Mielipiteenvapaus ja virkavastuu ristiriidassa

Helsingin Uutiset kertoi Annamaija Hakamasta, joka on valmis maksamaan jopa Elokapinan nuorten aktivistien sakkoja, jos nämä tuomitaan kansalaistottelemattomuudesta. Hakaman mukaan esimerkiksi liikenteen tilapäinen pysäyttäminen on pieni haitta verrattuna ilmastonmuutoksen aiheuttamiin tappaviin helteisiin.

Hän on maksellut elokapinalaisten sakkoja aiemminkin ja päässyt sen seurauksena jopa oikeuteen epäiltynä rikokseen kiihottamisesta. Käräjäoikeus kuitenkin hylkäsi syytteet. 

* * *

Suomen kansalaisena Annamaija Hakamalla on tietenkin oikeus poliittisiin mielipiteisiin ja sakkojen maksamiseen muiden puolesta. Ja tätä oikeutta hän aikoo HU:n jutun mukaan käyttää jälleen seuraavassa Elokapinan mielenosoituksessa. 

Silti on kysyttävä, että vaikuttavatko Hakaman mielipiteet ja osallistuminen kiistanalaisen äärijärjestön toimintaan hänen työhönsä Opetushallituksessa, jossa hän toimii viestinnän asiantuntijana tehtävänään välittää oikeaa ja puolueetonta tietoa suomalaisen poliittisen päätöksenteon tueksi. En löytänyt pikaisella haulla tietoa, onko hän virka- vai työsuhteessa, mutta mikäli ensimmäisessä, on hänellä jopa erityinen velvollisuus tähän.

* * *

Toki Hakama on vain yksi poliittisesti sitoutuneista ministeriöiden työntekijöistä. Erityisesti korkeimpien virkamiesten nimitykset tapahtuvat yleensä poliittisin perustein, jolloin he epäilemättä palvelevat erinomaisesti virkaan asettajaansa, mutta voidaan toki kysyä, että kuinka motivoituneesti ja arvovapaasti vaikkapa vasemmistoliittolaisen ministerin virkaansa asettama henkilö toteuttaa seuraavan ministerin – vaikkapa kokoomuslaisen – antamia toimeksiantoja.

Virallisen totuuden mukaan virkavelvollisuus ratkaiseen asian. Sen perusteella henkilö voi – ja hänen suorastaan pitää – toimia riippumatta henkilökohtaisista näkemyksistään ja sitoutumistaan, sekä tuottaa päätöksentekijälle kaikki kulloiseenkin asiaan liittyvä tieto ilman poliittisperusteisia painotuksia. 

* * *

Otetaan kuviteltu esimerkki, jossa Elokapinan toimintaan osallistuvan viranomaisen tehtäväksi annetaan selvittää mitä seurauksia ärhäkästä kansalaisaktivismista on tavalliselle ihmiselle. Raportoiko hän silloin varmasti kaikki asiaan mahdolliset liittyvät seikat, vai "unohtaako" tai vähätteleekö niistä ympäristöaktivismin kannalta kiusallisimpia. Tai painottaako ilmaisunvapauden ja sivullisten oikeuksien suhteessa ensin mainittua?

Tämä on aihe, joka ansaitsisi varmasti yhden ellei useammankin korkeatasoisen väitöskirjan verran tutkimusta. Mahtaisikohan sellaiseen löytyä rahoittajaa Suomen Akatemialta, ministeriöiltä tai vaikkapa yksityisiltä säätiöiltä? 

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Kommentti ministeri Rydmanin rahoituspäätökseen
Helsinki tuottaa asukkailleen sutta ja sekundaa – ilman huolta huomisesta
Onko Suomen yhdenvertaisuusvaltuutetulla muslimikiima?

Käräjäoikeuden Elokapina-ratkaisu on vietävä hovioikeuteen

Helsingin käräjäoikeus tulkitsi Suomen lakia siten, että liikenteen mielivaltainen katkaiseminen pääkaupungin valtaväylällä on laillista, eikä poliisilla ole oikeutta avata katua. Tämä linjaus seurasi ympäristöterroristijärjestö Elokapinan viime vuonna järjestämästä mielenosoituksesta, jossa estettiin tarkoituksella autoliikenne Helsingin Mannerheimintiellä ilman, että siitä olisi ilmoitettu etukäteen viranomaisille.

Käräjäoikeuden mukaan mielenosoitus ei aiheuttanut välitöntä vaaraa, joten mielenosoittajilla ei ollut velvollisuutta totella poliisin käskyjä. Eikä Mannerheimintietä kaupungissa käyttävillä ihmisillä oikeutta käyttää väylää siihen, mitä varten se on rakennettu. 

* * *

Käräjäoikeuden tuomiosta voi toki vielä valittaa, ja toivottavasti valitetaankin. Puuttuisin kuitenkin tuohon näkemykseen, ettei tien tukkimisesta aiheutunut välitöntä vaaraa. 

On tietenkin totta, ettei laittomasta mielenosoituksesta olisi aiheutunut vielä 1980-luvun Suomessa minkäänlaista vaaraa kenellekään. Nyt eletään kuitenkin 2020-lukua, jonka erottaa puolen vuosisadan takaisesta ajasta väestön etnisen rakenteen osittainen muuttuminen sekä länsimaisten yhteiskuntien ilmapiirin polarisoituminen äärimmäisen arvoliberalismin nousun takia. 

Näiden seurauksena on huomattu, että mielenosoituksiin kokoontuneet väkijoukkokeskittymät näyttäytyvät joillekin länsimaiden nykyisille asukkaille hyvänä kohteena demonstroida omaa mielipidettä. Näin kävi Münchenissä ja Virginiassa viime vuonna, joten malli mieleltään häiriintyneille on jo annettu, enkä siksi näe, että oikeuden peruste Elokapinan tapauksen välittömän vaaran puuttumisesta olisi uskottava.

Siksi olisi tärkeää, että syyttäjä vie tapauksen hovioikeuteen, jotta poliisia vastaan niskoittelun lainmukaisuudesta saadaan yhtä käräjätuomaria laajempi laintulkitsijoiden näkemys. Ja kenties jopa ratkaisu, joka linjaa tavalla tai toisella laittomasti toimivien mielenosoittajien oikeutta aiheuttaa kanssaihmisille sellaista haittaa, joka saattaa johtaa huonosti harkittuihin tekoihin. 

JK kello 7:54. Huomasin, että tekstissä puheena olleen päätöksen teki tuomariharjoittelija eli käräjänotaari, eikä varsinainen tuomari. Se korostaa tarvetta hakea ratkaisua hovioikeudesta.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Harvinaisen typerää toimintaa
Huippukokki Jouni Toivanen ja hänen brunssilaisena tukevat oman käden oikeuteen perustuvaa yhteiskuntaa
Helsingin kaupungin työntekijät varkaissa

Harvinaisen typerää toimintaa

Poliisi epäilee, että alaikäiset nuoret olisivat Kauniaisissa rikkoneet lauantaina aamuyön ja aamun aikana useiden bussipysäkkien laseja. Matkaa oli tehty sähköpotkulaudalla. 

Toki nuoret ovat aina hölmöilleet. Ja sekin on totta, että tyhmyys tiivistyy joukossa. Mutta siitä huolimatta nyt epäilty tapaus on harvinaisen typerä. 

Ensinnäkin, bussipysäkkien lasi-ikkunoiden rikkominen poistaa julkista liikennettä käyttäviltä ihmisiltä tuulensuojan. On todenäköistä, että tämä koskee myös itse rikkojia tai ainakin heidän sukulaisiaan tai tuttaviaan.

Toiseksi, ikkunoiden rikkojat eivät hyötyneet – mahdollisen mielihyvän lisäksi – mitään teoistaan. Sen sijaan – mikäli heidän henkilöllisyytensä saadaan selville – tulee nuorukaisille sakkojen lisäksi maksettavaksi melkoinen lasku. Toivon mukaan nassikoiden niin sanottu "perse kestää".

Kolmanneksi, jos henkilöllisyydet jäävät selvittämättä, maksetaan korjaus kaupungin varoista, jotka on kerätty verottamalla asukkaita. Nämä rahat ovat sitten poissa jostain muista kaupunkilaisten palveluista.

Yleisellä tasolla on vielä todettava, että tämäkin tapaus osoittaa yhteiskuntamme olevan menossa väärään suuntaan. Nuoret eivät kunnioita yhteistä omaisuutta, vaan sitä sotketaan spray-maaleilla, tusseilla ja jopa – kuten nyt nähtiin – tahallaan rikkomalla. 

Tosin nuorten puolustukseksi on sanottava, että heillä on ollut myös valitettavan näkyviä roolimalleja. Tunnetuimpana heistä töhrytaiteen mestari ja kansanedustaja ylioppilas-Paavo, mutta toki joukkoon sopii muitakin näyttelijä-Minnasta aina kansainvälisiin pehmoterroristeihin, joiden poliittisia näkemyksiä lehdistömme levittää hyvin mielellään.

Päivän aiempi merkintä:
Uskottavantuntuista propagandaa

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Huippukokki Jouni Toivanen ja hänen brunssilaisena tukevat oman käden oikeuteen perustuvaa yhteiskuntaa
Tuhma, tyhmä ja hölmö
Joukossa tyhmyys tiivistyy

Huippukokki Jouni Toivanen ja hänen brunssilaisena tukevat oman käden oikeuteen perustuvaa yhteiskuntaa

Helsingin uutiset kertoi, että huippukokki Jouni Toivanen järjestää sunnuntaina brunssin, jonka tuotot ohjataan ympäristöfasistisen Elokapinan aktivisteille heidän saamiensa sakkojen maksamiseksi. Tätä tarkoitusta varten järjestettävä vegaaninen ruokailutapahtuma on myyty loppuun.

On tietenkin jokaisen oikeus ja oma asia, minkälaista toimintaa haluaa tukea. Tämä koskee myös Toivasta ja hänen brunssilleen osallistuvia.  

Tämä ei kuitenkaan muuta sitä, että Elokapinan kaltaisen rikollisjärjestön tukeminen on järjettömien touhua. Valitettavasti vain Toivanen ja brunssin osallistujat eivät ole yksinään sellaisessa joukossa, sillä taannoin myös Helsingin kaupungin työntekijät tukivat samoja anarkisteja - ja vieläpä työajallaan. 

Tosiasiassa olisi valtava katastrofi, mikäli Elokapinan kaltaiset laista ja järjestyssäännöistä piittaamattomat anarkistisia toimintatapoja käyttävät mielipideterroristit yleistyisivät yhteiskunnassamme. Näin siksi, että sellaisen kehityksen lopputuloksena olisi yhteiskunnallinen kaaos, jollaisessa pärjäävät vain kaikista vahvimmat ja röyhkeimmät - riippumatta anarkismin alkuperäisestä tarkoituksesta. 

Tästä syystä järjestäytynyt demokraattinen yhteiskunta on aina kokonaisuuden kannalta parempi vaihtoehto kuin Elokapinan kaltaisten ympäristöterroristien vaatima oman käden oikeus. Tämä pätee myös siinä tapauksessa, ettei oma näkemys olisi se, jonka mukaan yhteiskunta kulloisessakin asiakokonaisuudessa toimii. 

Tätä eivät elokapinalaiset ja heidän tukijansa ilmeisesti ymmärrä - tai sitten he eivät vain välitä. Ja siksi he jatkavat muiden terrorisoimista laittomilla keinoilla niin kauan, kunnes sille laitetaan stoppi. 

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Helsingin kaupungin työntekijät varkaissa
Joukossa tyhmyys tiivistyy
Uhkaus, josta ei voi kieltäytyä

Helsingin kaupungin työntekijät varkaissa

Suomen uutiset kertoi Helsingin kaupungin työntekijöiden tukeneen työajallaan anarkistijärjestö Elokapinaa etsimällä ja toimittamalla sille tarvikkeita mielenosoituksia varten. Niitä oli myös toimitettu kaupungin eri toimipisteistä. 

Tällaisessa toiminnassa on kyse sekä työajan väärinkäytöksestä että rikkomuksesta työnantajaa kohtaan, joten kaupungin on syytä selvittää ketkä kaikki ovat osallistuneet kyseiseen toimintaan. Asian vakavuutta korostaa se, että avustettavat olivat jo etukäteen ilmaisseet toimivansa laittomasti ja poliisin käskyjä vastaan. 

Suomen uutisen jutun kuvituksesta ilmenee, että suurin osa kaupungin tavaroista lainattiin ja luvattiin palauttaa. Joukossa oli kuitenkin myös kertakäyttöastioita, jollaisten ottaminen on yksinkertaisesti varkaus työnantajalta, koska niitä tuskin palautettiin tai korvattiin kaupungille. 

Vaikka kaupungin työntekijöiden toiminnassa ei olekaan ollut kyse suurista taloudellisista tappioista, liittyy tapaukseen merkittäviä periaatteellisia ongelmia. Ja siksi Helsingin kaupungin on syytä selvittää tapaus yksityiskohtaisesti ja raportoida sen tuloksista kaupunkilaisille. Sekä tietenkin määrätä asiaankuuluvat seuraukset varkauksiin syyllistyneille ja työaikaansa väärin käyttäneille. 

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Joukossa tyhmyys tiivistyy
Uhkaus, josta ei voi kieltäytyä
Kansalaisaloite Elokapinan lakkauttamiseksi johtaa mielenkiintoisen parlamentaarisen keskusteluun

Joukossa tyhmyys tiivistyy

Suomessa on sanonta, jonka mukaan "joukossa tyhmyys tiivistyy". Satuin eilen paikalle todistamaan tällaista tapahtumaa käydessäni Helsingissä. 

Kyseinen joukko koostui lähinnä naisista, joiden joukossa nenärenkaan käyttö näytti olevan ehdotonta muotia. Eikä näiden ihmisten muukaan vaatetus jättänyt epäilyksen sijaa sille, mitä poliittista äärisuuntausta he edustivat. 

Mediatietojen mukaan tästä joukosta noin 70 joutui poliisin kiinniottamaksi, mutta pääsi pian vapaaksi. Lisäksi he päässevät kasvattamaan yhteiskunnan yhteistä kassaa pienellä sakkomaksulla - joka tuskin kuitenkaan kattaa edes heidän paimentamisestaan poliisille syntyneitä kuluja. 

* * *

Aivan toisenlaista tyhmyyttä edusti puolestaan kolmen alaikäisen espoolaispojan joukko, joka yritti viime viikon lopulla polttaa sikäläisen päiväkodin. Se ei onnistunut, mutta koko koko porukka joutui poliisin kiinniottamaksi. 

Tämän joukon motiiveista ei ole - ainakaan julkista - tietoa, mutta on selvää, ettei heidän touhunsa ainakaan edistä heidän omaa tulevaisuuttaan. Tahtoo nimittäin olla niin, että tässä pätee toinen suomalainen sanonta, jonka mukaan "tyhmyydestä sakotetaan".

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Säälittävää aktivismia Suomessa ja Kaliforniassa
Kansalaisaloite Elokapinan lakkauttamiseksi johtaa mielenkiintoisen parlamentaarisen keskusteluun
Puukottaja tappoi äärimmäisen monikulttuurisessa kaupungissa kolme ihmistä

Uhkaus, josta ei voi kieltäytyä

Norjalaiset ekofasistit aikovat häiritä Trondheimin MM-hiihtojen niin sanottua kuninkuusmatkaa eli 50 kilometrin hiihtoa. Uhkaus on varteenotettava, sillä nämä niin sanotut aktivistit ovat aiemminkin pyrkineet sabotoimaan hiihtokilpailuja.

Uhkauksen tehnyt Folk mot fossilmakta on kertonut aiheuttavansa ongelmia, ellei heidän kahteen ehtoonsa suostuta. Ne ovat seuraavat: 1. kaikki fossiilisten polttoaineiden yritysten näkyvät logot ja mainokset on poistettava sekä 2. koko MM-kisojen aikana on toistettava suurilla näytöillä lyhyttä tiedotusvideota fossiilisten polttoaineiden leviämisen estämistä koskevasta sopimuksesta.

Toisin sanoen kyse ei ole pelkästään vaatimuksesta, vaan Folk mot fossilmakta on tehnyt mafiaympyröistä tunnetun "tarjouksen, josta ei voi kieltäytyä". Eli se kiristää MM-hiihtojen järjestäjiä tottelemaan uhkaamalla tuhota heidät - tai siis tässä tapauksessa kilpailun, johon niin järjestäjät kuin maailman parhaat hiihtäjätkin ovat valmistautuneet vaivaa ja kustannuksia säästämättä. 

Nähtäväksi jää, kuinka MM-hiihtojen järjestäjät suhtautuvat nyt nähtyyn kiristykseen. Järjestäjien kannalta helpointa olisi tietenkin suostua uhkaukseen ja toteuttaa ympäristöfasistien toiveet. Siinä olisi vain se ongelma, että näin toimien mafiamainen toimintatapa johtaisi suureen näkyvyyteen ja sen seurauksena vastaavia uhkauksia tultaisiin jatkossa näkemään yhä enemmän, mitä erilaisimmissa tapahtumissa sekä mitä kummallisimmista syistä. 

* * *

Kilpailujen järjestäjien harmaita hiuksia lisää myös se, että maastohiihdon kuninkuusmatkalla on tarkoitus kilpailla pitkällä - 8,3 kilometrin mittaisella - ladulla, jonka aukoton vartioiminen olisi lähes mahdotonta. Näin siitäkin huolimatta, että ekofasistit pyrkivät mitä todennäköisimmin maksimoimaan näkyvyytensä tekemällä hyökkäyksensä TV-kameroiden läheisyydessä. 

Tämä johtuu siitä, että yhteislähtökilpailuissa kamerat asetetaan siten, että koko latu tulee kuvatuksi, eli sabotaasi voidaan toteuttaa käytännössä lähes missä tahansa. Eikä asiaa helpota se, että 50 km kilpailut järjestetään Trondheimissa kahdesti eli sekä miehille että naisille.

Nähtäväksi siis jää, miten kansainvälinen hiihtoliitto ja norjalaiset kisajärjestäjät suhtautuvat ekofasistisen mafian uhkaukseen. Suostuvatko he näiden kiristykseen varmistaakseen sen, etteivät kilpailut päädy katastrofiin? Vai luottavatko siihen, että virkavalta - jolle järjestyksen pitäminen kuningaskunnassa viime kädessä kuuluu - huolehtii siitä, ettei Folk mot fossilmakta pääse sotkemaan tapahtumaa. 

* * *

Pidemmällä aikavälillä ekofasistien sabotaasin onnistuminen tai sen vaatimuksiin suostuminen tarkoittaisi kannustetta vastaaviin vaatimuksiin ja häiriköintiin myös tulevaisuudessa. Eikä pelkästään urheilukilpailuissa vaan kaikenlaisissa tapahtumissa, joissa voi saada näkyvyyttä häiritsemällä suuria ihmisjoukkoja tai aiheuttamalla muuta vahinkoa. 

Siksi olisi erinomaista, mikäli norjalainen yhteiskunta huolehtisi siitä, ettei kiristäjille annettaisi minkäänlaisia mahdollisuuksia tulkita MM-hiihtojen aikaisia tapahtumia omaksi edukseen. Eli 1. estäisi sabotaasin, 2. huolehtisi, ettei sen mahdollista yritystä esitettäisi julkisuudessa mainintaa suuremmalla palstatilalla, eikä 3. etenkään millään lailla positiivisessa valossa. Siis huolehtisi siitä, ettei "uhkaus, josta ei voi kieltäytyä" kuulu nykyaikaan, eikä sen käyttäminen edistä mitään asiaa. 

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Elokapinan vandalismi aiheutti vahinkoa eduskuntatalolle, demokratialle, Koneelle ja omalle asialleen
Vasemmisto ja anarkistit tekivät 85 prosenttia vuoden 2022 terrori-iskuista
Mytologisia tapahtumia

Kansalaisaloite Elokapinan lakkauttamiseksi johtaa mielenkiintoisen parlamentaarisen keskusteluun

Toissapäivänä toimitettiin kansalaisaloite.fi sivustolle kansalaisaloite, jonka mukaan "ympäristöjärjestö Elokapina tulee määrätä välittömästi lakkautettavaksi ja Elokapina tulee määritellä järjestäytyneeksi rikollisryhmäksi tuomioistuimen toimesta. Myös Elonvaalijat Ry tulee lakkauttaa välittömästi ja poistaa yhdistysrekisteristä... Rikoslakiin tulee lisätä pykälä, jossa rikollisen toiminnan rahoittaminen on kriminalisoitavaa."

Tämä kansalaisaloite saikin huomattavan nopeasti eli jo eilen riittävän määrän - yli 50 000 - allekirjoituksia, joten aloite etenee eduskuntaan käsiteltäväksi. Itse asiassa allekirjoituksia tuli vielä paljon enemmänkin - juuri nyt jonkin verran yli 73 000 - mikä kertoo siitä, että Suomessa on varsin paljon ihmisiä, jotka pitävät ekofasistisen liikehdinnän kriminalisoimista erittäin tärkeänä.

Tämä johtunee siitä, että nämä ihmiset pitävät sananvapautta ja sen osana mielenosoitusoikeutta tärkeänä. Mutta ymmärtävät, ettei sanavapauteen kuulu muiden kohtuuton häirintä, toisten omaisuuden tärveleminen tai muu rikollinen toiminta, jollaiset ovat keskeinen osa Ekokapinan toimintaa - ja jollaisten takia sitä voi hyvällä syyllä kutsua ekofasistiseksi järjestöksi. 

Nähtäväksi siis jää, miten aloitteen käy eduskuntakäsittelyssä kun se sinne aikanaan etenee. Ja minkälaisilla argumenteilla sitä puolustetaan tai vastustetaan. 

Itse olen erityisen kiinnostunut jälkimmäisistä - siis ekofasismia puolustavista - argumenteista. Näin siksi, että arvelen niiden joukossa olevan erityiseen paljon erilaisiksi argumentointivirheiksi luokiteltavia näkemyksiä, jotka eivät ole kunniaksi esittäjälleen. Lisäksi minua kiinnostaa nähdä, onnistuvatko elokapinalaisten puolustajan keksimään myös järkeviä kannanottoja vai jäävätkö sellaiset puuttumaan kokonaan.

* * *

Noin muuten olen sitä mieltä, että olisi hyvä, jos kannattajia kertyisi yli 50 000 myös kansalaisaloitteelle, jonka mukaan "vaadimme, että Yleisradio osallistuu tiukempiin taloudellisiin sopeutustoimiin ja sen lakisääteiset tehtävät rajataan tarkemmin vastaamaan kansalaisten tahtoa ja yhteiskunnan tarpeita. Ylen on osoitettava vastuullisuutta verovarojen käytössä ja sopeuduttava julkisen talouden realiteetteihin kuten muidenkin julkisten toimijoiden. On myös varmistettava, ettei Yle-veroa koroteta sopeutustoimien seurauksena, vaan Yle ohjataan tarkkarajaisemmilla tehtävillä ja tiukemmalla rahoituksella keskittymään vain tärkeimpiin ydintehtäviinsä: tiedonvälitykseen, ajankohtaisohjelmiin, kansalliskulttuurin tukemiseen ja kriisiajan viestintään."

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Nuoriso vaatii Yleisradiolta vastuullisuutta
Kanslaisaloite oikeusvaltion rikkomiseksi
Bunkkerimiehen huolet johtivat suomalaiseen kansalaisaloitteeseen

Elokapinan vandalismi aiheutti vahinkoa eduskuntatalolle, demokratialle, Koneelle ja omalle asialleen

Eilisaamuna Elokapina vandalisoi yhdessä ruotsalaisen Återställ Våtmarker -ryhmän kanssa Suomen historiallisesti arvokasta eduskuntataloa saadakseen näkyvyyttä poliittisille näkemyksilleen. Tämän takia en käsittele heidän tavoitteitaan tässä kirjoituksessa, vaan esitän lyhyesti oman mielipiteeni heidän toiminnastaan.

Eduskuntatalon vahingoittaminen oli suora hyökkäys Suomen demokratiaa vastaan, koska elokapinalaiset halusivat teollaan ohittaa kansan valitsemien edustajien tekemät päätökset asiassa, jossa heidän poliittinen näkemyksensä edustaa vain pienen kansanosan näkemystä. Toisin sanoen, he harjoittivat vandalismia, koska eivät hyväksyneet demokraattisen päätöksenteon lopputulosta. 

Tällainen ei ole hyväksyttävää edes Elokapinan aktivisteille tai heidän mukanaan olleille ruotsalaisille, eikä heillä ole - eikä pidä olla - diktatorista oikeutta päättää kansakunnan yhteisistä asioista. Sen sijaan heidän vandalisminsa tekee heistä rikollisia vallananastajia, jotka tulee tuomita teoistaan ankarimpien lain sallimien rangaistusten mukaan - jopa vankeuteen - sekä asettaa taloudellisesti vastuuseen vahingoista, joiden kustannusten on arvioitu ylittävän 10 000 euroa.

Tässä yhteydessä Kone Oyj:n perustama Koneen säätiö on joutunut kummalliseen tilanteeseen. Se on rahoittanut Elokapinan toimintaa 200 000 eurolla, mikä ainakin julkisen mielipiteen silmissä tekee siitä osittain vastuullisen tapahtuneesta. Eikä tässä suhteessa tilannetta auta - vaan pahentaa - se, että säätiö pyrki väistämään vastuunsa virheestään kertoessaan myöntämänsä rahoituksen olevan tarkoitettu muuhun kuin eduskuntatalon vahingoittamiseen.

Siksi odotan säätiön pahoittelevan eilistä ulostuloaan ja ottavan vastuun virheellisestä rahoituspäätöksestään edes tänään. Lisäksi sen tulisi julkisesti ilmoittaa lopettavansa Elokapinan rahoitus välittömästi, kieltäytyä osallistumasta aktivistien aiheuttamien vahinkojen maksamiseen ja tuomita heidän harjoittamansa vandalismi yksiselitteisesti.

Katseeni kohdistuu myös Kone Oyj:hin, vaikka se ei olekaan suoraan vastuussa säätiönsä toimista. Olisi nimittäin hyvä, jos yhtiökin tuomitsisi tapauksen ja tavalla tai toisella nuhtelisi säätiötään sen holtittomasta varojen käytöstä. Tämä tietenkin vain siinä tapauksessa, että yhtiö tukee edustuksellista demokratiaa eikä tunne sympatiaa rikollisia kohtaan – kuten oletan - ja silloinkin vain, jos yritys pitää kansainvälisestä mainettaan arvossa.

Lopuksi totean, etten usko eilisen teon lisäävän elokapinalaisten tavoitteiden hyväksyttävyyttä tavallisen kansan keskuudessa. Sen sijaan luulen – ja jopa toivon – että se kääntyy heitä itseään vastaan.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Professorin ja Teemu Selänteen välinen suhde
Yle antoi palstatilaa Elokapinalle, mutta olisiko sitä tarjolla myös Uusheräykselle tai Suomen sisulle?
Elokapinalaiset osoittivat, etteivät he hyväksy ihmisten tasa-arvoa

Professorin ja Teemu Selänteen välinen suhde

Uuden Suomen puheenvuoron keskustelupalstalla vihreä kunnanvaltuutettu kirjoitti minua tarkoittaen, että "'Professori' on kyllä ihan selänne". Näkemys oli sikäli mielenkiintoinen, etten ole ollut kovin kiinnostunut entisen jääkiekkotähden elämästä. 

Sitten huomasin Ilta-Sanomissa pienen jutun Teemu Selänteestä. Sen mukaan hän on saanut USA:n kansalaisuuden ja ollut aktiivinen sosiaalisessa mediassa. Ja välitti lehden toimittajan kautta meille suomalaisille muutamia mielenkiintoisia kommentteja. 

Ensimmäisessä hän selitti näkemystään Elokapinasta: "eihän tässä ole kyse siitä, ettei hyväksytä mielenosoituksia. Eihän se pidä paikkaansa. Tässä kritisoitiin sitä, miten ne järjestetään... Minun mielestäni mielenosoitukset ovat hieno asia, mutta lain rikkominen ja ihmisten elämän hankaloittaminen ei ole hyväksyttävää."

Toisessa hän kommentoi vihervasemmiston älyllistä epärehellisyyttä: "ulinahan on kovaa välillä. Sikäli on hauskaa, että ne, jotka ulisevat, vaativat mielipiteen- ja sananvapautta, mutta yhtäkkiä eriävät mielipiteet eivät olekaan okei."

Kolmannessa hän muistutti yhteiskunnallisen keskustelun säännöistä: "jos on jotain sanottavaa asiasta, se pitää sanoa. Mutta turha tulla selittämään, että minä olen kusipää tai jotain meidän lapsistamme. Se ei ole ok."

Neljännessä hän otti kantaa kotimaansa presidentinvaaleihin: "on epämääräistä, että tuollaisessa 330 miljoonan asukkaan valtiossa ei ole muita ehdokkaita kuin kaksi vanhaa miestä... Voisi olla jo aiheellista lähteä nuorempien suuntaan ja vähän uudemmalla tyylillä."

Viidennessä hän kertoi yhteiskunnallisesta näkemyksestään: "minä olen kuitenkin sitä mieltä, ettei valtion pitäisi puuttua ihmisten elämään kuin minimaalisesti. Yksilön oma valta ja omat päätökset ovat ne tärkeimmät."

Kuudennessa hän otti kantaa siihen, kuinka mediat valitsevat puolensa: "se on vähän kuin oikeudessa kuuntelisi vain syyttäjää. Siitä ei saa oikeaa kuvaa. Kun aloitin politiikan seuraamisen, minulle sanottiin, että katso molempia kanavia, CNN:ää ja Foxia, tasapuolisesti. Heillä, jotka katsovat vain toista puolta, ei ole oikeaa kuvaa siitä, mitä tapahtuu."

Kaiken kaikkiaan IS:n juttu välitti Teemu Selänteen yhteiskunnallisista näkemyksistä sikäli terveen kuvan, että jokaisen vähänkään järkevän ihmisen on helppo yhtyä hänen tässä puheena olleisiin ajatuksiinsa. Enkä siksi pane pahakseni Uuden Suomen kommenttikentälle kirjattua luonnehdintaa itsestäni. En edes siksi, että kyseinen vihreä kuntapoliitikko myöhemmässä kommentissaan väitti, ettei "professorin ajatuksia" kannattaisi lukea. 

Sen sijaan arvelen, että juuri sen takia poikkeuksellisen moni keskustelua lukenut ihminen klikkasi sinne linkitettyä kirjoitustani - mikä taas johti siihen, että selvitin, miksi Uuden Suomen puheenvuoroista oli tullut harvinaisen paljon lukijoita kyseiselle kirjoitukselleni.

Aiempia ajatuksia saamasta aihepiiristä:
Mitä enemmän "vittua" ja "paskaa" viestinnässä on, sitä epä-älyllisemmältä se vaikuttaa
Neljätoista vuotta ajatuksia maahanmuutosta, rikollisuudesta, ilmastosta, politiikasta, historiasta, urheilusta ja tieteestä
Huippu-urheilun ja kansanliikunnan välinen yhteys

Yle antoi palstatilaa Elokapinalle, mutta olisiko sitä tarjolla myös Uusheräykselle tai Suomen sisulle?

Koneen säätiön tukema ääriliike Elokapina rikkoi eilen Helsingin Kaisaniemenkadulla poliisin antamaa määräystä häiritsemällä pääkaupungin liikennettä. Sen seurauksena virkavalta otti kiinni lähes sata mielenosoittajaa.

Yleisradion uutistoimitus kertoi tapahtuneesta sinänsä neutraalisti, mutta antoi samalla lainrikkojien edustajalle hänen kaipaamaansa näkyvyyttä. Tämä käytti sen kertomalla, että "meidän on aiheutettava kohtuullista häiriötä, että saamme julkiseen keskusteluun ja päättäjien tietoon..." omat kaikkien tuntemat pelkonsa, joita en tässä viitsi toistaa.

* * *

Jäin Ylen uutisen luettuani pohtimaan, että tarjoaisikohan verorahoitteinen mediamme samalla tavalla palstatilaa myös siinä tapauksessa, että vaikkapa Uusheräyksen tai Suomen sisun jäsenet tukkisivat Helsingin keskustan liikenteen poliisin kielloista huolimatta päästäkseen kertomaan valtakunnan laajuisessa mediassa itselleen tärkeitä asioita? 

Onhan ensin mainitsemani järjestön jäsenillä sentään tavoitteena pelastaa ihmisiä kadotuksesta ikuiseen elämään ja jälkimmäisellä suomalaisen kulttuurin säilyttäminen muuttuvassa maailmassa. Äärimmäisen tärkeitä asioita molemmat - ainakin näiden järjestöjen jäsenten oman käsityksen mukaan. 

Ylen toimituksen vastausta en tietenkään tiedä, mutta esitän tässä toiveen kaikkien lainrikkojien samanlaisesta kohtelusta verovaroin rahoitetussa mediassa. Ja ettei tuo kohtelu sisältäisi jatkossa pääsyä esittelemään omaa fanaattista sanomaansa kaikelle kansalle. 

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Vasemmistolainen poliittinen väkivalta
Elokapinalaiset osoittivat, etteivät he hyväksy ihmisten tasa-arvoa
Ympäristöahdistus estää elokapinallista erottamasta faktaa fiktiosta

Vasemmistolainen poliittinen väkivalta

Demokratia ei näytä olevan kovin suosittua poliittisen vasemmiston piirissä. Tästä saatiin aiemmin tänä vuonna paljonkin näyttöä, kun SDP:n talutusnuorassa tallusteleva ay-liike järjesti kansakunnan taloudelle kalliiksi tulleita poliittisia lakkoja. 

Eilen saatiin asiasta vielä vakavampaa näyttöä, kun kaksi punalippua heilutellutta miestä lähestyi Oulussa pidetyssä vaalitilaisuudessa kansanedustaja Sebastian Tynkkystä (ps) niin aggressiivisesti, että poliisi joutui puuttumaan tilanteeseen. 

Tynkkynen kertoi sosiaalisen median päivityksessään, ettei häneen kohdistunut väkivallan kokemus ollut ainutkertainen, vaan "yhden kerran on vihervasemmistolainen tyttö kohdistanut minuun Lahdessa poliittista väkivaltaa lyöden nyrkillä päähän ja saaden siitä pahoinpitelytuomion. Elokapinan puitteissa päälle on käyty kolme kertaa."

Toivoa sopiikin, että vasemmistopoliitikot tuomitsevat poliittisen väkivallan yleisesti ja Oulun tapahtumat erityisesti ennen kuin heidän kannattajiensa teot eskaloituvat peruuttamattomiksi vahingoiksi. 

Lisäksi olisi suotavaa, ettei politiikan vasemmalta laidalta kuultaisi enää sellaista agitaatiivista retoriikkaa kuin esimerkiksi SDP:n vapputilaisuudessa esitettiin puolitoista viikkoa sitten. Näin siksi, että moni vähäisemmällä ymmärryksellä varustettu - joita vasemmiston kannattajissa kyllä riittää - saattaa kiihottua sellaista kuunneltuaan ja siirtyä sanoista tekoihin. 

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Suomalaisten syvin jakolinja kulkee äärivasemmiston ja muiden välillä
Poliittisen väkivallan oikeus ja seuraus
Pitäisikö väkivaltainen vasemmisto kieltää?

Elokapinalaiset osoittivat, etteivät he hyväksy ihmisten tasa-arvoa

Poliisi pidätti Jyväskylässä käytävän rallin yhteydessä Elokapina-järjetön aktiiveja, joiden tarkoituksena oli häiritä tapahtumaa. Tapaus ei sinänsä ole kovin yllättävä - pikemminkin odotettu - mutta ansaitsee pienen pohdinnan. 

Kyseinen järjestö perustaa toimintansa käsitykseen, jonka mukaan maailma olisi tuhoutumassa aivan pian - ja nimenomaisesti ihmisten toiminnan seurauksena. Tälle huolelle ei kuitenkaan ole olemassa kestäviä perusteita. Ei edes ilmastonmuutoksen osalta, kuten vaikkapa vilkaisu - ilmastonmuutokseen erityisen herkästi reagoivan - pohjoisen napajään viime vuosien kehitykseen osoittaa.  

Siksi elokapinalaisten toimintaa ei voi pitää objektiivisesti hyväksyttävänä vaan pikemminkin kiihkeän ja jäseniään manipuloivan uskonlahkon toimintaan verrattavana. Eli ryhmän itsensä kehittämän agendan toteuttamisena sen oman fanatismin antamalla "oikeudella". 

Vaikka en epäilekään, etteivätkö elokapinalaiset nuoret itse uskoisi omaan agendaansa rehellisesti, olisi heidän jatkuva häiriköimisensä saatava loppumaan tai kanavoitua laillisiin - ennalta ilmoitettuihin ja yhteiskunnan sääntöjä noudattaviin - mielenosoituksiin. Nythän heidän kesken jäänyttä operaatiotaan ei oltu ilmoitettu etukäteen, eikä siinä ollut tarkoitus noudattaa yhteiskunnan sääntöjä, vaan sabotoida muun muassa maalin avulla maailmanlaajuista huomiota saavaa tapahtumaa. 

En ole nähnyt missään tietoa siitä, miten maalia oli tarkoitus käyttää. Lievimmillään kyse olisi voinut olla autojen töhrimisestä varikolla, mutta mikäli elokapinallisilla oli tarkoitus ruiskuttaa täydessä vauhdissa olevien kilpa-autojen tuulilasiin, olisi lopputuloksena voinut pahimmillaan olla ihmishenkien menetyksiä.

Tämä ei voi olla hyväksyttävää järjestäytyneessä yhteiskunnassa. Eikä elokapinalaisia saisi siksi päästää vapauteen ennen kuin heidät on saatu ymmärtämään kaikkien ihmisten olevan tasa-arvoisia. Myös siinä tapauksessa, että joidenkin arvot ja kiinnostuksen kohteet tuntuvat vastenmielisiltä elokapinalaisen fanatismin perspektiivistä tarkasteltuna.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:

Ympäristöahdistus estää elokapinallista erottamasta faktaa fiktiosta
Anarkismilla on kannatusta eduskunnassa
Elokapinan jäsen paljasti

Ympäristöahdistus estää elokapinallista erottamasta faktaa fiktiosta

Ilmastoahdistunut elokapinallisnainen - Ida Korhonen - kertoi kokeneensa ensimmäistä kertaa ympäristöahdistusta yksitoistavuotiaana istuttaessaan puiden taimia isoisänsä kanssa. Hän oli nähnyt kaadettujen puiden kannot sekä muokatun maan ja suri itselleen rakkaan metsän kaatamista.

Tämä on tietenkin varsin ymmärrettävää, sillä taimikon kasvu takaisin metsäksi kestää ihmisen mittapuulla kauan. Mutta tuntuu oudolta, ettei ahdistunut elokapinallisnainen tunnu ymmärtäneen sitä, että Suomessa on metsiä ylipäätään vain siksi, että niille on talouskäyttöä. Ilman sitä metsämaalle olisi kyllä keksitty viimeistään 1800-luvun lopulla muuta käyttöä, kuten esimerkiksi silloinen suurmies Johan Vilhelm Snellman vaati. 

Nyt elämme tietenkin jo 2000-luvun toista vuosikymmentä ja metsien arvo ymmärretään paljon laajemmin kuin puolitoista vuosisataa sitten. Itse asiassa tällä tielle lähdettiin maassamme jo vuonna 1886, jolloin säädettiin ensimmäinen metsälaki, jonka mukaan "metsiä älköön hävitettäkö". Vaatimus esiintyy myös nykyisessä metsälainsäädännössä, joka alkaa seuraavasti.

"Tämän lain tarkoituksena on edistää metsien taloudellisesti, ekologisesti ja sosiaalisesti kestävää hoitoa ja käyttöä siten, että metsät antavat kestävästi hyvän tuoton samalla, kun niiden biologinen monimuotoisuus säilytetään". Tosin laissa todetaan myöhemmin, että "tämä laki ei estä metsätalousmaan ottamista muuhun käyttöön".

Ja juuri tämä - metsätalousmaan ottaminen muuhun käyttöön - on Suomessa ainoa tie, jolla metsiä hävitetään tänä päivänä. Näitä muita käyttöjä ovat esimerkiksi rakennusten rakentaminen, liikenneväylien ja kaivosten perustaminen sekä nykyisin valtaviin mittasuhteisiin paisunut vihreään sähköntuotantoon tarvittava sähkölinjojen vetäminen tuulimyllyiltä etelän kasvukeskuksiin. 

Siksi oli outoa nähdä elokapinallisen - jonka voisi kuvitella perehtyneen ajamaansa asiakokonaisuuteen - kirjoittavan, että metsäteollisuus "on suurimpia syitä luontokatoon Suomessa ja hakkuillaan romahduttanut hiilinielut". Siis juuri se teollisuudenala, jonka olemassaolo on mahdollistanut sen Suomen, joka on Euroopan metsäisin maa, ja joka nykyisin vaatii ostamansa puutavaran olevan sertifioitua (esimerkkinä suurimman eli UPM:n kirjaus). 

Sellaisen merkinnän saadakseen on puutavaran oltava peräisin metsästä, jonka hoidon ja käsittelyn on oltava "ekologisesti, taloudellisesti ja sosiaalisesti kestävää, eikä tulevien sukupolvien elämisen mahdollisuuksia heikennetä. Metsäluonnon monimuotoisuus sekä metsien kulttuuri- ja virkistysarvot säilytetään samalla kun harjoitetaan suunnitelmallista metsätaloutta". 

Suomessa on lisäksi hyvin tunnettua, että metsiemme puuston määrä on kasvanut jo vuosikymmenien ajan. Näin on edelleen, sillä puuston vuotuinen poistuma, joka sisältää sekä hakkuut että luontaisen poistuman, oli vuosina 2014-2020 vain 83 prosenttia kasvusta. Lisäksi tutkimus on osoittanut, että metsien kehitys on viime vuosikymmeninä ollut suotuisaa monimuotoisuutta edistävien rakennepiirteiden kannalta, äärimmäisinä esimerkkeinä siitä ovat suojellun metsämaan pinta-alan seitsemäntoistakertaistuminen ja järeän haavan määrän moninkertaistuminen Etelä-Suomessa.

Sitä paitsi metsien monimuotoisuus on Suomessa jo nykyisin paljon paremmalla tolalla kuin suurimmassa osassa muuta maailmaa. Tästä kertoo esimerkiksi tämä karttakuva, jonka on koonnut englantilainen Natural history museum.

Kaiken edelle kirjoittamani perusteella minusta näyttääkin siltä, että median luoma ympäristöahdistuneisuus on saanut tässä kirjoituksessa puheena olevan elokapinallisen niin sekavaan tilaan, ettei hän enää kykene erottamaan toisistaan faktaa ja fiktiota. Eikä siksi suuntaamaan aktivisimiaan luonnon kannalta oikeisiin osoitteisiin.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Anarkismilla on kannatusta eduskunnassa
Elokapinan jäsen paljasti
Ympäristöväki asettaa monimuotoisuuden suojelun ilmastonmuutoksen torjunnan edelle

Anarkismilla on kannatusta eduskunnassa

Ylen juttu niin sanottujen ilmastoaktivistien touhuista osoitti yhden äärimmäisen mielenkiintoisen asian. Näiden taideterroristien puolustaja ja Elokapinan jäsen oli A-studiossa (jota en katsonut) puuskahtanut, että "taidetta ei tule olemaan planeetalla, joka on täysin kuollut".

Kommentti osoitti hyvin, mistä syystä näiden ihmisten toiminta on normaalijärjellä varustetulle ihmiselle käsittämätöntä. Lausuntohan perustuu pelottavaan - mutta harhaiseen - kauhuskenaarioon, jolla ei ole mitään yhteyttä todellisuuteen. 

Vaikka kauheimmista kauhein tapahtuisi ja ilmasto lämpenisi vaikkapa kymmenen tai kaksikymmentä astetta, ei maapallon elämä kuolisi. Sen sijaan lajien esiintymisissä tapahtuisi valtavia muutoksia sekä määrällisesti - toiset kärsisivät ja toiset hyötyisivät - ja niiden maantieteellinen jakautuminen menisi todennäköisesti radikaalilla tavalla uusiksi. 

Mutta että elämä kuolisi kokonaan. Se ei olisi mahdollista minkäänlaisen ihmisen aiheuttaman ilmastonmuutoksen seurauksena. 

Mielenkiintoista oli myös se, että kansanedustaja Mai Kivelä (vas) hyväksyi taideteoksiin kohdistuvat iskut. En tiedä johtuiko sekin siitä, että hänenkin ajatuksiaan ohjaa virheellinen kauhukuva, vai oliko taustalla esimerkiksi hänen puolueensa aatteellinen perintö. 

Kehottaisin kuitenkin Kivelää ja hänen kannattajiaan miettivän, minkälainen yhteiskunta meille syntyisi, mikäli Suomessa hyväksyttäisiin lakien rikkominen ja omaisuuden tuhoaminen - siis anarkismi - aina silloin, kun tosiasiat ovat ristiriidassa jonkin ihmisen tai ihmisryhmän harhaisten näkemysten kanssa. Taitaisi olla aika ikävä paikka. 

* * *

Sivumennen sanoen oli mielenkiintoista lukea myös siitä, kuinka Suomi on ajatellut pelastavansa maapallon ennustetulta kasvihuonekaasujen aiheuttamalta ilmastonmuutokselta. Sitä pohtimaan lennätettiin nimittäin vajaan 70 hengen delegaatio Egyptiin. Tosin tarkoituksena oli lähettää sinne jopa yli 70 hengeen joukko, mutta muutama jäi pois syystä tai toisesta.

Mukana oli myös pääministerimme Sanna Marin (sd), joka toimi valtuuskunnan puheenjohtajana. Hän lensi muinaisten faaraoiden maahan Helsinki-Vantaalta Amsterdamiin ja sieltä edelleen Hollannin pääministerin virkakoneella Egyptiin sekä palasi jo tiistaina Suomeen Istanbulin kautta. 

Kaikkinensa ilmastoa kokoontuu pelastamaan lähes 40 000 ihmistä eri puolilta maailmaa. Toivottavasti he tekevät siellä hyviä päätöksiä, jotka turvaavat taloudellisen, ekologisen ja sosiaalisen kestävyyden nykyiselle ja tuleville sukupolville. Sekä perustavat päätöksensä todellisuudelle vieraiden kauhukuvitelmien sijasta tosiasioille. 

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Elokapinan jäsen paljasti
Maija Alander sanaili fanatismista täydellisen ymmärtämättömyyden antamalla varmuudella
Helsinkiin halutaan ideologista mainontaa

Elokapinan jäsen paljasti

Suomen merkittävin ekoterroristijärjestö Elokapina on viime päivinä terrorisoinut metsäteollisuutta. Ilmeisesti tästä syystä Maaseudun tulevaisuus on haastatellut järjestön edustajaa. Haastattelu on - miten sen nyt sanoisi - silmiä avaava. 

Jutussa avautunut elokapinallinen nimittäin kertoi näkemyksenään, että "syrjäisempien seutujen ja pienempien kaupunkien asukkailla on oikeus parempiin töihin, joissa he eivät joudu toimimaan omien arvojensa vastaisesti". Väitteessä on useita reaalimaailmalle vieraita kohtia. 

Ensinnäkin haastateltu näyttää kommenttinsa perusteella olettavan, että syrjäisimmillä seuduilla ja pienemmissä kaupungeissa on tarjolla metsäalaa parempia töitä. Tai että sellaisia syntyy halukkaille kuin itsestään, mikäli ihmiset vain jättävät nykyisen leipäpuunsa. 

Toiseksi hän oletti, että metsätalous on syrjäseutujen ja pienempien kaupunkien ihmisten arvojen vastaista toimintaa. Oliko hän kenties teettänyt tutkimuksen tai ainakin mielipidemittauksen näiden ihmisten arvoista? Vai mistä hän tiesi niiden sisällön?

Jos ja kun järjestön jäsenten käsitys maailman realiteetetista on edellä kuvatun kaltainen, ei liene ihme, että sen toimintakin on järjetöntä. 

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Maija Alander sanaili fanatismista täydellisen ymmärtämättömyyden antamalla varmuudella
Antifa kehotti tappamaan ja jakoi osoitteita sekä räjähteiden valmitusohjeita
Terroristijärjestö iski jälleen Helsingissä

Maija Alander sanaili fanatismista täydellisen ymmärtämättömyyden antamalla varmuudella

On totta, että välinpitämättömyys erilaisista asioista aiheuttaa ongelmia. Otetaan nyt vaikka teollisuuden alkuaikojen saasteet. Suomessakin vesistöt pilattiin paperiteollisuuden tuoman hyvinvoinnin takia niin näyttävästi, että aihe pääsi jopa Irwin Goodmanin esittämään lauluun Lievestuoreen Liisa. Siinähän todetaan naishenkilön suulla, että "tehdas haiskoon, leipää tuo se vain".

Tosiasia kuitenkin on, että hengitysilman ja vesistöjen pilaaminen oli epämiellyttävää myös tuolloisille poliitikoille, jotka painostivat puunjalostusteollisuuden pamput 1970-luvulta alkaen ohjaamaan tehtaiden jätevedet kulkemaan yksi toisensa jälkeen jätevedenpuhdistamojen kautta. Samalla myös savupiipuista tupruavia hajuhaittoja ryhdyttiin vähentämään. 

Vain hiukan aiemmin myös tavallisten ihmisten paskavesiä oli alettu puhdistaa, vaikka asiasta ei olekaan tehty sen suurempaa numeroa. Ei ainakaan teollisuuden syyllistämiseen verrattuna. 

Ympäristön vähitellen parantuneesta tilanteesta huolimatta aiheeseen liittyvä aktivismi teki vahvaa nousua saavuttaen aika ajoin fanatismin piirteitä. Suomessa - ja muuallakin - ympäristöaktivismi saavutti huippunsa vasta 1980-luvulla, jolloin poikkeukselliset - sääolot johtivat niin Keski-Euroopassa kuin Suomessakin metsissä näkyviin muutoksiin, joita väitettiin happosateiden aiheuttamiksi. Sitä ne eivät kuitenkaan olleet, koska metsissä näkyvät muutokset katosivat ilmojen palattua normaaleiksi. 

Tämän huippukohdan jälkeen ympäristöjärjestöt katosivat pitkälti julkisuudesta. Asiaan lienee vaikuttanut myös 1990-luvun lama, joka nosti politiikan keskiöön huolen akuutimpi huolia ihmisten toimeentulon jatkumisesta ja velkaantuneiden ahdingosta. 

Tätä historiallista taustaa vastaan on ollut mielenkiintoista huomata, että ilmaston lämpenemiseen liittyvät mallit ovat vähitellen nostaneet ympäristöliikkeet jälleen politiikan ehdottomaan keskiöön. Ja samalla äärevoittänyt niiden toimintaa aina fanatismiin saakka - ja samalla saanut valtamediassa lähes yhtä vahvan aseman kun aikanaan 1980-luvulla saivat ns. happosateet. 

Tästä antoi esimerkin toimittaja Maria Alander Helsingin sanomissa, joka kirjoitti positiiviseen sävyyn kulttuurihistoriallisen aarteen tuhoamisesta ympäristöfanatismin nimissä. Kotimaiseksi ihailun kohteeksi hänelle valikoitui erityisesti Elokapinan toiminta, joka pyrkii saamaan huomiota tavallisten ihmisten elämää mahdollisimman tehokkaasti hankaloittamalla - vaikka heidän vaatimansa asiat ovat olleet jo pitkään poliittisen päätöksenteon keskiössä ilmastotieteilijöiden ja päättäjien välisen vuorovaikutuksen seurauksena.

Tämä näyttäisikin olevan tyypillinen tilanne todellisuuden ja fanatismin välillä. Elokapinalla tuskin on minkäänlaista vaikutusta siihen, millä tavalla ilmastopolitiikka etenee länsimaissa, koska se on hypännyt jo liikkuvaan ja yleisen hyväksynnän saaneeseen - ja siten myös fanaatikkojen kannalta turvalliseen - junaan. 

Toki historiassa on olemassa esimerkkejä myös tilanteista, joissa liikkuvaan junaan hypännyt fanatismi on saanut vallan. Tästä hyvänä - mutta harvoin tältä kantilta katsottuna esimerkkinä - toimivat kansanvallan varjolla vallan ottanut Leninin bolshevikit, jotka pystyttivät oman 70 vuotta kestäneen hirmuvaltansa tilanteessa, jossa työläisten elinolot olivat nopeasti paranemassa ympäri maailmaa - näin myös Venäjällä, missä sosiaalidemokraatit olivat ottaneet vallan vain puoli vuotta ennen Leninin vallankaappausta. 

Tämä kaikki poliittiseen fanatismiin liittyvä on ilmeisesti tuntematonta - tai ainakin jäänyt ymmärtämättä - toimittaja Maija Alanderin mielessä. Niinpä hän antaa varauksettoman tukensa oman aikamme valtafanatismille sillä varmuudella, jonka vain täydellinen ymmärtämättömyys voi antaa.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:  

Vasemmistolainen sanaili vasemmistosta
Suvaitsematonta fanatismia
Fanatismi on vaarallista