Suomalaiskoulujen alamäen syyt ovat vihervasemmistolaisissa uudistuksissa

Suomalainen peruskoulu oli aikanaan maailman paras. Sen jälkeen sitä on kehitetty vihervasemmistolaisen ideologian mukaisesti lisäämällä oppilaiden diversiteettiä, ongelmaoppilaisen inkluusiota, tietotekniikan hyödyntämistä ja lasten oikeuksia. Lopputuloksena suomalaisen peruskoulun käyneiden nuorten osaamistaso on laskenut kuin lehmän häntä, vaikka onkin vielä kohtuullisella tasolla.

Siksi oli hyvä, että Helsingin sanomat julkaisi opettajille suunnatun kyselyn tulokset. Niiden mukaan yli 90 prosenttia vastaajista oli jokseenkin tai täysin samaa mieltä siitä, että julkisuudessa välittyvä kuva koulun ongelmista vastaa todellisuutta.

Tietotekniikan hyödyntämisen vähentämistä kaipasi 56,5 prosenttia vastanneista. Negatiivisen suhtautumisen syynä oli se, että oppilaat ovat pahasti koukussa kännyköihinsä, minkä seurauksena erilaiset sovellukset ja pelit vievät valtavan suuren osan heidän ajastaan ja energiastaan. Ja siksi opettajat haluaisivat etenkin kännykät kokonaan pois oppitunneilta.

Jutussa mainittiin myös keskisuomalainen opettaja, jonka mukaan koulujen vaatimustasoa on laskettu niin paljon, että arvosanan 5 voi saada osaamatta oikeastaan mitään. Toinen opettaja taas toteaa sen itsestäänselvyyden, että "avoimet oppimisympäristöt, itseohjautuvuus, laaja-alaiset opintokokonaisuudet ja digitaalisuus eivät voi olla kenellekään hyväksi, elleivät perusasiat ole lapsella ja nuorella ensin kunnossa".

Myös nykyisten vanhempien roolissa on toivomisen varaa. Erään opettajan mukaan nimittäin "osalla on vanhemmuus täysin hukassa. He vaikuttavat olevan lähinnä lapsen teinikavereita."

Niinpä peräti neljä viidestä kyselyyn osallistuneesta opettajasta oli sitä mieltä, että koulunkäyntiä tukevien asenteiden heikkeneminen on heikentänyt oppimistuloksia. Ja siksi kouluihin tarvittaisiin lisää kurinpidon työkaluja, jotta voitaisiin korjata lasten vanhempien aiheuttamia ongelmia.

Toki edelleen on vanhempia, jotka käyttäytyvät aikuisten tavoin. Sen suhteen on vain sellainen ongelma, etteivät nämä jakaudu tasaisesti kautta maan. Niinpä 59,2 prosenttia opettajista oli sitä mieltä, että koulujen eriytyminen on Suomessa todellinen ongelma. 

Tähän liittyvä erityisongelma ovat vieraskieliset koululaiset, joilla ei puutteellisen kielitaidon takia ole edellytyksiä suoriutua koulusta kunnialla. Siksi peräti 68,5 prosenttia opettajista oli sitä mieltä, että erityisen tuen tarpeessa olevia oppilaita pitäisi opettaa erillisissä ryhmissä - eikä siis inklusiivisesti osana tavallisia luokkia.

HS:n jutussa opettajat lähettivät terveisiä myös poliittisille päättäjille. Heidän mukaansa "uudistuksia tehtailevilla virkahenkilöillä on arjesta irtautunut tai jopa vääristynyt ihmiskuva". Niinpä 89,1 prosenttia kyselyyn vastanneista opettajista ei pitänyt avoimia oppimisympäristöjä hyvänä tai tarpeellisena asiana. 

Myöskään ilmiöpohjainen oppiminen ei saanut opettajilta kannatusta. Vain 54,4 prosenttia piti sitä hyvänä tai tarpeellisena uudistuksena koulutyöhön. 

Lisäksi opettajat kertoivat koulujen byrokratian ja hankehumpan vaikeuttavan perustyöhön keskittymistä. Toisin sanoen he kaipasivat vähemmän uudistuksia ja enemmän työrauhaa opetuksen antamiseen - tämä ja muut HS:n jutun esille nostamat asiat pantakoon merkille parhaillaan käynnissä olevissa hallitusneuvotteluissa. 

Ellei näin tehdä, saattaa käydä samoin kuin terveydenhuollon sairaanhoitajien tapauksessa - eli työoloihinsa kyllästyneet opettajat hakeutuvat muihin hommiin. On nimittäin niin, että jo nyt peräti 68,5 prosenttia opettajista on harkinnut alan vaihtoa. 

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Saksalaiset maahanmuuttajat monikulttuurisissa kouluissa
Erittäin valaiseva maahanmuuttaja
Kouluongelmien taustalla ovat juurisyyt, joita kukaan ei uskalla edes mainita

Paperiteollisuus katoaa Suomesta

Suomalainen metsäteollisuus on totuttu näkemään ehkä hiukan vanhahtavana, mutta tasaisesti rahaa talouteemme takovana hyvinvoinnin lähteenä. Onhan se vastannut vajaasta viidenneksestä maamme viennistä ja työllistänyt yli 70 000 ihmistä. Vanhastaan tämän teollisuudenalan varsinainen rahasampo on ollut paperin valmistus, mutta sen aika alkaa digitalisaation takia olla ohi. 

Tästä Metsäteollisuuden taitekohtaan tulemisesta olemme tänä vuonna saaneet uuden muistutuksen UPM:n ja Paperiliiton välisen työehtokiistan muodossa. Eilen asiaa valaisi Björn Wahlroos, joka ilmoitti varsin suorasukaisesti, että "mikäli haluamme, että Suomessa on paperitehtaita, meidän on solmittava uusi sopimus työntekijöiden ja ammattiliittojen kanssa. Sopimuksen on oltava joustavampi, jotta suomalaiset paperikoneet säilyttävät kilpailukykynsä eurooppalaisiin kilpailijoihinsa verrattuna."

Tämän voi tietenkin nähdä joko uhkailuna tai tosiasioiden toteamisena. Paperiliitossa ja yleisemminkin ammattiyhdistysliikkeessä näyttäisi ilmiselvän lakkohalukkuuden perusteella olevan vallalla ensin mainittu käsitys, mutta jälkimmäinenkin näkemys sai ikään eilen lisää uskottavuutta, kun Stora-Enso ilmoitti lopettavansa neljä paperikonetta, joista yhden Suomesta. Lisäksi bumerangin investointihakemukselleen saanut Finnpulp luopui suunnitelmistaan rakentaa Kuopioon sellutehdas.

Näiden lisäksi on huomioitava EU:n komission ja Suomen hallituksen lempilapsi eli vihreä siirtymä. Jos se toteutuu siten, että metsistämme huomattava osa siirtyy kokonaan metsätalouden ulkopuolelle ja lopuissakin siirrytään nykyistä metsänhoitoa vähemmän puuta tuottaviin menetelmiin, on selvää, ettei suomalaisella metsäteollisuudella ole tulevaisuudessa kotimaista raaka-ainetta käytettäväksi likimainkaan yhtä paljon kuin nykyisin. 

Oma veikkaukseni on, että EU:n metsäpolitiikan seurauksena sekä UPM että Stora Enso siirtyvät kansainvälisinä yrityksinä ajan myötä yhä enemmän Suomen ja ehkä myös koko EU:n ulkopuolelle erityisesti ns. bulkkituotannossaan. Samalla maassamme käyttöön jäävät metsävarat siirtyvät yhä enemmän paperintuotannostaan jo aiemmin luopuneen Metsä Groupin käyttöön, koska se on omistusrakenteensa takia sidottu kotimaahan. 

Tähän viittaa se, että yhtiö on tehnyt ja tekemässä kaikkien aikojen suurimpia ja vähän pienempiäkin metsäteollisuusinvestointeja Suomeen. Samalla metsänomistajien saama hakkuutulo tulee laskemaan, koska vihreän kullan ostajien välinen kilpailu pienenee entisestään.

Suomalaisten verotulojen ja kansalaisten hyvinvoinnin kannalta tämän veikkaukseni oikeaan osuminen tarkoittaisi sitä, että meidän olisi onnistuttava korvaamaan puujalkamme haperoituminen jollain muulla tavalla: vaikkapa vihreän siirtymän tuotteilla tai kehittämällä tutkimuksen ja tuotekehityksen kautta metsäteollisuustuotteita, joilla on huomattavasti nykyistä enemmän arvoa, jolloin vähäisempikin metsänkasvu riittäisi entisen kaltaiseen tulovirtaan. Näin siitä huolimatta, että viimeisin sen suuntainen suomalaisinvestointi meni Rotterdamiin.

Mutta toki on edelleen mahdollista, että suomalaisen puunjalostuksen arvon nostamisessa onnistutaan. Tai että Suomen kilpailukyky metsäteollisuuden paperi- tai ainakin sellutuotannon investoinneista saadaan UPM:ää ja Stora-Ensoa tyydyttävään kuntoon ja pessimistinen veikkaukseni osoittautuu sittenkin virheelliseksi. 

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:

UPM:n Rotterdam-päätöksestä seurasi myös hyviä asioita
Oikeudenmukainen kompensaatio hiilinieluista
UPM:n ja ay-liikkeen yhteenotosta

Työpaikat siirtyvät terveydenhuollosta IT-alalle - irakilaisistako uusia linustorvaldseja?

Yleisradio uutisoi tutkimuksesta, jonka mukaan teollisuusmaista häviää robottien vuoksi miljoonia työpaikkoja viidessä vuodessa. Uutisessa ei kuitenkaan mainita tämän muutoksen yhteyttä löperöön maahanmuuttopolitiikkaamme, jota perustellaan usein Suomen vanhenevan väestön tarpeella saada hoitajia sekä taloutemme tarpeella saada uusia työntekijöitä tulevaisuudessa.

Suomalaisen maahanmuuttopolitiikan kannalta oli mielenkiintoista huomata, että maailman talousfoorumi ennustaa murroksen vievän työpaikkoja terveydenhuollossa työskenteleviltä. Itse asiassa heidän tekemänsä hoivatyö on jo nyt alkamassa siirtyä hoivaroboteille.

Tämän kehityksen aikana roboteille annetaan ensin yksinkertaisimmat tehtävät ja tekniikan kehittyessä myös vaativampi kanssakäyminen. Samassa yhteydessä vanhusten saama hoito muuttuu nykyistä edullisemmaksi ja todennäköisesti myös laadukkaammaksi. Siis samalla tavalla kuin on käynyt teollisuudessa.

Lisää työpaikkoja on sen sijaan luvassa IT-alalle - ainakin jos uskomme maailman talousfoorumia. Miljoonien eurojen kysymys kuuluukin, että löytyvätkö uudet suomalaiset linustorvaldsit Somaliasta, Irakista vai Afganistanista tulleista maahanmuuttajista sitten, kun heille ei enää olekaan tarjolla pyllynpesijän tulevaisuutta?

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Ministeri Lindström: tässä lisää keinoja maahanmuuttajien kotouttamiseen
Menestyksen rakennuspalikoita
Keski-idän miehet toteuttamassa Kianderin visiota Itävallassa

Viekää marjatkin metsästä

Luonnonvarakeskus on ajatellut tuovansa kansalaisten käyttöön karttapalvelun, josta jokainen halukas voisi katsoa hyvän marjapaikan. Sitä varten se on tehnyt kyselyitä maanomistajille, jotka ovat kuitenkin ilmaisseet omia apajiaan kovin niukasti.

Tämä salailu on innostanut muutamia toimittajia moittimaan suomalaisten marjastajien itsekkyyttä. Esimerkiksi Mira Mäkelä vetoaa kolumnissaan siihen tosiasiaan, että marjasadosta suurin osa jää Suomessa poimimatta.

Mäkelältä ja muilta asiasta innostuneilta toimittajilta jää kuitenkin huomaamatta, että poimimatta jäävä marjasato ei kasva niiltä marjapaikoilla, jotka ovat aktiivisten marjanpoimijoiden tiedossa. Näin siksi, että niiltä paikoiltahan marjat kerätään joka tapauksessa.

Ainakin minun kesämökkini lähistöllä marjat katoavat joka kesä parhailta paikoilta, valitettavan usein vielä puoliraakoina ihmisten varmistaessa saaliinsa ennen kuin muut saman apajan tuntevat ehtivät saaliinjaolle. Hyvien karttapalvelujen avulla marjojen raakana keräämisen ongelma todennäköisesti pahenisi entisestään.

Itse olen aika laiska marjojen poimija, joten poimin marjoja lähinnä omalta mökkitontiltani. Sen sijaan olen hyvin innokas sienestäjä.

Minulle ei tulisi mieleenkään paljastaa omia sieniapajiani, sillä kerään ne tyhjäksi joka kesä itse. Koska tuntemillani sienestyspaikoilla ei käy muita, jätän pienet kantarellit ja suppilovahverot aina keräämättä, jotta voin seuraavana viikonloppuna poimia ne suureksi kasvaneina. Tämä lisää sienisaalistani merkittävästi joka kesä.

Paljastamalla paikat muille, pienenisi saaliini siis kahdesta eri syystä. Ensinnäkin sienistä osa menisi muiden suihin ja toiseksi joutuisin keräämään ne keskenkasvuisina saaliin menettämisen pelossa. Minulla on siis hyvät syyt pitää käyttämäni sieniapajat omana tietonani.

* * *

Luonnonvarakeskuksen erikoistutkija Mikko Kurttila kertoo, että laitoksella on jo nykyisin marjojen löytämistä auttava palvelu (joka näytti tätä kirjoitettaessa kärsiä häiriöstä). Sen avulla voi etsiä todennäköisiä marjapaikkoja, jotka on määritetty julkisten puustovarantotietojen perusteella.

Tällainen palvelu kuulostaa erinomaiselta, vaikka marjojen olemassaoloa ei voikaan taata. Palvelu kuitenkin auttaa halukkaita löytämään potentiaalisia kohteita marjankeräysretkilleen ilman, että se johdattaa heidät pelkästään niille marjapaikoille, joilta marjat tulevat muutenkin kerätyiksi.

Tästä hyötyy koko suomalainen yhteiskunta toisin kuin siitä, että verovaroin ohjattaisiin entistä suurempi joukko marjastajia niille paikoille, joiden marjat tulevat muutenkin kerätyiksi. Olisi siis hyvä, jos luonnonvarakeskus pitäytyisi marjastuskohteiden osalta nykyisessä palvelutarjonnassaan, mutta lisäisi ihmisten tietoisuutta sen olemassaolosta - itse en ainakaan ollut asiasta tietoinen ennen edelle linkitettyä Kurttilan haastattelua.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Pula luovuttavista koirista
Kuinka turvata kehitysyhteistyön ja luonnonsuojelun rahoitus?
Kyykärmes on terveellinen