Tieteellistä tietoa wokelluksesta
keskiviikko 13. toukokuuta 2026
Arvoliberaali vasemmisto ja palestiinalaiset
Tieteellistä tietoa wokelluksesta
sunnuntai 29. maaliskuuta 2026
Jauhaako suomalainen elinkeinoelämä paskaa?
Yle levitti disinformaatiota hallitusta vastaan
Riikka Purra vilautti
Ministeri Riikka Purra linjasi Suomen taloudellisen hyvinvoinnin edellytyksiä
keskiviikko 18. maaliskuuta 2026
Hallituksen yhdenvertaisuusohjelma on yliopistolehtori Anna Rastaan mukaan epäonnistunut
Kansalaisuuskoe
Musta germaanityttö ja Afrikan tähti
Anna Rastas Stalinin jalanjäljillä
tiistai 24. helmikuuta 2026
Peruskoulu 2045 – sanahelinää vai perustaitoja?
Nämä ovat tärkeitä asioita, mutta kiinnitin huomiota Orpon johtaman nykyisen hallituksen opetusministeriön linjauksiin siitä, minkälainen peruskoulun pitäisi olla vuonna 2045. Niitä kommentoi Orpon puoluetoveri Juhana Vartiainen, jonka mukaan vision voisi tiivistää kahteen virkkeeseen: "kylläpä me tässä neuvottelukunnassa olemme hyviä ihmisiä ja tietoisia planetaarisista ongelmista, jotka johtuvat liiasta yksilökeskeisyydestä. Tehtävämme on kasvattaa lapsista samanlaisia kuin me".
Asiasta kertoneen Verkkouutisten mukaan visiossa linjataan, että koulun tehtävä ei ole ainoastaan valmistaa nuoria tulevaisuuden muutoksiin, vaan valmistaa elämää varten ja antaa kyvykkyyttä muuttaa maailmaa. Vartiaisen mukaan visiossa taas "on yllättävän vähän pohdintaa siitä, miten kasvaa vahvoja, itsekuriin ja oman elämän hallintaan kykeneviä kriittisiä ja itsekriittisiä ihmisiä".
Myös Tere Sammallahti (kok) on ottanut asiaan kantaa. Hänen mukaansa "OKM:n ja OPH:n visioraportti näyttää olevan lisää juuri sitä, minkä takia koulutus on kriisissä: keskiössä ei ole oppiminen, vaan peruskoulun toiminta halutaan laajentaa konsulttitoiminnaksi kaikille elämänalueille samalla, kun valitetaan resurssipulaa".
Luettuani näiden kahden poliitikon kritiikin päätin vielä katsoa mitä raportissa itsessään sanotaan. En tietenkään aamukiireessä ehtinyt lukea sitä läpi, mutta oli kieltämättä ajatuksia herättävää huomata, että jo tiivistelmätekstissä todetaan vision rakentuvan "kolmelle toisiaan täydentävälle kokonaisuudelle: merkityksellinen elämä, elämä yhdessä ja elämä maapallolla. Keskeisiä teemoja ovat koulun kasvava yhteisöllinen rooli, oppimisen ja hyvinvoinnin vahva
yhteys, teknologian eettinen ja inhimillinen käyttö, tulevaisuususkon ja demokratian
vahvistaminen sekä ekologinen kestävyys."
Vaikuttaa siis aivan siltä, että Vartiaisen ja Sammallahden kritiikki on oikeansuuntaista. Ja siksi on syytä kysyä pääministeriltä, että onko tämä – hänen nykyisen hallituksensa muotisanahelinäksi paljastunut linjaus – sellainen, jonka pohjalta Kokoomus haluaa "parantaa koulutusjärjestelmää" myös ensi hallituskaudella?
Asia ei ole yhdentekevä, sillä suomalainen koulu on kriisissä, jonka hätkähdyttävin piirre on – kuten Helsingin sanomien nimettömässä mielipidekirjoituksessa pari päivää sitten kerrottiin – se, että tutkintoon valmentavaan "koulutukseen tulee lapsia armovitosilla, ja mikä vielä hirveämpää, armokaseilla. Meillä tuvassa on suomalaisen peruskoulun tai aikuisten perusopetuksen läpäisseitä nuoria, jotka eivät osaa kirjoittaa edes yksittäisiä kokonaisia lauseita ja jotka eivät ymmärrä normaalia arkitekstiä. Osa ei ymmärrä suomea eikä pysty juuri kommunikoimaan muuten kuin vastaamalla kyllä tai ei. Silti päättötodistuksessa reaaliaineista löytyy hyviä arvosanoja."
On selvää, ettei tämä asia korjaudu vision mainitsemalla sanahelinällä, vaan jämäkällä opetuksella ja oppimisen edellyttämisellä. Toisin sanoen raa´alla opetuksen ja oppimisen perustyöllä eli paluulla siihen koulumalliin, joka aikanaan teki Suomesta maailmalla ihaillun opetuksen – ja oppimisen (sic!) – suurvallan.
Tämä on erityisen tärkeää, sillä pienentyvien ikäluokkien Suomi voi pärjätä maailmalla vain ahkeruudella ja osaamisella. Eikä kummastakaan ole pelastajaksi, elleivät työelämän perusasiat – luku- ja kirjoitustaito, matemaattis-looginen ymmärrys sekä äidinkielen ja englannin osaaminen – ole hallussa.
Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Valehtelemisella on synkät seuraukset
Laitavasemmisto ja Keskusta haluaisivat Suomesta koko maailman ilmaisen koulutuskeskuksen
Koulu on oppimista varten
keskiviikko 1. lokakuuta 2025
Mika Meranon kritiikki ja Suomen Akatemian velvollisuus
Perussuomalaisten helsinkiläinen varavaltuutettu Mika Merano julkisti eilen pamfletin, jossa arvioidaan suomalaisen – lähinnä Suomen Akatemian – tiedepolitiikkaa. Sen perimmäinen sanoma on, että lähinnä, mutta ei pelkästään, humanististen tieteiden julkiseen rahoitukseen on sekoittunut wokeltavaa politiikkaa, minkä seurauksena rahoitettavaksi on päätynyt kelvottomia hankkeita.
Koska pamfletti herätti jo etukäteen keskustelua, jonka seurauksena Suomen Akatemia lähetti jopa jonkinlaisen varoituskirjeen tutkijoille, ajattelin nostaa tässä esille Meranon oman pääviestin suomalaiselle tiedeyhteisölle. Minun ymmärtääkseni se kuuluu näin: tiede on erittäin tärkeää ja siksi tutkijoiden tulisi ottaa vastuu omien tieteenalojensa uskottavuudesta vaatimalla poliittisesti värittyneiden agendatutkimusten poistamista julkisen rahoituksen piiristä.
Lisäksi Merano vaati, että tutkimusrahoituksen viime kädessä veroistaan kustantavalla tavallisella kansalla tulee olla mahdollisuus ymmärtää, mitä heidän rahoillaan on tehty ja saavutettu. Ja siksi jokaisen rahoitetun hankkeen tuloksista ja merkityksestä tulisi saattaa julkisesti nähtäväksi kansantajuinen raportti.
* * *
Nähtäväksi jää, onko Meranon pamfletilla vaikutusta Suomen Akatemian toimintaan. Omalta osaltani totean, että hänen ulostulonsa on hyvin perusteltu ja sellaisena sen soisi tulevan huomioiduksi suomalaisessa tiedepolitiikassa.
Siksi pamfletissa listatuksi tulleiden – kelvottomiksi väitettyjen – hankkeiden vetäjillä ja rahoituspäätökset tehneellä Suomen Akatemialla on suorastaan velvollisuus tulla puolustamaan tekemisiään. Siis kertomaan miksi rahoitetut hankkeet olivat tärkeitä suomalaiselle ja kansainväliselle tiedeyhteisölle, minkälaista tieteellistä tietoa niillä haluttiin saavuttaa ja miten niiden löydöksiä oli tarkoitus hyödyntää. Tai vaihtoehtoisesti tunnustaa, että Meranon kritiikki oli aiheellista.
Ihan lopuksi totean, että olen johtanut Suomen Akatemian rahoittamia projekteja, joten tiedän, että ainakin minua rahoittaneet toimikunnat ovat aina vaatineet tuomaan esille edellä mainitsemani asiat sekä tutkimussuunnitelmaan että myös hankkeen loppuraporttiin. Siten tämän tehtävän, eli näiden asioiden viestiminen kansantajuisella kielellä, ei pitäisi olla kenellekään tutkijalle – tai edes Suomen Akatemian toimihenkilöille – kovin vaativa tehtävä.
Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Tutkijatohtori Daria Krivonos, kansanedustaja Wille Rydman ja Suomen Akatemian tehtävä
Tieteestä ja sen tarpeellisuudesta
Suomen Akatemian roolista tieteen rahoittajana
maanantai 24. maaliskuuta 2025
Seksuaalirikollisten aateli löytyy pohjoismaista!
tiistai 5. marraskuuta 2024
Seksi ei jakaudu tasaisesti - eikä siitä seuraa lapsia
Paljaalla paneminen herätti huumorintajuttomat väärinymmärtäjät
Aggressiivisilla uroilla on pienempi pippeli
Miksi nainen pettää miestään?
keskiviikko 11. syyskuuta 2024
Lisää yhteisvelkaa ja veroja Euroopan Unionin käytettäväksi?
keskiviikko 28. elokuuta 2024
Ruotsalaiset rikolliskasvattamot ja Lassilan ampuminen
lauantai 17. helmikuuta 2024
Pelko ajoi Josifinsa lukeneen Putinin murhaamaan Aleksei Navalnyin
Venäläinen paperitiikeri ja Kiinan keisari
Uhmaikäisiä ja kiinanpalatsikoiria
Kiina osoittaa Putinin Venäjälle paikan
perjantai 14. huhtikuuta 2023
Tiedelehti ohjeisti rotujen huomioimisesta
tiistai 30. elokuuta 2022
Maahanmuuttajien priorisointi sortui sosiaalisen median tarkkaavaisuuteen
tiistai 9. elokuuta 2022
Tunnustus Ville Niinistölle
Most useless organisations of our time
Kiihkofeministinen vasemmistopuolue
Ville Niinistö ei vain ymmärrä
