Juuri kukaan PK-yrittäjä ei kannata Antti Lindtmania pääministeriksi

Yleisradion eilinen pääuutinen oli kysely, jonka mukaan mikään hallitusvaihtoehto ei saanut suomalaisten enemmistön kannatusta. Suosituintakin kokoonpanoa kannatti vain 13 prosenttia suomalaisista. 

Juttu myytiin suomalaisille tekstillä "juuri kukaan ei halua nykyisen hallituksen jatkavan – eivät edes halli­tus­puolueiden omat kannattajat". Se on toki sinänsä tosi, mutta koska saman olisi voinut sanoa mistä tahansa hallituspohjavaihtoehdosta, on vaikea välttyä ajatukselta, että otsikon valinnalle oli poliittiset perusteet. 

* * *

Tänään oli – kokemukseni mukaan – Yleä monin verroin poliittisesti neutraalimman Uutissuomalaisen vuoro otsikoida hallituspohjakyselystä. Sen mukaan Perussuomalaisten Riikka "Purra on pk-yritysten suosikki seuraavaksi pääministeriksi". Jutun kuvituskuvan tekstinä oli "Pk-yritysten edustajista 45 prosenttia on tyytyväisiä Riikka Purran (ps.) toimintaan valtiovarainministerinä".

Purraa kannatti 20 prosenttia PK-yrittäjistä. Seuraavana tulivat Petteri Orpo (kok) 17, Antti Kaikkonen (kepu) 12 ja SDP:n puheenjohtaja Antti Lindtman (sd) seitsemän prosentin kannatuksella.

Juuri nyt odotan suurella mielenkiinnolla, miten Yle uutisoi saman kyselyn tulokset. Miten olisi "Juuri kukaan PK-yrittäjä ei kannata Antti Lindtmania pääministeriksi"?

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Orpon hallituksen ministerit ovat onnistuneet hallitustyössään – vain Multala ja Marttinen ovat poikkeuksia
Näin on, mutta olkoon!
Onko Yleisradion toimituksella juttupula?

Olisiko Abdul Ballout pitänyt eristää yhteiskunnasta pitkän ja terroristiseen ajatteluun viittaavan rikoshistoriansa takia?

Iltalehti kertoi tänään eilisen kirjoitukseni aiheen eli Abdul B:n alias Abdul Balloutin rikoshistoriasta. Sen mukaan tämän rikokset näyttävät muuttuneen vakavammiksi vuosien edetessä.

Vuonna 2020 Ballout sai tuomion ryöstettyään kuulokkeet toiselta henkilöltä. Viisi vuotta myöhemmin hänet tuomittiin Libanonissa kolmeksi kuukaudeksi vankilaan yrityksestä liittyä Isis-terroristijärjestöön.

Kuluvan vuoden toukokuussa Ballout tuomittiin Saksassa vuoden ja kymmenen kuukauden ehdolliseen vankeuteen valtiota vaarantavan väkivallanteon suunnittelusta ja Isis-propagandan julkaisemisesta sosiaalisessa mediassa.

Tämän olisi jo voinut kuvitella herättävän kelloja Saksan turvallisuus- ja oikeusviranomaisissa. Näin ei kuitenkaan käynyt, vaan – päinvastoin – Berliinin syyttäjät olivat valittaneet tuomiosta. 

Oikeus oli kuitenkin todennut ottaneensa huomioon Balloutin vankila-ajan Libanonissa sekä pitkän tutkintavankeuden Saksassa sekä sen, että Ballout oli tunnustanut tekonsa sekä vaikuttanut ottaneen etäisyyttä terroristiryhmään. 

Niinpä saksalaiset antoivat sinisilmäisesti ja hyvässä uskossa miehen jatkaa elelyään vapaalla jalalla sen sijaan, että tämä olisi eristetty muusta yhteiskunnasta. Lopputuloksen sitten tiedämmekin, eli Ballout murhasi autolla yhden ihmisen ja lisäksi viisitoista muuta sai vammoja.

* * *

Siksi on kysyttävä, että tulisiko Saksan – ja länsimaiden yleensä – muuttaa suhtautumistaan henkilöihin, joiden rikoshistoria osoittaa kohti yhä vakavampia tekoja ja kiinnostusta sellaiseen ääriajatteluun, joka on liityksissä terroristiseen toimintaan? Ja huolehtia tavalla tai toisella siitä, etteivät he pääse vahingoittamaan muita ihmisiä terroristisilla hyökkäyksillä.

Juuri nyt tällainen tarve koskee erityisesti islamilaisista maista tulleita maahanmuuttajia, mutta historiassa on toki nähty samankaltaista toimintaa myös muiden aatteiden pohjalta – esimerkiksi Saksassa samankaltaista uhkaa aiheuttivat viimeksi äärivasemmistolaiset 1900-luvun loppupuolella ja Suomesta tunnetaan sadan vuoden takaa sekä punainen terrori että äärioikeiston muilutukset. 

Erona näillä ryhmillä on toki se, että historialliset tapauksen liittyivät etnisesti eurooppalaisiin kun taas islamistinen uhka Euroopassa on kasvanut nykyaikaisen kansainvaelluksen seurauksena. Ja sen tekijät tulevat lähinnä Lähi-idän ja Pohjois-Afrikan alueelta eivätkä siten jaa samankaltaista maailmankuvaa uskonnoista vieraantuneiden länsimaalaisten kanssa – eivätkä siten edes halua assimiloitua länsimaiseen elämäntapaan.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
"Abdul B" ajoi Saksassa autolla
Italianmarokkolaisen terroriteko oli hankala uutisoitava
Vallankumouksellinen vasemmisto kylvää väkivaltaa ja niittää tukea

Putinin harhautus, eskalaatio vai kuolema?

Uutissuomalaisen mukaan Venäjän hallinnon äänitorvi Dmitri Peskov oli eilisiltana kertonut toimittajille Venäjän vallanneen ukrainalaisen Kostjantjnivkan kaupungin kokonaan. Amerikkalainen Insitute for the Study of War puolestaan kiisti tiedon todeten, että venäläiset joukot ovat kyllä saavuttaneet taktisia edistysaskeleita Kostjantjnivkassa, mutta "suurin osa venäläisestä läsnäolosta kaupungissa koostuu pienistä tunkeilijaryhmistä, jotka ovat hajallaan Ukrainan joukkojen asemien seassa".

Syyksi Peskovin liioitteleville puheelle ISW väitti pyrkimyksen vaikuttaa länsimedian sotauutisointiin tänä viikonloppuna, koska Yhdysvalloissa on maan 250-vuotisjuhlat. Nähtäväksi siis jää, onko venäläisten erityisoperaatio edistynyt, vai onko Kostjantjnivkan valtausväitteissä kyse pelkästä Putinin hallinnon propagandasta. 

* * *

Iltalehden pääkirjoituksessa Lauri Nurmi puolestaan spekuloi sillä, että Valdimir Putin saattaa kokea Nicolae Ceaușescun kohtalon. Tällä kommentillaan hän asettui samalle kannalle, kuin tein itse joitakin aikoja sitten todetessani, ettei "Putinilla olisi enää tulevaisuutta, mikäli Venäjä palaisi Ukrainasta tappion kärsineenä".

Toki Ukrainassa käytävän sodan tapahtumia on vaikea seurata – kuten Kostjantjnivkankin tapaus osoittaa – koska liikkeellä on paljon molempien osapuolen tiliin disinformaatiota levittäviä tahoja. Näin erityisesti sosiaalisessa mediassa, jossa sana on vapaa jokaiselle halukkaalle. 

Joka tapauksessa jo pitkään on ollut selvää, ettei Putinin kolmen päivän erityisoperaatio ole onnistunut yhtään paremmin kuin Stalinin puna-armeijalleen määräämä "kahden viikon sotaretki Helsinkiin" vuonna 1939. Tästä syystä on mahdollista – ellei jopa todennäköistä – että Putin joutuu julkistamaan ainakin jonkinasteisen liikekannallepanon maassaan. 

Sen seurauksia voidaan vain arvailla. Selvää kuitenkin on, että mikäli pakkorekrytointi toteutetaan, on lopputuloksena paljon lapsensa ja puolisonsa menettäneitä Venäjän kansalaisia, jotka tuskin kiittävät tapahtuneesta maansa johtajaa. Ja vähintäänkin mielessään hautovat samankaltaisia ajatuksia kuin Nurmi tai allekirjoittanut. 

* * *

Tämä saattaa myös olla syy sille, että Venäjän diktaattori on painostanut valkovenäläistä kollegaansa liittymään sotaan. Näin hän voisi lyödä kaksi kärpästä yhdellä iskulla: venäläisiä kuolisi taisteluissa – ehkä – nykyistä vähemmän ja ukrainalaisten asema vaikeutuisi rintaman pituuden kasvaessa pidemmäksi. 

Toisaalta presidentti Aljaksandr Lukashenka epäilemättä ymmärtää, etteivät ukrainalaiset nostaisi käsiään pystyyn, vaan panisivat vastaan parhaan kykynsä mukaan. Eli ryhtyisivät kasvattamaan perheenjäseniään menettäneiden valkovenäläisten määrää. 

Se lisäisi entisestään pelkoa vallankaappauksesta tai ainakin kapinasta, koska maassa on jo vanhastaan tyytymättömyyttä hänen hallintoonsa. Ja siksi hän pyrkinee myötäilemään Putinia kaikilla muilla tavoilla paitsi lähettämällä sotilaitaan eteläiseen naapurimaahansa.

Jos Putin kuitenkin lopulta pakottaa valkovenäläiset mukaan sotaan, on meillä eurooppalaisilla totinen paikka: hyväksymmekö tapahtuneen taivastellen vai teemmekö asialle jotain konkreettista. Siis jotain, joka on enemmän kuin puheenpärinää ja materiaalisen avun toimittamista ukrainalaisille?

* * *

Kun soppaan liitetään vielä Ilta-Sanomien julkaisemat spekulaatiot siitä, että Venäjän armeija saattaisi tehdä Valko-Venäjän tai Kaliningradin kautta – "erehdykseksi verhotun" – sotilaallisen iskun Puolaan, näyttäytyy tilanne entistä vakavampana. Ja siten eurooppalainen turvallisuustilanne lievästi sanottuna arveluttavalta. 

Erityisen vakava tilanne on siksi, ettemme tiedä mikä on ydinasemahti Venäjän vastaus tilanteessa, jossa sillä on jo nyt vaikeuksia konventionaalisin asein käytävissä taisteluissa? Voisiko se turvautua tehokkaimpiin aseisiinsa, mikäli maan tilanne Ukrainassa vaikeutuisi entisestään, eikä Valko-Venäjä lähtisi etelärajansa yli helpottamaan venäläisten tilannetta?

Entä jos puolalaiset teurastaisivat rajan yli "erehdyksessä" tulleen venäläisosaston? Miten venäläiset vastaisivat siihen? Ja miten reagoisivat läntiset johtajat?

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Putinin Venäjän tulevaisuus
Venäjän ahdinko herätti trollit ja lisäsi ydinsodan vaaraa
Sodankäynnin suuri muutos

Miksi suomalaisilta kerätään rahaa yhteen, mutta käytetään toiseen tarkoitukseen?

Helsingin sanomat kertoi, että Suomen pääkaupungin veronmaksajat ovat tukeneet Sun Ray -nimistä yhdistystä yli 45 000 eurolla. Rahaa alettiin siirtää jo samana vuonna, kun yhdistys aloitti toimintansa.

Tukea saanut yhdistys toimii propagandistisista kesäleireistä vastaavan venäläisen Artek-keskuksen suomalaisena yhteistyökumppanina. Siis sellaisen tahon, joka on asetettu EU:n, Yhdysvaltojen ja Britannian pakotelistoille, koska se on ottanut vastaan ukrainalaislapsia ja sijoittanut heitä propagandistisiin uudelleenkoulutusohjelmiin ja  estänyt palaamasta perheidensä luo.

Helsingin pormestari Daniel Sazonovin (kok) mukaan "on selvää, että tällaisille yhdistyksille tai tällaiselle toiminnalle ei tulisi päätyä euroakaan julkista tukea. Se on ainoa mahdollinen peruslinja, joka tässä asiassa voi olla."

Hän pyysi siksi Suomen pääkaupungin työllisyyspalveluiden toimitusjohtajaa selvittämään tapausta ja kertovan, miten palkkatuen ja siihen maksettavan Helsinki-lisän myöntämisen prosessi toimii. Tämä oli jo aiemmin kertonut, ettei kaupungilla ollut Sun Rayn tukipäätöksiä tehdessään tietoa yhdistyksen yhteydestä Venäjän vaikuttamistoimintaan.

Tapaus ei ole ainoa laatuaan Suomessa, sillä jokin aika sitten uutisoitiin myös Tampereen kaupungista, jossa oli päätetty lähettää 50 000 euroa veronmaksajien rahoja "Gazan lasten auttamiseksi". Siis 50 000 euroa rahaa, joka oli kerätty kaupungin veronmaksajilta nimenomaisesti heille järjestettävien julkisten palveluiden rahoittamiseksi. 

* * *

Minusta nämä ovat suorastaan kristallinkirkkaita esimerkkejä siitä, mihin suomalaisessa yhteiskunnassa on menty: rahaa kerätään veronmaksajilta hyvältä kuulostavilla syillä, mutta niistä osa kylvetään johonkin aivan muuhun. Vieläpä Suomen rajojen ulkopuolelle ja pahimmillaan – kuten nyt Helsingissä – rikollista toimintaa harjoittavan ulkomaalaisen tahon käytettäväksi.

Siksi olisi hienoa, että suomalainen lehdistö nostaisi kissan pöydälle ja vaatisi poliitikkoja kertomaan syyt sille, miksi maassamme on ylipäätään hyväksytty sellainen toimintamalli, jossa ensin pakkokerätään rahaa veronmaksajilta käyttäen syynä kaupungin palveluiden järjestämistä – mutta sellaisten sijaan niitä käytetään muihin tarkoituksiin. 

Toisin sanoen kertomaan, miksi Suomessa on poliittisilla päätöksillä hyväksytty verovarojen suora väärinkäyttö.

* * *

Eikö olisi paljon reilumpaa luoda lainsäädäntö, jossa lakisääteisellä verotuksella hankittujen rahojen käytön tulisi aina perustua palveluiden järjestämiseen niiden maksajille? Eikä pelkästään kunnallisverotuksen vaan myös valtiollisen verotuksen kautta kerättyjen verovarojen osalta. 

Jos – ja kenties kun – sitten halutaan käyttää varoja joidenkin muiden tahojen tukemiseen, voitaisiin sitä varten järjestää keräys tai vapaaehtoinen vero, jonka keräämisen yhteydessä ilmaistaisiin yksiselitteisesti varojen käyttötarkoitus – esimerkiksi ulkomaalaisten lasten auttaminen tai venäläisten sotarikollisten avustaminen.

Omalta osaltani lupaan antaa ääneni sellaiselle puolueelle, joka ryhtyy toimiin tällaisen lainmuutoksen tekemiseksi. Ja ajaa sen myös läpi eduskunnassa. 

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Työpaikkojen synnyttämisestä
Sähköautojen verotus ja ilmaiset lounaat
Oras Tynkkynen ehdotti Irlannin mallin mukaista perustuloa

Ano Turtiainen asetti kielensä syvälle Putinin peräsuoleen

Venäjälle vapaata demokratiaa paennut entinen kansanedustaja Ano Turtiainen on kertonut, että "jos olisin nuorempi niin jopa lähtisin taistelemaan. Ja jopa rintamalle jos tarvii suomalaisia vastaan lähteä, niin lähden. Se on ihan varma juttu, että natseja vastaan niin lähden."

Lisäksi hän on väittänyt, että Suomi rakensi raja-aidan itärajalle, jotta suomalaiset eivät lähtisi Venäjälle hyvinvoinnin perässä. Tästä päätellen Turtiainen elää vielä vuoden 1918 jälkeisiä tapahtumia, jolloin tosiaan suomalaisia kommunisteja lähti joukolla Venäjälle uskottuaan leninistien propagandaa. Tällä oli hyvin tunnetut seuraukset, jotka lienevät tutuimpia suomalaisille elokuvan "Ikitie" ansiosta.

Turtiaiselle toki suotakoon sanan-, vai pitäisikö sanoa valehtelunvapaus – vaikka on häntä jo maanpetoksestakin syytetty. Siitä huolimatta täytyy todeta, että aika syvälle Putinin peräsuoleen hän on kielensä työntänyt. 

Miehen kielenkäytön motiiveja voimme toki vain arvailla, sillä syynä saattaa olla yhtä hyvin hänen järkensä lopullinen sekoaminen, pelko siitä, että Putin aikoisi lähettää hänet Ukrainaan tai yksinkertaisesti vain pyrkimys saavuttaa suosiota putinistisen hallintokoneiston silmissä. Mene ja tiedä.

Täällä Suomessa Turtiaisen vaikutusvalta lienee kutakuinkin nollassa, joten voimme suhtautua hänen höpötyksiinsä kaikessa rauhassa. Siitä huolimatta on tunnustettava, että niillä on oma absurdi viihdearvonsa, joka sijaitsee jossain Pentuliven ja Euroviisujen välimaastossa. 

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Halusiko Ano Turtiainen juhlistaa Venäjän alennustilaa?
Perinteinen vasemmisto on edelleen rähmällään itään - mutta Vihreät ei
Koronahörhöille on tulossa oma puolue - mutta mitä muuta Valta kuuluu kansalle-puolue haluaa

Huoli tulevaisuudesta kasvaa Venäjällä

Venäjän presidentti Vladimir Putin piti jokavuotisen mediaspektaakkelinsa, johon sisältyneestä propagandistisesta höpötyksestä suomalaismediat kertoivat vaihtelevasti (Yle, HS). Tänä aamuna törmäsin sitten sosiaalisessa mediassa näkemyksistään kertovan ukrainalaisen Anton Gerashchenkon viestiin, jonka sisältö saattoi olla tärkeämpi kuin minkään suomalaisten lehtitalon välittämä tieto. 

Hänen mukaansa ohjelmaa varten lähetetyistä kysymyksistä peräti kahdeksan prosenttia koski Venäjän talouskriisiä, mikä teki siitä kolmanneksi suosituimman aiheen – aiemmin se ei ole ollut edes kymmenen listalla. Ihmiset halusivat tietää, milloin talouden "huono jakso" päättyy, milloin hintojen nousu pysähtyy ja miksi hallitus korottaa arvonlisäveroa.

Venäläisistä 16 prosenttia halusi myös tietää, että milloin heidän elintasonsa paranee, ja 21 prosenttia oli kiinnostunut siitä, milloin sota päättyy. Nämä lienevät varsin ikäviä kysymyksiä Putinille.

* * *

Gerashchenko kertoi samassa viestissään myös, että tuoreen kyselytutkimuksen mukaan 39 prosenttia venäläisistä arvelee alueidensa taloudellisen tilanteen heikkenevän, kun vastaava luku oli vuosi sitten 33 prosenttia, vuonna 2023 34 prosenttia ja vuonna 2022 29 prosenttia. Myös niiden venäläisten osuus, jotka uskovat elämän Venäjällä huononevan ensi vuonna, on saavuttanut korkeimman tasonsa sitten vuoden 2022 (17 %) .  

Toisin sanoen Ukrainan sodan seuraukset alkavat näkyä venäläisten arjessa yhä enemmän, vaikka toistaiseksi näkyvissä ei olekaan ollut – ainakaan vakavia – mielenosoituksia sotaa vastaan. Nähtäväksi kuitenkin jää, missä vaiheessa tavallisten venäläisten huoli omasta tilanteestaan johtaa näkyvään vastarintaan Putinin sotapolitiikkaa vastaan. 

Vai johtaako koskaan?

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Rauha Ukrainassa olisi riski Putinille
Ukrainan rintamilta ei mitään uutta, mutta taustalla tapahtuu
Venäjän hyökkäyskiilan tuhoutuminen edistäisi rauhaa Ukrainassa

Helsingin sanomat ja jatkosodan alun tapahtumat

Sallittakoon pieni kommentti yhdestä eilisen ja tämän päivän aiheesta. Tarkoitan sitä kun Helsingin sanomat teki jutun otsikolla, jonka mukaan "Elina Valtonen unohti jatkosodan televisiossa". 

Siinä väitettiin, että Suomi olisi hyökännyt Neuvostoliittoon vuonna 1941 eli jatkosodan alussa. Tämä herätti monella taholla parranpärinää ja ehkä huulipunan roiskettakin, koska on kiistaton tosiasia, että jatkosodan sotatoimet aloitti Neuvostoliitto.

* * *

Wikipedian kertoo asiasta  – heti väliotsikon "Sota alkaa" alla – näin. "Neuvostoliiton hyökkäykset Suomea vastaan alkoivat 22. kesäkuuta 1941 kello 6.05 aamulla, jolloin Neuvostoliitto aloitti tykistötulituksen Hangon tukikohdasta suomalaisiin kohteisiin saaristossa ja mantereella sekä lentoiskut suomalaisia laivoja vastaan merellä. Samana päivänä Neuvostoliitto suoritti useita tykistöiskuja itärajalla.

Saman lähteen mukaan "tämän jälkeen samana päivänä Suomi osallistui eteläisen Suomenlahden miinoittamiseen. Saksa oli aloittanut Operaatio Barbarossan kello 3.00 ja Itä-Preussista Leningradin alueelle miinoituslentoja suorittaneet saksalaiskoneet lensivät paluumatkalla Utin lentokentälle tankkaukseen. Neuvostoliitto jatkoi ilma- ja tykistöiskuilla suomalaisiin sotilaskohteisiin Suomessa. Suomi pidättäytyi vastaamasta tuleen ja yritti vakuutella puolueettomuutta uudessa sodassa."

Sekä edelleen Wikipediaa lainaten: "kesäkuun 25. päivänä 1941 Neuvostoliiton ilmavoimat pommittivat Helsinkiä, Turkua, Heinolaa ja Porvoota sekä tusinaa muuta paikkakuntaa noin 500 koneella, joista ammuttiin alas Suomen alueelle 27 konetta. Näiden pommitusten ja aiempien tapahtumien perusteella eduskunnalle antamassaan tiedonannossa hallitus oli tehnyt sen johtopäätöksen, että maa oli joutunut sotatilaan. Tämän kannanoton eduskunta hyväksyi. Vielä samana päivänä 25.6. pääministeri Jukka Rangell totesi radiossa, että Suomi oli jälleen sodassa Neuvostoliiton kanssa.... Sota julistettiin 26. kesäkuuta 1941. Suomen armeija ja Suomessa olleet saksalaiset joukot aloittivat maahyökkäyksen."

* * *

Tänään HS on sitten pyrkinyt korjaamaan virheensä lisäyksellä, jonka mukaan "Suomi julisti sotatilan vasta Neuvostoliiton pommitettua Suomea, mutta Suomi oli tehnyt jo ennen tätä laajoja hyökkäysvalmisteluja liittyäkseen sotaan Saksan rinnalla. Suomen tavoitteena oli miehittää laajoja alueita Neuvostoliitosta myös talvisodassa menetettyjen alueiden ulkopuolella."

Tämä oikaisu on kyllä oikean suuntainen, mutta edelleen harhaanjohtava. Olihan Neuvostoliitto se, joka yksiselitteisesti aloitti jatkosodan. Ja sivumennen sanoen teki ainakin nykyajan mittapuulla vakavan rikoksen ihmisyyttä vastaan, sillä terroripommitukset – edes sotaan väitetysti varustautuvien valtioiden – siviiliväestöä vastaan ovat kiistatta sellaisia. 

Puna-armeijan ilmavoimien pommitukset 25. kesäkuuta olivat kuitenkin kiistatta juuri sellaisia – siis valtiollista terrorismia. Ja yhtä kiistatonta on, että Suomi aloitti omat hyökkäystoimensa vasta niiden jälkeen. 

Sodan kolmen ensimmäisen päivän ajan kaikki suomalaisten sotatoimet olivat olleet puolustuksellisia. Eikä siinä kaikki, sillä – kuten edelle lainaamistani Wikipedia-teksteistäkin näkee – jopa sellaisista oli osin pidättäydytty.

* * *

On toki todettava kiistattomaksi se, että Suomeen oli saapunut saksalaisia sotilaita. Samoin on hyvin tunnettua, että monilla Suomen silloisista poliittisista johtajista oli halu ottaa revanssi talvisodan tappiosta. 

Itse pidän varsin todennäköisenä Heikki Ylikankaan näkemystä, jonka mukaan tähän ajatukseen oli päädytty – Hermann Göringin taivuttelun tuloksena – jo talvisodan lopulla. 

Tämä ei kuitenkaan muuta sitä totuutta, että Suomi ei ollut jatkosodan hyökkääjä, vaan se oli Stalinin Neuvostoliitto. Tosiasia on myös se, että koska historia ei ole kokeellinen tiede, emme voi kääntää aikaa taaksepäin ja katsoa olisiko Suomi hyökännyt Neuvostoliittoon ilman Stalinin aloittamaa sotaa. 

Edelleen olisi ymmärrettävä jatkosodan luonteesta se, että vaikka Suomen useita päiviä puna-armeijan sotatoimien jälkeen alkanut hyökkäys Neuvostoliittoon oli kiistatta valloitussotaa, se ei ollut kommunistivaltiolle eksistentiaalinen uhka. Näin siksi, että armeijan ylipäällikkö Carl Gustaf Mannerheim kieltäytyi aktiivisesta hyökkäyssodasta Leningradiin eikä myöskään komentanut valloitusretken jatkamista Suomenlahdelta Laatokan ja Äänisen kautta Seesjärvelle ulottuneen kolmen kannaksen taakse. Tähän olisi kuitenkin ollut tuolloin hyvät edellytykset. 

* * *

Kaiken tämä perusteella minun täytyy ihmetellä syvästi sitä, miksi HS ei edes juttuaan korjatessaan antanut kesäkuun 1941 tapahtumista oikeaa kuvaa. Sen sijaan se antoi tukea Putinin Venäjän ja sen trollien viime aikoina pitkin sosiaalista mediaa levittämälle valheelliselle propagandalle (esimerkki), jonka mukaan Suomi olisi ollut natsivaltio, joka hyökkäsi viatonta Neuvostomaata vastaan. Tosiasia on, ettei Suomen eduskunnassa ole koskaan edes ollut natsipuoluetta.

* * *

Samalla on syytä korjata se käsitys – suorastaan urbaani legenda – ettei Neuvostoarmeija olisi valmistautunut Saksan hyökkäystä vastaan. Itse asiassa, sen armeijaa oli talvisodan jälkeen vahvistettu todella voimaperäisesti, joten kesällä 1941 se oli – ainakin paperilla – paljon vahvempi kuin Saksan sotavoimat. Eikä Hitlerin tiedustelu ollut saanut selville tätä tosiasiaa. 

Pidän itse jopa mahdollisena sitä, että juuri tämä seikka – Neuvostoarmeijan oletettu vahvuus – selittäisi puna-armeijan hyökkäyksen Suomeen heti Barbarossan alettua. Onhan sinänsä järjetöntä, että Stalin avasi uuden rintaman – uutta vihollista vastaan – jouduttuaan puolustussotaan saksalaisia vastaan. 

Perustelen tätä sillä, että Stalin saattoi kuvitella ennennäkemättömän vahvan puna-armeijansa kykenevän pysäyttämään ja tuhoamaan hyökkäävän Saksan armeijan toisin kuin ranskalaiset edellisenä vuonna. Ja kuten tiedämme, niinhän se lopulta tekikin – tosin vasta vuosien kuluttua ja massiivisten amerikkalaisen avustuspakettien tukemana. 

Suomen armeija sen sijaan jäi Stalinilta lyömättä ja Helsinki valloittamatta. Ja siksi historiaamme ei sisälly 50 vuoden ajanjaksoa kommunistisen diktatuurin kurjuudessa.

Päivän aiempi merkintä:
Laitavasemmisto ja Keskusta haluaisivat Suomesta koko maailman ilmaisen koulutuskeskuksen

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Ukrainalainen ja suomalainen rintamakarkuruus
Onko Suomi koskaan uhannut Venäjää?
Suomen ensimmäisen tasavallan loppu

Uskottavantuntuista propagandaa

Britanniassa toimiva kaupallinen tv-kanava Channel 4 otti käyttöön tekoälyllä luodun juontajan. Sen tarkoituksena oli osoittaa, kuinka uskottavaa jälkeä tekoälyllä voi nykyisin jo luoda.

The Guardian puolestaan kertoi kansainvälisesti tunnettujen kehitysapu- ja hyväntekeväisyysjärjestöjen alkaneen käyttää kampanjoissaan yhä enemmän tekoälyllä luotuja kuvia kurjuudesta saadakseen taloudellista tukea toiminnalleen. Näin on maailman ihmisiä järkytetty muun muassa nälkää näkevillä ja likaisessa vedessä vieri vieressä lilluvilla lapsilla, kyynelehtivällä afrikkalaisella tytöllä hääpuvussa sekä kuivuudesta halkeilevalla maaperällä. 

* * *

Nämä tapaukset panevat tällaisen tavallisen professorin miettimään, että mihin me olemme ihmiskuntana menossa. Onhan tiedossa, että etenkään sosiaalisessa mediassa ei juurikaan ole rajoituksia uskottavantuntuisten tekoälyllä tehtyjen propagandavideoiden levittämiselle. Eikä siten myöskään ihmisten harhaanjohtamiselle esittämällä tosiasioina tapahtumia, joita ei ole koskaan tapahtunut.

Tämän seurauksena videoiden ja kuvien todistusvoima on – ainakin omissa silmissäni – pudonnut lähelle nollaa. Ja samalla maailman todellisten tapahtumien hahmottaminen on käynyt entistä vaikeammaksi. 

* * *

Asiasta valittaminen on kuitenkin nähdäkseni aivan turhaa, sillä karavaani etenee ja koirat haukkuvat – tahdoimme me sitä tai emme - ja tulevaisuudessa jokainen voi löytää sosiaalisesta mediasta juuri omia mielipiteitään tukevia videoita ja kuvia. Oli kyse sitten sodista, yhteiskunnallisista tapahtumista tai vaikkapa seikkailuviihteestä.

Tämä on jokaisen meistä hyvä tiedostaa. Ja lisäksi ymmärtää, ettei karavaani peräänny sieltä, minne se on jo ehtinyt. Eivätkä koirat lakkaa haukkumasta, vaikka niitä kieltäisi. 

Siksi tekoälyllä luodun harhautuksen mahdollisuus on hyvä ottaa huomioon aina, kun seuraa sosiaalisessa – tai missä tahansa muussa – mediassa kulkevaa uutisvirtaa. Ja kenties harmitella sitä, että uskottavantuntuisen disinformaation vaara ei pesi pelkästään puheissa vaan myös jokaisessa todelta näyttävässä videossa, joka menee syvälle tunteisiin. 

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Kotoutumistukea maahanmuuttajille
Kyselytutkimukset johtavat helposti metsään
Luokalle jättäminen lisää motivaatiota, mutta ylikulutuspäivä johtaa harhaan

Peskov reagoi Venäjän erikoisoperaation heikkoon edistymiseen

Putinin äänitorvi Dmitri Peskov on kommentoinut länsimaiden verbaalisia lausuntoja niiden ilmatilaa ilmeisen tahallisesti loukanneista venäläisistä hävittäjistä. Hänen mukaansa "lausunnot venäläisten lentokoneiden pudottamisesta ovat vähintäänkin edesvastuuttomia, ja niillä on vaarallisia seurauksia". 

On vaikea sanoa, mitä nuo seuraukset olisivat, sillä on varsin selvää, ettei Venäjä pärjää länsimaille tosipaikassa, sillä eihän se tahdo pärjätä edes Ukrainalle. Enkä tällä tarkoita sitä, että Länsi-Eurooppa olisi varustautunut kunnolla venäläisten hyökkäystä vastaan. 

Tosiasia kuitenkin on, että EU-maista Puola ja Suomi ovat varustautuneet hyvin, eikä ole epäilystäkään siitä, että tiukan paikan tullen myös Yhdysvallat asettuu Länsi-Euroopan tueksi. Lisäksi länsimailla on selkeä teknologinen ja taloudellinen ylivoima Venäjään nähden. 

Niinpä Peskovin kommenttia voi pitää pikemminkin kotirintamalle suunnattuna propagandana kuin länsimaihin suunnattuna uhkauksena. Sekä – koko ilmatilaloukkausten sarjan tavoin – keinona siirtää ihmisten huomiota pois Ukrainan tapahtumista.

Tämä on ymmärrettävää siksi, että sodan viime aikojen merkittävin tapahtuma on ollut ukrainalaisdroonien iskujen aiheuttama polttoaineiden loppuminen venäläisiltä huoltoasemilta. Eli Venäjän armeijan heikon sotamenestyksen siirtyminen ihmisten arkeen, minkä mahdolliset seuraukset syystäkin pelottavat Vladimir Putinia, sillä kaatuihan myös maan viimeinen tsaari maan armeijan surkean sotamenestyksen seurauksena.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Venäläinen koettelee, mutta miten sille pitäisi vastata?
Venäjän haasteisiin vastaaminen on tärkeää
Ukrainan rintamilta ei mitään uutta, mutta taustalla tapahtuu

Keski-Uusimaa näyttää esimerkkiä

Tuusulassa asuva ystäväni vinkkasi minulle parin päivän takaisen uutisen. Sen mukaan paikallisen Keski-Uusimaa-lehden lukijamäärä on hurjassa kasvussa, sillä lehteä säännöllisesti seuraavien ihmisten määrä on lisääntynyt vuodessa peräti 17,8 prosenttia. 

Niinpä lehdellä on nykyisin yhteensä 143 200 säännöllistä lukijaa eli enemmän kuin tämän paikallislehden toiminta-alueella asuu ihmisiä. Tosin Keski-Uusimaa ei ole aivan puhdas paikallislehti, vaan se kuuluu Uutissuomalaisen juttuja välittäviin lehtiin, eli sen sivuilta voi seurata myös kansallisia ja jopa kansainvälisiä uutisia. 

Asiasta kertoneessa uutisessa mainittiin erilaisia syitä sille, miksi lehden levikki voisi olla niin korkea. Yksi – ja nähdäkseni se oikea – syy jätettiin kuitenkin mainitsematta. Luulen nimittäin, että Keski-Uusimaata on siirtynyt lukemaan yhä useampi Helsingin sanomien punavihreään propagandaan kyllästynyt pääkaupunkiseutulainen. 

Tätä ajatustani puoltaa ainakin se, että Keski-Uusimaa ei ole poliittisesti värjäytynyt – ei  ainakaan punavärillä – ja lisäksi se tarjoaa paikallisuutisia aivan pääkaupungin läheisyydestä ja lisäksi kattavasti Vantaa-Kerava hyvinvointialueen uutiset. Lehdessä on myös mielipideosasto, jossa julkaistavia tekstejä ei näytettäisi valikoitavan poliittisin perustein – näin ainakin ystäväni mukaan.

Nähtäväksi jää, onnistuvatko muutkin suurten asutuskeskusten liepeillä toimivat paikallislehdet kasvattamaan lukijakuntaansa suurten punavihertävien medioiden kustannuksella. Mikäli näin kävisi, se voisi ajan myötä johtaa suomalaisen uutistarjonnan muuttumiseen nykyistä objektiivisemmaksi eli edistää suomalaisen tiedonvälityksen tervehtymistä.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Pelin politiikkaa oppositiossa ja lehdistössä
Valtamediat harjoittivat jälleen uutisten piilotusleikkiä
Journalistit kaivavat Ylen hautaa olemalla vihervasemmiston asialla

Venäläinen koettelee, mutta miten sille pitäisi vastata?

Vladimir Putinin Venäjä koetteli jälleen Viron ilmatilan puolustuksen toimintaa lähettämällä pimeinä eli ilman transponderia lentäviä hävittäjälentokoneita kohti Tallinnaa. Koneet kuitenkin lähtivät kotimatkalle sen jälkeen, kun ensin suomalaiset ja sen jälkeen italialaiset hävittäjäkoneet näyttäytyivät niille. 

Kohtaamisen yksityiskohtia ei kuitenkaan ole julkaistu, joten emme tiedä riittikö NATO-maiden lentokoneiden ilmaantuminen venäläisten perääntymiseen, vai pitikö niiden tavalla tai toisella osoittaa olevansa tosissaan. Siis esimerkiksi käyttäen jonkinlaista merkkikieltä – tai jopa ampuma-aseita – tehdäkseen asian selväksi.

Tapaus oli joka tapauksessa neljäs tämä vuoden aikana, joten kyse ei voi olla suunnistusvirheestä, vaan tarkoituksellisesta toiminnasta. Ja sellaisena vaarallisesta pelistä, jossa luotetaan siihen, ettei ilmatilan loukkaajia ryhdytä ampumaan alas. 

* * *

Tilanne on luonnollisesti äärimmäisen hankala Viron ja koko NATO:n puolustukselle. Aiemmat ilmatilan loukkaukset ovat olleen noin minuutin mittaisia, mutta nyt aikaa oli venytetty nelinkertaiseksi. Ja kuten edelle kirjoitin, suuntana oli Tallinna. 

Kysymys luonnollisesti kuuluu, että onko NATO:n piirissä sovittu jonkinlainen raja, jonka jälkeen venäläishävittäjiä ryhdytään aktiivisesti torjumaan. Eli ne ammutaan alas samaan tapaan kuin Puolan ilmatilassa taannoin lentäneille drooneille tehtiin.

Tällaisen toimen kynnys on luonnollisesti äärimmäisen korkea, koska lentokoneiden alas ampuminen johtaisi varmuudella äärimmäiseen sotilaspoliittiseen jännitykseen. Samalla on kuitenkin myös selvää, ettei pimeinä ja ilman lupaa lentäviä venäläisiä hävittäjälentokoneita voi päästää Tallinnan yläpuolelle, vaan ne on pysäytettävä ajoissa ja tarvittaessa millä tahansa keinolla. 

* * *

Nähtäväksi siis jää, että jatkuvatko ja pitenevätkö venäläisten harjoittamat Viron ilmatilaloukkaukset tulevina päivinä ja viikkoina. Ja suuntautuvatko ne mahdollisesti myös Suomen ilmatilaan, jonka puolustusvalmiuden testaaminen saattaa olla yhtä lailla venäläisten mielenkiinnon kohteena. 

Tähän saattaisi viitata Venäjän ulkoministeri Sergei Lavrovin väite, jonka mukaan Suomen hallituksen "neutraaliuden julkisivu on kuoriutunut", ja että kostopolitiikka olisi "kirjaimellisesti noussut" maassamme. Samaa tavoitetta näyttäisi palvelevan myös se, että itänaapurista on esitetty – ilmeisesti suomalaisten yhtenäisyyden horjuttamiseksi esitettyjä – puheenvuoroja, joiden mukaan Suomen väestö olisi tyytymätön maamme hallitukseen, ja että  Itä-Suomessa venäläisten turistien puuttuminen olisi johtanut "väestön vähenemiseen" sekä talouden heikkenemiseen Kaakkois-Suomessa.

Amerikkalaisen ajatushautomon Institute for the Study of Warin (ISW) mukaan nämä puheenvuorot muistuttavat niitä kommentteja, joita Putinin hallinto käytti oikeuttaakseen täysimittaisen hyökkäyksensä Ukrainaan. Siksi Suomen – ja NATO:n – viestinnän Venäjän suuntaan on syytä olla päättäväistä ja yksiselitteistä sekä osoittaa, ettei Venäjällä ole mitään voitettavaa luoteisten rajojensa ulkopuolella.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Venäjän haasteisiin vastaaminen on tärkeää
The War in Ukraine Came Close to Me
Did a Finnish Fighter Jet Rush to Intercept a Russian Sukhoi Yesterday?

Ville Vedenpään raportti Flow-festivaaleista oli kuin Hamasin propagandalehtisestä

Yleisradio on kaikkien suomalaisten kustantama mediayhtiö, jonka tulisi siksi olla poliittisesti täysin neutraali. Näin ei kuitenkaan ole, vaan sen on todettu moneen kertaan olevan kallellaan vasemmalle ja jopa syrjivän etnisesti suomalaisia nuoria miehiä aina TV-uutisten tunnusta myöden.  

Tämän kaiken tietäenkin hätkähdin lukiessani Ylen juttua Flow-festivaaleissa esiintyneiden artistien kannanotoista Palestiinan tilanteeseen. Sen sijaan, että toimittaja olisi raportoinut niistä neutraalisti, hän intoutui itsekin ottamaan kantaa ja kirjoittamaan palestiinalaismyönteistä propagandaa sekä ohjeistamaan Suomen hallitusta sellaisin sanamuodoin, että piti oikein tarkistaa, etten sittenkin lueskellut rahoittamani mediayhtiön nettisivujen sijaan Kansan Uutisia tai Hamasin propagandalehtistä. 

Jutun oli kirjoittanut euroviisutoimittajana tunnettu Ville Vedenpää, jonka sanakäänteet eivät jättäneet epäilyjä hänen omista näkemyksistään. Onneksi poliittinen valta Suomessa on kuitenkin edelleen hallituksella, eduskunnalla ja presidentillä, joista viimeksi mainittu asemoi itsensä jo aiemmin kumileimasimeksi eli hallituksen päätösten mukaisesti toimivaksi palestiinalaisvaltion tunnustamiskysymyksessä.

Siten ratkaisun avaimet ovat tässä vaiheessa pääministeri Petteri Orpon ja hänen hallituksensa käsissä. Sillä suunnalla on pysytty rauhallisena, ja todettu, että pysyvän rauhan ja kahden valtion eteneminen on kiinni vain siitä, että Hamas luopuu aseistaan ja että Palestiinassa – myös Gazassa – valtaa pitää siviilihallinto. Sekä siitä, että sekä länsimaat että arabimaat sitoutuvat tukemaan myös Israelin valtion olemassaoloa.

Näiden edellytysten puuttuessa Suomen hallitus ei - aivan oikein - ryhdy valmistelemaan Palestiinan tunnustamista, vaan odottaa edellä mainittujen ehtojen toteutumista. Näin siitäkin huolimatta, että Ylen viisutoimittaja ja nuorisofestivaalien esiintyjät vaativat maatamme tekemään egotrippailun tuomaa mielihyvää lukuun ottamatta merkityksettömän tunnustamiseleen.

Tästä syystä haluankin sanoa erityisesti Ville Vedenpäälle - ja samalla koko Yleisradion toimituskunnalle - että heidän kannattaisi hylätä palestiinalaiskysymyksessä älyllinen epärehellisyytensä ja vaatia todellista rauhan estettä eli Hamasia antautumaan ja laskemaan aseensa. Sekä sitä kautta de facto edistämään rauhan syntymistä Gazan alueelle - ja ehkäpä spero fore jopa palestiinalaisvaltion syntymistä Israelin rinnalle.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Palestiinan tunnustamiskysymys on myrkkyä Kokoomukselle
Kaatuuko Suomen hallitus palestiinakysymykseen?
Etnisesti suomalaisen näköisiä poikia ei löytynyt edes piilokuvista

HS:n toimittajan kynänjälki oli kuin suoraan oppikirjasta

Helsingin sanomissa oli juttu puoliksi filippiiniläisestä Perussuomalaisten nuorisojärjestön puheenjohtajasta, Lauri Laitisesta. Kirjoitus valaisi hänen ajatteluaan puolueessa, jonka kyseinen Erkkomedian päätuote on viime vuosina näyttänyt mielellään negatiivisessa valossa.

Juuri tässä suhteessa HS:n artikkeli olikin blogimerkinnän ansaitseva. Se nimittäin valaisi poikkeuksellisen mehukkaasti journalistista vaikuttamista. 

Laitisen sitaatit ja näkemykset oli kirjattu juttuun sinänsä asiallisesti ja ne noudattelivat yleistä perussuomalaista linjaa. Siten lukija sai tietää, että hoitoallalle opiskeleva nuorisopoliitikko katsoo, ettei alipalkattu työ olisi filippiiniläishoitajankaan etu ja vastustaa siitä syystä itäaasialaisten hoitajien laajamittaista houkuttelua Suomeen. 

Sivumennen sanoen Laitinen on tässä asiassa enemmän kuin oikeassa, sillä tuoreen uutisen mukaan Akavan Piia Rekilä on kertonut, että "sairaanhoitajien työttömyys lähti reippaaseen kasvuun viime syksynä. Huhtikuun lopussa työttömänä oli 1 638 sairaanhoitajaa, mikä on 560 henkilöä enemmän kuin vuosi aiemmin."

Mutta palataan Helsingin sanomien juttuun, jossa Laitisen kerrottiin todenneen, että "meillä ei ole velvollisuutta pitää Suomessa ihmisiä, jotka eivät arvosta yhteiskuntaa tai ihmisten koskemattomuutta". 

Artikkelissa kerrottiin myös, että PS-nuorison puheenjohtaja pitää Euroopan Unionia Suomelle kalliina yleiseurooppalaisena rahanjakokoneena, joka pyrkii sääntelemään sitä, mitä ihmiset saavat sanoa. Ja juuri tässä kohtaa toimittaja aloitti journalistisen vaikuttamisensa. 

Hän nimittäin ryhtyi tulkitsemaan Laitisen tarkoitusperiä itsevaltaisesti ja kirjoitti, että "sillä hän viittaa cancel-kulttuuriin ja woke-piireihin, jotka ovat oikeistopopulismille niin rakkaita vihollisia, ettei aate ehkä selviytyisi ilman niiden vetoapua". Ja pyrki näin nollaamaan EU-eliitin parissa ja yleisemminkin vanhan politiikan puolueissa suositut sananvapauden rajoittamispyrkimykset.

Laitinen sen sijaan osoitti todellista demokratian merkityksen ymmärtämisestä toteamalla Vaihtoehto Saksalle puolueen eli AfD:n kohtelusta Saksassa, että "puolueet radikalisoituvat entisestään, kun ne ajetaan paitsioon. Ne kuitenkin keskittyvät ihan oikeisiin yhteiskunnallisiin ongelmiin."

Tässä yhteydessä Laitinen osoitti myös oman sananvapautensa syvyyden toteamalla Sinimustasta liikkeestä, että "vaikka en itse pystyisi kannattamaan Sinimustia niin kai niilläkin täytyy olla oikeus harjoittaa poliittista toimintaa". 

Seuraavaksi toimittaja kysyi Laitiselta myös sitä, voisiko Perussuomalaiset olla tulevaisuudesta nykyistä monikulttuurisempi. Siihen Laitisella ei ollut vastausta, mutta hän kuitenkin huomautti, että Sebastian Tynkkysen noin kymmenestä avustajasta yksi on maahanmuuttaja. 

Tässä kohtaa seurasikin sitten toimittajan kynästä peräisin oleva lause, jossa todetaan "se on epäilemättä monikulttuurisuuden taso, jonka puolueen kenttä kestää." Ja näin vesitettiin Laitisen järkiperäinen kommentti vihjaamalla, että puolue olisi pikemminkin maahanmuuttajavastainen kuin -kriittinen. 

Näin siitä huolimatta, että Laitisen PS-nuorison puheenjohtajuus ja Chico Muyan asema puolueen europarlamentaarikon avustajina kertovat kiistatta, että kyse on nimenomaisesti maahanmuuttokriittisyydestä. 

* * *

Kirjoitin tämän tekstin siksi, että sen pohjana ollut HS:n juttu valaisi niin kirkkaasti sitä, miten journalistinen vaikuttaminen on tehokkainta. Pari pientä vihjausta ei tee artikkelista taistolaistyylistä lukijan karvat pystyyn nostavaa propagandaa, vaan soljuu lähes huomaamatta lukijan silmien ohi kylväen kuitenkin epäilyksen siemenen ja vahvistaen ennakkoluuloja etenkin silloin, kun sen lannoitteena on kirjoituksen kohteena olevaan puolueeseen jo aiemmin pitkäjänteisellä työllä liitetty negatiivinen narratiivi. 

Siksi en voi olla ihailematta Erkkomedian toimittajan kynän jälkeä. Onhan kommentoimani teksti kuin suoraan hienovaraisen piilovaikuttamisen oppikirjasta. Siis kerrassaan ihailtavan tehokasta propagandaa, joka uppoaa lehden urbaaniin lukijakuntaan kuin kuuma veitsi voihin!

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Journalismin periaatteita noudattava media
Poliittisen oikeaoppisuuden alttari
Politiikan ensimmäinen uhri

Vasemmiston poliittinen propaganda on tehonnut

Uutissuomalainen julkaisi varhain tänä aamuna tulokset mielipidekyselystä, jossa tiedusteltiin ihmisten kantaa ay-liikkeen ja työnantajaliittojen jäsenmaksujen vähennysoikeuden poistamisesta. Sen mukaan 58 prosenttia suomalaisista piti päätöstä vääränä ja vain 25 prosenttia oikeana. 

Kyselyn tulosta selittänee se, että suomalaisten työntekijöiden järjestäytymisaste on varsin korkea, joten suurimmalle osalle vastanneista verovähennyksen poistamisessa olisi kyse oman verotuksen -  tai oman verotusedun - kiristämisestä. Eikä sellaista varmaankaan toivo kovinkaan moni, vaikka äänestäisikin vaaleista toiseen yleisesti korkeaa verotuksen tasoa ajavaa vasemmistoa. 

Eivätkä korkeampaa veroastetta toivo sen enempää myöskään yrittäjät, jotka niin ikään maksattavat oman edunvalvontansa mieluummin koko kansalla kuin omalla yrityksellään. Tosin nyt tehdyssä kyselyssä yrittäjien enemmistö näyttäisi - tästä huolimatta - pitävän tämän verovähennysoikeutensa poistamista järkevänä.

Siksi näyttääkin siltä, että että juuri poliittisen vasemmiston propaganda ay-liikkeen jäsenmaksun rinnastamisesta tulonhankkimiskuluihin on uponnut erityisen hyvin läpi yhteiskunnan. Näin siitä huolimatta, että kyse on nimenomaisesti edunvalvonnasta eikä mihinkään työsuorituksen vaikuttavasta asiasta. 

Eihän ay-liikkeen jäsenmaksua voi mitenkään verrata esimerkiksi verovähennyksiin niin ikään oikeuttaviin työvälineiden hankkimisen tai ammatillisen lisäkoulutuksen kustannuksiin, omien tilojen käyttämiseen työntekoon eikä edes matkakuluihin. Eikä työnantajien edunvalvonnalla saavuteta yrityksille ensimmäistäkään tilausta tai tehosteta niiden tuotantoprosesseja edes prosentin murto-osan promillen vertaa. 

Siksi olen jo aiemminkin ihmetellyt, että miksi ihmeessä kaikkien suomalaisten veronmaksajien pitäisi maksaa osa joidenkin työntekijöiden tai yritysten edunvalvonnan rahoituksesta. Eikö juuri sellaisen toiminnan - oikeastaan enemmän kuin lähes minkään muun asian - tulisi tapahtua kokonaisuudessaan omaa etuaan ajavien omalla kustannuksella? 

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Entä sitten, kun tekoäly ja automatisointi vievät työpaikat?
Kyselytutkimukset johtavat helposti metsään
Pieniä asioita ja moraalitonta ahneutta

Etnisesti suomalaisen näköisiä poikia ei löytynyt edes piilokuvista

Kirjoitin eilen suomalaisten poikien ja nuorukaisten tekemistä väkivallanteoista peräten asian selvittämiseksi ennakkoluulotonta, arvovapaata ja objektiivista tutkimusta. Sitä odotellessa ajattelin vielä nostaa yhden esimerkin siitä, kuinka suomalainen yhteiskunta ohittaa kuin huomaamattaan etnisesti suomalaiset pojat. 

Olen nimittäin jo pidempään katsellut ihmetellen Ylen uutisten tunnusta, jossa kuvat vaihtuvat aiheesta toiseen. Mutta niistä näyttävät puuttuvan kokonaan teini- ja leikki-ikäiset pojat. 

Niinpä lähdin asian varmistaakseni katsomaan tunnusta pysäyttämällä sen hetki hetkeltä tarkastelua varten. Ja koin sitä tehdessäni melkoisen yllätyksen, joka sai minut jopa epäilemään itseäni!

* * *

Mutta enpäs tällä kertaa menekään asioiden edelle, vaan kerron ensin havaintoni ja palaan vasta sitten tuohon yllätykseeni, jonka uskon olevan uutinen myös teille, arvoisat lukijani. 

Ensimäisessä kuvassa on esitetty nuori neitokainen nojaamassa rikkinäiseltä näyttävään seinään. Toisena aiheena on hylkeitä kurkistelemassa jään reunalla ja kolmantena näemme Alexander Stubbin mikrofoni edessään. Neljännessä kuvassa on äiti ja vauva. 

Viidennessä kuvassa vilahtaa metrojuna ja sen edessä kännykkää tuijottava - etnisesti eteläiseltä näyttävä - mieshenkilö. Tämä pika- tai sanoisinko piilokuva on kuitenkin näkyvissä niin lyhyen ajan, ettei TV:n katsoja ehdi missään tapauksessa tiedostaa sen sisältöä. Tai ainakaan itse en ollut aiemmin havainnut siihen sisältyvää tummanpuhuvaa miestä enkä oikein metrojunaakaan.

Kuudennessa kuvassa on maatalon keski-ikäinen isäntä ja osia kahdesta lehmästä. Seitsemäntenä on vielä viidettäkin kuvaa paljon nopeammin pois vaihtuva piilokuva, jonka sain - ilmeisesti sattumalta - näkyviin eilen illalla kokonaisena, mutta tänä aamuna kymmenistä yrityksistä huolimatta vain pieneltä osin vasemmasta reunasta. 

Tämä oli kiusallisen merkillistä ja sai minut jopa epäilemään itseäni. Koska kuitenkin olin kirjoittanut kuvan sisällön muistiin jo eilen illalla - sen yllättäen osuttua kokonaisena tietokoneeni näyttöön - uskon nähneeni sen oikeasti, eikä kyse ole esimerkiksi unesta. 

Muistiinpanoni takia osaan myös kertoa, että kyseisessä kuvassa on ruskeasilmäinen, vahvat kulmakarvat omaava, mustaviiksinen ja pienellä mustalla leukaparralla varustettu, mutta vaaleaihoinen, miespuolinen ylioppilas. Lisäksi taustalla vasemmalla on epätarkasti kuvattuna ulkoisesti viehättävältä vaikuttava nainen, josta sain osan näkyviin myös tänä aamuna. 

Kahdeksannessa kuvassa nähdään takaa kuvattuna megafonin kanssa kulkeva suomalaisneitokainen, joka on ilmeisesti myös yhdeksännessä kuvassa, mutta kuvattuna edestä. Yhdeksännessä kuvassa on Volodymyr Zelenskyi mikrofonin takana ja kymmenennessä toimittaja Antti Kuronen työtehtävässään. 

Näiden kuvien jälkeen nähdään yhdennessätoista kuvassa sotilasta halava mustahiuksinen ja lyhyttukkainen - siis ei suomalaisen eikä oikein ukrainalaisenkaan näköinen - nainen halaamassa sotilasta. Sen jälkeen kuvat ja tunnus loppuvat.

* * *

Alkuperäinen syyni näiden kuvien tarkasteluun oli siis se, että ajattelin kirjoittaa tähän blogiin siitä, mitä Ylen kuvavalinnat kertovat etnisesti suomalaisten poikien ja nuorten miesten asemasta yhtiön uutistoimituksen piirissä. Se ei liene hääppöinen, koska kuvasarjassa ei näkynyt ensimmäistäkään ulkonäöltään helposti suomalaiseksi tunnistettavaa miespuolista teini- tai leikki-ikäistä poikaa. Sen sijaan niissä oli suomalaisia naisia ja miehiä, vauva, maahanmuuttajan näköisiä nuoria miehiä, poliitikkoja, toimittaja sekä useita neitokaisia.

Toinen kysymykseni syntyi vasta kuvia tarkastellessani - eli huomattuani viidennen ja seitsemännen kuvan olevan piilokuvia, joita ei liene edes tarkoitettu tarkasti havaittaviksi. Niistä ensimmäisessä näkyy stereotyyppinen humanitaarinen maahanmuuttaja ja toisessa ulkonäöltään mihinkään etniseen ryhmään vaikeasti luokiteltava nuorehko - siis ei tyypillisen suomalaisen näköinen - ruskeasilmäinen ja tummapartainen ylioppilasmies, jota taustalla katselee viehättävä naishenkilö. 

Minä en itse keksi näiden kuvien sisällyttämiselle uutisten tunnukseen muuta syytä kuin sen, että Ylen toimitus pyrkisi vaikuttamaan niillä katsojiensa alitajuntaan samaan tapaan kuin James Vicary väitti aikanaan tehneensä lisätäkseen popcornin ostamista elokuvissa. Siksi kysyn teiltä - arvoisat lukijani - että osaisitteko te antaa minulle jonkin järkevämmän motiivin? 

Jos tämä teksti taas tavalla tai toisella välittyy Yleisradion uutistoimitukselle, niin pyydän sitä kertomaan asiasta koko Suomen kansalle - missäpä muuallakaan - kuin illan pääuutislähetyksessä ja lisäksi nettisivuillaan. Onhan kyseessä kuitenkin kaikkien suomalaisten kustantama media, joten olisi moraalisesti kestämätöntä olla antamatta yhtiön omistajille ja rahoittajille selitystä erittelemistäni uutislähetyksen tunnuksen kuvavalintojen - ja erityisesti niiden esitystavan - omituisuuksista.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Päätoimittaja Erja Yläjärvi ja yllytyshullu
Journalistit kaivavat Ylen hautaa olemalla vihervasemmiston asialla
Ylen päätoimittajan luottamus tulisi mitata

Onko X äärioikeistolainen propagandakanava, kuten Timo Harakka väittää?

Kansanedustaja Timo Harakka (sd) on tehnyt eduskunnassa kirjallisia kysymyksiä, koska hänen mukaansa X on muuttunut lyhyen ajan sisällä äärioikeistolaiseksi propagandavälineeksi. Perusteeksi hän on kertonut, että tämän vuoden puolella X:n omistaja Elon Musk on kampanjoinut näkyvästi Saksan vaalien alla äärioikeistopuolueen AfD:n puolesta ja jopa vaatinut Britannian pääministerille vankeustuomiota - molemmat sinänsä paikkansa pitäviä väitteitä, mutta myös länsimaisen sananvapauden mukaisia toimia.

Pääministeri Petteri Orpo (kok) rauhoitteli Harakkaa pari päivää sitten toteamalla, että X on vakiintunut kansainvälisen politiikan ja diplomatian kanavaksi, jossa esimerkiksi valtionpäämiehet ottavat kantaa ajankohtaisiin kysymyksiin. Lisäksi "Suomen valtioneuvoston yksipuolinen poistuminen tällaiselta foorumilta leikkaisi merkittävästi Suomen kansainvälistä näkyvyyttä ja rikkoisi vakiintuneita kansainvälisiä viestintäkäytäntöjä".

Tämän jälkeen Harakka ryhtyi maalailemaan kuviteltuja kauhukuvia kysymällä, että "pitääkö Muskin nyt hyökätä Suomen pääministerin kimppuun tai suositella Sinimustaa liikettä, jotta huolestumisesta seuraisi jämäkkä päätös poistua propaganda-alustalta". Ja unohti samalla, että Vaikka Musk omistaakin X:n, hän ei millään tavalla kontrolloi siellä käytävää keskustelua, vaan Harakka tai kuka tahansa muu voi siellä arvostella myös omistajaa itseään.

* * *

Jos nyt kuitenkin Suomen valtioneuvosto ja koko maailman vihervasemmisto poistuisi X:stä, se muuttuisi entistä yksipuolisemmaksi viestintäkanavaksi eli pelkästään oikeistolaisen poliittisen keskustelun foorumiksi. Samalla maailmasta katoaisi juuri se sosiaalisen median alusta, jolla kutakin poliittista suuntausta edustavat henkilöt saavat puheistaan ja teoistaan sensuroimattoman palautteen. 

Ikävä kyllä X:ssä saa usein myös asiattomia kommentteja, jollaiset seuraavat aina sananvapautta, mutta jotka itse kunkin on helppo jättää omaan arvoonsa. Ja joille ei ole syytä antaa minkäänlaista painoarvoa tässä eikä missään muuallakaan. 

* * *

Otan esimerkiksi X:ssä käytävästä keskustelusta osan Riikka Purran (ps) - tätä kirjoitettaessa hänen tuoreimpaan - ilmastopolitiikkaan liittyvään viestiinsä saamasta palautteesta arvottamatta tai kommentoimatta niitä millään tavalla. Olkaapa siis hyvä - arvoisat lukijani - ja pohtikaa näitä lukiessanne, että onko X sellainen yksisuuntainen äärioikeistolainen propagandakanava, kuten Harakka näyttäisi ajattelevan, vai tarjoaako se sittenkin kansalaisille hyvän tavan antaa palautetta valtakunnan asioista päättäville poliitikoille.

Ensin kuitenkin Purran alkuperäisen viestin sisältö: "Ai että onko Suomen ilmastopolitiikassa ollut ylilyöntejä ja ideologista meininkiä yli talouden ja teknologian realiteettien? Todellakin on. Aika julmetun monta vuotta olemme asiasta pitäneet ääntä.  'Suomen kunnianhimo kääntyy itsemurhaksi ja hintalappu on posketon', sanoin vuonna 2018, kun marssimme ulos ilmastoneuvotteluista, joissa lyötiin todellisuudesta irti olevan linjan perusteet kiinni." 

Pekka Roininen: "Kerro vaikka muodon vuoksi pari esimerkkiä ylilyönneistä. Pelkkä yleisluontoinen höpinä on vaalipuhetta,mikä tehoaa korkeintaan persuihin. Eikä kunnan-ja aluevaltuutetut edes päätä ilmastopolitiikasta. Moni kunta ja hyvinvointialue on pahoissa vaikeuksissa saksiesi ylileikkauksista."

Ari Okkonen: "Ilmastopolitiikka perustuu valheeseen 'ihmisen aiheuttamasta ilmastonmuutoksesta'. Ilmasto on lämmennyt ainakin 300 vuotta toipuessaan Pienestä jääkaudesta, mutta hiilidioksidin lisääntymiseen liittyvää kiihtymistä ei näy.... Ainakaan Tornionjoen jäänlähdössä ei CO2 vaikutusta näy."

Juha Nihtinen: "PS kieltäytyy samalla Suomen kasvusta🤔🤔"

Edellä oli kolme ensimmäistä Purran saamaa kommenttia, mutta tässä vielä kolme keskusteluketjuun myöhemmin tullutta kannanottoa.

Matti Lounansuu: "Mikset koskaan tuo esiin kuinka moni kunta on pelastanut kuntataloutensa esim tuulivoimasta saaduilla tuloilla? Niillä koitetaan pitää yllä niitä peruspalveluita joita te kuitenkin leikkaatte ilman perusteluja."

Jarmo Tverin: "No mutta yhteisvelallahan tääkin lasku voidaan maksaa? :D... Koko päästökauppa on ihan täyttä kusetusta, luulis että tämmöset huijaukset olis tajuttu torjua jo anekauppa kusetuksen torjumisesta saakka, mut ei... Ja mitä tekee hallitus?... Ei mitään, nostaa veroja ja vekseleitä vaan."

Max Mikkola: "Ilmastonmuutos aiheena on mennyt ihan hysteriaksi ja ylireagoinniksi, se on aktivistien kaappaama. Todellakin pitää ottaa takapakkia. Suomi on maailman parhaita maita Co2 päästöjen suhteen, ei voi olla tilannetta missä me maksamme sakkoja siitä."

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Eilinen oli Ylen uutistoimitukselle misinformaation juhlaa
Runkkurinki voisi olla hopealuoti
Oppositio ja hallitus kiistelevät tarkastettavissa olevista faktoista

Myyräntyötä Ylestä vai myyräntyötä Ylessä?

Ylen julkaisi jutun, jossa soinilaisten perussuomalaisten kansanedustaja Kimmo Kivelä (sin) väitti puolueen halla-aholaisen vähemmistön vaatineen häntä tekemään ennen vuonna 2017 tapahtunutta puolueen hajoamista myyräntyötä Yleisradiota vastaan ja sitä kautta nakertamaan ihmisten luottamusta medioihin.  Tämän mukaan "se oli ihan tällainen ohjelmallinen julistus, että perussuomalaisten pitää tehdä ulostuloillaan selväksi, mitä he ajattelevat Ylestä".

Juttu on sikäli kummallinen, ettei toimittaja kommentoi siinä sanaakaan Ylen linjasta tuona aikana. Siksi päätin virkistää muistiani ja katsoa, mitä olen itse kirjoittanut aiheesta ennen vuotta 2017.

* * *

Kesäkuussa 2013 kirjoitin Arto Luukkaisen (ps) ehdotuksesta, jonka mukaan Yle voisi tehdä ajankohtaisohjelman, jossa maahanmuuttajille esitettäisiin heidän tyttölapsiin suhtautumiseensa liittyviä kysymyksiä. Siis sellaisia kuin "hyväksytkö sen, että tyttäresi seurustelee kristityn suomalaispojan kanssa ilman että poika kääntyy muslimiksi?"

Luukkaisen ehdotuksen pohjalta ehdotin samassa kirjoituksessa Ylelle ajankohtaisohjelmaa, johon kutsuttaisiin monipuolinen keskusteluryhmä pohtimaan samaa aihetta niin ikään kysymyslistan pohjalta. Kummankaan kaltaista ohjelmaa ei ole tietääkseni esitetty Ylellä vielä tänäkään päivänä, vaikka arvelin silloin, että "näistä aineksista saataisiin aivan erinomaista journalismia, josta saattaisi seurata ennennäkemätömän hienoa maahanmuuton arvokeskustelua".  

Helmikuussa 2015 kirjoitin siitä, kuinka Yle haastatteli Syyriaan lähtenyttä jihadistia salaten tämän oikean nimen. Näin siitä huolimatta, "etteivät länsimaiden toimet taisteluihin osallistumisen estämiseksi ole vaikuttaneet nimeksikään; ja uutisen tehdessään valtionmedia tulee mainostaneeksi jihadismia kaikille kuulolla oleville". 

Lokakuussa 2015 ihmettelin, kuinka Ylen silloisessa useiden kymmenien ihmisten maahanmuuttajaillassa "on kutsuttu salillinen maahanmuuttoon kritiikittä suhtautuvia ihmisiä. Sekä maahanmuuttajatoteemeja ja muodon vuoksi tai vain altavastaajiksi kaksi aiheeseen kriittisesti suhtautuvaa."

Huhtikuussa 2016 pohdin, että miksi Ylen toimitus käänsi Guardianista jutun suomeksi muuten varsin uskollisesti, mutta jätti kertomatta sen, että Belgiaan tuleville maahanmuuttajille allekirjoitettavaksi annettu julistus "kertoo tulijoilta vaadittavaan homojen oikeuksien sekä naisten ja miesten välisen tasa-arvon tunnustamista". Ihmetelin, että "eihän kyse vain ole siitä, että yleläiset epäilevät suomalaisilla olevan varsin hyvän käsityksen tietyistä kulttuureista tulevien henkilöiden suhtautumisesta homojen oikeuksiin ja sukupuolten väliseen tasa-arvoon".

Maaliskuussa 2017 hämmästelin Ylen uutista Ruotsin rajusti lisääntyneistä jengirikoksista tarjoten monenlaisia lukuja. Kummallista oli kuitenkin se, ettei Ylen "uutinen mainitse sanallakaan rikollisjengien etnisistä kytkennöistä eli maahanmuuttajataustoista. Ei, vaikka sen linkittämä Expressen-lehden uutinen kertoi yhden tapetun jengijohtajan nimenkin (Merhawi Aregai) ja julkaisi hänestä jopa Afrikkaan viittaavan valokuvan."

* * *

Näiden viime vuosikymmenellä tehtyjen muistiinpanojeni perusteella näyttää siltä, ettei Yleisradio tosiaankaan pystynyt tuolloin - ainakaan maahanmuuttokysymyksissä - neutraaliin uutisointiin. Sen sijaan sen toimitus syötti kaikelle kansalle omaa vihervasemmistolaista propagandaansa, joka on sittemmin osoittautunut suomalaisten harhaanjohtamiseksi ellei suorastaan etnisesti suomalaista vastaan suunnatuksi myyräntyöksi - yleläistä kielikuvaa käyttääkseni. 

Siten ei ole ihme, että jo tuolloin harjoitetun maahanmuuttopolitiikan ongelmallisuuden erinomaisesti ymmärtäneet halla-aholaiset suhtautuivat yhtiön tosiasioita peittelevään journalismiin hyvinkin kriittisesti. Ja vaativat Yleä korvaamaan valheellisen uutisointinsa tosiasioihin perustuvalla journalismilla siinä kuitenkaan onnistumatta, kuten vaikkapa tämä syyskuinen tapaus osoitti. 

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
HS:n ja Ylen toimituskunnat hyväksyvät poliittisen väkivallan
Ylen uutistoimituksen kehityshanke
Suomalainen lehdistö on unohtanut, että vaihtoehto olisi hirveä

Nuoriso vaatii Yleisradiolta vastuullisuutta

Kokoomuksen, perussuomalaisten ja kristillisdemokraattien nuorisojärjestöt ovat laatineet kansalaisaloitteen, jossa vaaditaan että "Yleisradio osallistuu tiukempiin taloudellisiin sopeutustoimiin ja sen lakisääteiset tehtävät rajataan tarkemmin vastaamaan kansalaisten tahtoa ja yhteiskunnan tarpeita. Ylen on osoitettava vastuullisuutta verovarojen käytössä ja sopeuduttava julkisen talouden realiteetteihin kuten muidenkin julkisten toimijoiden. On myös varmistettava, ettei Yle-veroa koroteta sopeutustoimien seurauksena, vaan Yle ohjataan tarkkarajaisemmilla tehtävillä ja tiukemmalla rahoituksella keskittymään vain tärkeimpiin ydintehtäviinsä: tiedonvälitykseen, ajankohtaisohjelmiin, kansalliskulttuurin tukemiseen ja kriisiajan viestintään."

Kansalaisaloite sai heti ensimmäisenä päivänä yli 10 000 allekirjoittajaa, joten on hyvinkin mahdollista, että se saavuttaa eduskuntakäsittelyyn pääsyn vaatiman 50 000 allekirjoituksen rajan hyvinkin nopeasti. Ja johtaa sitä kautta Ylen toiminnan tarkasteluun lainsäätäjien parissa. 

Yleisradio katsoi asiaa pohdittuaan lopulta eilen iltapäivällä kello 15 aikaan tarpeelliseksi julkaista lyhyen jutun kansalaisaloitteesta. Artikkeli oli lyhyt ja lakoninen, eikä maininnut sanallakaan siitä, että aloite oli päivän mittaan kerännyt poikkeuksellisen paljon allekirjoituksia. 

Sen sijaan Ilta-Sanomat kirjoitti aiheesta pitkähkön artikkelin, jossa haastateltiin muun muassa Yleä kritisoinutta kansanedustaja Jani Mäkelää (ps), joka suositteli kansalaisaloitteen allekirjoittamista. Siinäkään ei silti mainittu nimien nopeaa kertymistä. Tätä kirjoitettaessa allekirjoittajia on 13 464.

Itse kukin voi tietenkin miettiä, mistä syystä allekirjoittajia kertyy niin nopeasti. Itse uskon syyksi sen, että Yleisradio on jo pitkään harjoittanut ohjelmapolitiikkaa, jonka sisällön tarkoituksena on ilmiselvästi laitavasemmistolaisen ajatusmaailman istuttaminen suomalaiseen yhteiskuntaan (esimerkki) - vaikka sitten pakolla, ellei muuten. Eikä se vastaa yhtiötä erillisellä verolla rahoittavan kansan suuren enemmistön näkemyksiä tai tahtoa.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Merja Ylä-Anttila käyttäytyy kuin uhmaikäinen lapsi ja on siksi erotettava
Yleisradio ja feministinen dramaturgi
Onko Suomi punavihreä demokratia?

Osmo Soininvaara ja Ylen tarkoitus

Osmo Soininvaara kirjoitti eilen otsikolla "Yleisradion puute tuhoaa Yhdysvallat". Itse tekstissä hän puhuu yksisuuntaisesti - mutta sinänsä todenmukaisesti - niin sanotusta laitaoikeistosta ja sen salaliittoteorioiden aiheuttamista ihmishenkien menetyksistä. Mutta unohtaa aivan yhtä haitallisen laitavasemmistolaisen wokeltavan disinformaation seurauksista. 

Tästä puutteesta huolimatta Soininvaara on sikäli oikeassa, että luotettavan ja puolueettoman median puute on Yhdysvalloissa vakava ongelma, koska mediakenttä on jakautunut kahteen osaan, joista yhtä - ja vain yhtä - seuraa republikaaninen ja toista - ja pelkästään sitä - demokraattinen kansanosa. Näin syntymättä jäävä yhteisen amerikkalaisen näkemyksen puute on johtanut maan vakavaan jakautumiseen kahteen leiriin. 

Soininvaara astuu kirjoituksessaan toisellekin harhatielle ryhtyessään yhdistämään Ylen tarvetta sen rahoituksen suuruuteen. Ja syyttämällä perussuomalaisia siitä, että he haluaisivat Suomeen "samanlaista tiedotusilmapiiriä kuin on Yhdysvalloissa. Haluavat, että ilmaiseksi on tarjolla vain valeuutisia."

Ongelmanahan meillä Suomessa on nimenomaisesti se, ettei Yle ole pysynyt roolissaan koko kansaa palvelevana poliittisesti puolueettomana mediana, vaan on vääristänyt toimintaansa vuosi vuodelta yhä enemmän laita- ja jopa äärivasemmistoon kallistuvaksi. Tästä hyvänä esimerkkinä toimii toimittaja Sanna Ukkolan julkaisema tietovuoto, jonka mukaan Yle on järjestänyt henkilöstölleen kymmeniä monimuotoisuuteen ja inkluusioon liittyviä propagandatapahtumia, tehnyt toimittajien valinnoista outoja tilastoja sekä lisäksi vielä salannut tämän kaiken hinnan.

En ryhdy tässä referoimaan syntynyttä keskustelua muuten, kuin toteamalla Ylen johdon pyrkineen ensin kiistämään Iltalehteen kolumneja kirjoittavan Sanna Ukkolan esittämät asiat, mutta jääneen niin sanotusti rysän päältä kiinni valehtelusta, koska selvästikin joku Ylen sisältä on vuotanut tietoa tälle. Siis tietoa, jonka esille tuomisen koko yhtiön toiminnan kustantaville veronmaksajille pitäisi kaiken järjen mukaan olla itsestäänselvyys.

Palatakseni Soininvaaran kirjoitukseen. Oleellista siinä on - puutteistaan huolimatta - sen oivaltaminen, että pystyäkseen toimimaan yhteiskunnan jakautumista ehkäisevänä voimana, olisi Ylen kyettävä tuottamaan tosiasioihin perustuvaa uutisointia, jossa yhtiön omat - tai sen työntekijöiden henkilökohtaiset - intressit eivät vaikuta tulkintaan. Ja lisäksi juontamaan ihmisten ajattelua avartavia keskusteluohjelmia, joihin on kutsuttu tasapuolisesti kuhunkin asiaan perehtyneitä eri poliittisten suuntausten edustajia.

Myöskään yhtiön esittämän ja tuottaman muun ohjelmiston ei pitäisi olla poliittisesti motivoitunutta. Tai ei ainakaan kansaa hajottavaa, vaan kaikkia suomalaisia ja heidän muodostamansa yhteiskunnan toimivuutta ja ihmisten keskinäistä ymmärrystä parantavaa ohjelmaa. Eikä sen enempää yhden ideologian pakkosyöttöä kuin toisen mustamaalaamistakaan. 

Se on nimittäin juuri tämä asia, joka on nostattanut perussuomalaisissa ja muissa ajattelevissa ihmisissä tyytymättömyyttä Yleä kohtaan. Siis ei jonkinlainen kaipuu valeuutisten kuulemiseksi vaan toive Ylen poliittisesti tasapuolisesta toiminnasta. 

Tämä olisi hyvä ymmärtää - ja tunnustaa - kaikkien asiasta keskustelua käyvien tahojen parissa. Ja enemmän kuin kenenkään muun juuri Ylen vastaavien päätoimittajien, joiden eilen iltapäivällä julkaisemassa puolustelutekstissä tämä asia näytti unohtuneen kokonaan.

Lopuksi. Mitä tulee Ylen kustannuksiin, tulee sen tietenkin laskea samassa suhteessa kuin valtion muidenkin toissijaisiksi katsottavien toimintojen. Tämä tietenkin edellyttäen, että yhtiön toiminta täyttää edellä puheena olleet yhteiskunnallisen tasapuolisuuden vaatimukset. 

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Ylen ylibudjetointi on johtanut henkilöstön aivopesuun
Toverituomioistuin
Yle antoi palstatilaa Elokapinalle, mutta olisiko sitä tarjolla myös Uusheräykselle tai Suomen sisulle?

Ylen ylibudjetointi on johtanut henkilöstön aivopesuun

Verkkouutisten mukaan Yle on järjestänyt henkilöstölleen 40 koulutustilaisuutta monikulttuurisuudesta. Sitä varten on ostettu palveluita konsulttiyritys Deideiltä, jossa työskentelevät muun muassa Dakota, Nasim ja Jasmin nimiset henkilöt. 

Koulutukset ovat vapaaehtoisia yleläisille ja niissä on tarkoitus kertoa osallistujille, mitä monimuotoisuus, yhdenvertaisuus ja inkluusio tarkoittavat työelämäkontekstissa sekä mistä syystä nämä teemat ovat työelämässä tärkeitä. Lisäksi yleläisiä on opastettu tiedostamattomien ennakkoluulojen maailmaan.

Tämä kaikki on ehkä hiukan erikoista, mutta ehkä kuitenkin vain kulmakarvoja kohottavaa. Sen sijaan se, ettei Verkkouutisille kerrottu koulutuksiin käytettyä rahasummaa tai että Deideistä tavoitettu henkilö katkaisi puhelun kuultuaan toimittajan kysymyksen vaativat selitystä. Onhan kyse kuitenkin julkisen palvelun yhtiöstä ja sellaisesta verovarojen käytöstä, jonka tulee ehdottomasti olla avointa.

Tapaus liittynee Ilta-Sanomien aiempaan havaintoon, jonka mukaan Yleläiset ovat kehittäneen monimuotoisuuslaskurin, joka ohjaa toimittajia suuntaamaan huomionsa ohjelmiin kutsuttavien ihmisten etniseen taustaan, sukupuoleen ja seksuaaliseen suuntautumiseen näiden asiantuntemuksen sijasta. Toisin sanoen soveltamaan laitavasemmiston suosimaa sovinistisrasistista intersektionaalisen feminismin aatetta henkilövalinnoissaan.

Näiden tietojen perusteella minusta näyttää siltä, että Ylellä on käytössään liika rahaa, jota on käytetty poliittisesti motivoituun henkilöstön aivopesuun. Ja siksi sen budjettia olisi syytä leikata sekä alistaa yhtiön johdon toiminnan asiallisuus puolueettoman tahon tutkittavaksi. 

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Yle antoi palstatilaa Elokapinalle, mutta olisiko sitä tarjolla myös Uusheräykselle tai Suomen sisulle?
Ylen toimitus näytti keskisormea
Ylen hallituksen puheenjohtajan epäasialliset puhelut