Suosittua juuri nyt!

Näytetään tekstit, joissa on tunniste muslimit. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste muslimit. Näytä kaikki tekstit

lauantai 3. lokakuuta 2026

Ranskan mielenosoitukset

Ranskassa on otettu kiinni lähes 3 000 nuorta. Lisäksi yli 300 poliisia sekä kymmeniä palomiehiä, opettajia ja oppilaita on loukkaantunut mielenosoituksissa. Poliisi on joutunut käyttämään kyynelkaasua ja muita voimatoimia mielenosoittajia vastaan.

Suomalaismedioiden (edellä Ilta-Sanomat, lisäksi ainakin Yle,  MTV3 ja HS) mukaan lukiolaiset osoittavat mieltään muun muassa suurien ryhmäkokojen, opettajapulan ja kuumien luokkahuoneiden vuoksi. Sosiaalisen median mukaan (esimerkki, toinen, Marine Le Pen) kyseessä on lähinnä toisen tai kolmannen sukupolven maahanmuuttajien riehumisesta. 

* * *

Oli kysymys kummasta tahansa, on ollut mielenkiintoista huomata ihmisten leikittelevän Ranskan jakamisesta kahteen osaan  (esimerkki, toinen). Toisen saisivat muslimit ja toisen etniset ranskalaiset. 

Leikki tietenkin leikkinä. Tosiasia kuitenkin on, että tämänkertaiset mellakat ovat niin laajoja ja väkivaltaisia, ettei Ranskalla taida olla enää sivistynyttä ulospääsyä, sillä maassa on ilmiselvästi syvällisiä ongelmia. Niiden ratkaiseminen tuskin käy käden käänteessä, jos lainkaan. 

* * *

On selvää, että nyt käynnissä olevat tapahtumat vaikuttavat myös ensi vuoden presidentinvaaliin siten, että gallupeita selvästi johtavan Marine Le Penin asema vahvistuu entisestään. Jos hänet valitaan, se tarkoittaisi Ranskan maahanmuuttopolitiikkaan täydellistä muutosta, joka epäilemättä näkyisi valtavina mellakoina pitkin kortonkien ja viinintekijöiden luvattua maata. 

Eikä noihin mellakoihin osallistuisi pelkästään maahanmuuttajataustaisia tai lukiolaisia, vaan kaikenlaista väestöä, sillä ranskalaiset ovat aina osanneet lakien rajamailla kulkevan mielenosoittamisen taidon. Enkä epäile hetkeäkään, etteivätkö he sitä myös käyttäisi, koska maahanmuuttokysymys ei ole ainoa ranskalaisia syvällisesti jakava poliittinen aihe. Onhan maa esimerkiksi korviaan myöden veloissa. 

* * *

Meillä Suomessa mielenosoitukset ovat tyypillisesti rauhallisempia, mutta nähtäväksi jää, miten täällä Pohjantähden alla äänestetään kevään eduskuntavaaleissa. Tekeekö liikkeelle lähtenyt talouskasvu tehtävänsä ja nykyhallitus saa poliittisesti samankaltaisen seuraajan. 

Vai suunnataanko Suomessakin Ranskan tielle niin kouluissa, julkisen velan hoitamisessa kuin kaduillakin? Ja jos suunnataan, niin mitä siitä seuraa?

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:

maanantai 28. syyskuuta 2026

SDP:n välikysymyksen aihe on melkein nerokas

Oppositiopuolue SDP on esittänyt koko hallitukselle epäluottamusta "poukkoilevan Lähi-idän politiikan vuoksi". Aiheenvalinta on siksi mielenkiintoinen, että teidän – arvoisat lukiijani – kannattaa pohtia hetki Antti Lindtmanin (sd) ja Tytti Tuppuraisen (sd) motivaatiota.

En nimittäin hetkeäkään usko, että se olisi Lähi-idän politiikkaan liittyvät käänteet, kuten demarit esittävät. Sen sijaan olen varma, että kysymys on sisäpolitiikasta.

* * *

Tarkemmin sanottuna siitä, että demareiden pelkäämä talouskäänne sysimustasta alamäestä kohti valoisampaa tulevaisuutta näyttää alkaneen – puolueen kannalta – liiankin reippaasti. Ja siksi ihmisten huomio on saatava käännetyksi johonkin muualle.

Ja mikäpä muu siihen sopisi paremmin kuin Israelin ja palestiinalaisten välinen "ikuinen kiista" Pyhän maan omistuksesta, sillä se herättää jostain syystä ihmisten parissa paljon enemmän intohimoja kuin mikään muu maailman kriisi. Ja lisäksi vaalikarja jakautuu tässä asiassa varsin tarkasti poliittisen vasemmiston ja oikeiston välistä jakolinjaa pitkin.

Samalla aiheenvalinta kosiskelee häpeämättömästi nykyaikaisen kansainvaelluksen maahamme tuomia muslimeita. Ja saattaa siten varmistaa heidän pysymisensä demareiden äänestäjinä Vasemmistoliiton tai Vihreiden sijasta.

Näistä syistä demarijohdon valintaa välikysymyksen aiheesta voi pitää melkein nerokkaana. Paitsi että... niin... paitsi että saattaa hyvinkin käydä niin, että tavallinen etnisesti suomalainen perusduunari saattaa alkaa pohtia kymmeniä vuosia kannattamansa puolueen prioriteetteja.

* * *  

Eli alkaa ihmetellä miksi SDP:llä on niin kiire kaatamaan hallitusta yhdentekevästä ulkopoliittisesta syystä juuri silloin, kun koko suomalaisen poliittisen koneiston pitäisi pyrkiä varmistamaan juuri alkaneen talouskasvun jatkuminen. Ja erityisesti työntekijöiden poliittisten edustajien pitäisi varmistaa, että myös tavallinen ahkerasti työtä tekevä duunari pääsee mahdollisimman nopeasti osalliseksi talouskasvun hedelmistä.

Siis huolehtimaan työn verotuksen pysymisestä kohtuullisena ja edistämään uusien työpaikkojen syntymistä. Sekä varmistamaan niiden säilyminen ammattitaitoisilla suomalaisilla työntekijöillä ja heidän jälkeläisillään sen sijaan, että ne täytettäisiin ulkomaisella halpatyövoimalla. 

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Vihervasemmisto murehti työllisyystilanteen kohenemista
Petteri Orpon hallituksen budjetti muistuttaa Huittisten hullun miehen taloutta
SDP:llä on veret seisauttava kannatus lähi-itäläisten ja pohjoisafrikkalaisten parissa

maanantai 21. syyskuuta 2026

Nuorista berliiniläisnaisista yli puolet äänesti äärivasemmistoa

Saksalaisessa politiikassa on tapahtumassa järisyttävä muutos, koska ihmiset ovat tyytymättömiä vanhoihin valtapuolueisiin, etenkin maata johtaviin Kristillisdemokraatteihin. Tyytymättömuus oli Mecklenburg-Etu-Pommerin osavaltiovaaleissa niin suurta, että puolue putosi kokonaan pois osavaltion parlamentista. Eikä kannatus ollut kummoinen Berliinissäkään, vaikka äänimäärä oli sentään edes 19 prosenttia.

Vaalien seurauksena CDU:n puheenjohtajan, liittokansleri Friedrich Merzin asema maan johdossa ja hänen omassa puolueessaan heikkenee, mikä epäilemättä vaikuttaa valtakunnanpolitiikkaan kuten monet suomalaiset mediat ovat uutisoineet. Nähtäväksi kuitenkin jää, miten tämä vaikuttaa Saksan maahanmuutto-, Venäjä- ja EU-politiikkaan. 

* * *

Nyt käydyistä vaaleista on syytä nostaa esille pari mielenkiintoista nyanssia. Ensinnäkin nuorten naisten ja miesten ero äänestämisessä oli lievästi sanottuna mielenkiintoinen. 

Visegrád 24:n mukaan alle 25-vuotiaista berliiniläisistä naisista 51 prosenttia äänesti entisen DDR:n valtapuolueen jatkajaa eli äärivasemmistolaista Linkeä – miehistä näin teki 34 prosenttia. Toisaalta nuorista miehistä AfD:tä äänesti 15 prosenttia, kun kauniimpaan sukupuoleen kuuluvista näin teki vain yhdeksän prosenttia. 

On vaikea kuvitella, mitä nuoret berliinittäret ajattelivat äänestyskopissaan. Halusivatko he DDR:n aikaisen kurjuuden takaisin? Vai kaipasivatko he lisää muslimeita kaupunkiinsa, koska Linken listoilta meni meni läpi myös islamisteja, tai ainakin sellaisten kavereita. Vai mistä tässä on oikein kysymys?

Yksi vaalien todennäköisistä seurauksista on myös se, että Berliinin pormestariksi noussee Elif Eralp, joka on turkkilaistaustainen. Häntä on jo ehditty verrata New Yorkin talouden kuralle saaneeseen muslimipormestariin Zohran Mamdaniin. Nähtäväksi siis jää, käykö Berliinissä samoin.

* * *

On selvää, että Friedrich Merzin ja muiden kristillisdemokraattien on muutettava politiikkaansa, mikäli he haluavat jatkaa yhtenä Saksan valtapuolueena. Kysymys kuitenkin kuuluu, että mihin suuntaan puoluetta pitäisi kehittää. 

Olisiko CDU/CSU uskottava vaihtoehto AfD:lle maahanmuuton aiheuttamien ongelmien kuntoon panijana, mikäli se siirtyisi sellaiseen suuntaan? Vai pitäisikö puolueen ryhtyä Venäjä-myönteiseksi ja palkita Vladimir Putin tämän ponnisteluista Ukrainassa? 

* * *

Minä suosittelen, että Friedrich Merz ryhtyy yhteistyöhön AfD:n kanssa estääkseen sosiaalidemokraattien, vihreiden ja äärivasemmiston valtaannousun koko Saksassa? Esimerkkiä Merz voisi hakea Suomesta, missä AfD:n tavoin maahanmuuttokriittiset perussuomalaiset ovat osoittautuneet asiansa hoitaviksi ministereiksi ja samalla johtaneet Suomea pitkin askelin kohti kestävää talous- ja maahanmuuttopolitiikkaa. 

Toki Perussuomalaiset ja Vaihtoehto Saksalle ovat monin tavoin erilaisia puolueita – erityisesti Venäjä-suhteessaan. Siinä missä suomalaispuolue ymmärtää venäläisen imperialismin aiheuttaman uhan ja suhtautuu siihen vakavasti, ollaan AfD:n piirissä käsittämättömän sinisilmäisiä Moskovan päättäjien suhteen. 

Toisaalta suomalainen tapa ottaa protestipuolueiden edustajia hallitukseen – aikanaan kommunisteja ja sittemmin perussuomalaisia – on osoittanut, että valta ja vastuu johtavat ymmärryksen syvenemiseen. Ja samalla kansallinen politiikka huomioi varsin kohtuullisesti kansalaisten vaaleissa osoittaman tahdon. 

Suomessa se on tarkoittanut viimeisten kolmen vuoden aikana maahanmuuttopolitiikan järkeistämistä, erinäisiä yksityisen ja julkisen talouden korjausliikkeitä ja aivan viime aikoina myös järjen käytön palauttamista koulutuspolitiikassa. 

maanantai 14. syyskuuta 2026

Muslimit ratkaisivat Ruotsin vaalit

Ruotsin eiliset parlamenttivaalit näyttäisivät päättyneen vasemmisto-opposition äärimmäisen niukkaan voittoon kun äänistä oli laskettu 95 prosenttia. Toisin sanoen vaalien voittajan ratkaisivat maahanmuuttajataustaiset äänestäjät, erityisesti muslimit.

Käytännössä tämä tarkoittaa sitä, että sosiaalidemokraattien puoluejohtaja Magdalena Andersson ryhtyy kokoamaan hallitusta, johon osallistuvat hänen oman puolueensa lisäksi sikäläinen ympäristöpuolue ja laitavasemmisto, jotka molemmat korostavat maahanmuuttopolitiikassaan ihmisoikeuksia, turvapaikkaoikeutta ja yhdenvertaisuutta, vaikka niiden painotuksissa onkin eroja.

* * *

Lienee siis niin, että Ruotsi palaa maahanmuuttopolitiikassaan jälleen vanhaan menoon, jonka seurauksena Suomeenkin syntyi uusi käsite: Ruotsin tie. Näin siitä huolimatta, että ruotsalaiset ovat väistyvän hallituksen aikana saaneet suurelta osin kitketyksi sen pahimmat seurannaisvaikutukset ja Sosiaalidemokraattinen puolue itsessään on järkevöittänyt omia maahanmuuttolinjauksiaan.

Tässä tilanteessa onkin syytä kysyä sikäläisiltä poliittisen keskusta-oikeiston johtohenkilöiltä, että harmittaako myös heidän viime vuosikymmenien aikana harjoittamansa lepsu maahanmuuttopolitiikka? Vai näkevätkö he maahanmuuttajien tuen varassa valtaan päässeen poliitisen vasemmiston olevan ruotsalaiselle yhteiskunnalle juuri nyt paras mahdollinen tie tulevaisuuteen?

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Terrorismivaroitus

sunnuntai 30. elokuuta 2026

Hamtramck: väestön vaihtumisen koelaboratorio

Detroitin ympäröimä Hamtramck on Amerikan ensimmäinen muslimienemmistöinen kaupunki, vaikka vielä vuonna 1970 puolalaiset muodostivat lähes 90 % sen väestöstä. Toisin sanoen Hamtramck on esimerkki eurooppalaisperäisen väestön vaihtumisesta kristityistä muslimeihin.

Tämä etnis-uskonnollinen muutos ei ole tapahtunut ilman näkyviä seurauksia. Sellainen on esimerkiksi kaupungin pelkästään muslimimiehistä koostuvan valtuuston päätös nimetä Holbrook Avenue – yksi Hamtramckin pääväylistä – uudelleen Palestine Avenueksi 

Samalla kaupungin katukuva on muuttunut. Naiset eivät enää kulje kaduilla minihameissa tai hiukset vapaana vaan ovat verhoutuneet päästä varpaisiin mustiin niqabeihin. Myös liikkeiden kyltit on kirjoitettu uusväestön kotimaissa käytetyillä kirjaimilla ja koulut ovat korvanneet pääsiäisloman ramadanin päättymisen aikaan pidettävällä vapaalla. Ja äänimaailmaan on tietenkin ilmaantunut useita kertoja päivässä kajahtava islamilainen rukouskutsu.

Myös alkoholin käyttö on kielletty, mutta eläinten uskonnollisin menoin tapahtuva teurastaminen kotioloissa on sallittu. Ja mikä suomalaistenkin seksuaalivähemmistöjen parissa kannattaa panna merkille: pelkistä muslimimiehistä koostuva valtuusto on kieltänyt pride-lipun julkisen käyttämisen. 

* * *

Nähtäväksi siis jää, onko Hamtramck esimerkki länsimaiden – siis myös maahanmuuttajia auliisti vastaanottavan Euroopan – tulevaisuudesta vai ainoastaan uusamerikkalainen kuriositeetti. Mutta oli se sitten kumpaa tahansa, on ihmisten syytä olla tietoisia siellä tapahtuneista muutoksista – aivan erityisesti silloin, kun he kannattavat liberaalia maahanmuuttopolitiikkaa.

Suomessa Hamtramckin kaltaiseen tulevaisuuteen on mahdollisuus ottaa kantaa seuraavan kerran ensi kevään eduskuntavaaleissa. Onhan meillä silloin tarjolla sekä ehdokkaita että puolueita, joiden ajama maahanmuuttopolitiikka johtaa ennemmin tai myöhemmin nykyhamtramckilaiseen elämänmenoon, mutta myös sellaista tulevaisuutta vastustavia poliittisia liikkeitä. 

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Raiskaajien ja murhaajien maasta karkottaminen on äänestäjien käsissä
Allah lähetti idiootin puukottamaan naisia
SDP:llä on veret seisauttava kannatus lähi-itäläisten ja pohjoisafrikkalaisten parissa

keskiviikko 12. elokuuta 2026

Outo yhteensattuma – vai onko?

Tänään tuli ihan muuta asiaa netistä etsiessäni vastaan tällainen kartta. 


Ajattelin oitis, että se kannattaa jakaa tiedoksi myös tämän blogin lukijoille. Joten siksi päivän toinen merkintä (ensimmäinenhän oli tämä korruptiojuttu).

Karttaan on tiivistetty Yhdysvaltalaisen viranomaisen käsitys – ja informaatio matkailijoille – maailman valtioiden turvallisuudesta. Silmiini pisti erityisesti useimpien länsieurooppaaisten valtioiden luokittelu samaan kastiin muun muassa Etelä-Afrikan, Algerian, Indonesian ja Intian kaltaisten maiden kanssa. Siis esimerkiksi Ruotsi, Saksa, Ranska ja Iso-Britannia katsotaan rapakon takana jossain määrin arveluttaviksi matkailukohteiksi. 

Toisin on laita Suomen, Norjan ja Itä-Euroopan valtioiden suhteen: niistä suurin osa on varauksettoman turvallisia – ainakin amerikkalaisten käsityksen mukaan. Syynä siihen lienee – niin mikähän se voisi olla? 

Ettei vain nykyaikaisen kansainvaelluksen vaikutus eurooppalaisiin yhteiskuntiin. Ainakin näin voisi kuvitella alle kopioimani muslimien osuutta eri Euroopan maiden asukkaista kuvaavan kartan perusteella (lähde). 


En kuitenkaan lähde spekuloimaan sen enempää, sillä voihan asia toki olla niin, että kyseessä on vain outo yhteensattuma – tai sitten ei. Siksi jätän tämän asian pohtimisen niille, joille se kuuluu eli poliitikkojen ja muiden maamme turvallisuudesta vastaavien tahojen tehtäväksi. Toivon mukaan sellaisia löytyy myös teidän joukostanne, arvoisat lukijani.

maanantai 27. heinäkuuta 2026

Olisiko Abdul Ballout pitänyt eristää yhteiskunnasta pitkän ja terroristiseen ajatteluun viittaavan rikoshistoriansa takia?

Iltalehti kertoi tänään eilisen kirjoitukseni aiheen eli Abdul B:n alias Abdul Balloutin rikoshistoriasta. Sen mukaan tämän rikokset näyttävät muuttuneen vakavammiksi vuosien edetessä.

Vuonna 2020 Ballout sai tuomion ryöstettyään kuulokkeet toiselta henkilöltä. Viisi vuotta myöhemmin hänet tuomittiin Libanonissa kolmeksi kuukaudeksi vankilaan yrityksestä liittyä Isis-terroristijärjestöön.

Kuluvan vuoden toukokuussa Ballout tuomittiin Saksassa vuoden ja kymmenen kuukauden ehdolliseen vankeuteen valtiota vaarantavan väkivallanteon suunnittelusta ja Isis-propagandan julkaisemisesta sosiaalisessa mediassa.

Tämän olisi jo voinut kuvitella herättävän kelloja Saksan turvallisuus- ja oikeusviranomaisissa. Näin ei kuitenkaan käynyt, vaan – päinvastoin – Berliinin syyttäjät olivat valittaneet tuomiosta. 

Oikeus oli kuitenkin todennut ottaneensa huomioon Balloutin vankila-ajan Libanonissa sekä pitkän tutkintavankeuden Saksassa sekä sen, että Ballout oli tunnustanut tekonsa sekä vaikuttanut ottaneen etäisyyttä terroristiryhmään. 

Niinpä saksalaiset antoivat sinisilmäisesti ja hyvässä uskossa miehen jatkaa elelyään vapaalla jalalla sen sijaan, että tämä olisi eristetty muusta yhteiskunnasta. Lopputuloksen sitten tiedämmekin, eli Ballout murhasi autolla yhden ihmisen ja lisäksi viisitoista muuta sai vammoja.

* * *

Siksi on kysyttävä, että tulisiko Saksan – ja länsimaiden yleensä – muuttaa suhtautumistaan henkilöihin, joiden rikoshistoria osoittaa kohti yhä vakavampia tekoja ja kiinnostusta sellaiseen ääriajatteluun, joka on liityksissä terroristiseen toimintaan? Ja huolehtia tavalla tai toisella siitä, etteivät he pääse vahingoittamaan muita ihmisiä terroristisilla hyökkäyksillä.

Juuri nyt tällainen tarve koskee erityisesti islamilaisista maista tulleita maahanmuuttajia, mutta historiassa on toki nähty samankaltaista toimintaa myös muiden aatteiden pohjalta – esimerkiksi Saksassa samankaltaista uhkaa aiheuttivat viimeksi äärivasemmistolaiset 1900-luvun loppupuolella ja Suomesta tunnetaan sadan vuoden takaa sekä punainen terrori että äärioikeiston muilutukset. 

Erona näillä ryhmillä on toki se, että historialliset tapauksen liittyivät etnisesti eurooppalaisiin kun taas islamistinen uhka Euroopassa on kasvanut nykyaikaisen kansainvaelluksen seurauksena. Ja sen tekijät tulevat lähinnä Lähi-idän ja Pohjois-Afrikan alueelta eivätkä siten jaa samankaltaista maailmankuvaa uskonnoista vieraantuneiden länsimaalaisten kanssa – eivätkä siten edes halua assimiloitua länsimaiseen elämäntapaan.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
"Abdul B" ajoi Saksassa autolla
Italianmarokkolaisen terroriteko oli hankala uutisoitava
Vallankumouksellinen vasemmisto kylvää väkivaltaa ja niittää tukea

maanantai 6. heinäkuuta 2026

Libanonilaiskristityt osoittivat suomalaisen palestiinalaisaktivismin virheen

MTV3 julkaisi pikku-uutisen, jonka mukaan muutamat libanonilaiset kylät haluaisivat tulla liitetyksi Israeliin. Tiedon lähde on pääministeri Benjamin Netanjahu.

Jos ja kun uutinen pitää paikkansa, on kyse merkittävästä asiasta. Näin siksi, että se liittyy aluella viimeisen sadan vuoden aikana nähtyyn väestön muutokseen.

Libanonin asukkaiden asukkaiden enemmistö oli vuonna 1932 kristittyjä, mutta vuonna 2023 muslimeita arvioitiin olevan 64 ja kristittyjä 31 prosenttia maassa elävistä. Toisin sanoen Libanon on muuttunut muslimienemmistöiseksi samalla kun se oli vaipunut sekasortoon Iranin ohjauksessa olleen Hizbollah-terroristijärjestön toiminnan seurauksena. 

* * *

Tämä kehitys on epäilemättä perimmäinen syy sille, että libanonilaiskristityt haluaisivat liittää kotiseutunsa eteläiseen naapurimaahansa. Näin siitä huolimatta, että Israel on perustuslakinsa mukaan juutalaisvaltio. 

Kuten muistamme, on samankaltaisia pyrkimyksiä ollut myös Syyrian druuseilla, joita Damaskoksen hallinto on aika ajoin vainonnut. Näin siitä huolimatta, että he ovat uskonnollisesti muslimeja. 

* * *

Sekä Libanonin kristittyjen ja Syyrian druusien pyrkimykset liittyvät siihen, että heidän kotimaansa ovat epävakaita. Sen seurauksena Israel näyttää heidän silmissään lähes paratiisilta – tai ainakin paremmalta vaihtoehdolta – huolimatta palestiinalaisten tunnetuista ongelmista. 

Toisaalta ainakin Libanonissa lienee kaikille selvää, että heidän omat ongelmansa liittyvät islamistiseen terrorismiin eli Hizbollahiin. Ja siksi saattaa hyvinkin olla niin, että sikäläiset kristityt vetävät yhtäläisyysmerkin Hizbollahin ja Israelin palestiinalaisten parissa toimivan Hamasin välille. 

Ja katsovat siten myös Israelin muslimien ongelmien johtuvan pikemminkin islamilaisesta terrorismista kuin juutalaisvaltion hallinnosta. 

* * *

Jos näin on – mitä pidän todennäköisenä – olisi hyvä, että asia huomioitaisiin myös Suomessa. Ja erilaisten kansalaisjärjestöjen parissa palestiinalaisten tukemisessa keskityttäisiin toimiin, jotka olisi suunnattu Israeliin sijasta alueen terroristijärjestöjä vastaan. 

Avain tähän muutokseen on Hannu Juusolan ja Timo Stewartin kaltaisilla Lähi-idän asiantuntijoilla, joista varsinkin jälkimmäisellä näyttäisi olevan jonkinlainen sokea piste islamilaisen terrorismin kohdalla. He luovat omilla analyyseillään sen julkisen kuvan, jonka pohjalta myös Suomessa nähdään jopa aseellista kapinaa tukevia banderolleja. 

Toki on selvää, ettei suomalaisissa mielenosoituksissa näkyvillä kannanotoilla ole sinänsä mitään merkitystä Lähi-idän tapahtumille. Parhaimmillaankin se voi tuottaa vain näkyvyyttä ja tuloja länsimaiselle konfliktiteollisuudelle. 

Tämä ei kuitenkaan muuta sitä, että – libanonilaiskristittyjen pyrkimystenkin perusteella –  Lähi-idän ongelmien ratkaisun kannalta olisi tärkeintä vetää kaikki tuki pois Hamasin ja Hizbollahin kaltaisilta jatkuvan konfliktin ylläpitäjiltä. Ja siksi olisi erinomaista ja älyllisesti rehellistä, jos myös suomalaiset palestiinalaisaktivistit suuntaisivat toimintansa Israelin sijasta niitä vastaan.

sunnuntai 14. kesäkuuta 2026

Helsingin sanomat ja suojelupoliisin valvonta

Helsingin sanomat kirjoitti jutun pohjoiskaukaasialaisista muslimimiehistä, jotka ovat suojelupoliisin mukaan uhka Suomen turvallisuudelle. Siinä miehet – vähemmän yllättävästi – kertoivat, etteivät he ole uhaksi kenellekään, eikä toimittaja kyseenalaistanut tätä näkemystä. 

Jutusta ei jäänyt lukijalle käteen kuin se, että osa miehistä on ollut tekemisissä ISIS:ssä toimineen Belgiassa tuomitun terroristin kanssa. Ja siksi ainakin neljän haastatellun pakolaisasema ja oleskelulupa on peruttu ilman muuta perustetta kuin väite heidän aiheuttamastaan turvallisuusuhasta. 

Venäjälle miehiä ei kuitenkaan palauteta, koska siellä heidän henkensä saattaisi olla vaarassa. Ja siksi he elävät jatkossa edelleen Suomessa Kelan toimeentulon varassa, millä – yhden turvallisuusuhaksi luokitellun mukaan – pärjää kyllä. Mutta minkä suojelupoliisi toivoo olevan niin hankalaa, että miehet poistuisivat kaikessa hiljaisuudessa maastamme.

Toimittaja kertoi myös, ettei suojelupoliisi perustele päätöksiään millään tavalla, koska se vaarantaisi tulevaisuuden tiedonhankinnan. Tämä on toki lähtökohtaisesti oikeusvaltion näkökulmasta ongelmallista, mutta maamme turvallisuuden kannalta välttämätöntä. 

* * *

Jutun luettuani jäin hiukan ristiriitaisiin tunteisiin. Onhan selvää, että Suomessa elävien ihmisten turvallisuus on ensisijaisen tärkeää, ja jos joku on sille uhaksi, ei hänen oleskelunsa maassamme ole suotavaa. 

Yhtä selvää on, että suojelupoliisin tulee kyetä suorittamaan tehtäväänsä tehokkaasti, eikä sen toimia tai edes toimintatapoja kannata – eikä edes voi – siksi läpivalaista julkisuudessa. Sen sijaan sitä tulee valvoa ilman julkisuutta. 

Jutussa kerrottiin, että suojelupoliisin päätöksistä voi valittaa hallinto-oikeuteen, mutta se johtaa äärimmäisen harvoin päätösten muuttumiseen. Lisäksi valitusten käsittely tapahtuu sikäli poikkeuksellisesti, ettei valittaja saa tietoa päätösten perusteluista.

Toisin sanoen toimittaja antoi epäsuorasti ymmärtää, että suojelupoliisin toiminnassa olisi sellaisen mielivallan mahdollisuus, joka ei sovi oikeusvaltioon. Ja että sen uhreina olisi juuri nyt joukko muslimimiehiä.

* * *

Jostain syystä HS:n toimitus jätti kuitenkin kertomatta, ettei suojelupoliisi suinkaan ole valtio valtiossa, vaan myös sen toiminta on jatkuvan valvonnan alaista. Tuo valvoja on tiedusteluvalvontavaltuutettu, jonka tehtävänä on vahtia laillisuutta sekä perus- ja ihmisoikeuksien toteutumista tiedustelussa. 

Valtuutettu on itsenäinen ja riippumaton viranomainen, jolla on rajoittamaton tiedonsaantioikeus suojelupoliisin asiakirjoihin ja tietoihin sekä pääsy tiloihin ja tietojärjestelmiin, jotta hän voi tehdä tarkastuksia. Hänellä on myös oikeudessa puheoikeus, ja hän voi kannella tuomioistuimen ratkaisusta, jos se on tehty väärin perustein. 

Tiedusteluvalvontavaltuutettu voi valvoa tiedustelumenetelmien käyttöä myös reaaliaikaisesti, ja hänellä on oikeus keskeyttää niiden käyttö. Lisäksi hänellä on velvollisuus ilmoittaa esitutkintaviranomaisille, jos hän havaitsee laittomuuksia. 

Tiedusteluvalvontavaltuutetun lisäksi eduskunnassa on tiedusteluvalvontavaliokunta, joka valvoo yleisellä tasolla sitä, millaista tietoa tiedustelulla tuotetaan ja miten tiedustelua tehdään. Sillä on oikeus ottaa oma-aloitteisesti käsiteltäväksi mikä tahansa suojelupoliisin valvontaan kuuluva asia ja mahdollisuus laatia mietinnön eduskunnan täysistunnolle, jos se katsoo asian merkityksen vaativan sitä. 

* * *

Minusta näyttääkin siltä, ettei Helsingin sanomat suinkaan pyrkinyt edellä linkittämälläni jutulla suinkaan kertomaan lukijalleen objektiivisesti suojelupoliisin toiminnasta, vaan sen sijaan vaikuttamaan lukijoidensa maahanmuuttopoliittisiin asenteisiin jättämällä jutusta pois oleellisesti asiaan liittyviä faktoja. Tällainen saattaa – muiden salaliittoteorioiden tapaan – olla vaikuttavaa retoriikkaa, mutta samalla myös ilmeisen tarkoituksellista harhaanjohtamista. 

Toki valistuneet lukijat ymmärtävät tämän, mutta valitettavasti kaikki eivät ole sellaisia. Ja siksi laatulehtenä yleisesti pidetyn HS:n artikkelin jutussaan harjoittama puolitotuuden viljely ei ole omiaan parantamaan yhteiskuntamme ilmapiiriä sen enempää kantaväestön kuin maahanmuuttajienkaan kannalta. 

perjantai 8. toukokuuta 2026

Härkää sarvista vai islamia lapsille

Iltalehti tarttui härkää sarvista. Tai pitäisikö sanoa, että se paljasti keisarin uudet vaatteet. 

Tarkoitan lehden juttua suomalaisesta islaminopetuksesta. Se ei nimittäin siinä piilotellut löydöksiään vaan kirjasi suoraan otsikkoon, että "Islamia opetetaan Suomen peruskouluissa vastoin lakia – Opetushallitus myöntää virheen: 'Olemme pahoillamme'".

* * *

Jutun mukaan Suomessa käytettävät islamin oppikirjat ovat tunnustuksellisia, eli niissä harjoitetaan uskontoa, käännytetään oppilaita tai sitoutetaan heitä islamiin sen sijaan, että annettaisiin siitä vain  yleissivistävää tietoa. Tästä IL antaa useita esimerkkejä. 

Siis sellaisia kuin seuraavat: "kaikkein hienoin lahja on, että olemme muslimeja", "paasto on pakollinen aikuisille muslimeille", "islamin mukana tuli naisen tasa-arvo lain edessä" tai "islamissa perheen elatus on miehen uskonnollinen velvollisuus".

* * *

Oppikirjat ovat yksi asia ja toteutuva opetus toinen. Jälkimmäisen osalta voin vain kuvitella, millaista viestiä opettajaksi ryhtynyt käännynnäinen mahtaa jakaa lapsille. Tai kuinka islamilaiseen kulttuuriin syntynyt henkilö opastaa lapsia uskonsa salaisuuksiin. 

Puhumattakaan siitä mahdollisuudesta, että kouluopetuksen hyödyntäminen tulisi mieleen islamistisille toimijoille. Ja he ryhtyisivät käyttämään sitä saadakseen aivopestyä lapsia omaan sairaaseen ideologiaansa ja rekrytoidakseen lisää jäseniä toimintaansa. 

* * *

Näistä syistä on erinomaista, että Iltalehti nosti asian esille. Ja jopa Helsingin sanomat jo pari vuotta sitten. 

Siten enää kaivataan vain Opetushallituksen aktiivisuutta asiantilan korjaamiseksi. Ja ehkäpä myös sen virkailijoilta hiukkasen selkärankaa tarttua aiheeseen. 

Positiivista tässä suhteessa on, että IL haastatteli juttuunsa opetus- ja kulttuuriministeri Anders Adlercreutzia (ruots), joka ei näin voi enää sulkea silmiään tosiasioilta.  Tai ehkä hän on huomannut ongelman jo aiemminkin, koska sanoi haastattelussa olleensa "yhteydessä Opetushallitukseen ja saanut heiltä tietoa, että siellä on meneillään Salam-oppimateriaalin korjaaminen ja että he samalla tarkistavat myös muiden uskontojen oppimateriaalit".

* * *

Lopuksi totean, että nyt esille tulleet islaminopetuksen ongelmat tuskin ratkeavat pelkästään Opetushallituksen tarkastuksella. Ja siksi suomalaisessa yhteiskunnassa pitäisi pohtia järeämpiä ratkaisuja, kuten esimerkiksi kaikille yhteistä uskonnonopetusta. Tai jopa kaiken uskonnonopetuksen sisällyttämistä elämänkatsomustietoon ja sen tekemistä ainoaksi vaihtoehdoksi. 

Selvää on joka tapauksessa se, ettei tunnustuksellinen islamin tai muun uskonnon opetus voi tänä päivänä kuulua koulujen opetukseen. Ja siksi kannatan jälkimmäistä vaihtoehtoa, eli sekulaarin elämänkatsomustiedon laajentamista koulujen ainoaksi katsomusaineeksi.

lauantai 25. huhtikuuta 2026

Saksan ja Ranskan synty

Uskoisin, että suurimmalla osalla suomalaisista on jonkinlainen käsitys Antiikin Egyptistä, Rooman keisarikunnasta, Arabien valtakunnasta, Iso-Britannian imperiumista tai Venäjästä/Neuvostoliitosta sekä niiden vaikutuksesta historian kulkuun. Mutta epäilen, ettei kovinkaan moni ole erityisen perehtynyt keskiaikaiseen Frankkien keisarikuntaan – saati sen merkitykseen tämän päivän Euroopalle.

Tämän valtakunnan tarina alkaa varsinaisesti 700-luvun alussa, jolloin frankkien valtakuntaa hallinneet merovingikuninkaat menettivät valtaansa paikallisille johtajille. Yksi sellainen oli Kaarle Martel, jolta hänen poikansa Pipin Pieni peri asemansa. 

* * *

Pipin ei tyytynyt vain tosiasialliseen valtaan vaan halusi asemalleen myös muodollisen tunnustuksen eli kuninkaan kruunun. Ovelana miehenä hän kääntyi paavin puoleen kysyen "kumpi on oikea kuningas – se jolla on titteli vai se jolla on valta?" Paavi vastasi, että se, jolla on todellinen valta, on oikea kuningas.

Tämän jälken Pipin syrjäytti viimeisen merovingikuninkaan – joka lähetettiin luostariin – ja kruunautti itsensä frankkien kuninkaaksi vuonna 751. Uusi paavi Stefanus II kruunasi hänet uudelleen vuonna 754, jolloin Pipin sai myös pyhän voitelun, mikä teki hänen vallastaan uskonnollisesti oikeutetun. Samalla alkoi kehittyä ajatus, jonka mukaan kuninkaan valta tulee Jumalalta.

* * *

Kruunaus vahvisti Paavin ja Pipinin liittolaisuutta, joka realisoitui sen jälkeen, kun Italian langobardit uhkasivat kirkon keskusta, Roomaa. Paavilla ei ollut omaa armeijaa, joten hän teki sopimuksen Pipinin kanssa, jotta tämä suojelisi paavia sotilaallisesti. 

Vastineeksi Rooman Pyhä istuin sitoutui tukemaan tämän kuninkuutta. Niinpä Pipin hyökkäsi ja löi langobardit sekä lahjoitti heiltä valtaamiaan alueita paaville: näin syntyi Italian niemimaan keskelle Paavin johtama kirkkovaltio.

Pipin teki muutenkin tiivistä yhteistyötä kirkon kanssa tukemalla luostareita, vahvistamalla sen asemaa sekä uudistamalla uskonnollista hallintoa. Lisäksi hän kävi sotia Akvitaniassa (nykyisessä Lounais-Ranskassa) kapinallisia herttuoita vastaan sekä muslimeja vastaan Umayyadien hallussa olleilla alueilla valloittaen muun muassa Narbonnen vuonna 759. 

* * *

Tämä kaikki loi pohjaa tulevalle Karolingien suurvallalle, vaikka Pipin jakoikin valtakuntansa poikiensa Kaarlen ja Carlomanin kesken. Jälkimmäisen kuoltua vuonna 771 Kaarlesta tuli yksin Frankkien kuningas, ja valloitussodat alkoivat.

Ensimmäiseksi Kaarle – joka tunnetaan nykyään yleisesti lisänimellä "Suuri" – käynnisti sodan saksilaisia vastaan vuonna 772. Kyseessä oli pitkä ja brutaali kamppailu nykyisen Saksan alueella, jonka motiiveina olivat sekä Kaarlen pyrkimys alistaa saksit että levittää kristinuskoa. Siihen liittyi myös kuuluisa Verdenin verilöyly (782), jossa teloitettiin tuhansia saksilaisia. 

Langobardien valtakunta kukistui vuonna 774 Kaarlen hyökättyä Italiaan. Hän valloitti pääkaupunki Pavian ja otti itselleen langobardien kuninkaan arvon. Näin valtakunta ulottui etelässä lähelle Roomaa.

* * *

Kaarle soti myös muslimeja vastaan Iberian rajalla Espanjassa ja Pyreneillä, missä hän perusti puskurialueen islamin leviämistä vastaan. Tähän liittyy kuuluisa Roncevaux'n solan taistelu (778). 

Se sai alkunsa, kun Espanjasta vetäytyvän Kaarlen armeijan jälkijoukko joutui väijytykseen Pyreneillä Roncevaux'n solassa. Paikalliset baskit hyökkäsivät ja tuhosivat sen lähes kokonaan. Taistelussa kaatui myös Kaarlen sotapäällikkö Roland. Tapahtuma ei ollut sotilaallisesti ratkaiseva, mutta siitä syntyi myöhemmin kuuluisa sankarieepos Rolandin laulu, jossa hyökkääjät on tosin muutettu muslimeiksi ja Rolandista tehty sankari.

* * *

Kaarle laajensi valtakuntaansa myös itään päin avaareja vastaan ja eteni Tonavalle asti nykyisen Unkarin alueelle. Näin hän sai haltuunsa runsaasti rikkauksia ja vahvisti asemaansa.

Lopputuloksena Kaarle Suuren valtakunta tai sen puoli-itsenäiset vasallivaltiot ulottuivat lounaasta Pyreneiden vuorilta koilliseen Tanskan rajoille ja Balkanin rajoilta Englannin kanaalille. Toisin sanoen Eurooppaan oli jälleen syntynyt jättimäinen keisarikunta.

* * *

Tämä kaikki oli mahdollista, koska Kaarle kävi jatkuvasti sotia eikä antanut vihollisille aikaa toipua. Sen taas mahdollisti hänen hyvin organisoitu armeijansa, joka perustui feodaaliseen järjestelmään: Kaarle määräsi, kuinka monta ja millaista sotilasta kukin alue toimitti. Varakkaimmat lähettivät useampia sotureita ja köyhimmät yhden.

Raskas ratsuväki oli armeijan tärkein voima. Siinä palvelivat aateliset tai varakkaat miehet, joiden varustukseen kuuluivat miekka, keihäs, kilpi ja usein rengashaarniska. Heidän sotapalvelusvelvollisuutensa perustui maanomistukseen.

Jalkaväki koostui tavallisista miehistä, joilla oli kevyempi varustus. He muodostivat enemmistön, mutta toimivat lähinnä ratsuväen tukena ja piirityksissä.

* * *

Kaarle kehitti myös taistelutaktiikkaa: sotaretket tehtiin yleensä kesäisin, ja armeija jaettiin usein useaan osaan, jotka hyökkäsivät eri suunnista. Tämä teki puolustautumisesta vaikeaa. Lopuksi Kaarle varmisti valloitukset rakentamalla linnoituksia ja huoltamalla armeijaa sekä varastoista että paikalliselta väestöltä hankitulla ravinnolla.

Sotilaita motivoi sekä se, että Kaarle johti usein itse sotaretkiä, että kristinuskon levittämisen ajatus. Hallinto järjestettiin jakamalla valtakunta kreivikuntiin, joiden uskollisuutta valvoivat kuninkaan lähettämät tarkastajat.

Kaikki edellä kuvattu johti – ja huipentui – siihen, että Paavi Leo III kruunasi hänet Roomassa keisariksi vuonna 800. 

* * *

Kaarlesta on säilynyt kuvaus hänen hovimiehensä Einhardin kirjoittamana. Sen mukaan hän oli pitkä ja voimakasrakenteinen, noin 190 cm pitkä, vaaleatukkainen ja arvokas. 

Kaarle söi kuvauksen mukaan kohtuullisesti, piti paistetusta lihasta ja vältti liiallista juomista. Hän arvosti sivistystä, yritti opetella kirjoittamaan ja puhui latinaa sekä ymmärsi kreikkaa. Hän kävi roomalaiseen tapaan kylvyissä ja kutsui usein ystäviään mukaan. Johtajana hän oli sekä uskonnollinen että käytännöllinen ja arvosti järjestystä ja kuria.

* * *

Kaarlen jälkeen valtakuntaa hallitsi hänen poikansa Ludvig Hurskas, joka korosti kristillistä moraalia, katumusta ja syntien sovittamista. Hän teki jopa julkisia katumusrituaaleja ja pyrki elämään muutenkin esimerkillisesti. Kirkkopolitiikassaan hän tuki luostareita ja kirkkoa sekä yhtenäisti kirkollista kuria ja luostarielämää tavoitteenaan kirkollisen elämän yhtenäistäminen.

Ludvig jatkoi hallinnollisesti isänsä jalanjäljissä, mutta oli tätä heikompi hallitsija. Hän ei myöskään tehnyt suuria valloituksia, vaikka puolusti valtakuntaansa kapinoita ja ulkoisia uhkia vastaan. Hän teki esimerkiksi viikinkipäällikkö Harald Klakin kanssa sopimuksen rannikkoseutujen turvaamiseksi. 

* * *

Ludvik halusi jakaa valtakunnan neljälle pojalleen. Se ei kuitenkaan sopinut hänen vanhemmille lapsilleen Lotharille, Ludvig saksalaiselle ja Pipin Akvitanialaiselle, joilla oli eri äiti kuin Kaarle Kaljupäällä. Siten valtakunta ajautui pitkiin sisällissotiin, minkä seurauksena jopa Ludvig itse syrjäytettiin hetkeksi keisarin asemasta.

Tämän valtakamppailun ratkaiseva taistelu käytiin kuitenkin vasta Fontenoyssa vuonna 841. Siinä olivat vastakkain Lothar eli vanhin veli, joka vaati koko imperiumia itselleen, sekä Ludvig ja Kaarle Kaljupää, jotka yhdistivät voimansa myöhemmin Strasbourgin valoilla (842). Ne lausuttiin sekä romaanisella kansankielellä että vanhalla saksalla.

Molemmat armeijat koostuivat frankkilaisista ylimyksistä ja heidän joukoistaan, mutta kummallakaan osapuolella ei ollut selvää taktista ylivoimaa, joten voittaja ratkaistiin lähitaistelussa. Taistelusta tuli siten äärimmäisen verinen ja se vei hengen suurelta osalta frankkilaisesta aatelistosta niin, että sitä pidettiin jopa "kansakunnan tragediana".

Lopputuloksena oli Kaarlen ja Ludvigin voitto, mikä johti lopulta Verdunin sopimukseen, jossa valtakunta jaettiin kolmeen osaan, joista kahdesta muodostuivat aikojen kuluessa Ranska (Kaarlen osa) ja Saksa (Ludvigin osa). Lothar sai Italian sekä siitä Pohjanmerelle ulottuvan keskiosan ja jopa keisarin kruunun, mutta hänen valtakuntansa jäi aikojen kuluessa kahden muun jalkoihin, eikä sillä ole nykyisin selvää perillistä.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Seuraako Putinin Venäjä 1900-luvun alun keisareiden ja keisarikuntien jalanjälkiä?
Ääri-ilmiöitä 1650-luvulta
Islam nousi sekasorrosta

lauantai 14. maaliskuuta 2026

Haluammeko säilyttää suomalaisen kulttuurin ja kansalliskielet?

Yle kertoi eilen, että "Suomeen muutetaan nyt ennen kaikkea Aasiasta, kuten Intiasta ja Filippiineiltä". Viimeksi mainittujen "määrä on lähes kuusinkertaistunut. Heitä on haluttu erityisesti hoitotöihin kymmeniin kuntiin."

Vaikka työperäinen maahanmuutto onkin lähtökohtaisesti hyvä asia, on kuitenkin suuri ongelma, että samalla sairaaloihin on syntynyt kielitaito-ongelma. Jopa niin, että "Suomen lähi- ja perushoitajaliitto Superin tekemän jäsenkyselyn mukaan vieraskielisten hoitajien heikko suomen kielen taito aiheuttaa runsaasti vaaratilanteita ja potilasvahinkoja".

Tässä mielessä oli erinomaista, että Ministeri Wille Rydman (ps) on ymmärtänyt asian ja ilmoittanut lähtevänsä "siitä, että kun meillä on valmisteilla ammattihenkilölaki ja lisäksi valvontalain päivitystarpeita, niin tässä yhteydessä lakiin on syytä säätää lupa- ja valvontavirastolle oikeus antaa evästyksiä ja ohjeistuksia kielitaitovaatimuksiin liittyen...  Käytännössä se tarkoittaa sitä, että nostettaisiin hoitohenkilökunnan kielitaitovaatimusta sellaiselle tasolle, että se riittää vaativaan työhön". 

* * *

On itse asiassa merkillistä, ettei Suomessa ole tähän mennessä kiinnitetty tosissaan huomiota työperäisten maahanmuuttajien kielitaitoon. Sairaanhoidon lisäksi tämä ongelma näkyy esimerkiksi palvelusektorilla – kuten ravintoloissa, joissa yhä useampi tarjoilija on kyvytön hoitamaan tehtäväänsä suomeksi tai ruotsiksi.

Suomalaiset toki yleisesti ottaen pystyvät puhumaan kohtuullisesti englantia, joten he kyllä saavat ateriansa ja juomansa ostetuksi myös kielitaidottomalta työntekijältä. Siksi tässä asiassa suurin kysymys ei olekaan palvelun saatavuus tai väärinkäsitykset – jotka terveydenhuollossa voivat olla kuolemanvakavia – vaan suomalaisen yhteiskunnan identiteetin säilyminen. 

Tästä syystä suomalaisten tulisi kysyä itseltään, että haluammeko me luopua kotimaisista kielistämme ja ainutlaatuisesta kulttuuristamme, vai säilyttää ne edelleen pohjana yhteiskuntamme kehittämisessä. Vai tahdommeko siirtyä osaksi anglosaksista kielimaailmaa ja kulttuuria – viimeksi mainitun toki hallitessa jo nyt suurta osaa sen populaareimmasta osasta – tai jopa monikulttuurisuuteen? 

* * *

Tämän lisäksi on syytä huomata, että vaikka englannin kieli ei välttämättä tuokaan mukanaan kulttuuria, ovat erityisesti Pohjois-Afrikasta ja Lähi-idästä peräisin olevat maahanmuuttajat tahtoneet säilyttää – ainakin toistaiseksi – varsin vahvasti oman kulttuurinsa piirteitä, eikä heistä isolla osalla näyttäisi olevan juurikaan halua vaihtaa sitä suomalaiseksi. 

Siksi nyt käynnissä olevan kehityksen vaarana on yhteiskunnan monikulttuuristumisen vahvistuminen ja eri kansanryhmien säilyminen erillään. Tällaisen kehityksen lopputuloksia voimme "ihailla" useissa monikulttuurisissa yhteiskunnissa kuten Sudanissa, Etelä-Afrikassa tai vaikkapa Israelissa. 

* * *

Toki vaihtoehtona on kulttuureiden sulautuminen, kuten on käynyt Yhdysvalloissa. Siellä ajurina on epäilemättä ollut alusta asti englannin kielen ehdoton valta-asema, mikä on pakottanut kaikki ihmiset – heidän alkuperäänsä katsomatta – hoitamaan asiansa yhdellä ja samalla kielellä. 

Tämän seurauksena jokainen Yhdysvaltoihin asettuva ihminen ymmärtää, että heidän on opittava englanti, mikäli aikovat pärjätä uudessa kotimaassaan. Näin lähtökohtaisesti monikulttuurisesta yhteiskunnasta on muotoutunut toimiva valtio, joka on noussut monessa mielessä koko maailman edelläkävijäksi. 

* * *

Siksi Suomen ja suomalaisten on viimeistään nyt valittava, että haluammeko pitää Suomen suomalaisena, muuttaa sen anglosaksiseksi vai tehdä siitä monikulttuurisen yhteiskunnan. Tätä päätöstä ei tehdä pelkästään vallan kammareissa, vaan myös käytännön elämässä. 

Kyllähän esimerkiksi ravintolan omistaja ymmärtää huolehtia työntekijöidensä kielitaidosta, mikäli sen puute johtaa asiakaskatoon. Mutta toisaalta jättää henkilökuntansa kielitaidosta huolehtimisen, jos sillä ei ole vaikutusta liikevaihtoon.

Toisaalta pidän epätodennäköisenä, että hyvinvointialueiden johtajat seisoisivat tumput suorina, mikäli medioissa yleistyisivät jutut, joissa kerrotaan ihmisten menehtymisistä henkilöstön kielitaidottomuuden seurauksena. Mutta olisiko ratkaisu siinä tilanteessa suomen kielen vahvistaminen vai siirtyminen – yliopistojen tapaan – yhä vahvemmin englannin kielen käyttöön.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Irakilaisinaisella oli asiaa
Kansalaisuuskoe
Kotoutumistukea maahanmuuttajille

perjantai 13. maaliskuuta 2026

Muslimitytöt on vapautettava burkasta koko Suomessa!

Vantaa kielsi kasvot peittävien burkien käytön peruskouluissaan. Näin siksi, että kaupungin perusopetuksen johtajan – Ilkka Kalon – mukaan "turvallisuuden ja tunnistamisen vuoksi meidän täytyy tietää, ketkä kouluissa ovat. Myös oppilasarvioinnin vuoksi opettajien pitää tunnistaa oppilaat."

Tämä kuulostaa itsestäänselvyydeltä ja siksi on syytä ihmetellä, että asia nousi päätöksen tasolle vasta nyt, 36 vuotta ensimmäisten somalien Suomeen saapumisen jälkeen. Tai 11 vuotta irakilaisten ja afgaanien suuren kansainvaelluksen jälkeen. 

Parempi tietenkin myöhään kuin ei milloinkaan. Ja siksi on hyvä, että "Suomen Mogadishun" esimerkki on herättänyt myös helsinkiläiset päättäjät. 

* * *

MTV3:n uutisen mukaan esimerkiksi SDP:n kansanedustaja ja kaupunginvaltuutettu Eveliina Heinäluoman mukaan kielto pitäisi saada myös koskemaan Helsingin kouluja. Hän perusteli näkemystään muun muassa lasten vuorovaikutustaitojen kehittymisen turvaamisella sekä sillä, että "täytyy lasten etua katsoa ja varsinkin tyttöjen tasa-arvoa". 

Binga Tupamäki (kok) on puolestaan tuonut esille sen, että vaikka burkia ja niqabeita on "vielä vähän, on tärkeää antaa heti signaali, ettei tasa-arvoinen ja liberaali yhteiskunta hyväksy ääriuskonnollista käytäntöä, jossa naiset tehdään näkymättömiksi" 

Näiden linjausten mukaisesti myös Helsingin valtuuston perussuomalaiset ovat esittäneet, "että Helsingin kaupungin koulujen ja oppilaitosten järjestyssääntöihin lisätään määräys, jonka mukaan opetustilanteissa kasvot ja pään tulee olla näkyvissä opetuksen, arvioinnin ja vuorovaikutuksen turvaamiseksi. Tämän määräyksen tulee koskee kaikkia oppilaita, opiskelijoita, opettajia ja koulun muuta henkilökuntaa yhdenvertaisesti."

* * *

Valitettavasti nämä asiat eivät kiinnosta kaikkia kuntapäättäjiä. Tällainen henkilö on muun muassa Helsingin apulaiskaupunginjohtaja Shawn Huff (vihr), joka on ottanut burkakieltoon kielteisen kannan, koska hänen mielestään burkakiellolle ei ole tarvetta ja se olisi siksi turha. 

Samoilla linjoilla oli Vantaan kaupungin opiskelun ohjaaja Wulayatu Mohamed, jonka mukaan burkan käytön salliminen on tärkeämpää kuin tyttöjen tasa-arvo tai lasten tunnistettavuus koulussa. Niiden sijaan hänestä oli tärkeää, että ihminen "tunnistaa oman itsensä". 

* * *

Minun on suoraan sanoen mahdotonta ymmärtää Huffin ja Mohamedin näkemyksiä. Kasvot peittävät burqat ovat tunnetusti tyttöjen ja naisten alistamisen välineitä, kuten lienevät useimmiten myös ihan tavalliset muslimihuivitkin. Jälkimmäisen toteamiseen ei tarvitse muuta kuin katsoa valokuvia 1970-luvun Iranista tai Afganistanista – eli ajalta ennen islamistivaltaa. 

Siksi olisi hyvä, että maamme muslimitytöt vapautettaisiin burkasta – ja koko huivipakosta – kaikkialla Suomessa. Siis koulujen lisäksi myös niiden ulkopuolella.

Vielä emme valitettavasti ole vielä niin pitkällä, vaan saamme seurata vain sitä, mitä Helsinki ja muut Suomen kunnat päättävät kasvot peittävien, muslimityttöjä alistavien ja heidän sosiaalista kehitystään sekä koulujen päivittäistä toimintaa vaikeuttavien päähineiden käytöstä. On kuitenkin askel oikeaan suuntaan, että vantaalaiset ovat ottaneet koulutyttöjen ihmisoikeudet vakavasti ja toimineet koulujen osalta esikuvana kaikille muille suomalaispäättäjille. 

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Poliisi pidätti miehen Vantaa Länsimäessä
Hallitus sai kansalta valtakirjan kasvojen peittämisen kieltämiselle
Muslimihuiveista tarvitaan tutkimustietoa

maanantai 9. maaliskuuta 2026

Terrorismivaroitus

Luulen, että kaikki suomalaiset ymmärtävät tiettyjen humanitaaristen maahanmuuttajaryhmien olevan vahvasti yliedustettuina tietyissä rikoslajeissa ja sosiaalitukien käytössä. Näin siksi, että vaikka valtamediat ovatkin pidättäytyneet nostamasta näitä seikkoja kovin selkeästi esille, niistä on puhuttu sitäkin enemmän sosiaalisessa mediassa.

Vähemmälle huomiolle on jäänyt erityisesti muslimimaahanmuuton aiheuttama terroririski myös Pohjoismaissa. Tänä aamuna huomasin kuitenkin myöhään eilisiltana päivätyn uutisen,  jonka mukaan "Yhdysvaltojen Tukholman-suurlähetystö on julkaissut varoituksen mahdollisista terrori-iskuista Ruotsissa. Lähetystön mukaan terroristiryhmät ovat suunnittelemassa iskuja."

Varoituksen antaja on sellainen taho, että sillä on epäilemättä ollut käytössään tiedustelutietoja, joiden perusteella asia on nostettu esille. Eikä tietenkään aiemmin tapahtunut räjähdys USA:n Oslon suurlähetystössä vähennä varoituksen uskottavuutta, vaikka toistaiseksi ei olekaan tiedossa johtuiko se terrori-iskusta. 

* * *

Onneksi Suomi on säästynyt pahemmilta terrori-iskuilta, vaikka toki muistamme Turun surulliset tapahtumat takavuosina. Toivoa tietenkin sopii, etteivät ne saa jatkoa myöskään tänä vuonna, vaikka Lähi- ja Keski-idässä kuohuukin. 

Toiveet eivät kuitenkaan vaikuta todellisuuteen, joten myös Suomessa on syytä pyrkiä terrorismiriskin hallintaan. Se tarkoittaa käytännössä ennen kaikkea rajoittamistoimia sellaiselle maahanmuutolle, jonka seurauksena terrorismin riski voisi kasvaa maassamme.

Siksi on syytä panna merkille tyytyväisenä ne toimenpiteet, joita nykyisen Petteri Orpon (kok) hallituksen aikana on toteutettu. Sekä tietenkin antaa ensi vuoden vaaleissa äänensä sellaisille poliittisille ryhmille, joiden voi olettaa suhtautuvan vakavasti maahanmuuton mukana tulevaan terrorismiriskiin. 

Aivan erityisesti olisi vältettävä tässä suhteessa täysin holtittomia poliittisia liikkeitä, joihin lasken mukaan Ruotsalaisen kansanpuolueen, Vasemmistoliiton, Vihreät ja suurelta osin myös Suomen Sosialidemokraattisen puolueen. Näin siitä huolimatta, että viimeksi mainitun piirissä elää edelleen myös isänmaallinen tannerilainen perintö. 

Tässä suhteessa teitä – arvoisat lukijani – saattaa kiinnostaa myös se, kuinka pysyviä puolueiden maahanmuuttopoliittiset asenteet ovat. Ja siksi lopetan tämän merkinnän linkittämällä kesällä 2010 – siis lähes 16 vuotta sitten – julkaisemani kirjoituksen suomalaispuolueiden maahanmuuttopoliittisista asenteista. Ainakin itse hämmästyin sen luettuani, kuinka vähän maailman muuttuminen lopulta vaikuttaa suomalaispuolueiden linjauksiin.

torstai 26. helmikuuta 2026

Suomen ensimmäinen muslimirehtori on Suaad Onniselkä

Helsingin sanomat uutisoi, että Espoolaisen Mainingin peruskoulun rehtoriksi valittiin muslimiksi kääntynyt kantasuomalainen Suaad Onniselkä. Tapaus herätti sosiaalisessa mediassa huomiota, sillä esimerkiksi Torbjörn Hederoxe af Djupsjöbacka kirjoitti, että "Suaad on viisitoista vuotta indoktrinoinut lapsia syvään muhamettilaisuuteen kirjoittaen mm. oppikirjoja asiasta. Mainingissa S2-oppilaita on noin 50%, joten onnea lopuille kantasuomalaislapsille." 

Kyseinen koulu on puolestaan itse ilmoittanut olevansa "moderni musiikki- ja tanssipainotteinen yhtenäinen peruskoulu... tavoitteena on kasvattaa oppilaat työskentelemään yhdessä ja hankkimaan ja soveltamaan itsenäisesti tietoja ja taitoja. Meille tärkeitä arvoja ovat vastuuntunto, suvaitsevaisuus ja terve itsetunto."

* * *

Luin HS:n artikkelin ja kiinnitin huomiota uuden rehtorin linjauksiin opetuksesta. Hänen mukaansa maahanmuuttajilta ei Suomessa vaadita yleensä samanlaista akateemista suoriutumista tai käyttäytymistä kuin kantasuomalaisilta.

Lisäksi hän kertoi, että eri kieli- ja kulttuuritaustaisten oppilaiden kohdalla saatetaan esimerkiksi ajatella, että huono käytös nyt vain kuuluu heidän kulttuuriinsa. Kantasuomalaisen lapsen kohdalla numeroiden laskemisesta sitä vastoin huolestutaan ja asiaan pyritään puuttumaan.

* * *

Mikäli rehtorin huomiot ovat oikeita, on meidän kouluissamme todellinen asenneongelma. Ja siksi on syytä odottaa ja katsoa, mitä Mainingin koulussa tapahtuu tulevina vuosina. 

Koulu itsessään sijaitsee alueella, jossa ulkomaalaisten osuus oli muutama vuosi sitten 36,6 prosenttia alle 16-vuotiaista, joten maahanmuuttajataustaiset koululaiset muodostavat epäilemättä korkean osan opetettavista lapsista vaikka sosiaalisen median väite 50 prosentista olisikin liioittelua. Tosin suurista pakolaismaista ja Lähi-idästä tulleita on "vain" reilut 10 prosenttia itäeurooppalaisten muodostaessa suunnilleen samansuuruisen osuuden.

* * *

Tosiasia kuitenkin on, ettei Suomen kouluissa ole todellakaan onnistuttu maahanmuuttajien suhteen. Siksi maamme ensimmäisen muslimirehtorin suhteenkin on noudatettava sitä tervettä periaatetta, ettei pidä hutkia tutkimatta. 

Tästä syystä on maltettava odottaa ennen johtopäätösten tekemistä, minkälaisia tuloksia uusi rehtori saa aikaiseksi. Mutta samalla opetuksesta vastaavien viranomaisten on oltava hereillä ja osattava viheltää peli poikki, mikäli siihen on syytä – sekä vastaavasti annettava tunnustusta silloin, jos sellaiseen ilmaantuu aihetta. 

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Peruskoulu 2045 – sanahelinää vai perustaitoja?

tiistai 3. helmikuuta 2026

Kuka ottaa vastuun?

Helsingin Sanomat kertoi, että vuonna 1981 syntynyt Abdiasis Hassan Khalif on saanut kolmen vuoden ja kahden kuukauden ehdottomaan vankeuteen 14-vuotiaan tytön törkeästä puskaraiskauksesta, johon osallistui hänen lisäkseen kaksi muuta miestä. Rangaistuksen lisäksi hän joutuu osallistumaan uhrille yhteisvastuullisesti maksettaviin 13 000 euron korvauksiin.

Rangaistus olisi voinut olla pidempikin, mutta oikeus katsoi, että sitä piti lieventää, koska vuonna 2004 tehdystä rikoksesta oli kulunut niin pitkä aika. Niin, luitte oikein, arvoisat lukijani, "pitkä aika". 

Minun mieleeni tuli tapauksesta kaksi asiaa. Ensimmäinen on se, että eikö rangaistuksen lieventäminen edellä mainitsemallani perusteella pikemminkin motivoi rikollisia pakenemaan lain kouraa kuin auttaa heidän kiinni saamisessaan? 

Toinen seikka liittyy siihen, että kyseessä on jälleen yksi osoitus siitä, mihin maassamme harjoitettu maahanmuuttopolitiikka on johtanut ilman, että yksikään sitä kannattanut poliitikko olisi ottanut siitä vastuuta. Ei ensimmäinenkään.

* * *

Jälkimmäisen asian suhteen on syytä huomioida myös toinen uutinen. Ylen mukaan konsulipäällikkö Jussi Tanner haluaisi nimittäin tuoda Al-Holin niin sanotut "suomalaislapset" maahamme.

Näin saattaa hyvinkin tapahtua riippumatta siitä haluavatko he palata koska leirillä on valta vaihtunut.  Tähän mennessä he eivät kuitenkaan ole halunneet.

Siksi on kysyttävä, että kuka ottaa vastuun siitä, ettei tämä ISIS-taustainen joukko aiheuta rikoksia, joista suomalaiset joutuvat kärsimään samaan tapaan kuin alussa mainittu 14-vuotias tyttö. Vai ottaako kukaan?

tiistai 13. tammikuuta 2026

Tanskalainen todellisuus ja Teemu Keskisarja

Yleisradio kertoi, että Tanskassa on noin sata rikollissukua, jotka yhdessä aiheuttavat yhteiskunnalle ainakin miljoonan euron vuosittaiset kustannukset. Se jopa mainitsi, että nämä suvut asuvat tyypillisesti kaupunginosissa, joita Tanskassa kutsutaan haavoittuvaisiksi alueiksi tai rinnakkaisyhteiskunniksi ja ne ovat tyypillisesti maahanmuuttajataustaisia kuten irakilaisia ja palestiinalaisia. 

Jutussa mainittiin myös, että Ruotsissa on samanlaisia sukuja, mutta vielä Tanskaakin enemmän. Tämä ei tietenkään yllätä tämän blogin lukijoita, mutta olisi mielenkiintoista tietää, onko myös Suomessa tällaisia rikollissukuja. 

Jos ja kun sellaisia on, olisi mukava nähdä myös laskelma niiden Suomelle aiheuttamista kustannuksista. Luulen, että summa saattaisi olla täälläkin yllättävän korkea. 

* * *

Viime aikoina on puhuttu paljon maahanmuuton vaikutuksista yhteiskuntaan. Erityistä huomiota tässä suhteessa sai Teemu Keskisarjan Lahdessa pitämä luento historiallisista väestönvaihdoista. 

Luennossaan hän otti esille myös paljon puhutun äärioikeistolaiseksi sanotun "väestönvaihtoteorian" toteamalla, että "en ole koskaan eläessäni kohdannut ihmistä, joka uskoo, että jokin salaliitto vaihtaa valkoisia mustiin taikka päinvastoin". Sikäli väite on uskottava, etten ole minäkään. Ja vielä vähemmän olen tavannut ihmisiä, jotka olisivat itse olleet osallisena sellaiseen.

Sen sijaan olen havainnut, että jopa eduskunnassa on ihmisiä, jotka haluaisivat ottaa maahamme mahdollisimman paljon ihmisiä, jotka sanovat olevansa vainottuja kotimaassaan tai joilla on siellä muuten vain heikot elinolot. Jos näin tehtäisiin, olisi – matemaattisesti vääjäämättömänä – lopputulemana ensin etnisesti suomalaisen väestönosan suhteellisen osuuden lasku ja lopulta sen jääminen vähemmistöksi maassamme. 

Tuosta aiheesta tulin aikanaan tehneeksi myös laskelmia. Niiden mukaan muslimien määrä Suomessa ylittäisi miljoonan rajan vuonna 2037 ja ohittaisi kantasuomalaisten määrän eli 5,5 miljoonaa vuonna 2049. Laskelma perustui muslimien määrän prosentuaaliseen kasvuun vuodesta 1990, mutta viimeisten vuosien aikana heidän maahanmuuttoaan on rajoitettu, joten mainitut islaminuskoisten – ja heidän jälkeläistensä – määrät tullaan saavuttamaan myöhemmin. 

Lopuksi todettakoon, etten itse ollut kuuntelemassa Teemu Keskisarjan luentoa – ja vielä vähemmän osallistunut sitä vastustaneeseen mielenosoitukseen. Oli kuitenkin mielenkiintoista huomata, kuinka paljon Lahden kirjastoon olisi ollut tulossa kuulijoita: sali oli täynnä ja lisäksi sen ulkopuolelle jäi samankokoinen joukko. Sanoisin, että melko suosittu tiedetapahtuma.

Kiitos ajatuksen lukemisesta

Tervetuloa uudelleen!