Esimerkillinen demokratia

Saksan osavaltiovaalit ovat herättäneet poikkeuksellisen paljon huomiota, koska niissä on tapahtumassa historiallinen muutos, jossa Vaihtoehto Saksalle -puolue eli AfD on ajamassa vanhaa vallanpitäjää eli Kristillisdemokraatteja (CDU) pienpuolueeksi. 

Tästä saatiin esimakua pari viikkoa sitten ja lisää on tulossa tänä viikonloppuna Berliinissä ja Mecklenburg-Etu-Pommerissa. Suurimman tyytymättämyyden syynä on saksalainen maahanmuuttopolitiikka, joka on muuttamassa koko yhteiskuntaa rajulla tavalla. 

Maahanmuuttopolitiikan lisäksi Saksassa muuttuu moni muukin asia, koska AfD:llä on myös muita linjauksia, jotka poikkeavat CDU:sta ja sen kanssa vallan jakaneista sosiaalidemokraateista. Niistä esimerkkeinä mainittakoon puolueen euro-, Venäjä- ja ilmastopolitiikka, jotka kaikki poikkeavat Berliinin vallanpitäjien ja myös useimpien muiden eurooppalaisten johtajien näkemyksistä. 

* * *

Kaiken tämän seurauksen AfD:n menestyksen uutisointi on suomalaismedioissa muistuttanut ajoittain katastrofiraportointia (esimerkki, toinen). Ja samalla on unohdettu, että saksalaisessa muutoksessa on kyse – ei enemmästä eikä vähemmästä kuin – esimerkillisesti toimivasta demokratiasta, jossa muutos seuraa poliittisen eliitin kansan tahdon vastaisesta politiikasta. Eli sikäläistä yhteiskuntaa rajusti muuttaneen kehitysmaalaisten kansainvaelluksen sallimisesta. 

Samalla Saksan osavaltioiden poliittinen muutos osoittaa demokratian hienouden, koska se pakottaa vastahankaisen eliitin hyväksymään kansan tahdon. Tämä ei olisi mahdollista näennäisdemokratioissa, kuten Venäjällä tai Kiinassa, mutta Saksassa kansanvalta näyttäisi toimivan.

* * *

Siksi myös meidän suomalaisten – ja meidän medioidemme – olisi syytä ylistää ja juhlia saksalaisen demokratian toimivuutta. Ja samalla rohkaista myös suomalaisia käyttämään sitä valtaa, joka meille on perustuslaissa suotu. 

Sen mukaan "valtiovalta Suomessa kuuluu kansalle". Ja sitä me pääsemme käyttämään seuraavan kerran ensi huhtikuun 18. päivänä.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
AfD:n voitto nostatti älyllistä epärehellisyyttä suomalaispoliitikoissa
Saksalainen vaihtoehto
Eurooppalaisia trendejä ja tulevaisuudennäkymiä

Maahanmuuttajat toivat Suomelle kansainvälistä näkyvyyttä

Simon Hankinson on entinen Yhdysvaltain diplomaatti, joka on palvellut Afrikassa, Aasiassa ja Euroopassa. Hän tarkasteli The Telegraph-lehdessä väitteitä, joiden mukaan mistä tahansa maailmankolkasta peräisin olevat maahanmuuttajat sopeutuvat helposti läntisiin yhteiskuntiin, muuttuvat nettoveronmaksajiksi eivätkä aiheuta länsimaiden asukkaille haittaa. 

Tarkastelunsa kohteeksi hän valitsi paikan, joka on meille tuttu. Se on "kaukainen Suomi, Euroopan unionin laidalla".

* * *

Hankinsonin mukaan monet maat eivät kerää kattavaa tietoa kansallisesta alkuperästä, joka mahdollistaisi vertailut. Suomessa näin kuitenkin tekee Suomen Perusta, jonka analyysi tästä aiheesta paljastaa arvokkaita opetuksia kaikille maahanmuuttajia vastaanottaville maille.

Kirjoittaja kertoi, että Suomessa on noin 600 000 ulkomailla syntynyttä ihmistä ja sellaisia tulee lisää noin 50 000 vuodessa, monet Afrikasta, Aasiasta ja Lähi-idästä. Helsingin seudulla väestöstä yli viidenneksen arvioidaan olevan ulkomaalaistaustaisia. Vuonna 2024 noin puolet uusista tulijoista tuli perheenyhdistämisen kautta.

Hankinson kertoi myös, että somalit olivat kalleimpia, sillä heidän nettokustannuksensa koko elinajalta oli arviolta 951 000 euroa. Irakilaisten kustannus taas oli lähes 700 000 euroa. Kun maahanmuuttajien lapset huomioitiin, nousivat somalialaisten aiheuttamat kulut 1,34 miljoonaan euroon.

Hänen mukaansa jo vuonna 2011 oli laskettu, että Suomessa syntyneen henkilön vuotuinen nettoverovaikutus oli positiivinen, 3 400 euroa. Sen sijaan kaikkien ulkomailla syntyneiden osalta se oli lähellä nollaa, mutta somalien kohdalla miinus 7 900 euroa ja saksalaisten kohdalla plus 5 100 euroa.

* * *

Amerikkalaisdiplomaatin mukaan on liian aikaista tietää varmasti, mitä tapahtuu seuraavien sukupolvien aikana, mutta Suomen havainnot vastaavat Tanskasta, Alankomaista ja muualta Euroopasta saatuja tuloksia. Ja siksi hän kysyy, että jos Yhdysvalloista olisi saatavilla tarkkaa dataa, nähtäisiinkö sielläkin suuria eroja?

Hän huomautti myös, etteivät kaikki maahanmuuttajat ole samanlaisia. Lähtömaa, kulttuuri, koulutus ja maahantulon tapa tuottavat hyvin erilaisia lopputuloksia. Yhteenvetona diplomaatti totesi, että jotkin länsimaiden tällä hetkellä hyväksymät maahanmuuttajaryhmät vähentävät yhteistä verokertymää sen sijaan, että ne lisäisivät sitä.

Hankinson muomautti myös, ettei suuri osa suomalaisista äänestäjistä halua massamaahanmuuttoa, mutta vasemmiston, yritysintressien ja maahanmuuttajaäänestäjien yhdistelmä voittaa vaaleja ja ylläpitää nykytilaa. Myös hyvinvointituista riippuvaiset tulijat tietävät selvästi mitkä poliittiset liikkeet ajavat heidän asiaansa. 

Siksi yli kaksi kolmasosaa maahanmuuttajista äänestäisi vaaleissa vasemmistopuolueita, jotka yleensä kannattavat laajempaa maahanmuuttoa ja universaaleja sosiaalietuuksia.

* * *

Ilmiö ei ole ainutlaatuinen Euroopassa. Minnesotassa 81 prosenttia somalialaistaustaisten kotitalouksista käyttää jonkinlaista liittovaltion sosiaalitukea, kun vastaava luku kantaväestön kotitalouksille on 21 prosenttia. Myös siellä (ja koko Yhdysvalloissa) "useimmat somalialais-amerikkalaiset äänestäjät pysyvät demokraattien tukijoina".

Yhdysvaltojen järjestelmä asettaa perheenyhdistämisen taloudellisten etujen edelle eikä priorisoi niitä potentiaalisia maahanmuuttajia, jotka olisivat tuottavia ja sopeutuisivat parhaiten. Trumpin hallinnon aikana ulkoministeriö on ollut valmiimpi epäämään viisumeita, jos hakijan katsotaan todennäköisesti muodostavan “julkisen rasitteen” (eli kuormittavan veronmaksajien rahoittamia palveluja).

Se on Hankinsonin mukaan hyvä asia, mutta pitkällä aikavälillä maahanmuuton tulisi olla sekä rajoitettua, jotta tulijoiden sopeutuminen voidaan varmistaa, että kohdennettua niihin, jotka ovat nettomaksajia. Näin voitaisiin välttää julkisen talouden heikkeneminen.

* * *

Diplomaatti totesi myös, että Euroopassa on vuosisatojen aikana nähty paljon sisäistä muuttoliikettä ja siirtymisiä, mutta viimeisen 30 vuoden aikana maanosan ulkopuolelta tullut massamaahanmuutto on muuttanut kansakuntien rakennetta merkittävästi. Useissa suurissa eurooppalaisissa kaupungeissa, kuten Lontoossa, kantaväestö on menettänyt enemmistöasemansa. Ja noin kolmannes pariisilaisista on syntynyt ulkomailla.

Hän myös valisti ihmisiä siitä, että ihmisten halu paeta köyhistä maista tulee aina olemaan suurta. Käytännössä se tapahtuu opiskelija-, perheenyhdistämis- ja työviisumien kautta sekä perusteettomien turvapaikkahakemusten avulla. 

Siksi kysymys siitä, jatkavatko kohdemaiden ihmiset äänestämistä näiden kaikkien väylien ylläpitämiseksi, on perustavanlaatuinen. Ja tästä syystä olisi olennaista tarjota äänestäjille tarkkaa tietoa maahanmuuton kustannuksista ja hyödyistä.

* * *

Hankinsonin kirjoitus Telegraphissa ei jäänyt maailmalla huomaamatta vaan maamme maahanmuuttopolitiikan ydinkohdat välitti sosiaaliseen mediaan Visegrád 24 sivusto X:ssä. Lisäksi koko kirjoitus avautui suomalaisen henkilön linkityksestä. 

Telegraphilla on kuukausittain kymmeniä miljoonia lukijoita. Ja Visegrád 24:llä noin 1,7 miljoonaa seuraajaa ympäri maailmaa ja sen viesti oli uudelleenlähetetty tätä kirjoittaessani 669 kertaa. Siten Suomi sai epäilemättä paljon kaivattua huomiota ympäri maailman. 

Toivoa tietenkin sopii, ettei tuo huomio johtaisi lisääntyvään maahanmuuttoon vaan Hankinsonin epäilemättä kaipaamaan poliittiseen heräämiseen länsimaihin kohdistuvan kansainvaelluksen aiheuttamiin haittoihin ja – ennen kaikkea – toimiin sen järkevöittämiseksi. 

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Miksi Espanjan pääministerin suositus Suomelle on huono
Terrorismivaroitus
Latvia kieltäytyy EU:n pakolaispolitiikasta

Totta ja tarua Joulusta

Tänä aamuna joulukiireet on jo melkein ohitettu ja ihmiset käyvät puolilta päivin kuuntelemaan keskiajalta peräisin olevaa joulurauhan julistusta. Illemmalla juhlapöydässä taas luetaan jouluevankeliumia, jossa kerrotaan siitä, kuinka Jeesus-lapsi syntyi neitsellisesti raskaaksi tulleelle Marialle, joka oli mennyt yhdessä kihlattunsa Joosefin kanssa verolle pantavaksi Betlehemiin. 

Tämä kaikille läsimaalaisille tuttu tarina on varsin kaunis kertomus. Lisäksi siihen liittyy monilla sellaisia lapsuudenmuistoja, että niitä halutaan verestää siinäkin tapauksessa, ettei maailmankatsomus ole teistinen. Tämä jos joku osoittaa, että perinteet ovat ihmisille äärimmäisen tärkeitä. 

* * *

Kuten varmaan useimmat teistä – arvoisat lukijani tietävät – monet joulun perinteistä ovat paljon vanhempia kuin kristinusko. Yksi sen lähteistä on roomalaisten Saturnalia-juhla, jota vietettiin viikon mittaisena talvipäivän seisauksen aikoihin.

Saturnaliasta esimerkiksi Wikipediassa annettu kuvaus kuulostaa kovin tutulta, vaikka toki erojakin on havaittavissa muutenkin kuin juhlan kristillisyyden suhteen. Juhlan aikana ihmiset minittäin antoivat toisilleen lahjoja ja tarjolla oli paljon juhlaruokaa, leikkejä ja hauskanpitoa. Mielenkiintoista on myös se, että Saturnalian keskuspaikkana pidetyssä roomalaistemppelissä oli Saturnuksen kulttipatsas, jonka jalat vapautettiin siteistään. 

Toisaalta Saturnaliaa johti sitä varten valittu karnevaalikuningas ja orjat saivat vapaiden ihmisten vapaudet. Se tarkoitti, että he saivat lyödä vetoa, humaltua julkisesti ja heittää hillityn käytöksen viitan yltään ja jopa käyttäytyä julkeasti. Myös kaduilla juhlittiin riehakkaasti. 

Jälkimmäiset roomalaisten tavat eivät kuulu minun ikäluokkani jouluihin, mutta olen ollut huomaavinani, että ainakin juhlimisen osalta Suomi on vähitellen muuttumassa. Enää kaikki eivät vietä joulua kotonaan, vaan ihmiset lähtevät riehakkaille lomamatkoille etelään tai pohjoiseen. Ja ehkäpä yöelämäkin on aiempaa virkeämpää myös niissä kaupungeissa, joissa ihmisten kodit sijaitsevat.

* * *

Muinaisilla roomalaisilla ei ollut joulukuusta eikä joulupukkia. Ensin mainitun alkuperästä ei ole varmaa tietoa. 

Virolaisten mukaan ensimmäinen julkinen joulukuusi oli pystytetty Tallinnaan jo vuonna 1441, mutta latvialaisten arkistolähteiden mukaan joulukuusen olisi tuonut Riikaan Mustapäiden veljeskunta vuonna 1510. Lisäksi tunnetaan kertomus, jonka mukaan joulukuusi olisi peräisin 1500-luvun Saksasta, nykyisen Strasbourgin alueelta. 

Varmaa on kuitenkin, ettei joulukuusiperinne ole peräisin Suomesta tai edes pohjoismaista, koska täällä kuusia alkoi ilmaantua ihmisten koteihin – ensin aatelisille – vasta 1800-luvulla. Tavallisen kansan parissa joulukuusesta tuli yleinen vasta noin sata vuotta sitten.

* * *

Joulupukki toki asuu Suomen korvatunturilla yhdessä muorinsa ja tonttujensa kanssa. Näin siitä huolimatta, että jotkut häneen uskonsa menettäneet luulevat joulupukin syntyneen jonkinlaisena 300-luvulla eläneen Myran piispan Pyhän Nikolauksen perinteenjatkajaksi. 

Vieläkin hassumpaa on se, että amerikkalaiset kuvittelevat joulupukin asuvan pohjoisnavalla ja matkustelevan lentävillä poroilla. Ihan kuin he eivät tietäisi, ettei pohjoisnavalla edes elä poroja. Ja vaikka eläisikin, ne eivät tietenkään osaa lentää. 

Sen sijaan Suomessa on aina elänyt myös joulupukin sukulaisia, nuuttipukkeja ja kekripukkeja. Niiden tiedetään kulkeneen talosta taloon juoden ensinnäkin tarjottuja alkoholijuomia ja toiseksi jaellen kilteille lapsille lahjoja ja kolmantena mahdollisuutena tuhmille risuja. 

Onneksi joulupukki on viime vuosina vähentänyt ensimmäiseksi ja kolmanneksi mainitsemiani harrastuksiaan, ja keskittynyt pikemminkin lasten kirkkailla äänillään esittämien joululaulujen kuuntelemiseen ja lahjojen jakamiseen.

Näillä enemmän tai vähemmän vakavasti otettavilla sanoillani toivotan teille – arvoisat lukijani – oikein hyvää ja onnellista joulua!

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Erilainen joulu

Pyhän maan joululahja
Oikein hyvää ja salaista joulua!

Luonnonsuojelu ja eliöiden sopeutuminen

Luonnon monimuotoisuuden säilymisestä on tullut yhä useamman ihmisen huoli tai suoranainen murhe. Siihen on syynä osittain luonnonsuojelua lobbaavien kansalaisjärjestöjen toiminta, mutta peloille on myös tieteellisiä perusteita. 

Toisaalta ainakin itselleni on syntynyt sellainen epäilys, että ihmiset kuvittelevat eliöiden ja eliöyhteisöjen olevan jollain tavalla erittäin stabiileja ja sopeutumiskyvyttömiä. Eikä heillä ole selkeää käsitystä siitä, että evoluutio sopeuttaa kaikkia eliöitä sellaiseen ympäristöön, joka niitä ympäröi. Ja samalla vähentää eliölajien sukupuuttoriskejä.

Tästä syystä oli mielenkiintoista lukea Saksassa tutkijana toimivan Elizabeta Briskin ja hänen kumppaneidensa julkaisema tutkimusartikkeli, jossa raportoitiin tähän mennessä laajimmasta selvityksestä siitä, miten eliöt sopeutuvat ihmisen muovaamaan ympäristöön. Tutkimuksessa tarkasteltiin Itämeren eteläosissa elävää sinisimpukkaa sekä kahta katkalajia.

Koeasetelmassa verrattiin toisiinsa kunkin lajin erilaisia populaatioita - eli yksilöitä kerättiin kustakin lajista sekä suojelluista ja ihmisen muokkaamista elinympäristöistä. Sen jälkeen niiden kykyä sietää veden suolapitoisuutta sekä veteen liuenneen hiilidioksidin osapainetta näiden lajien luonnonmukaisessa (14-16 °C lajista riippuen) ja epäluonnollisen korkeassa (25-27 °C) veden lämpötilassa. 

Nämä analyysit paljastivat - sinänsä odotetusti - että muokatuista elinympäristöistä peräisin olevat populaatiot suoriutuivat stressaavissa olosuhteissa yleensä paremmin kuin suojelluista elinympäristöistä tulevat populaatiot. Eikä siinä kaikki, sillä eniten muokatuista elinympäristöstä peräisin olevat yksilöt osoittautuivat kaikkia muita kestävimmiksi. 

Tulostensa perusteella tutkijat totesivat, että eliöiden populaatiot sopeutuvat elämään ympäristöissä, joita ihmistoiminta muuttaa. Näin tulee käymään mitä ilmeisimmin myös siinä tapauksessa, että maapallon ilmasto lämpenee tulevina vuosina ja vuosikymmeninä. 

Tutkijat eivät kuitenkaan tulleet maininneeksi raportissaan, että he tulivat samalla falsifioineeksi monien ihmisten ja erityisesti luonnonsuojelijoiden näkemyksen eliöiden ominaisuuksien staattisuudesta. Ja siten tuottaneeksi tieteellistä tietoa, jonka pitäisi vähentää ihmisten murhetta luonnon monimuotoisuuden säilymisestä. 

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Monimuotoisuus tautien taustalla
Lapsiuhreja, sukulaisia ja supernopeaa evoluutiota
Luonnonsuojelubiologian perusteet horjahtivat

Puukottaja tappoi äärimmäisen monikulttuurisessa kaupungissa kolme ihmistä

Päivän uutiset (Yle, Ilta-Sanomat, Etelä-Suomen Sanomat) kertoivat saksalaisessa Solingenin kaupungissa järjestetyssä "Monimuotoisuuden festivaalissa" tapahtuneesta terroriteosta, jossa puukotettiin hengiltä kolme ihmistä. Lisäksi neljä muuta henkilöä on loukkaantunut.

Terroristi oli mieshenkilö, mutta sen tarkempia tietoja en löytänyt suomalaismedioista. Sosiaalisessa mediasta löytyy kuitenkin väite, jonka mukaan puukottaja olisi ollut "arabimaahanmuuttaja". Nähtäväksi jää, onko tämä väite totta vai ei.

Sosiaalisesta mediasta löytyi myös uskottava väite, jonka mukaan samassa Solingenin kaupungissa afrikkalaistaustainen mies oli yrittänyt sytyttää arabitaustaustaisen omistajan ravintolan tuleen kesäkuun lopulla. Jotain meni kuitenkin pieleen, sillä tuhopolttaja onnistui sytyttämään ainoastaan itsensä palamaan.

Kaupungin väestö on hyvin monimuotoista, koska jo vuonna 2020 sen väestöstä noin 35 prosenttia oli muita kuin etnisesti saksalaisia. Suurimpia väestöryhmiä olivat italialaiset, turkkilaiset ja syyrialaiset, mutta kaupungissa asui ihmisiä peräti 140 eri maasta peräisin olevia ihmisiä. Alle kolmivuotiaista lapsista maahanmuuttajataustaisia oli peräti 56 prosenttia, joten enää ei mene kovin kauaa siihen, kun etniset saksalaiset jäävät kaupungissa vähemmistöön.

Toivoa tietenkin sopii, että puukkottaja jäisi kiinni mahdollisimman pian ja saisi teostaan ansaitun rangaistuksen. Ja että saksalaiset kanavoisivat mahdollisen turhautumisensa uussaksalaisiin demokraattisesti eli äänestämällä tulevissa vaaleissa valtaan sellaisia poliitikkoja, jotka osaavat ratkaista maahan syntyneen maahanmuuttajaongelman. 

Meille suomalaisille tapaus toivottavasti kertoo sen, että monimuotoisuudella on hintansa. Ja siksi sen liiallisella lisäämisellä tulisi myös Suomessa olemaan seurauksensa. 

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Maahanmuuttajien tekemä vallankumous
Massamaahanmuutto on EU-nuorison suurin huoli
Monenlaista väkivaltaa ja terrori-iskujen torjuntaa

Punavihreää wokellusta

MTV3 kertoi yksityiskohtaisesti siitä, kuinka pääosin maahanmuuttajataustaisista nuorista koostunut joukkio oli ryöstänyt ja pahoinpidellyt kaksi nuorta miestä Kirkkonummella. Mukana oli ollut myös kantasuomalainen nuori, joka oli kuvannut tapahtumia videolle.  

Jos olisin punavihreä - ja miksipä en näin aamutuimaan olisi - huomaisin tapahtuneessa myös positiivisen piirteen. Onhan nimittäin selvää, että videoita kuvannut kantasuomalainen henkilö ei mitä ilmeisimmin ole rasisti antaessaan videoillaan kunniaa maahanmuuttajataustaisille. Ja siksi esimerkillinen henkilö.

* * *

Muistamme kaikki, kuinka kaunoinen ex-pääministerimme Sanna Marin (sd) kertoi, ettei halua yksityiselämäänsä kommentoitavan julkisuudessa. Tällainen pyyntö on tietenkin sellainen, että perinteisen suomalaisen - yksityisyyttä jopa liiaksi kunnioittavan - kulttuurin omaksuneet ihmiset noudattavat sitä mielellään. 

Sittemmin ex-pääministerimme on alleviivannut tahtoaan julkaisemalla sosiaalisessa mediassa sellaisia kuvia, joista tuskin kukaan on kiinnostunut. Tällaisena lähes ikäloppuna henkilönä kunnioitan tietenkin mielelläni kauniin naisen toivetta.

Valitettavasti nyt kävi niin, että minua kiinnostivat myös saksalaisten näkemykset entisen pääministerimme uuteen uraan. Ja kuinka sattuikaan, olivat germaanit julkaisseet Marinin yksityiselämän kunnioittamisvaatimuksesta huolimatta hänen bikinikuvansa. 

Jos olisin punavihreä wokeltaja - ja miksipä en näin aamutuimaan voisi olla sitäkin - ymmärtäisin tästä, että saksalaiset ovat mitä pahimpia misogyynejä ja sovinisteja sekä tietenkin pesunkestäviä natseja. Ja ihmettelisin, että eivätkö he kadu lainkaan maailmansotien miljoonia uhreja vaatineita ihmisoikeusrikkomuksiaan, vaan katsovat edelleen oikeudekseen rikkoa meidän kauniin Sannamme toiveita vastaan? 

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Mikko Vuorenpää osoitti, ettei ole olemassa yksinkertaisia kysymyksiä
Ministeri Ohisalo, homeopatia ja Itä-Uudenmaan järjestäytyneet nuorisoporukat
Saksan presidentti avasi tien Suomen vaurastumiselle

Palestiinalaisille annettavista kehitysapurahoista

Ulkoministeriön mukaan "Suomen kehitysyhteistyö miehitetyllä palestiinalaisalueella edistää tasa-arvoista ja laadukasta opetusta, hallinnon ja kansalaisyhteiskunnan vahvistumista sekä heikoimmassa asemassa olevien yhteisöjen elinoloja. Suomen tuki kohdistuu Länsirannalle, erityisesti C-alueelle ja Itä-Jerusalemiin, sekä Gazaan."

Sekä edelleen "Suomen kahdenvälinen kehitysyhteistyö suuntautuu vuosina 2021–2024 opetuksen laadun parantamiseen, Palestiinan valtionrakennukseen ja kansalaisyhteiskunnan vahvistamiseen, sekä haavoittuvimmassa asemassa olevien palestiinalaisyhteisöjen kriisinsietokyvyn tukemiseen. Suomen suunniteltu tuki Palestiinalle vuosina 2021–2024 on 28 miljoonaa euroa."

Kuten arvoisa lukijani on huomannut, ei tämä kehitysapu ole johtanut palestiinalaisten määrätietoiseen pyrkimykseen kehittää omia olojaan. Sen sijaan etenkin Gazan alueella on vallassa ollut terroristijärjestö Hamas, joka eilen hyökkäsi yllättäen Israeliin tappaen silmittömästi siviilejä ja murhaten jopa maassa rauhan puolesta järjestetyssä musiikkitapahtumassa vierailleen saksalaisnaisen. Sekä häpäisten hänen ruumiinsa. 

Tämän hyökkäyksen seurauksena Israel pommittaa Gazan kaistaleen rakennukset jälleen kerran murskaksi. Eikä ole epäilystäkään siitä, etteivätkö Hamasin hyökkäyksestä päättäneet johtajat olisi tienneet tästä hyökkäyksensä lopputuloksesta jo etukäteen.

On myös selvää, että Hamasin aseistus on peräisin lähinnä islamistisesta Iranista. Lisäksi on erittäin todennäköistä, että taustalla häärii Putinin Venäjä tavoitteenaan vähentää Ukrainan saamaa tukea lännestä. 

Edelle kirjoittamani perusteella vaadin, että Suomi luopuu palestiinalaisille annettavasta kehitysavusta tuloksettomana rahan tuhlauksena. Lisäksi oletan Petteri Orpon (kok) hallituksen ymmärtävän ilman minun vaatimustanikin, ettei suomalaisten veronmaksajien varoja ole syytä käyttää Gazan alueen mahdolliseen jälleenrakennukseen. 

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Tosiasioiden tunnustaminen tekisi hyvää palestiinalaisille
Iranin palvelus Israelille
Intersektionaalinen feminismi ja pyhän maan ongelmat

Johtaako Rydmanin tapauksen nolo käänne journalistien poliittisten näkemysten selvittämiseen?

Wille Rydmanin (ps) avustaja lähetti saksalaistoimittajalle viestin, jossa hän selvensi asiallisesti poliittisen vasemmiston itseensä kohdistamaa ajojahtia. Siitä syntyi outo näytelmä, jossa - MTV3:n mukaan - "sosiaalisen median viestipalvelu X:ssä (entinen Twitter) kiertää @PistolSolja-profiilin jakama kuvakaappaus, jossa Rühle ihmettelee Rydmanilta saamaansa ´vastenmielistä, myrkyllistä ja aggressiivista viestiä´. Kovaa vauhtia levinneellä päivityksellä on ollut vajaan vuorokauden sisällä (tilanne torstaina kello 13) jo pian puoli miljoonaa näyttöä. Sitä on jaettu uudelleen satoja kertoja ja tykkäyksiä on parituhatta."

Todellisuudessa saksalainen toimittaja Alex Rühle ei ollut saanut viestiä Rydmanilta itseltään - eikä se ollut vastenmielinen, myrkyllinen tai aggressiivinen - ja pahoitteli medioille lähettämässään sähköpostissa asiaa. Häntä olivat kuitenkin ärsyttäneet "Rydmanin toistuvat syytökset kevyin perustein tehdystä ja väärästä raportoinnista". 

Nähtäväksi jää, muuttaako tämä suomalaiselle mediakentälle nolo tapahtumasarja millään tavalla hallitukseen kohdistuvaa ajojahtia. Ja antaako se lopulta Petteri Orpon (kok) kabinetille työrauhan palauttaa Suomi kestävän kehityksen polulle. 

* * *

Tuo polku ei ole sama kuin niin sanottu Ruotsin tie. Siitä saatiin eilen hätkähdyttävä esimerkki, kun  Tanskan poliisi päätti kiristää rajavalvontaansa pohjoiseen naapuriin. Syynä oli Ruotsin heikentynyt turvallisuustilanne ja terrorismiuhka. 

Ruotsin tiestä nähtiin toinenkin esimerkki, kun useat sadat eritrealaiset ryhtyivät tappelemaan keskenään. Vastakkain olivat afrikkalaismaan hallitusta kannattavat ja vastustavat ihmiset. 

Jälkimmäinen tapaus osoitti, ettei holtiton maahanmuuttopolitiikka aiheuta ongelmia pelkästään vastaanottavan maan asukkaiden ja tulijoiden välillä, vaan tuo mukanaan myös lähtömaan ongelmat. Siksi suomalaisen median kaikenlaiseen maahanmuuttoon liittyvä kritiikittömyys ja vasemmistomyönteisyys ovat uhka koko suomalaiselle kansakunnalle. 

Tässä suhteessa oli tärkeää, että Ylen hallintoneuvostoon kuuluva Matti Apunen ehdotti puolueettoman selvityksen tekemistä suomalaisten toimittajien poliittisista kannoista. Tällaisia tutkimuksia on tehty esimerkiksi Ruotsissa, missä - Apusen mukaan - "katsottiin, että se parantaa journalistisen ammatin läpinäkyvyyttä ja lisää journalismin uskottavuutta".

Hän otti kantaa myös siihen, että  nuoremmat toimittajat pitävät yhteiskunnallisen muutoksen ajamista aiempaa tärkeämpänä tehtävänä journalismille. Apunen piti sitä hyvin vaikeana asiana, josta olisi syytä käydä alan sisällä keskustelua, koska "journalismin yleisöjen pitää pystyä luottamaan siihen, että journalismilla on edes pyrkimys tasapuolisuuteen ja useisiin näkökulmiin".

Vähemmän yllättävästi Journalistiliiton puheenjohtaja Hanne Aho sen sijaan näyttäisi halveksivan lukijoiden oikeutta saada puolueetonta tietoa eikä siksi pidä tarpeellisena selvittää toimittajien puoluekantoja. Hänen mukaansa olisi kuitenkin hyvä, jos puoluepoliittisesti aktiivisten toimittajien tausta tuotaisiin esille - toisin sanoen kerrottaisiin vain se tieto, joka on jo muutenkin saatavilla esimerkiksi googlen hakurobotin avulla. 

Toivoa sopii, että nyt nähty Wille Rydmanin poikkeuksellisen noloon lopputulokseen johtanut ajojahti johtaa ihmiset huomaamaan, ettei suomalainen media ole niin luotettava tai avoin kuin sitä kyselytutkimusten mukaan on totuttu pitämään. Ja he heräävät Apusen lailla vaatimaan maamme toimittajakunnan poliittisen vinoutumisen selvittämistä ja avointa tuomista kaiken kansan nähtäväksi.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Ylen gallup: hallituksella on edelleen suomalaisten vankka tuki
Kunniamurha, josta feministit vaikenevat?
Miten vanhat tekstiviestit vaikuttavat Rydmanin, hallituksen ja Helsingin sanomien tulevaisuuteen?

Miten vanhat tekstiviestit vaikuttavat Rydmanin, hallituksen ja Helsingin sanomien tulevaisuuteen?

Helsingin sanomat päätti jatkaa Wille Rydmaniin kohdistuvaa ajojahtiaan julkaisemalla hänen kostonhimoisen ex-tyttöystävänsä viestejä sivuillaan. Lehden mukaan Rydman on "yksityisviesteissään käyttänyt rasistista kieltä ja jakanut rasistisia sisältöjä".

Puheena ovat seuraavat viestit. 

1. "Mutta kun se kielonpentele on tälle tontille kerran tuotu, niin sitähän löytyy kaikkialta kun se leviää ja lisääntyy kuin somali. Eli jos haluat somalikieloja kukkapenkkiin, niin kyllä täältä löytyy ja siirtäminen onnistuu.

Väitettä voi tarkastella sitä taustaa vastaan, että Somaliassa naisten kokonaishedelmällisyysluku on Somaliassa 6,1 ja Suomessakin 3,4. Suomessa somaleiden määrä on kasvanut kolmessa vuosikymmenessä käytännössä nollasta yli 22 000 tuhanteen. 

Tilastojen perusteella Alankomaissa asuu 37 432 somalia, Ruotsissa 57 873, Tanskassa 19 707, Norjassa 36 651.  Britanniassa vuoden 2011 väestönlaskennassa kirjattiin hiukan yli 101 000 asukasta, jotka olivat syntyneet Somaliassa. 

Näillä perusteilla voidaan todeta, että somalit lisääntyvät ja leviävät erittäin tehokkaasti. Siten heidän käyttämisensä nopeasti lisääntyvien ja leviävien kasvien verranteena on tilastojen valossa asiallista. 

Vastaavasti voitaisiin sanoa huonosti leviävästä ja heikosti lisääntyvästä kasvista, että se lisääntyy ja leviää kuin japanilaiset. Ellei jälkimmäinen ole rasismia, ei sitä voi olla ensimmäinenkään - ja joka tapauksessa molemmat antavat asiasta oikean kuvan.

2. "Juuret jaivat maahan sen, lampiman ja poutaisen. Muijan lousin kuitenkin, sen puistikossa raiskasin. Minareetin kutsu soi, terveiset imaami toi: kuolo vaarauskoisen, taivaassa tuo neitsuen."

Tämän runon ensimmäiseen virkkeeseen on mahdotonta liittää minkäänlaista rasismia. Toinenkaan ei nähdäkseni sisällä sitä, koska sen syntymisen taustalla on epäilemättä se tosiasia, että muslimimaahanmuuttajilla on tolkuton yliedustus raiskauksissa. Tämän asian esille nostaminen ei ole rasismia vaan tosiasioiden tunnustamista. 

Kolmas virke viitannee islamilaiseen käsitykseen, jonka mukaan pyhässä sodassa - Jihadissa - menehtyneille taataan paikka paratiisissa neitsyiden seurassa. Teksti on kuitenkin sikäli virheellinen, ettei tämä edellytä vääräuskoisen  tappamista. 

Toisaalta Koraanin mukaan "vuodattakaa pakanain verta missä tahansa heitä tapaattekin. Ahdistakaa ja piirittäkää heitä ja väijykää heitä kaikkialla, mutta jos he kääntyvät (oikeaan Jumalan uskoon), rukoilevat ja antavat almut, niin päästäkää heidät menemään."

Siten tässäkään ei ilmene rasismia, vaan siihen on kiteytetty eräiden islamin pyhien tekstien väkivaltainen ja äärimmäisen uskontorasistinen luonne. Olisi kaikkien kannalta paras, jos muslimit ja etenkin heidän uskonnolliset johtajansa irtisanoutuisivat yksiselitteisesti näistä - ja eräistä muista - osista pyhiä kirjoituksiaan.

3. "Mä kieltäisin silti mieluummin huiveja käyttävät ihmiset kuin ne huivit".

Tämä lausahdus kuulostaa sellaisenaan yksiselitteisesti rasistiselta. Samoin ne viestien kohdat, joissa Rydman on kutsunut "Lähi-idän jeppejä" "käsittämättömiksi apinoiksi". On kuitenkin mahdollista, että Helsingin sanomat on jättänyt kertomatta jotain oleellista niiden viitekehyksestä, kuten se teki Riikka Purran vanhoja viestejä julkaistessaan. 

4. "Vaikka lisääntyisin pikimustan Nigerian neekerin kanssa, niin lapsella olisi silti 26% chanssi saada vihreät silmät".

Tämän väitteen todenperäisyyttä epäilen. Mitään rasistista viestissä ei kuitenkaan ole, ellei sellaiseksi lasketa sanan "neekeri" käyttämistä. Sen osalta on kuitenkin muistettava, että tämän sanan käyttäminen on aiemmin ollut Suomessa aivan neutraalia ja etenkin vanhempi polvi käyttää sitä edelleen neutraalina ilmauksena keskinäisessä kanssakäymisessään.

5. "Me natsit ei oikein tykätä semmoisista jutskujutuista."

Tämä kuulostaa huonolta läpältä, koska mikään muu ei viittaa siihen, että Rydman olisi todellisuudessa kansallissosialisti.

6. "Ne [natsimonumentit] ovat muistoja ikävästä menneisyydestä” ja ”[saksalaiset ovat] ihan umpidaijuja” 

Saksalaisten - samoin kuin kaikkien muidenkin kansojen - olisi tosiaan syytä säilyttää oman historiansa surkeimmista ajoista riittävästi muistomerkkejä, jotta he muistaisivat karmean menneisyytensä. Mikäli he eivät näin tee, voidaan heitä tosiaankin pitää tyhminä: historiahan ei muutu, vaikka sitä jälkikäteen peittelisikin. Siten tähän kohtaan ei sisälly mitään rasistista tai rankkaa. 

Nähtäväksi jää, mitä näiden seitsemän vuotta vanhojen viestien julkisuuteen nostaminen vaikuttaa Rydmanin poliittiseen tulevaisuuteen - ministerinpestiin ja kannatukseen - tai Petteri Orpon (kok) hallituksen tulevaisuuteen. Tai millä tavalla Helsingin sanomien asiakkaat ottavat lehtensä maamme toiseksi suosituimpaan puolueeseen kohdistuvan ajojahdin: hyväksyvätkö he lehden nykylinjan vai lopettavatko tilauksiaan? 

Tässä yhteydessä olisi syytä muistaa myös se, että maamme hallituksessa on aiemmin istunut myös rikoksia tehneitä henkilöitä ja jopa laillista valtiovaltaa vastaan kapinaan nousseita ihmisiä. Rydman taas ei ole näidenkään viestien valossa tehnyt sen enempää rikoksia kuin osallistunut kapinaankaan ja siksi olisi vähintäänkin outoa, mikäli hänen vanhat tekstiviestinsä vaikuttaisivat hallituksen toimintaan. 

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Halla-aho irtisanoutui rasismista ja Helsingin sanomat turkkilaisista apinoista
HS:n Paavo Teittinen on tekemässä juttua Wille Rydmanin viesteistä vuodelta 2016
HS katkeroituneen naisen työkaluna

Terästehdas, hömötiainen ja Rydman

Vihreä siirtymä sai eilen julkisuudessa melkoisen nosteen, kun norjalaisyhtiö ilmoitti aikeestaan perustaa Inkooseen vihreän terästehtaan. Siis sellaisen, joka ei käytä lainkaan fossiilista energiaa, vaan puhtaasti tuotettua vetyä - joka niin ikään tuotettaisiin Suomessa.  

Jos hanke toteutuu, olisi se tietenkin todella iso ja positiivinen asia Suomelle. Vielä ei kuitenkaan kannata nuolaista, sillä mainitulla yhtiöllä ei toistaiseksi ole lainkaan omaa tuotantoa eikä liikevaihtoa - saati rahaa - eikä edes osaamista vety- ja terästehtaiden rakentamiseen.

Nähtäväksi siis jää, onnistuuko norjalaisyhtiö aikomuksessaan vai paljastuuko se aikanaan jonkinlaiseksi vedätykseksi. Tässä vaiheessa kuitenkin vallitsee melkoinen optimismi: poliitikoistamme ainakin Maria Ohisalo (vihr), Annika Saarikkko (kepu), Mika Lintilä (kepu), Timo Harakka (sd), Atte Harjanne (vihr), Anders Adlercreutz (ruots), Arto Satonen (kok), Kai Mykkänen (kok) ja Sanni Grahn-Laasonen (kok) sekä muista toimijoista Elinkeinoelämän keskusliiton pääekonomisti Penna Urrila ja Fingridin toimitusjohtaja Jukka Ruusunen ovat asiasta innoissaan. 

On siis syytä toivottaa hankkeelle hyvää onnea ja menestystä. Sekä kaiken varalta varoittaa suomalaisia päättäjiä sinisilmäisyydestä hankkeeseen mahdollisesti pyydettävän julkisen tuen suhteen. 

* * *

Meille on jo jokin aika sitten kerrottu tutkimuksen osoittaneen, että suomalainen metsätalous on ajanut aiemmin erittäin yleisen hömötiaisen erittäin uhanalaiseksi. Tänä aamuna saimme sitten harvinaista herkkua mielipidekirjoituksesta, jossa saksalaisnimen omaava dosenttismies kyseenalaisti väitteen tutkimuksesta löytämillään puutteilla. 

Dosentin ala ei kuitenkaan ole lintutiede eikä edes mitään sinne päin viittaavaa. Siksi päätin katsoa Google-haun avulla, minkälaisella taustalla hän otti kantaa hömötiaiseen. 

Selvisi, että samanniminen henkilö on ainakin kirjoittanut kirjan valkoselkätikasta - siis toisesta uhanalaisesta linnusta. Sekä kritisoinut maamme suurta hirvieläinkantaa metsien monimuotoisuuden tuhoamisesta. Kyseessä näyttäisi siten olevan oikea lintumies ja luonnonsuojelija. 

Saapa siis nähdä, minkälaisen vastauksen linnuista ja ympäristön monimuotoisuudesta kiinnostunut dosentti tulee aikanaan saamaan. Ettei vain maamme luonnonsuojelijoiden välille olisi syntymässä eripuraisia kuppikuntia?

* *  *

Lopuksi täysin vihreään siirtymään tai ympäristönsjuolejuun liittymätön tunnustus siitä, että olin väärässä. Ex-kokoomuslainen Wille Rydman ei nimittäin valinnut uudeksi puolueekseen Liike Nytiä, vaan Riikka Purran Perussuomalaiset. 

Rydmanin uuden viiteryhmän puheenjohtaja totesi siirtymisen jälkeen puolueen kannalta oleellisen: se "oli tietenkin muutaman viikon takainen syyttämättäjättämispäätös. On oleellista, että henkilö ei ole syyllistynyt rikokseen."

Nähtäväksi jää, miten Rydmanin siirtyminen vaikuttaa asiaan liittyvien puolueiden kannatukseen - eli kuinka moni äänestäjä siirtää kannatuksensa Kokoomukselta Perussuomalaisille. Mielenkiintoista on myös nähdä, kuinka siirtyminen vaikuttaa eräiden muiden kokoomuslaisten tulevaisuuteen: tunteeko esimerkiksi poliittisesti nyt siirtynyttä kansanedustajaa lähellä oleva Atte Kaleva kiinnostusta seurata kollegaansa Riikan siipien suojaan?

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:

Minne vie Wille Rydmanin tie?
Robottihaukasta ratkaisu hanhiongelmaan
Tavoitteena sähköinen yhteiskunta

YK:n turvallisuusneuvoston arvoton näytelmä

Vladimir Putin julisti eilen suuren osan Ukrainasta osaksi Venäjää. Asiassa ei sinänsä ole mitään erikoista, eikä suurin osa maailman valtioista tule hyväksymään tsaarintekeleen ilmoitusta. Päinvastoin, on todennäköistä, että hän tällä toimellaan vain lisäsi länsimaiden ja Ukrainan laillisen hallituksen päättäväisyyttä käydä jo muutenkin Venäjälle tappiolliseksi käynyttä sotaa. 

Kuten olen jo aiemmin todennut, antaa Putinin julistus hänelle näennäisiä oikeuksia Mainilan laukausten tapaan. Nähtäväksi siis jää, kuinka pitkälle hän lopulta menee ja miten länsi siihen vastaa. Toivottavasti maailma ei kuitenkaan ajaudu täysimittaiseen ydinsotaan.

USA ja Albania veivät asian myös YK:n turvallisuusneuvostoon, jossa ainoastaan Venäjä itse äänesti Putinin toimet tuomitsevaa päätöslausumaa vastaan. Ja esti - sinänsä odotetetusti - veto-oikeudellaan sen hyväksymisen. 

Seuraavaksi Venäjän laiton rajojen siirtely etenee YK:n yleiskokoukseen, missä se saannee taakseen murskaavan enemmistön. Mutta siitä huolimatta Putin ei tule perumaan toimiaan, vaan Ukrainan itä- ja eteläosien tulevaisuuden ratkaisevat aseet. 

Tämä kaikki osoitti jälleen kerran kuinka outo järjestö YK lopultakin on. Sehän perustettiin suurimpien voittajavaltojen aloitteesta heti toisen maailmansodan jälkeen edistämään kansainvälistä rauhaa ja turvallisuutta, oikeudenmukaisuutta sekä ihmisoikeuksia. Eivätkä perustajat jättäneet ottamatta itselleen erityisoikeuksia eli turvallisuusneuvoston pysyvää jäsenyyttä ja veto-oikeutta sen päätöksiin.

Tilanne on ollut absurdi jo pitkään, koska osa perustajavaltioista - Ranska, Britannia ja erityisesti Venäjä - on vuosikymmenten kuluessa vajonnut toisen luokan suurvalloiksi. Ranskan ja Britannian edelle ovat erityisesti taloudellisessa mielessä nousseet toisen maailmansodan häviäjät eli Saksa ja Japani ja Venäjä on pudonnut jopa Intian, Italian, Brasilian, Kanadan ja Etelä-Korean taakse. Eikä sen sotilaallinen voimakaan näyttäisi Ukrainan tapahtumien perusteella enää olevan maailmanluokkaa - ellei ydinaseita lasketa.

YK:n perustamissopimus on kuitenkin voimassa oleva sopimus ja sen mukaisesti mennään. Niinpä tästä maailmanjärjestöstä ei ole tulossa ratkaisua. Sen sijaan Putinin johtaman Venäjän ja Zelenskyin Ukrainan tulevaisuuden ratkaisee ennen kaikkea länsimaiden tahto puolustaa Ukrainan itsenäisyyttä eli vastustaa voimapolitiikan käyttämistä valtioiden rajojen siirtämiseksi. 

Nähtäväksi kuitenkin jää, kuinka tulevan talven mahdollinen energiakriisi EU:n alueella vaikuttaa asiaan. Pääkysymykseksi noussee se, tuleeko energiasta Keski- ja Etelä-Euroopassa pula - ja jos tulee, niin asettavatko EU-kansalaiset oman mukavuutensa ukrainalaisten suvereniteetin edelle. 

Ja juuri tämä lienee syy sille, miksi Itämeren NordStream kaasuputket on räjäytetty: sillä varmistetaan se, ettei Keski-Euroopan - erityisesti Saksan - kaasutoimituksia saada ainakaan helposti nostettua pelastamaan mahdollista akuuttia tilannetta. Siten tulevana talvena tullaan mittaamaan erityisesti saksalaisten kestävyys putinilaista voimapolitiikkaa vastaan.  

 

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:

Eskaloituuko mediaspektaakkeli todellisuudeksi Euroopassa?
Saksalaisten harhaluulo johtaa kylmään talven
Mistä YK:n arvoton näytelmä kertoo?

Saksalaisten harhaluulo johtaa kylmään talveen

Venäjän hyökkäys Ukrainaan on ollut vaikeuksissa jo pidempään, koska ukrainalaiset ovat alusta asti puolustaneet maataan korkealla moraalilla. Ja ennen kaikkea koska he ovat jo pitkään saaneet aseapua lännestä.

Samalla on paljastunut, ettei Venäjän suuri armeija ole suorituskyvyltään likimainkaan samalla tasolla kuin läntiset puolustusvoimat. Sama pätee maan tiedustelutoimintaan, jota näyttäisi luonnehtivan vähäinen ammattitaito ja johtajan pelko. 

Toisaalta ei ole mennyt kovin hyvin länsimaillakaan. Niistä erityisesti Saksassa luultiin kylmän sodan jälkeen, että maailman tai ainakin Euroopan rauhantila voitaisiin varmistaa sitomalla valtiot kiinni toisiinsa yhteisillä taloudellisilla intresseillä. Putinin hyökkäys Ukrainaan osoitti tämän kuvitelman harhaluuloksi. 

Valitettavasti juuri EU:n suurin maa eli Saksa tuli kuitenkin uskossaan tehneeksi itsensä suorastaan riippuvaiseksi Venäjän hyväntahtoisuudesta rakentaessaan taloutensa venäläisen fossiilienergian varaan. Ja nyt presidentti Putin pyrkii rapauttamaan länsimaiden tukea Ukrainalle kiristämällä Saksaa kaasutoimituksilla. 

Viimeinen episodi tätä näytelmää nähtiin eilen kun Venäjä väitti, että se joutuu pitämään Nord Stream-kaasuputken suljettuna, koska siinä on Siemensin toteama vika. Tiedämme tämän valheeksi, koska Siemens on kiistänyt väitteen. 

Tapaus on erityisen mielenkiintoinen siitä syystä, että länsimaiden usko taloudellisten sidosten rauhan takaavaan voimaan on syntynyt Euroopan Unionin (ja sen edeltäjien) aikana vallinneesta rauhantilasta Länsi-Euroopassa. Ajatus on kulkenut kutakuinkin siten, että taloussiteiden murtumisesta seuraisi niin ikäviä asioita, ettei kukaan järjissään oleva lähde sellaiseen.

Länsi-Euroopan pitkälle rauhalle on toki muitakin selityksiä, joista vähäisin ei liene kaksi kertaa maailmansodan hävinneen Saksan mahdollinen oppimisprosessi. Siis sen tosiasian tunnustaminen, ettei edes Saksa kykene saavuttamaan sotimalla lisää elintilaa nyky-Euroopassa. 

Ottamatta kantaa siihen, mikä lopultakin on johtanut EU:n pitkään sisäiseen rauhantilaan, jätettiin kaikissa eurooppalaisissa laskelmissa huomioimatta se, että keskinäisiin talousriippuvuuksiin perustuva rauhanrakennelma kaatuu, mikäli jossain suuressa valtiossa nousee valtaan ihminen, joka ei ole "järjissään oleva". Ja ehkä juuri siksi Saksa - ja muutamat vähäisemmät valtiot - eivät huolehtineet varasuunnitelmasta, vaan rakensivat omasta taloudestaan riippuvaisen Venäjästä.

Ja juuri tästä kärsii nyt Saksan ja koko läntisen Euroopan talous. Ja siksi Ukrainan ja koko Euroopan tulevaisuuden kannalta avainkysymys tässä tilanteessa on se, kestävätkö tavalliset eurooppalaiset Venäjän lännenvastaisten toimien seuraukset kylminä talven kuukausina - vai onnistuuko Putin energiakiristyksellään hajottamaan läntisten valtioiden päättäväisyyden. 

Itse en olisi - valitettavasti - valmis lyömään vetoa etenkään saksalaisten kestävyyden puolesta. Sen estää järki, vaikka sydän sanoisikin muuta: ovathan EU-kansalaiset ja siis myös saksalaiset ilmoittaneet kannattavansa Venäjän vastaisia talouspakotteita, mutta vain mikäli he eivät joudu itse maksumiehiksi.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Ukrainan hyökkää - vai hyökkääkö?
Freudilainen lipsahdus ja teknologian taso
EU-kansalaiset haluavat auttaa ukrainalaisia - mikäli siitä ei joudu maksamaan

Verinen sisällissota

Tämä on kahdestoista osa blogimerkintäsarjaa, jossa käyn läpi Suomen historian merkittävimmät vaiheet. Sen yhdennessätoista kirjoituksessa kuvasin, kuinka Suomi - Venäjän maahan kohdistamien sortotoimien johdosta - muuttui kaikille kansalaisille tasa-arvoisen poliittisen vaikuttamisen takaavaksi demokratiaksi. 

Sellaisena Suomi sitten itsenäistyi Venäjän vallankumouksen jälkimainingeissa. Mutta samalla alkoi vanhan - myös kommunistit sisältävän - Sosialidemokraattisen puolueen johtamana Suomen sisällissota. Sen seurauksena kuoli professori Ylikankaan mukaan peräti 36 640 ihmistä - enemmän kuin saman mittaisessa talvisodassa ja väkilukuun nähden enemmän kuin kolmevuotisessa jatkosodassa. 

Kuten tiedetään, sodan voittivat lopulta Mannerheimin johtamat valkoiset, joilla kuitenkin oli aluksi vaikeuksia rekrytoida jopa Etelä-Pohjanmaalla joukkoja maanmiehiä vastaan käytävään sotaan. Tämä tilanne muuttui, kun Mannerheim onnistui riisumaan pienellä joukolla Pohjanmaalla majailevat 7 500 miehen venäläiset joukot. Sen jälkeen rekrytointia markkinoitiin venäläisten maasta poistamisen tarpeella, mikä ratkaisi aiemmat ongelmat. 

Sodan osapuolet olivat lähtökohtaisesti varsin samanvertaiset osaamiseltaan, mutta lopputuloksen ratkaisivat Saksasta saapuneet jääkärit ja lopulta maahan saapunut saksalainen joukko-osasto. Tosiasiassa jälkimmäinen olisi yksinäänkin riittänyt samaan lopputulokseen, vaikka jääkäreitä ei olisi edes ollut.

Sodan ensimmäisenä lopputuloksena syntyneessä valkoisessa Suomessa vallan ottivat sivistyneistö, virkamiehistö, kartanoiden ja tehtaiden omistajat sekä talonpojat. Sen sijaan hävinneet maa- ja teollisuustyöläiset ja maata omistamattomat haja-asutusalueiden asukkaat syrjäytyivät huolimatta äänioikeudestaan. 

Sodan toinen merkittävä lopputulos oli vahvan äärivasemmistolaisen puolueen (SKP) syntyminen maahamme. Sen menestystä ruokki valkoinen mediavalta, jossa punainen terrori tuotiin kyllä korostetusti esiin, mutta kaikkien muistamista valkoisten sodanjälkeisistä hirmuteoista vaiettiin.  

Suomen ajoi sisällissotaan ennen kaikkea Venäjän keisarin kukistumisen myötä syntynyt valtatyhjiö. Hyvin tunnetut - Väinö Linnan popularisoimat ja vasemmiston tänäkin päivänä hellimät - yhteiskunnalliset epäkohdat sen sijaan olivat pikemminkin sodan käyttövoimaa kuin sen syy. 

Maahan nimittäin syntyi valtatyhjiötä täyttämään kaksi militanttia organisaatiota eli puna- ja valkokaartit, joiden yhteenotto varmistui viimeistään silloin, kun porvarien hallitsema senaatti julisti suojeluskunnat hallituksen sotaväeksi. Tätähän punakaartin johto ei tietenkään voinut hyväksyä ja lähti omalta kannaltaan onnettomasti päättyneelle sotaretkelleen.  

Sodan jälkeen käytiin monivaiheinen poliittinen taistelu maan poliittisesta järjestelmästä ja sitä ilmaisevasta hallitusmuodosta. Lopputuloksena päädyttiin kansanvaltaiseen rakenteeseen, johon kuului erittäin vahva toimeenpanovalta. Tämä oli täysin poikkeavaa suhteessa muihin maailmansodan jälkeen itsenäistyneisiin Euroopan valtioihin.

Vahvan toimeenpanovaltansa ansiosta Suomi säilyi demokratiana muiden ensimmäisen maailmansodan jälkeen syntyneiden - eduskuntiensa valtaa korostavien - demokratioiden ajautuessa oikeistodiktatuureiksi. Näin siitä huolimatta, että Suomessakin kommunistit painettiin maan alle ja äärioikeisto pyrki valtaan ylittämällä laillisen menon.

Sarjan kaikki kirjoitukset:
Osa I: Suomen liittyminen osaksi läntistä kulttuuria
Osa II: Suomen tie unionin takamaasta osaksi modernia valtiota
Osa III: Kansan aseman oikeudellinen ja taloudellinen heikentyminen
Osa IV: Suomen historian kurjin aika
Osa V: Voiton tavoittelu pelasti maan
Osa VI: Hyödyn aika
Osa VII: Valistusajan diktaattori edisti kapitalistista taloutta
Osa VIII: Suomen liittäminen Venäjään johti rikollisuuden nousuun
Osa IX: Valistunut itsevaltias käynnisti talouskasvun
Osa X: Suomalaisuuden synty
Osa XI: Suomalainen demokratia ja naisten tasa-arvo
Osa XII: Verinen sisällissota
Osa XIII: Äärioikeiston kapina
Osa XIV: Suomen ensimmäisen tasavallan loppu
Osa XV:Paasikiven-Kekkosen linja
Osa XVI: Nousun ja tuhon kautta uudenlaiseen tulevaisuuteen

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Martti Häikiö ja punainen vallankumous
Me ollaan sankareita kaikki
Afrikkalaisuus Suomen historian valossa

Pari ajatusta Fortumista ja Suomen valtionvelasta

Fortumin seikkailu Saksassa on nyt saavuttanut yhden välivaiheen, kun Suomen ja Saksan hallitukset päättivät hyväksyä mallin, jossa 30 prosenttia yhtiöstä siirtyy saksalaisille. Lisäksi germaanit luotottavat yritystä hybridilainalla, joka on tarvittaessa vaihdettavissa osakkeiksi. 

Jälkimmäinen johtanee ajan myötä siihen, että Saksasta tulee Suomen valtion hallitseman Fortumin sijaan yhtiön suurin omistaja. Lisäksi saksalaiset suostuivat nostamaan kaasun hintaa kuluttajille - mutta vasta syksyllä.

Tässä tilanteessa on syytä huomata professori Timo Rothoviuksen näkemys - johon yhdyn täysin. Sen mukaan Fortumin nykyinen omistuspohja on ongelmallinen, koska valtio omistaa yhtiöstä 51 prosenttia ja loppu on pörssin kautta yksityisissä käsissä. 

Tästä puolisosialistisesta mallista aiheutuu jatkuvasti ongelmia, joista Rothovius mainitsi luonnollisen monopolin eli sähkön siirtoverkkojen myynnin ulkomaiselle Carunalle, minkä seurauksia maksaa tänäkin päivänä suuri osa Suomen kansasta. Samalla ostajalle annettiin "takuut, että se saa kahdeksan prosentin takuutuoton investoinneille. Se oli posketon tuotto siihen aikaan kun korot olivat nollassa, täysin riskittömästä bisneksestä."

Toinen Rothoviuksen kommentti koskee Fortumin johdon ammattitaitoa. Se on tähän mennessä nähdyn perusteella niin heikkoa, että yhtiön tulisi lopettaa kaikki investoinnit Pohjoismaiden ulkopuolelle ja keskittyä sielläkin vain perustoimintoihinsa eli ydin- ja vesivoimaan. Ellei tästä olisi muuta iloa, niin näin toimien lienisi kelvottominnankin yritysjohdon mahdotonta - tai ainakin varsin vaikeaa - tehdä uusia miljardilaskuja suomalaiselle veronmaksajalle.

* * *

Fortumin seikkailujen surullisten vaiheiden yhteydessä on viime aikoina jäänyt vähemmälle huomiolle se, ettei Sanna Marinin (sd) hallitus ole onnistunut millään tavalla vähentämään valtion velkaantumista. Sen itsensä mukaan "valtionvelan määrän arvioidaan kasvavan noin 144 miljardiin euroon vuonna 2023". 

Lisäksi hallitus jättää seuraajilleen lohduttoman tulevaisuudenkuvan, jossa valtionvelan kokonaismäärän suhde bruttokansantuotteeseen nousee - kuin pieni nokipoika vaan - yhä ylöspäin. Vuoteen 2026 mennessä on valtionvelan arvioitu kasvavan noin 165 miljardiin euroon, mikä on noin 54 % suhteessa bruttokansantuotteeseen.

Lukua voinee suhteuttaa sillä, että 165 miljardia euroa jaettuna 5,5 miljoonalla asukkaalla tekee pyöreät 30 000 euroa jokaista suomalaista kohden - vauvasta vaariin. Se tarkoittaa nelihenkiselle perheelle 120 000 euron osuutta yhteisestä velkavastuusta. 

* * *

Toisin kuin poliittisesta vasemmistosta joitain aikoja sitten huudeltiin, juuri nyt näyttäisi siltä, että valtioidenkin pitää jossain vaiheessa maksaa velkojansa. Nähtäväksi jää, kuinka tulevan syksyn aikana käy esimerkiksi hallituksensa kaataneelle Italialle tämän asian kanssa. 

Kuten hyvin muistamme, on Suomi jo aiemmin osallistunut Italian talous- ja velkahuoliin sekä EKP:n mittavien tukiostojen että EU:n yhteisen elvytysvelan rahoittajana. Lienee selvää, että jos Italia tarvitsee syksyn aikana lisätukea, on Suomi jälleen ensimmäisten joukossa tyrkyttämässä avuksi omia miljardejaan. 

No tulipa tästä ryöpytys, joten jätän tällä kertaa tähän. Toivon mukaan te, arvoisat lukijani, annatte turhan pitkän ja monipolvisen ajatusvirtani anteeksi. Pankaa asia vaikka sen piikkiin, että viime aikoina minulla on kesämenojen takia ollut hiukan vaikeuksia päästä näppäimistön taakse, joten ajatuksiini on kertynyt turhankin paljon tähän blogiin purettavaa. 

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Neuvotteluapua Tuppuraiselle
Juho Romakkaniemi piirsi kuvan valtionvelasta
Laillistettu ryöstö

Kuinka Putin joutuu lopettamaan sotansa?

Venäjän Ukrainaan suuntautuneen brutaalin hyökkäyksen painopiste on viime päivinä ollut Severodonetskissa. Tai ainakin sodasta kertonut uutisointi. 

Helsingin sanomien mukaan kaupungin taistelut ovat aaltoilleet, mutta Ukraina hallitsee edelleen kolmannesta kaupungista. Samalla venäläiset tekevät summittaisia iskuja tuhoten kaupunkia pala palalta. Nähtäväksi jää, kuinka käy jatkossa.

Yksittäiset taistelut kuitenkaan harvoin ratkaisevat koko sotaa. Näin tuskin tekee myöskään Severodonetskin yhteenotto. Siksi yksittäisen taistelun raportteja mielenkiintoisempi oli MTV3:n uutinen amerikkalaisen sotahistorioitsijan näkemyksestä. 

Hänen mukaansa "Venäjän menestys ja voimannäyttö Severodonetskissa on harhaa. Venäjän hyökkäys Luhanskissa on diktaattorin epätoivoinen riski, jossa laitetaan peliin viimeinen hyökkäysvoima pyrkimyksenä rikkoa vihollisen taistelutahto... Tämä kuva on harhaa. Venäjän armeija on yhä enemmän loppuun kulutettu joukko, joka ei pysty saavuttamaan selvää voittoa, jos ukrainalaiset jatkavat puolustamista."

Vielä edellistäkin kiinnostavampi kyseisen sotahistorioitsijan havainto oli se, että - paitsi Venäjän - niin myös ukrainalaisten puolella on paikoin näkynyt taistelumoraalin pettämistä. Samoinhan kävi Suomessa vuoden 1944 torjuntataisteluissa, jonka seurauksena säädettiin pikamenettelyllä laki sotaväen kovennetusta rikoslaista, joka johti jopa kuolemantuomioihin. Mutta sen ja samaan aikaan maahan saapuneen saksalaisten sotilaallisen avun kautta saatiin myös joukkojen taistelumoraali palautettua ja vihollinen torjuttua.

Samoin kuin Karjalan kannaksella vuonna 1944, on myös ukrainalaisten kohtalo kiinni taistelumoraalin säilymisestä. Ja länsimaiden roolin osalta myös toimintatapa on edelleen sama kuin saksalaisilla tuolloin, eli riittävän sotilaallisen avun toimittaminen maansa ja samalla koko Euroopan vapauden puolesta taisteleville ukrainalaisille. 

Jos ja kun näin käy, toteutunee amerikkalaisen sotahistorioitsijan ennuste, jonka mukaan Venäjän hyökkäys tulee pysähtymään joukkojen väsymyksen ja kulumisen vuoksi. Siten se ei kykene valtaamaan enempää merkittäviä kaupunkeja vaan joutuu alistumaan tosiasioiden edessä. Sen seurauksena myös yhä harhaisempi Vladimir Putin joutuu lopettamaan sotansa ja/tai tulee syrjäytetyksi maansa johdosta.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Venäläiset sotarikokset perustuvat älylliseen epärehellisyyteen
Vladimir Putin ja kulttuurin synty
Talvisodan seurausten opetus ukrainalaisille

Musta germaanityttö ja Afrikan tähti

Eilinen uutinen oli mielenkiintoinen tapaus. Siis se, kun tummaihoinen saksalainen maantiedon opiskelijatyttö raivostui nähdessään tovereidensa leikkivän jossain opiskelijariennossa Afrikan tähti-pelin rosvoja. 

Tästä suomalainen rasismitutkija Anna Rastas (stalkomm) loihe lausumaan, että "tämä tapaus ja opiskelijoiden toiminta Helsingin yliopistossa ihmetyttää ja huolestuttaa. Ikään kuin he olisivat täysin tietämättömiä näistä keskusteluista. Paitsi opiskelijajärjestöjen, myös yliopiston pitäisi, johtoa myöten, pohtia miten tällaiset tapaukset vältetään jatkossa".

Ja tottahan maantieteen opiskelijat ottivat ja pyysivät anteeksi. Ja koko yliopiston ylioppilaskunta (vihvasfem) aneli armahdusta siitä, ettei sen toiminta ole ollut tarpeeksi antirasistista.

Vielä omituisemmaksi tarina muuttui, kun Iltalehden alkuperäisen jutun jälkeen opiskelijat olivat keskustelleet sosiaalisessa mediassa siitä, ettei saksalainen vaihto-oppilas ollut itse edes paikalla tapahtumassa, eikä kuva ollut hänen ottamansa, eivätkä opiskelijat esiintyneet orjina ja orjanomistajina tapahtumassa. 

Kaiken kukkuraksi ja huipennukseksi saksanafrikkalainen keksi ehdottaa suomalaisille, että Afrikan tähden valmistaminen, myynti ja pelaaminen pitäisi lopettaa. Näin voisimme osoittaa, miten suuri asia rasismi on Suomessakin. Valkoinen etuoikeus tulee pienistä asioista, kuten peleistä, elokuvista, kirjoista ja kartoista.

Koko tarina kuulostaa Keijo Kaarisateen kehittelemältä, elleivät IL:n jutut olisi toimittajan kirjoittamia. Ja ellei kyseinen toimittaja olisi jo ennen tätä kirjoittanut suurta määrää juttuja samaan lehteen. 

Niinpä vaihtoehdoksi jää vain se, että elämme jonkinlaisessa absurdistanissa. Siis syvällä jonkinlaisessa oudossa maailmassa, jossa suuri on muuttunut pieneksi, uteliaisuus uskonkappaleeksi, hyödyllinen hyödyttömäksi, tyhmät viisaiksi ja viisaat idiooteiksi.  

Ellei sitten joku suomalainen voukki tai känseli ole käynyt kuiskuttamassa saksanafrikkalaisen korviin omaa omituista harhauntaan, jota tämä hyväuskoisena toisteli toimittajalle ymmärtämättä puheensa herättävän tavallisten suomalaisten parissa ikäviä tunteita häntä ja hänen kaltaisiaan kohtaan. Mutta jotka - hänen onnekseen - eivät tässä suomalaisessa yhteiskunnassa regoi siten kuin on totuttu näkemään hänen omassa viiteryhmässään. 

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Ville Tavio ja afrikkalainen kulttuuri
Kulttuurisia eroja
Anna Rastas Stalinin jalanjäljillä

Väkivaltaa Bremenissä

Saksassa toimivan maahanmuuttokriittisen Vaihtoehto Saksalle (AfD) -puolueen 66-vuotias kansanedustaja on pahoinpidelty raa´alla tavalla (järkyttävä kuva pahoinpidellystä löytyy täältä) ja tullut todennäköisesti murhatuksi, ellei sivullinen olisi puuttunut tapaukseen. Tekijää ei tiedetä, mutta poliisin mukaan "uskomme, että kyse on poliittisesti motivoidusta teosta".

Tapahtunut pahoinpitely ei tietenkään ole ainutkertainen tapahtuma Saksassa, mutta yhdistettynä muutama päivä sitten AfD:n Döbelnin toimistoon heitettyyn räjähteeseen se saattaa kieliä siitä, että maahan on järjestäytymässä maahanmuuttokriittisyyden suhteen suvaitsematon, laittomuuksiin taipuvainen ja järjestäytynyt joukkio.

Merkittävää tapauksessa on se, että puoluetoimiston tapauksessa on otettu kiinni kolme paikallista saksalaista miestä, iältään 29, 32, and 50 vuotta. Mikäli etniseen tietoon on uskominen, on järjestäytymässä oleva joukkio nimenomaisesti osa saksalaista vasemmistoa. Toivottavasti myös pahoinpitelijät saadaan kiinni, jotta tämä epäilys saadaan joko vahvistettua tai osoitettua vääräksi.

Pahoinpitelyn ja pommihyökkäyksen lisäksi on AfD:tä vastaan tehty pienempiä iskuja. Itäisessä Saksassa sen toimistoihin on viime viikkojen aikana tehty useita vandalismiksi luonnehdittavia tekoja. Tämäkin viittaa poliittisesti motivoituneeseen ja ainakin löyhästi järjestäytyneeseen joukkioon.

Kaiken kaikkiaan näyttää siis siltä, että saksalainen politiikka on tekemässä paluuta 1930- tai 1970-luvulle, jolloin politiikka tehtiin vakavaa väkivaltaa käyttäen. Nähtäväksi jää, mitä maan johto tekee sen suhteen - toistaiseksi on nähty esimerkiksi Saksin osavaltion sisäministerin kehotus taistella AfD:tä vastaan poliittisesti eikä väkivaltaisesti. Muotoilu "taistelu"-sanoineen on kieltämättä tässä tilanteessa vähän erikoinen, vaikka toki sanoma on muilta osin oikean suuntainen.

Tätä taustaa vastaan on hienoa, että Suomessa ei ole syntynyt mittavaa väkivaltaa maahanmuuttokriittisiä tai muitakaan poliittisia toimijoita vastaan, vaikka toki meilläkin on Perussuomalaisten puoluetoimistoa vastaan hyökätty. Toivoa sopii, ettei suomalainen vihervasemmisto seuraa saksalaisten terroristien jalanjälkiä, vaan pitäytyy laillisissa keinoissa asiaansa ajaakseen.

Kantaväestön radikalisoitumisriskin pienentämisen kannalta olikin mukava huomata, että sisäministeri Kai Mykkänen otti tiukan linjan Välimeren taksiliikenteen tukemiseen kun siellä toimiva ihmissalakuljettajien toimintaketjun osanen tarjosi elintasopakolaisia EU-maille. Mykkäsen kieltäytyi ja totesi, että laivoilta Unioniin päästettyjä ihmisiä sijoittelemalla "pikemminkin ylläpidetään kierrettä, jossa Välimeren satamiin kannattaa pyrkiä". Saman olen minäkin ymmärtänyt jo kauan sitten.

Toivotaan siis, että myös Perussuomalaisten ulkopuolella aletaan vähitellen ymmärtää niitä riskejä, joita ns. humanitaariseen maahanmuuttoon liittyy. Ellei muuten, niin Saksan varoittavan esimerkin valossa. Varminta lienee kuitenkin, ettei tähän luoteta vielä kevään vaaleissa.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Saksa on nyt muutoksen kynnyksellä
Sipilä ja Merkel ovat kaivaneet itselleen yhteistä kuoppaa - Orpokin haluaa sinne
Välimeren liikenne ylitti uutiskynnyksen hyvässä ja pahassa

Onnittelut satavuotiaalle veljeskansalle!

Naapurimaamme Viro juhlii tänään sadan vuoden takaista itsenäistymistään. Lämpimät onnittelut sen johdosta Suomenlahden eteläpuolelle.

Viron ja Suomen satavuotis-itsenäisyyspäivät osoittavat, että elämme hienoa vaihetta itämerensuomalaisten historiassa. Vielä hieman yli sata vuotta sitten nämä kansat olivat tyystin vailla omaa valtiota, mutta nyt niitä on kaksi.

Vaikka suomalaiset ja virolaiset ovatkin samaa juurta, on kansojemme historia ollut kovin erilainen. Viro valloitettiin jo keskiajalla saksalaisten ja tanskalaisten voimin: viimeinen itsenäinen alue eli Saarenmaa kukistui vuonna 1227.

Tanska myi omat virolaiset alueensa myöhemmin saksalaisille, jotka hallitsivat maata sen jälkeen tavalliselle kansalle ikävin feodaalisin keinoin. Uuden ajan koittaessa maa jaettiin Puolan ja Ruotsin kesken kunnes jälkimmäinen hankki vuoteen 1645 mennessä omistukseensa koko alueen. Näin Viro joutui samanlaiseksi ruotsalaisen suurvallan resurssiksi ja rahoittajaksi kuten Suomikin.

Suomen ja Viron yhteinen taival päättyi suureen Pohjan sotaan, jonka seurauksena maahan pystytettiin venäläisvalta ja kansa joutui edelleen maan omistaneiden baltiansaksalaisten maaorjuuteen. Se päättyi lopullisesti vasta 1860-luvulla, jolloin talonpojille syntyi mahdollisuus ostaa maansa itselleen. Samalla alkoi kansallinen herääminen kuten täällä Pohjantähden allakin.

Viro sai autonomian helmikuun vallankumouksen jälkeen, jossa bolsevikit perustivat lokakuun vallankumouksen jälkeen oman hallintonsa. Se tunnettiin Viron työkansan kommuunina.

Myös Viron maapäivät oli julistanut itsenäisyyden 24. helmikuuta vuonna 1918. Valtaa se ei kuitenkaan saanut heti, vaan se siirtyi saman tien maan miehittäneille saksalaisille. Nämä lähtivät maasta hävittyään ensimmäisen maailmansodan eli 11.11.1918.

Samalla bolsevikit aloittivat venäläisten tuella hyökkäyksen ja valloittivat maasta laajoja alueita. Tuo taistelu päättyi brittien ja suomalaisten tukemien tasavaltalaisten voittoon. Vuoteen 1920 mennessä oli voitettu sekä omat bolsevikit, venäläiset että myös Viron asioihin sotkeentuneet saksalaisten Freikorps-joukot ja solmittiin Tarton rauha, jossa Viron itsenäisyys tunnustettiin.

Viron ensimmäisen tosiasiallisen itsenäisyyden aika oli poliittisesti osin epävakaa, mutta taloudellisesti menestyksekäs. Maan elintaso nousi Suomea korkeammaksi, mutta kommunistit yrittivät ottaa vallan uudelleen käsiinsä epäonnistuneessa kaappausyrityksessä vuonna 1924.

Myöhemmin maasta muodostui lähes diktatuuri, jossa presidentti Konstantin Pätsin valtaoikeudet olivat vahvat. Sitä vastaan oli oikeistoradikaalia liikehdintää, joka pysyi kuitenkin kurissa. Lopulta maa palautui takaisin muodollisesti demokratiaksi juuri ennen toista maailmansotaa, mutta siitä huolimatta Pätsin valtakausi jatkui.

Toinen maailmansota oli Virolle raskas. Maan yli kulkivat ensin venäläiset, sitten saksalaiset ja jälleen venäläiset, jotka hallitsivat virolaisia sosialismin ikeessä. Virolaiset eivät kuitenkaan alistuneet kohtaloonsa, sillä sotien jälkeen maassa eli metsäveljiä, jotka jatkoivat vastarintaa aina 1950-luvulle.

Neuvostomiehityksen aikana Viroon muodostui suuri venäläisvähemmistö, jonka seurauksena kantaväestön osuus putosi 60 prosenttiin. Näin koko kansakunnan olemassaolo vaarantui vähitellen.

Virolaiset pelasti venäläistymiseltä tosiasiallisen itsenäisyyden palautuminen 20. elokuuta vuonna 1991. Sen jälkeen pinta-alaltaan aiempaa hiukan pienempi maa omaksui varsin puhtaan kapitalistisen talousjärjestyksen, jonka turvin sen hyvinvointi on kasvanut nopeasti. Tässä sitä on auttanut myös EU-jäsenyys, jonka tarjoamat vapaat markkinat ovat olleet maalle siunaukseksi. Samalla maan turvallisuus on taattu Nato-jäsenyyden kautta.

Tänä päivänä sataa vuotta juhlivan Viron elintaso on noussut tasolle, joka ainakin joidenkin näkemysten mukaan vastaa Suomea 1990-luvulla. Siitä maan on hyvä jatkaa, koska niin poliitikoiden kuin kansankin asenne on terveesti isänmaallinen. Se tarkoittaa omaa kulttuuria arvostavaa ja kansainvälisesti avointa asennetta, josta puuttuu suomalaisten poliitikkojen kaltainen rähmällään olo eri suuntiin. 

Tämän pikaisen historiakatsauksen myötä toivotan eteläiselle veljeskansallemme vielä kerran onnea sen pitkän tien kautta saavuttaman itsenäisyyden takia. Ja samalla myös loistavaa tulevaisuutta tuleville vuosisadoille!

Meille suomalaisille tarjoan puolestaan esimerkiksi virolaisten osoittamaa asennetta oman kansakuntansa rakentamisessa - vaikka olemmekin yhä se vauraampi isoveli, se ei tarkoita, etteikö etelänaapurista kannattaisi ottaa monissa asioissa oppia. Onhan hyvin tunnettu tosiasia, että Siperia opettaa - ja sitä opetusta ovat virolaiset saaneet viime vuosisadan puolella kyllikseen.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Eduskunta harvinaisen epä-älyllisellä tuulella
Me ollaan sankareita kaikki
Ristiretkeläisten jäljillä