Ennuste Länsi-Euroopan väestön vaihtumisesta

Kuten hyvin tiedätte – arvoisat lukijani – on maahanmuutto muuttamassa nopeasti Eurooppaa. Siihen liittyen silmiini sattui tänä aamuna sosiaalisesta mediasta seuraava Ruotsissa tehty kuva. 

Siinä on esitetty Länsi-Euroopan valtioiden kohdalla ne vuosiluvut, jolloin kantaväestö jää – matemaattisen mallin mukaan – vähemmistöksi omassa maassaan. Kuvasta nähdään, että ensimmäisenä näin on käymässä Sveitsissä. Siellä muutos ei kuitenkaan tule olemaan kulttuurisesti niin merkittävä kuin monessa muussa eurooppalaismaassa, koska maahanmuuttajista suurin osa on koulutettuja länsimaalaisia. 

Asia on kuitenkin toisin seuraavina tulevissa Belgiassa, Saksassa, Ruotsissa, Itävallassa ja Iso-Britanniassa, joiden maahanmuuttoa hallitsevat kehitysmaalaiset. Tämä tulee tarkoittamaan syvällistä muutosta näissä yhteiskunnissa. 

* * *

Kartan mukaan Suomi tulisi olemaan Länsi-Euroopan viimeinen kolkka, jossa alkuperäisväestö jää vähemmistöksi. Siten täkäläisillä päättäjillä on aikaa toimia vielä senkin jälkeen, kun ensimmäiset eurooppalaismaat ovat käyneet läpi omat muutoksensa ja niiden seuraukset ovat kaikkien nähtävissä.

Tässä yhteydessä on syytä huomata myös se, että monissa eurooppalaisissa yhteiskunnassa on tapahtumassa suuri muutos maahanmuuttoasenteissa. Ja sen seurauksena siihen kriittisesti suhtautuvat poliittiset voimat ovat vahvistumassa nopeasti (esimerkki, toinen).  

Siten saattaa hyvinkin käydä niin, ettei Länsi-Euroopan yhteiskuntien väestönmuutos tule tapahtumaan kartan mukaisella aikataululla, vaan selvästi hitaammin. Siitä huolimatta se tulee ennemmin tai myöhemmin johtuen kehitysmaalaistaustaisten maahanmuuttajien eurooppalaista kantaväestöä nopeammasta lisääntymisestä.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Esimerkillinen demokratia
Ceutaan tunkeutuneille ei pidä antaa turvapaikkoja Espanjasta eikä Suomesta
Eurooppalaisia trendejä ja tulevaisuudennäkymiä

Rikollisia ja epätoivoa

Helsingin sanomat kertoi, että maahanmuuttajien katujengit ovat syrjäyttämässä vanhoja liivijengejä vankiloissa. Niissä on nykyisin noin 300–350 järjestäytyneeseen rikollisuuteen kytkeytyvää vankia, mikä on enemmän kuin koskaan aiemmin.

Nämä jengit käyttävät muita vankeja kohtaan väkivaltaa ja jotkut niiden jäsenet uhkailevat jopa vartijoita. Erityisesti ilman kameraa olevat paikat, kuten suihkut ja saunat, ovat muille vangeille vaarallisia paikkoja, joissa sattuu paljon "onnettomuuksia". 

* * *

HS:n kuvaama vankilarikollisuuden muutos on vain yksi niistä seurauksista, joihin Suomessa viime vuosikymmeninä tapahtunut maahanmuuttopolitiikka on johtanut. Eikä se rajoitu pelkästään vankiloihin, vaan siellä solmitut suhteen säilyvät myös sen jälkeen, kun vangit pääsevät vapaalle jalalle jatkamaan rikollista elämäänsä. 

Maahanmuuton seuraukset tuskin rajoittuvat pelkästään Suomeen tai vankiloihin, vaan ne ulottuvat koko yhteiskuntaan ja kaikkiin Suomen kaltaista liberaalia maahanmuuttopolitiikkaa harjoittaviin valtioihin. Eikä siksi ole ihme, että kansalaiset meidän edellämme tässä asiassa kulkevissa yhteiskunnissa ovat kyllästyneet tähän kehitykseen.

* * *

Siitä kertoi esimerkin Uutissuomalainen, jonka mukaan englantilaisen 358 asukkaan pikkukylän asukkaat järjestivät kansanäänestyksen Iso-Britanniasta eroamisesta. Siinä annetuista 312 äänestä 285 oli puolesta ja vain 26 vastaan. 

Syynä tähän epätoivoiseen toimenpiteeseen oli brittihallituksen päätös sijoittaa tyhjillään olevaan entiseen sotilastukikohtaan vastaanottokeskus, johon majoittuisi jopa 1 256 miespuolista turvapaikanhakijaa. Siis nelinkertaisesti kylän väkiluvun kokoinen laittomasti maahan saapuneiden kehitysmaalaisten joukko. 

Tosiasia kuitenkin lienee, ettei pikkukylän äänestystulos tule johtamaan saarivaltion rajojen muutoksiin, eikä luultavasti edes heidän elämänsä totaalisesti muuttavan vastaanottokeskuksen perustamiseen. 

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Eurooppalaisen maahanmuuttopolitiikan saldoa

Hamtramck: väestön vaihtumisen koelaboratorio

Maahanmuuton harvoin mainittu kuluerä

Eurooppalaisen maahanmuuttopolitiikan saldoa

Tuoreiden tietojen mukaan Lontoossa on puukotettu neljää miestä. Heidät vietiin sairaalaan, ja yksi heistä on kriittisessä tilassa. Poliisi otti tähän tapaukseen liittyen kiinni kaikkiaan seitsemän miestä.

Aiheeseen liittyen on sosiaalisessa mediassa nähtävissä videoita (yksi, kaksi), joista pääroolissa näyttäisi olevan hyvin ruskettuneita henkilöitä. Toisin sanoen kyse ei ole etnisistä briteistä, vaan niin sanotusta uusenglantilaisesta väestöstä. Enkä tarkoita pohjoisamerikkalaisen Uuden Englannin alueelta tulleita henkilöitä.

Tämä tapaus ei luonnollisesti herätä sen suurempaa kummastusta omassa mielessäni – enkä usko, arvoisat lukijani, että teidänkään ajatuksissanne. Mutta siitä huolimatta ei asiasta kertonut suomalaisuutinen katsonut aiheelliseksi mainita tapauksen maahanmuuttotaustasta. Ei tosin myöskään BBC, joka tosin mainitsi machete-miehen pukeutuneen verryttelyasuun, mutta kuvituskuvissa oli pelkästään heikosti ruskettuneita normaalisti pukeutuneita lontoolaisia ja poliiseja. 

Toisaalta on selvää, ettei tämä tapaus ole kovin merkittävä maahanmuuttajauutinen, sillä kyseessä ei ollut varsinainen terroriteko, vaan ainoastaan tappelun eskaloituminen. Siitä huolimatta – tai ehkä juuri siksi – se oli jälleen yksi uusi todiste maahanmuutosta johtuvasta yhteiskunnan turvattomuuden lisääntymisestä.

* * *

Suomessa tämä turvattomuuden kasvu on onneksi tunnustettu ja sille saadaan ensi vuoden alusta myös liikkuva muistutusmerkki. Siinä on vihreällä pohjalla mustaa tekstiä. Tarkoitan tietenkin taksiautojen uusia vihreäpohjaisia rekisterikilpiä. 

Niiden lanseeraamisella toivotaan takseissa tapahtuvan rikollisuuden vähenevän kun lailliset taksit ovat asiakkaiden helposti tunnistettavissa. Lontooseen tämä ei toki liity muuten kuin sitä kautta, että niin suomalaistaksien vihreät kilvet kuin lontoolainen puukotuskin voidaan huoletta laskea eurooppalaisen maahanmuuttopolitiikan surulliseen saldoon.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Mihin unohtuivat maahanmuuttajalasten epäsuorat vaikutukset?
Parrasvaloissa Nahom Lagos: Suomen humanitaarisen maahanmuuttopolitiikan edustaja
Hamtramck: väestön vaihtumisen koelaboratorio

Eurooppalaisia trendejä ja tulevaisuudennäkymiä

Kuten arvoisa lukijani tietää, on Eurooppa ollut nopeassa muutoksessa viimeistään vuodesta 2015 lähtien. Siksi on mielenkiintoista nähdä, miten tämä muutos näkyy mielipidekyselyissä. 

Tästä syystä päätin jakaa näin sunnuntaina muutaman kuvan eri maiden puoluekannatuskyselyiden kehityksestä. Kuvien lähteenä on Politico.eu-sivuston Poll of Polls.

* * * 

Aloitetaan Saksasta.

Kuvasta näkyy hyvin, kuinka vielä 20 vuotta sitten Saksan poliittista kenttää hallitsi kaksi suurta puoletta CDU/CSU ja SPD. Kuvaan ilmaantui vuonna 2013 uusi pieni maahanmuuttokriittinen puolue AfD, jonka kannatus on kuluneen noin 13 vuoden aikana noussut aaltoilleen nykyiseen noin 28 prosentin tasoon, mikä tekee siitä Euroopan suurimman talousalueen suurimman puolueen. 

Toinen oleellinen muutos on SPD:n perinteisen kannatuspotin jakaantuminen Vihreiden kesken. Juuri tällä hetkellä Vihreät on jopa suositumpi kuin vasemmiston vanha valtapuolue.

Seuraavaksi Ranska. 

Vuodesta 2017 alkavasta kuvasta näkyy maahanmuuttokriittisen Kansallisen liittouman nousu keskisuuresta puolueesta Ranskan suosituimmaksi poliittiseksi liikkeeksi. Kaksi muuta merkittävää kehityskulkua ovat olleet hajallaan olleen vasemmiston keskittyminen, mikä on tehnyt siitä maan toiseksi suurimman poliittisen liikkeen ja Emmanuel Macronin keskustalaisen puolueen kannatuksen vähittäinen haihtuminen.

Kolmanneksi vanha maailmanvalta eli Iso-Britannia.

Kuvasta näkyy, että siellä kaksi vanhaa valtapuoluetta ovat pitäneet pintansa pitkään, mutta sittemmin asetelma on muuttunut kolmen keskisuuren puolueen asetelmaksi. Juuri nyt kärjessä on Työväenpuolue, mutta Nigel Faragen johtama ja maahanmuuton ongelmista nousunsa saanut Reform UK -puolue sekä konservatiivit "hengittävät" aivan sen niskaan. Viime kuukausina vanhojen valtapuolueiden kannatus on kuitenkin ollut nousussa, kun taas Reform UK:n suunta näyttäisi saavuttaneen huippunsa viime vuoden puolella.

* * *

Kaiken kaikkiaan nämä puoluegallupit kertovat maahanmuuton valtavan suurista vaikutuksista läntisen Euroopan suurimpien läntisten valtioiden poliittiseen kenttään. Sama on tapahtunut myös Suomessa ja Ruotsissa – ja Italiaa hallitsee maahanmuuttokriittinen pääministeri Giorgia Meloni. Kun tähän lisätään se, ettei nykyaikaista kansainvaellusta kaivata myöskään Itä-Euroopan valtioihin, huomataan, että kyse on yleiseurooppalaisesta kansojen näkemyksestä.

Tämä näkemys kuitenkin näkyy varsin heikosti eurooppalaisessa politiikassa. Euroopan Unionin rajoja ei ole saatu suljetuksi, haitalliselle maahanmuutolle on edelleen olemassa avoin reitti eli niin sanottu turvapaikan hakemisoikeus. Ja lisäksi esiintyy spontaaneja laittoman maahanmuuton aaltoja, viimeksi Espanjan Ceutassa.

Nähtäväksi jää, vaikuttaako EU-kansalaisten näkemysten muuttuminen eurooppalaiseen maahanmuuttopolitiikkaan. Ja jos vaikuttaa, niin miten. 

Hylätäänkö natsi-Saksan hirmutekojen seurauksena syntynyt turvapaikkaoikeus liiallisen väärinkäytön takia? Lähtevätkö eurooppalaiset valtiot palauttamaan tehokkaasti rajojen yli viimeisten kymmenen vuoden aikana tulvineita ja niiden yhteiskuntiin sopeutumiseen haluttomia ihmisiä? Ja jopa näiden EU:ssa syntyneitä jälkeläisiä?

* * *

Meidän tavallisten kansalaisten kannalta oleellista on luoda Euroopan paremmalle tulevaisuudelle pohjaa äänestämällä vaaleissa sellaisia puolueita ja ehdokkaita, joiden kautta maanosamme väestö ja kulttuuri voivat säilyttää elinvoimansa. Edellä kuvaamani kehitys osoittaa, että monet eurooppalaiset ovat tämän myös ymmärtäneet, mutta myös sen, että kaikkien ymmärrys ei ole riittänyt.

Tulevaisuus on tietenkin arvaamaton, joten jääköön tämä merkintä yhdeksi välimerkiksi tämänhetkisestä tilanteesta. Ja samalla muistutukseksi kaikille teille – arvoisat lukijani – että viime kädessä jokainen yhteiskunta rakentuu juuri sellaiseksi, kuin siinä asuvat ihmiset haluavat. Ainakin silloin, kun näissä valtioissa elävät ihmiset ymmärtävät oman parhaansa ja käyttävät äänioikeuttaan.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Tulevaisuuden maailman geneettiset ja kulttuuriset juuret
Massamaahanmuutto on EU-nuorison suurin huoli
Britannian Ruandalaki viitoittaa koko Länsi-Euroopan tulevaisuuden

Outo yhteensattuma – vai onko?

Tänään tuli ihan muuta asiaa netistä etsiessäni vastaan tällainen kartta. 

Ajattelin oitis, että se kannattaa jakaa tiedoksi myös tämän blogin lukijoille. Joten siksi päivän toinen merkintä (ensimmäinenhän oli tämä korruptiojuttu).

Karttaan on tiivistetty Yhdysvaltalaisen viranomaisen käsitys – ja informaatio matkailijoille – maailman valtioiden turvallisuudesta. Silmiini pisti erityisesti useimpien länsieurooppaaisten valtioiden luokittelu samaan kastiin muun muassa Etelä-Afrikan, Algerian, Indonesian ja Intian kaltaisten maiden kanssa. Siis esimerkiksi Ruotsi, Saksa, Ranska ja Iso-Britannia katsotaan rapakon takana jossain määrin arveluttaviksi matkailukohteiksi. 

Toisin on laita Suomen, Norjan ja Itä-Euroopan valtioiden suhteen: niistä suurin osa on varauksettoman turvallisia – ainakin amerikkalaisten käsityksen mukaan. Syynä siihen lienee – niin mikähän se voisi olla? 

Ettei vain nykyaikaisen kansainvaelluksen vaikutus eurooppalaisiin yhteiskuntiin. Ainakin näin voisi kuvitella alle kopioimani muslimien osuutta eri Euroopan maiden asukkaista kuvaavan kartan perusteella (lähde). 

En kuitenkaan lähde spekuloimaan sen enempää, sillä voihan asia toki olla niin, että kyseessä on vain outo yhteensattuma – tai sitten ei. Siksi jätän tämän asian pohtimisen niille, joille se kuuluu eli poliitikkojen ja muiden maamme turvallisuudesta vastaavien tahojen tehtäväksi. Toivon mukaan sellaisia löytyy myös teidän joukostanne, arvoisat lukijani.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:

Itäkeskuksen koulun takia Tuusulaan lähtenyt perhe herätti Wille Rydmanin
Ceutan tapahtumien positiivinen lopputulema
Oliko yhdenvertaisuusvaltuutettu Rainer Hiltunen virhevalinta?

Nykyajan kansainvaellus Keir Starmerista Etelä-Afrikan mustaan hallintoon

Iso-Britannian pääministeri vaihtui Keir Starmerista Andy Burnhamiin. Ylen mukaan ex-pääministeri kaatui yli sadantuhannen punnan edestä vastaan ottamiinsa lahjoihin ja etuuksiin, Jeffrey Epsteinin ystävän nimittämiseen USA:n suurlähettilääksi sekä kevään paikallisvaalien huonoon menestykseen.

Jostain syystä valtiollinen mediamme ei maininnut lainkaan saarivaltioon kohditunutta tolkutonta maahanmuuttoa ja sen seurauksia. Niistä erityisesti raiskausringit ja niitä esille tuoneiden ihmisten vainoaminen ovat herättäneet närää ainakin sosiaalisessa mediassa. Ja sen seurauksena maan suosituimmaksi puolueeksi on noussut maahanmuuttokriittinen Reformipuolue, jonka suosio on tosin ollut viimeiset kuukaudet laskussa.

Nähtäväksi siis jää, miten Burnham linjaa brittiläistä politiikkaa ja yhteiskuntaa. Ja samalla se, törmääkö hän samaan ansaan kuin edeltäjänsä, vai tarttuuko tosissaan saarivaltion väestöpolitiikkaan. 

* * *

Tässä suhteessa hänelle tarjoavat esimerkin yllättäen afrikkalaiset. Nimittäin mustat eteläafrikkalaiset, jotka ovat kyllästyneet afrikkalaisiin laittomiin maahanmuuttajiin. 

Tämän seurauksena maasta on poistettu joukoittain ilman papereita siellä oleskelleita ihmisiä, joiden katsotaan vieneen työt ja täyttäneen koulut ja sairaalat. Asiaa ei ole suuremmin käsitelty Yleisradiossa, vaikka se on toki mainittu lyhyesti.

Syyksi laittomiin maassaoleskelijoihin kohdistuvaan vihaan on silloin kirjattu eteläafrikkalaisen radiojuontajan aloittama kampanja "paperittomien siirtolaisten työllistämistä vastaan". Ja kerrottu, että "viime vuosikymmeninä Etelä-Afrikka on kehittynyt demokratiaksi ja se kuuluu Afrikan talousmahteihin. Maa on myös maailman kärkeä väkivaltarikollisuuden määrässä, ja nuorisoa on massoittain työttömänä."

Tosiasiassa kyse lienee ennen kaikkea apartheid-politiikan jälkeen maata hallinneiden poliittisten johtajien epäonnistumisesta yhteiskunta- ja talouspolitiikassaan. Ja sen aiheuttamasta yhteiskunnallisesta levottomuudesta, jota valtava maahanmuuttajien määrä ei ainakaan ole vähentänyt. 

* * *

Nähtäväksi siis jää, miten Iso-Britannian uusi pääministeri suhtautuu maahanmuuttoon ja sen ongelmiin. Samoin se, että onnistuuko musta hallinto palauttamaan Etelä-Afrikan yhteiskunnallisen yhtenäisyyden ja sitä kautta ohjaamaan sen jälleen positiivisen talouskehitysen tielle.

Meille suomalaisille olisi oleellista huomata, ettei viime vuosikymmenten laajamittaisella maahanmuutolla – nykyajan kansainvaelluksella – ole ollut sen enempää Iso-Britanniassa kuin Etelä-Afrikassakaan positiivisia seurauksia. Eikä meidän siksi kannata jatkaa sillä tiellä yhtään pidempään kuin olemme jo ehtineet tekemään. 

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Andy Burnhamin edellytykset astua Keir Starmerin saappaisiin
Belfastin mielenosoitukset ovat varoitus suomalaisille
Mustaa hallintoa

Andy Burnhamin edellytykset astua Keir Starmerin saappaisiin

Iso-Britannian pääministeri Keir Starmer erosi eilen. Taustalla oli monenlaista tyytymättömyyttä häneen, mutta perimmäinen ongelma lienee ollut työväenpuolueen kannatuksen romahtaminen. Eikä asiaa auta se, että samaan aikaan maahanmuuton ongelmista kannatuksensa ammentava Reform UK on noussut maan suosituimmaksi poliittiseksi liikkeeksi. 

Länsimaiset mediat (esimerkiksi BBC, CNN, MTV3, Yleisradio) ovat esittäneet Starmerin eron syiksi ainakin eläkeläisten elinkustannusten nousua, suunnitelmia vammaisille maksettavien etujen karsimisesta, ilmaislahjojen vastaanottamista, työväenpuolueen heikkoa menestystä taannoisissa paikallisvaaleissa, uskottavan kilpailijan ilmaantumista oman puolueen sisältä, maan velkaantumista, talouskasvun kituliaisuutta, Epstein-kohussa ryvettyneen Peter Mandelsonin nimitysaikomusta, laajempia rakenteellisia kysymyksiä maan terveydenhuollosta ja asumisjärjestelyjen uudistamisesta sekä hänen värittömyyttään poliitikkona.

Nähtäväksi siis jää, miten Iso-Britannian politiikka jatkuu pääministerin vaihtuessa. Onnistuuko seuraava pääministeri – todennäköisesti työväenpuolueen Andy Burnham – kääntämään puolueensa suosion, vai jääkö hän historiaan vanhan valtapuolueen viimeisenä pääministerinä. 

* * *

Wikipedian mukaan Burnham määritteli vuonna 2010 itsensä sosialistiksi ja korosti filosofiaansa, jota hän kutsui nimellä tavoitteellinen sosialismi, jota kuvaa uudelleenjako, kollektivismi ja kansainvälisyys.

Burnham vastustaa voimakkaasti nationalismia, jota hän on kuvaillut "rumaksi politiikan muodoksi". Suur-Manchesterin pormestarina Burnham on kuitenkin sitoutunut olemaan "kova rikollisuutta kohtaan ja kova rikollisuuden syitä kohtaan".

Poliittisesti Burnham sijoittaa itsensä nykyisin – edelleen Wikipedian mukaan – työväenpuolueen maltilliseen vasemmistoon. Tätä näkemystä kuvaavat myös useat tiedotusvälineet, kuten Financial Times, New Statesman ja LabourList.

Omalta osaltani uskon, että avain Burhamin menestykseen on saarivaltion maahanmuuttoon ja maahanmuuttajiin liittyvien ongelmien ratkaiseminen. Mikäli se ei onnistu, myös hänen uransa brittipolitiikan huipulla tulee jäämään varsin lyhyeksi. 

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Belfastin mielenosoitukset ovat varoitus suomalaisille
Onko Yleisradion toimituksella juttupula?
Demokratia toimii Britanniassa, vaikka etujaan menetettävät järjestöt kitisevät

Belfastin mielenosoitukset ovat varoitus suomalaisille

Yle kertoi yllättäen sudanilaismiehestä, joka puukotti useita kertoja 40-vuotiasta miestä. Tämän seurauksena – edelleen Ylen jutun mukaan – Belfastissa on järjestetty sekä rauhallisia että äärimmäisen väkivaltaisia mielenosoituksia maahanmuuttoa vastaan.

Se jäi kuitenkin kertomatta, ettei väkivalta syntynyt yhdestä puukotuksesta vaan kyse on pohjoisirlantilaisten perinpohjaisesta kyllästymisestä kehitysmaalaisten aiheuttamiin ongelmiin. Eikä tämä rajoitu pelkästään heihin, vaan tympääntyminen koskee yhä suurempaa osaa Iso-Britanniaa. 

Suomessa tapaus kannattaa ottaa varoituksena siitä, mihin holtiton maahanmuuttopolitiikka johtaa: kantaväestön ja heikosti yhteiskuntaan sulautuvan maahanmuuttajaväestön väliseen väkivaltaiseen konfliktiin. Onneksi nykyinen hallitus on ymmärtänyt tämän, mutta kysymys tietenkin kuuluu, mitä tapahtuu ensi kevään vaalien jälkeen.

Tässä mielessä olisi loistavaa, mikäli myös oppositiopuolueissa tunnustettaisiin tosiasiat ja ymmärrettäisiin viime vuosikymmeninä harjoitetun maahanmuuttopolitiikan turmiollisuus. Ja näin varmistettaisiin suomalaisen yhteiskunnan rauhanomainen kehitys myös tulevaisuudessa. 

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Jukka Kopra avasi pelin politiikan
Somalit osoittivat EU:n suunnittelemien palautuskeskusten tarpeellisuuden
Onko Yleisradion toimituksella juttupula?

Onko Yleisradion toimituksella juttupula?

Nyt on Ylellä paikka näyttää ja tehdä syväluotaava juttu siitä, miksi tummahipiäisten nuorten joukko pahoinpiteli itselleen tuntemattoman valkoihoisen nuorukaisen. Vieläpä erittäin raa´asti.

Ja samalla haastatella niiden puolueiden edustajia, jotka ovat ilmaisseet poliittisin teoin tahtonsa sen puolesta, että maahamme saapuisi yhä enemmän tummahipiäisiä nuoria. Sekä kysyä erityisesti heidän perusteluitaan, koska ongelmaan liittyvät tilastotiedot ovat olleet selkeät jo ainakin kymmenen vuoden ajan.

* * *

Tai voisihan Yle kertoa siitä järisyttävästä vaalituloksesta, joka nähtiin eilen Iso-Britannian paikallisvaaleissa. Nousihan kahden puolueen temmellyskenttänä tunnetun saarivaltion suosituimmaksi puolueeksi aiemmin lähes merkityksetön Reformi-liike. 

Ylen tutkivan journalismin harjoittajat voisivat ottaa ja selvittää mistä tässä vallankumouksessa on oikein kyse. Minua kiinnostaisi esimerkiksi valtavasti kuulla syy sille, miksi vanhat valtapuolueet jäivät Reformi-jyrän alle. 

* * *

Koska valtionmediamme ei ole tarttunut näihin aiheisiin – vaan on niiden sijaan tehnyt viime päivinä jo melkoisen määrän juttuja (yksi, kaksi, kolme, neljä) ilmeisen epäonnistuneesta teekkarihuumorista – ajattelin, että yleläisillä vaikuttaisi olevan äärimmäisen paha pula vakavammista uutisoinnin aiheista. Ja siksi ehdotan tässä maamme näkyvimmälle tarttumista esimerkiksi nuorten harjoittamaan – ihonvärin perusteella tapahtuvaan – pahoinpitelyyn tai eurooppalaisen suurvallan poliittiseen muutokseen. 

Saa nyt sitten nähdä, tarttuuko Ylen toimituskunta ehdotuksiini vai katsooko se paremmaksi julkaista vielä viidennen jutun lappeenrantalaisesta teekkariporukasta. Olihan se – Ylen mukaan – vuosia sitten keksinyt kirjoittaa SSK (Skinnarilan SikaKlupi) tunnuksen kaksi ensimmäistä kirjainta natsi-Saksan puolisotilaallisten SS-joukkojen tai Kiss-nimisen amerikkalaisen orkesterin tapaan. Ja päättänyt jo myös luopua siitä.

JK kello 19:00. Tätä tekstiä kirjoittaessani Yle näytti julkaisseen jutun Iso-Britannian vaaleista. Se ei kuitenkaan edes vihjannut niistä syistä, miksi kansa hylkäsi vanhat valtapuolueet.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Jussi Halla-aho muistutti arvojemme ja sananvapauden tärkeydestä
Poliitikkojen puheet ja Tampereen mielenosoitukset
Yhteiskunnallisen keskustelun sävy

Miksi suomalaisilta kerätään rahaa yhteen, mutta käytetään toiseen tarkoitukseen?

Helsingin sanomat kertoi, että Suomen pääkaupungin veronmaksajat ovat tukeneet Sun Ray -nimistä yhdistystä yli 45 000 eurolla. Rahaa alettiin siirtää jo samana vuonna, kun yhdistys aloitti toimintansa.

Tukea saanut yhdistys toimii propagandistisista kesäleireistä vastaavan venäläisen Artek-keskuksen suomalaisena yhteistyökumppanina. Siis sellaisen tahon, joka on asetettu EU:n, Yhdysvaltojen ja Britannian pakotelistoille, koska se on ottanut vastaan ukrainalaislapsia ja sijoittanut heitä propagandistisiin uudelleenkoulutusohjelmiin ja  estänyt palaamasta perheidensä luo.

Helsingin pormestari Daniel Sazonovin (kok) mukaan "on selvää, että tällaisille yhdistyksille tai tällaiselle toiminnalle ei tulisi päätyä euroakaan julkista tukea. Se on ainoa mahdollinen peruslinja, joka tässä asiassa voi olla."

Hän pyysi siksi Suomen pääkaupungin työllisyyspalveluiden toimitusjohtajaa selvittämään tapausta ja kertovan, miten palkkatuen ja siihen maksettavan Helsinki-lisän myöntämisen prosessi toimii. Tämä oli jo aiemmin kertonut, ettei kaupungilla ollut Sun Rayn tukipäätöksiä tehdessään tietoa yhdistyksen yhteydestä Venäjän vaikuttamistoimintaan.

Tapaus ei ole ainoa laatuaan Suomessa, sillä jokin aika sitten uutisoitiin myös Tampereen kaupungista, jossa oli päätetty lähettää 50 000 euroa veronmaksajien rahoja "Gazan lasten auttamiseksi". Siis 50 000 euroa rahaa, joka oli kerätty kaupungin veronmaksajilta nimenomaisesti heille järjestettävien julkisten palveluiden rahoittamiseksi. 

* * *

Minusta nämä ovat suorastaan kristallinkirkkaita esimerkkejä siitä, mihin suomalaisessa yhteiskunnassa on menty: rahaa kerätään veronmaksajilta hyvältä kuulostavilla syillä, mutta niistä osa kylvetään johonkin aivan muuhun. Vieläpä Suomen rajojen ulkopuolelle ja pahimmillaan – kuten nyt Helsingissä – rikollista toimintaa harjoittavan ulkomaalaisen tahon käytettäväksi.

Siksi olisi hienoa, että suomalainen lehdistö nostaisi kissan pöydälle ja vaatisi poliitikkoja kertomaan syyt sille, miksi maassamme on ylipäätään hyväksytty sellainen toimintamalli, jossa ensin pakkokerätään rahaa veronmaksajilta käyttäen syynä kaupungin palveluiden järjestämistä – mutta sellaisten sijaan niitä käytetään muihin tarkoituksiin. 

Toisin sanoen kertomaan, miksi Suomessa on poliittisilla päätöksillä hyväksytty verovarojen suora väärinkäyttö.

* * *

Eikö olisi paljon reilumpaa luoda lainsäädäntö, jossa lakisääteisellä verotuksella hankittujen rahojen käytön tulisi aina perustua palveluiden järjestämiseen niiden maksajille? Eikä pelkästään kunnallisverotuksen vaan myös valtiollisen verotuksen kautta kerättyjen verovarojen osalta. 

Jos – ja kenties kun – sitten halutaan käyttää varoja joidenkin muiden tahojen tukemiseen, voitaisiin sitä varten järjestää keräys tai vapaaehtoinen vero, jonka keräämisen yhteydessä ilmaistaisiin yksiselitteisesti varojen käyttötarkoitus – esimerkiksi ulkomaalaisten lasten auttaminen tai venäläisten sotarikollisten avustaminen.

Omalta osaltani lupaan antaa ääneni sellaiselle puolueelle, joka ryhtyy toimiin tällaisen lainmuutoksen tekemiseksi. Ja ajaa sen myös läpi eduskunnassa. 

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Työpaikkojen synnyttämisestä
Sähköautojen verotus ja ilmaiset lounaat
Oras Tynkkynen ehdotti Irlannin mallin mukaista perustuloa

Oliko yhdenvertaisuusvaltuutettu Rainer Hiltunen virhevalinta?

Suomen yhdenvertaisuusvaltuutettu Rainer Hiltunen on tullut esiin vaatimuksella Venäjän rajan avaamisesta, jotta Venäjän puolelta tulevien turvapaikanhakijoiden oikeus hakea turvapaikkaa ei vaarantuisi. Näin siitä huolimatta, että nykyiseen tilanteeseen tultiin itäisen naapurin hybridisodan seurauksena. 

Vähemmän on puhuttu siitä, ettei itärajan avaaminen Venäjän hybriditoiminnan jatkamiselle ole suinkaan ainoa asia, joka valaisee Hiltusen toimintaa suomalaisena virkamiehenä. Näin siksi, että hän heti virkaansa astuttuan lähti taisteluun maahanmuuttajanaisten säkittämisen puolesta – peittäen vaatimuksensa näiden oikeudeksi pukeutua kuten haluavat. 

* * * 

Nämä tapaukset enemmän kuin nostattivat kulmakarvojani, joten katsoin mikä mies tämä Hiltunen oikein on. Ja löysin Wikipedia-artikkelin, jossa todettiin seuraavaa.

"Hiltunen valmistui oikeustieteen kandidaatiksi Lapin yliopistosta vuonna 1995. Hän on toiminut muun muassa SETAn pääsihteerinä 1996–2002 ja työskennellyt vähemmistövaltuutetun ja yhdenvertaisuusvaltuutetun toimistossa."

* * *

Tämän luettuani en jäänyt ihmettelemään hänen vaatimustaan itärajan avaamisesta. Sen sijaan katsoin, mitä muuta hänen toimistossaan on ehditty puuhailla. Ja olihan siellä.

Helmikuun 18. päivänä Hiltunen kiristi toimistolleen lisää resursseja turvapaikanhakijoihin liittyvien rajaviranomaisten valvontaan uhkaamalla, että mikäli rahaa ei tule, niin "valtuutettu tulee ilmaisemaan komissiolle, ettei Suomi täytä EU-sääntelyn vaatimuksia ja asiassa tulisi käynnistää rikkomusmenettely Suomea vastaan".

Helmikuun 11. päivänä hän puolestaan kehotti hallitusta muuttamaan esitystään maahanmuuttajien työllistymisvelvollisuudesta siten, että se ottaisi "huomioon haavoittuvassa asemassa olevien ihmisten aseman ja oikeudet esimerkiksi säätämällä haavoittuvassa asemassa olevien tilanteen huomioivan mahdollisuuden poiketa lainsäädännön tiukoista edellytyksistä". Siis vesittäisi hallituksen linjauksen ongelmallisimpien maahanmuuttajien kohdalla.

* * *

Kaiken kaikkiaan näyttääkin siltä, että SETA-taustainen yhdenvertaisuusvaltuutettumme on ottanut erityistehtäväkseen Suomeen kohdistuvan maahanmuuton edistämisen keinoja kaihtamatta. Ja on sitä kautta muuttamassa suomalaista yhteiskuntaa turvallisesta kansallisvaltiosta monikulttuuriseksi helvetiksi. 

Näin toimiessaan hän ei huomioi millään tavalla niitä negatiivisia muutoksia, joita olemme nähneet hallitsemattoman maahanmuuton seurauksena useissa muissa valtioissa, mukaan lukien rikollisjengien temmellyskenttänä toimiva länsinaapurimme Ruotsi tai raiskausringeistään ja niiden peittelystä tunnettu Iso-Britannia. Eikä näin tunnista oman palkkansa maksavien suomalaisten oikeutta turvalliseen kotimaahan. 

Siksi on kysyttävä, että onko Suomen valtioneuvosto tehnyt virheen viime vuoden heinäkuun 3. päivänä nimittäessään Hiltusen yhdenvertaisuusvaltuututeuksi. 

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Miksi suomalainen lehdistö vaikenee muslimien kristittyihin kohdistamasta vainosta?
Onko Suomen yhdenvertaisuusvaltuutetulla muslimikiima?
Yhdenvertaisuusvaltuutettu äärivasemmiston asialla ja perustuslakia vastaan

Mitä siitä, että Putinin hallinnon suurin uhka on Venäjän kansa?

Puolustusvoimien pääesikunnan tiedustelupäällikkö, kenraalimajuri Pekka Turunen, totesi sotilaallisen suorasanaisesti, että  "nykyisen Kremlin johdon näkökulmasta suurin uhka valtiolle on oma kansa. Tämän vuoksi johto rakentaa kertomusta ulkoisesta uhasta ja väittää esimerkiksi, että NATO:n laajentuminen uhkaa Venäjää. Tämän varjolla Venäjä perustelee tarvetta puskurialueille eli etupiirille."

Tämä näkemys on syytä huomioida sekä poliittisten päättäjien että meidän – heille valtakirjan vaaleissa antavien – tavallisten kansalaisten piirissä. Sehän tarkoittaa suoraan, että Putinin "kolmen päivän erityisoperaation" toistuminen missä tahansa Venäjän rajavaltiossa ei ole uhka, vaan tapahtuu vääjäämättä, mikäli Moskovassa syntyy käsitys, että sellaisella olisi menestymisen mahdollisuus.

* * *

Tämä tarkoittaa, että meillä Suomessa on syytä pitää kiinni kahdesta asiasta: puolustusvoimien riittävästä kyvykkyydestä sekä toimivista liittosuhteista. Ensin mainittu on omissa käsissämme – ja kohtuullisessa kunnossa – mutta jälkimmäisen – siis NATO:n – osalta avaimet ovat pääosin rajojemme ulkopuolella. 

Siksi on syytä toivoa, että USA:n hyökkäys Iraniin tai Espanjan haluttomuus ylläpitää riittävää puolustuskykyä Donald Trumpin  presidentin vaatimalla BKT-osuudella eivät hajota NATO:a. Eivät ainakaan ennen, kuin Euroopan suuret valtiot – Saksa, Ranska ja Iso-Britannia – ovat saaneet kasvatettua oman sotilaallisen suorituskykynsä tasolle, jonka kyvystä torjua Venäjän hyökkäys ei ole varteenotettavaa epäilystä.

Lisäksi Suomen oman puolustuskyvyn kannalta on huolestuttavaa, että maassamme on viime aikoina nähty vastuutonta pikkupolitikointia liittyen NATO-jäsenyyden velvoitteisiin. Ja että juuri samat poliittiset liikkeet näyttäisivät saavan seuraavissa eduskuntavaaleissa kannatusta niin paljon, että ne saattavat päästä neuvottelemaan hallitusohjelmasta.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Uhkauksia ja huumoria
Kestääkö Venäjä oman hyökkäyksensä?
Donald Trumpin ulkopoliittiset haasteet

Oikeus ymmärsi vähäistä terrorismia

Nyt on myönnettävä, että Iso-Britannia on tosiaan sekaisin. Vai mitä pitäisi ajatella siitä, että sikäläisen oikeusistuimen mukaan niin sanotusti Palestiinaa tukevaa Palestine Action -ryhmää ei voi julistaa terroristijärjestöksi, koska "vain pientä osaa ryhmän toiminnasta on voinut pitää terrorismina". Ellei tämä, niin mikä sitten on älyllistä epärehellisyyttä!

Järjestön edustaja Huda Ammori luonnollisesti oli riemuissaan ja väänsi asian siten, että terroristiksi julistamista vähäisen terrorismin perusteella tulisi pitää "yhtenä lähimenneisyyden räikeimmistä hyökkäyksistä sananvapautta vastaan". Britannian hallituksen edustajan – Shabana Mahmoodin – mukaan hallitus kuitenkin valittaa päätöksestä, joten Palestine Actionin toimintakielto pysyy voimassa, kunnes asia on käsitelty ylemmässä oikeusasteessa.

Asiasta kertoneen uutisen mukaan järjestö oli joutunut toimintakieltoon sen jälkeen, kun sen jäseniä oli tunkeutunut maan ilmavoimien tukikohtaan. Lisäksi sen edustaja oli väittänyt, että "Britannia ei ole vain osasyyllinen, vaan aktiivinen osallistuja Gazan kansanmurhaan ja sotarikoksiin kaikkialla Lähi-idässä".

Omalta osaltani kirjoitin viime marraskuussa, että aseteollisuuden häirinnän lisäksi "Palestine Action on kampanjoissaan käyttänyt protesteja, tilojen valtausta, omaisuuden tuhoamista ja ilkivaltaa. Niiden seurauksena sen jäseniä on pidätetty ja viety oikeuteen syytettynä muun muassa törkeästä poliisin pahoinpitelystä." 

Minusta tämä kaikki ei ole vähäistä terrorismia vaan täysimittaista yhteiskunnan vastaista sotaa. Enkä siksi voi ymmärtää brittiläisen oikeusistuimen päätöstä muuten kuin todellisuudentajunsa menettäneen oikeusjärjestelmän täydellisenä epäonnistumisena.

Päätän tämän päivän toisen merkintäni kiinnittämällä teidän huomionne – arvoisat lukijani – tässä kirjoituksessa mainittujen henkilöiden nimiin. Ja pohtimaan, mitä ne tarkoittavat brittien tulevaisuuden kannalta.

Päivän aiempi merkintä:
Orion teki 47 prosentin liikevoiton

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Miksi Yle vaikenee Iranin kansannoususta?
Vallankumouksellinen vasemmisto kylvää väkivaltaa ja niittää tukea
Demokratia toimii Britanniassa, vaikka etujaan menetettävät järjestöt kitisevät

Sähköautojen verotus ja ilmaiset lounaat

Suomen uutiset kertoi sähköautojen ja ladattavien hybridien tulevan kilometriverotuksen kohteeksi Iso-Britanniassa. Tämä johtuu siitä, että niiden käytöstä ei kerätä bensiiniveroa, minkä seurauksena autoilun verotuotto jää sitä alhaisemmaksi, mitä suurempi osuus kulkuneuvoista kulkee sähköllä. 

Jutun mukaan Suomessa samankaltaista ratkaisua ajaa Keskusta ja Perussuomalaiset puolestaan vastustaa sitä. Tähän liittyy se tosiasia, että myös meillä autoilijat ovat kerryttäneet huomattavilla summilla valtion kassaa, joten autoilun sähköistyminen tuo veromuutoksia myös meillä. 

Suomen valtio kerää ajoneuvoveroa, autoveroa ja liikennepolttoaineveroa, joiden tuotto saavutti huippunsa vuonna 2018 ja on sen jälkeen laskenut vajaasta viidestä miljardista tälle vuodelle arvioituun kolmeen ja puoleen miljardiin euroon. Erityisesti autoveron, mutta myös polttoaineverojen, osuus on romahtanut, koska ne eivät koske sähköautoja. 

* * *

Lienee hyvin tunnettua, että julkisen sektorin rahantarve on pohjaton, joten on käytännössä varmaa, että myös meille on vuoden 2027 vaalien jälkeen tulossa sähköautoiluun kohdistuvan verotaakan nosto. Ei kuitenkaan ole yhdentekevää, millä tavalla se toteutetaan – tai kehitetäänkö asiaan jonkinlainen hybridimalli. 

Käytännössä asia voidaan ratkaista kahdenlaisella perusratkaisulla: joko sähköllä kulkevien autojen ajosuoritteeseen perustuvalla tai siitä riippumattomalla verotuksella. Edelle linkittämäni Suomen uutisten jutun mukaan Perussuomalaiset vastustaa ensimmäistä vaihtoehtoa, joten sen valinta on ajosuoritteesta riippumaton verotus. Vastaavasti Keskusta kannattaa verotaakan suuntaamista paljon autoa ajaville.

Siten Perussuomalaiset valitsevat ratkaisun, joka tarkoittaisi – vaihtoehtoon verrattuna – autollaan vain vähän ajavien ihmisten verotaakan kasvattamista suhteessa paljon autoa ajaviin. Keskustan kannattama kilometrivero puolestaan kerryttäisi valtion kirstua erityisesti paljon autoa ajavien ihmisten kustannuksella. 

Tähän tilanteeseen sopii – sinänsä hiukan erilaisessa yhteydessä yleensä käytetty – sanonta siitä, ettei ole olemassa ilmaisia lounaita. Sen sijaan on olemassa erilaisia vaihtoehtoja autoiluun liittyvän verotaakan jakamiseksi. Siksi ei myöskään ole yhdentekevää, mitä periaatetta seuraavassa hallitusohjelmassa sovelletaan asian ratkaisemiseksi - vai kehitetäänkö jonkinlainen hybridimalli. 

Toivoa tietenkin sopii, että ennen seuraavia eduskuntavaaleja myös muut puolueet kuin Perussuomalaiset ja Keskusta ilmoittavat oman veroratkaisunsa, jotta äänestäjät voivat valita oman suosikkinsa. Olisihan se perin epädemokraattista, mikäli suomalaiset joutuisivat tässä(kin) asiassa arvailemaan ehdokkaiden ja heidän edustamiensa puolueiden linjauksia.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Tieverkoston rapautuminen pysähtyi
1 500 euroa parkkipaikasta?
Vapautta rajoittava verotus nauttii äänestäjien kannatusta

Miksi Yle vaikenee Iranin kansannoususta?

Toisin kuin suomalaisesta uutisvirrasta voisi kuvitella, on Iranissa parhaillaan käynnissä kansannousu, joka haastaa maan islamistihallinnon vakavammin (yksi, kaksi, kolme lähdettä) kuin kertaakaan sitten mullahien valtaannousun. Tästä huolimatta verorahoitteinen Yleisradio ei – esimerkiksi – eilisessä pääuutislähetyksessään maininnut asiasta sanaakaan (ja tämän päivän Helsingin sanomissakin kerrottiin lähinnä maanpaossa elävästä prinssistä). 

Myös britit ovat ihmetelleet, miksei BBC uutisoi kattavasti Iranin tapahtumista. Yksi sille esitetty selitys on se, että BBC News ei haluaisi "loukata" islamisteja Isossa-Britanniassa tai muualla. 

Tämän näkemyksen puolesta puhuu se, että saarivaltiossa asuu miljoonia muslimeja – heidän joukossaan myös islamisteja – joiden reaktiot Iranin tapahtumien uutisointiin voisivat olla hyvinkin väkivaltaisia. Eikä liene BBC:n toimituskunnan tai edes Keir Starmerin hallituksen intresseissä joutua heidän hampaisiinsa – puhumattakaan siitä, että uutisointi johtaisi tuhoisiin mielenosoituksiin. 

* * *

Suomessa tilanne on kuitenkin toinen, eikä meille ole vielä muodostunut samanlaisia isoja islamistisisia rinnakkaisyhteiskuntia kuin Englannin suuriin kaupunkeihin. Siten en usko, että suomalaismediat – kuten Yle – pyrkisivät varjelemaan Suomea islamistisilta väkivaltaisuuksilta. Sen sijaan selitys voi löytyä verorahoitteisen mediamme laskuun työskentelevien toimittajien poliittisesta vinoutumasta. 

Onhan esimerkiksi Gazan taannoisen uutisinnin valossa jokaiselle vähänkään ajattelukykyiselle suomalaiselle epäilemättä selvää, että Ylen – samoin kuin Helsingin sanomienkin – toimituskunnat ovat äärimmäisen antisemitistisiä. Ja siten varsin vahvasti sitoutuneita tukemaan palestiinalaisten taistelua Israelin hallintoa vastaan.

* * *

Miten tämä sitten liittyy Iranin tapahtumien salailuun? 

Iran on sekä Hamasin että Hizbollahin tärkein tukija. Ja jopa niin merkittävä, että molemmat järjestöt tulisivat käytännössä menettämään merkityksensä, mikäli Iranin islamistihallinto romahtaisi. 

Jos näin kävisi, nousisi voittajaksi erityisesti Israel. Ja siksi epäilen vahvasti, että Ylen toimittajat tuntevat juuri tästä syystä vastenmielisyyttä Iranin kansannousua kohtaan. Ja toivovat vallankumousyrityksen sittenkin epäonnistuvan, jotta Israelin vastainen terroristijärjestöjen rintama voisi jatkaa kuten ennenkin.

Jos olen oikeassa, olisi varsin hyvin ymmärrettävää, ettei verorahoitteinen mediamme halua tarttua asiaan, vaan välttelee toimituskunnalleen epämiellyttävästä asiasta uutisointia. Ja tulee samalla pitäneeksi suomalaiset pimennossa Iranin tapahtumista toivoen, että kapina kukistettaisiin tavalla tai toisella ja Israelia vastaan toimivien terroristijärjestöjen toiminta voisi jatkua kuten ennenkin.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Kansainvälinen laki kaipaa uudistamista
Kapina fanatismia vastaan
Ylen eilinen pääuutislähetys oli ala-arvoinen

Vallankumouksellinen vasemmisto kylvää väkivaltaa ja niittää tukea

Tänä aamuna silmiini pisti kaksi Ylen artikkelia, jotka valottivat poliittiseen vasemmistoon liittyvien tahojen perimmäistä ajattelutapaa, jossa on edelleen aimo annos leninististä perinnettä. Se tarkoittaa ammattimaista vallankumouksellisuutta eli epädemokraattista ja väkivaltaista vallanvaihtoa, joka johti aikanaan myös Suomen sisällissotaan.

Ensimmäinen huomiotani kiinnittänyt juttu kertoi siitä, että saksalainen vasemmisto, anarkistit ja fasismin vastustajat haluavat estää Vaihtoehto Saksalle -puolueen nuorison järjestäy­tymisen puolueen demokraattisen johdon siipien alle. Artikkelin mukaan vasemmistolaisilla on nimenomainen tarkoitus häiritä AfD:n kokousta estämällä kokousvieraiden saapuminen paikalle sekä tekemällä näiden elämä mahdollisimman vaikeaksi ja tarvittaessa "sytyttää Gießenin palamaan".

On todennäköistä, että tämä johtaa väkivaltaisuuksiin, joissa leninistiset toimijat saavat vastaansa AfD:n kannattajia ja mahdollisesti myös natsistisia ajatuksia kannattavia ääriaineksia, joista viimeksi mainittujen demokratian kunnioitus on yhtä vähäistä kuin kommunisteillakin. 

* * *

Toinen kulmiani kohottanut Ylen uutinen koski irlantilaisirjailija Sally Rooneyta, jonka kirjat saatetaan vetää myynnistä Britanniassa. Tämä johtuu siitä, että hän tukee Britanniassa terrorismilakien perusteella kiellettyä Palestine Action -ryhmää. 

Kyseinen ryhmää käyttää suoria toimia häiritäkseen Ison-Britannian aseteollisuutta. Sen terrorismin keskeisiä kohteita ovat olleet israelilaisen asevalmistajan Elbit Systemsin brittiläiset tehtaat sekä RAF Brize Nortonin tukikohta. 

Palestine Action on kampanjoissaan käyttänyt protesteja, tilojen valtausta, omaisuuden tuhoamista ja ilkivaltaa. Niiden seurauksena sen jäseniä on pidätetty ja viety oikeuteen syytettynä muun muassa törkeästä poliisin pahoinpitelystä.

Rooney ei suinkaan ole ilmaissut ymmärtävänsä brittien päätöstä vaan on uhriutunut julistamalla teostensa kieltämisen olevan äärimmäinen valtiollinen puuttuminen taiteellisen ilmaisun alueelle. Ja siten vahvistanut leninistisen ajattelutapansa tukemalla väkivaltaista kapinointia saadakseen tahtonsa läpi. 

* * *

Sivumennen todettakoon lopuksi vielä kotoista Yleä koskeva huomioni. Rooneytä koskevassa uutisessa nimittäin kerrottiin, että "poliisi on pidättänyt heinäkuun jälkeen satoja ryhmälle tukeaan osoittaneita mielenosoittajia Britanniassa". Wikipedian mukaan taas "Britannian poliisi on pidättänyt ainakin 2 269 henkilöä Palestine Action -liikkeen tukemisesta". 

Siksi kysyin mielessäni, että oliko Ylen tarkoitus vähätellä vasemmistolaista väkivaltaa? Vai jäikö jutun kirjoittamalta toimittajalta vain huomaamatta, että Palestine Actionin tukijoita on pidätetty monissa muissakin yhteyksissä kuin siinä, mistä hänen linkittämänsä artikkeli kertoo?

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä.
Tapaus Charlie Kirk
Vaihtoehto Saksalle
Äärivasemmisto ja islamistit, kuin kaksi marjaa?

Miksi Ukraina luottaisi Donald Trumpiin, kun Barack Obamakin petti?

Donald Trumpin hallinto on vakuuttanut, että mahdollinen Ukrainan ja Venäjän välinen rauhansopimus "turvaisi täysin Ukrainan suvereniteetin". Tämä on tietenkin lähtökohtaisesti hyvä asia, mutta joutuu outoon valoon siksi, että Ukrainan suvereniteetti oli periaatteessa turvattu jo vuonna 1994 solmitulla Budapestin sopimuksella.  

Siinä Ukraina luopui maaperälleen sijoitetuista Neuvostoliiton ydinaseista ja vastineeksi  Yhdysvallat, Venäjä ja Yhdistynyt kuningaskunta lupasivat, etteivät ne käytä tai uhkaa käyttää taloudellisia tai sotilaallisia keinoja Ukrainan pakottamiseen tai rajojen muuttamiseen. Myöhemmin niiden seuraksi liittyivät myös Ranska ja Kiina. 

Näiden suurvaltojen "sitoutumisen" seurauksena Ukraina tulkitsi, että sopimus takaa sen turvallisuuden ja luovutti hallussaan olleet ydinaseet Venäjälle. Tämä johti vuonna 2014 siihen, että Putin päätti ottaa riskin länsimaiden reaktioista ja liitti Krimin Venäjään. 

* * *

Putinin riski kannatti, sillä pieniksi vihreiksi miehiksi kutsutuista Venäjän sotilaista tunnettu Krimin operaatio ei johtanut käytännössä minkäälaisiin seurauksiin. Näin siitä huolimatta, että Venäjä rikkoi kiistatta Budapestin sopimusta käyttäen tekosyynä ilmiselvää valhetta Ukrainan hallinnon laittomuudesta. 

Tuolloin Yhdysvaltoja johti Barack Obama, joka kyllä asetti Venäjälle joitakin sanktioita, mutta päätti olla muuten puuttumatta venäläisten aggressioon. Samalla hän tuli vakuuttaneeksi Vladimir Putinin siitä, ettei USA:lta ole odotettavissa voimakasta vastareaktiota sotilaallisesta hyökkäyksestä edes silloin, kun hän rikkoo turvatakuiksi tulkittuja voimassa olevia kansainvälisiä sopimuksia.

* * *

Kysymys siis kuuluu, että mikä takaa Ukrainalle länsimaiden riittävän tuen nyt solmittavan sopimuksen perusteella, mikäli Venäjä päättää jossain vaiheessa jatkaa sotaretkeään? Olisiko Donald Trump tai joku hänen seuraajistaan silloin kuin Obama vuonna 2014? Eli katsottisiinko uudenkin hyökkäyksen tapahtuessa riittäväksi asian tuomitseminen poliittisissa korupuheissa yhdistettynä joihinkin sanktioihin ja rajoitettuun aseapuun?

Kaiken tämän seurauksena ymmärrän hyvin, etteivät Trumpin vakuuttelut houkuta Zelenskyä ja muita ukrainalaisia. Ja hänen nyt esitettämänsä sopimuksen sijaan Ukraina vaatii turvakseen – Trumpin rauhanehdotuksen kieltämää – NATO:n jäsenyyttä, mikä vähintäänkin nostaisi merkittävästi Venäjän riskiä länsimaiden sotilaallisen voiman käytöstä, mikäli se ryhtyisi uuteen hyökkäykseen. 

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Ukrainalainen ja suomalainen rintamakarkuruus
Rauha Ukrainassa olisi riski Putinille
Venäjän hyökkäyskiilan tuhoutuminen edistäisi rauhaa Ukrainassa

Demokratia toimii Britanniassa, vaikka etujaan menetettävät järjestöt kitisevät

Aamun uutiset kertovat, että Iso-Britanniassa kiristetään maahanmuuttopolitiikkaa Tanskan mallin mukaan. Tarkemmin sanottuna kiristyksen kohteeksi joutuvat laittomasti maahan saapuvat turvapaikanhakijat. 

Sellaisia saapui tämän vuoden kuuden ensimmäisen kuukauden aikana 111 000, joten koko vuoden aikana britit saanevat riesakseen ainakin 200 000 ihmistä, joista – aikaisempien kokemusten perusteella – huomattava osa aiheuttaa ongelmia. Vuosia jatkuneen löperön maahanmuuttopolitiikan seurauksena maan vangeista 27 prosenttia kuuluu etnisiin vähemmistöihin.

Taustalla on kansalaisten kyllästyminen maahanmuuttajien aiheuttamiin valtaviin ongelmiin ja sen seurauksena heidän poliittisen tukensa siirtyminen pois perinteisiltä valtapuolueilta. Viimeisten puoluekannatusmittausten mukaan maahanmuuttokriittisen Reform UK:n kannatus on 29 prosenttia kun taas konservatiiveilla ja hallitusvastuussa olevalla työväenpuolueella se on vain 17 ja 18 prosenttia.

* * *

Kaiken edelle kirjoittamani perusteella pääministeri Keir Starmerin hallituksen päätös maahanmuuttopolitiikan kiristämisestä on hyvin ymmärrettävä. Siitä huolimatta Britannian pakolaisneuvoston johtaja asettui vastahankaan varoittamalla hallitusta siitä, etteivät toimenpiteet välttämättä pysäyttäisi laitonta maahanmuuttoa. Tämä lienee ymmärrettävä turvapaikkaturismista leipänsä saavien tahojen edunvalvonnaksi. 

Sellaisesta lienee kysymys myös niiden yli sadan järjestön vetoomuksessa sen puolesta, että asiasta vastaava ministeri lopettaisi maahanmuuttajien syyllistämisen. Ilmiöhän on Euroopassa tuttu jo aiemmilta vuosilta, eikä se ole tuntematon myöskään Suomessa. 

* * *

Tämä kitinä on kuitenkin ymmärrettävä demokraattisen järjestelmän vahvuudeksi. Mielipiteensä saavat ilmaista kaikki, mutta lopputuloksen päättävät äänivaltaiset kansalaiset vaaleissa. 

Lisäksi vaalien välillä hallitusten toimintaa ohjaa kansalaisten puoluekannatuskyselyissä ilmaisema tahto erityisesti silloin kun se on vahva ja yksiselitteinen, kuten juuri nyt Iso-Britanniassa. Nähtäväksi kuitenkin jää, onko Starmeirin hallituksen linjanmuutoksella lopultakaan oleellista vaikutusta jo nyt pitkälti monikulttuuristuneen saarivaltion demografiseen tulevaisuuteen.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Kannatuksen katoamisella on seurauksensa
Kotoutumistukea maahanmuuttajille
Ennuste seuraavasta eurooppalaisesta sisällissodasta

BBC:n johtajat erosivat valheellisen uutisoinnin takia – entä Yleisradion johto?

BBC:n pääjohtaja Tim Davie ja uutistoiminnasta vastaava johtaja Deborah Turness ilmoittivat myöhään sunnuntaina eroavansa. Syynä siihen oli valheellinen uutisointi, joka sisälsi USA:n presidentin Donald Trumpin puheista valheellisesti koostettua elävää kuvaa, jonka perusteella näytti siltä, että hän olisi yllyttänyt ihmisiä mellakoimaan kongressissa vuonna 2021. 

Lisäksi suomalaisen Yleisradionkin esikuvana pidetty brittiläisyhtiö on tuottanut Gazan kriisistä yksipuolista sisältöä, jossa on muun muassa haastateltu terroristijärjestö Hamasin ministerin poikaa. Ja näin johdettu brittejä harhaan Lähi-idän tapahtumista.

* * *

BBC:n tapahtumien voisi toivoa vaikuttavan myös Suomen Yleisradioon. Siksi esitän yhtiön vastaavalle päätoimittajalle Panu Pokkiselle, että hän ottaisi tehtäväkseen neutraloida yhtiön uutistoimituksen toiminta siten, että siitä riisutaan pois tarkoituksellinen poliittisluonteinen vaikuttaminen.

Tämä työ tulisi aloittaa Ylen uutisten tunnuksen vaihtamisella sellaiseksi, ettei siihen sisältyisi piilovaikuttamista. Myös ajankohtaistoimituksen keskusteluohjelmiin kutsuttavien henkilöiden valitsemista tulisi muuttaa siten, että he kattaisivat kiistanalaisissa aiheissa mahdollisimman tarkoin erilaisia näkökulmia sen sijaan, että niihin kutsutaan nykyisin aivan liian usein poliittisesti vasemmalle kallellaan olevien samanmielisten kerho. 

Lisäksi olisi äärimmäisen tärkeää, että Ylen uutis- ja ajankohtaisohjelmien toimittajat pidättäytyisivät aina tuomasta omia näkökulmiaan esille. Eli kohtelisivat esimerkiksi keskusteluohjelmissa tasapuolisesti kaikkien puolueiden edustajia, eivätkä – nykyisin useimmiten nähdyllä tavalla – myötäilisi suosikkejaan ja pyrkisi häiritsemään niitä, joiden näkemyset eivät vastaa heidän omiaan.

Edelleen soisin näkeväni, että maahanmuutosta annettaisiin Ylellä oikea kuva sen sijaan, että sen negatiivisia seurauksia pyritään pitämään maton alla ja samaan aikaan heitä positiivisesti esittelevän uutisoinnin rima on asetettu luvattoman alas. Esimerkiksi kaikista uutisoitavista rikoksista olisi kerrottava aina – mikäli asia on tiedossa – että liittyykö se maahanmuuttoon, jotta suomalaisille syntyisi oikea käsitys niistä ongelmista, joita nykyaikainen kansainvaellus aiheuttaa yhteiskunnallemme. 

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Etnisesti suomalaisen näköisiä poikia ei löytynyt edes piilokuvista
Onko BBC:n rasistis-feministinen henkilöstöpolitiikka leviämässä Yleisradioon?
Yleisradio ja feministinen dramaturgi

James Watson – yksi aikamme suurimmista tiedemiehistä on kuollut

Yksi viime vuosisadan merkittävimmistä tutkijoista on kuollut 97-vuotiaana. Tarkoitan DNA:n rakenteen yhdessä Francis Crickin ja Rosalind Franklinin kanssa selvittänyttä amerikkalaista nobelisti James Watsonia. 

DNA:n rakenteen Watson ja Crick selvittivät itse asiassa luvattomasti, sillä he tekivät sen varsinaisen työnsä ohessa tulkiten oikealla tavalla Franklinin röntgenkristallografisia tuloksia. Tästä kertoo kiehtovasti Watsonin 1960-luvun lopulla julkaisema kirja "Kaksoisheliksi", jonka tieteen historiasta kiinnostuneet voivat hankkia alle kympillä.

* * *

Nyt kuollut tieteen suuruus kasvoi katoliseksi, mutta hän kuvaili itseään myöhemmin "katolisen uskonnon pakolaiseksi". Hänen mukaansa: "onnekkain asia, mitä minulle koskaan on tapahtunut, oli se, että isäni ei uskonut Jumalaan." Niinpä hän lopetti 11-vuotiaana uskonnollisissa rituaaleissa käymisen ja omaksui "tieteellisen ja humanistisen tiedon tavoittelun".

Väitöskirjansa Watson teki USA:ssa Indianan yliopistossa, mutta siirtyi sen jälkeen tutkijatohtoriksi Kööopenhaminaan, missä hän viivähti vuoden, jatkaen matkaansa toiselle tutkijatohtoripestille Iso-Britanniaan. DNA:n rakenteen selvittäneen oivalluksensa hän sai työskennellessään Oxfordissa. 

* * *

Näiden oppivuosiensa jälkeen Watson siirtyi myöhemmin takaisin kotimaahansa. Siellä hän aktivoitui poliittisesti ja otti kantaa esimerkiksi amerikkalaisten joukkojen Vietnamiin lähettämistä vastaan ja myöhemmin vastusti ydinteknologiaa, koska siihen sisältyi vaara radioaktiivisten aineiden joutumisesta terroristien käsiin. 

Watson johti myös Cold Spring Harborin laboratoriota saaden tunnustusta siitä, että oli onnistunut "muuttamaan pienen laitoksen yhdeksi maailman suurimmista koulutus- ja tutkimuslaitoksista. Käynnistämällä ohjelman ihmisen syövän syiden tutkimiseksi, hänen johdollaan tiedemiehet ovat tehneet merkittäviä panoksia syövän geneettisen perustan ymmärtämiseen."

Vuonna 1990 Watson astui ihmisen genomikartoituksen vetäjäksi. Siitä työstä hän joutui kuitenkin vetäytymään vastustaessaan projektin tulosten patentoimista. Tämän hän ilmaisi sanomalla, että "maailman kansojen on ymmärrettävä, että ihmisen genomi kuuluu maailman ihmisille, eikä sen kansakunnille".

* * *

Watson linjasi lehtitietojen mukaan vuonna 1997, että "jos löytäisit seksuaalisuuteen vaikuttavan geenin ja nainen päättäisi, ettei halua homoseksuaalista lasta, niin antaisi hänen tehdä niin". Tällä hän ilmeisesti tarkoitti valinnanvapautta eikä varsinaisesti ajanut homoseksuaalien sikiöiden abortointia.

Watson lausui tämän jälkeen myös muita kommentteja, jotka ovat herättäneen huomiota ja närästystä monilla tahoilla. Vuonna 2000 hän kertoi, että "aina kun haastattelet lihavia ihmisiä, sinusta tuntuu pahalta, koska tiedät, ettet aio palkata heitä".

Myöhemmin hän tuki geneettistä seulontaa ja geenitekniikkaa julkisissa luennoissa ja haastatteluissa väittäen, että tyhmyys on sairaus ja "todella tyhmät" 10 % ihmisistä tulisi parantaa. Hän ehdotti myös, että kauneutta voitaisiin muokata geenitekniikalla, sanoen vuonna 2003, että "ihmiset sanovat, että olisi kauheaa, jos tekisimme kaikista tytöistä kauniita. Mielestäni se olisi hienoa."

* * *

Kuten edelle kokoamistani esimerkeistä näkee, oli Watsonilla mielenkiintoinen tapa hahmottaa asioita. Sellaisia olivat myös hänen käsityksensä monista muista asioista. 

Watsonin mukaan rotuun ja etnisiin ryhmiin liittyvillä stereotypioilla on geneettinen perusta: juutalaiset ovat älykkäitä, kiinalaiset älykkäitä, mutta eivät luovia konformismin vuoksi, ja intialaiset ovat orjallisia kastin sisäisen endogamian vuoksi. Hänen mukaansa "kaikki sosiaalipolitiikkamme perustuu siihen käsitykseen, että heidän (mustien) älykkyytensä on sama kuin meidän (valkoisten) – vaikka kaikki testit sanovat, ettei näin oikeastaan ​​ole".

Tämä näkemys herätti vastalauseita, ja johti lopulta Watsonin eläköitymiseen siitä huolimatta, että tämän tarkoituksena oli "edistää tiedettä, ei rasismia". Valitettavasti aika ei ollut vielä silloin siihen valmis – eikä taida olla vielä nykyisinkään.

* * *

Watsonin persoonaan toi oman mielenkiintoisen vivahteensa vielä se, että hän myi vuonna 2014 Nobel-mitalinsa, koska hänet oli leimattu "epäpersoonaksi" näkemystensä perusteella. Hän ei kuitenkaan pitänyt kaikkia saamiaan rahoja, vaan osa kerätyistä varoista – 4,1 miljoonaa dollaria – käytettiin tieteellisen tutkimuksen tukemiseen. Mitalin ostanut venäläinen oligarkki Alisher Usmano palautti sen myöhemmin Watsonille.

Lopetan tämän muistokirjoitukseni toteamalla, että James Watson oli paitsi suuri tieteen edelläkävijä, niin myös rehellinen tieteellisen tiedon ja sen vapauden puolustaja, mikä ajoi hänet lopulta sivuraiteille. Ei siitä syystä, etteivätkö hänen näkemyksensä olisi olleet tieteellisen tiedon mukaisia, vaan siksi, etteivät ne sopineet läntistä maailmaa yhä vankemmin hallitsevaan arvoliberalistiseen unelmahöttöön.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Kohutun koulututkimuksen tekijöiden kehno tutkimusetiikka
Nobelistin ja salaliittogurun elämä: Luc Montagnierin tarina
Älykkyyden evoluutiosta