhtenäisti kirkollista kuria ja luostarielämää tavoitteenaan kirkollisen elämän yhtenäistäminen.

Ludvig jatkoi hallinnollisesti isänsä jalanjäljissä, mutta oli tätä heikompi hallitsija. Hän ei myöskään tehnyt suuria valloituksia, vaikka puolusti valtakuntaansa kapinoita ja ulkoisia uhkia vastaan. Hän teki esimerkiksi viikinkipäällikkö Harald Klakin kanssa sopimuksen rannikkoseutujen turvaamiseksi. 

* * *

Ludvik halusi jakaa valtakunnan neljälle pojalleen. Se ei kuitenkaan sopinut hänen vanhemmille lapsilleen Lotharille, Ludvig saksalaiselle ja Pipin Akvitanialaiselle, joilla oli eri äiti kuin Kaarle Kaljupäällä. Siten valtakunta ajautui pitkiin sisällissotiin, minkä seurauksena jopa Ludvig itse syrjäytettiin hetkeksi keisarin asemasta.

Tämän valtakamppailun ratkaiseva taistelu käytiin kuitenkin vasta Fontenoyssa vuonna 841. Siinä olivat vastakkain Lothar eli vanhin veli, joka vaati koko imperiumia itselleen, sekä Ludvig ja Kaarle Kaljupää, jotka yhdistivät voimansa myöhemmin Strasbourgin valoilla (842). Ne lausuttiin sekä romaanisella kansankielellä että vanhalla saksalla.

Molemmat armeijat koostuivat frankkilaisista ylimyksistä ja heidän joukoistaan, mutta kummallakaan osapuolella ei ollut selvää taktista ylivoimaa, joten voittaja ratkaistiin lähitaistelussa. Taistelusta tuli siten äärimmäisen verinen ja se vei hengen suurelta osalta frankkilaisesta aatelistosta niin, että sitä pidettiin jopa "kansakunnan tragediana".

Lopputuloksena oli Kaarlen ja Ludvigin voitto, mikä johti lopulta Verdunin sopimukseen, jossa valtakunta jaettiin kolmeen osaan, joista kahdesta muodostuivat aikojen kuluessa Ranska (Kaarlen osa) ja Saksa (Ludvigin osa). Lothar sai Italian sekä siitä Pohjanmerelle ulottuvan keskiosan ja jopa keisarin kruunun, mutta hänen valtakuntansa jäi aikojen kuluessa kahden muun jalkoihin, eikä sillä ole nykyisin selvää perillistä.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Seuraako Putinin Venäjä 1900-luvun alun keisareiden ja keisarikuntien jalanjälkiä?
Ääri-ilmiöitä 1650-luvulta
Islam nousi sekasorrosta

Historiallista tuontitavaraa

Maatalouden leviäminen varhaisten sivilisaatioiden keskuudessa on ollut yksi merkittävimmistä tapahtumaketjuista ihmiskunnan historiassa. Se mahdollisti ennennäkemättömän väestönkasvun joka johti aikanaan väestökeskittymien syntyyn ja johti lopulta nykyaikaisten yhteiskuntien syntymiseen. 

Tästä huolimatta varhaisten maatalousolosuhteiden ja -käytäntöjen yksityiskohdat ovat edelleen varsin epäselviä. Siksi tuoreessa tutkimuksessa raportoidut - Espanjan La Dragassa tehdyt - havainnot tuottivat mielenkiintoista tietoa varhaisesta maataloudesta. Tutkimuksessa selvisi, että noin 7 000 vuoden takaiset yhteiskunnat kehittyivät ilmastollisesti suhteellisen kosteisiin - eli suotuisiin - olosuhteisiin. 

La Dragan asukkaiden muinoin viljelemien vehnän ja ohran jyvien hiili- ja typpi-isotooppien ja painon perusteella näytti siltä, että alueen maanviljelijät harjoittivat jo tuolloin laajamittaista maataloutta pienten puutarhamaisten palstojen sijaan. Näitä löydöksiä verrattiin myös kuudestatoista muusta varhaisesta maatalousyhteisöstä tehtyihin havaintoihin. 

Jyvien koon ja tähkien rakenteen perusteella voitiin päätellä myös, että eurooppalaisen maatalouden alkumetreillä viljeltyjen kasvien ominaisuudet olivat todennäköisesti varsin samanlaisia kuin nykyisissä viljelykasveissa. Tämä tarkoittaa sitä, että maatalous oli kehittynyt ja sen tärkeimmät piirteen vakiintuneet muualla. Siten se saapui Länsi-Eurooppaan valmiina elämäntapana - eli tuontitavarana - jonka leviämisen mahdollistivat silloiset suotuisat olosuhteet.

* * *

Edelle lyhyesti referoimani tutkimus vahvistaa sitä käsitystä, että yksi ihmiskunnan historian tärkeimmistä kehitysaskeleista on otettu muualla kuin Länsi-Euroopassa. Ja toki tiedämme, että ehkäpä juuri tämän seurauksena ensimmäiset korkeakulttuurit - eli sumereiden, babylonialaisten, assyrialaisten ja egyptiläisten valtakunnat - syntyivät Euroopan sijasta nykyisen Irakin ja Egyptin alueella. 

Ja Eurooppa nousi noiden alueiden rinnalle ja ohi vasta paljon myöhemmin ensin kreikkalaisten ja sitten roomalaisten ansiosta. Ja eurooppalaisten selkeä ylivoima kulttuurien välisessä kilpailussa sai odottaa aina uuden ajan alkuun saakka. 

Maailma on kuitenkin juuri nyt siirtynyt uuteen kehitysvaiheeseen, jossa eteläiset ja pohjoiset väestöryhmät ovat nopeasti sekoittumassa eteläisten kansojen vyöryessä lapsiköyhään Eurooppaan ja Yhdysvaltoihin. Nähtäväksi jää, minkälaiseen muutokseen se tulee johtamaan. 

Eli ottaako ihmiskunnan kehitys uusia loikkia eteenpäin kuten tapahtui 7 000 vuotta sitten maataloutta harjoittavien ihmisten saapuessa Länsi-Eurooppaan? Vai seuraako siitä jotain samantapaista kuin läntisessä Euroopassa tapahtui Rooman läntisen osan sortuessa ajanlaskun ensimmäisen vuosisadan puolivälin tienoilla tapahtuneiden kansainvaellusten puristuksessa? 

* * *

Lopuksi lunastan eilisen lupaukseni. Eli paljastan siinä mainitun "täysin riippumattoman tahon". Kuten kirjoitustani seuraavassa keskustelussa jo arvattiinkin, oli blogani arvioinut taho tekoäly eli ChatGPT. 

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Fertiliteettitilastot ja maahanmuuton tarve
Lapsiuhreja, sukulaisia ja supernopeaa evoluutiota
Russakan ihmeelliset seikkailut

Kanarian saaret synnyttivät erikoisen ihmisyhteisön

Yksi suomalaisten lomanviettäjien suosikkikohteista on Kanarian saaret. Se on paikka, jossa on asunut ihmisiä jo noin 1800 vuoden ajan - ja viime vuosina heistä on saatu roppakaupalla uutta tietoa. 

Nämä paikalliset alkuasukkaat saapuivat saariryhmälle sitä lähimpänä olevasta Afrikan kolkasta - mahdollisesti paetakseen roomalaisia tai kuivuvan kotiseutunsa vaikeita oloja - ja ovat etnisesti berbereitä. He paimensivat vuohia ja viljelivät alkuun vehnää ja ohraa, mutta saariryhmän ilmaston kuivuessa jäivät jälkimmäisen varaan, koska ensin mainitun viljely ei kannattanut. 

Nämä ihmiset olivat saapuneet saarilleen vesiteitse, mutta jostain syystä unohtivat purjehdustaidon, joten eri saarilla elävät  ihmiset kehittyivät alkuvaiheiden jälkeen toisistaan erillisinä yhteisöinä. Tämä näkyy sekä muinaisten ihmisten että ohralajikkeiden geneettisinä eroavaisuuksina saarelta toiselle - mutta vielä suurempana omaleimaisuutena suhteessa pohjoisafrikkalaisiin tai heidän viljalajikkeisiinsa.

Mielenkiintoinen oli myös tieto, jonka mukaan kanarialaiset elivät varsin omalaatuisissa yhteisöissä. Ihmiset olivat poikkeuksellisen sisäsiittoisia - neljältä Kanarian pienimmältä saarelta löydettiin ihmisiä, joiden vanhemmat ovat olleet serkuksia. Lisäksi käytännössä kunkin saaren ihmisillä oli yhteisiä esivanhempia lähimenneisyydessä - todennäköisesti 900-luvulla.  

Tästä voidaan päätellä saarten väkilukujen romahtaneen pahimman - keskiajan lämpökaudelle sijoittuvan - kuivuuskauden aikana, mutta ilmaston muuttuessa suotuisammaksi ihmismäärä alkoi kasvaa siten, että eurooppalaisten saapuessa saariryhmälle 1400-luvulla alkuasukkaita oli kymmeniä tuhansia. 

Näin siitä huolimatta, että heidän elinyhteisönsä olivat äärimmäisen väkivaltaisia. Peräti 27 prosentissa tutkituista grancanarialaisten aikuisen pääkalloista näkyi merkkejä vaurioista, jotka olivat syntyneet yleensä kauan ennen henkilön kuolemaa. Noin kolmasosa miesten kalloista oli vaurioitunut, ja lähes 20 prosenttia naisten kalloista. 

El Hierron saaren asukkailla luvut olivat vieläkin korkeammat. Vammoja löytyi puolesta sikäläisten miesten ja yli neljänneksessä naisten kalloista.  

Suurin osa näistä vammoista oli etuvasemmalla puolella kalloa, mikä viittaa siihen, että ne olisivat aiheutuneet kasvokkain käydyissä taisteluissa - joko rituaalisissa menoissa tai ryhmien välisissä yhteenotoissa. Oli syynä kumpi tahansa - tai molemmat - ovat edellä mainitut lukemat korkeampia kuin mistään muualta maailmasta löydetyt. 

Kanarialaisten kokema väkivalta ei kuitenkaan loppunut tähän, vaan eurooppalaisten saavuttua saarille he tuhosivat niiden väestön kokonaisuudessaan. Siitä huolimatta kanarialaisilla on jälkeläisiä vielä tänäkin päivänä. 

Tämä nähdään saarten nykyisten asukkaiden geeneistä, joista peräti 15-20 prosenttia on lähtöisin alkuperäisasukkaiden perimästä. Lisäksi - mielenkiintoista kyllä - kanarialaisten tänäkin päivänä viljelemä ohra on alkuasukkaiden viljelemän lajikkeen jälkeläisiä. 

Mielenkiintoinen on myös havainto, jonka mukaan alkuasukkaiden mieskromosomin eli Y-kromosomin esiintyminen on muita geenejä puolet harvinaisempaa saarten nykyisessä väestössä. Tämä osoittaa sen, että alkuasukasnaisia otettiin eurooppalaisten puolisoiksi - tai raiskattiin - mutta saarelaismiehillä ei ollut juurikaan asiaa eurooppalaisnaisten makuukammareihin. 

* * *

Onko tällä tarinalla sitten opetuksia? Tai voidaanko niiden pohjalta esittää mielenkiintoisia kysymyksiä suhteessa nykyaikaan. 

Itselleni tuli mieleen ihan ensimmäiseksi se, että ihmisryhmien kohdatessa näyttää siltä, että etenkin voitetut miehet ja heidän geeninsä katoavat ihmiskunnan geeniperimästä. Sen sijaan naisten geenit pärjäävät paremmin. 

Ajatuksiani herätti myös havainto, jonka mukaan nämä ihmisyhteisöt kyllä selviytyivät taisteluista valtavasti muuttuvia elinolosuhteita vastaan, mutta ajautuivat samalla myös äärimmäiseen väkivaltaan. Johtuiko tämä kehitys sitten heidän geeneistään, kulttuuristaan vai ainoastaan pelkästä sattumasta jää luonnollisesti arvailujen varaan, mutta yhtäläisyys esimerkiksi Keski-Amerikan intiaanien ihmisuhreihin ja väkivaltaisiin rituaaleihin on kysymyksiä herättävää.  

Lisäksi Kanarian saarten ihmisten historia osoittaa, että keskiajan lämpökaudella oli sikäläisten ihmisten maanviljelylle tuhoisa vaikutus. Nähtäväksi jää, miten nykykanarialaisten maanviljelys kehittyy tulevaisuuden ilmastossa. 

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Ihmisen ja simpanssin aivot
Ranskalaisia väestönvaihtoja
COVID-19 ja neandertalilaiset

Suomalaisnaiset olivat jo keskiajalla tasa-arvoisempia kuin miehet

Kirjoitin eilen mies- ja naispuolisten suomalaisten välisistä eroista poliittisessa ajattelussa. Yksi tähän aihepiiriin liittyvistä mielenkiintoisista kysymyksistä on sukupuolten välinen tasa-arvo.

Suomihan oli ensimmäisiä maita, jotka säätivät naisille äänioikeuden ja vaalikelpoisuuden, joten meillä on poikkeuksellisen pitkä - ja edelleen jatkuva - traditio sukupuolten poliittisesta tasa-arvosta. Ja samalla tietenkin naisten yleisesti hyvästä yhteiskunnallisesta asemasta. 

On kuitenkin epäselvää miten kauan sukupuoliasenteet säilyvät paikoissa, joissa tapahtuu suuria yhteiskunnallisia muutoksia. Tätä kysymystä tutkivat ruotsalaiset Taylor Damann, Jeremy Siow ja Margit Tavits analysoimalla noin kymmenentuhannen keskiaikaisen ihmisen hampaita 139 arkeologiselta kohteelta. 

Tutkijat käyttivät naisten ja miesten hampaiden terveydessä ilmeneviä eroja mittana ravitsemuksen ja terveydenhuollon välisistä eroista. Lisäksi he vertasivat näitä arkeologisia mittaustuloksia sukupuolten välistä epätasa-arvoa samoissa maantieteellisissä paikoissa tehdyissä kyselytutkimuksissa saatuihin tietoihin sukupuolinormeista. 

Lopputulos oli varsin selvä, sillä historialliset mittarit sukupuolittuneista terveyseroista olivat merkittävästi yhteydessä nykyaikaisiin sukupuolinormeihin liittyvään tasa-arvoon samoilla paikoilla. Tämä yhteys kuitenkin väheni niissä paikoissa, joissa oli tapahtunut merkittäviä väestönvaihtoja historian aikana - eli uudet väestöt toivat mukanaan omat asenteensa. 

Toisin sanoen väestöryhmien sukupuoliasenteet siirtyvät sukupolvelta toiselle hyvinkin pitkiä aikoja, jopa satoja tai tuhansia vuosia, huolimatta suurista yhteiskunnallisista, taloudellisista ja poliittisista muutoksista. Näin ilmeisesti myös Suomessa, sillä tutkimuksessa oli mukana myös yksi suomalaiskohde, Eurassa sijaitseva Luistari.

Siellä keskiajalla eläneen väestön naiset olivat olleet - hampaiden perusteella - jopa "tasa-arvoisempia" kuin miehet - eli saaneet parempaa ravintoa ja terveydenhoitoa kuin miehet. Ja koko 139 kohteen aineistossa luistarilaiset olivat 16. parhaiten kohdeltuja naisia. 

Siten suomalaiset naiset ovat olleet jopa etuoikeutetussa asemassa jo keskiajalta lähtien. Sama naisten vahvasti tasa-arvoinen asema yhteiskunnassa koskee enemmän tai vähemmän koko Pohjois-Eurooppalaista väestöä eli pohjoismaalaisia ja baltteja.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Kuinka sukupuolet eroavat toisistaan?
Positiivinen syrjintä tiedeakatemioissa
Elokapinalaiset osoittivat, etteivät he hyväksy ihmisten tasa-arvoa

Suomen tulevaisuus ratkaistaan historiallisella hetkellä

Suomen liittyminen NATO:n jäseneksi varmistui myöhään eilisiltana, kun Turkin parlamentti hyväksyi maamme hakemuksen. Näin ollen Suomen pitkä taival niin sanottuna puolueettomana eli liittoutumattomana maana päättyi.

Turkin päätös sinetöi sen, että pohjoinen kotimaamme palasi jälleen virallisestikin sille tielle, jonne se ohjattiin läntisen naapurimme toimesta jo sydänkeskiajalla. Ja joka on johtanut meidät siihen viiteryhmään, joka on kaikista ihmisyhteisöistä onnistunut luomaan parhaat olosuhteet pienen ihmisen elää. 

Tuolta tieltähän Suomi ei toki ole koskaan poikennutkaan, vaikka karvas tappio talvisodassa ja sitä seuranneessa jatkosodassa pakottikin meidät teeskentelemään jotain aivan muuta. Siis hännystelemään idän brutaaleita diktaattoreita, joista viimeisin sai rauhallisiin naapurimaihinsa kohdistuneilla brutaaleilla hyökkäyksillään myös Suomen poliittisen johdon lopulta ymmärtämään, ettei se tie ole turvallinen eikä järkevä. 

Turkin päätöksen ajankohta oli sikäli erinomainen, sillä Suomessa käydään ensi sunnuntaina eduskuntavaalit, joissa valitaan kansanedustajat ohjaamaan maata kohti täysimittaista länsimaista demokratiaa. Siksi olisi hienoa, että koko kansa - Suomen miehet ja naiset - juhlistaisi tätä historiallista hetkeä myös sillä, että se käyttäisi innokkaasti vapauttaan ilmaista tahtonsa siitä, mihin suuntaan yhteiskuntaa viedään käsillä olevassa uudessa tilanteessa, jossa maahamme kohdistunut sotilaallisen väkivallan uhka on poistunut koko nähtävissä olevan tulevaisuuden ajaksi.

Turvallisuuskysymykset eivät kuitenkaan ole syrjässä näissäkään vaaleissa, sillä niiden suuret kysymykset ovat taloudellinen ja sisäinen turvallisuus. Ja niiden suhteen poliittinen kenttämme on syvästi jakautunut - siinä missä vasemmalla laidalla pyritään rakentamaan tulevaisuutta ennen kaikkea keskusjohtoisuuden ja väestönvaihdon kautta luotetaan oikeistossa markkinatalouteen - mutta suhtautuminen niin sanottuun haittamaahanmuuttoon vaihtelee. 

Siksi jokaisen äänioikeutetun tulisi ymmärtää, että sunnuntaina vaaliuurnilla tehtävät valinnat ohjaavat nykyisten nuorten ja lasten sekä vielä syntymättömien sukupolvien tulevan elämän edellytyksiä samaan tapaan kuin talvisodan tappio rajasi minun sukupolveni elämän edellytyksiä. Ja siksi nyt käytävissä vaaleissa olisi poikkeuksellisen tärkeää, että kansa käyttäisi viisaasti sitä valtaa, joka sille kuuluu.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Erdogan on Ruotsin suhteen valitettavan oikeassa - mutta terroristeja ymmärretään myös Suomessa
Nousun ja tuhon kautta uudenlaiseen tulevaisuuteen
Nousun ja tuhon kautta uudenlaiseen tulevaisuuteen

Miksi suomalaisnaiset ovat tasa-arvoisia?

Muistini mukaan Jussi Halla-aho (ps) kirjoitti aikanaan suunnilleen siten, että Suomessa naiset ovat tasa-arvoisia koska miehet haluavat heidän olevan sellaisia. Valitettavasti en aamukiireessä onnistunut löytämään tätä kohtaa hänen kylmäksi jääneestä blogistaan. 

Itse ajatusta voidaan kuitenkin tarkastella maailman tapahtumien valossa. Sellainen tapahtuma on erityisesti Afganistanin kehitys sen jälkeen, kun ääri-islamistinen Taleban otti vallan. 

Tuoreen uutisen mukaan on nimittäin käynyt siten, että Talebanin johto on vaatinut televisiossa esiintyviä naisia peittämään kasvonsa. Viime syksynä se oli myös kieltänyt tyttöjen koulunkäynnin ja jutussa haastatellun ihmisoikeusaktivistin mukaan naiset on ylipäätään "suljettu koteihinsa ja monet koulutetut ihmiset eivät pääse töihin".

Tämä asiaintila ei ole ainakaan kaikkien afgaaninaisten toivelistalla, koska jotkut heistä ovat nousseet vastarintaan ja järjestäneet mielenosoituksia. Niiden avainhenkilöitä on kuitenkin vangittu ja sen jälkeen heistä ei ole ollut havaintoja.

Olisiko tämä mahdollista Suomessa? Voisivatko suomalaiset miehet halutessaan riistää naisilta heidän tasa-arvoisen asemansa?  Ja voisivatko he halutessaan pakottaa nämä pukeutumaan siveästi säkkeihin?

Vastaus on luonnollisesti selvä: suomalaismiehillä on talebaniuroiden tapaan fyysisesti naisia vahvempina väkivaltaetu näihin nähden, ja sen avulla he voisivat alistaa naisensa juuri sellaiseen asemaan kuin nyt nähdään Afganistanissa. Mutta näin ei tapahdu, koska suomalaismiehet pitävät tasa-arvoisista naisistaan ja samalla yhteiskunta muuttuisi samalla monella muullakin tavalla. 

Onhan niin, että nykyinen yhteiskunta on - kaikesta wokelluksesta ja intersektionaalisesta feminismistä huolimatta - monin verroin mukavampi paikka miehille kuin Afganistanin kaltainen keskiaikainen takapajula. Sitä paitsi, pohjoismaissa oli jo oikealla keski-ajalla selvää, että naisten kunnioittaminen tasa-arvoisina yhteiskunnan jäseninä on monin tavoin järkevää molemmille sukupuolille. 

Tästä toimii vankkana dokumenttina maamme vanhin asiakirja, eli 1300-luvulta peräisin oleva kuningas Birger Magnuksenpojan turvakirje Karjalan naisille. Afganistanissa ei liene edellä linkitetyn tuoreen uutisen valossa ainakaan tällä hetkellä käytössä vastaavaa dokumenttia. 

Ja miksi olisikaan, koska Afganistanin länsimaiden ylläpitämä edellinen hallinto romahti pikavauhtia amerikkalaisten poistuttua maasta. Tämä ei olisi mitenkään ollut mahdollista, mikäli afgaanimiehet olisivat ajatelleet naisistaan kuten suomalaiset. 

Mutta nyt se oli vääjäämätöntä, koska he halusivat asettaa kauniimman sukupuolen nyrkkinsä ja hellan väliin. Pysyvästi.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Afgaaneillakin on oikeus haluamaansa hallintoon
Ottaisimmeko mallia keskiaikaisesta naisrauhasta?
Mikä on tyhmempi kuin islamisti?

Suomen tie unionin takamaasta osaksi modernia valtiota

Tämä on toinen osa blogimerkintäsarjaa, jossa käyn läpi Suomen historian merkittävimmät vaiheet. Sen ensimmäisessä kirjoituksessa kuvasin, kuinka Suomi (tai oikeastaan sen tiheimmin asuttu etelä- ja länsiosa) joutuivat osaksi Ruotsia, minkä seurauksena maamme kytkeytyi vääjäämättä läntisen maailman kehitykseen. 

Keskiajalla oli syntynyt Pohjoismaiden välinen Kalmarin Unioni, jossa valta siirtyi ajan myötä yhä selkeämmin unionikuninkaalle eli tanskalaisille. Suomen - ja samalla kaikkien pohjoismaiden - tulevan kehityksen kannalta tärkeää oli Kustaa Vaasan onnistunut kapina, joka palautti Ruotsin riippumattomuuden ulkopuolisista tahoista. 

Tämä tapahtui Itämeren kaupankäyntiä hallinneeseen Hansa-liittoon kuuluneen Lyypekin vapaakaupungin tuen avulla. Tämä tuki oli toki maksettava takaisin, eikä se onnistunut muuten kuin varastamalla keskiajalla vaurastuneen katolisen kirkon omaisuus - mille oikeutuksen antoi puolestaan luterilainen uskonpuhdistus. 

Myöhemmin Kustaa teki Ruotsista vielä riippumattoman Lyypekistä katkaisemalla napanuoransa siihen liittoutumalla Tanskan ja Alankomaiden kanssa sekä lyömällä niiden avulla käydyssä sodassa vapaakaupungin. Sen seurauksena Ruotsi - ja sen osana Suomi - irtisanoutui Hansa-kaupungin aiemmin vaatimista ja saamista lähes monopolimaisista ulkomaankauppaeduista. 

Näiden kaikkien saavutusten mahdollistamiseksi ja valtaansa kasvattaakseen Kustaa Vaasa joutui kehittämään Ruotsiin toimivan keskushallinnon veroja keräävine vouteineen ja kirjallisine käskyineen. Kauppa ohjattiin keskusvallan  valvontaan tapulikaupunkijärjestelmän avulla, jolloin myös se saatiin vaurastuttamaan kuninkaan henkilökohtaista omaisuutta sekä valtakuntaa. 

Kustaa Vaasa muutti myös oikeudenkäytön sellaiseksi, että lakituvissa siirryttiin syyllisten etsimiseen ja rankaisemiseen. Aiemmin tapana ollut pyrkimys luoda sovintoa riitelevien osapuolten - ja heidän sukujensa - välille jäi samalla taka-alalle. 

Näiden toimien kautta syntynyt uusi verotus- ja oikeuskäytäntö sekä kirkon otteen kirpoaminen vallasta johtivat kuninkaan vahvaan asemaan. Siinä Kustaa Vaasan alapuolella oli vain hänen palvelijoitaan ja uskollisia alamaisiaan. Tämän vallan tueksi kuningas loi myös vakinaisen armeijan, jonka ylläpito edellytti veroja eli rahaa. 

Rahatalouden merkitys ylipäänsä kasvoi koko valtakunnan alueella, mikä edisti suurtilojaan viljelevän aateliston ja kauppaa käyvien porvareiden asemaa suhteessa muuhun väestöön. Tämä nosti aateliston ja kaupunkien suurporvarit tavallisen rahvaan yläpuolelle. 

Kaiken kaikkiaan Kustaa Vaasan toimien seurauksena syntyi ja vahvistui kuninkaan johtama moderni tai ainakin esimoderni valtio, joka pystyi ohjaamaan koko valtakuntaa haluamaansa suuntaan. Samalla tavallisen kansan elinolojen kehitys kääntyi laskuun seuraavien kahden vuosisadan ajaksi -  näin kävi sekä Ruotsissa että Suomessa. 

Sarjan kaikki kirjoitukset:
Osa I: Suomen liittyminen osaksi läntistä kulttuuria
Osa II: Suomen tie unionin takamaasta osaksi modernia valtiota
Osa III: Kansan aseman oikeudellinen ja taloudellinen heikentyminen
Osa IV: Suomen historian kurjin aika
Osa V: Voiton tavoittelu pelasti maan
Osa VI: Hyödyn aika
Osa VII: Valistusajan diktaattori edisti kapitalistista taloutta
Osa VIII: Suomen liittäminen Venäjään johti rikollisuuden nousuun
Osa IX: Valistunut itsevaltias käynnisti talouskasvun
Osa X: Suomalaisuuden synty
Osa XI: Suomalainen demokratia ja naisten tasa-arvo
Osa XII: Verinen sisällissota
Osa XIII: Äärioikeiston kapina
Osa XIV: Suomen ensimmäisen tasavallan loppu
Osa XV:Paasikiven-Kekkosen linja
Osa XVI: Nousun ja tuhon kautta uudenlaiseen tulevaisuuteen

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Suomen liittyminen osaksi läntistä kulttuuria
Eikö Suomessa ole oikeutta eikä kohtuutta?
Tutkimuksen mukaan suomalaiset ovat Euroopan afrikkalaisia

Suomen liittyminen osaksi läntistä kulttuuria

Suomalaiset ovat maailman mittakaavassa poikkeuksellisen hyvin koulutettuja. Siitä huolimatta etenkin nuorison käsitys Suomen ja suomalaisten menneisyydestä on hyvinkin hatara.

Tällä blogimerkinnällä alkavassa kirjoitussarjassa yritän osaltani korjata tätä epäkohtaa esittelemällä Suomen historiallista kehitystä nojautuen pitkälti eteläpohjalaisen emeritusprofessori Heikki Ylikankaan esitykseen "Suomen historian solmukohdat" vuodelta 2007. Lisäksi hyödynnän muuta saatavissa olevaa tietoa sekä täydennän kokonaisuutta omilla näkemyksilläni. 

Metsästäjä-keräilijät asuttivat Suomen monelta suunnalta heti jääkauden jälkeen. Suomessa tuolloin asuvien ihmisten geenejä muokkasi kuitenkin noin 3 500 vuotta sitten voimakas väestövirta Siperiasta.

Hyvin tunnetut varhaiskeskiajan Leväluhdan ihmiset olivat yhtä lukuun ottamatta saamelaisten esi-isiä, jotka olivat tuolloin levittäytyneet paljon nykyistä Saamenmaata laajemmalle alueelle. Toisaalta Luistarista ja Hollolasta on löytynyt muinaista DNA:ta, jollaista ei juurikaan esiinny nykysuomalaisissa, mutta joka on yleistä Volgan-Uralin alueella. 

Nykyisen Suomen väestö jakaantuu suunnilleen Pähkinäsaaren rauhan rajaa pitkin kahteen ryhmään. Maanviljelys saapui maahamme noin 5 000 - 4 000 vuotta ennen ajanlaskun alkua, mutta mielenkiintoisesti keskiaikainen DNA on jakaantunut siten, että Lounais- ja Etelä-Suomessa ovat yleisiä muodot, jotka on yhdistetty metsästäjä-keräilijöihin. Idässä ja pohjoisessa esiintyy puolestaan enemmän maatalouteen liitettyjä geenimuotoja. Tämä viittaa siihen, että Suomessa olisi tapahtunut voimakkaita väestöliikkeitä keskiajan kuluessa - tai sitten vähät käytettävissä olevat keskiaikaiset näytteet eivät edusta oikealla tavalla näiden geenien silloisia todellisia suhteita.

Suomen varhaishistorian jälkeen maan joutuminen Ruotsin vallan alle viitoitti siellä asuvan väestön tulevaisuuden. Ylikankaan mukaan se tapahtui pääosin vapaaehtoisesti, koska suomalaisen yhteiskunnan järjestäytyminen ei riittänyt Baltian tapaan sotilaalliseen vastarintaan, vaan vainolaisia voitiin vältellä yksinkertaisesti pakenemalla loppumattomiin metsiin. 

Tästä säännöstä muodosti poikkeuksen muuta maata tiheämmin asuttu Satakunta. Siellä yhteiskunta oli paremmin järjestäytynyt - johon jo maakunnan nimikin viittaa - ja peltoviljelyksen yleisyys pakotti puolustamaan omaisuutta. Niinpä rannikon ruotsalaisasutus jäi Satakunnan kohdalla muuta Suomea ohuemmaksi.

Ruotsalaisten mukana maahan saatiin emämaasta kopioitu oikeusjärjestelmä sekä kristinusko, jotka puolestaan toivat mukanaan yhteiskunnallisen järjestäytymisen. Tässä vaiheessa maan mahtavimpana voimana voidaan pitää katolista kirkkoa, joka omisti peräti 21 prosenttia Ruotsin viljellystä maa-alasta. Sen lisäksi valtaa oli kuninkaalla sekä paikallisesti suurilla suvuilla. 

Näin Suomi oli tullut liitetyksi läntiseen maailmaan. Ja sen tulevaisuus sidottiin sadoiksi vuosiksi Ruotsin kohtaloihin niin hyvässä kuin pahassakin. 

Sarjan kaikki kirjoitukset:
Osa I: Suomen liittyminen osaksi läntistä kulttuuria
Osa II: Suomen tie unionin takamaasta osaksi modernia valtiota
Osa III: Kansan aseman oikeudellinen ja taloudellinen heikentyminen
Osa IV: Suomen historian kurjin aika
Osa V: Voiton tavoittelu pelasti maan
Osa VI: Hyödyn aika
Osa VII: Valistusajan diktaattori edisti kapitalistista taloutta
Osa VIII: Suomen liittäminen Venäjään johti rikollisuuden nousuun
Osa IX: Valistunut itsevaltias käynnisti talouskasvun
Osa X: Suomalaisuuden synty
Osa XI: Suomalainen demokratia ja naisten tasa-arvo
Osa XII: Verinen sisällissota
Osa XIII: Äärioikeiston kapina
Osa XIV: Suomen ensimmäisen tasavallan loppu
Osa XV:Paasikiven-Kekkosen linja
Osa XVI: Nousun ja tuhon kautta uudenlaiseen tulevaisuuteen

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:

Ranskalaisia väestönvaihtoja
Ottaisimmeko mallia keskiaikaisesta naisrauhasta?
Viikinkien retket perustuivat teknis-taloudelliseen vallankumoukseen

Ilmasto on lämmennyt lähes yhdellä asteella - mutta mistä?

IPPC:n uusin raportti on aiheuttanut huomattavia määriä parranpärinää. Tänään kiinnitin huomiotani yhteen usein toistettuun seikkaan.

Se löytyi tällä kertaa Iltalehden jutusta, jossa Suomen ympäristökeskuksen tutkimusprofessori maalaili piruja seinille. Tuo virke kuului seuraavasti: "IPCC:n raportin mukaan ilmasto on lämmennyt jo nyt lähes yhdellä asteella esiteollisista ajoista".

Väite pitänee sinänsä paikkansa. Mutta etsin kuitenkin tieteellisestä kirjallisuudesta siihen vahvistusta. Ja löysin tämän tutkimusartikkelin, josta löytyi mm. tällä hetkellä paras pohjoisen pallonpuoliskon mennyttä ilmastohistoriaa esittelevä kuva.

Kuvasta voidaan päätellä, että "esiteolliseksi ajaksi" mainittu lähtötilanne ei ole mikä tahansa hetki, vaan yli tuhanteen vuoteen pohjoisen pallonpuoliskon selvästi kylmin ajanjakso. Jos ilmastonmuutoksen vertailukohdaksi olisi "esiteollisen" ajan sijasta otettu keskiajan lämpökaudella vallinnut lämpötila, ei lämpötilaeroa nykyiseen olisi läheskään yhtä astetta - ei etenkään jos vertailu olisi tehty vuoteen 1168, joka oli tämän tutkimuksen mukaan vuoteen 2004 päättyneen tilaston lämpimin vuosi. 

Nämä tosiasiat eivät kuitenkaan poista sitä, että pohjoisen pallonpuoliskon (ja koko maapallon) lämpötila on noussut kovasti viime aikoina. Ja että tuo lämpeneminen alkoi jo 1800-luvun alkupuolella, minkä jälkeen se on jatkunut nopeasti, vaikkakin käyden matkalla kaksi selvää laskusuhdannetta. 

Siksi emme voi suhtautua olankohautuksella ilmastomme lämpenemiseen, mutta ei meidän myöskään tarvitse panna koko yhteiskuntajärjestystä uusiksi sen takia. Emmehän edes tiedä vielä varmaksi miltä osin tuo lämpötilan lähes 200-vuotinen nousu on ihmisen ja miltä osin luonnon aikaansaannosta. 

Tästä vahvan todistuksen antaa edellä siteeraamani artikkeli, jonka mukaan se on "yhteensopiva tulivuorenpurkausten vähäisen määrän, auringonsäteilyn lisääntyneen voimakkuuden ja kasvihuonekaasujen nopean kasvun kanssa".  Siis kaikkien kolmen, mikä tarkoittaa käytännössä varmasti sitä, ettei 1800-luvulta alkanut lämpötilan nousu ole kokonaan ihmisen aikaansaannosta.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Arktinen merijään laajuuden tämän vuoden minimi oli tilastojen toiseksi pienin
Arktisen merijään laajuus ei ole supistunut vuoden 2012 jälkeen
Suru tieteen puolesta

Ottaisimmeko mallia keskiaikaisesta naisrauhasta?

Suomen vanhin asiakirja täyttää Vantaan Sanomien mukaan pian 700 vuotta. Koska maamme naiset ovat viime aikoina joutuneet monikulttuuristuvassa Suomessakin yhä useammin erilaisten ahdistelujen kohteiksi (esimerkki, toinen ja kolmas sekä tilastotietoa), on syytä toistaa tuo 1300-luvulta eli keskiajalta peräisin oleva kuningas Birger Magnuksenpojan turvakirje Karjalan naisille myös tässä blogissa.

Siinä todetaan muun muassa, että "kaikkien meille alamaisten vaimojen ja naisten, jotka asuvat meidän linnamme Viipurin alaisuudessa eli Karjalan maassa, olkoot aviossa eläviä, leskiä, siveyslupauksen tehneitä tai neitoja, tulee saada nauttia täyttä rauhaa ja turvallisuutta niin kuin itse valtakunnassamme Ruotsissa, yhtä hyvin omaisuuden kuin hengen puolesta, niin että rikkojia kohtaa meidän kuninkaallinen rangaistuksemme mitä ankarimpana."

Minusta on mielenkiintoista, että täällä Pohjolassa naisten turvallisuutta pyrittiin turvaamaan maan korkeimman "viranhaltijan" toimesta jo keskiajalla. Herääkin kysymys, että pitäisikö presidentti Sauli Niinistön ottaa mallia kaukaisesta valtionpäämiesedeltäjästään ja antaa samanlainen suojelukirje Suomessa nykyisin eläville naisille?

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Abdiqadir palasi julkisuuteen
Uutta tietoa turvapaikanhakijoiden rikollisuudesta
Kehitysmaalaista menoa