Nuorison historiallisen heikot tulevaisuudennäkymät

Yleisradio arveli, eurooppalaisten nuorten riehuminen Euroopan kaupunkien kaduilla johtuisi siitä, että vanhemmat vaativat nuorilta kouluttautumista, työntekoa ja luottamusta tulevaan, mutta tarjoavat vastineeksi vain epävarmuutta, kalliita asuntoja ja poliittista sanahelinää. Ja tästä seuraa – edelleen Ylen mukaan – se, että heidän uskonsa parempaan huomiseen horjuu, eivätkä nuoret tyydy odottelemaan muutosta vaan vaativat sitä kaduilla.

Niinpä monissa Ranskan kaupungeissa on päädytty asettamaan ulkonaliikkumiskieltoja ihmisten ja yritysten suojelemiseksi. Ja Italiassa hallitus on joutunut lähettämään satoja armeijan sotilaita Milanoon pitämään yllä järjestystä.

* * *

Yleisradion selitys Euroopan viime päivien tapahtumista herättää kysymyksen siitä, että miksi esimerkiksi suomalaisnuoret eivät toimineet samalla tavalla 1600-luvun lopun suurina kuolonvuosina, kun maamme väestöstä noin neljännes tai jopa kolmannes kuoli nälkään  ja tuskinpa henkiin jääneillekään riitti kunnollisia aterioita. Sellaisten sijaan nälkää tyydytettiin kunnollisten jauhojen sijaan männyn nilaa sisältävällä pettuleivällä. 

Eikä Suomen nuoriso riehunut 1860-luvullakaan kun nälkä tappoi seitsemän prosenttia suomalaista. Voisihan sitä äkkiseltään kuvitella, ettei nuorilla olisi ollut sitäkään vähää uskoa parempaan huomiseen kuin tämän päivän eurooppalaisilla. 

Sellaista tuskin oli myöskään koko 1600-luvulla, jolloin Ruotsi – johon Suomikin kuului – kävi jatkuvia sotia pitkin Eurooppaa ja valtava osa nuorista miehistä vietiin armeijan palvelukseen, mikä tarkoitti käytännössä varsin todennäköistä kuolemaa joko taistelukentällä tai johonkin tautiin. Mutta silti Suomi pysyi varsin rauhallisena, eivätkä nuoret lähteneet polttamaan turkulaisia kirkkoja tai ryöstelemään Oulun tervaporvareiden rikkauksia. 

Eikä tarvitse ajatella edes sotia tai kriisiaikoja, sillä 1800-luvulta 1900-luvun alkuun etenkin poikien kohdalla selvästi yleisin säätykierto oli aleneva. Jos isovihan jälkeen 1700-luvun alussa ihmiset olivatkin yleisesti talonpoikia, tilan peri lähes aina vanhin poika, joten nuoremmat joutuivat tyypillisesti rengeiksi tai torppareiksi. Elleivät vanhemmat sitten onnistuneet naittamaan heitä vävyiksi sellaiseen taloon, jossa ei ollut omia poikia. 

Seuraavassa sukupolvessa mentiin jälleen yksi porras alaspäin ja torppareidenkin nuoremmista pojista tuli renkejä tai etenkin 1800-luvun lopulta alkaen työläisiä ja käsityökaluin puita kaatavia metsureita. Mutta eivät nämäkään pojat ryhtyneet sellaiseen riehumiseen kuin nyt nähdään esimerkiksi Ranskassa tai Italiassa, vaikka kaikilla oli tiedossa, että suurin osa heistä joutuu elämään elämänsä alhaisemmassa sosiaaliluokassa kuin vanhempansa.

Kapina puhkesi vasta vuonna 1918, kun Venäjällä tapahtui vallankumous, joka johti valtatyhjiöön, jota täyttämään muodostettiin kaksi militanttia organisaatiota eli puna- ja valkokaartit. Niiden yhteenotto varmistui viimeistään silloin, kun porvarien hallitsema senaatti julisti suojeluskunnat hallituksen sotaväeksi, mitä punakaartin johto ei tietenkään voinut hyväksyä ja lähti siksi omalta kannaltaan onnettomasti päättyneelle sotaretkelle.  

* * *

Vastaavia esimerkkejä löytyy myös muista Euroopan maista, sillä Suomi tai sen nuoriso eivät ole – eivätkä ole olleet – mitään poikkeuksia.  Siksi luulen, että riehuvien nuorten käynnissä olevalle riehumiselle on jokin aivan muu syy kuin nuorison heikot tulevaisuudennäkymät. 

Näin jo siitäkin syystä, että tosiasiassa ihmisten elämä on tänä päivänä helpompaa kuin koskaan ennen ihmiskunnan historiassa. Euroopassa kukaan ei kuole nälkään ja kaikilla on koulutuksen kautta mahdollisuus sosiaaliseen nousuun, jos siihen vain löytyy viitseliäisyyttä ja kykyjä. Eikä juuri kukaan myöskään kuole kulkutauteihin eivätkä nuoret miehet – länsimaissa – joudu viedyksi sotimaan sukurutsaisen kuninkaansa typerien tavoitteiden puolesta. 

* * *

Lopuksi kirjaan tähän vielä Taloussanomien ja Ilta-Sanomien toimittajan – Heidi Hagelinin – tähän asiaan liittyvän eilisen päivityksen sosiaalisessa mediassa: "Tää ilahduttaa mua aika paljon. Kyllä ne kauan katselikin hiljaa, kun tulevaisuus muuttuu epävarmemmaksi. Koti, työ ja tulevaisuus. Aika perusjuttuja. Jos tuntuu, että ne on mahdotonta saavuttaa, ni."

Tuo kyllä veti sanattomaksi. Enkä siksi kommentoi sen enempää.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Ranskan mielenosoitukset

Mielipiteenvapaus ja virkavastuu ristiriidassa

Geneven äärimmäisen väkivaltainen mellakka punalippujen alla

Ryssä on ryssä, vaikka voissa paistaisi

Vanhan suomalaisen viisauden mukaan ryssä on ryssä, vaikka voissa paistaisi. Tämä tuli jälleen todistetuksi, kun Suomen kansalaisuuden saanut venäläinen oli toimittanut kiellettyä teknologiaa Venäjän sotateollisuuden käyttöön. Kaverina hänellä oli ollut serbialainen slaavi.

Outoa tässä tapauksessa on vain se, että Yle uutisoi tapauksen siten, että itse juttuun perehtymätön voisi kuvitella Putinin kätyreiden olleen suomalaisia. Otsikoksi oli nimittäin pantu sanat "kaksi suomalaista tarjosi apua Venäjän sotakoneistolle". 

* * *

Hyvää tässä on tietenkin se, että kansainvälisten sopimusten perusteella kielletyn tavaran toimittamisesta Moskovan hallinnolle on jääty kiinni ja asiasta ylipäätään kerrottiin meille suomalaisille. Sekä ennen kaikkea se, että kielletyn tavaran kauppa Suomesta Venäjälle on loppunut – kiitos amerikkalaisen tiedustelutoiminnan, joka pääsi Luumäellä asuvan venäläismiehen puuhastelun jäljille.

Näin edellytykset Vladimir Putinin kolmen päivän erityisoperaation menestymiselle ja ukrainalaisten siviilien terrorisoimiselle ovat taas hiukan heikommat. Sen sijaan ukrainalaisten sotilaallisesti perustellut iskut ovat jälleen tuottaneet tulosta: eilisten uutisten perusteella Pietariin on tehty erityisen onnistunut isku, joka tuhosi sikäläisen jättimäisen datakeskuksen, öljyterminaalin ja logistiikkakeskuksen. 

* * *

Itse rintamatilanteessa ei ole tapahtunut suuria muutoksia eli kumpikaan osapuoli ei ole kyennyt laajoihin valloituksiin. Siitä huolimatta on syytä huomata, että Ukraina on jälleen päässyt niskan päälle, sillä sen hallitsema alue laajeni syyskuun aikana 122 neliökilometriä – eli noin puolet Turun tai kuudesosan Helsingin maapintalasta. 

Tämä ei tietenkään ole paljon, mutta muutos saattaa kuitenkin olla merkki sitä, että Ukrainan viimeaikaiset onnistuneet iskut venäläisen sotakoneiston infrastruktuuriin yhdistettynä ukrainalaisten oman sotateollisuuden kehitykseen olisivat tuottamassa toivottua tulosta. Eikä asiaa ainakaan paranna – venäläisten kannalta – se, että ukrainalaisilla on pian käytössään vieläkin vaikeammin torjuttavia aseita. 

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Putinin järjetön sota
Suomen on valmistauduttava Kiinan vaikutusvallan kasvuun itärajan takana
Sodankäynnin suuri muutos

"Ruotsinegyptiläinen naisvanki" haastoi todellisuuden

Eilen uutisoitiin PT-mediassa ja Suomen uutisissa ruotsinegyptiläisestä murhamiehestä, joka oli vaihtanut virallisen sukupuolensa – muttei poistattanut miehisiä sukupuolielimiään – ja päässyt sen jälkeen naisten vankilaan häiriköimään ja ahdistelemaan naisvankeja. Tämän oli mahdollistanut maan uusi translaki, jonka mukaan miehet ja naiset sijoitetaan eri laitoksiin juridisen – eikä tosiasiallisen – sukupuolensa perusteella.

Tapaus kertoo omaa karua kieltään siitä, kuinka järjettömiin ratkaisuihin johtaa tosiasioista piittaamaton wokeltava maailmankuva, mikäli sitä sovelletaan todellisessa elämässä. Ja noiden ratkaisujen hinnan maksavat useimmiten naiset.

* * *

Tästä huolimatta juuri naiset ovat kaikista innokkaimmin ajamassa länsimaisiin yhteiskuntiin erilaisia wokeltavia ratkaisuja. Näin myös Suomessa, missä tätä aatesuuntaa politiikassa vahvimmin ajavien puolueiden – Vihreiden ja Vasemmistoliiton – kannattajista selvä enemmistö on naisia: ensin mainittua viime eduskuntavaaleissa äänestäneistä kaksi kolmasosaa ja jälkimmäisenkin kannattajista selvä enemmistö kuului kauniimpaan sukupuoleen.

Jotain kertoo wokelluksen voimasta Ruotsissa myös se, ettei viranomaisilla ole riittävän yksityiskohtaisia ohjeita tilanteisiin, joissa vangin juridinen sukupuoli ja fyysiset ominaisuudet poikkeavat toisistaan. Ja niinpä vankilanjohtaja on kertonut, että "olemme nyt päättäneet, että kyseessä on nainen. Hän on nainen, ja naispuolisella henkilötunnuksella istutaan naisvankilassa". 

* * *

Toivoa tietenkin sopii, että ruotsalaiset löytävät asialle ratkaisun ennen kuin ruotsinegyptiläinen ehtii raiskata jonkun kanssavangeistaan. Ja uskoa, ettei sama hulluus leviäisi Suomeen vaan täällä ymmärrettäisiin tosiasioiden tunnustamisen ja järjen käytön tuottavan turvallisimman ympäristön myös naisvangeille. 

Samoin olisi positiivista, mikäli ruotsinegyptiläisestä "naisvangista" olisivat kertoneet Suomen uutisten ja PT-median lisäksi myös koko Suomen kansan kustantaman Yleisradion toimittajat. Olihan jutun juurena kuitenkin ruotsalainen valtamedia ja uutisella on merkitystä suomalaisen yhteiskunnan pitämiselle turvallisena myös naisille.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Päähallituspuolueiden kannattajat luottavat hallitusyhteistyöhön
Raiskaus, tilastot ja naisten suosikit
Nuoret naiset äänestävät seksuaalirikosten lisääntymistä ajavia puolueita

Kohti parempaa Suomea

Yleisradio julkaisi syyskuun puolukannatusmittauksensa, joka vahvistaa kaksi viimeaikaista trendiä. Niistä positiivisempi on Perussuomalaisten kannatuksen nousu jo 16,5 prosenttiin ja samalla Kokoomuksen ohi. Negatiivisempi on puolestaan se, että yhä suurempi osa suomalaisista kannattaa maan äärivasemmistiolaisinta eduskuntapuolueetta eli Vasemmistoliittoa, jonka kannatus nousi nyt jo 12.4 prosenttiin. 

Nähtäväksi tietenkin jää, miten puoluekannatusluvut kehittyvät seuraavien seitsemän kuukauden aikana eli huhtikuun eduskuntavaaleihin mennessä. Eli jatkuuko Perussuomalaisten ja Vasemmistoliiton nousu sinne asti – ja haastaako ensin mainittu SDP:n aseman maan suurimpana puolueena tai nouseeko jälkimmäinen jopa edeltäjänsä SKDL:n aikanaan saamiin kannatuslukemiin. 

* * *

Oleellista tässä gallupissa lienee kuitenkin se, että vihervasemmiston kannatus on edelleen selvästi pienempi kuin ei-vihervasemmistolaisten puolueiden suosio. Ensin mainittuja kannattaa 43,4 prosenttia mielipiteensä ilmaisseista ja jälkimmäisiä 54,5 prosenttia. Ryhmän "muut" kannattajiksi itsensä ilmaisi 1,9 prosenttia kyselyyn vastanneista. 

Toisin sanoen, vaikka SDP nousisikikin seuraavan eduskunnan suurimmaksi puolueeksi – ja Antti Lindtman (sd) ensimmäiseksi hallitustunnustelijaksi – se tuskin onnistuisi kokoamaan hallitusta. Siihen se tarvitsisi mukaan Kokoomuksen tai Keskustan. Niistä kumpikaan tuskin olisi halukkaita vihervasemmiston aisankannattajaksi. 

Näin siksi, että Kokoomus tulisi sellaisessa roolissa menettämään entistä enemmän kannatustaan Perussuomalaisille ja Keskustalla on puolestaan karvaassa muistissa Sanna Marinin (sd) hallituksen aika, jolloin velaksi otettua rahaa luultiin tuloiksi ja puolueen ministereitä vietiin kuin pässiä narusta kohti seuraavia vaaleja, joissa kansa rankaisi sitä kovalla kädellä.

* * *

Toisin sanoen juuri nyt näyttäisi siltä, että Suomi jatkaisi myös tulevan hallituskauden nykyisellä pohjalla, mutta pääministeriksi nousisi Petteri Orpon (kok) sijaan Riikka Purra (ps). Näin Suomen talouden kasvu saataisiin mitä todennäköisimmin entistä vahvemmalle pohjalle ja samalla jopa haitallisten maahanmuuttajien määrää saataisiin – ehkä – supistettua maassamme. 

Ei kuitenkaan pidä nuolaista ennen kuin tipahtaa. Ja siksi Orpon hallituksen on jatkettava määrätietoisesti hyväksi osoittautunutta politiikkaansa sekä tehtävä edelleen päätöksiä, jotka viitoittavat kansakuntamme tietä kohti sellaista Suomea, jossa ihmisten on nykyistä parempi yrittää, tehdä työtä ja sijoittaa – ja missä niin ulkoista kuin sisäistäkin turvallisuutta parannetaan tosiasioista johdetuilla määrätietoisilla päätöksillä ja toimilla.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Yrittäjät positiivisella mielellä

Eurooppalaisia trendejä ja tulevaisuudennäkymiä
Hallituksen kannatus lähti nousuun

Parrasvaloissa Nahom Lagos: Suomen humanitaarisen maahanmuuttopolitiikan edustaja

Arvoliberaalilla maahanmuuttopolitiikalla on tunnetusti vakavia seurauksia. Yksi sellainen on Nahom Hagos, joka tunnetaan Oulun pyykkituparaiskaajana, koska hänen uhrinaan mainitussa paikassa oli 85-vuotias vanhus. 

Mies sai vuonna 2019 tapahtuneesta teostaan – julkisuuden lisäksi – 4,5 vuoden vankeusrangaistuksen. Siitä huolimatta hän raiskasi vuonna 2023 uudelleen: tällä kertaa ennestään tuntemansa 26-vuotiaan naisen. Nahom oli tuolloin ehdonalaisessa vapaudessa. 

Toisesta raiskaustapauksestaan puheena oleva sankari selvisi viime vuonna tehdyssä oikeuden ratkaisussa vain 2,9 vuoden vankeustuomiolla, johon sisältyi edellisen tuomion jäännösrangaistus. Nähtävästi hän ei kuitenkaan ollut jättänyt ehdonalaisessa tekemiään raiskailujaan yhteen kertaan vaan on jälleen syytteessä.

Tällä kertaa häntä epäillään niin ikään vuonna 2023 tapahtuneesta toisesta raiskauksesta. Nähtäväksi jää, seuraako siitä Nahomille lisäistumisia vankilassa. Mikäli niin käy, ei tuomiosta ilmeisesti tule kovin mittavaa, vaan rangaistusta lieventää edellinen tuomio, koska myös tämä tapaus olisi voitu käsitellä vuoden 2025 oikeudenkäynnissä. 

* * *

Nahomin tapaus ei ole mitenkään erikoinen, sillä tiettyihin mahanmuuttajaryhmiin kuuluvat miehet ovat yleisesti tunnettuja korkeasta raiskaamisaktiviteetistaan. Suomalaiset – ja ylipäänsä eurooppalaiset ja etenkin naiset – ovat puolestaan tunnetusti mieleltään sinisilmäisiä, eivätkä vieläkään ymmärrä harjoittamansa maahanmuuttopoliitiikan johtavan monenlaisiin ongelmiin, joista yksi on seksuaaliturvallisuuden heikkeneminen. 

Tässä suhteessa eilinen Ylen gallup oli mielenkiintoinen. Ainoana merkittävänä puolueena harjoitettua maahanmuuttopolitiikkaa jo vuosia vastustaneen – ja tällä hallituskaudella siihen merkittäviä parannuksia aikaan saaneen – Perussuomalaisten kannatus nousi jälleen. Valitettavasti samoin teki myös vastuutonta turvapaikkaturismia tiukimmin kannattavan, ja siten naisten seksuaaliturvallisuudesta vähiten välittävän, Vasemmistoliiton suosio. 

Toki suomalaispuolueiden kannatusmuutoksiin on muitakin syitä, eikä niistä vähäisin ole maan talouden lähteminen jälleen kasvuun – lähes 20 vuoden korpivaelluksen jälkeen. Toivon mukaan se auttaa Suomea sekä keventämään julkista velkataakkaansa että palauttamaan Nahomin kaltaiset rikolliset takaisin sinne, mistä tulivatkin.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Fahad Firas Adday Al-Nuaimi alleviivasi suomalaisten päättäjien sinisilmäisyyden

Tuplaraiskaaja Nahom Hagos on lähetettävä sukunsa kotitanhuville

Seksuaaliturvallisuus Ruotsin ja Suomen tilastojen valossa

Aseteollisuuden yhteistyö Israelin kanssa on erinomainen asia

Yleisradio kertoi, että Suomi ja Israel ovat jatkaneet kymmenellä vuodella puolustusmateriaalialan yhteistyötä. Tämä tarkoittaa käytännössä sitä, että sopimuksen osapuolet hyödyntävät toistensa tutkimuksen ja kehittämistyön tuloksia omien sotilaallisten tuotteidensa kehittämisessä ja valmistamisessa.

Uutinen on erinomainen – huolimatta sen Ylen toimitukselle tyypillisestä negatiivisesta uutisoinnista – sillä Israel on yksi asetuotannon tuotekehityksen ja teknologian globaaleista edelläkävijöistä. Ja siksi on hienoa, että tätä tietotaitoa saadaan hyödynnettäväksi myös Suomessa, ja pysymme sitä kautta ainoan sotilaallisen uhkatekijämme – eli Venäjän – edellä kotimaassa kehitettyjen ja ulkomailta ostettujen sotilastarvikkeiden laadussa ja tehossa. 

Samalla tämä tarkoittaa sitä, että suomalaisilla aseilla on kysyntää myös muualla maailmassa. Tunnettu esimerkki tästä on Patrian 6x6-panssariajoneuvo, jonka veto puolustustarvikemarkkinoilla on viime aikoina ollut häikäisevä.

* * *

Toivoa sopii, että tämä ymmärretään myös jatkossa – Ylen toimituksen asenteellisista kirjoitteluista huolimatta – ja osataan erottaa toisistaan maailmanparantaminen ja turvallisuuspolitiikka. Suomella ei ole maantieteellisen sijaintinsa, tai pikemminkin itäisen naapurimme sijainnin, takia varaa leikitellä jälkimmäisellä. 

Se on nähty niin moneen kertaan, ja tälläkin hetkellä sosiaalisessa mediassa on käynnissä disinformaatioon perustuva propagandasota Venäjän puolesta Suomea vastaan (esimerkki, toinen). Siksi Suomella ei ole käytännössä kuin kaksi vaihtoehtoa menestykselliselle puolustuspolitiikalle. Niistä kumpaakin on hyödynnetty minun elinaikanani. 

Ensimmäinen oli toisen maailmansodan jälkeen harjoitettu alistumispolitiikka, jolla luovuimme osasta itsenäisyyttämme ehkäistäksemme venäläisten aggressiivisuutta maatamme kohtaan. Toinen on Suomen nykyinen länsimaihin assosioituminen, jossa toimimme NATO:n ja Euroopan Unionin sateenvarjon alla.   

* * *

Molemmissa tapauksissa on oleellista säilyttää armeijan taistelukyky, koska – Sauli Niinistöä mukaillakseni – kasakka joka tapauksessa ottaa sen, mitä on helposti otettavissa. Tosin suomettumisen aikana myös puolustuskyvyssä jouduttiin tekemään kompromisseja asehankintojen rajautuessa pitkälti Neuvostoliitosta tehtyihin hankintoihin, jotka tuottivat puolustusvoimiemme käyttöön ajan mittaan yhä pahemmin läntisistä järjestelmistä jälkeen jäänyttä materiaalia. 

Nyt on toisin ja voimme parantaa asejärjestelmiämme hyödyntäen koko maailmasta löytyviä vaihtoehtoja ja osaamista sekä myös kehittää – ja myydä muille – omia järjestelmiämme. Ensin mainitussa suhteessa Israel on ehdoton tekninen suurvalta ja jälkimmäisen osalta on oma puolustustarviketeollisuutemme ottanut pitkiä askeleita, kuten kasvanut asevienti osoittaa.

Näin Suomi on voinut tasoittaa hiukan asekauppansa tasetta eli kuitata osan tuonnin kustannuksista vientituloilla. Se ei ole pieni asia maassa, jonka julkinen sektori velkaantuu miljarditolkulla joka vuosi. Ja siksi suomalaisen asetuotannon vientikelpoisuudesta on syytä pitää kiinni kaikin keinoin, joista vähäisin ei ole yhteistyö maailman parhaiden kanssa. 

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Avaako asevienti tukkiutuneen ketsuppipullon?
Israel-boikotit aiheuttavat vahinkoa Suomelle
Monta kärpästä yhdellä iskulla

Juuri kukaan PK-yrittäjä ei kannata Antti Lindtmania pääministeriksi

Yleisradion eilinen pääuutinen oli kysely, jonka mukaan mikään hallitusvaihtoehto ei saanut suomalaisten enemmistön kannatusta. Suosituintakin kokoonpanoa kannatti vain 13 prosenttia suomalaisista. 

Juttu myytiin suomalaisille tekstillä "juuri kukaan ei halua nykyisen hallituksen jatkavan – eivät edes halli­tus­puolueiden omat kannattajat". Se on toki sinänsä tosi, mutta koska saman olisi voinut sanoa mistä tahansa hallituspohjavaihtoehdosta, on vaikea välttyä ajatukselta, että otsikon valinnalle oli poliittiset perusteet. 

* * *

Tänään oli – kokemukseni mukaan – Yleä monin verroin poliittisesti neutraalimman Uutissuomalaisen vuoro otsikoida hallituspohjakyselystä. Sen mukaan Perussuomalaisten Riikka "Purra on pk-yritysten suosikki seuraavaksi pääministeriksi". Jutun kuvituskuvan tekstinä oli "Pk-yritysten edustajista 45 prosenttia on tyytyväisiä Riikka Purran (ps.) toimintaan valtiovarainministerinä".

Purraa kannatti 20 prosenttia PK-yrittäjistä. Seuraavana tulivat Petteri Orpo (kok) 17, Antti Kaikkonen (kepu) 12 ja SDP:n puheenjohtaja Antti Lindtman (sd) seitsemän prosentin kannatuksella.

Juuri nyt odotan suurella mielenkiinnolla, miten Yle uutisoi saman kyselyn tulokset. Miten olisi "Juuri kukaan PK-yrittäjä ei kannata Antti Lindtmania pääministeriksi"?

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Orpon hallituksen ministerit ovat onnistuneet hallitustyössään – vain Multala ja Marttinen ovat poikkeuksia
Näin on, mutta olkoon!
Onko Yleisradion toimituksella juttupula?

Marokkolaisilla ei ole tarvetta saada eikä suomalaisilla syytä antaa turvapaikkaa

Espanjaan kuuluvaan Ceutaan kohdistuneesta ihmisryntäyksestä on vähitellen saatu tarkempaa kuvaa. Sen pohjalta voidaan nähdä – riippumatta siitä, oliko ryntäyksen takana erillistä valtiollista tai muuta hybriditoimijaa tai ei – mikä meidän eurooppalaisten kannalta on oleellista.

Tulijoiden ääneen lausuttuna tarkoituksena on nostaa omaa elintasoaan sen sijaan, että he pyrkisivät rakentamaan kotimaastaan parempaa paikkaa. Toisaalta tiedämme jo aiemmista nykyaikaisista kansainvaelluksista, ettei näille ihmisille löydy juurikaan käyttöä Euroopassa eikä Suomessa, joten he päätyvät harvoin koulustustaan vastaaviin työtehtäviin. 

Sen sijaan työttömyys on yleistä, sillä niin näyttäisi käyvän täällä Pohjantähden alla noin 50 prosentille pohjoisafrikkalaisista, enkä usko, että marokkolaiset poikkeavat oleellisesti naapurikansoistaan. 

* * *

Meidän suomalaisten on syytä huomata myös se, että pohjoisafrikkalaiset ja länsiaasialaiset näkyvät huomattavasti "paremmin" erityisesti seksuaali- ja väkivaltarikollisuuden tilastoissa kuin muut maahanmuuttajat.  Suomalaisittain oman pikantin lisänsä Ceutan tilanteeseen tuo vielä se, että Suomen ainoa nykyaikainen terroriteko oli juuri marokkolaisen maahanmuuttajan tekemä.

Seksuaalirikollisuuden riski puolestaan näyttäytyi ikävällä tavalla Ceutassa, sillä siellä ainakin viisi tyttöä on joutunut sairaalahoitoon jouduttuaan seksuaalisen väkivallan uhriksi. Edellä linkittämässäni Yleisradion jutussa ei avattu sitä, keitä raiskauksesta epäillään, mutta muualla on uutisoitu, että kyse oli laittomista marokkolaisista maahanmuuttajista. 

Nämä tyttöjen raiskaukset alleviivaavat sitä, mitä eurooppalaisille on tarjolla, mikäli me päätämme suostua rauhallisesta kotimaastaan tulleiden marokkolaisten sijoittamiseen EU-maihin. Ja siksi ainakin suomalaisten tulisi palauttaa takaisin Marokkoon kaikki Ceutasta mahdollisesti tänne Suomeen tulevat henkilöt.

Sen ei pitäisi olla edes vaikeaa, sillä – heidän oman todistuksensa mukaan – ryntäyksen syynä ollut elintason kohottaminen ei ole validi peruste turvapaikalle. Eikä siitä pidä sellaista myöskään tehdä.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Italianmarokkolaisen terroriteko oli hankala uutisoitava
Tilastot Pariisin mielenosoitusten takana
Sitä saa, mitä tilaa

Allah lähetti idiootin puukottamaan naisia

Juuri kun päästiin märehtimästä "saksalaista" terrorismia, tuli uutinen "ranskalaisesta" terrorismista. Tosin tälläkään kertaa kyse ei ollut eurooppalaiseen kulttuuriperimään kuuluvasta teosta, vaan 600-luvun ajatusmaailmaan uppoutuneesta idiootista, joka kuvitteli Allahin lähettäneen hänet puukottamaan naisia. 

Tässä yhteydessä minulla ei oikeastaan ole lisättävää eiliseen kirjoitukseeni – vaan toistan ja alleviivaan – että länsimaiden poliittisten päättäjien kannattaisi ottaa tosissaan sellainen maahanmuutto, jonka mukana maanosaamme saapuu islamilaiseen ääriajatteluun taipuvaisia henkilöitä. Ja pohtia tosissaan onko olemassa tapaa, jolla heitä voitaisiin estää vahingoittamasta muita ihmisiä terroristisilla hyökkäyksillä – ja kun sellainen keksittäisiin, ottaa se saman tien käyttöön.

Tosin ihan ensiaskeleena olisi tarpeellista kertoa suomalaisille journalisteille, että heidän tulisi kertoa asiakkailleen kulloisenkin terrori-iskun tekijän kulttuurisesta taustasta, jotta ihmisille ei syntyisi vääriä käsityksiä. Nyt tämä jäi tekemättä – ainakin ensimmäisten uutisten yhteydessä – Yleisradiolta, MTV3:lta, Uutissuomalaiselta, Iltalehdeltä ja Ilta-Sanomilta. Sosiaalisessa mediassa asia toki tiedettiin jo eilen iltapäivällä.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Olisiko Abdul Ballout pitänyt eristää yhteiskunnasta pitkän ja terroristiseen ajatteluun viittaavan rikoshistoriansa takia?

Vuohenraiskaaja jäi kiinni

Malilaismiehen perjantaiset seikkailut Pariisin metrossa

Nykyajan kansainvaellus Keir Starmerista Etelä-Afrikan mustaan hallintoon

Iso-Britannian pääministeri vaihtui Keir Starmerista Andy Burnhamiin. Ylen mukaan ex-pääministeri kaatui yli sadantuhannen punnan edestä vastaan ottamiinsa lahjoihin ja etuuksiin, Jeffrey Epsteinin ystävän nimittämiseen USA:n suurlähettilääksi sekä kevään paikallisvaalien huonoon menestykseen.

Jostain syystä valtiollinen mediamme ei maininnut lainkaan saarivaltioon kohditunutta tolkutonta maahanmuuttoa ja sen seurauksia. Niistä erityisesti raiskausringit ja niitä esille tuoneiden ihmisten vainoaminen ovat herättäneet närää ainakin sosiaalisessa mediassa. Ja sen seurauksena maan suosituimmaksi puolueeksi on noussut maahanmuuttokriittinen Reformipuolue, jonka suosio on tosin ollut viimeiset kuukaudet laskussa.

Nähtäväksi siis jää, miten Burnham linjaa brittiläistä politiikkaa ja yhteiskuntaa. Ja samalla se, törmääkö hän samaan ansaan kuin edeltäjänsä, vai tarttuuko tosissaan saarivaltion väestöpolitiikkaan. 

* * *

Tässä suhteessa hänelle tarjoavat esimerkin yllättäen afrikkalaiset. Nimittäin mustat eteläafrikkalaiset, jotka ovat kyllästyneet afrikkalaisiin laittomiin maahanmuuttajiin. 

Tämän seurauksena maasta on poistettu joukoittain ilman papereita siellä oleskelleita ihmisiä, joiden katsotaan vieneen työt ja täyttäneen koulut ja sairaalat. Asiaa ei ole suuremmin käsitelty Yleisradiossa, vaikka se on toki mainittu lyhyesti.

Syyksi laittomiin maassaoleskelijoihin kohdistuvaan vihaan on silloin kirjattu eteläafrikkalaisen radiojuontajan aloittama kampanja "paperittomien siirtolaisten työllistämistä vastaan". Ja kerrottu, että "viime vuosikymmeninä Etelä-Afrikka on kehittynyt demokratiaksi ja se kuuluu Afrikan talousmahteihin. Maa on myös maailman kärkeä väkivaltarikollisuuden määrässä, ja nuorisoa on massoittain työttömänä."

Tosiasiassa kyse lienee ennen kaikkea apartheid-politiikan jälkeen maata hallinneiden poliittisten johtajien epäonnistumisesta yhteiskunta- ja talouspolitiikassaan. Ja sen aiheuttamasta yhteiskunnallisesta levottomuudesta, jota valtava maahanmuuttajien määrä ei ainakaan ole vähentänyt. 

* * *

Nähtäväksi siis jää, miten Iso-Britannian uusi pääministeri suhtautuu maahanmuuttoon ja sen ongelmiin. Samoin se, että onnistuuko musta hallinto palauttamaan Etelä-Afrikan yhteiskunnallisen yhtenäisyyden ja sitä kautta ohjaamaan sen jälleen positiivisen talouskehitysen tielle.

Meille suomalaisille olisi oleellista huomata, ettei viime vuosikymmenten laajamittaisella maahanmuutolla – nykyajan kansainvaelluksella – ole ollut sen enempää Iso-Britanniassa kuin Etelä-Afrikassakaan positiivisia seurauksia. Eikä meidän siksi kannata jatkaa sillä tiellä yhtään pidempään kuin olemme jo ehtineet tekemään. 

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Andy Burnhamin edellytykset astua Keir Starmerin saappaisiin
Belfastin mielenosoitukset ovat varoitus suomalaisille
Mustaa hallintoa

Orpon hallituksen ministerit ovat onnistuneet hallitustyössään – vain Multala ja Marttinen ovat poikkeuksia

Helsingin sanomat julkaisi eilen tulokset mielenkiintoisesta kyselystä, jossa tiedusteltiin ihmisiltä ministereiden onnistumisesta hallitustyössään. Itse HS:n artikkelissa niitä kommentoi erittäin asiantuntevasti professori Markku Jokisipilä, joten juttu kannattaa ehdottomasti lukea. 

Yksi näkökulma jäi kuitenkin pohtimatta niin Jokisipilältä kuin Erkkomedian toimittajaltakin. Nimittäin se, miten suuri osa kansasta katsoo ministereiden onnistuneen suhteessa heidän taustapuolueidensa kannatukseen. 

Siksi katsoin viimeisen Yleisradion mielipidetutkimuksen luvut hallituspuolueille. Niiden mukaan Kokoomuksen kannatus oli 17,4 prosenttia, Perussuomalaisten 14,5 prosenttia ja Ruotsalaisen kansanpuolueen 3,8 prosenttia. 

* * *

Jos nyt jaetaan kunkin ministerin toimia hyvin tai melko hyvin onnistuneena pitäneiden henkilöiden määrä heidän taustapuolueidensa tämänhetkisellä kannatuksella, nähdään yli suhdeluvun 1,0 saaneiden ministereiden onnistuneen yli puoluerajojen. Alle 1,0 suhdeluvun sanoneet eivät puolestaan ole onnistuneet edes kaikkien lähtökohtaisesti "heidän puolellaan" olevien mielestä. 

Näin saamme seuraavan listan HS:n jutussa mainituista ministereistä:

Adlercreutz (ruots) 5,26

Häkkänen (kok) 2,82

Valtonen (kok) 2,47

Purra (ps) 1,59

Rantanen (ps) 1,52

Meri (ps) 1,31

Ranne (ps) 1,24

Orpo (kok) 1,21

Rydman (ps) 1,04

Multala (kok) 0,92

Marttinen (kok) 0,63

* * *

Lista osoittaa, että suhteessa oman taustapuolueensa kannatukseen on opetus- ja kulttuuriministeri Anders Adlercreutz omaa luokkaansa. Myös Antti Häkkäsen ja Elina Valtosen työhön ovat tyytyväisiä sekä heidän oman puolueensa kannattajat että suuri osa muiden puolueiden äänestäjistä. 

Myös Riikka Purran ja Mari Rantasen hallitustyötä onnistuneena tai melko onnistuneena pitävien suomalaisten määrä ylittää varsin selkeästi heidän oman puolueensa suosion. Samoin Leena Meren, Lulu Ranteen ja Petteri Orpon – joskin pienemmällä erolla. 

* * *

Näin meille jäi "pahnan pohjimmaisiksi" kolme ministeriä, joista kaksi ei ole edes oman puolueensa kannattajien mielestä onnistuneet tehtävässään hyvin. He ovat Kokoomuksen Sari Multala ja Matias Marttinen. 

Kolmanneksi viimeiseksi jäänyt Wille Rydman on ehkä koko joukon mielenkiintoisin tapaus, koska häntä on riepoteltu useaan otteeseen medioissa tällä hallituskaudella. Tässä kyselyssä hän oli myös eniten negatiivisia arvioita työstään saanut ministeri, mikä nostettiin vahvasti esille HS:n jutussa kirjaamalla hänen nimensä jopa otsikkoon. 

Tosiasia kuitenkin on, että myös Wille Rydmanin hallitustyö on ollut hyvin tai melko hyvin onnistunutta sekä hänen oman taustapuolueensa kannattajien että suuren joukon muita puolueita äänestävien mielestä. Toisin sanoen hänen tekemänsä ministerityö on saanut hyväksynnän yli puoluerajojen siitäkin huolimatta, että mitä ilmeisimmin selvästi suurin osa suomalaista suhtautuu häneen henkilönä äärimmäisen negatiivisesti. 

* * *

Minusta tämä on suorastaan hämmästyttävää, enkä siksi pidä onnistuneena HS:n toimituksen luonnehdintaa Rydmanin (ja Purran) työn hyväksyneiden määrästä. Sen mukaan "Rydmanilla että Purralla on omat kannattajakuntansa, joiden mielestä he ovat onnistuneet työssään hyvin". 

Tämä näkemys lienee sinänsä totta, mutta se ei selitä sitä, että heidän työtään arvosti – Purran osalta jopa selvästi – suurempi osa vastanneista kuin Perussuomalaisilla on tällä hetkellä kannattajia. Ja siksi heidän työskentelynsä on vakuuttanut myös muita ihmisiä kuin heidän "omat kannattajakuntansa" siitäkin huolimatta, että he herättävät – pääministerin tavoin – monissa ihmisissä negatiivisia tunteita.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Riikka Purra on nykyistä järkevämmän EU-politiikan kannalla
Suomalaisen korruption vahvan ytimen puolustustaistelu
Wille Rydmanin ehdottamat STEA-avustusten kriteerit ovat tarkoituksen- ja oikeudenmukaisia

Järkyttävää puhetta ja kehitysapua

Yleisradio on kertonut mikä on sen mielestä järkyttävää. Yhtiö nimittäin otsikoi juttunsa sanoilla "Teemu Keskisarja puhui järkyttäviä asioita, mutta välttyi rikostutkinnalta".

Itse jutussa Valtakunnansyyttäjä Ari-Pekka Koivisto kertoi, että "lausumat ovat sinänsä olleet yleistäviä, mutta niitä ei ole esitetty solvaavassa tai eriarvoistavassa tarkoituksessa, eikä Keskisarja ole kiistänyt maahanmuuttajien ihmisarvoa. Keskisarja on lisäksi ilmaissut tuntevansa lähimmäisenrakkautta kaiken värisiä ja kaiken uskoisia ihmisiä kohtaan".

Onko tästä siis pääteltävä, että Ylen toimitus pitää ei-järkyttävinä lausumia, jotka on esitetty solvaavassa tai eriarvoistavassa tarkoituksessa sekä kiistävät maahanmuuttajien ihmisarvon ja vieläpä lähimmäisenrakkauden kaikenvärisiä ja -uskoisia ihmisiä kohtaan? Mikäli näin on, niin onhan se aikamoista verorahoitteisen mediayhtiön "suusta" kuultuna.

* * *

Sivumennen sanoen oli mielenkiintoista huomata Ilta-Sanomien juttu, jonka mukaan Suomen ulkoministeriö oli myöntänyt naisen johtamalle yhdistykselle 1,12 miljoonaa euroa hanketukea Sambian hankkeeseen ja 440 000 euroa Ghanan hankkeeseen. Yhdistykselle maksettiin avustuksia lähes miljoonan euron verran.

Nainen oli maksanut rahoilla yhdistykselle kuulumattomia maksuja ja nostanut tileiltä käteisvaroja yhteensä noin 225 000 euroa. Käry kuitenkin kävi ja nainen sai palkakseen vuoden ja yhdeksän kuukauden ehdolliseen vankeusrangaistukseen plus 30 tuntia yhdyskuntapalvelua.

Nainen velvoitettiin myös korvaamaan ulkoministeriölle 403 043 euroa väärinkäytettyjä valtionavustuksia viivästyskorkoineen sekä maksamaan yhdistykselle 225 000 euroa taloudellisesta vahinkoa viivästyskorkoineen. Lisäksi hänen tulisi korvata myös konkurssipesän oikeudenkäyntikulut.

Lienee äärimmäisen epätodennäköistä, että nainen maksaisi ulkoministeriölle tai yhdistykselle mainittuja rahasummia, tuskin edes oikeudenkäyntikuluja. Hyvä kuitenkin, että hänen toimintansa uutisoitiin esimerkkinä siitä, mihin kehitysavuksi kutsuttu ilmainen raha johtaa. 

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Tanskalainen todellisuus ja Teemu Keskisarja
Vastuutonta rahankäyttöä EU:ssa ja Tampereella
Mustamaalausta liike-elämässä ja eduskunnassa

Geneven äärimmäisen väkivaltainen mellakka punalippujen alla

Uutissuomalainen kertoi, että G7-maiden kokousta vastustaneet mielenosoittajat olivat heitelleet Sveitsin Gevevessä poliiseja pulloilla, kivillä, betoninkappaleilla ja ilotulitteilla. Yle ei ole tätä kirjoittaessa kertonut tapauksesta mitään. Ei myöskään MTV3, Helsingin sanomat, Iltalehti tai Ilta-Sanomat. 

Sosiaalinen media sen sijaan on pullollaan videoita tapahtumista (yksi, kaksi, kolme, neljä). Niiden perusteella kyseessä on melkoinen riehunta paljon punaista ja vihreää väriä sisältävien lippujen alla, jopa sirppi ja vasara ovat esillä. Auto palaa, ikkunoita rikotaan, poliisia ammutaan ja se vastaa kyynelkaasulla ja vesitykeillä. 

Tapahtumat ajoittuvat eiliselle illalle, joten suomalaismedioilla on ollut hyvin aikaa tehdä niistä uutisjuttuja. Koska näin ei ole tehty – uutissuomalaista lukuun ottamatta – odotan suurella mielenkiinnoilla, miten tästä kaikesta tiedotetaan meille suomalaisille. 

Uutisoinnin viive joka tapauksessa kertoo, ettei asialle ole lähdetty puhdas tiedottaminen mielessä, vaan harkiten tarkasti mitä tavalliselle kansalle halutaan kertoa ja mitä halutaan jättää kertomatta. Sosiaalisen median videoiden perusteella kyseessä on joka tapauksessa erittäin väkivaltainen ja siten yksiselitteisesti tuomittava poliittisen vasemmiston mellakka, jollaiselle ei ole minkäänlaista oikeutusta demokraattisessa yhteiskunnassa. 

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:

Belfastin mielenosoitukset ovat varoitus suomalaisille

Poliitikkojen puheet ja Tampereen mielenosoitukset
Käräjäoikeuden Elokapina-ratkaisu on vietävä hovioikeuteen

Belfastin mielenosoitukset ovat varoitus suomalaisille

Yle kertoi yllättäen sudanilaismiehestä, joka puukotti useita kertoja 40-vuotiasta miestä. Tämän seurauksena – edelleen Ylen jutun mukaan – Belfastissa on järjestetty sekä rauhallisia että äärimmäisen väkivaltaisia mielenosoituksia maahanmuuttoa vastaan.

Se jäi kuitenkin kertomatta, ettei väkivalta syntynyt yhdestä puukotuksesta vaan kyse on pohjoisirlantilaisten perinpohjaisesta kyllästymisestä kehitysmaalaisten aiheuttamiin ongelmiin. Eikä tämä rajoitu pelkästään heihin, vaan tympääntyminen koskee yhä suurempaa osaa Iso-Britanniaa. 

Suomessa tapaus kannattaa ottaa varoituksena siitä, mihin holtiton maahanmuuttopolitiikka johtaa: kantaväestön ja heikosti yhteiskuntaan sulautuvan maahanmuuttajaväestön väliseen väkivaltaiseen konfliktiin. Onneksi nykyinen hallitus on ymmärtänyt tämän, mutta kysymys tietenkin kuuluu, mitä tapahtuu ensi kevään vaalien jälkeen.

Tässä mielessä olisi loistavaa, mikäli myös oppositiopuolueissa tunnustettaisiin tosiasiat ja ymmärrettäisiin viime vuosikymmeninä harjoitetun maahanmuuttopolitiikan turmiollisuus. Ja näin varmistettaisiin suomalaisen yhteiskunnan rauhanomainen kehitys myös tulevaisuudessa. 

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Jukka Kopra avasi pelin politiikan
Somalit osoittivat EU:n suunnittelemien palautuskeskusten tarpeellisuuden
Onko Yleisradion toimituksella juttupula?

Suomalainen rasismi estää somaleita menestymästä

Suomen Yleisradio julkaisi jutun maamme somaleista. Siinä hastateltiin ensimmäisten joukossa Suomeen 36 vuotta sitten tullutta Yusufia, joka "on ehtinyt opiskella useita tutkintoja, tehdä monta työtä – muun muassa 17 vuotta Nokian insinöörinä – ja oppia kielen. Lapset ovat kasvaneet aikuisiksi ja opiskelleet ammatit."

Jutussa haastatellun Helsingin kaupungin palkkalistoilla elävän Pasi Saukkosen mukaan "Suomi ei ole missään vaiheessa ollut pakolaisvirtojen merkittävä kohdemaa". Niinpä "somalialaistaustaisia ei ole Suomessa erityisen paljon, kun vertaa muihin maahanmuuttajaryhmiin".

Sen sijaan "EU:n perusoikeusviraston vuoden 2023 tutkimuksessa Suomi oli yksi niistä EU-maista, joissa afrikkalaistaustaisten kokema rasismi ja häirintä olivat kaikkein yleisintä". Niinpä "somalialaistaustaisen tulee tehdä Suomessa 2,5 kertaa niin paljon työhakemuksia kuin suomalaistaustaisen, jotta pääsee edes työhaastatteluun. Jo pelkkä nimi estää mahdollisuuksia."

Yousufin mukaan somalit "eivät saa samanlaista mahdollisuutta harjoitteluun tai työpaikkaan kuin muut suomalaiset", vaikka "he haluavat rakentaa ja puolustaa tätä maata samoin kuin kantasuomalaiset, mutta tuntevat olevansa toista luokkaa".  

Siitä huolimatta "somalialaisten kohdalla menestystarinat ovat harvemmin nousseet esiin, vaikka esimerkiksi toisen polven somalialaistaustaiset tytöt pärjäävät verraten hyvin ja monella somalialaistaustaisella on korkeakoulutus – lääkäreitä ja insinöörejä on niin paljon, että heillä on aktiiviset omat yhdistyksensä".

Kaikesta tästä huolimatta – tai ehkä juuri siksi – Yousuf on huolissaan nuorten jengiytymisestä. Siihen "hänen reseptinsä on yksinkertainen. Hän järjestäisi nuorille lisää tekemistä."

* * *

Jos tiivistän kaiken edelle kirjoittamani ja Ylen jutusta kopioimani huomaan, että Suomessa on on erittäin pystyvä ja kykenevä somalialaisperäinen maahanmuuttajayhteisö, joka on joutunut hirvittävän suomalaisen rasismin kohteeksi. Niinpä sen vaikeudet täällä Pohjantähden alla johtuvat erityisesti suomalaisten kurjasta asenteesta heitä kohtaan. 

Lieneekö tämä sitten syy myös sille, että somalit näyttäytyvät monissa tilastoissa varsin negatiivisissa valossa. Syyllistyväthän he esimerkiksi vuoden 2023 tilastojen mukaan seksuaalirikoksiin lukumääräänsä suhteutettuna 6,4 kertaa todennäköisemmin kuin kantaväestö. Sen sijaan 20-34-vuotiaiden somalien työttömyysaste oli vuoden 2021 tilastojen mukaan 30 prosenttia, ja 35-64-vuotiailla peräti 48 prosenttia.

Entä johtuneeko suomalaisesta rasismista myös se, että monet somalit pukevat yhä tyttäriään mustiin kaapuihin? Tai lieneekö syrjintää se, että kasvot peittävät kaavut on kielletty vantaalaisissa – eli Suomen Mogadishun – peruskouluissa. Eli nähdäänkö Ylellä, että tämän peruste – "turvallisuuden ja tunnistamisen vuoksi meidän täytyy tietää, ketkä kouluissa ovat. Myös oppilasarvioinnin vuoksi opettajien pitää tunnistaa oppilaat" – on syrjintää ja rotuvihaa.

Eikä siinä kaikki, sillä lieneekö suomalaisen rasismin syytä lienee sekin, että somaleiden – myös Suomessa syntyneiden – oppimistulokset kouluissa ovat muita heikompia. Eikä siitä nyt ainakaan pääse mihinkään, että  suomalaiset näyttäisivät harjoittavan  ilmiselvää syrjintää pyrkiessään saamaan lapsiaan sellaisiin kouluihin, joissa olisi mahdollisimman vähän maahanmuuttajalapsia.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Opetusministeri Anders Adlercrutz huolestui nuoriin kohdistuvan seksuaalirikollisuuden kasvusta
Uutta väkeä, mutta minkälaista?
Maahanmuuttajat toivat Suomelle kansainvälistä näkyvyyttä

Italianmarokkolaisen terroriteko oli hankala uutisoitava

Yleisradio kertoi, että "kahdeksan ihmistä loukkaantui lauantaina Pohjois-Italian Modenassa, kun autoilija ajoi heidän päälleen kaupungin keskustassa... Poliisi kertoi pidättäneensä autoa kuljettaneen noin 30-vuotiaan miehen."

Tämä herätti kysymyksen siitä, että mitä oikein oli tapahtunut. Uutissuomalainen kuitenkin täydensi, että paikallisen pormestarin mukaan "hänet nähtiin veitsi kädessä, mutta hän ei onnistunut puukottamaan ketään. Näyttää siltä, että hän yritti iskeä jotakuta."

Iltalehti puolestaan mainitsi, että "epäilty tekijä on 30-vuotias paikallinen mies, jolla ei mediatietojen mukaan ole aiempaa rikostaustaa". Mutta sitten Ilta-Sanomat pilasi hyvän salailuopeeraation kertomalla, että "poliisin mukaan epäilty kuski, noin 30-vuotias mies on otettu kiinni. Pormestarin mukaan epäilty on Italian kansalainen, pohjoisafrikkalaistaustainen mies". Ja Helsingin sanomat tarkensi, että "mediatietojen mukaan kuljettaja oli marokkolaistaustainen Italian kansalainen".

Lopuksi katsoin vielä sosiaalisen median Viségrad 24 -tiliä, joka kertoi, että kyseessä on epäilty terroriteko, jossa "pohjoisafrikkalainen toisen sukupolven siirtolainen on ajanut ihmisjoukkoon. Sitten hän nousi autosta ja puukotti ihmisiä. Epäviralliset lähteet kertovat kahdesta kuolleesta ja kahdeksasta vakavasti haavoittuneesta. Nainen nähtiin makaamassa maassa, ja hänen molemmat jalkansa puuttuivat."

Sikäli kun jotain kiinnostaa, niin videoita koko tapauksesta löytyy täältä ja täältä. Toivon mukaan Suomessa vältytään vastaavilta tapauksilta. Tai jos ei kuitenkaan vältytä, niin että edes kaikki asiasta uutisia toimittelevat journalistimme kertoisivat koko totuuden, jotta kansalaisille ei syntyisi harhaanjohtavia käsityksiä.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Australian terrori-iskun opetukset

29-vuotias afgaani ammuskeli

Terrorismi ja -väkivalta leimaa kaikki arabitaustaiset ihmiset

Ovatko länsimaat viimeaikaisten tapausten valossa oikeusvaltioita vai persläpiä?

Oikeusvaltion tunnistaa siitä, että kaikkia ihmisiä pidetään syyttöminä rikoksiin, ellei syyllisyyttä ole todistettu oikeudessa. Siksi edes terroristi ei ole rikollinen, vaan rikoksesta epäilty, siihen asti kunnes syyllisyys on osoitettu lakituvassa.

Tämä asia on meille suomalaisille – tai ainakin itselleni – niin syvällisesti juurrutettu, että suorastaan hätkähdin nähdessäni Yleisradion uutisotsikon, jonka mukaan "Harvey Weinsteinin raiskausoikeudenkäynti jäi taas tuloksettomaksi".

* * *

Kyseessä oli tapaus, jossa syytetty on jo valmiiksi istumassa tuomiotaan muista seksuaalirikoksista, mutta tässä tapauksessa valamiehistö ei päässyt yksimielisyyteen siitä, oliko hän syyllinen myös tällä kertaa käsittelyssä olleessa asiassa. Ylen jutun mukaan tästä seurasi – kuten totesin – oikeudenkäynnin julistaminen tuloksettomaksi. 

Oikeusvaltioperiaatteen – syytön, ellei ole todettu syylliseksi – mukaan tämän ratkaisun olisi pitänyt johtaa syytetyn syyttömäksi toteamiseen. Yhdysvalloissa näin ei kuitenkaan ollut, vaan – myös sikäläisten lähteiden mukaan – tuloksena oli ratkaisematon. Ja vieläpä toista kertaa. 

Siksi on syytä kysyä, että onko USA oikeusvaltio vai jotain muuta.

* * *

Weinsteinin oikeudenkäynti toi mieleeni Anneli Auerin (ja Jens Ihlen) tapauksen, jota on vatvottu erilaisissa rikostutkinnoissa ja oikeusistuimissa vuodesta 2009 alkaen. Hänet on välillä todettu syylliseksi ja sitten taas syyttömäksi. 

Kaiken tämän soutamisen ja huopaamisen aikana Auer on istunut vankilassa ja saanut siitä yli puoli miljoonaa euroa koppikorvauksia. Mutta syyttäjä ei ole hellittänyt, ei edes sen jälkeen, kun käräjäoikeus päätti viime keväänä, että Auer on syytön, vaan on ilmoittanut tyytymättömyytensä tuomioon. 

* * *

Näiden tapausten valossa on syytä kysyä, että onko – paitsi Yhdysvaltoja – niin myös Suomea syytä epäillä siitä, ettei se ole oikeusvaltio. Ja pohtia, että onko yleinen käsitys länsimaista kansalaistensa oikeuksia kunnioittavina demokratioina oikea. 

Tai kenties vielä vakavammin: onko ihmisten oikeuksia koskeva ero länsimaiden ja kiinalaisen kommunismin, afrikkalaisen diktatuurin tai islamilaisen teokratian välillä pikemminkin suhteellinen (kvantitaviivinen) kuin laadullinen (kvalitatiivinen). Eli ovatko myös länsimaat kansalaistensa oikeuksen kannalta samankaltaisia persläpiä kuin muunkin maailman maat, mutta vain vähemmän.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Turvallisuus suomalaisessa oikeusvaltiossa
Oikeus- ja sisäministeri bilehuumeiden kimpussa
Irakilaiskaksikon koppikorvausesta

Demareiden ja kepulaisten vaihtoehdot

Poliittiset vaihtoehdot ovat demokratian syvin olemus, sillä niiden perusteella kansalaiset voivat valita puolueensa vaaleissa ja siten vaikuttaa siihen, mihin suuntaan yhteiskuntaa kehitetään. 

Tämä tuli mieleeni kahdesta aamulla lukemastani jutusta. Niistä ensimmäinen koski Sanna Antikaisen (ps) kysymyslistaa demareiden johdolle: "mistä Espanjasta Suomen pitäisi ottaa oppia? Siitäkö, joka ostaa venäläistä kaasua sodan keskellä? Siitäkö, joka sai poikkeuksen Naton puolustusmenotavoitteesta? Siitäkö, joka jakaa laillisen aseman puolelle miljoonalle paperittomalle? Vai siitäkö, jonka hallituksen lähipiiri on rikostutkintojen keskellä?"

Taustalla oli puheenjohtaja Antti Lindtmanin (sd) muutama viikko sitten esittämä ajatus siitä, että Suomen pitäisi ottaa oppia Espanjan löysästä talouspolitiikasta. Sittemmin on ilmennyt, että sen rahoitus on perustunut EU:n niin sanotussa elpymispaketissa Madridin hallinnolle syydetyn rahan väärinkäyttöön. 

* * *

Edelle kirjoittamallani perusteella näyttäisi, ettei SDP:llä ole tarjota äänestäjille uskottavaa talouspoliittista vaihtoehtoa. Mutta ei hätää, sillä – toisen lukemani jutun perusteella – sellaista ei ilmeisesti ole esittää myöskään Keskustalla.

Puolueen varapuheenjohtaja Markus Lohi nimittäin päivitteli, että "alettiin kysymään, mikä on opposition vaihtoehto, vaikka eihän opposition tehtävä ole tehdä julkisen talouden suunnitelmaa vaan hallituksen. Tämä on mennyt vähän harhaan, jos kuvitellaan, että oppositio johtaa tätä maata ja sen tehtävä olisi laittaa talous kuntoon".

Eikä siinä kaikki, sillä kysyttäessä, että eikö oppositiolla pitäisi olla vaihtoehtoa, Lohi vastasi, että "se on toissijainen, koska vaikka sillä olisi kuinka hyvä vaihtoehto, ei sillä olisi mitään merkitystä, koska kukaan ei sitä toteuta". 

* * *

Saattaa hyvinkin olla, että poliittisessa oppositiossa on herännyt huoli Suomen talouden suunnan kääntymisestä positiiviseksi ja siitä, ettei valtiovarainministeri ole salannut tyytyväisyyttään tästä käänteestä. Ja siksi ollaan juuri nyt sormi suussa ellei suorastaan siellä suoliston toisessa päässä.

Nähtäväksi siis jää, keksivätkö suurimmat oppositiopuolueemme vaalikampanjoihinsa jonkinlaiset uskottavat poliittiset vaihtoehdot. Vai toivovatko ne saavansa ajettua vaalikarjan omaan laariinsa pelkillä löysillä puheilla ja nykyisiä hallituspuolueita piikittelevillä sanallisilla veistelyillä. 

Aikaa on toki vielä – reilut yksitoista kuukautta. Ja taustatukea on epäilemättä tulossa ainakin suurimpien medioidemme eli Yleisradion ja Helsingin Sanomien suunnalta. Nähtäväksi kuitenkin jää, että riittääkö se erityisesti siinä tapauksessa, että käyntiin lähtenyt talouskasvu jatkuu tai suorastaan kiihtyy kesän, syksyn ja talven aikana.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Näin on, mutta olkoon!

Himoverotus huolettaa suomalaisia
Yle levitti disinformaatiota hallitusta vastaan

Näin on, mutta olkoon!

Eilinen päivä oli Tilastokeskukselta varsinaista ilotulitusta. Se nimittäin julkaisi peräti viisi tiedotetta suomalaisten luettavaksi. 

Ensin tuli ulos tiedote, jonka mukaan suomalaisissa majoitusliikkeissä vietettyjen yöpymisten kokonaismäärä kasvoi 3 % edellisvuodesta. Ei hullumpaa, ei ainakaan, jos sattuu olemaan majoitusliikkeen omistaja. 

Seuraavaksi päivänvalon näki uutinen, jonka mukaan teollisuuden työpäiväkorjattu tuotanto kasvoi 7,3 % verrattuna vuoden 2025 maaliskuuhun. Eikä tässä kaikki, sillä heti perään Tilastokeskus kertoi, että teollisuuden uudet tilaukset kasvoivat vuoden 2026 maaliskuussa 7,7 % vuodentakaisesta. Hurjaa!

Näiden jälkeen tilastomiehet ja -naiset viestittivät myös siitä, kuinka teollisuuden työpäiväkorjattu liikevaihto kasvoi vuoden 2026 maaliskuussa 5,6 % vuoden 2025 maaliskuusta. Ja jatkoivat kertomalla, että rakennusyritysten työpäiväkorjattu liikevaihto kasvoi vuoden 2026 maaliskuussa 5,7 % verrattuna vuotta aiempaan. Onhan tämä melkoista!

* * *

Kun vielä huomioidaan, että neljä päivää sitten kirjoitin merkinnän samasta aihepiiristä otsikolla "Hyvältä näyttää, mutta näyttäköön", niin miten muutenkaan tästä jatkaisi kuin toteamalla, että näin on, mutta olkoon! Sekä alkamalla vähitellen uskoa, että pääministeri Petteri Orpon (kok) ja valtiovarainministeri Riikka Purran (ps) talouspoliittinen linja näyttäisi alkavan vähitellen tuottaa tulosta.

Tai no, toki voisin viitata eilisen illan päivitykseeni ja vihjata myös Yleisradion journalisteille, että kenties näistäkin tiedotteista kannattaisi repiä näyttäviä otsikoita – tai ainakin mainita pari sanaa. Ellei suorastaan tehdä rehellinen analyysi siitä, miten Suomen talouden kasvuun lähteminen vaikuttaisi hallitus- ja oppositiopuolueiden näkymiin ensi kevään eduskuntavaaleissa.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Hyvältä näyttää, mutta näyttäköön
Yhteiskunnallisen keskustelun sävy
Himoverotus huolettaa suomalaisia

Onko Yleisradion toimituksella juttupula?

Nyt on Ylellä paikka näyttää ja tehdä syväluotaava juttu siitä, miksi tummahipiäisten nuorten joukko pahoinpiteli itselleen tuntemattoman valkoihoisen nuorukaisen. Vieläpä erittäin raa´asti.

Ja samalla haastatella niiden puolueiden edustajia, jotka ovat ilmaisseet poliittisin teoin tahtonsa sen puolesta, että maahamme saapuisi yhä enemmän tummahipiäisiä nuoria. Sekä kysyä erityisesti heidän perusteluitaan, koska ongelmaan liittyvät tilastotiedot ovat olleet selkeät jo ainakin kymmenen vuoden ajan.

* * *

Tai voisihan Yle kertoa siitä järisyttävästä vaalituloksesta, joka nähtiin eilen Iso-Britannian paikallisvaaleissa. Nousihan kahden puolueen temmellyskenttänä tunnetun saarivaltion suosituimmaksi puolueeksi aiemmin lähes merkityksetön Reformi-liike. 

Ylen tutkivan journalismin harjoittajat voisivat ottaa ja selvittää mistä tässä vallankumouksessa on oikein kyse. Minua kiinnostaisi esimerkiksi valtavasti kuulla syy sille, miksi vanhat valtapuolueet jäivät Reformi-jyrän alle. 

* * *

Koska valtionmediamme ei ole tarttunut näihin aiheisiin – vaan on niiden sijaan tehnyt viime päivinä jo melkoisen määrän juttuja (yksi, kaksi, kolme, neljä) ilmeisen epäonnistuneesta teekkarihuumorista – ajattelin, että yleläisillä vaikuttaisi olevan äärimmäisen paha pula vakavammista uutisoinnin aiheista. Ja siksi ehdotan tässä maamme näkyvimmälle tarttumista esimerkiksi nuorten harjoittamaan – ihonvärin perusteella tapahtuvaan – pahoinpitelyyn tai eurooppalaisen suurvallan poliittiseen muutokseen. 

Saa nyt sitten nähdä, tarttuuko Ylen toimituskunta ehdotuksiini vai katsooko se paremmaksi julkaista vielä viidennen jutun lappeenrantalaisesta teekkariporukasta. Olihan se – Ylen mukaan – vuosia sitten keksinyt kirjoittaa SSK (Skinnarilan SikaKlupi) tunnuksen kaksi ensimmäistä kirjainta natsi-Saksan puolisotilaallisten SS-joukkojen tai Kiss-nimisen amerikkalaisen orkesterin tapaan. Ja päättänyt jo myös luopua siitä.

JK kello 19:00. Tätä tekstiä kirjoittaessani Yle näytti julkaisseen jutun Iso-Britannian vaaleista. Se ei kuitenkaan edes vihjannut niistä syistä, miksi kansa hylkäsi vanhat valtapuolueet.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Jussi Halla-aho muistutti arvojemme ja sananvapauden tärkeydestä
Poliitikkojen puheet ja Tampereen mielenosoitukset
Yhteiskunnallisen keskustelun sävy