Ranskan mielenosoitukset

Ranskassa on otettu kiinni lähes 3 000 nuorta. Lisäksi yli 300 poliisia sekä kymmeniä palomiehiä, opettajia ja oppilaita on loukkaantunut mielenosoituksissa. Poliisi on joutunut käyttämään kyynelkaasua ja muita voimatoimia mielenosoittajia vastaan.

Suomalaismedioiden (edellä Ilta-Sanomat, lisäksi ainakin Yle,  MTV3 ja HS) mukaan lukiolaiset osoittavat mieltään muun muassa suurien ryhmäkokojen, opettajapulan ja kuumien luokkahuoneiden vuoksi. Sosiaalisen median mukaan (esimerkki, toinen, Marine Le Pen) kyseessä on lähinnä toisen tai kolmannen sukupolven maahanmuuttajien riehumisesta. 

* * *

Oli kysymys kummasta tahansa, on ollut mielenkiintoista huomata ihmisten leikittelevän Ranskan jakamisesta kahteen osaan  (esimerkki, toinen). Toisen saisivat muslimit ja toisen etniset ranskalaiset. 

Leikki tietenkin leikkinä. Tosiasia kuitenkin on, että tämänkertaiset mellakat ovat niin laajoja ja väkivaltaisia, ettei Ranskalla taida olla enää sivistynyttä ulospääsyä, sillä maassa on ilmiselvästi syvällisiä ongelmia. Niiden ratkaiseminen tuskin käy käden käänteessä, jos lainkaan. 

* * *

On selvää, että nyt käynnissä olevat tapahtumat vaikuttavat myös ensi vuoden presidentinvaaliin siten, että gallupeita selvästi johtavan Marine Le Penin asema vahvistuu entisestään. Jos hänet valitaan, se tarkoittaisi Ranskan maahanmuuttopolitiikkaan täydellistä muutosta, joka epäilemättä näkyisi valtavina mellakoina pitkin kortonkien ja viinintekijöiden luvattua maata. 

Eikä noihin mellakoihin osallistuisi pelkästään maahanmuuttajataustaisia tai lukiolaisia, vaan kaikenlaista väestöä, sillä ranskalaiset ovat aina osanneet lakien rajamailla kulkevan mielenosoittamisen taidon. Enkä epäile hetkeäkään, etteivätkö he sitä myös käyttäisi, koska maahanmuuttokysymys ei ole ainoa ranskalaisia syvällisesti jakava poliittinen aihe. Onhan maa esimerkiksi korviaan myöden veloissa. 

* * *

Meillä Suomessa mielenosoitukset ovat tyypillisesti rauhallisempia, mutta nähtäväksi jää, miten täällä Pohjantähden alla äänestetään kevään eduskuntavaaleissa. Tekeekö liikkeelle lähtenyt talouskasvu tehtävänsä ja nykyhallitus saa poliittisesti samankaltaisen seuraajan. 

Vai suunnataanko Suomessakin Ranskan tielle niin kouluissa, julkisen velan hoitamisessa kuin kaduillakin? Ja jos suunnataan, niin mitä siitä seuraa?

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:

Tilastot Pariisin mielenosoitusten takana
Eurooppa on suuren kysymyksen edessä
Ranskan talous on meidänkin asiamme

Rahat vedonlyöntitoimistoon vaiko ei – kas siinäpä vasta pulma

Tänä aamuna virsi on lyhyt. Tai epistola. Tai näin maallisemmin pelkkä blogimerkintä.

Näin siksi, että toissapäivänä (13.9.) pohjoinen merijää oli kuluvana syksynä ensimmäistä kertaa laajempi kuin edellisenä päivänä. Ei paljon, mutta kuitenkin noin tuhat neliökilometriä. 

Olettaen, ettei pohjoinen merijää ala kasvaa uudelleen, se jäi kuluvana vuonna laajemmaksi kuin vuosina 2007, 2008, 2011, 2012, 2015, 2019, 2020, 2023 ja 2024. Ja vaikka alkaisikin, sen laajuus voisi käytännössä ohittaa vain vuoden 2008 minimilaajuuden. 

Suppeimmillaan merijää oli vuonna 2012, joten siitä alkaa olemaan aikaa. Tilastokakkosena on puolestaan kuuden vuoden takainen vuosi 2020, joka sekään ei ollut aivan äsken. Eikä kahta ilman kolmatta, sillä sen sijan nappasi vuosi 2007 eli 23 vuoden takainen tilastotieto.

* * *

Edelle olen kirjannut vain mitattuja faktoja. Ja vieläpä sellaisia, joiden tilastohistoriassa en ole havainnut merkittäviä jälkikäteisiä korjauksia. 

Siksi täytyy kysyä, miten edelle kirjaamani tilastotieto suhtautuu siihen, että vain kolme vuotta sitten julkaistun mallinnuksen mukaan pohjoinen merijää sulaa jo vuonna 2030 tai ainakin pian sen jälkeen. Kirjoitin tuosta ennusteesta tuoreeltaan ja päätin merkintäni sanoihin "tulinhan tässä jälleen kerran dokumentoineeksi tämän blogin muistiin yhden ilmastontutkijoiden hypoteesin, jonka aika tulee joko falsifioimaan tai osoittamaan oikeaksi". 

Siksi ajattelin, että nyt – kun lähes puolet tutkijoiden antamasta sulamisajasta on kulunut – olisi sopiva hetki tarkastella väliaikatilannetta. Toki tutkijoiden tiukimman ennusteen toteutumiseen on aikaa vielä neljä vuotta seitsemästä, mutta rehellisesti täytyy sanoa, etten edelle kirjoittamieni faktojen perusteella lähtisi sijoittamaan vähiä rahojani vedonlyöntitoimistoon tämän asian puolesta. 

Vaikka olisihan se kieltämättä mielenkiintoista tietää, millaisen voittokertoimen sille voisi saada. Näin siitäkin huolimatta, että kesän aikana Ranskassa rikottiin kaikkien aikojen lämpöennätys ja koko maapallon mallinnettu keskilämpötilakin oli elokuussa mittaushistoriansa korkein. 

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Pohjoinen merijää sulaa sittenkin
Pohjois-Euroopan hikinen ja kylmä tulevaisuus
Sulaako arktinen merijää ilmakehän kasvihuonekaasujen lisääntyessä?

Eurooppalaisia trendejä ja tulevaisuudennäkymiä

Kuten arvoisa lukijani tietää, on Eurooppa ollut nopeassa muutoksessa viimeistään vuodesta 2015 lähtien. Siksi on mielenkiintoista nähdä, miten tämä muutos näkyy mielipidekyselyissä. 

Tästä syystä päätin jakaa näin sunnuntaina muutaman kuvan eri maiden puoluekannatuskyselyiden kehityksestä. Kuvien lähteenä on Politico.eu-sivuston Poll of Polls.

* * * 

Aloitetaan Saksasta.

Kuvasta näkyy hyvin, kuinka vielä 20 vuotta sitten Saksan poliittista kenttää hallitsi kaksi suurta puoletta CDU/CSU ja SPD. Kuvaan ilmaantui vuonna 2013 uusi pieni maahanmuuttokriittinen puolue AfD, jonka kannatus on kuluneen noin 13 vuoden aikana noussut aaltoilleen nykyiseen noin 28 prosentin tasoon, mikä tekee siitä Euroopan suurimman talousalueen suurimman puolueen. 

Toinen oleellinen muutos on SPD:n perinteisen kannatuspotin jakaantuminen Vihreiden kesken. Juuri tällä hetkellä Vihreät on jopa suositumpi kuin vasemmiston vanha valtapuolue.

Seuraavaksi Ranska. 

Vuodesta 2017 alkavasta kuvasta näkyy maahanmuuttokriittisen Kansallisen liittouman nousu keskisuuresta puolueesta Ranskan suosituimmaksi poliittiseksi liikkeeksi. Kaksi muuta merkittävää kehityskulkua ovat olleet hajallaan olleen vasemmiston keskittyminen, mikä on tehnyt siitä maan toiseksi suurimman poliittisen liikkeen ja Emmanuel Macronin keskustalaisen puolueen kannatuksen vähittäinen haihtuminen.

Kolmanneksi vanha maailmanvalta eli Iso-Britannia.

Kuvasta näkyy, että siellä kaksi vanhaa valtapuoluetta ovat pitäneet pintansa pitkään, mutta sittemmin asetelma on muuttunut kolmen keskisuuren puolueen asetelmaksi. Juuri nyt kärjessä on Työväenpuolue, mutta Nigel Faragen johtama ja maahanmuuton ongelmista nousunsa saanut Reform UK -puolue sekä konservatiivit "hengittävät" aivan sen niskaan. Viime kuukausina vanhojen valtapuolueiden kannatus on kuitenkin ollut nousussa, kun taas Reform UK:n suunta näyttäisi saavuttaneen huippunsa viime vuoden puolella.

* * *

Kaiken kaikkiaan nämä puoluegallupit kertovat maahanmuuton valtavan suurista vaikutuksista läntisen Euroopan suurimpien läntisten valtioiden poliittiseen kenttään. Sama on tapahtunut myös Suomessa ja Ruotsissa – ja Italiaa hallitsee maahanmuuttokriittinen pääministeri Giorgia Meloni. Kun tähän lisätään se, ettei nykyaikaista kansainvaellusta kaivata myöskään Itä-Euroopan valtioihin, huomataan, että kyse on yleiseurooppalaisesta kansojen näkemyksestä.

Tämä näkemys kuitenkin näkyy varsin heikosti eurooppalaisessa politiikassa. Euroopan Unionin rajoja ei ole saatu suljetuksi, haitalliselle maahanmuutolle on edelleen olemassa avoin reitti eli niin sanottu turvapaikan hakemisoikeus. Ja lisäksi esiintyy spontaaneja laittoman maahanmuuton aaltoja, viimeksi Espanjan Ceutassa.

Nähtäväksi jää, vaikuttaako EU-kansalaisten näkemysten muuttuminen eurooppalaiseen maahanmuuttopolitiikkaan. Ja jos vaikuttaa, niin miten. 

Hylätäänkö natsi-Saksan hirmutekojen seurauksena syntynyt turvapaikkaoikeus liiallisen väärinkäytön takia? Lähtevätkö eurooppalaiset valtiot palauttamaan tehokkaasti rajojen yli viimeisten kymmenen vuoden aikana tulvineita ja niiden yhteiskuntiin sopeutumiseen haluttomia ihmisiä? Ja jopa näiden EU:ssa syntyneitä jälkeläisiä?

* * *

Meidän tavallisten kansalaisten kannalta oleellista on luoda Euroopan paremmalle tulevaisuudelle pohjaa äänestämällä vaaleissa sellaisia puolueita ja ehdokkaita, joiden kautta maanosamme väestö ja kulttuuri voivat säilyttää elinvoimansa. Edellä kuvaamani kehitys osoittaa, että monet eurooppalaiset ovat tämän myös ymmärtäneet, mutta myös sen, että kaikkien ymmärrys ei ole riittänyt.

Tulevaisuus on tietenkin arvaamaton, joten jääköön tämä merkintä yhdeksi välimerkiksi tämänhetkisestä tilanteesta. Ja samalla muistutukseksi kaikille teille – arvoisat lukijani – että viime kädessä jokainen yhteiskunta rakentuu juuri sellaiseksi, kuin siinä asuvat ihmiset haluavat. Ainakin silloin, kun näissä valtioissa elävät ihmiset ymmärtävät oman parhaansa ja käyttävät äänioikeuttaan.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Tulevaisuuden maailman geneettiset ja kulttuuriset juuret
Massamaahanmuutto on EU-nuorison suurin huoli
Britannian Ruandalaki viitoittaa koko Länsi-Euroopan tulevaisuuden

Outo yhteensattuma – vai onko?

Tänään tuli ihan muuta asiaa netistä etsiessäni vastaan tällainen kartta. 

Ajattelin oitis, että se kannattaa jakaa tiedoksi myös tämän blogin lukijoille. Joten siksi päivän toinen merkintä (ensimmäinenhän oli tämä korruptiojuttu).

Karttaan on tiivistetty Yhdysvaltalaisen viranomaisen käsitys – ja informaatio matkailijoille – maailman valtioiden turvallisuudesta. Silmiini pisti erityisesti useimpien länsieurooppaaisten valtioiden luokittelu samaan kastiin muun muassa Etelä-Afrikan, Algerian, Indonesian ja Intian kaltaisten maiden kanssa. Siis esimerkiksi Ruotsi, Saksa, Ranska ja Iso-Britannia katsotaan rapakon takana jossain määrin arveluttaviksi matkailukohteiksi. 

Toisin on laita Suomen, Norjan ja Itä-Euroopan valtioiden suhteen: niistä suurin osa on varauksettoman turvallisia – ainakin amerikkalaisten käsityksen mukaan. Syynä siihen lienee – niin mikähän se voisi olla? 

Ettei vain nykyaikaisen kansainvaelluksen vaikutus eurooppalaisiin yhteiskuntiin. Ainakin näin voisi kuvitella alle kopioimani muslimien osuutta eri Euroopan maiden asukkaista kuvaavan kartan perusteella (lähde). 

En kuitenkaan lähde spekuloimaan sen enempää, sillä voihan asia toki olla niin, että kyseessä on vain outo yhteensattuma – tai sitten ei. Siksi jätän tämän asian pohtimisen niille, joille se kuuluu eli poliitikkojen ja muiden maamme turvallisuudesta vastaavien tahojen tehtäväksi. Toivon mukaan sellaisia löytyy myös teidän joukostanne, arvoisat lukijani.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:

Itäkeskuksen koulun takia Tuusulaan lähtenyt perhe herätti Wille Rydmanin
Ceutan tapahtumien positiivinen lopputulema
Oliko yhdenvertaisuusvaltuutettu Rainer Hiltunen virhevalinta?

Raikas tuulahdus metsäpaloihin

Luonnonvarakeskuksen johtoporras kertoi tämän päivän Helsingin sanomissa, että Euroopan ja Pohjois-Amerikan lisääntyneet metsäpalot johtuvat – ilmaston lämpenemisen lisäksi – suurelta osin metsien kymmeniä vuosia lisääntyneestä hiilivarastosta. Se on puolestaan seurausta kahdesta syystä: tehostuneesta metsäpalojen torjunnasta sekä metsien käytön (hakkuiden) vähenemisestä. 

Korjaussarjaksi lukelaiset ehdottavat metsäteollisuuden volyymin kasvattamista ja metsänpohjan hakkuiden jälkeen metsänpohjan siistimistä sekä kulotuksia. Siis samoja keinoja, joista presidentti Donald Trump mainitsi joitain vuosia sitten Kalifornian metsäpalojen yhteydessä.

Mutta hyvänen aika: tämähän tarkoittaisi samalla ihmisille töitä ja lisää verotettavaa tuloa julkiselle sektorille! Ei kai sellainen voi tulla kysymykseen! Vai voisiko sittenkin?

Lukelaisten kirjoittajien näkemys on joka tapauksessa kuin raikas tuulahdus luonnon- ja ympäristönsuojelijoiden hallitsemaan tunkkaiseen metsäkeskusteluun. Ja jo siksikin olisi hienoa, mikäli maailman – tai edes Suomen – poliittiset päättäjät ottaisivat sen tosissaan. 

* * *

Lukelaisten näkemys on tieteellisesti perusteltu, muttei kuitenkaan koko totuus. Siinä nimittäin unohdetaan ihmisten tyhmyyden rooli metsäpalojen syttymisesssä. 

Siitä tarjoavat esimerkin viime päivinä Ranskaa kohdanneet metsäpalot, joiden sytyttämisesssä ovat "kunnostautuneet" ihmiset – joko tahallaan tai huolimattomuuttaan. Itse asiassa suurin osa metsäpaloista on nimenomaisesti ihmisten aiheuttamia. 

Siihen ei puolestaan ole kuin yksi lääke eli järjen käyttö liikuttaessa luonnossa. Tämä taas edellyttää asian tiedostamista ja kykyä toimia rationaalisesti. Nähtäväksi siis jää, löytyykö Ranskan asukkailta sellaista, vai tuleeko laajoista metsäpaloista siellä säännöllisesti toistuvia tragedioita.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Metsätuhohypoteesi ja sen testaaminen
Ylen juttu Kalifornian metsäpaloista sisälsi virheellisen väitteen
Onko tyhmyydellä jokin raja?

Allah lähetti idiootin puukottamaan naisia

Juuri kun päästiin märehtimästä "saksalaista" terrorismia, tuli uutinen "ranskalaisesta" terrorismista. Tosin tälläkään kertaa kyse ei ollut eurooppalaiseen kulttuuriperimään kuuluvasta teosta, vaan 600-luvun ajatusmaailmaan uppoutuneesta idiootista, joka kuvitteli Allahin lähettäneen hänet puukottamaan naisia. 

Tässä yhteydessä minulla ei oikeastaan ole lisättävää eiliseen kirjoitukseeni – vaan toistan ja alleviivaan – että länsimaiden poliittisten päättäjien kannattaisi ottaa tosissaan sellainen maahanmuutto, jonka mukana maanosaamme saapuu islamilaiseen ääriajatteluun taipuvaisia henkilöitä. Ja pohtia tosissaan onko olemassa tapaa, jolla heitä voitaisiin estää vahingoittamasta muita ihmisiä terroristisilla hyökkäyksillä – ja kun sellainen keksittäisiin, ottaa se saman tien käyttöön.

Tosin ihan ensiaskeleena olisi tarpeellista kertoa suomalaisille journalisteille, että heidän tulisi kertoa asiakkailleen kulloisenkin terrori-iskun tekijän kulttuurisesta taustasta, jotta ihmisille ei syntyisi vääriä käsityksiä. Nyt tämä jäi tekemättä – ainakin ensimmäisten uutisten yhteydessä – Yleisradiolta, MTV3:lta, Uutissuomalaiselta, Iltalehdeltä ja Ilta-Sanomilta. Sosiaalisessa mediassa asia toki tiedettiin jo eilen iltapäivällä.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Olisiko Abdul Ballout pitänyt eristää yhteiskunnasta pitkän ja terroristiseen ajatteluun viittaavan rikoshistoriansa takia?

Vuohenraiskaaja jäi kiinni

Malilaismiehen perjantaiset seikkailut Pariisin metrossa

Mutarokon eli dermatofiloosin tulevaisuus ja biseksuaalit miehet

Yleisradio kertoi, että Euroopassa on lähtenyt leviämään uusi seksitauti. Itse asiassa kyseessä on yleensä hevosilla ja lehmillä jo vanhastaan esiintynyt mutakuume eli kurarupi tai hienommin dermatofiloosi. Sitä on aiemmin esiintynyt näiden eläinten kanssa tekemisissä olevilla ihmisillä, mutta nyt tauti on alkanut levitä myös muihin henkilöihin. 

Kyseessä on bakteeritauti, joka aiheuttaa hilseileviä ihovaurioita, paukamia ja märkärakkuloita eri puolille kehoa. Toistaiseksi vaiva on saatu kuitenkin hoidetuksi antibiooteilla, joten tilanne on hallinnassa.

Tauti ei ole levinnyt normaalia seksiä harjoittavien parissa, vaan sitä – Ylen jutun mukaan – "esiintyy nyt lähinnä miehillä, jotka ovat käyneet homosaunoissa Ranskassa, Espanjassa, Saksassa ja Ruotsissa. Tartunnat ovat tapahtuneet seksin välityksellä tai muunlaisessa läheisessä ihokontaktissa".

* * *

Nähtäväksi jää, kehittyykö liikkeelle lähteneestä taudista todellinen epidemia, vai jääkö se ohimeneväksi kuriositeetiksi. Keskeisiä henkilöitä tässä suhteessa lienevät biseksuaaliset miehet, jotka voivat auttaa bakteeria ylittämään sukupuolikynnyksen homomiehistä heteronaisiin. 

Jos käy niin, että mutakuume lähtee leviämään, on vielä kysyttävä, että alkaako taudinaiheuttaja sopeutua ihmiseen. Eli valikoituuko ihmisten välillä leviävään bakteerikantaan sellaisia perinnöllisiä muutoksia, joiden seurauksena sen tartunta seksiä harjoittavien välisessä kontaktissa muuttuu nykyistä tehokkaammaksi. 

Jos näin tapahtuu, nähdään pian myös seuraava muutos, eli bakteeri alkaa kehittää itselleen antibioottiresistenssiä. Sen seurauksena taudin hoitaminen käy nykyistä vaikeammaksi.

* * *

Jääkäämme siis odottamaan mitä tulevaisuus tuo tullessaan. Varmaa on toistaiseksi vain se, että seksistä pidättäytyminen tai sen harjoittaminen vain yhden uskollisen kumppanin kanssa – sekä ilmeisesti myös fysikaalisen tartuntaesteen eli kondomin käyttäminen – estävät taudin saamisen.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä: 
Rasistinen ja leimaava nimi vaihdettiin mpoxiksi
Apinarokko - miesten kanssa seksiä harrastavien miesten tauti
Pieneliöt manipuloivat isäntäänsä

Saksan ja Ranskan synty

Uskoisin, että suurimmalla osalla suomalaisista on jonkinlainen käsitys Antiikin Egyptistä, Rooman keisarikunnasta, Arabien valtakunnasta, Iso-Britannian imperiumista tai Venäjästä/Neuvostoliitosta sekä niiden vaikutuksesta historian kulkuun. Mutta epäilen, ettei kovinkaan moni ole erityisen perehtynyt keskiaikaiseen Frankkien keisarikuntaan – saati sen merkitykseen tämän päivän Euroopalle.

Tämän valtakunnan tarina alkaa varsinaisesti 700-luvun alussa, jolloin frankkien valtakuntaa hallinneet merovingikuninkaat menettivät valtaansa paikallisille johtajille. Yksi sellainen oli Kaarle Martel, jolta hänen poikansa Pipin Pieni peri asemansa. 

* * *

Pipin ei tyytynyt vain tosiasialliseen valtaan vaan halusi asemalleen myös muodollisen tunnustuksen eli kuninkaan kruunun. Ovelana miehenä hän kääntyi paavin puoleen kysyen "kumpi on oikea kuningas – se jolla on titteli vai se jolla on valta?" Paavi vastasi, että se, jolla on todellinen valta, on oikea kuningas.

Tämän jälken Pipin syrjäytti viimeisen merovingikuninkaan – joka lähetettiin luostariin – ja kruunautti itsensä frankkien kuninkaaksi vuonna 751. Uusi paavi Stefanus II kruunasi hänet uudelleen vuonna 754, jolloin Pipin sai myös pyhän voitelun, mikä teki hänen vallastaan uskonnollisesti oikeutetun. Samalla alkoi kehittyä ajatus, jonka mukaan kuninkaan valta tulee Jumalalta.

* * *

Kruunaus vahvisti Paavin ja Pipinin liittolaisuutta, joka realisoitui sen jälkeen, kun Italian langobardit uhkasivat kirkon keskusta, Roomaa. Paavilla ei ollut omaa armeijaa, joten hän teki sopimuksen Pipinin kanssa, jotta tämä suojelisi paavia sotilaallisesti. 

Vastineeksi Rooman Pyhä istuin sitoutui tukemaan tämän kuninkuutta. Niinpä Pipin hyökkäsi ja löi langobardit sekä lahjoitti heiltä valtaamiaan alueita paaville: näin syntyi Italian niemimaan keskelle Paavin johtama kirkkovaltio.

Pipin teki muutenkin tiivistä yhteistyötä kirkon kanssa tukemalla luostareita, vahvistamalla sen asemaa sekä uudistamalla uskonnollista hallintoa. Lisäksi hän kävi sotia Akvitaniassa (nykyisessä Lounais-Ranskassa) kapinallisia herttuoita vastaan sekä muslimeja vastaan Umayyadien hallussa olleilla alueilla valloittaen muun muassa Narbonnen vuonna 759. 

* * *

Tämä kaikki loi pohjaa tulevalle Karolingien suurvallalle, vaikka Pipin jakoikin valtakuntansa poikiensa Kaarlen ja Carlomanin kesken. Jälkimmäisen kuoltua vuonna 771 Kaarlesta tuli yksin Frankkien kuningas, ja valloitussodat alkoivat.

Ensimmäiseksi Kaarle – joka tunnetaan nykyään yleisesti lisänimellä "Suuri" – käynnisti sodan saksilaisia vastaan vuonna 772. Kyseessä oli pitkä ja brutaali kamppailu nykyisen Saksan alueella, jonka motiiveina olivat sekä Kaarlen pyrkimys alistaa saksit että levittää kristinuskoa. Siihen liittyi myös kuuluisa Verdenin verilöyly (782), jossa teloitettiin tuhansia saksilaisia. 

Langobardien valtakunta kukistui vuonna 774 Kaarlen hyökättyä Italiaan. Hän valloitti pääkaupunki Pavian ja otti itselleen langobardien kuninkaan arvon. Näin valtakunta ulottui etelässä lähelle Roomaa.

* * *

Kaarle soti myös muslimeja vastaan Iberian rajalla Espanjassa ja Pyreneillä, missä hän perusti puskurialueen islamin leviämistä vastaan. Tähän liittyy kuuluisa Roncevaux'n solan taistelu (778). 

Se sai alkunsa, kun Espanjasta vetäytyvän Kaarlen armeijan jälkijoukko joutui väijytykseen Pyreneillä Roncevaux'n solassa. Paikalliset baskit hyökkäsivät ja tuhosivat sen lähes kokonaan. Taistelussa kaatui myös Kaarlen sotapäällikkö Roland. Tapahtuma ei ollut sotilaallisesti ratkaiseva, mutta siitä syntyi myöhemmin kuuluisa sankarieepos Rolandin laulu, jossa hyökkääjät on tosin muutettu muslimeiksi ja Rolandista tehty sankari.

* * *

Kaarle laajensi valtakuntaansa myös itään päin avaareja vastaan ja eteni Tonavalle asti nykyisen Unkarin alueelle. Näin hän sai haltuunsa runsaasti rikkauksia ja vahvisti asemaansa.

Lopputuloksena Kaarle Suuren valtakunta tai sen puoli-itsenäiset vasallivaltiot ulottuivat lounaasta Pyreneiden vuorilta koilliseen Tanskan rajoille ja Balkanin rajoilta Englannin kanaalille. Toisin sanoen Eurooppaan oli jälleen syntynyt jättimäinen keisarikunta.

* * *

Tämä kaikki oli mahdollista, koska Kaarle kävi jatkuvasti sotia eikä antanut vihollisille aikaa toipua. Sen taas mahdollisti hänen hyvin organisoitu armeijansa, joka perustui feodaaliseen järjestelmään: Kaarle määräsi, kuinka monta ja millaista sotilasta kukin alue toimitti. Varakkaimmat lähettivät useampia sotureita ja köyhimmät yhden.

Raskas ratsuväki oli armeijan tärkein voima. Siinä palvelivat aateliset tai varakkaat miehet, joiden varustukseen kuuluivat miekka, keihäs, kilpi ja usein rengashaarniska. Heidän sotapalvelusvelvollisuutensa perustui maanomistukseen.

Jalkaväki koostui tavallisista miehistä, joilla oli kevyempi varustus. He muodostivat enemmistön, mutta toimivat lähinnä ratsuväen tukena ja piirityksissä.

* * *

Kaarle kehitti myös taistelutaktiikkaa: sotaretket tehtiin yleensä kesäisin, ja armeija jaettiin usein useaan osaan, jotka hyökkäsivät eri suunnista. Tämä teki puolustautumisesta vaikeaa. Lopuksi Kaarle varmisti valloitukset rakentamalla linnoituksia ja huoltamalla armeijaa sekä varastoista että paikalliselta väestöltä hankitulla ravinnolla.

Sotilaita motivoi sekä se, että Kaarle johti usein itse sotaretkiä, että kristinuskon levittämisen ajatus. Hallinto järjestettiin jakamalla valtakunta kreivikuntiin, joiden uskollisuutta valvoivat kuninkaan lähettämät tarkastajat.

Kaikki edellä kuvattu johti – ja huipentui – siihen, että Paavi Leo III kruunasi hänet Roomassa keisariksi vuonna 800. 

* * *

Kaarlesta on säilynyt kuvaus hänen hovimiehensä Einhardin kirjoittamana. Sen mukaan hän oli pitkä ja voimakasrakenteinen, noin 190 cm pitkä, vaaleatukkainen ja arvokas. 

Kaarle söi kuvauksen mukaan kohtuullisesti, piti paistetusta lihasta ja vältti liiallista juomista. Hän arvosti sivistystä, yritti opetella kirjoittamaan ja puhui latinaa sekä ymmärsi kreikkaa. Hän kävi roomalaiseen tapaan kylvyissä ja kutsui usein ystäviään mukaan. Johtajana hän oli sekä uskonnollinen että käytännöllinen ja arvosti järjestystä ja kuria.

* * *

Kaarlen jälkeen valtakuntaa hallitsi hänen poikansa Ludvig Hurskas, joka korosti kristillistä moraalia, katumusta ja syntien sovittamista. Hän teki jopa julkisia katumusrituaaleja ja pyrki elämään muutenkin esimerkillisesti. Kirkkopolitiikassaan hän tuki luostareita ja kirkkoa sekä yhtenäisti kirkollista kuria ja luostarielämää tavoitteenaan kirkollisen elämän yhtenäistäminen.

Ludvig jatkoi hallinnollisesti isänsä jalanjäljissä, mutta oli tätä heikompi hallitsija. Hän ei myöskään tehnyt suuria valloituksia, vaikka puolusti valtakuntaansa kapinoita ja ulkoisia uhkia vastaan. Hän teki esimerkiksi viikinkipäällikkö Harald Klakin kanssa sopimuksen rannikkoseutujen turvaamiseksi. 

* * *

Ludvik halusi jakaa valtakunnan neljälle pojalleen. Se ei kuitenkaan sopinut hänen vanhemmille lapsilleen Lotharille, Ludvig saksalaiselle ja Pipin Akvitanialaiselle, joilla oli eri äiti kuin Kaarle Kaljupäällä. Siten valtakunta ajautui pitkiin sisällissotiin, minkä seurauksena jopa Ludvig itse syrjäytettiin hetkeksi keisarin asemasta.

Tämän valtakamppailun ratkaiseva taistelu käytiin kuitenkin vasta Fontenoyssa vuonna 841. Siinä olivat vastakkain Lothar eli vanhin veli, joka vaati koko imperiumia itselleen, sekä Ludvig ja Kaarle Kaljupää, jotka yhdistivät voimansa myöhemmin Strasbourgin valoilla (842). Ne lausuttiin sekä romaanisella kansankielellä että vanhalla saksalla.

Molemmat armeijat koostuivat frankkilaisista ylimyksistä ja heidän joukoistaan, mutta kummallakaan osapuolella ei ollut selvää taktista ylivoimaa, joten voittaja ratkaistiin lähitaistelussa. Taistelusta tuli siten äärimmäisen verinen ja se vei hengen suurelta osalta frankkilaisesta aatelistosta niin, että sitä pidettiin jopa "kansakunnan tragediana".

Lopputuloksena oli Kaarlen ja Ludvigin voitto, mikä johti lopulta Verdunin sopimukseen, jossa valtakunta jaettiin kolmeen osaan, joista kahdesta muodostuivat aikojen kuluessa Ranska (Kaarlen osa) ja Saksa (Ludvigin osa). Lothar sai Italian sekä siitä Pohjanmerelle ulottuvan keskiosan ja jopa keisarin kruunun, mutta hänen valtakuntansa jäi aikojen kuluessa kahden muun jalkoihin, eikä sillä ole nykyisin selvää perillistä.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Seuraako Putinin Venäjä 1900-luvun alun keisareiden ja keisarikuntien jalanjälkiä?
Ääri-ilmiöitä 1650-luvulta
Islam nousi sekasorrosta

Vuohenraiskaaja jäi kiinni

Sosiaalisessa mediassa on levinnyt väite, jonka mukaan "19-vuotias afgaanipakolainen on pidätetty Ranskassa useista raaoista raiskauksista, joiden uhrina on ollut sidottuja ja verta vuotavia lampaita ja vuohia". Sen luettuani jäin miettimään kolmea asiaa.

Ensimmäiseksi pohdin, että voiko tämä olla totta? Ja kyllä, samaisessa sosiaalisessa on mahdollista pyytää tekoälyltä vahvistusta erilaisiin kirjoituksiin. 

Näin oli myös tehty ja vastauksen mukaan "Ranskalaiset mediat (Le Figaro, La Provence, France 3) raportoivat, että 19-vuotias afganistanilaismies otettiin kiinni 10. huhtikuuta Pennes-Mirabeaussa lähellä Marseillea sen jälkeen, kun hänet oli tallentunut suljetun piirin kameravalvontaan toistuvasti raiskaamassa vuohia ja lampaita maatilan suojelualueella. Eläimiä oli sidottu ja niissä oli vammoja; häntä odottavat eläinsuojelurikossyytteet (jopa 3 vuoden vankeus + 45 000 euron sakko). Hän saapui oikeuteen tällä viikolla."

Tämän jälkeen ajatukseni siirtyi siihen, että miksi eurooppalaiset poliitikot ovat halunneet tällaisia maahanmuuttajia länsimaihin. Eivätkö he tiedä, että monien nykyaikaisen kansainvaelluksen lähtömaiden kulttuureissa tällainen käytös ei ole lainkaan tavatonta. 

Kolmanneksi mieleeni juolahti vain hetkeä aiemmin lukemani Helsingin sanomien uutinen, jonka mukaan "vasemmiston jättiläiset ja Antti Lindtman pohtivat strategiaa oikeisto­aallon pysäyttämiseksi". 

Sitä käydään Espanjan pääministeri Pedro Sánchezim johdolla. Siis poliitikon, jonka johtama hallitus on juuri äsken tehnyt päätöksen oleskeluluvan antamisesta jopa yli miljoonalle maassaan laittomasti oleskelevalle kehitysmaalaiselle. 

Nähtäväksi jää, löytävätkö Lindtman ja kumppanit keinoja oikeistoaallon pysäyttämiseksi. Ja mitä se voisi tarkoittaa eurooppalaisiin vuohiin kohdistuvien seksuaalirikosten kannalta.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Tilastot Pariisin mielenosoitusten takana
Ennuste seuraavasta eurooppalaisesta sisällissodasta
Sitä saa, mitä tilaa

Mitä siitä, että Putinin hallinnon suurin uhka on Venäjän kansa?

Puolustusvoimien pääesikunnan tiedustelupäällikkö, kenraalimajuri Pekka Turunen, totesi sotilaallisen suorasanaisesti, että  "nykyisen Kremlin johdon näkökulmasta suurin uhka valtiolle on oma kansa. Tämän vuoksi johto rakentaa kertomusta ulkoisesta uhasta ja väittää esimerkiksi, että NATO:n laajentuminen uhkaa Venäjää. Tämän varjolla Venäjä perustelee tarvetta puskurialueille eli etupiirille."

Tämä näkemys on syytä huomioida sekä poliittisten päättäjien että meidän – heille valtakirjan vaaleissa antavien – tavallisten kansalaisten piirissä. Sehän tarkoittaa suoraan, että Putinin "kolmen päivän erityisoperaation" toistuminen missä tahansa Venäjän rajavaltiossa ei ole uhka, vaan tapahtuu vääjäämättä, mikäli Moskovassa syntyy käsitys, että sellaisella olisi menestymisen mahdollisuus.

* * *

Tämä tarkoittaa, että meillä Suomessa on syytä pitää kiinni kahdesta asiasta: puolustusvoimien riittävästä kyvykkyydestä sekä toimivista liittosuhteista. Ensin mainittu on omissa käsissämme – ja kohtuullisessa kunnossa – mutta jälkimmäisen – siis NATO:n – osalta avaimet ovat pääosin rajojemme ulkopuolella. 

Siksi on syytä toivoa, että USA:n hyökkäys Iraniin tai Espanjan haluttomuus ylläpitää riittävää puolustuskykyä Donald Trumpin  presidentin vaatimalla BKT-osuudella eivät hajota NATO:a. Eivät ainakaan ennen, kuin Euroopan suuret valtiot – Saksa, Ranska ja Iso-Britannia – ovat saaneet kasvatettua oman sotilaallisen suorituskykynsä tasolle, jonka kyvystä torjua Venäjän hyökkäys ei ole varteenotettavaa epäilystä.

Lisäksi Suomen oman puolustuskyvyn kannalta on huolestuttavaa, että maassamme on viime aikoina nähty vastuutonta pikkupolitikointia liittyen NATO-jäsenyyden velvoitteisiin. Ja että juuri samat poliittiset liikkeet näyttäisivät saavan seuraavissa eduskuntavaaleissa kannatusta niin paljon, että ne saattavat päästä neuvottelemaan hallitusohjelmasta.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Uhkauksia ja huumoria
Kestääkö Venäjä oman hyökkäyksensä?
Donald Trumpin ulkopoliittiset haasteet

Maahanmuuttajat toivat Suomelle kansainvälistä näkyvyyttä

Simon Hankinson on entinen Yhdysvaltain diplomaatti, joka on palvellut Afrikassa, Aasiassa ja Euroopassa. Hän tarkasteli The Telegraph-lehdessä väitteitä, joiden mukaan mistä tahansa maailmankolkasta peräisin olevat maahanmuuttajat sopeutuvat helposti läntisiin yhteiskuntiin, muuttuvat nettoveronmaksajiksi eivätkä aiheuta länsimaiden asukkaille haittaa. 

Tarkastelunsa kohteeksi hän valitsi paikan, joka on meille tuttu. Se on "kaukainen Suomi, Euroopan unionin laidalla".

* * *

Hankinsonin mukaan monet maat eivät kerää kattavaa tietoa kansallisesta alkuperästä, joka mahdollistaisi vertailut. Suomessa näin kuitenkin tekee Suomen Perusta, jonka analyysi tästä aiheesta paljastaa arvokkaita opetuksia kaikille maahanmuuttajia vastaanottaville maille.

Kirjoittaja kertoi, että Suomessa on noin 600 000 ulkomailla syntynyttä ihmistä ja sellaisia tulee lisää noin 50 000 vuodessa, monet Afrikasta, Aasiasta ja Lähi-idästä. Helsingin seudulla väestöstä yli viidenneksen arvioidaan olevan ulkomaalaistaustaisia. Vuonna 2024 noin puolet uusista tulijoista tuli perheenyhdistämisen kautta.

Hankinson kertoi myös, että somalit olivat kalleimpia, sillä heidän nettokustannuksensa koko elinajalta oli arviolta 951 000 euroa. Irakilaisten kustannus taas oli lähes 700 000 euroa. Kun maahanmuuttajien lapset huomioitiin, nousivat somalialaisten aiheuttamat kulut 1,34 miljoonaan euroon.

Hänen mukaansa jo vuonna 2011 oli laskettu, että Suomessa syntyneen henkilön vuotuinen nettoverovaikutus oli positiivinen, 3 400 euroa. Sen sijaan kaikkien ulkomailla syntyneiden osalta se oli lähellä nollaa, mutta somalien kohdalla miinus 7 900 euroa ja saksalaisten kohdalla plus 5 100 euroa.

* * *

Amerikkalaisdiplomaatin mukaan on liian aikaista tietää varmasti, mitä tapahtuu seuraavien sukupolvien aikana, mutta Suomen havainnot vastaavat Tanskasta, Alankomaista ja muualta Euroopasta saatuja tuloksia. Ja siksi hän kysyy, että jos Yhdysvalloista olisi saatavilla tarkkaa dataa, nähtäisiinkö sielläkin suuria eroja?

Hän huomautti myös, etteivät kaikki maahanmuuttajat ole samanlaisia. Lähtömaa, kulttuuri, koulutus ja maahantulon tapa tuottavat hyvin erilaisia lopputuloksia. Yhteenvetona diplomaatti totesi, että jotkin länsimaiden tällä hetkellä hyväksymät maahanmuuttajaryhmät vähentävät yhteistä verokertymää sen sijaan, että ne lisäisivät sitä.

Hankinson muomautti myös, ettei suuri osa suomalaisista äänestäjistä halua massamaahanmuuttoa, mutta vasemmiston, yritysintressien ja maahanmuuttajaäänestäjien yhdistelmä voittaa vaaleja ja ylläpitää nykytilaa. Myös hyvinvointituista riippuvaiset tulijat tietävät selvästi mitkä poliittiset liikkeet ajavat heidän asiaansa. 

Siksi yli kaksi kolmasosaa maahanmuuttajista äänestäisi vaaleissa vasemmistopuolueita, jotka yleensä kannattavat laajempaa maahanmuuttoa ja universaaleja sosiaalietuuksia.

* * *

Ilmiö ei ole ainutlaatuinen Euroopassa. Minnesotassa 81 prosenttia somalialaistaustaisten kotitalouksista käyttää jonkinlaista liittovaltion sosiaalitukea, kun vastaava luku kantaväestön kotitalouksille on 21 prosenttia. Myös siellä (ja koko Yhdysvalloissa) "useimmat somalialais-amerikkalaiset äänestäjät pysyvät demokraattien tukijoina".

Yhdysvaltojen järjestelmä asettaa perheenyhdistämisen taloudellisten etujen edelle eikä priorisoi niitä potentiaalisia maahanmuuttajia, jotka olisivat tuottavia ja sopeutuisivat parhaiten. Trumpin hallinnon aikana ulkoministeriö on ollut valmiimpi epäämään viisumeita, jos hakijan katsotaan todennäköisesti muodostavan “julkisen rasitteen” (eli kuormittavan veronmaksajien rahoittamia palveluja).

Se on Hankinsonin mukaan hyvä asia, mutta pitkällä aikavälillä maahanmuuton tulisi olla sekä rajoitettua, jotta tulijoiden sopeutuminen voidaan varmistaa, että kohdennettua niihin, jotka ovat nettomaksajia. Näin voitaisiin välttää julkisen talouden heikkeneminen.

* * *

Diplomaatti totesi myös, että Euroopassa on vuosisatojen aikana nähty paljon sisäistä muuttoliikettä ja siirtymisiä, mutta viimeisen 30 vuoden aikana maanosan ulkopuolelta tullut massamaahanmuutto on muuttanut kansakuntien rakennetta merkittävästi. Useissa suurissa eurooppalaisissa kaupungeissa, kuten Lontoossa, kantaväestö on menettänyt enemmistöasemansa. Ja noin kolmannes pariisilaisista on syntynyt ulkomailla.

Hän myös valisti ihmisiä siitä, että ihmisten halu paeta köyhistä maista tulee aina olemaan suurta. Käytännössä se tapahtuu opiskelija-, perheenyhdistämis- ja työviisumien kautta sekä perusteettomien turvapaikkahakemusten avulla. 

Siksi kysymys siitä, jatkavatko kohdemaiden ihmiset äänestämistä näiden kaikkien väylien ylläpitämiseksi, on perustavanlaatuinen. Ja tästä syystä olisi olennaista tarjota äänestäjille tarkkaa tietoa maahanmuuton kustannuksista ja hyödyistä.

* * *

Hankinsonin kirjoitus Telegraphissa ei jäänyt maailmalla huomaamatta vaan maamme maahanmuuttopolitiikan ydinkohdat välitti sosiaaliseen mediaan Visegrád 24 sivusto X:ssä. Lisäksi koko kirjoitus avautui suomalaisen henkilön linkityksestä. 

Telegraphilla on kuukausittain kymmeniä miljoonia lukijoita. Ja Visegrád 24:llä noin 1,7 miljoonaa seuraajaa ympäri maailmaa ja sen viesti oli uudelleenlähetetty tätä kirjoittaessani 669 kertaa. Siten Suomi sai epäilemättä paljon kaivattua huomiota ympäri maailman. 

Toivoa tietenkin sopii, ettei tuo huomio johtaisi lisääntyvään maahanmuuttoon vaan Hankinsonin epäilemättä kaipaamaan poliittiseen heräämiseen länsimaihin kohdistuvan kansainvaelluksen aiheuttamiin haittoihin ja – ennen kaikkea – toimiin sen järkevöittämiseksi. 

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Miksi Espanjan pääministerin suositus Suomelle on huono
Terrorismivaroitus
Latvia kieltäytyy EU:n pakolaispolitiikasta

Malilaismiehen perjantaiset seikkailut Pariisin metrossa

Malilaismies puukotti Pariisissa kolmea naista – joista yksi oli raskaana. Asiasta kertoivat Suomessa ainakin Yle ja Uutissuomalainen. 

Tapahtumat alkoivat perjantai-iltapäivänä hieman kello 16 jälkeen sillä, että 25-vuotias malilainen hyökkäsi – tuntemattomasta syystä – ensimmäisen uhrinsa kimppuun Bagnoletin ja Levallois-Perretin yhdistävällä metrolinjalla 3. Sen tehtyään hän jatkoi matkaansa. 

Muutamaa minuuttia myöhemmin puukkomies oli siirtynyt saman metrolinjan Arts-et-Métiersin asemalle, missä hän hyökkäsi toisen naispuolisen metromatkustajan kimppuun. Hän puukotti myös tätä ja jatkoi matkaansa työntäkseen puolen tunnin jälkeen aseensa kolmanteen uhriin, tällä kertaa Opéran asemalla.

Sen jälkeen mies lähti etenemään metrolinjaa 8 pitkin, mutta silloin poliisi oli jo päässyt hänen kannoillaan. Kiitos tästä kuuluu valvontakameraoperaattoreille, jotka avustivat poliisia takaa-ajossa ja puukottajan tunnustamisessa.

* * *

Edelle kirjaamani yksityiskohdat löytyivät asiasta kertoneesta ranskalaisesta lehdestä, Le Parisienista. Sen sijaan asiasta kertoneet suomalaismediat jättivät tapahtumien yksityiskohdat kertomatta – mikä sinänsä onkin merkityksetöntä. Ne eivät myöskään maininneet, että puukottaja oli jo aiemmin "päässyt" poliisin tiedostoihin tekemiensä seksuaalirikosten takia. Eivätkä edes sitä, että ranskalaiset olivat yrittäneet useita kertoja palauttaa häntä takaisin kotimaahansa. 

Joka tapauksessa jollain tavalla positiivista oli se, ettei yksikään puukotetuista kuollut. Ja lisäksi on kai pidettävä hyvänä asiana myös sitä, ettei miehen motiivina ollut terrorismi, vaan "ainoastaan" mielisairaus. 

* * *

Meidän suomalaisten kannalta oleellista on – suomalaismedian harjoittaman yksityiskohtien salailun lisäksi – huomata se, että kyse oli jälleen yhdestä pienestä palasesta sitä todellisuutta, joka on luotu Eurooppaan viime vuosikymmenien järjettömän maahanmuuttopolitiikan avulla. 

Tämä oli myös syy sille, että kirjoitin tästä tapauksesta näin yksityiskohtaisesti. Ja siksi toivon, että tämä blogimerkintäni kannustaisi omalta pieneltä osaltaan nykyistä hallitusta viemään loppuun maahanmuuton ongelmia vähentävät ohjelmansa kohdat. 

Sekä motivoisi Suomen tulevia vallanpitäjiä jatkamaan samalla linjalla, jotta voisimme välttää aiemmin Suomessa harjoitetun maahanmuuttopolitiikan loogisen lopputuleman.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Kuinka vähentää ranskalaista lapsiseksiorjuutta?

Tilastot Pariisin mielenosoitusten takana

Mielenterveysongelmaisia

Kuinka vähentää ranskalaista lapsiseksiorjuutta?

Nykyaikainen kansainvaellus ei ole synkkä asia pelkästään eurooppalaisten kannalta. Ilta-Sanomat nimittäin kertoi, että Kanariansaarilta kuljetetaan afrikkalaislapsia seksiorjuuteen Ranskaan. 

Siihen liittyen on pidätetty yksitoista ihmistä, joista kymmenen Kanarialla ja yksi Madridissa. Tutkinnassa on löydetty muun muassa väärennettyjä asiakirjoja, jonkinlaisia sähkölaitteita ja seteleitä.

Näistä ihmisistä neljä on edelleen vangittuna ja syytteessä muun muassa ihmiskaupasta, rikollisjärjestöön kuulumisesta ja lapsipornon hallussapidosta. IS:n jutussa ei kuitenkaan kerrottu siitä, minkälaisten ihmisten käyttöön nämä seksiorjat päätyvät. 

Eli emme tiedä, että ovatko he kantaranskalaisia vai kenties myöhemmin maahan tullutta väkeä. Asialla ei kuitenkaan ole merkitystä, koska kyseiset ihmiset ovat – taustastaan riippumatta – joka tapauksessa yököttäviä rikollisia, jollaisia ei soisi olevan edes olemassa.

Saman jutun mukaan Karariansaarilla käydään oikeudenkäyntiä neljän nigerialaisen miehen ja kolmen naisen ryhmää vastaan. Heitä syytetään naisten pakottamisesta prostituutioon. Lehden mukaan naisia on peloteltu muun muassa jonkinlaisella voodoorituaalilla. 

* * *

Täältä Suomesta katsottuna edelle kirjoittamani vaikuttaa varsin karulta. Ja sellaisena se käy hyvin yhdeksi lisäperusteeksi rajoittaa spontaania – ja muutakin – kansainvaellusta kehitysmaista Eurooppaan. Tämä voitaisiin tehdä yksinkertaisesti siten, että jokainen EU:n alueelle – kuten Kanariansaarille – saapunut spontaanipakolainen palautettaisiin automaattisesti takaisin Afrikan rannikolle. 

Käytin sanaa "lisäperusteeksi" siitä syystä, että tämä kansainvaellus on meille eurooppalaisille haitallista ilman lasten myymistä seksiorjiksikin. Ovathan nämä spontaanipakolaiset saaneet länsimaissa aikaiseksi yhteiskunnan voimakasta polarisoitumista ja naisten alistamista, lisänneet erityisesti seksuaali- ja väkivaltarikollisuutta sekä kasvattaneet julkisen sektorin menoja. 

Toki Euroopassa on nähty vieläkin vakavampia seurauksia kuten terrorismia ja huumekauppaan liittyviä jengisotia. Sekä alaikäisten käyttämistä palkkamurhaajina.

Siksi ihmettelen syvästi täällä näppäimistöni takana, että mikä mahtaa olla syy sille, että Suomestakin löytyy edelleen ihmisiä ja puolueita jotka haluavat lisätä kehitysmaalaisten maahanmuuttoa. Onko kyse järjettömästä tyhmyydestä vai sen lisäksi myös tietämättömyydestä?

Aiempia ajatuksia samasta aiheesta:

29-vuotias afgaani ammuskeli
Tekoäly on huomioitava suomalaisessa maahanmuuttopolitiikassa
BBC:n johtajat erosivat valheellisen uutisoinnin takia – entä Yleisradion johto?

Miksi Ukraina luottaisi Donald Trumpiin, kun Barack Obamakin petti?

Donald Trumpin hallinto on vakuuttanut, että mahdollinen Ukrainan ja Venäjän välinen rauhansopimus "turvaisi täysin Ukrainan suvereniteetin". Tämä on tietenkin lähtökohtaisesti hyvä asia, mutta joutuu outoon valoon siksi, että Ukrainan suvereniteetti oli periaatteessa turvattu jo vuonna 1994 solmitulla Budapestin sopimuksella.  

Siinä Ukraina luopui maaperälleen sijoitetuista Neuvostoliiton ydinaseista ja vastineeksi  Yhdysvallat, Venäjä ja Yhdistynyt kuningaskunta lupasivat, etteivät ne käytä tai uhkaa käyttää taloudellisia tai sotilaallisia keinoja Ukrainan pakottamiseen tai rajojen muuttamiseen. Myöhemmin niiden seuraksi liittyivät myös Ranska ja Kiina. 

Näiden suurvaltojen "sitoutumisen" seurauksena Ukraina tulkitsi, että sopimus takaa sen turvallisuuden ja luovutti hallussaan olleet ydinaseet Venäjälle. Tämä johti vuonna 2014 siihen, että Putin päätti ottaa riskin länsimaiden reaktioista ja liitti Krimin Venäjään. 

* * *

Putinin riski kannatti, sillä pieniksi vihreiksi miehiksi kutsutuista Venäjän sotilaista tunnettu Krimin operaatio ei johtanut käytännössä minkäälaisiin seurauksiin. Näin siitä huolimatta, että Venäjä rikkoi kiistatta Budapestin sopimusta käyttäen tekosyynä ilmiselvää valhetta Ukrainan hallinnon laittomuudesta. 

Tuolloin Yhdysvaltoja johti Barack Obama, joka kyllä asetti Venäjälle joitakin sanktioita, mutta päätti olla muuten puuttumatta venäläisten aggressioon. Samalla hän tuli vakuuttaneeksi Vladimir Putinin siitä, ettei USA:lta ole odotettavissa voimakasta vastareaktiota sotilaallisesta hyökkäyksestä edes silloin, kun hän rikkoo turvatakuiksi tulkittuja voimassa olevia kansainvälisiä sopimuksia.

* * *

Kysymys siis kuuluu, että mikä takaa Ukrainalle länsimaiden riittävän tuen nyt solmittavan sopimuksen perusteella, mikäli Venäjä päättää jossain vaiheessa jatkaa sotaretkeään? Olisiko Donald Trump tai joku hänen seuraajistaan silloin kuin Obama vuonna 2014? Eli katsottisiinko uudenkin hyökkäyksen tapahtuessa riittäväksi asian tuomitseminen poliittisissa korupuheissa yhdistettynä joihinkin sanktioihin ja rajoitettuun aseapuun?

Kaiken tämän seurauksena ymmärrän hyvin, etteivät Trumpin vakuuttelut houkuta Zelenskyä ja muita ukrainalaisia. Ja hänen nyt esitettämänsä sopimuksen sijaan Ukraina vaatii turvakseen – Trumpin rauhanehdotuksen kieltämää – NATO:n jäsenyyttä, mikä vähintäänkin nostaisi merkittävästi Venäjän riskiä länsimaiden sotilaallisen voiman käytöstä, mikäli se ryhtyisi uuteen hyökkäykseen. 

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Ukrainalainen ja suomalainen rintamakarkuruus
Rauha Ukrainassa olisi riski Putinille
Venäjän hyökkäyskiilan tuhoutuminen edistäisi rauhaa Ukrainassa

Tilastot Pariisin mielenosoitusten takana

Ranskassa eli viime vuonna 12 miljoonaa ensimmäisen sukupolven maahanmuuttajaa. Lisäksi siellä asui 19,2 miljoonaa maahanmuuttajataustaista henkilöä. Se tarkoittaa, että peräti 30,2 prosenttia koko maan 69,4 miljoonaisesta väestöstä oli muita kuin etnisiä ranskalaisia.

Ranskan suurimmat maahanmuuttajaryhmät ovat Algeriassa ja Marokossa syntyneet, joista ensimmäisiä on noin 1,6 miljoonaa ja jälkimmäisiäkin yli miljoona. Niiden jälkeen eniten on portugalilaisia, tunisialaisia ja turkkilaisia, joita on yhteensä noin 1,4 miljoonaa.

* * *

Pariisin kaduilla oli eilen tuhansia mielenosoittajia, jotka vaativat toimia ja varoja naisiin kohdistuvan väkivallan estämiseksi. Mielenosoitukseen osallistui järjestäjien mukaan 50 000 ja poliisin mukaan 17 000 ihmistä, jotka tanssivat, lauloivat ja heiluttivat kylttejä kulkiessaan kaupungin läpi. Vastaavia mielenosoituksia järjestettiin myös muissa ranskalaiskaupungeissa. 

Virallisten lukujen mukaan Ranskassa kuoli vuonna 2024 peräti 107 naista entisen tai nykyisen kumppaninsa surmaamana. Kasvua oli noin kymmenen prosenttia edellisvuoteen verrattuna.

Parisuhdeväkivallan lisäksi myös seksuaalinen väkivalta on yleistä, sillä maassa joutuu naisia raiskauksen, raiskauksen yrityksen tai seksuaalisen ahdistelun uhriksi kahden minuutin välein. Puhumattakaan siitä, että vielä paljon useammin joku kokee seksuaalista häirintää, todistaa itsensäpaljastelua tai saa pyytämättä lähetettyä seksuaalista sisältöä.

Nähtäväksi siis jää, onko pariisilaisten mielenosoituksilla vaikutusta naisiin kohdistuvan väkivallan määrään tai laatuun. Tai sen juurisyihin.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Suomessa on noin 150 000 muslimia ja 19 000 afrikkalaista, entä sitten?
Ennuste seuraavasta eurooppalaisesta sisällissodasta
Syyrialaista, algerialaista ja mustaa väkivaltaa Euroopassa

Malttaako Madagaskar olla seuraamatta Haitin tietä?

Tuoreiden tietojen perusteella näyttäisi siltä, että Madagaskarissa olisi valta vaihtumassa ilman demokraattista prosessia. Tai ainakin sellaista yrittää Capsat-niminen osasto, joka koostuu hallinnollisissa ja teknisissä tehtävissä toimivista upseereista.

Taustalla ovat jo jonkin aikaa jatkuneet nuorten johtamat väkivaltaiset presidentin vastaiset mielenosoitukset, joissa on kuollut useita ihmisiä. Presidentti Andry Rajoelina on asiasta kertoneen uutisen mukaan edelleen maassa ja on valmis yhteistyöhön kapinallisten kanssa. 

Madagaskar on monikulttuurinen yhteiskunta, jonka väestö polveutuu malaji-indonesialaisista, arabeista, afrikkalaisista, intialaisista ja ranskalaisista. Heistä 52 prosenttia harjoittaa luonnonuskontoja, 41 prosenttia kristittyjä ja seitsemän prosenttia muslimeita. Maan viralliset kielet ovat ranska ja malagassi.

Vuoden 2003 arvion mukaan maan väestöstä väestöstä vajaa 70 prosenttia osaa lukea, mutta Wikipedian mukaan se kuuluu silti maailman köyhimpiin valtioihin sijoittuessaan henkeä kohden lasketun bruttokansantuotteen perusteella Sudanin ja Malawin väliin sijalle 186. Eikä asiaa ole ainakaan auttanut se, että sen maanviljelijöitä ovat viime vuosina kiusanneet toistuvat kuivuuskaudet. 

Toivoa tietenkin sopii, ettei Madagaskar ajaudu veriseen sisällissotaan, vaan kapinalliset ottavat presidentin ehdotuksen yhteistyöstä vastaan ja pyrkivät sitä kautta saamaan valtionsa kasvu-uralle sen sijaan, että siellä toistuisi toisen köyhän saarivaltion – Haitin – synkkä kohtalo. 

Jäädään siis seuraamaan tilanteen kehittymistä. Ja toivotaan parasta.

Päivän aiempi merkintä:

Hiiriä ja maahanmuuttajia

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Mikä on Haitin satoja vuosia jatkuneen kurjuuden perimmäinen syy?
Murheellinen kujanjuoksu jatkuu
Arabialaistaustaiset villikissat

Suomessa on noin 150 000 muslimia ja 19 000 afrikkalaista, entä sitten?

Palaan vielä Teemu Keskisarjan paljon huomiota herättäneeseen esiintymiseen A-studiossa. Tarkemmin ottaen hänen kommenttiinsa, jonka mukaan "Väestönvaihto on ruma v-sana, mutta tosi. Yhden sukupolven saatossa yli kuusisataatuhatta ulkolaista Suomeen. Heitä on jo kaksi kertaa enemmän kuin suomenruotsalaisia."

Tähän kommenttiin puuttui Ilta-Sanomissa tilastoihin perehtynyt valtiotieteen tohtori, Timo Aro. Hän huomautti, että suurin osa Suomen ulkomaalaisista on peräisin Euroopasta, joten hän katsoi Keskisarjan kommentin olleen irrallaan kokonaiskuvasta. 

Aro ei kuitenkaan tarkentanut muiden väestöryhmien määriä, joten kaivelin ne aikani kuluksi Tilastokeskuksen nettisivulta esille. Sain sieltä selville, että vieraskielisten määrä vuonna 2024 oli 610 148 henkilöä. Siis yli kaksinkertaisesti verrattuna ruotsinkielisiin, joita oli 285 360. Toisin sanoen Keskisarjan väite piti sinänsä paikkansa, kuten Aro totesi. 

* * *

Itseäni kiinnosti kuitenkin kaikkia vieraskielisiä enemmän sellaisten ihmisten määrä, jotka olisivat peräisin islamilaisista tai afrikkalaisista maista, joita ymmärsin Keskisarjan tarkoittaneen kommentillaan, jonka mukaan "pidot eivät parane väkeä vaihtamalla, pikemminkin päinvastoin". Siksi selvitin Suomessa oleskelevien ja tällaiseen viittaavia kieliä puhuvien ihmisten määrät (katso myös aiempi kirjoitukseni, johon kokosin maahan tänä vuonna muuttaneiden määriä kansalaisuuden mukaan). 

Lähdin siitä oletuksesta, että muslimitaustaisten ihmisten määrä vastaisi arabian, bengalin, farsin, kurdin, pastun/afgaanin, somalin, tadzikin, tsetseenin, turkin, turkmeenin, uiguurin, urdun ja uzbekin puhujien yhteenlaskettua määrää. Se on 150 309 ihmistä.

Tämän jälkeen laskin afrikkalaisten ihmisten määrän, jonka oletin vastaavan afarin, akan, amharan, bambaran, ewen, fulanin, gandan, hausan, igbon/ibon, joruban, katanganluban/luban, kongon/kikongon, lingalan, malagasin, ndongan, njandzan/tsatsewan/tsewan, oromon, pohjoisdebelen, ruandan, rundin, sangon, sonan, swahilin, tingrinjan tswanan, twin, wolofin ja zulun puhujien yhteenlaskettua määrää. Se on 18 764 ihmistä, mikä - sivumennen sanottuna - oli itselleni yllättävän pieni määrä. 

Tämän jälkeen laskin edellä kertomani muslimien ja afrikkalaisten määrät yhteen, jolloin sain Keskisarjan ilmeisesti tarkoittamien ongelmallisten ihmisten määräksi 169 073 henkeä. Se ei siis ole likimainkaan 600 000 ihmistä, mutta kuitenkin varsin suuri joukko eli enemmän kuin koko Jyväskylän väkiluku, mutta kuitenkin vähemmän kuin Turussa on asukkaita.

Vertailuksi voidaan ottaa myös esimerkiksi Suomessa elävien ukrainaa tai venäjää äidinkielenään puhuvien ihmisten määrä. Ensin mainittuja on 38 850 henkilöä ja jälkimmäisiä 102 487 ihmistä. Siten näistä keskenään sotivista valtioista on Suomeen asettunut yhteenlaskettunakin vähemmän ihmisiä kuin täällä on islamilaisista taustoista maahamme saapuneita - puhumattakaan siitä, että muslimien määrään lisättäisiin vielä afrikkalaisetkin. 

* * *

Lopuksi todettakoon, ettei meidän muslimiväestömme ole eurooppalaisessa vertailussa kovin suuri, sillä 150 309 ihmistä on vain noin 2,7 prosenttia 5 637 000 suomalaisesta. Vertailun vuoksi todettakoon, että suurin muslimipopulaatio on Venäjällä tai Ranskassa, joissa heitä on noin kymmenen prosenttia koko väestöstä.

Toisaalta omien muslimiensa kanssa suuria vaikeuksia kohdanneessa Iso-Britanniassa muslimien määrä on vain noin neljä prosenttia eikä niin ikään islamin lieveilmiöiden takia politiikkaansakin muuttamaan joutuneiden Saksan tai Hollanninkaan väestöstä ole muhamettilaisia kuin reilut viisi prosenttia. Tavallaan olemme siis noin puolitiessä sillä tiellä, jonka Keskisarja kertoi muuttavan suomalaiset pidot "kehitysmaalaiseksi, sikalaksi ja verilöylyksi" - mikäli tulkitsemme hänen tarkoittaneen jotain sellaista, mitä on tapahtunut Saksassa tai Hollannissa.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Faktatietoa pääministeri Petteri Orpon ja kansanedustaja Teemu Keskisarjan välisen debatin arvioimiseksi
Vesa Kanniaisen mukaan irakilaiset ja somalit aiheuttava valtavat kustannukset julkiselle sektorille
Uutissuomalaisen lista hallituksen maahanmuuttopoliittisista toimista

Mikä on Haitin satoja vuosia jatkuneen kurjuuden perimmäinen syy?

Haiti on ollut yksi niistä valtioista, joiden kehitystä olen seurannut jonkinlaisena koeasetelmana väestön vaikutuksesta maan talouden ja hyvinvoinnin kehitykselle. Tuoreen Ylen uutisen mukaan nyt on tultu sellaiseen tilanteeseen, että 90 prosenttia tästä läntisen pallonpuoliskon ainoasta afrikkalaisperäisen väestön hallinnoimasta maasta on päätynyt rikollisten käsiin ja yksistään viime vuonna siellä kuoli tuhansia ihmisiä jengiväkivallan seurauksena. 

Nämä siis merkittäköön välihuomautukseksi ennen seuraavia Haiti-uutisia.

* * *

Haitista kirjoittaessani on usein huomautettu siitä, että sen asukkaat määrättiin Ranskan ja ranskalaisten vetäytyessä maksamaan valtavat korvaussummat menetetystä omaisuudesta. Tämä tapahtui vuonna 1825, mutta maksettavaa summaa kohtuullistettiin 90 miljoonaan frangiin jo vuonna 1838. 

Tämän summan arvoa on tietenkin vaikea arvioida nykyrahassa, mutta ChatGPT:n mukaan yksi vuoden 1838 frangi oli ostovoimaltaan noin 4 euroa nykyrahassa tai kultakannan perusteella laskettuna noin 20 euroa. Siten Haitin velan suuruudeksi tulisi jotain 360 miljoonaa euron ja 1 800 miljoonan euron väliltä. 

Näitä summia voi tietenkin verrata myös Suomen sotakorvauksiin jatkosodan jälkeen. Niiden suurus oli nykyrahassa noin viisi miljardia euroa, jotka Suomi maksoi vuoteen 1952 mennessä. Eli seitsemässä vuodessa. 

Haitilaiset puolestaan maksoivat velkaansa kokonaista 122 vuotta, kunnes Ranska antoi loput anteeksi vuonna 2016. Siten näiden velkojen poistumisesta on nyt kulunut yhdeksän vuotta. Eikä Haitin tilanne ole sen jälkeen muuttunut ainakaan paremmaksi.

Näistä syistä en usko Haitin surkeuden johtuvan sille lähes kaksi vuosisataa sitten sälytetystä velkataakasta, vaan jostain aivan muusta. Ja siksi sen muusta Amerikasta poikkeava väestö - yhdistettynä afrikkalaisten hallitsemien valtioiden yleiseen takapajuisuuteen - on varteenotettava vaihtoehto kurjuuden perimmäiseksi syyksi.  

* * *

Kyse on siis korrelaatiosta, mutta kuten hyvin tunnettua, sellainen ei välttämättä tarkoita syy-seuraus-suhdetta. Lisäksi pitää muistaa, että vaikka Haiti onkin rikollisjengien hallitsema, ei se ole ainoa laatuaan nykymaailmassa. 

Vai mitä pitäisi ajatella esimerkiksi Hamasin terroristien hallitsemasta Gazan alueesta? Rikollisiahan ne ovat terroristitkin.   

Entä sitten nykyinen Venäjä, jota hallitsee ihmisiä parvekkeelta pudo(tu)tteleva Vladimir Putin. Eikö sellainenkin ole kaikkialla lakien vastaista? Enkä usko kenenkään kiistävän mainitulla diktaattorilla olevan rautaista otetta laajaan valtakuntaansa.

Oleellista näissä tapauksissa on tietenkin se, ettei Gazaa sen enempää Venäjääkään hallitse afrikkalaisperäinen ihmisryhmä, vaan ensin mainitussa valtaa pitävät arabit ja jälkimmäisessä etniset venäläiset. Eikä ainakaan viimeksi mainittuja voi mitenkään pitää muina kuin valkoihoisina eurooppalaisina.

Voisiko siis olla niin, ettei Haitinkaan ahdinko johdu sitä asuttavasta väestöstä, vaan on pelkkää sattumaa, että Amerikan surkein valtio on samalla mantereen ainoa maa, jota asuttaa ja jossa valtaa pitää afrikkalaisperäinen väestö? Ja siksi syy sen vuodesta toiseen johtuvaan kurjuuteen johtuisi jostain aivan muusta?

Jos näin on, pitäisi Haitin jatkuvalle kurjuudelle löytyä jokin muu syy kuin väestö itsessään. Koska usein esille nostettu omaisuuden korjausvelkakaan ei - edelle kirjoittamillani perusteilla - käy selitykseksi, olisi Haitin kyvyttömyydelle nousta naapurimaidensa tasolle löydettävä jokin muu syy. Mutta mikä se voisi olla?

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Murheellinen kujanjuoksu jatkuu
Demareiden esitykset ovat yhtä järkeviä kuin housuihin kuseminen talvipakkasilla
Mustaa hallintoa