Maahanmuuttajayrittäjien veronkierto ja osinkoverotus

Helsingin sanomat oli tehnyt jutun maahanmuuttajataustaisista yrittäjistä ja työntekijöistä, jotka jättävät verojaan maksamatta. Toinen heistä kertoi, että "ei ollut vaihtoehtoja, koska työntekijät suostuivat töihin vain pimeästi. Ei ollut vaihtoehtoja, koska myös kilpailijat rikkovat sääntöjä."

Toisin sanoen haastatellut kertoivat sellaisista asioista, jotka muodostavat kunkin yhteisön sisäisen kulttuurin, joka määrittää sen jäsenten toimintatapoja. Siinä missä joidenkin yhteisöjen jäsenet pitävät tärkeänä yhteiskunnallisten palveluiden kustantamista kaikilta kerätyistä verovaroista, toisissa katsotaan sellainen tarpeettomaksi ainakin omalla kohdalla. 

HS:n haastattelemien henkilöiden mukaan asiaan vaikuttavat myös omat ja sukulaisten odotukset. Eurooppa kun on heille automaattinen rahantekopaikka, josta tänne päässeet voivat aloittaa rahan lähettämisen sukulaisilleen välittömästi maaperälle astuttuaan. Viimeistään tämä saa monet maahanmuuttajat suostumaan pimeään ja alipalkattuun työhön, koska muussa tapauksessa heidän kunniansa sukulaisten silmissä kärsisi.

Siksi mieleeni tuli kysyä, että onko tämä nyt sitten sitä paljon puhuttua työperäistä maahanmuuttoa, joka pelastaa Suomen talouden? Vai onko kyse sittenkin toiminnasta, joka vaikeuttaa rehellisten työnantajien ja työntekijöiden asemaa samoilla markkinoilla?

* * *

Poliitikot eri suunnista vaativat säännöllisen epäsäännöllisesti sekä työperäistä maahanmuuttoa että rehellisten yrittäjien osinkoverotuksen kiristämistä. Esimerkkinä jälkimmäisestä toimikoon vaikka Demokraatti-lehden vuoden takainen otsikko, jonka mukaan "osinkoverotuksen kiristämisellä jopa 800 miljoonaa lisää verotuloja – vaikutukset osuisivat suurituloisimmalle prosentille suomalaisista".

Suomen yrittäjien kyselyn mukaan lähes puolet yrittäjistä kuitenkin sanoo, että osinkoverotuksen kiristys vähentäisi yrityksen kasvuhaluja. Ja osakeyhtiössä toimivista yrittäjistä peräti 64 prosenttia sanoo kiristämisen vähentävän kasvuhalujaan. 

Toisin sanoen osinkoverotuksella olisi mitä todennäköisimmin negatiivinen vaikutus suomalaisten taloudelliseen aktiviteettiin ja siten myös verotuloihin, koska se söisi monen yrittäjän motivaatiota kasvattaa yritystään. 

Siksi jo pelkästään poliitikkojen puhe osinkoverotuksen kiristämisestä pitkittää käsillä olevaa talouslamaa ja heikentää myös työntekijöiden mahdollisuuksia hankkia oma toimeentulonsa työtä tekemällä. 

Siksi oli hyvä huomata Valtiovarainministeri Riikka Purran (ps) kertonneen, että "hallituskauden kaksi viimeistä vuotta me yritämme keskittyä erityisesti myös hyviin asioihin". Siis esimerkiksi ansiotuloverotuksen keventämiseen kaikissa tuloluokissa.

* * *

Ympäristöministeri Sari Multala (kok) on puolestaan todennut, että Suomen suuremmat haasteet liittyvät tällä hetkellä Euroopan unionin maankäyttösektorin päästövähennystoimiin. Näin siksi, että niiden tavoitteet ovat Suomelle hyvin haastavia.

Asiasta kertonut Ylen uutinen ei maininnut mitä Multala tarkoitti tuolla haasteellisuudella. Puhuiko hän maaperän kasvihuonekaasujen mittaamisen ylivoimaisesta vaikeudesta vai jostain muusta? 

Onhan asia tietenkin niin, että sitä mitä ei voida luotettavasti mitata, ei pitäisi myöskään käyttää poliittisena tavoitteena. Saati maksumääräysten perusteena. Ei edes Euroopan Unionissa.

Tähän soppaan on sotkenut lusikkansa myös Luonnonvarakeskuksen tutkimusprofessori Annika Kangas, joka on saanut tehtäväkseen selvittää kasvihuonekaasuinventaarion perusteita maa- ja metsätalousministeriön toimeksiannosta. Hänen mukaansa "laskelmissa käytetyt aineistot ovat järkyttävän huonot. Niiden perusteella on hyvin vaikea saada luotettavia tuloksia. Tyhjästä on paha nyhjäistä."

Taidatkos tuon paremmin sanoa?

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Ilmainen veronkevennys ja metsähakkuiden vähentämisen miljardilasku
Maahanmuuttopolitiikassa on huomioitava tekoäly ja robotit
Huolestuttavaa maahanmuuttokeskustelua

Suometsäprofessori Annamari Laurén: Suomelle miljardilaskua ennakoiva malli on huonosti tehtyä tutkimusta

Suometsätieteen Professori Annamari Laurénin kommentoi Metsälehdessä Suomen soiden hiililaskentaa. Siis juuri sitä asiaa, jonka perusteella maamme joutuu joskus tulevaisuudessa ostamaan muilta mailta miljardeilla euroilla nieluyksiköitä.

Helsingin yliopistossa toimivan kollegan mukaan Luonnonvarakeskusessa (Luke) tehtävä hiililaskenta on huonosti tehtyä tutkimusta, jonka "tuloksia ei voi käyttää mihinkään". Ja listaa näkemyksensä perusteeksi seuraavat siihen liittyvät ongelmat.

"Vesi on ylivoimaisesti tärkein suon prosesseihin vaikuttava tekijä... vesi sademäärä, ja ojan syvyys puuttuvat hiililaskennastamme". 

"Laskennassa maan hiilipäästö riippuu ainoastaan puuston pohjapinta-alasta ja vuoden keskilämpötilasta. Ja kun metsä kasvaa ja vuodet lämpenevät, päästöviisarit osoittavat taivaisiin."

"Hiililaskentamallissa rikotaan keskeisimpiä tutkimuksen periaatteita... Päästömallin selittäjät korreloivat voimakkaasti; mallissa hiiltä virtaa ilmasta maahan ja maasta ilmaan, mutta hiilivirrat eivät ole toisiinsa kytkeytyneitä".

"Mallin lämpötilaherkkyys hipoo taivaita. Kun laboratoriokokeissa maan hiilipäästö lisääntyy 20­–40 prosenttia lämpötilan noustessa kolme astetta, hiililaskennassamme vastaava lisäys on 50–220 prosenttia."

* * *

Nähtäväksi jää, miten Luken hiilenlaskijat vastaavat Laurénin kritiikkiin. Vai vastaavatko? 

Lisäksi on selvää, että hänen esittämänsä seikat vaativat perustellun vastauksen tai vaihtoehtoisesti hiilimallin hylkäämisen sellaisena kuin sitä käytetään juuri tällä hetkellä. Eikä sen perusteella voi missään tapauksessa ryhtyä siirtelemään Suomesta muualle miljardeja euroja ennen kuin mallissa havaitut ongelmat on korjattu. 

Näin tietenkin vain siinä tapauksessa, että Laurén tuntee kommentoimansa asian perinpohjaisesti. Itse en epäile tätä ottaen huomioon hänen tutkimusalansa eli suometsätieteen sekä sen, että hän tullut nimitetyksi Helsingin yliopiston professuuriinsa äskettäin ja osoittauduttuaan kaikkia samaa tehtävää hakeneita kilpailijoitaan pätevämmäksi.

* * *

EU:n Copernicus-ilmastopalvelun mukaan vuosi 2024 oli Euroopassa mittaushistorian lämpimin. Lisäksi Eurooppa on sen ja maailman ilmatieteen järjestö WMO:n mukaan maailman nopeimmin lämpenevä maanosa.

Samojen organisaatioiden mukaan poikkeussäät vaativat maanosassamme viime vuonna ainakin 335 ihmisen hengen ja vaikuttivat muulla tavoin satojentuhansien eurooppalaisten elämään. Taloudelliset tappiot nousivat ainakin 18 miljardiin euroon. 

Kaiken kukkuraksi Euroopan eri osien säätiloissa havaittiin viime vuonna poikkeuksellinen ero. Siinä missä aurinko porotti mantereen itäosassa tehden säästä kuumaa ja kuivaa, läntisessä Euroopassa satoi ja tulvi tavanomaista enemmän. Niinpä  WMO:n pääsihteeri Celeste Saulo kertoi lehdistölle, että "sopeutuminen on välttämätöntä".

Suomessa sää oli viime vuonna Ilmatieteen laitoksen mukaan tavanomaista lämpimämpi, mutta ei kuitenkaan ennätyksellisen kuuma. Talvi oli jopa poikkeuksellisen kylmä, kevät lämpimin sitten vuoden 2016, kesä yhtä lämmin kuin ennätysvuonna 1937 ja syksy maan eri osissa joko harvinaisen tai poikkeuksellisen lämmin. 

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Kun jäät lähtivät järvistä jo helmikuussa ja teinit joutuivat töihin
Hiilinieluja vai veroeuroja?
Tekninen muutos halpuutti Suomen hiilimaksuja 80 prosentilla

Ylen juttu Kalifornian metsäpaloista sisälsi virheellisen väitteen

Ylen juttu kertoi, että "ilmastotutkijat ovat panneet merkille, miten muutokset toisella puolella maapalloa vaikuttavat myös Kalifornian oloihin... Kun arktisten alueiden merijää lämpenemisen takia hupenee, merivesi lämpenee ja siitä haihtuu yhä enemmän kosteutta ilmakehään pohjoisnavan yläpuolelle. Se vaikuttaa maapallon pohjoisosaa kiertävään suihkuvirtaukseen niin, että Yhdysvaltain länsiosien yllä vaikuttava korkeapaineen alue vahvistuu... Tämä taas merkitsee voimakkaampaa kuivuutta ja itätuulia Kaliforniaan."

Kiinnitin jutussa huomioni sanoihin "Kun arktisten alueiden merijää lämpenemisen takia hupenee", koska olen seurannut tuon merijään kehitystä vuodesta 2017 lähtien. Pian sen jälkeen eli tammikuusta 2018 alkaen olen vuosittain laskenut ilmakehän vuosittaisen hiilidioksidipitoisuuden ja pohjoisen merijään kunkin vuoden minimipinta-alan (eli syyskuisen pinta-alan) välisen tilastollisen yhteyden. 

Näin tein siis myös tänä vuonna samaan tapaan kuin tammikuussa 2018 ja sain lopputulokseksi seuraavan kuvaajan. Siihen on kunkin vuoden kohdalle merkitty se vuosien määrä, jolloin ilmakehän hiilidioksidipitoisuuden ja merijään pinta-alan välillä voidaan havaita tilastollisesti merkitsevä yhteys.

Kuvasta näkyy siten se, että vuoden 1979 jälkeen tällainen yhteys voidaan nähdä vasta vuosien 1979-2009 välisestä tilastotiedosta laskettuna eli 30 vuoden jälkeen. Vuonna 2001 vastaava yhteys saavutetaan kuitenkin jo kymmenessä vuodessa eli vuoteen 2011 mennessä. Tämä tarkoittaa, että ilmakehän hiilidioksidilla ja merijäällä on oleellisesti tiiviimpi yhteys - joko syy ja seuraus tai korrelaatio - vuoden 2001 jälkeen verrattuna siihen, mitä se oli vuoden 1979 jälkeisinä vuosina. 

Vuoden 2002 jälkeen näyttäisi kuitenkin tapahtuneen merkittävä muutos, koska ilmakehän hiilidioksidipitoisuuden ja merijään pienenemisen välille saadaan kyseisestä vuodesta alkaen tilastollisesti merkitsevä yhteys vasta 22 vuoden jälkeen eli viime vuoteen mennessä. Eikä merkitsevää yhteyttä havaita sen jälkeen lainkaan, minkä takia olen värjännyt vuosien 2003-2022 pylväät punaisiksi eli ne osoittavat pelkästään tilastolliseen testaukseen käytettävissä olleiden vuosien määrän.

Edelle kuvaamissani laskelmissa olen käyttänyt Mauna Loalta mitattua ilmakehän hiilidioksidin pitoisuutta. Sen kasvu on ollut tasaista tai lievästi kiihtyvää, kuten alle kopioimastani kuvasta näkyy. 

Tämä tarkoittaa, että ilmakehän hiilidioksidipitoisuus korreloi vahvasti ajan kanssa. Eli myöskään ilmastonmuutoksen ajallisen edistymisen ja arktisen merijään pinta-alan välillä ei ole ollut tilastollisesti merkitsevää yhteyttä ainakaan viimeisten parinkymmenen vuoden aikana. 

Asiaa voi tietenkin tarkastella myös suoraviivaisemmin katsomalla yksinkertaisesti pohjoisen napajään pinta-alan syyskuista kokoa, kuten tässä kuvassa.

Siitä nähdään, että pohjoisen merijään sulaminen on - ainakin toistaiseksi - loppunut vuoden 2007 jälkeen. Eikä sillä siten näyttäisi olevan mitään tekemistä Los Angelesin tämän vuoden maastopalojen kanssa. 

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Elämme juuri nyt kylmintä aikaa lähes 500 miljoonaan vuoteen
Nuorten ahdistuneisuus ja USA:n metsäpalot
EU:n komission ja Kanada metsäpalojen välinen yhteys

Sulaako arktinen merijää ilmakehän kasvihuonekaasujen lisääntyessä?

Kulunut vuosi on Ilmatieteen laitoksen mukaan ollut Suomessa jonkin verran tavanomaista lämpimämpi. Sen mittausten mukaan "koko maan keskilämpötila oli noin 3,2 astetta, mikä on 0,3 astetta yli pitkän ajan eli vuosien 1991‒2020 keskiarvon. Vuosikeskilämpötila vaihteli lounaissaariston reilusta +7 asteesta Lapin luoteisosan noin -1 asteeseen."

Sen sijaan Kiinassa kulunut vuosi oli koko sikäläisen mittaushistorian kuumin. Lisäksi sitä - Helsingin sanomien mukaan - "koettelivat viime vuonna myös useat sään ääri-ilmiöt ja helleaaltojen jaksot".

Eikä ihme, sillä joulukuun alun uutisten mukaan kulunut vuosi oli koko maailman mittakaavassa koko mittaushistorian kuumin. Siksi oli jännittävää palata vanhaan harrastukseeni eli ilmakehän hiilidioksidin ja ilmastomallien mukaan muuta maailmaa nopeammin lämpenevän arktisen alueen jääpeitteen kehitykseen. 

Alla olevassa kuvassa on esitetty tuon jääpeitteen vuosittaisen keskipinta-alan vaihtelu koko sen mittaushistorian aikana. 

Siitä nähdään, että huolimatta maanpinnan sääasemilla tapahtuneiden mittausten mukaisesta poikkeuksellisen lämpimästä vuodesta, on pohjoisen napajään keskikoko itse asiassa ollut viime vuodet pikemminkin kasvusuunnassa kuin pienenemään päin. 

Seuraavaan kuvaan piirsin ehkä vieläkin mielenkiintoisemman kuvaajan. Se on pohjoisen merijään syyskuisen pinta-alan keskikoko - eli siis sen kuukauden pinta-ala, jolloin jää on pienimmillään.

Kuten arvoisa lukijani huomaa, oli pohjoisen merijään pinta-ala viime syyskuussa varsin pieni. Ei tosin mittaushistorian pienin, vaan toiseksi pienin. 

Siksi - tai siitä huolimatta - tartuin suurella innolla siihen tehtävään, jota olen vuodesta toiseen ratkonut. Eli ilmakehän kasvihuonekaasuista tärkeimmän eli hiilidioksidin pitoisuuden ja pohjoisen merijään syyskuisen keskipinta-alan väliseen tilastolliseen tarkasteluun. 

Tässä tarkastelussa olen pitänyt lähtökohtana ilmastomallien mukaista hypoteesia ajan myötä kiihtyvästä ilmastonmuutoksesta, jonka pitäisi - niin ikään näiden mallien mukaisesti - olla nopeinta maapallon arktisella vyöhykkeellä. Ja kuten me kaikki tiedämme, tulisi jään indikoida tätä muutosta sekä pohjoisen napa-alueen ilman lämpenemisen suoran vaikutuksen, että merivirtojen etelämpää tuoman aiempaa lämpimämmän veden mukanaan tuoman lisääntyvän lämpöenergian, kautta. 

Valitettavasti jouduin pettymään, sillä kuva oli hyvin samankaltainen kuin edellisenä vuonna tekemässäni vastaavassa analyysissä. Tämä näkyy alla olevasta piirroksesta.

  

Siinä näkyy sinisinä pylväinä niiden vuosien määrä, kuinka monen vuoden dataa käyttäen ilmakehän hiilidioksidipitoisuuden ja pohjoisen merijään syyskuisen pinta-alan välillä näkyy tilastollisesti merkitsevä riippuvuus. Ja kuten arvoisa lukijani huomaa, tuki tämä analyysi selkeästi ilmastomallien ennustetta maapallon lämpenemisestä mittaushistorian alusta aina vuoteen 2001 asti. 

Vuodesta 2002 eteenpäin olen piirtänyt vain punaisia pylväitä. Punaisia siksi, ettei ilmakehän hiilidioksidin ja pohjoisen merijään välillä esiinny kyseisen vuoden jälkeen lainkaan tilastollisesti merkitsevää riippuvuutta. 

Pylväiden korkeus puolestaan ilmaisee sen, kuinka monen vuoden aineisto kutakin pylvästä kohden on käytettävissä - eli esimerkiksi vuoden 2002 kohdalla käytettävissä olivat vuodet 2003-2023 eli 21 vuoden data. Se on peräti yksitoista vuotta pidempi kuin vuodesta 2001 alkaneen - tilastollisesti merkitsevän - aineiston. 

Suomeksi sanottuna tämä tarkoittaa sitä, että pohjoinen merijään vuotuinen minimipinta-ala tosiaankin pieneni ilmaston hiilidioksidin kasvaessa aina vuoteen 2001 asti, mutta sen jälkeen tapahtuneella kasvuhuonekaasun lisääntymisellä ei ole ollut kyseisen jääpeitteen kokoon merkitsevää vaikutusta. Siten tämä analyysini falsifioi eli osoittaa vääräksi sen ilmastomalleista johdetun väitteen, jonka mukaan pohjoinen napajää olisi sulamassa ilmakehän hiilidioksidipitoisuuden - tai ylipäänsä kasvihuonekaasujen - lisääntymisen seurauksena. 

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Kylmäävän kylmää
Näkyykö islantilaisen tulivuoren purkaus pohjoisessa?
Pohjoisen merijään pinta-ala ei ole supistunut sitten vuoden 2001, mutta onko nyt alkanut muutos?

Tekninen muutos halpuutti Suomen hiilimaksuja 80 prosentilla

Tuore uutinen kertoo, että Suomen lasku metsien hiilinielujen romahduksesta voi laskea miljardeilla. Tekstistä selviää muutoksen olevan riippuvainen päästöyksiköiden määrästä ja esimerkiksi hiilidioksiditonnin hinnan ollessa 40 euroa olisi hinnan alenema 2-7 miljardista eurosta 0,4-1,6 miljardiin euroon. 

Se tarkoittaa prosentuaalisesti noin 80 prosentin "halpuuttamista". Toisin sanoen vanha hinta oli viisinkertainen verrattuna uuteen. Nyt tehty muutos vastaa siis sitä, että bensiinin hinta putoaisi yht´äkkiä kahdesta eurosta 40 senttiin. 

Tämä on hämmentävää, sillä nyt puhutaan todella isoista maksuista suomalaiselle kansantaloudelle. Verrokkina olkoon vaikkapa tämän vuoden oikeusministeriön koko määräraha, joka on 1,1 miljardia euroa. 

Otan asian esille siksi, että jos päästöyksiköiden laskentaperusteet ovat niin heikot kuin nyt näyttää, voidaan mielestäni niiden oikeutus kyseenalaistaa. Näin siitä huolimatta, että hinnanmuutos oli tällä kertaa alennus. 

Taustalla on Luonnonvarakeskuksen tekemä tekninen korjaus, jonka taustalla oli kasvihuonekaasupäästöjen inventaarion laskentamenetelmien muutos. Uutisessa haastateltu tutkija kertoi, että nyt "vertailutaso on oikeasti vertailukelpoinen inventaarion tuloksiin. Siksi luvut kutistuivat niin paljon."

Jos ja kun hiilipäästöistä joudutaan maksamaan jatkossa, on laskentaperusteiden luonnollisesti oltava täsmälliset ja oikeat. Nyt tehdyn muutoksen mittaluokka kuitenkin asettaa tämän kyseenalaiseksi. 

Näin siksi, että olisi outoa, mikäli myös aiempaa - nyt muutettua - laskentamenetelmää ei aikanaan olisi pidetty oikeana. Olisihan vieläkin oudompaa, mikäli EU:ssa olisi päätetty miljardiluokan tulonsiirroista ilman uskoa sen perusteiden pitävyyteen. 

Kun nyt kuitenkaan asia ei ollut näin, on kysyttävä, että kuka tällä kertaa takaa sen, että uusittu laskelma olisi niin täsmällinen ja oikein, että sen perusteella tehtävät tulonsiirrot ovat perusteltuja? 

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Päästökauppa ja narun päässä oleva pässi
Oikeudenmukainen kompensaatio hiilinieluista
Suomalaispuolueet päättivät ilmastonmuutoksen torjuntakeinoista

Petteri Taalas: vuoden 2035 tavoite on semantiikkaa

Eilisen kahden päivän (yksi, kaksi) kirjoitusrupeaman (plus yksi englanninkielinen) on aika siirtyä jälleen arkeen, vaikka onkin EU:n kyvyttömyyttä korostava tunnilla aikaistettu sunnuntai. Tai kuten isoäitini tapasi sanoa, pyhäpäivä. 

Tänä pyhäpäivänä olemmekin heränneet keväisen viikon jälkeen puhtaanvalkoiseen lumipeitteeseen ja pieneen pakkaseen. Eli käsillä on maaliskuisen talven paluu ainakin vähäksi aikaa. Ei kuitenkaan ole syytä huoleen: kevättä ei ole peruttu ja kesäkin saapuu aikanaan. 

Tämä kaikki toi mieleeni maailman ilmatieteen järjestön pääsihteerin Petteri Taalaksen eilisen esiintymisen Ylellä. Hän otti siinä mielenkiintoisella tavalla kantaa pariinkin vaalikeskusteluissa vilahtaneeseen asiaan. 

Tarkoitan sitä, kun hän totesi, että "polttomoottoriautossakin voidaan käyttää näitä ilmastomyönteisiä polttoaineita, jolloin sekään ei välttämättä ole pahis". Ja näinhän asia juuri on, sillä ilmastossa on tavallaan kahdenlaista hiiltä: on sitä, joka on kiertänyt miljardeja vuosia ilmakehässä ja biosfäärissä, sekä hiiltä, joka on kauan sitten hautautunut maaperään, mutta tullut nostetuksi sieltä ylös fossiilisena polttoaineena. 

Kun puhumme kasvihuonekaasuista ja ilmastonmuutoksesta, puhumme nimenomaisesti jälkimmäisestä. Eikä sen aiheuttamalle ongelmalle ole kuin kaksi ratkaisua: joko se nostaminen lopetetaan tai ilmakehästä sidotaan fossiilisen hiilen käytön verran uutta hiiltä ja palautetaan se jonnekin, mistä se ei palaa takaisin ilmakehään. Lopettaminen edellyttää vaihtoehtoisia energiamuotoja ja palauttaminen uutta kallista teknologiaa.

Tämä itsestäänselvyys on tahtonut unohtua Suomessa, missä ilmastokeskustelu on - toisin kuin muualla maailmassa - pyörinyt metsien hiilinielujen ympärillä. Niistä ei saada pysyvää apua, sillä lähes kaikki metsien sitoma hiili palaa ennemmin tai myöhemmin takaisin ilmakehään. Näin käy joko hakkuiden, metsätuhojen tai viimeistään metsien luonnollisen kuoleman kautta. 

Toki ihmisen mittakaavassa pysyviä hiilinieluja voidaan kasvattaa metsienkin kautta. Se tapahtuu kasvattamalla metsien pinta-alaa ja sitä kautta niihin sitoutunutta hiilen määrää. Käytännössä näin onkin käynyt viime vuosikymmeninä monissa EU-maissa, mutta ei sähkölinjoja, peltoja ja kaupunkeja kiivaasti metsiin rakentavassa Suomessa.

Tämä lienee myös syy sille, että ilmastopaneelin johtaja Markku Ollikainen sanoi - aivan oikein - MTV3:lle maamme hiilinielun kasvattamisesta, että "ensimmäinen asia on se, että vähennetään metsäkatoa. Se syö metsämaan nielua. Toinen se, että vähennetään merkittävästi turvemaasta tulevaa maaperäpäästöä. Se on tehtävissä vettämällä ja koskee viljelymaita ja turpeenottoalueita. Kolmas keino on suometsien käsittelyn muuttaminen niin, että tilalle tulee jatkuvapeitteinen kasvatus, jolloin turpeen hajoaminen vähenee. Sitten ovat vielä metsien kasvua voimistavat toimet. Jos kaikki tämä ei riitä, sitten säädellään hakkuita."

Mutta palataan Taalakseen. Erityisesti Vihreät ovat vaatineet kiihkeästi Suomen hiilineutraliteetin saavuttamista vuoteen 2035 mennessä, vaikka muu EU tähtää myöhäisempiin päivämääriin.

Nyt kun metsien hiilinielut ovat pienentyneet aiemmin arvioidusta, tästä tavoitteesta tulee Suomelle äärimmäisen kallis. Ja siksi Perussuomalaisten ilmaisema tahto päivämäärän siirtämisestä myöhäisemmäksi näyttää erittäin järkevältä. 

Tähän asiaan myös Petteri Taalas totesi, että "tapahtuuko se 2035 vai hieman myöhemmin on vähän semantiikkaa. On hyvä, että Suomi on valinnut linjan jossa pyritään ilmastomyönteiseen suuntaan ja se tarjoaa meille myös uusia bisnesmahdollisuuksia." 

Pyrkimys hiilineutraaliin talouteen siirtymisestä suhteellisen nopeasti on sopinut myös maamme teollisuudelle, jonka etu on luonnollisesti olla mukana kehityksessä tai suorastaan sen kärjessä. Esimerkiksi metsäteollisuus on ilmaissut olevansa tällä linjalla.

Sen kustantaman raportin mukaan Suomen seuraavan hallituksen tulee toteuttaa kuusi asiaa. Ne ovat 1) osaavan kotimaisen ja ulkomaisen työvoiman saatavuuden parantaminen, 2) investointien luvituksen jouhevoittaminen, 3) logistiikkakustannusten hillintä, 4) työnteon ja omistamisen muuttaminen kannattavammaksi, 5) työmarkkinalainsäädännön uudistaminen 2020-luvulle ja 6) yleisen kustannustason pitäminen teollisuuden kilpailukyvylle suotuisana. 

Siksikin - siis Marinin hallituksen toteuttaman talouden tuhotyön jälkeen - on tärkeää, että Suomeen saadaan seuraaviksi vuosiksi hallitus, joka haluaa ja kykenee toteuttamaan edellä mainitut uudistukset. Ja siksi toivon, että arvoisa lukijani käy antamassa äänensä tällaiselle politiikalle. Nähdäkseni tähän sopivia ehdokkaita on asettanut useampikin puolue - mukaan lukien kaksi kolmesta gallupkärjessä olevasta puolueesta, vaikka medioissa toisesta niistä annetaan usein (esimerkki) erilainen eli virheellinen kuva raportin kohdan 1 suhteen (avainsana tässä on raportin sana "osaavan").

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Saksa on hiilidioksidipäästöjen suurvalta, mutta nielukääpiö
30 prosenttia maapallon pinta-alasta suojellaan
Onko arktinen alue lämmennyt neljä kertaa nopeammin kuin muu maailma?

Saksa on hiilidioksidipäästöjen suurvalta, mutta nielukääpiö

Ilmastomallien ennustaman globaalin lämpenemisen torjuntatoimet ovat luoneet monenlaisia järjestelmiä, joilla pyritään pakottamaan siihen halukkaat valtiot - kuten EU-maat - ohjaamaan niissä toimivat ihmiset ja yritykset toimimaan tavoitteen saavuttamiseksi. Siksi oli mielenkiintoista lukea Maaseudun tulevaisuudesta vertailuja eri EU-maiden välillä. 

Jutun mukaan EU-alueen hiilidioksidipäästöistä 34 prosenttia tuli tuotannosta ja 31 prosenttia energiasta. Energiapäästöjen osalta suurvaltoja ovat Saksa ja Puola, jotka tuottivat niistä 49,5 prosenttia. Se on 15,4 prosenttia kaikista EU-alueen päästöistä. 

Saksan hiilidioksidipäästöt vuosina 2012–2021 olivat yhteensä 6 269 miljoonaa tonnia, mikä on yli kaksi kertaa enemmän kuin kakkossijaa 2 817 miljoonalla tonnillaan pitävällä Puolalla. Kylmän ilmaston Suomen osuus oli 423 miljoonaa tonnia eli EU-maiden kymmenenneksi pienimmät. 

Näitä lukuja voi verrata maiden hiilinieluihin. Suomessa ne söivät edellä mainituista kokonaispäästöistä noin 42 prosenttia, kun Puolassa nielut söivät vain noin 12 ja Saksassa noin kolme prosenttia. 

Jos sitten päästöt suhteutetaan väkilukuun, käy niin, että Puola, Hollanti, Luxemburg, Irlanti ja Tanska nousevat Saksan edelle. Siitä huolimatta koko EU:n osuus maailman hiilidioksidipäästöistä oli vain noin kahdeksan prosenttia ja sekin luku oli nopeasti pienenemässä. 

Taitaa olla niin, ettei edelle kirjoitettu vaadi minulta selvennystä. Loppujen lopuksihan kylmät luvut ovat selkeämpiä kuin yksikään bloginpitäjän selventäväksi tarkoitettu rautalankamalli.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:

Päästökauppa ja narun päässä oleva pässi
Timo Harakka valaisi demokratian alennustilan syitä
Hyviä uutisia Glasgowsta ja muualta

Pilkkeitä

Iltalehden pääkirjoituksessa kiinnitettiin huomiota pääministeri Sanna Marinin (sd) vaikeuteen tunnustaa, että hänen hallituksensa on ajanut Suomen talouden surkeaan tilaan, jonka korjaamiseksi vaaditaan julkisten menojen priorisointia ja leikkaamista. Kirjoituksen mukaan Marin ei "usko siihen, että säästämällä ja leikkaamalla tätä maata ja sen taloutta vastuullisesti hoidetaan, vaan näen, että ainoa kestävä tapa hoitaa Suomen julkista taloutta kuntoon on vahva talouskasvu ja työllisyyteen panostaminen". 

Marin on tietenkin sikäli oikeassa, ettei maan talous tule kuntoon kurjistamispolitiikalla. Mutta hän ei kuitenkaan näytä ymmärtävän, että julkisen talouden taakka ja siitä seuraava verojen holtiton kasvu nimenomaisesti ehkäisevät talouskasvua eli investointeja, yritteliäisyyttä ja jopa korkean osaamistason ihmisten työperäistä maahanmuuttoa. Ja siten lisää Suomen kurjistumista entisestään.

* * *

Edelliseen liittyen muun muassa Helsingin sanomat on huomannut, että hallitus aikoo käyttää miljardeja alentaakseen kansalaisiin kohdistuneiden sähkön korkeiden hintojen aiheuttamaa rasitusta. Kyse on demareiden ehdottamasta 20 sentin hintakatosta kilowattituntia kohden.

On tietenkin hyvä, että hallitus suunnittelee tekevänsä jotain sen eteen, etteivät paljon sähköä käyttämään joutuvat ihmiset ja yritykset joudu kohtuuttomiin vaikeuksiin. Asian kääntöpuolena on kuitenkin se, että hoidettuaan lähes kolme vuotta maan taloutta holtittomasti ei hallituksella olisi enää oikeasti varaa suuriin lisämenoihin. 

Siksi viimeistään nyt olisi kaikkien suomalaisten hyvä tiedostaa, että sähkön hintakaton kustannukset tulevat - maan muiden velkojen kera - korkojen kanssa maksettavaksi tulevina vuosina. Eikä äänestäjän siitä syystä tule rangaista maan asioita tulevissa hallituksissa kuntoon laittavia puolueita siitä, että ne joutuvat kurjistamaan suomalaisten elintasoa tavalla tai toisella korjatakseen Marinin kabinetin virheet. 

* * *

Science-lehden uutiskokoelmassa kerrottiin Havaijin Mauna Loan purkauksen katkaisseen tieyhteydet ja sähköt tulivuoren huipulla olevalle mittausasemalle, jossa on seurattu ilmakehän hiilidioksidipitoisuutta (CO2) vuodesta 1958 lähtien. Siis sen tiedon lähteelle, jota olen käyttänyt tässä blogissa seuratessani ilmakehän hiilidioksidin ja pohjoisen napajään välistä syy-seuraussuhdetta. 

Tapaus on sikäli itsellenikin ikävä, että joudun miettimään, kuinka jatkan omaa seurantaani. Yksi mahdollisuus on hyödyntää jotain muuta hiilidioksiditiedon lähdettä, mikä teettäisi itselläni melkoisen työn joutuessani laskemaan koko aineiston läpi uudelleen. Toinen vaihtoehto olisi ekstrapoloida kuluvan vuoden hiilidioksidipitoisuus edeltävien vuosien kehityksen perusteella, koska Mauna Loan tilastossa kyseisen kasvihuonekaasun pitoisuuden nousu on ollut varsin tasaista. 

Palaan asiaan noin kuukauden kuluttua. 

* * *

Viime päivinä olemme saaneet kuulla myös Suomessa harjoitetun maahanmuuttopolitiikan seurauksista. Iltalehti kertoi 13-vuotiaasta itseään viillelleestä tytöstä, jonka ohikulkija pelasti Vantaalla. 

Hovioikeus katsoi vuonna 1992 syntyneen Sayed Zabiullah Pakzadin syyllistyneen raiskaukseen, törkeään lapsen seksuaaliseen hyväksikäyttöön ja pakottamiseen seksuaaliseen tekoon ja antoi tälle rangaistukseksi kolme vuotta ja viisi kuukautta vankeutta sekä määräsi suoritettavaksi - todennäköisesti meidän veronmaksajien maksettavaksi jääviä - kipurahoja tytölle.  

Harjoitettuun maahanmuuttopolitiikkaan ilmeisesti liittyi sekin tapaus, josta MTV3 uutisoi. Sen mukaan poliisilla piti eilen illalla kiirettä Itä-Helsingissä Puotinharjun ostoskeskuksessa, jossa oli ilmoitettu joukkotappelusta. Sellaista ei kuitenkaan ilmeisesti ollut, vaan joku oli vain näytellyt veistä ja yrittänyt pahoinpidellä muita ihmisiä.

* * *

Tämä  kokoelma on hyvä päättää palaamalla Suomen julkisen sektorin tilaan. Tarkoitan Helsingin sanomien pääkirjoitusta, jossa kiinnitettiin huomiota espoolaisen Jorvin sairaalan päivystyksen tukkeutumiseen: siellä on viime päivinä ollut kymmenien tuntien jonot.

Ongelman taustalla on pääkirjoittajan mukaan taannoin tehty päätös hoitajamitoituksesta. Ja siksi "hallitus joutui loiventamaan ympärivuorokautisen vanhustenhoivan hoitajamitoituksen tiukennusta. Huhtikuussa 20:tä vanhusta kohti tarvitaan 13 hoitajaa ja vasta joulukuussa 14 hoitajaa. Mistä nekään hoitajat otetaan, sitä ei tiedä kukaan, sillä hoitajat loppuvat kesken jo nyt."

Päätös syntyi nykyisen hallituksen aikana, mutta tosiasiassa sitä oli valmisteltu jo aiemmin melkoisen eduskunnassa vallinneen yksimielisyyden ilmapiirissä. Kyseessä onkin valaiseva esimerkki lähes koko poliittista päättäjäkenttäämme koskevasta vaivasta, jossa päätöksiä tehdään ilman sellaista valmistelua, jossa selvitetään muutoksen kaikki odotettavissa olevat seuraukset. 

Ainakin näin blogisfääristä jälkikäteen tarkasteltuna hoitajamitoituksen seurausten olisi pitänyt olla - ellei poliitikkojen niin ainakin - valmistelussa mukana olleiden asiantuntijoiden havaittavissa. Ja viestittävissä niin selkeästi, että reilun kahden vuoden takainen päätös olisi jäänyt tekemättä.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
60 prosenttia suomalaisista pelkää katuväkivaltaa
Hyvinvointialueilla loppuvat rahat ja kädet
Arktiset salamat lisääntyvät, mutta pitäisikö meidän olla huolissamme?

Anarkismilla on kannatusta eduskunnassa

Ylen juttu niin sanottujen ilmastoaktivistien touhuista osoitti yhden äärimmäisen mielenkiintoisen asian. Näiden taideterroristien puolustaja ja Elokapinan jäsen oli A-studiossa (jota en katsonut) puuskahtanut, että "taidetta ei tule olemaan planeetalla, joka on täysin kuollut".

Kommentti osoitti hyvin, mistä syystä näiden ihmisten toiminta on normaalijärjellä varustetulle ihmiselle käsittämätöntä. Lausuntohan perustuu pelottavaan - mutta harhaiseen - kauhuskenaarioon, jolla ei ole mitään yhteyttä todellisuuteen. 

Vaikka kauheimmista kauhein tapahtuisi ja ilmasto lämpenisi vaikkapa kymmenen tai kaksikymmentä astetta, ei maapallon elämä kuolisi. Sen sijaan lajien esiintymisissä tapahtuisi valtavia muutoksia sekä määrällisesti - toiset kärsisivät ja toiset hyötyisivät - ja niiden maantieteellinen jakautuminen menisi todennäköisesti radikaalilla tavalla uusiksi. 

Mutta että elämä kuolisi kokonaan. Se ei olisi mahdollista minkäänlaisen ihmisen aiheuttaman ilmastonmuutoksen seurauksena. 

Mielenkiintoista oli myös se, että kansanedustaja Mai Kivelä (vas) hyväksyi taideteoksiin kohdistuvat iskut. En tiedä johtuiko sekin siitä, että hänenkin ajatuksiaan ohjaa virheellinen kauhukuva, vai oliko taustalla esimerkiksi hänen puolueensa aatteellinen perintö. 

Kehottaisin kuitenkin Kivelää ja hänen kannattajiaan miettivän, minkälainen yhteiskunta meille syntyisi, mikäli Suomessa hyväksyttäisiin lakien rikkominen ja omaisuuden tuhoaminen - siis anarkismi - aina silloin, kun tosiasiat ovat ristiriidassa jonkin ihmisen tai ihmisryhmän harhaisten näkemysten kanssa. Taitaisi olla aika ikävä paikka. 

* * *

Sivumennen sanoen oli mielenkiintoista lukea myös siitä, kuinka Suomi on ajatellut pelastavansa maapallon ennustetulta kasvihuonekaasujen aiheuttamalta ilmastonmuutokselta. Sitä pohtimaan lennätettiin nimittäin vajaan 70 hengen delegaatio Egyptiin. Tosin tarkoituksena oli lähettää sinne jopa yli 70 hengeen joukko, mutta muutama jäi pois syystä tai toisesta.

Mukana oli myös pääministerimme Sanna Marin (sd), joka toimi valtuuskunnan puheenjohtajana. Hän lensi muinaisten faaraoiden maahan Helsinki-Vantaalta Amsterdamiin ja sieltä edelleen Hollannin pääministerin virkakoneella Egyptiin sekä palasi jo tiistaina Suomeen Istanbulin kautta. 

Kaikkinensa ilmastoa kokoontuu pelastamaan lähes 40 000 ihmistä eri puolilta maailmaa. Toivottavasti he tekevät siellä hyviä päätöksiä, jotka turvaavat taloudellisen, ekologisen ja sosiaalisen kestävyyden nykyiselle ja tuleville sukupolville. Sekä perustavat päätöksensä todellisuudelle vieraiden kauhukuvitelmien sijasta tosiasioille. 

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Elokapinan jäsen paljasti
Maija Alander sanaili fanatismista täydellisen ymmärtämättömyyden antamalla varmuudella
Helsinkiin halutaan ideologista mainontaa

Vihreän siirtymän hintalappuja

IPCC:n mukaan maailman tiedeyhteisö on lähes yksimielisen varma siitä, että maailmaa uhkaa katastrofaalinen lämpeneminen, mikäli vihreää siirtymää ei nopeuteta entisestään. Ei siis liene epäselvää, etteikö näin myös tehtäisi ainakin Suomessa. 

Tässä mielessä eilisen päivän uutisanti oli hyvin mielenkiintoinen. Siinä nimittäin mainittiin muutamia hintalappuja tuolle siirtymälle. 

Ensimmäinen oli Iltalehden jutussa, joka koski ilmalämpöpumppuja. Niiden sisältämät F-kaasujen käyttöön on nimittäin pikavauhdilla lisätty uusia rajoitteita Euroopan Unionissa. Jutussa haastateltu asiantuntija kertoi, ettei silti ole syytä huoleen, koska vanhoja pumppuja saa päätöksestä huolimatta huoltaa ja korjata. 

Eli päätös koskee vain uusia ilmalämpöpumppuja. Asiat ovat sikälikin kunnossa, että korvaavia aineita on kyllä tiedossa. Mutta "ne ovat sitten palovaarallisempia ja räjähdysherkempiä, mikä vaatii huomiointia". 

Jos IL:n jutussa hintana oli pikemminkin välittömän turvallisuuden vaarantuminen kuin euromääräinen hinta, oli Helsingin sanomien uutisessa kyse riihikuivista euroista. Valtion teknillisen tutkimuslaitos nimittäin varoitti, että "fossiilienergian käytön vähentäminen syö vero­tuloja 500 miljoonalla eurolla".

VTT:n mukaan energiaverotulot kuitenkin olisi mahdollista turvata vuoteen 2035 saakka poistamalla sähkön ja lämmön yhteistuotannon sekä maatalouden energiaverotuet sekä laittamalla metsähake verolle ja nostamalla energiasisältöveroa. Samalla verotusta voitaisiin keventää toisaalla niin, että kasvihuoneet siirrettäisiin alhaisempaan sähköveroluokkaan ja päästökaupan piirissä käytetyiltä polttoaineilta poistettaisiin energiaveron hiilidioksidikomponentti.

Näillä toimenpiteillä energiaverotuksen tuotot vähenisivät VTT:n mukaan vain 100 miljoonaa euroa ilman, että syntyisi suurempaa haittaa. Jostain kai sekin raha olisi kuitenkin kerättävä, koska ei liene mahdollista, että ainakaan nykyinen hallitus - ja tuskin tulevatkaan niin kauan kuin mukana on poliittista vasemmistoa - vähentäisi vastaavalla summalla valtion kuluja. 

Nähtäväksi siis jää, millä tavalla energiaverotus muuttuu. HS:n jutun mukaan ainakaan teollisuus ei kuitenkaan kannata VTT:n ehdotusta. 

Sen edusmiehen mukaan "tilanteessa, jossa kestävästi tuotetun metsähakkeen käytön kasvu on välttämätöntä fossiilisia polttoaineita korvattaessa, energiaveron käyttöönotto tai edes sen suunnittelu antaa väärän signaalin uusia päästöttömiä tuotantoinvestointeja suunnitteleville energiayhtiöille". 

Lopuksi HS:n jutussa mainittiin vielä ikään kuin ohimennen valtiovarainministeriön työryhmän arvioineen "aiemmin, että liikenteessä fossiilipolttoaineiden käytön vähentyminen pienentää verotuloja 1,1 miljardia euroa vuoteen 2030 mennessä". Ei liene vaikea arvata, että ne rahat eivät jää sähköautoilijoiden taskun, vaan kerätään heiltä pois tavalla tai toisella - joko suoraan autoveron tai auton käyttöön liittyvien maksujen kautta. 

Vai olisinko sittenkin väärässä ja nykyinen ja tai ainakin tuleva hallitus vähentäisi valtion kuluja parhaaksi katsomaltaan momentilta sen sijaan, että yrittäisi puristaa veronmaksajan kukkarosta viimeisenkin sentin? 

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Hallitus päätti nostaa valtionvelan 120 000 euroon perhettä kohti
Vihreän siirtymän toteutus on suunniteltava uudelleen
Vihreän politiikan uhri(t)

Tulevaisuus on jauhomatotortilloissa

Jauhopukki on linnunpesissä, lahopuussa ja ihmisasunnoissa kaikkialla maailmassa tavattava kovakuoriainen, joka luokitellaan asuntoihin päästessään tuhoeläimeksi. Sen toukat eli jauhomadot ovat hyvin energiapitoista ravintoa, sillä niissä on energiaa noin 2,1 kcal/g, josta 60 % on peräisin rasvasta, 37 % proteiinista ja 3 % hiilihydraateista. 

Niinpä jauhomatoja kuivataan ja jauhetaan monissa maissa tortillajauhojen sekaan. Lisäksi niitä syötetään usein lemmikkieläimille, erityisesti linnuille ja matelijoille. Euroopan ruokavirasto on luokitellut jauhomadon turvalliseksi ihmisravinnoksi.

Tuoreessa Science-lehden tapahtumakoosteessa kerrottiin mielenkiintoinen uutinen, että jauhopukkeja ryhdytään jalostamaan Ranskassa. Tarkoituksena on tuottaa nopeammin kasvavia ja lisääntyviä, toukkia, joilla on aiempaa tehokkaampi ruoan kulutus ja parempi taudinaiheuttajien vastustuskyky.  Näin matojen teollinen tuotanto ravinnoksi ihmisille ja eläimille tulisi entistä tehokkaammaksi. 

Jalostuksen pohjaksi oli jauhopunkin genomisekvenssi määritetty ja sen perusteella voitiin arvioida, että haluttujen ominaisuuksien periytyminen on monigeenistä, joten jalostusprosessi ei tule olemaan kovin yksinkertaista. Sen ratkaisemiseksi jalostaminen perustetaan laajamittaiseen valintaprosessiin, minkä alan asiantuntijat arvelevat nopeuttavan tuloksen saavuttamista.

Asia on tärkeä, sillä jauhomatojen jalostuksen arvioidaan vähentävän ihmis- ja eläinravinnon proteiinituotannon kasvihuonekaasupäästöjä paljon muita proteiinituotannon vaihtoehtoja alhaisemmalle tasolle. Niinpä toivotan teille, arvoisat lukijani, kärsivällisyyttä odotellessanne aikaa, jolloin voitte vaihtaa yhä epätrendikkäämmiksi käyvät naudanfileet, broilerinjalat, kirjolohifileet ja porsaankyljykset herkullisiin jauhomatotortilloihin ja sitä kautta pelastaa maailman. 

Mutta mitähän tästä kaikesta ajatellaan Kallion punavihreässä kuplassa tai Pohjanmaan lakeuksilla?

 

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:

Liian tärkeitä asioita viranomaistoiminnalla tai mediapropagandalla ohjattavaksi
Byrokraatin tulisi edistää eikä hankaloittaa taloutta
Miksi lihansyönti on syntiä?

Ville Niinistö haluaa suomalaisille muita tiukempia rajoitteita

Europarlamentaarikko Ville Niinistö (vihr) on päässyt syksyllä mieleiseensä tehtävään eli EU-parlamentin ympäristö­valiokunnan pääneuvottelijaksi hiilinieluja koskevassa, niin sanotussa Lulucf-asetuksessa. Tätä mandaattiaan hän on käyttänyt tekemällä ehdotuksen maankäyttösektorin hiilinielun kokonais­tavoiteen nostamiseksi 490 miljoonaan hiilidioksidi­ekvivalentti­tonniin vuonna 2030. 

Se on 58 prosenttia enemmän kuin komission heinäkuussa antamassa esityksessä, jossa tavoite oli 310 miljoonaa tonnia. Suomen osuus kasvaisi 17,8 miljoonasta tonnista 30 miljoonaan tonniin eli yli 68 prosenttia. 

Niinistö siis haluaisi asettaa Suomelle muita EU-maita tiukemman tavoitteen ja siten vaikeuttavan entisestään metsänhoitoa ja maataloutta täällä pohjoisen ankarissa oloissa. Näin siitä huolimatta, että Pellervon taloustutkimuksen toimitusjohtaja totesi viime viikolla, etteivät muut toimialat pystyisi korvamaan metsäsektorin alasajoa. n

Uutta tuotantoa ei hänen mukaansa syntyisi riittävän paljon eikä riittävän nopeasti, koska ongelmana ei ole pelkästään metsäsektorin uusien innovaatioiden syntyminen riittävän nopeasti, vaan myös sen arvonlisän aleneminen, jota nykyiset tuotteet synnyttävät. Hänen mukaansa metsäsektorin toimintaedellytysten raju heikentäminen vaarantaisi nykytuotteitakin.

Uusien tuotteiden osaltakin EU on asettanut erilaisia kapuloita suomalaisten rattaisiin. Yhden esimerkin nosti tänä aamuna esille VTT:n tutkimusprofessori, joka kertoi puusta tehtyjen muovia korvaavien tuotteiden tulleen EU:ssa luokitelluksi yhtä haitallisiksi kuin fossiilisista raaka-aineista tehdyt muovit. 

Maatalous on Suomessa puolestaan ruokaturvan tuoja. Ilman toimivaa maataloutta olisimme ruuan osalta tuonnin varassa, ja kuten tämän syksyn sähkön hintojen nousu on osoittanut, sellaisella saattaa olla ikäviä seurauksia.

Nähtäväksi siis jää, miten Ville Niinistön kannattajat reagoivat hänen toimiinsa ja miten suomalaiset ylipäänsä suhtautuvat EU:n edesottamuksiin suomalaisten hyvinvoinnin perustan alasajajana. Jatkammeko entiseen malliin nyökyttelemällä päätämme mitä erilaisimpiin meille haitallisiin direktiiveihin, vai ryhdymmekö jossain vaiheessa puolustamaan myös omaa etuamme? 

Entä kuinka käy vihreän siirtymän, jos kansalaisten elämä siihen liittyvine muutoksineen käy sietämättömäksi? Reagoivatko siihen ainoastaan ranskalaiset, vai nähdäänkö myös Suomessa aiempaa vahvempaa kansalaisaktivismia? 

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Vihreiden ärhäköityminen on hyvä asia
Suomalaisvastaiset EU-parlamentaarikot
Kasvipeite sitoo yhä enemmän ilmakehän hiiltä

Ilmastomallit ovat virheellisiä, joten niiden tuloksia ryhdytään korjailemaan

Kuuma kesä on johtanut ennennäkemättömän voimakkaaseen mediapaineeseen luonnonvarojen käytön ja ihmisen elämäntavan muuttamiseksi. Näin siksi, että lämpimien säiden on ajateltu johtuneen ainakin osittain ilmastonmuutoksesta, joka tulee käytössä olevien ilmastomallien mukaisesti johtamaan yhä tukalampaan ilmastoon. 

Vähemmälle uutisoinnille on sen sijaan jäänyt muutaman päivän takainen Science-lehdessä julkaistu artikkeli, jossa kerrottiin nykyisten ilmastomallien ennusteiden olevan aivan liian ääreviä eli laskevan ilmakehän hiilioksidipitoisuuden vaikutuksen lämpötiloihin oleellisesti liian suureksi. Siksi niiden antamia ennusteita ryhdytään rajaamaan keinotekoisesti aina silloin, kun tulokset ovat epäuskottavia. 

Science-lehden mukaan tämä rajaaminen johtuu siitä, että tutkimuksessa oli huomattu nykyisten mallien "ennustavan" viime jääkauden - jolloin myös ilmakehän kasvihuonekaasupitoisuudet olivat vähäisiä - lämpötilat aivan liian alhaisiksi. Toisin sanoen mallien herkkyys hiilidioksidipitoisuuksille on suurempi kuin ilmakehässä vallitseva todellisuus edellyttäisi. 

Asiaan on jo ehditty reagoida ja muokata malleja. Samalla on nykyisissä malleissa kuitenkin havaittu yhä uusia ongelmia, jotka osoittavat niiden vastaavan todellisuutta heikommin kuin on toivottu ja myöskin annettu ymmärtää julkisuudessa. 

Ilmakehän mallitukseen liittyvien ongelmien havaitseminen on tietenkin sinänsä hyvä asia, mutta jäin ihmettelemään sitä tapaa, jolla ongelma aiotaan käsitellä seuraavassa kansainvälisen ilmastopaneelin IPCC:n raportissa.   Sen sijaan, että todettaisiin tämänhetkisten mallien epäonnistuneen ilmaston kuvaamisessa riittävän tarkasti, on päädytty rajaamaan niiden epäuskottavia ennusteita keinotekoisesti. Tämä tehdään vertaamalla niiden tuloksia muutaman viime vuosikymmenen aikana tapahtuneeseen ilmaston kehitykseen ja korjaamalla siis tuloksia sen mukaisesti. 

Jos ja kun näin tehdään, tulisi IPCC:n ainakin todeta, että näin toimien mallit kuvaavat kylläkin tarkasti muutaman viime vuosikymmenen kasvihuonekaasupitoisuuden ja lämpötilan välistä suhdetta, mutta niissä havaittujen puutteellisuuksien takia mallien perusteella luotavat tulevaisuuden skenaariot ovat epäluotettavia ja siten politiikanteon pohjaksi kyseenalaisia. 

Epäilen kuitenkin, ettei näin tulla tekemään, vaan mallien havaituista puutteista huolimatta jatketaan vanhalla linjalla, jossa kerrotaan ihmisen toiminnan johtavan lähivuosikymmeninä ilmastokatastrofiin. Ja tämä tulee olemaan myös se linja, jonka pohjalta tehdään ainankin kaikissa länsimaissa kansallista ilmastopolitiikkaa. 

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Hidastunutta kasvua vai ei?
Titaaninen ilmastomittari
Pohjoisen merijään sulaminen siirtyi 20 vuodella

Valtionjohtajien virtuaalikokous synnytti kauhukuvia - entä faktat?

MTV3 kertoi yli 70 valtionjohtajan osallistuneet virtuaaliseen ilmastokokoukseen. Sen aikana  YK:n pääsihteeri António Guterres kysyi, että "voiko kukaan kiistää, että olemme kohtaamassa hätätilan? Sen takia kehotan kaikkia maailman johtajia julistamaan ilmastohätätilan omissa maissaan siihen asti, kun hiilineutraalius on saavutettu."

Ehkäpä juuri tämän kokouksen innoittamana Yle julkaisi jutun siitä, kuinka suomalaisten pitäisi muuttaa radikaalisti elämäntapaansa, jotta maailma pelastuisi lämpenemiseltä. Siihen sisältyi kysymys siitä, "miltä tuntuisi, jos tietäisit, että seuraavan 30 vuoden aikana voit tehdä korkeintaan 10 kaukolentoa, etkä mitään muuta".

Jutussa kerrottiin myös suomalaisten hiilirepusta, joka on tiukimman laskelman mukaan "jo käytetty loppuun, eikä autoilua, lentämistä eikä oikein mitään tavallista ole laskelman mukaan enää mahdollista nykytavoilla tehdä". 

Ylen artikkelin lopussa oli kaavakuva siitä, kuinka Suomi voisi saada hiilipäästönsä kuriin vuoteen 2035 mennessä. Siinä keskeinen rooli on maankäyttösektorilla eli käytännössä hiiltä sitovalla metsänkasvulla, jonka sitoman hiilen määrän pitäisi kyseisenä vuonna olla yhtä suuri kuin kaikkien maamme hiilipäästöjen yhteensä. Sitä juttu ei valaissut, miten tämä päästöjen kompensaatio vaikuttaisi metsäteollisuuteen, eli suoraan tai välittömästi meidän kaikkien suomalaisten elintasoon.

Myös Iltalehti repäisi asialla. Se kirjoitti kauhukuvasta, jossa ilmastonmuutos tuhoaisi tunturitkin. Tai ainakin niiden avoimet laet sekä niillä elävän kasviston ja eläimistön. 

Siksi on jälleen aika tarkastella kuinka tämä hirmuinen oman elämäntapamme jatkuvuutta ja luontoa uhkaava kehitys näkyy maapallon siinä osassa, jonka pitäisi ilmastonmallien mukaan reagoida kasvihuonekaasujen lisääntymiseen kaikista herkimmin. Se on pohjoinen napa-alue, jonka käyttökelpoisena proxynä toimii napajään pinta-ala. 

Kuten muistamme, ei napajään vuotuinen minimikoko viime syyskuussa saavuttanut vuoden 2012 ennätysminimiä, mutta sijoittui kuitenkin toiseksi. Näitä tilastoja julkaiseva National Snow and Ice Data Center NSIDC ei valitettavasti kerro päivittäisiä tietoja jään pinta-alasta. Siksi meidän on tyydyttävä tarkastelemaan jään laajuudesta (sisältäen jäämassojen väliin jäävän sulan veden alueet) kertovia päivätilastoja. 

Tämän laajuustilaston mukaan jää on edelleenkin vuodesta 1979 alkaneen joulukuisen aikasarjan mukaan kakkostilalla. Tosin tilastokärki on muuttunut vuodesta 2012 vuoteen 2016 eli kahdeksan ajastajan sijasta neljän vuoden taakse. Lämmintä on siis piisannut, mutta ei kuitenkaan mitään kovin radikaalia muutosta. 

Kun mitattu tilastohistoria on näinkin lyhyt, on tietenkin hyvä muistaa, että onhan näitä lämpökausia ollut aiemminkin. Seitsemän vuoden takaisesta kirjoituksestani lainaten: "Suomessa oli 7000 vuotta sitten selvästi nykyistä lämpimämpää - minkä vahvistavat tunturiylänköjen lammista löytyneet vanhat puufossiilit. Lapin puufossiileista voidaan havaita ilmaston viilenneen noin 6000 vuotta sitten ja lämpötilojen sen jälkeen vaihdelleen varsin paljon. Myös meillä pieni jääkausi näkyy erittäin kylmänä jaksona ennen viimeisten vuosisatojen lämpenemistä. Toisin sanoen näyttäisi siltä, että Suomen ilmasto on varsin uskollisesti seuraillut koko maailman ilmastokehitystä."

Pyydän lukijaani huomaamaan nuo tunturiylänköjen lampien puufossiilit. Ne kertovat siitä, että tunturimme eivät ole aina olleet puuttomia - eivät edes viime jääkauden jälkeisellä ajalla. Siten pohjoisen luontomme lajisto on aiemmin selvinnyt sellaisesta vaiheesta, jossa tunturien laet ovat olleet metsien peitossa. 

Ja näin ne tulevat tekemään myös nyt käynnissä olevan ihmisen kasvuhuonekaasupäästöjen syyksi pannun ilmastonmuutoksen aikana - ellei sellaista sitten aiheuta ihmisten muu toiminta. Siihen viittasi tämänpäiväinen mielipidekirjoitus, joka väitti naalien ahdingon johtuvan susien hävittämisestä porotalouden takia, minkä seurauksena naalien kanssa kilpailevat ja niiltä resursseja vievät ketut ovat runsastuneet.

Loppukaneettina todettakoon, että vaikka ilmaston lämpeneminen viimeisten kymmenien tai jopa muutaman sadan vuoden aikana onkin epäilemättä fakta, on todellisuus paljon monimutkaisempi kuin kasvihuonekaasuihin juuttuneet alarmistiset kauhukuvat näyttäisivät osoittavan. Tämä meidän kaikkien on hyvä muistaa juuri nyt, kun meiltä vaaditaan oman elämämme radikaalia muuttamista näiden kauhukuvien varjolla. 

Ja muistetaan samalla, että tälle lämpenemiselle on esitetty myös muita selityksiä kuin ihmiskunnan hiilipäästöt. Niiden osalta nyt aluillaan oleva talvi tarjoaa mielenkiintoisen tilaisuuden, jonka luonteesta kasvihuone- ja aurinkoteoria tarjoavat toisistaan radikaalisti poikkeavat ennusteet. 

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Tutkimus osoitti EU:n ja Suomen ilmasto- ja biodiversiteettisuunnitelmat järjettömiksi
Ristiriitaiset ennusteet ensi talven säistä
Ristiriitaiset ennusteet ensi talven säistä

 

Nyt jännittää!

Ihmistä jännittävät monenlaiset asiat. Yksi sellainen on oman ajatuksen eli kirjoituksen asiallisten argumenttien pysyvyys sen jälkeen, kun se on saatettu julkisuuteen.

Juuri nyt minua jännittää se, kuinka käy pohjoisen napajään. Onhan nimittäin niin, että viimeksi kun sen koosta kirjoittelin, se oli parissa kuukaudessa supistunut merkittävästi oltuaan sitä ennen vuodenaikaan nähden suurempi kuin aikoihin.

Edellisellä kerralla kirjoittaessani näytin myös kuvan, jossa ilmastonmuutoksen tai ainakin napajään sulamisen vuodenaikaisvaihtelu näkyi selvästi. Muutos on talvisin pieni tai jopa olematon, kun taas kesällä ja etenkin alkusyksystä aina lokakuulle saakka sulaminen on ollut vuosi vuodelta vauhdikkaampaa. Siten jonkinlainen jään sulamisen nopeutuminen suhteessa aiempiin vuosiin oli hyvinkin odotettavissa.

Nyt napajään sulaminen on kuitenkin edennyt aivan poikkeuksellisen vauhdikkaasti ja juuri tällä hetkellä pohjoisen merijään laajuus on merkittävästi pienempi kuin vastaavana ajankohtana kertaakaan vuodesta 1979 alkaneessa mittaushistoriassa. Itseäni jännittävä kysymys on siten, että jatkuuko tämä ennenäkemätön tai ainakin aiemmin mittaamaton sulaminen aina syyskuun lopulle asti ja saammeko jälleen ihmetellä mittaushistorian pienintä napajäätä. Edellinen ennätyshän tehtiin kahdeksan vuotta sitten eli syksyllä 2012.

Samalla voimme jännittää sitä, että syntyykö napajään pinta-alan ja Mauna Loalta mitatun ilmakehän hiilidioksidipitoisuuden välille jälleen tilastollisesti merkitsevä korrelaatio aiempaa lyhyemmässä ajassa kuin edellisellä kerralla asiaa tarkastellessani. Näin oma pitkäaikainen ilmastonmuutoksen ja kasvihuonekaasujen falsifiointiyritykseni kääntyisi taas ainakin hiukan paremmin yhteensopivaksi ihmisen aiheuttaman ilmastonmuutoksen kanssa.

Yksi iso kysymys tietenkin liittyy tuon pohjoisen napajään sulamisen syihin. Miksi juuri nyt ja miksi vielä niin nopeasti sen jälkeen kun se vielä äskettäin näytti olevan laajenemassa lähes entisiin mittoihinsa. Tähän muutokseen lienevät syynä Siperian ennätykselliset lämpötilat ja niihin liittyvät valtavat metsäpalot arktikselle asti leviävine ja jään sulamaista nopeuttavine nokilaskeutumineen.

Onko siinä sitten kyse ilmastonmuutoksen etenemisestä vai satunnaisesta ekstreemivuodesta? Jääkäämme siis jännittämään kuinka Siperian, napajään sekä Elmon, Suomen ja Kainalniemen käy. Ja tietenkin jääkarhujen, jotka uusimman tiedon perusteella ovat häviämässä miltei kokonaan sukupuuttoon tällä vuosisadalla.

Ja niin. Onko skeptisyyteni ihmisen aiheuttamaan ilmastonmuutokseen siis sittenkin vailla pitäviä perusteita?

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Huhtikuussa jää sulaa
Helmikuussa napajää oli suurempi kuin vuosina 1980-1982
Kasvihuonekaasut eivät liity napajään koon muutoksiin

Miksi media vaikenee kasvihuonepäästöistä?

Uudet tiedot kertovat, että Suomen kasvihuonepäästöt olivat vuonna 2019 ennätyksellisen alhaiset. Kaiken kaikkiaan kasvihuonekaasujen päästöt ovat laskeneet yli neljänneksen vertailuvuodesta 1990 ja huippuvuodesta 2003 laskua on ollut peräti 38 prosenttia.

Suurimpana syynä oli se, että maankäyttösektori nieli hiiltä viime vuonna 70 prosenttia edellisvuotta enemmän - paljolti edellisestä huippuvuodesta vähentyneiden metsähakkuiden seurauksena. Myös energia-alan päästöt laskivat 8 prosenttia ja teollisuuden 5 prosenttia, mutta maatalouden päästöt kasvoivat yhden prosentin.

Aika pienellä suomalainen valtamedia on uutisoinut tämän uutisen - vaikka toki google-haun avulla löysin aiheesta Iltalehden jutun - ottaen huomioon sen palstametrien ja TV-ajan määrän, jolla samaan aiheeseen liittyviä uhkakuvia on viime vuosina rakenneltu. Syitä voi itse kukin vain ihmetellä: ehkäpä hyvät uutiset eivät ole niille lainkaan uutisia. Vai olisiko niillä jokin agenda, johon tällaiset uutiset eivät sovi? 

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä: 

Negatiiviset luontouutiset pönkittävät punavihreää kuplaa

Vihreä realismi

Media värittää maailmankuvaamme

Metaanivallankumous on julistettu!

Arvoisa lukijani on varmasti kuullut siitä, kuinka Siperian ja muiden pohjoisimpien alueiden ikiroudan alaiset laajat metaanivarastot saattavat purkautua ilmakehään ilmaston lämmettyä riittävästi ja kiihdyttävän siten ilmastonmuutoksen täysin hallitsemattomiin mittoihin.

Tänään tulin kuitenkin lukeneeksi aiheesta jotain aivan vallankumouksellista. Niinpä päätin näin viikonvaihteen alkajaisiksi kirjoittaa tälle perjantaipäivälle - aamuisen älykkyyden rapistumista pohtineen ajatukseni lisäksi - myös toisen blogimerkinnän.

Science-lehdessä oli nimittäin tutkimusraportti, jossa oli selvitetty viime jääkauden loppumisen aikaisen ilmakehän nopean globaalin lämpenemisen vaikutuksia metaanin vapautumiseen. Tulosten mukaan ne olivat vähäisiä.

Tämän mukaisesti julkaisun tehneet tutkijat (M. N. Dionisius ja hänen kollegansa) kertoivat työnsä johtopäätöksenä, että "koska suhteellisen suuri maailmanlaajuinen lämpeneminen viime jääkauden sulamisvaiheessa (joka sisälsi suuria ja nopeita alueellisia lämpenemisiä pohjoisilla leveysasteilla) ei synnyttänyt metaanipäästöjä vanhoista hiilivarastoista, sellaisten syntyminen nykyisen ihmisen aiheuttaman lämpenemisen yhteydessä näyttää epätodennäköiseltä. Tuloksemme sen sijaan tukevat hypoteesia, jonka mukaan luonnolliset metaanipäästöt sisältäen samanaikaiset hiilipäästöt suoalueilta tulevat todennäköisesti lisääntymään lämpenemisen edetessä."

Tämän uutisen luulisi olevan onnellinen asia meille kaikille ilmastonmuutoksen uhan alla eläville ihmisille. Toivottavasti uutinen siis uutisoidaan mahdollisimman laajalti ja monessa mediassa, jotta ainakin lasten ilmastoahdistus edes hieman helpottaisi.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Kumpi ompi pahempi: ilmastonmuutos vai sen ehkäisy?
Pingviinit, ilmastonmuutos ja tieteellinen tutkimus
Ilmastonmuutosennusteista, auringonpilkuista ja lämpökausista

Keskustan liikenneveropolitiikka on mielenkiintoista

Iltalehti kertoi, ettei eduskunnassa ole kannatusta lentoverolle. Vain 18 prosenttia kiinni saaduista 108 parlamentaarikosta kannatti sitä.

Matkustajakohtaista lentoveroa on vaadittu kansalaisaloitteessa, joka on saanut 55 000 allekirjoittajaa. Aloitteen mukaan "lentoveroa koskevan lain valmistelussa tulee selvittää, voidaanko matkustajakohtaisen lentoveron suuruudessa ottaa huomioon erityyppisten lentojen ilmastovaikutukset ja voidaanko verotuottoja ohjata ympäristöpoliittisesti. Matkustajakohtaisen lentoveron tulee määräytyä siten, että sillä saavutetaan mahdollisimman tehokas ympäristöpoliittinen ohjausvaikutus."

Käytännössä tällaista ilmastonmuutoksen torjuntaan tähtäävää veroa kannattivat vain Vasemmistoliiton ja Vihreiden kansanedustajat. Sen sijaan suurin osa Perussuomalaisten, Kokoomuksen ja Keskustan kansanedustajista oli sitä vastaan.

Koska suomalaisten lentäminen lomille kotimaamme rajojen ulkopuolelle on ollut kovassa kasvussa, on siitä tullut yksi merkittävimmistä suomalaisten kasvihuonekaasujen tuottamistavoista. Sen mukaisesti kasvoivat päästöt esimerkiksi vuonna 2017 viitisen prosenttia ja suomalaisten ulkomaanmatkailusta aiheutuvat päästöt lähentelevät nykyisin henkilöautoilla tehtävien matkojen päästöjä.

Tästä pääsemmekin toiseen aiheeseen. Jos lomamatkailu ulkomaille ei olekaan välttämätöntä, on henkilöautolla ajaminen sitä varsin monelle. Siitä huolimatta - tai ehkä juuri sen takia - hallituksella ja eduskunnalla on vahva tahtotila sen entistä rajumpaan verotukseen.

Polttoaineen verotusta on aiemmin kiristetty esimerkiksi vuosina 2012, 2014, 2015 ja 2017 ja verojen osuus bensiinin hinnasta on nykyisin noin kaksi kolmasosaa. Sen sijaan lentokoneiden kerosiini on verotonta.

Vaikka pidänkin hyvänä sitä, että kehitys kehittyy ja autoilussakin päästään eroon fossiilisista polttoaineista, on minusta Keskustan vahva tuki pitkien etäisyyksien maaseudulta tukensa saavalle kannattajiensa elämää hankaloittavaan polttoainepolitiikkaan mielenkiintoista. Se on ehkä vieläkin kiehtovampaa kuin saman puolueen ultraliberaali maahanmuuttopolitiikka, joka niin ikään on aika huonosti sen kannattajakuntaa miellyttävää.

Mutta toki kukin puolue valitsee poliittiset linjansa. Näin sen pitää ollakin - mutta samaa aikaan olisi toivottavaa, että myös äänestäjät olisivat hereillä ja osaisivat antaa äänensä sille puolueelle, joka edistää heidän omaansa ja isänmaan asiaa parhaiten.

Huomioiden Keskustan kannatuksen kehityksen viime vaalien jälkeen näyttäisi tämä toteutuneen Katri Kulmunin puolueen kohdalla. Minusta se on erinomaista.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Pelastaako tietämättömyys Kulmunin Keskustan
Onko kepulaisuus katoamassa?
Vihreät ja kepulaiset nuoret tahtovat sosialisoida työeläkkeet