SDP vaaransi Suomen turvallisuuden
Mitä sitten, jos Risto Rytin tilalla olisi ollut Sanna Marin tai Petteri Orpo?
Sanna Marinin näkemyksestä
Niin kauan kuin yhteiskunnassa on todellinen sananvapaus, se ei voi olla läpeensä mätä. Sen sijaan jokaisesta läpeensä mädästä yhteiskunnasta puuttuu todellinen sananvapaus
Helsingin sanomat julkaisi jutun, jonka mukaan Espanjan pääministeri Pedro Sánchez on suositellut Suomelle maahanmuuton lisäämistä. Näin siksi, että Espanjan talous on lähtenyt – BKT:n perusteella – nopeaan 2,9 prosentin kasvuun samalla kun muualla syntyneiden osuus sen 50-miljoonaisesta väestöstä on kasvanut peräti kymmeneen miljoonaan. Siten Espanjan BKT ei ole juurikaan kasvanut henkeä kohti laskettuna.
Näin siitä huolimatta, että Espanjaan asettuneet maahanmuuttajat ovat pääosin espanjankielisiä ja kristittyjä, mikä on helpottanut oleellisesti heidän integroitumistaan yhteiskuntaan. Tosin heidänkin osaltaan ongelmia muodostaa asuntojen tarve, mikä nosti viime vuonna – yhdessä turismiin liittyvän käytön kanssa – niiden hintoja peräti 12,9 prosentilla.
Espanjalaisten talouskasvua on lisännyt myös koronapandemian aikana sille EU:n elpymisvälineestä suunnattu tuki, jota meillä suomalaisillakin on ollut ilo maksaa samalla kun oma taloutemme on sakannut. Lisäksi HS:n jutussa jäi mainitsematta, että Espanjan viennin ja tuonnin välinen negatiivinen ero on kasvamaan päin, mikä tuskin lupaa hyvää tuleville vuosille.
* * *
Edellä kirjoittamani perusteella on selvää, ettei Sánchezin suositusta kannata ottaa kovin vakavasti täällä Pohjantähden alla. Pikemminkin päinvastoin, sillä viime vuoden tilastot osoittavat vientimme lähteneen kasvuun, joka jatkuessaan auttaa vetämään myös maamme julkisen sektorin siitä suosta, johon se ajettiin viimeistään Sanna Marinin (sd) kaudella.
Toki tasapainon saavuttaminen edellyttää viennin kasvun lisäksi myös valtion budjetin supistamista esimerkiksi – Sánchezin hehkuttaman – maahanmuuton kulujen osalta. Mutta se ei yksin riitä, vaan myös kaikkia muita Suomen julkisia palveluita on supistettava seuraavissa hallitusneuvotteluissa sillä ajatuksella, että niiden mitoitus olisi linjassa taloutemme kantokyvyn kanssa.
Tässä yhteydessä on oleellista huomata, että kotimainen talouskasvu on käytännössä rahan kierrättämistä suomalaisten kesken, kun taas vienti on suomalaisessa yhteiskunnassa pyörivän varallisuuden lisäämistä – ja tuonti puolestaan sen vähentämistä.
Siksi Espanjan tilanne ei BKT:n kasvusta huolimatta ole pidemmällä aikavälillä kovin auvoinen. Sen sijaan Suomessa viennin kasvu tarjoaa mahdollisuuden parempaan tulevaisuuteen – edellyttäen, että aiemmin aiheutetut julkisten palveluiden ylimitoitusongelmat saadaan ratkaistuksi.
Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Suattaapi olla, vuan suattaapa olla olemattakin
Afrikasta Albaniaan ja chileläisistä jengiväkivaltaan
Mistä EU:n komission ehdottamassa elpymisrahastossa on kyse?
Finanssipolitiikkaa valvova Valtiotalouden tarkastusvirasto (VTV) on Yleisradion mukaan kirjoittanut raportin, jonka mukaan budjettirahaa kulutettiin Suomessa joka koronavuonna keskimäärin 10 miljardia enemmän kuin hallitus oli ennen pandemian puhkeamista suunnitellut. Tämä ei kuitenkaan ollut vielä varsinainen ongelma.
Sellainen nimittäin syntyi vasta siitä, että koronan aiheuttamien poikkeusten varjolla kasvatettiin myös pysyviä kriisiin liittymättömiä menoja tavalla, joka heikentää julkisen talouden tasapainoa vielä tänäkin päivänä. Tämä johtui siitä, ettei tuolloinen pääministeri Sanna Marin (sd) hallitus eikä sen valtiovarainministeri Annika Saarikko (kepu) ymmärtäneet, osanneet tai tahtoneet pitäytyä pelkästään koronan aiheuttamissa tai edes väliaikaisissa kustannuksissa, vaan ryhtyivät tilaisuuden saatuaan ajamaan omia poliittisia agendojaan kustannuksista piittaamatta.
Niinpä he – sen sijaan, että olisivat ohjanneet ministereitä jonkinlaiseen kohtuullisuuteen – näyttivät muillekin ministereille huonoa esimerkkiä sulle-mulle tuhlauksesta. Ja sen seurauksena Marinin hallitus ohjasi vuonna 2020 noin 30 prosenttia ja vuonna 2021 peräti hulppeat 61 prosenttia kaikista menonlisäyksistä koronaan liittymättömiin tarkoituksiin.
Nämä menolisäykset kohdistuivat erityisesti kuntatalouden tukemiseen ja valtionhallinnon toimintamenoihin jättäen ne pysyvästi aiempaa korkeammalle tasolle. Ja periytyivät sitten aikanaan Petteri Orpon (kok) hallituksen riesaksi.
* * *
Kuten hyvin tiedämme, ei Orpon hallitus ole onnistunut vieläkään korjaamaan Marinin hallituksen aiheuttamaa valtiontalouden alijäämää. Sen sijaan Suomea uhkaa ensi vuoden aikana joutuminen komission alijäämämenettelyyn eli holhoukseen.
VTV:n raportin sekä viimeisen kahden vuoden aikana toteutuneen hallituspolitiikan perusteella näyttääkin siltä, että Sanna Marinin hallitus oli kriisitilanteen omiin intresseihinsä valjastanut holtiton, populistinen ja vastuuton kabinetti, jonka toiminta aiheutti pitkäaikaista kärsimystä meille suomalaisille. Petteri Orpon hallitus näyttää puolestaan olevan lammasmainen ja pelokas konklaavi, jolla ei riitä rohkeutta leikata julkisia menoja riittävästi – ilmeisesti oman kansansuosionsa menettämisen pelossa.
* * *
Mitähän tähän sitten sanoisi. Ehkäpä sen, että jos kumpi tahansa noista hallituksista olisi ollut – Risto Rytin hallituksen sijaan - vallassa talvisodan aikana, olisin minä syntynyt Leningradin oblastin läntisessä osassa. Tai kenties jopa Siperiassa.
Positiiviisena huomiona todettakoon lopuksi kuitenkin se, että Yleisradio julkaisi uutisensa VTV:n raportista salaamatta Marinin hallituksen toimien kelvottomuutta. Toki saattaa olla, että se tapahtui viimeaikaisten BBC-uutisten säikäyttämänä, mutta tapahtui kuitenkin. Kiitos siitä.
Päivän aiempi merkintä:
Tekoäly on huomioitava suomalaisessa maahanmuuttopolitiikassa
Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Ministeri Riikka Purra linjasi Suomen taloudellisen hyvinvoinnin edellytyksiä
Suomen populistinen tulevaisuus
Talouden tila ja itsenäisyys
Yritysten verottaminen on OECD:n mukaan talouskasvulle haitallisinta verotusta. Vasta sen jälkeen tulevat palkkojen, omaisuuden ja perintöjen, kulutuksen ja kiinteistöjen verottaminen.
Tästä syystä yrityksiä rasittavaa - eli yritysten tuloksesta maksettavaa - yhteisöveroa on Suomessa lievennetty viimeisten 20 vuoden aikana ja se on tällä hetkellä 20 prosentin tasolla oltuaan pahimmillaan vuosina 2000-2004 jopa 29 prosentissa. Vaihtoehtona voisi olla Viron tapaan yritysten verottaminen vasta sen jälkeen, kun ne realisoivat voittonsa osinkoina.
Viron mallissa etuna on se, että yritysten tulos on kokonaisuudessaan käytettävissä investointeihin kun Suomessa julkinen sektori leikkaa siitä ensin edellä mainitun 20 prosenttia. Siksi ei ole ihme, että Elinkeinoelämän tutkimuslaitos Etla on ehdottanut yhteisöveron laskemista 15 prosenttiin talouskasvun kiihdyttämiseksi, jotta yritysten investoinneille olisi nykyistä paremmat edellytykset.
Etlan mukaan tämä toimenpide vauhdittaisi talouskasvua ilman kustannuksia julkiselle taloudelle, koska yritykset ja palkansaajat hyötyvät veronalennuksesta niin paljon, että veronalennus maksaisi itsensä ajan myötä takaisin. Eli kasvattaisi julkisen sektorin muita tuloja, joita tuottaisivat järjestön johtajan Aki Kangasharjun mukaan työllisyyden paraneminen sekä ansiotason, kulutuksen ja muun toimeliaisuuden kasvu, joista kaikista seuraa verotettavia tuloja.
Ongelmana olisi lähinnä se, että näiden verotulojen kasvu tapahtuu viiveellä. Sen paikkaamiseksi Etla ehdotti valtion omaisuuden myymistä - jos ja kun ei haluta ottaa lisää velkaa.
Tämän se teki ilmeisesti siksi, että valtio on muutenkin velkaantumassa huimaa vauhtia pitkälti Sanna Marinin (sd) hallituksen kehittelemän äärimmäisen kalliin hyvinvointihimmelin ja nykyisen Petteri Orpon (kok) hallituksen yltiövarovaisten menoleikkausten seurauksena.
Omalta osaltani kannatan yhteisöveron laskemista, mutta saa nähdä, tarttuuko Orpon hallitus Etlan ehdotukseen. Ja jos tarttuu, niin minkälaisen huudon se aiheuttaa verotusta rakastavissa oppositiossa ja ammattiyhdistysliikkeessä.
Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Ihme on tapahtunut
Lisää yhteisvelkaa ja veroja Euroopan Unionin käytettäväksi?
Ruotsalainen veroale ja argentiinalainen inflaatio
Keskusta vaihtoi puheenjohtajansa ja siirtyi jälleen miehiseen valtaan. Uusi johtotähti, Antti Kaikkonen on aiemminkin toiminut johtotehtävissä, sillä toimiessaan Nuorisosäätiön hallituksen puheenjohtajana hän korruptoitui jakaen vaalitukirahaa itselleen kunta-, eduskunta- ja europarlamenttivaaleissa.
Sen seurauksena Helsingin käräjäoikeus tuomitsi Kaikkosen viiden kuukauden ehdolliseen vankeusrangaistukseen luottamusaseman väärinkäytöstä. Ja nyt hän siis pyrkii perinteikkään eduskuntapuolueen puheenjohtajana saamaan kansan luottamuksen johtaakseen koko Suomea.
Tässä tehtävässä häneltä odotetaan tupailloissa ennen kaikkea Maalaisliiton perillisen nostamista jälleen suurten puolueiden joukkoon. Tehtävä on kuitenkin vaikea, sillä viime vuosien aikana Keskustan kannalta turhan monet syvän maaseudun miehet ovat tykästyneet Perussuomalaisiin ja osa kuvittelee edelleen, että poliittisella vasemmistolla olisi syrjäkulmille jotain annettavaa.
Toivoa Kaikkoselle ja hänen puolueelleen antaa kuitenkin se, että eurovaaleissa maalaiset vetivät tukensa pois perussuomalaisilta ehdokkailta ja jäivät vaali-iltana nukkumaan. Siksi Kaikkosen suuri kysymys kuuluukin, että olisivatko he valmiita palaamaan jälleen Keskustan äänestäjiksi.
Puolueen tilannetta kuvaa kuitenkin parhaiten luonnehdinta, jonka mukaan sillä ei ole oikein minkäänlaista linjaa. Lisäksi maine tahraantui Marinin (sd) hallituksessa, mutta toisaalta nykyisenkään hallituksen politiikka ei oikein jaksa innostaa.
Tämän lausui sanoiksi eräs keskustalainen nuori, jonka mukaan "Keskusta tuntuu olevan tällä hetkellä sekä hallituksen että opposition apupuolueena. Keskustan pitäisi kasvattaa selkärankaa ja olla oma-aloitteisempi. On uskallettava sanoa, että nämä ovat meidän asioitamme ja tällä lailla saa meidän tukemme hallituksen esityksille."
Niin tai näin. Heti ensimmäisissä puheenvuoroissaan Kaikkonen on ilmaissut suhtautuvansa edeltäjäänsä suopeammin yhteistyöhön Perussuomalaisten kanssa. Mitä tämä tarkoittaa käytännössä, jää nähtäväksi.
Selvää on kuitenkin, että Marinin hallituksen muistojen ja Orpon hallituksen toimien ollessa edelleen äänestäjien mielissä, on Kaikkosen oltava kieli keskellä suuta linjatessaan puolueensa politiikkaa. Seuraavat vuodet osoittavat, onnistuuko hän tässä eli löytämään keskustalle oman poliittisen linjan - tai luomaan sen nahan uudelleen - saamaan sille kannatusta sekä viemään puolueensa osaksi vuoden 2027 vaalien jälkeistä hallitusta.
Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Vakaa kallio ja turvallinen tila paljastivat sekä tietämättömyyden että tietoisen valinnan
Minkä peluri luonteelleen voi?
Katoaako hyödyllinen idiootti politiikastamme?
Eduskunta hyväksyi eilen hallituksen esityksen uusiksi lakkoilemisen pelisäännöiksi. Sen seurauksena poliittisten työnseisausten enimmäiskestoa rajoitetaan siten, etteivät ne voi kestää pidempään kuin 24 tuntia ja muiden poliittisten työtaistelutoimenpiteiden - kuten ylityökieltojen - kestoksi määrättiin enintään kaksi viikkoa. Tavallisiin eli omaa työnantajaa vastaan suunnattuihin työtaisteluihin muutos ei vaikuta.
Olen hyvin iloinen tästä päätöksestä, sillä harva asia on maamme lainsäädännössä ollut niin typerä ja vahingollinen kuin ammattiliittojen oikeus kampittaa demokraattista päätöksentekoa tuottamalla kiusaa sivullisille - eli yrityksille ja niiden asiakkaille. Esimerkkeinä tästä ovat olleet toistuvat vientiteollisuuden toimintaa kampittavat satamien sulkemiset ja tavallisten työntekijöiden arkea vaikeuttavat julkisen liikenteen lakot.
Toivoa sopii, että nyt tehty päätös tulee voimaan mahdollisimman pikaisesti - kuten ministeri Arto Satonen (kok) lupasi - ja ettei se johda jonkinlaiseen revanssihenkeen syksyn tuloneuvotteluissa. Suomen tilannehan on edelleen vakava, koska talouskasvu on ollut pysähdyksissä jo vuodesta 2008 alkaen - eli peräti 16 vuotta.
Sen seurauksena suomalaisen hyvinvointivaltion rahoituspohja on pettänyt viimeistään Sanna Marinin hallituskaudella. Ja siksi juuri nyt on suorastaan polttava tarve kasvun uudelleenkäynnistämiseksi sekä julkisten menojen tasapainottamiseksi.
* * *
Yle julkaisi tänä aamuna uuden puoluekannatusmittauksen. Sen mukaan talouskasvua palvelevia poliittisia muutoksia ärhäkästi vastustanut SDP on nostanut kannatuksensa peräti 24,5 prosenttiin. Ja samalla valtiovarainministeripuolue Perussuomalaiset on menettänyt kannatuksestaan aimo siivun.
Tämä on Suomen tulevaisuuden kannalta ikävä uutinen, sillä vaikka SDP:n kannatuslisäys onkin tullut enimmäkseen muilta vasemmistopuolueilta - joiden yhteenlaskettu kannatus putosi 1,3 prosenttiyksiköllä - osoittaa se kuitenkin, että sisällöllisesti tyhjän ja kansakuntaa repivän retoriikan ärhäkkä esittäminen näyttää vielä 2020-luvullakin vetoavan osaan suomalaisista äänestäjistä.
Ikävää on myös se, että vaikka valtiovarainministeriötä vastuullisesti hoitaneen Riikka Purran (ps) johtaman puolueen kannatuslaskuun on osoitettavasti selkeitä - ja ohimeneviä - syitä (yksi ja kaksi), osoittaa se kuitenkin, etteivät suomalaiset äänestäjät osaa vielä tänä päivänäkään arvostaa poliittisesta pyrkyryydestä ja kansan suosion kosiskelusta riippumatonta asioiden hoitamista. Siis sellaisesta jakopolitiikasta pidättäytymistä, jota Sanna Marinin hallitus harjoitti vielä koronapandemian jälkeenkin.
Kaikeksi onneksi seuraaviin eduskuntavaaleihin on vielä noin kolme vuotta. Ja Petteri Orpon hallituksen kansantaloutemme nousu-uralle tähtäävien päätösten vaikutuksille on siten vielä kohtuullisesti aikaa. Tämä toki edellyttäen, ettei hallitus sorru gallupdemokratiaan, jossa puoluekannatusten vaihtelut näkyvät päätöksenteossa siten, että tarpeelliset - mutta medioiden ja kansan parissa epäsuositut - päätökset jäävät tekemättä.
Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
SDP:n teki epäuskottavan esityksen
Valtamedia harhautti "unohtamalla" tärkeimmän
Asioiden tärkeysjärjestyksestä
Suomen hallitus teki sen, mitä siltä odotettiin. Eli laati ohjelman, jonka seurauksena Suomen valtion tulojen ja menojen välinen ero supistuu noin kolmella miljardilla eli kolmella tuhannella miljoonalla eurolla.
Petteri Orpon (kok), Riikka Purran (ps) ja kumppaneiden listaa voidaan toki moittia - mihin oppositiopuolueet ovat jo ryhtyneetkin - mutta tosiasia on, että sen tekemättä jättäminen olisi ollut lähes valtiopetos. Ja johtanut Suomen tulevina vuosina entistä suurempiin taloudellisiin vaikeuksiin ellei suorastaan Euroopan Unionin tarkkailuluokalle.
Hallituksen säästölinjaukset ovat kuitenkin ehdottomasti tasapainoisia ja oikeansuuntaisia, vaikka olisinkin itse suunnannut joitakin säästötoimia toisin. Erityisesti ihmettelen niin sanottujen yleishyödyllisten yhteisöjen verollepanon jättämistä kokonaan paketin ulkopuolelle, sillä ainakin puolueiden tukisäätiöt ja työmarkkinajärjestöt olisi ollut syytä ottaa mukaan talkoisiin.
Samoin olisi ollut järkevää suunnata paketti enemmän julkisen sektorin supistamiseen kuin nyt nähtiin. Tässä yhteydessä olisi ollut hyvä luopua kokonaan myös hoitotakuun määräämistä vasteajoista, koska se on johtanut hyvinvointialueella henkilöstön rekrytointivaikeuksiin ja sen paikkaamiseen moninkertaisesti kalliimpia - ja asialla keinottelevia - keikkalääkäreitä palkkaamalla. Sama koskee myös hoitajamitoituksia.
Nämä ovat kuitenkin pieniä asioita, eikä niistä sen enempää. Oleellista ja kiitoksen arvoista eilisessä päivässä on joka tapauksessa se, että hallitus sai sovituksi vähintäänkin kohtuullisen kokonaispaketin.
Tulevaisuuden kannalta sen tärkein osa on kasvupaketti, joka sisältää tukea investoinneille sekä rahoitusta vihreän siirtymän edellyttämän infrastruktuurin rakentamiselle ja taloutta tukevalle soveltavalle tutkimukselle/tuotekehitykselle. Jostain syystä tämä - siis tulevaisuuden kannalta koko eilisen paketin tärkein asia - näyttää unohtuneen Suomen suurimpien medioiden toimituskunnilta ainakin otsikkotasolla. Enkä usko, että se on sattumaa, vaan poliittinen kannanotto.
Nähtäväksi jää, onko Orpon kabinetin paketilla toivottu vaikutus Suomen talouteen. Tätä on syytä toivoa - myös rakkikoiran lailla räksyttävässä oppositiossa ja sitä tukevassa valtamediassa. Näin siksi, ettei vaihtoehtona suinkaan ole marinilainen holtiton jakopolitiikka, vaan ulkopuolelta eli EU:sta tuleva Suomen julkisen talouden kuriin paneva pakkovalta.
Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Ottaako 7 000 euron palkka vai konkurssiriski?
Veronika Honkasalon harhautus meni metsään
Nuoret ja naiset haluavat Kreikan tielle