Oras Tynkkynen ehdotti Irlannin mallin mukaista perustuloa

Lienee erinomaisesti tunnettua, että Suomen julkinen talous on velkaantumassa hyvin nopeasti. Vihreiden eduskuntaryhmän puheenjohtajalta Oras Tynkkyseltä on nyt tullut ehdotus, miten julkisiin menoihin merkittävästi vaikuttavaa työttömyysturvaa tulisi muuttaa. 

Hän nimittäin ehdotti maahamme perustulokokeilua perustellen sitä Irlannista saaduilla kokemuksilla. Siellä sellaista kokeiltiin 2 000 taiteilijalle, jotka saivat 1 300 euroa kuukaudessa ilman erillisiä ehtoja. 

Tämä tuli maksamaan saarivaltiolle 35 miljoonaa euroa vuodessa, josta kassaan kuitenkin palautui suuri osa taiteilijoiden lisääntyneen aktiivisuuden seurauksena. Näin ollen nettokustannus jäi 20 miljoonaan euroon. Siis noin 15 000 euroon per taiteilija. Lisäbonuksena irlantilaiset saivat aineettomia hyötyjä.

* * *

Suomessa on viimeisimmän tiedon mukaan noin noin 176 000 työtöntä. Jos näille kaikille nyt annettaisiin samanlainen etu kuin kokeiluun osallistuneille irlantilaisille taiteilijoille, tulisi kustannus yksinkertaisen kertolaskun perusteella olemaan noin 2,7 miljardia euroa. 

Tätä summaa voidaan verrata työttömyydestä valtiolle nykyisin aiheutuviin kustannuksiin, joissa ei huomioida ansiosidonnaista työttömyysturvaa. Se on noin 1,9 miljardia euroa, joten Irlannin malli lisäisi työttömyydestä veronmaksajille aiheutuneita kuluja noin 40 prosentilla.

* * *

Toki voitaisiin ajatella, että tuen taso jätettäisiin pienemmäksi kuin irlantislaistaiteilijoilla. Tällöin taloudellisesti neutraalin tuen tasoksi tulisi noin 750 euroa kuukaudessa. Tämä on varsin vähän, mutta toisaalta melko pienikin ansiotulo sen päälle riittäisi nostamaan ihmisten tulotason kohtuulliseksi. 

Tästä pääsemme sitten siihen kysymykseen, että miten määritettäisiin kuka on perustulon piirissä. Omalta osaltani olen aina ajatellut, että perustuloksi pitäisi tulkita vain sellainen tuki, joka koskisi kaikkia ihmisiä. Tällöin kustannus olisi tietenkin jotain aivan muuta kuin edellä olevat laskelmat antavat ymmärtää. 

Tämän ongelman ratkaisemiseksi muistan joskus esitetyn, että perustulon voisi verottaa pois parempaa palkkaa saavilta. Eli kiristää veroruuvia nykyisestä – perustulon verran – silloin, kun tätä varten määritetty tuloraja on ylitetty. 

Nähtäväksi siis jää, eteneekö Tynkkysen ja muidenkin vihreiden lempilapsi suomalaiseen tukiverkostoon. Ja onko suomalaisilla veronmaksajilla halua rahoittaa sitä.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Mätä järjestelmä
Ansiosidonnainen työttömyysturva kuuluu kaikille sen maksajille
800 euron perustulo?

Terrorismi vetoaa suomalaisiin

Helsingin sanomien mukaan terrorismi vetoaa suomalaisiin. Erityisesti enintään 30-vuotiaisiin, yli 70-vuotiaisiin ja pääkaupunkiseudulla asuviin naisiin. Koulutustaustan perusteella tähän joukkoon kuuluvat muita useammin opiskelijat ja akateemisesti koulutetut.

Taustalla on tietenkin yksi kaikkien aikojen menestyksekkäimmistä terrori-iskuista, jossa Gazan kaistaleelta tulleet palestiinalaisterroristit surmasivat 1 139 ihmistä, joista 764 oli siviilejä ja 373 israelilaisiin turvallisuusjoukkoihin kuuluvia henkilöitä. Lisäksi Hamas otti noin 250 panttivankia ja valtava joukko naisia tuli brutaalisti raiskatuksi. 

Iskun jälkeen Israel lähetti armeijansa kitkemään Gazasta terroristeja, jotka piiloutuivat siviileiden joukkoon, mikä johti sotatoimien leviämiseen läpi koko alueen, siviileiden kärsimyksiin ja koko alueen infrastruktuurin tuhoutumiseen. Tämä kaikki esitettiin näyttävästi suomalaismedioissa, jolloin tuhon varsinainen syy jäi unholaan ja ihmisten mielissä päällimmäiseksi nousi medioissa esillä pidetty inhimillinen hätä. 

Ja lopputuloksena oli – kuten näemme aamun Helsingin sanomista – se, että peräti 48 prosenttia suomalaisista haluaisi tunnustaa Palestiinan valtion palkkioksi terrorismista. Siis valtion, jota ei ole edes olemassa.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Syntyykö rauha vai palataanko lähtötilanteeseen?
Finland’s Foreign Minister Explained Why the States That Have Recognized Palestine Are Well-Meaning Fools
Haluavatko palestiinalaisterroristit rauhan?

Miten tämä voi olla liian vaikeaa Timo Miettiselle ja Katariina Mustasillalle?

Eilen kuultiin yksi absurdeimmmista perusteluista sille, miksi Suomen pitäisi tunnustaa Palestiinan valtio juuri nyt. Sen lausui ääneen akatemiatutkija Timo Miettinen, jonka mukaan "jos oletetaan, että Yhdysvallat tai Israel asettaisi jonkinlaisia vastatoimia, niiden todennäköisyys pienenisi, kun huomio jakautuu laajemmalle rintamalle eikä vain yksittäiseen maahan... Puhtaasti turvallisuuspoliittisista syistä ajatellen se selkänojan laajuus on keskeinen argumentti, joka puoltaa tunnustamista nimenomaan tässä hetkessä."

Häntä säesti Ulkopoliittisen instituutin vanhempi tutkija Katariina Mustasilta. Hänen mukaansa "tässä aallossa Suomen mahdollinen negatiivinen näkyvyys voisi olla pienempää, koska se jakautuisi suuremmalle porukalle". 

Nämä kommentit unohtavat sen, että tosiasiassa ei ole olemassa sellaista Palestiinan valtiota, jonka voisi tunnustaa. Sen sijaan on niin sanotun palestiinalaishallinnon johtama Länsiranta sekä terroristijärjestö Hamasia tukevien ihmisten asuttama Gazan alue, jossa tosiasiallinen valta on Israelin armeijalla. 

* * *

Valtio on termi, jonka käytöstä on sovittu jo vuoden 1933 Montevideon sopimuksessa. Sen mukaan sellaisen tulee täyttää neljä kriteeriä. Niistä ensimmäinen on pysyvä väestö, toinen määritelty maa-alue, kolmas valtaa pitävä hallitus ja neljäs kyky solmia suhteita muihin valtioihin. 

Jokainen voi siis kysyä itseltään, että täyttääkö arabien Palestiina nämä kriteerit. Ja niin tehdessään havaita, että näin on selvästi vain ensimmäisen ja varauksella toisen kohdan osalta. Sen sijaan kolmas ja neljäs kohta eivät täyty edes hyvällä tahdolla. 

Niinpä Palestiinan tunnustaminen valtioksi ei olisi tosiasioiden tunnustamista vaan älyllisesti epärehellistä poliittista peliä ellei peräti moraaliposeerausta, jollaiseen yhdenkään sivistyneen valtion ei pitäisi osallistua. Ei edes siksi, että sellaista harjoittavat jotkin muut maat.

* * *

Tätä taustaa vastaan on ihmeteltävä Miettisen ja Mustasillan väitettä siitä, että Palestiinan valtion tunnustaminen myöhemmin johtaisi negatiivisiin seurauksiin. Todellisuudessa asia on päinvastoin, sillä Montevideon sopimuksen mukaiset kriteerit täyttävän – ja naapureidensa kanssa rajoistaan sopineen – valtion tunnustaminen tuskin aiheuttaisi edes silmäkulmien nostoa sen enempää Israelin kuin Yhdysvaltainkaan hallinnossa. 

Sen sijaan silloin kyse olisi tosiasioiden tunnustamisesta ja suhteiden luomisesta uuteen valtioon. Enkä siksi ymmärrä miten tämä voi olla liian vaikeaa tutkijastatuksella asiaa kommentoivien ihmisten ymmärrettäväksi.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Gazalaisten kärsimyksille on sekä ultimaattinen että proksimaattinen syy
Israel haluaa Gazaan uuden arabihallinnon
Palestiinan tunnustamiskysymys on myrkkyä Kokoomukselle

Suostuvatko palestiinalaiset Macronin pyyntöön?

Ylen mukaan suurin osa suomalaispuolueista haluaisi maamme tunnustavan Palestiinan valtion. Siis sellaisen valtakunnan, jota ei ole koskaan ollut - eikä ole etenkään tällä hetkellä. 

Muutoksen taustalla on Ranskan presidentin Emmanuel Macronin kommentti, jossa hän sanoi tarkasti ottaen, että "pysyäkseen uskollisena historialliselle sitoutumiselleen oikeudenmukaiseen ja kestävään rauhaan Lähi-idässä, olen päättänyt, että Ranska tunnustaa Palestiinan valtion... Meidän on myös taattava Hamasin aseistariisunta sekä turvattava ja jälleenrakennettava Gaza... Lopulta meidän on rakennettava Palestiinan valtio, varmistettava sen elinkelpoisuus ja huolehdittava siitä, että hyväksymällä aseistariisunnan ja tunnustamalla Israelin täysin, se edistää kaikkien turvallisuutta Lähi-idässä. Vaihtoehtoa ei ole."

Toisin sanoen Macron edellyttää tunnustamiselle asioita, joihin Palestiinan arabit - saati heidän ääriaineksensa eli Hamas - eivät ole suostuneet aiemmin, vaikka siihen olisi ollut useita tilaisuuksia. Sen sijaan, he ovat pelanneet uhkapeliä saadakseen juutalaiset ajetuksi kokonaan pois Pyhän maan alueelta. 

Nähtäväksi siis jää, suostuvatko he tunnustamaan juutalaisten oikeuden asua Palestiinan alueella nyt, kun sitä on pyytänyt presidentti Macron. Ja laskevatko palestiinalaiset terroristit - eli Hamas - aseensa samasta syystä. 

Anteeksi vain, mutta minulla on vahva epäilys, ettei näin tule käymään. Mutta katsotaan, sanoi tohtori, sillä Toivossa on hyvä elää, sanoi lapamato, kun Uskossa kuoli.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Pelihimo ja takapiru
Palestiinalaiset ovat kyvyttömiä oppimaan
Gazan kansanmurha

Ratkaisuehdotus IAU:n lakkoon

Ilmailualan Unioni IAU on jatkanut sitkeästi työtaisteluaan Finnairia vastaan. Kyse on raadollisesti ennen kaikkea rahasta, sillä työntekijöitä edustava IAU haluaa, että vuosina 2021 ja 2022 toteutumatta jääneet palkankorotukset huomioidaan tulevalla sopimuskaudella.

Finnairilla on kyllä sinänsä palkanmaksukykyä, sillä yhtiö tuotti viime vuonna 114,2 miljoonaa euroa 3 048 miljoonan euron liikevaihdolla. Tosin yhtiön tämän vuoden ensimmäinen neljännes oli pettymys, mikä selittyy suurelta osin työntekijöiden lakkoilusta. 

Päivän uutiset kertoivat, ettei IAU ole hyväksynyt työnantajan uusinta ehdotusta riidan ratkaisuksi. Ja siksi hyvät neuvot ovat kalliita, jota valtion lentoyhtiön tulevaisuus ei kaatuisi nyt käynnissä olevaan riitaan. 

Tämän takia ehdotan, että ratkaisua haettaisiin siitä, mikä toteutui jo vuosina 2021 ja 2022, eli palkkojen sitomisesta yhtiön liiketulokseen. Toisin sanoen pidetään palkkataso nykyisellään, mutta tehdään työntekijöille bonusohjelma, jossa näiden lopullinen vuosipalkka toteutetaan muhkeina bonuksina, mikäli yhtiö tuottaa voittoa - mutta jos on ongelmia, jäävät myös työntekijöiden bonukset saamatta. 

Tällaisella ratkaisulla olisi sekin hyvä puoli, että se todennäköisesti parantaisi työntekijöiden työmotivaatiota ja sitä kautta turvaisi jatkossa - lentoyhtiöksi pienen - Finnairin säilymistä itsenäisenä pitkälle tulevaisuuteen. Näin toimien voittajia olisivat sekä yhtiön omistajat, työntekijät että koko suomalainen yhteiskunta. 

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Vasemmiston poliittinen propaganda on tehonnut
Asiallinen työtaistelu
Teollisuuden työtaistelut alkoivat - mutta toivottavasti ne myös loppuvat nopeasti

Esimerkki on annettu, mutta seuraako Suomi?

Suomen valtion sunnitellusta budjetista vuodelle 2025 on velkarahaa yli neljätoista prosenttia. Eli joka seitsemäs valtion käyttämä euro on otettu velaksi ja maksettava ennemmin tai myöhemmin takaisin.

Samaan aikaan suomalaisten työntekijöiden tuloista verotetaan reilusti yli 40 prosenttia. Ja sen ihmisten työntekemisen motivaatiota vähentävä progressio on niin korkea, että marginaalivero ylittää 50 prosentin rajan - jolloin työntekijälle jää alle puolet lisätulosta - 58 000 euron vuosituloista ja jo 19 000 euron ansiotasolla verokarhu vie lisätyön palkasta peräti kolmanneksen.

En tässä kiistä sitä, etteikö näistä rahoista suurinta osaa käytettäisi hyviin asioihin. Mutta totean kuitenkin, että näitä hyviä asioita - ja usein vähän vähemmänkin hyviä - on suomalaisten työntekijöiden kannettavaksi aivan liikaa. Ja lisäksi budjettiin sisältyy myös vähemmän hyviä asioita, hyvinkin mainitsemani velkarahoitteinen neljätoista prosenttia.

Siksi oli mielenkiintoista lukea Verkkouutisten juttu, jossa oli kattava yhteenveto Argentiinan talouden muutoksesta Javier Milein valtaannousun jälkeen. Olen myös itse kirjoittanut aiheesta aiemmin, joten en kommentoi sitä sen enempää kuin suosittelemalla teille - arvoisat lukijani - artikkelin lukemista.

Sen sijaan haluan tuoda esille pari suomalaiseen politiikkaan ja yhteiskunnalliseen keskusteluun liittyvää seikkaa, joihin artikkeli tarjoaa lisävalaistusta. Niistä ensimmäinen on suomalaisen vasemmiston taholta - ja lisäksi Yleisradion toimituksessa - esille nostettu väite argentiinalaisten suistumisesta kurjuuteen Milein tekemien rajujen julkisen talouden leikkausten jälkeen. 

Verkkouutisten jutussa kuitenkin kerrotaan, että Milein uudistusten jälkeen kuluneen vuoden aikana argentiinalaisten keskipalkat ovat lähes kaksinkertaistuneet, maan työttömyysaste on laskenut seitsemän prosentin tuntumaan sekä vuokra-asuntojen tarjonta on kasvanut 170 prosenttia ja vuokrakustannukset laskeneet 40 prosenttia. Minusta nämä tiedot asettavat vasemmistolaisten väitteen vähintäänkin kyseenalaiseksi. Etenkin, kun Argentiinan taloudelle povataan ensi vuodeksi peräti viiden prosentin kasvua.

* * *

Siksi kysyn, että eikö tämä kaikki osoita sitä, että ylipöhöttyneen julkisen talouden ja yhteiskunnallisen sääntelyn leikkaaminen - vaikka kirpaiseekin lyhyellä aikavälillä - on loppujen lopuksi hyväksi myös kaikkein köyhimmille? Onhan Argentiinassa sentään toimittu ihan toisenlaisessa mittakaavassa kuin Suomessa on edes suunniteltu: julkisesta taloudesta leikattiin 30 prosenttia sisältäen 30 000 valtion työntekijän irtisanomisen, energia- ja liikennetukien leikaamisen, julkisten töiden keskeyttämisen ja valtion palkkojen sekä eläkkeiden pienentäminen. 

En silti sano, että Suomessa pitäisi tehdä yhtä rajuja muutoksia, sillä eihän meidän taloutemmekaan ole samanlaisessa kriisissä kuin Argentiinassa oli Milein astuessa valtaan. Sen sijaan haluaisin myös poliittisen vasemmiston ja heidän kannattajiensa pysähtyvän hetkeksi miettimään edelle kirjoittamaani ja ymmärtämään, että myös meidän julkisesta sektoristamme voidaan - ja kannattaa - varmasti leikata paljonkin. 

Enkä tarkoita esimerkiksi hyvinvointipalveluiden suorittavaa työtä tekevien ihmisen käsiä vaan niiden hallintoa ja byrokratiaa. Enkä tarkoita edes julkisten alojen työntekijöiden palkkojen laskemista, mutta ehkä niiden korottamista voisi kuitenkin rajoittaa, kunnes palkkajohtajuus siirtyisi valtion hommista Suomen talouden viime kädessä rahoittavalle yksityiselle sektorille. Enkä panisi pahakseni, jos valtion tarjoamista tuista mitä erilaisimmille valtionhallinnon ulkopuolisille toimijoille - kuten kansalaisjärjestöille, yrityksille, kehitysmaille ja puolueille - leikattaisiin leijonanosa.

Lisäksi pitäisi katsoa valtion ja varmasti kuntienkin virastojen hallintorakenteita. Ne ovat viime vuosina kasvaneet kuin pullataikina ja tarjoavat siksi erinomaisia leikkaus- eli tehostamiskohteita, joita karsimalla säästyy sekä rahaa että vapautuu työntekijöitä käytettäväksi yksityiselle sektorille.

Esimerkiksi tutkimuslaitoksilla oli johtonaan vielä viime vuosituhannen lopulla tyypillisesti pää- tai ylijohtaja ja hänen apunaan tutkimus- ja hallintojohtaja sekä sihteeri, mutta nykyisin hyvinkin kukkea ja monitasoinen johtamisapparaatti (esimerkki ja toinen) ja sen rakentama byrokratia. Ja vielä paljon paremmaksi pantiin terveydenhuollossa, jossa hyvinvointialueet toivat aiempaan verrattuna yhden uuden hallintotason, paljon johtajia ja - kuin kukkaseksi kakkuun - poliitikoille uuden temmellyskentän. 

Näin ollen valtion budjetin sopeuttamisen ei pitäisi olla kovin vaikeaa edes poliitikoille. Ja siksi nykyisen - niin sanotun porvarihallituksen - voisi olettaa tarttuvan tähän tehtävään selvästi pontevammin kuin se on tähän mennessä tehnyt. Etenkin kun Argentiinan ekonomistipresidentti on osoittanut sillä tavalla saavutettavan erinomaisia tuloksia. 

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:

Suomen talouden supistuminen on maailman kymmenenneksi nopeinta
Mistä 274 000 euron keinu ja Ylen monimuotoisuuspuuhat kertovat?
Hallinto vai hoito - terveydenhuolto hölmöjen käsissä

Syyrian hallinto ilmoitti muodostavansa persläpivaltion

Sen jälkeen kun valta Syyrian Damaskoksessa vaihtui on pohdittu - myös tässä blogissa - miten maa muuttuu. Uudet Hayat Tahrir al-Sham-järjestöön kuuluvat vallanpitäjät ovat taustaltaan islamisteja, mutta he ovat kertoneet pyrkivänsä yhteistyöhön kaikkien syyrialaisten kanssa - siis myös esimerkiksi muiden uskontokuntien. 

Tähän asiaan saatiin nyt lisävalaistusta, kun Helsingin sanomat kertoi Syyrian uuden hallinnon suunnitelmista koulujen kehittämiseksi. Jutun mukaan maan tuore opetusministeriö on ehdottanut, että esimerkiksi opetussuunnitelmassa esiintynyt lause "kansakunnan puolustaminen" vaihdettaisiin "Allahin puolustamiseksi” ja kohta "hyvyyden tiestä" muuttuisi "islamilaiseksi tieksi".

Saman artikkelin mukaan myös evoluutioteorian ja alkuräjähdyksen opettaminen lopetettaisiin, eikä myöskään viittauksia vanhoihin uskontoihin ja jumaliin, joita Syyriassa palvottiin ennen islamia, enää sallittaisi. Eikä edes viittauksia maata hallinneeseen al-Assadien diktaattorisukuun.

Toisin sanoen syyrialaisen nuorison koulusivistyksestä poistettaisiin tieto muista uskonnoista ja heidän luonnontieteellistä osaamistaan kavennettaisiin oleellisesti. Lisäksi heidän historian tuntemustaan vähennettäisiin aiemmasta. 

Tämä ei tietenkään voi tarkoittaa mitään muuta kuin sitä, että Hayat Tahrir al-Sham on puhunut maailman medioille muunneltua totuutta ja tulee jatkossa muuttamaan Syyrian islamistiseksi persläveksi, jossa sen asukkailta riistetään ihmisoikeudet ja heiltä estetään oikeus oikean tiedon saamiseen ja sananvapauteen. Toisin sanoen Syyria tulee muuttumaan uudeksi Iraniksi tai Afganistaniksi, joka on asukkailleen kuin vankila ja putoaa teknis-taloudellisesti maailman valtioiden pohjasakkaan.

Uudistukset ovat herättäneet Syyriassa jonkin verran vastustusta ja hallinto on sen jälkeen rauhoitellut asukkaitaan kertomalla, ettei edellä kuvaamiani uudistuksista ole vielä päätetty virallisesti. En kuitenkaan näe syytä uskoa, että näissä puheissa olisi kyseessä muusta kuin kansalaisten rauhoittamiseen tarkoitetusta retoriikasta.

Vaikka valta Damaskoksessa on Hayat Tahrir al-Shamilla, he eivät hallitse koko Syyriaa. Niinpä jää nähtäväksi, kuinka esimerkiksi sotilaallisesti varsin vahvat ja suurta osaa Syyriasta hallitsevat kurdit tulevat suhtautumaan uuteen hallintoon. Sopivatko he aseidensa laskemisesta ja alistumisesta islamistiseen valtaan, vai pyrkivätkö irtautumaan muodostumassa olevasta persläpivaltiosta?

Valitettavasti minulla ei ole Syyrian tulevaisuuden näyttävää kristallipalloa, joten tilannetta on syytä seurata tarkasti. Tarkottaisihan Syyrian islamistisoituminen meidän kannaltamme sitä, että maan väestö jatkaisi turvapaikkojen hakemista länsimaista, eivätkä aiemmin sieltä lähteneet haluaisi - harvoja poikkeuksia lukuun ottamatta - palata takaisin kotimaahansa.

Näin siitä huolimatta, että HS:n jutussa asiantuntijana haastatellulla jatko-opiskelijalla oli edelleen sinisilmäistä toivoa Syyrian uuden hallinnon suhteen. Ja hän koki, että lännessä olisi sisäistettyä islamofobiaa, joka ohjaisi minunkin suhtautumistani Syyrian uuden hallinnon uskonnollisiin painotuksiin negatiiviseksi.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Uncertain Horizons: Syria's Post-Assad Era
Viekö hurmahenkisyys Israelin Syyriaan?
Syyriaan vallankumous, entä sitten?

Georgian vaalit tuottivat uskottavuuskriisin

Georgian vaalit ovat tuoneet mieleeni Iso-Britannian toisen maailmansodan aikaisen pääministerin, Sir Winston Churchillin. Hänen mukaansa on nimittäin niin, että "monia valtiomuotoja on kokeiltu ja kokeillaan tässä synnin ja murheen maailmassa. Kukaan ei väitä, että demokratia olisi täydellinen tai kaikkitietävä. Itse asiassa, on sanottu, että demokratia on huonoin hallintotapa, ellei mukaan lasketa kaikkia muita hallintotapoja, joita aika ajoin on kokeiltu."

Näin siksi, että tätä kirjoitettaessa käytettävissäni olevan tiedon mukaan ovensuukyselyt antavat georgialaisten äänestystuloksesta hyvin erilaisen kuvan. Valtiollisen televisiokanavan mukaan maata hallitseva Georgialainen unelma -puolue olisi ottamassa yli 56 prosenttia äänistä, kun taas televisioaseman tilauksesta tehdyssä tutkimuksessa opposition kannattajien määrä nousisi liki 52 prosenttiin.

Maata hallitsevan Georgialainen unelma -puolueen asettamien vaaliviranomaisten mukaan se olisi saamassa 53 prosenttia äänistä, kun 70 prosenttia vaalipiireistä on laskettu. Länsimielistä oppositiota taas olisi äänestänyt vain noin 38 prosenttia ihmisistä, vaikka maan länsimielinen media väittää sen olevan johdossa ääntenlaskennassa.

On siis syytä odottaa lopullisia vaalituloksia. Ja todeta, että jo tässä vaiheessa vaalien rehellisyyteen on syytä suhtautua varauksella, minkä merkiksi oppositio on jo ääntenlaskennan tässä vaiheessa syyttänyt Georgialainen unelma -puoluetta perustuslaillisesta vallankaappauksesta.

Tosiasia kuitenkin on, ettemme me täällä Suomessa voi tietää - ainakaan tässä vaiheessa - varmuudella, mitä georgialaisissa vaaleissa on tapahtunut. Mutta siitä huolimatta nämäkin vaalit tarjoavat meille oppitunnin demokratian heikoimmasta kohdasta. 

Koko järjestelmähän on nimittäin rakennettu sen varaan, että ihmiset käyvät vaaliuurnilla ilmaisemassa tahtonsa, minkä jälkeen viranomaiset laskevat heidän antamansa äänet rehellisesti. Jos näin ei käy - tai jos siitä jää edes varteenotettava epäilys - menettää koko demokraattinen järjestelmä uskottavuutensa. 

Valitettavasti Georgiassa näyttäisi olevan käymässä juuri näin, ja siksi sen vaalitulokseen ja ylipäätänsä georgialaiseen demokratiaan on syytä suhtautua varauksella. Sekä toivoa, että maan asukkaat kykenevät itse ratkaisemaan tämän uskottavuuskriisin huolimatta naapurissa vaanivasta isosta karhusta. 

Samalla on syytä ymmärtää, että Suomen tulevaisuuden kannalta on tärkeä huolehtia siitä, että meillä järjestettävät vaalit säilyvät rehellisinä ja antavat oikean kuvan kansan tahdosta myös jatkossa. Näin siitäkin huolimatta, että jokaisten vaalien jälkeen osa äänestäjistä joutuu pettymään ja hakemaan lohtua vaikkapa lukemalla tämän kirjoituksen ensimmäisen kappaleen. 

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Sitä saa, mitä tilaa
Vladimir-karhu ja rohkea kettu
Lindtmanin retoriikka toi tuulahduksen vuodelta 1918

Hallitus toimii ja oppositio räksyttää

Petteri Orpon (kok) hallitus sai vuoden 2025 talousarvioesityksensä valmiiksi. Siinä oli ehkä mielenkiintoisinta se, että itse budjettiriihi kesti suunnitellun kahden päivän sijasta vain yhden vuorokauden.

Tämä kertoo nähdäkseni kahdesta asiasta. Niistä ensimmäinen on ilman muuta se, että budjetin valmistelutyö oli valtiovarainministeri Riikka Purran (ps) johdolla tehty poikkeuksellisen huolellisesti. Ja toinen se, että kaikesta medioissa näkyneestä pintakuohusta huolimatta maamme valtioneuvosto on poikkeuksellisen toimintakykyinen.  

Toivoa sopii, että budjetista seuraa niitä asioita, joita hallitus siltä toivoo. Eli "vahvistaa talouden kasvuedellytyksiä". Ja "yksityisen sektorin vetämä talouskasvu turvaa myös julkisen talouden rahoituspohjan". Sekä "julkisen talouden vaikean tilanteen vuoksi päätetyt nopeavaikutteiset velkaantumista hillitsevät toimet etenevät".

* * *

Yle puolestaan julkaisi uuden puoluekannatusmittauksensa. Sen mukaan Antti Lindtmanin johtama SDP on noussut Suomen suosituimmaksi puolueeksi syömällä laitavasemmiston kannatusta: sekä Vihreät että Vasemmistoliitto supistuivat selvästi edellisestä puoluekannatusmittauksesta. Tämä on luonnollisesti erinomainen muutos, vaikka taitaakin perustua paljolti demareiden näkyvimpien edustajien hallituksenvastaiselle räksyttämiselle. 

Samaan aikaan päähallituspuolueiden eli Kokoomuksen ja Perussuomalaisten - mutta myös Kritillisdemokraattien - kannatus oli niin ikään kasvussa. Tämä osoittaa, että yhä suurempi suomalaisista on ymmärtänyt maan vaikean taloudellisen tilanteen ja hyväksyy siksi hallituksen julkiseen talouteen kohdistamat leikkaukset ja muut päätökset. Sekä ehkäpä myös sen, että kansa on huolissaan valtiontalouden edelleen järkyttävän suuresta alijäämästä.

Ylen kannatusmittauksen ehkäpä huvittavin muutos oli se, että Perussuomalaiset nousi jälleen suurimmaksi työntekijäpuolueeksi huolimatta SDP:n kannatuksen lähes kahden prosenttiyksikön noususta. Tämä jos joku alleviivaa sitä, että maata työnteollaan pystyssä pitävät ihmiset ymmärtävät päivä päivältä paremmin sen, ettei poliittinen vasemmisto suinkaan aja heidän kannaltaan järkeviä asioita, vaan jotain aivan muuta.  

Lopuksi kiinnitän teidän - arvoisat lukijani - huomionne RKP:n kannatuksen matamiseen vain 3,6 prosenttiyksikössä. Tämä tosiasia lienee taustalla niissä ulostuloissa, joita puolueen piiristä on nähty julkisuudessa. Budjetin nopea valmistuminen on kuitenkin merkki siitä, että puolueen johto on reaalipolitiikassaan vastuullinen ja huolehtii omasta hallitusvastuustaan asianmukaisesti.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Perussuomalaisten laimea äänestysaktiivisuus antaisi SDP:lle, Vihreille tai RKP:lle lisäpaikan europarlamenttiin
Ylen toimitus näytti keskisormea
Gallupdemokratian vastainen päätös

Suomalaisen yhteiskunnan on ryhdistäydyttävä

Suomen hallitus on ollut julkisuudessa monenlaisten asioiden yhteydessä. Viimeksi suurta huomiota sai Petteri Orpon (kok) kabinetin viime vuonna lupaama kuuden miljoonan euron rasisminvastainen koulutuspaketti, jolla tyynnyteltiin vuoden 2023 kesällä järkensä menettänyttä vihervasemmistoa. 

Samalla hallitus kuitenkin tekee hartiavoimin työtä sen eteen, että Suomen julkinen talous saataisiin palautettua kestävälle uralle. Ja juuri tämä päivä näkee yhden sen ikävimmistä seurauksista, sillä yleinen arvonlisävero nousee 25,5 prosenttiin. 

Se tarkoittaa, että valtio rouhaisee jatkossa 25,5 prosentin veron kaikista niistä ostoksista, joista se aiemmin otti 24 prosenttia. Eikä siinä kysellä sen enempää maksavan asiakkaan kuin myyvän yrityksenkään tuntoja. 

Käytännössä muutos tarkoittaa, että lompakossa olevan tai kortilta virtaavan rahan käypä arvo alenee. Eli meistä jokainen saa palkallaan alv:n noston verran vähemmän ostovoimaa - tai vaihtoehtoisesti sitä myyvän yrityksen voittomarginaali supistuu saman verran. Eikä kumpikaan näistä vaikutuksista edistä Suomen talouden elpymistä. 

Samaan aikaan valtiovarainministeri Riikka Purra (ps) kuitenkin ilmoitti, että hallitus aikoo aloittaa valtionhallinnon supistamisen. Se tarkoittaa vähemmän rahanjakoa erilaisille edunsaajille sekä pienempää henkilöstöä hoitamaan kansalaisten yhteisiä asioita. 

Myös tämä on sellainen päätös, joka näyttäytyy ikävänä tavallisille kansalaisille. Mutta myös se on pakko tehdä, koska ilman julkisen talouden korjaustoimia Suomi ajautuisi vuosi vuodelta entistä syvempään velkaloukkuun, jossa sitä lopulta rangaistaisiin holtittomuudesta entistä suuremmilla koroilla. Ja ne leikkaisivat aikanaan vieläkin suuremman osan julkisesta taloudesta kun valtion nykyisillä lainaehdoilla.

* * *

Edellä kuvaamani ikävät päätökset korostavat suomalaisen yhteiskunnan ryhdistäytymisen tarvetta. Se tarvitsee enemmän osaamista, kekseliäisyyttä, rohkeutta, yrittäjyyttä ja työntekoa. Eli suurempaa kykyä tuottaa arvonlisää tehdylle työlle. 

Selkokielellä sanottuna Suomi tarvitsee siis uusia innovaatioita, joille on kysyntää meillä ja etenkin muualla. Siksi oli mukava lukea artikkeli, jossa MTV3 kertoi espoolaisesta yrityksestä - Varjo Technologies - joka tuottaa muun muassa hävittäjälentäjien koulutukseen soveltuvaa virtuaaliteknologiaa.

Tämän - itselleni aiemmin täysin tuntemattoman - yrityksen tuotteita käyttävät lähes kaikki maailman suurimmat ilmailu- ja puolustusteollisuuden toimijat sekä merkittävimmät autonvalmistajat kuten Volvo, Volkswagen, BMW, General Motors, Lockheed Martin, Airbus, Boeing, BAE Systems sekä Yhdysvaltain armeija ja usean Nato-maan puolustusvoimat. Enkä epäile yhtään, etteikö yrityksen työntekijöillä olisi mukavan elämän tarjoava palkkataso tai etteikö sen liikevoittoprosentti olisi vähintäänkin riittävä. 

Toinen viime aikojen esimerkki suomalaisen yrityksen läpimurrosta on lääkeyhtiö Orionin kehittämä uusi eturauhassyöpälääke. Yhtiön yhteistyökumppanin Bayerin tekemän arvion mukaan lääkkeen vuotuinen maailmanlaajuinen myynti voisi parhaimmillaan ylittää kolme miljardia euroa. 

Salaisuudeksi kuitenkin on jäänyt, kuinka suuri osa siitä virtaa liikevoittona suomalaisyhtiön osakkeenomistajille. Jotain kai kuitenkin kertoo se, että Orionin osakekurssi on viimeisen vuoden kuluessa noussut melko tarkalleen neljänneksellä. 

* * *

On tietenkin selvää, ettei kumpikaan edellä mainituista suomalaisyrityksistä tule työllistämään valtavia ihmisjoukkoja. Mutta ne jotka työllistyvät, käyttävät elämiseensä rahaa ja mahdollistavat sitä kautta osaltaan rahoituspohjan erilaisille palveluntarjoajille ruokakaupoista taidegallerioihin.

Ja samalla kilahtelee lantteja myös verokarhun usein kovin pohjattomaan pussiin, jota nykyinen hallituksemme näyttäisi kuitenkin yrittävän tosissaan paikata edellisten vuosikymmenten valtioneuvostojen leväperäisyyden jäljiltä. Toivon mukaan se myös onnistuu siinä.

Samoin on toivottava, että suomalaisilta löytyy rohkeutta ja osaamista synnyttää uusia pieniä yrityksiä, joiden osaaminen riittää kasvuun ja menestymiseen maailmalla. Ja että jo olemassa olevista yrityksistä mahdollisimman moni onnistuu alallaan ja jopa kasvaa. Ja että ne kaikki tarjoavat menestyksensä kautta kasvualustaa palvelusektorille sekä verotettavaa rahaa julkiselle hallinnolle. 

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Petteri Orpon hallitus ja Suomen talouden surullinen tila
Nyhtökauran surullisen kohtalon opetus
Spinnova ja UPM vihreässä Suomessa

Vaihtoehtoja tuhansien virkamiesten irtisanomiselle ja byrokratian hidastumiselle

Valtiovarainmimisteriön virkamies kertoi, että hallituksen päätökset julkisen talouden supistamisesta saattavat johtaa tuhansien virkamiesten irtisanomisiin. Näin siksi, että henkilöstökulut ovat virastoissa ylivoimaisesti suurin kuluerä. 

Tämän välttämiseksi etsitään eri ministeriöissä säästökohteita, jotka tullaan esittelemään hallitukselle toukokuun loppupuolella. Ammattiyhdistysliikkeen edustajan mukaan irtisanomiset johtaisivat kansalaisille ja yrityksille erilaisten tarkastusten, luvitusten ja vaikkapa rahoituspäätösten saamisen hidastumisena.

Mikä siis neuvoksi tällaisessa tilanteessa?

Mieleeni tuli tänä aamuna kaksi eri vaihtoehtoa, joilla edellä kuvatuista ongelmista voitaisiin selvitä. Niistä ensimmäinen on virkamiesten vapaaehtoinen palkanlasku, jolla vähentynyt budjettirahoitus voitaisiin jakaa tasan kaikkien valtion palkkarenkien kesken. Tähän olisi hyvin varaa, sillä valtio maksaa nykyisin työntekijöilleen selvästi korkeampia palkkoja kuin yksityinen tai kuntasektori.

Näin julkisen hallinnon työpaikat voitaisiin säilyttää huolimatta valtion vähentyneestä palkanmaksukyvystä. Eikä asia tarvitsisi sen enempää kuin valtiolla työtä tekevien yhteisen päätöksen, jonka työnantaja tulisi epäilemättä hyväksymään. Ja virkamiehet ja muut valtion työntekijät voisivat sen jälkeen saada hyvää mieltä siitä, että he ovat kyenneet mittavaan solidaarisuustekoon. 

Toinen mieleeni tullut seikka koskee sitä, miten voitaisiin vähentää tarkastusten, luvitusten ja vaikkapa rahoituspäätösten - eli byrokratian - hidastumista. Se olisi yksinkertaista, rakas Watson, sanoisi Sherlock Holmes.

Hallitus ja eduskunta voisivat nimittäin seuraavaksi purkaa erilaisten tarkastusten, luvitusten ja vaikkapa rahoituspäätösten määrää julkisessa hallinnossa. Eli ryhtyä byrokratian supistamistalkoisiin. 

Se kannattaisi aloittaa vähiten tarpeellisesta byrokratiasta ja jatkaa niin pitkälle, että valtion jäljelle jäävä työvoima selviäisi siitä - mieluiten - jopa sukkelammin kuin valtion nykyinen renkiarmeija tämänhetkisestä byrokratiasta. Tässä suhteessa aloitteen voisi hallituksen lisäksi ottaa myös poliittinen oppositio, joka näin toimimalla voisi osoittaa olevansa rakentava voima suomalaisessa yhteiskunnassa.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Olli Rehn tarjoaa poliitikoille karvasta lääkettä
Julkinen raha johtaa lailliseen korruptioon
Terveydenhuolto tuli äärimmäiselle rajalle

Veronika Honkasalon harhautus meni metsään

Suuresti kunnioitettu valtiopäivähenkilö - kuten kansanedustajista kuuluu kirjoittaa - Veronika Honkasalo (vas) kirjoitti eilen sosiaalisessa mediassa, että "Olen istunut vuoden maa- ja metsätalousvaliokunnassa. Ehdoton enemmistö valiokunnasta elää kuin ilmastonmuutosta ja luontokatoa ei olisi olemassa. Identiteettipoliittisesti tärkeintä on puolustaa taloudellisia etuja, elinkeinovapautta ja metsästystä ja roikkua vanhassa."

Sekä edelleen samassa ketjussa, että "Moni metsänomistaja itse asiassa haluaisi suojella metsää enemmän. Tässä suhteessa on hyvin ristiriitaista, että hallitus leikkaa tuntuvasti myös vapaaehtoisesta suojelusta, vaikka vannoo sen nimeen."

Jälkimmäisen luettuani jäin ihmettelemään - samoin kuin varmasti monet muutkin - että mikähän sen metsänsuojelun sitten mahtaa estää siihen halukkailta. Minun tietääkseni ei mikään. 

Sen sijaan on selvää, että valtion talous on pitkälti velkavetoinen, koska hallitus joutuu kattamaan ensi vuoden menoista peräti 11,5 miljardia euroa lainalla. Se on 13 prosenttia koko potista. 

Kun vielä huomioidaan, että valtion kukkaronnyörejä joudutaan avaamaan kovin monenlaisiin tarpeisiin terveydenhuollosta työttömien tukemiseen ja nuorten koulutuksesta sukupuolineutraaleihin julkisiin tiloihin. Siten saattaa hyvinkin olla niin, että metsiensä mahdollisesta suojelusta rahallisia korvauksia haluavia maanomistajia on enemmän kuin käytettävissä olevat rahavarat sallivat tyydyttää.

Niinpä Honkasalonkin voisi kuvitella ymmärtävän, ettei hallitus ole suinkaan leikkaamassa vapaaehtoisesta metsänsuojelusta. Sen sijaan Suomen valtiolla ei juuri nyt ole varaa maksaa kaikille niille, jotka haluaisivat rauhoittaa metsänsä korkeasta rahallisesta korvauksesta. 

Siten metsien suojelutoimien rahoituksessa joudutaan tekemään valintoja. Eli käyttämään siihen liikenevät rahat tarjolla olevista kohteista arvokkaimpien suojeluun. 

Arvoisan kansanedustajan ongelma lieneekin siitä, ettei poliittisessa vasemmistossa ole ollut tapana ajatella rahan riittämistä tai valtiontalouden kestävyyttä? Tämän osoitti esimerkiksi Sanna Marinin (sd) johtama punavihreä hallitus, joka luuli valtakaudellaan, että rahaa kyllä riittää eikä velkojakaan tarvitse maksaa koskaan takaisin. 

* * *

Huomasin muuten eilen toisenkin mielenkiintoisen sosiaalisen median viestiketjun. Sen ensimmäisessä viestissä ehdotettiin - mahdollisesti kieli poskessa tai vakavalla naamalla, tiedä häntä - että "Suomelle olisi parasta jos Matias Mäkynen olisi pääministerinä ja Saramo Valtionvarainministeri". 

Lisäksi samasta ketjusta löytyi myös jatkoa ministerilistalle - mukaan luettuna Veronika Honkasalo. Sen nähtyään ketjun aloittaja vakuutti, että "Tuolla jengillä ei voi epäonnistua".

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Veronika Honkasalo terroristien asialla
Veronika Honkasalolle demokratia on verovarojen lennättämistä taivaan tuuliin
Veronika Honkasalo ei vain ymmärrä

Ympäristöjärjestöille veto-oikeus?

Luonnon monimuotoisuuden säilyttäminen on tietenkin tärkeä asia myös Suomessa. Ja siksi maassamme on suojeltuja metsiä kaikkiaan 2,9 miljoonaa hehtaaria, josta metsämaata 1,7 miljoonaa hehtaaria, eli 12,6 prosenttia koko metsä- ja kitumaan alasta ja 8,2 prosenttia metsämaan alasta. Lisäksi suojelun ulkopuolelle jääneissä metsissä tehdään monimuotoisuuden suojelun nimissä monenlaisia toimenpiteitä kuten riistatiheikköjen ja säästöpuiden jättämistä pystyyn. 

Näihin tosiasioiden valossa on Kolarin Aalistunturin talousmetsissä käynnissä peräti erikoinen mielenosoitus, jossa luonnonsuojeluaktivistit ovat valmiita aiheuttamaan Metsähallitukselle eli valtiolle mittavia taloudellisia tappioita ja jopa vastustamaan virkavaltaa mitä mielikuvituksellisimmin keinoin. Kysymys kuuluu, että miksi näin kovia toimia tehdään metsässä, joka on ollut jo pitkään talouskäytössä eikä sisällä juuri lainkaan poikkeuksellisia luontoarvoja. Selitys on yksinkertainen. 

Kyse ei nimittäin ole itse Aalistunturin metsistä vaan luonnonsuojelujärjestöjen uudenlaisesta strategiasta asiansa ajamiseen. Aktivistit nimittäin yrittävät keskeyttää laillisia hakkuita vedoten siihen, että kyseisestä alueesta on tehty suojeluesitys, joka läpi mennessään johtaisi ennakkotapaukseen.

 

Ja ennakkotapaus puolestaan tarkoittaisi sitä, että suojelijat voisivat jatkossa keskeyttää lailliset hakkuut aina niin halutessaan tekemällä kyseisestä alueesta yksinkertaisesti suojeluesityksen ympäristöministeriölle. Toisin sanoen suojelijat haluavat saada veto-oikeuden metsätalouden toimenpiteisiin - mukaan luettuna yksityiset omistukset. 

Keino ei liene keksitty sattumalta. Vastaavaa menetelmää on käytetty aiemmin menestyksellä petoeläinten metsästyksen keskeyttämiseksi. Niinpä karhujen metsästystä on onnistuttu vaikeuttamaan kuluneenakin vuonna oleellisesti ja onpa jopa vaarannettu haitallisena vieraslajina pidetyn koirasuden poistaminen luontomme eläimistöstä. 

Aalistunturilla on nähdäkseni osin kyse myös siitä, että luonnonsuojelijat voivat luottaa siihen, ettei nykyinen hallitus ryhdy toimimaan aktiivisesti varmistaakseen lainmukaisten hakkuiden toteuttamisen. Ja että he arvelevat - todennäköisesti aivan oikein - etteivät saa vaalien jälkeen tuekseen omien totalitaristisluonteisten aatteidensa suhteen yhtä myönteistä hallitusta. Eivätkä saa sellaista koko nähtävissä olevassa tulevaisuudessa.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Ympäristöahdistus estää elokapinallista erottamasta faktaa fiktiosta
Vihreää liharuokaa
Ympäristöväki asettaa monimuotoisuuden suojelun ilmastonmuutoksen torjunnan edelle

Maria Ohisalo ja spedepasaslainen logiikka

Ministeri Maria Ohisalo pohdiskeli taannoin, että "entäs jos vaihtoehto olisikin metsänomistajalle se, että saatkin rahaa siitä, että pidätkin puuston kasvatuksessa etkä hakkauta sitä?" Eli, että valtio lähtisi kilpailemaan metsäteollisuuden kanssa siitä, mihin puita käytettäisiin. 

Niinpä VTT laski mitä tapahtuisi, jos metsänomistajille maksettaisiin metsien kasvuun sitoutuvasta hiilestä. Korvauksien suuruusluokan se otti päästöoikeuksien hinnoista ja lopputuloksena metsänomistajan tulot kaksin- tai kolminkertaistuisivat. 

Valtion maksaman ylivertaisen korvauksen seurauksena metsiä hakattaisiin vasta sitten, kun niiden kasvu eli hiilensidonta lakkaisi. Sen seurauksena metsän hiilivarasto saattaisi kasvaa, mutta energia- ja metsäteollisuus kärsisivät ja etenkin jälkimmäistä siirtyisi Suomesta muihin maihin kasvattaen metsänhakkuiden määriä niissä. Siten metsien hiilinielujen nettosaldo ei muuttuisi koko maailman tasolla. 

VTT:n laskelma ei pohdiskellut - ainakaan siitä kertoneen uutisen mukaan - asiaa julkisen talouden kannalta. Vaan minullepa se tuli uutista lukiessani mieleen. 

Eli jos valtio metsäteollisuus maksaa puusta metsänomistajalle x euroa, maksaisi valtio siitä 2-3x euroa ja puut jäisivät kasvamaan nykyistä selvästi pidemmäksi ajaksi. Samalla Suomi säästäisi EU-poliitikkojen säästämissä hiilimaksuissa, mutta puiden jatkojalostusarvo, joka on 9x euroa, jäisi saamatta siltä osin, kuin puiden käyttö siirtyisi tulevaisuuteen. 

Samalla supistuisivat teollisuudelta ja sen työntekijöiltä perittävät verotulot. Toisin sanoen hiilimaksujen maksaminen olisi valtiolta omaan jalkaan ampumista. Eli se maksaisi riihikuivalla rahalla omien tulojensa romahduttamisesta. Tämä jos joku olisi spedepasaslaista naisen logiikkaa.

Niinpä jääkin nähtäväksi, että ottaako seuraava hallitus metsänomistajille tarjottavat hiilimaksut ohjelmaansa. Vai jäävätkö ne sittenkin odottamaan seuraavaa punavihreää hallitusta? 

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
HS:n poliittinen agenda ja freudilainen lipsahdus
Suojelutoimien kustannuslaskelmista puuttuu 90 prosenttia
Luonnon monimuotoisuuden suojelulle saatiin hintalappu

Suomalaiset eivät kannata verohelvettiä

Maaseudun tulevaisuus on teettänyt mielipidekyselyn, jonka tulokset olivat peräti mielenkiintoiset. Sen mukaan kaksi kolmesta suomalaisesta tasapainottaisi valtion velkavetoista taloutta leikkaamalla veronkorotusten sijaan julkisia menoja.  

MT:n haastateltavilleen esittämän kyselyn tarkka sanamuoto oli "mikä on ensisijainen keino valtiontalouden tasapainottamiseksi? Verojen korottaminen vai menojen leikkaaminen?" 

Merkittävää oli, että vain noin 18 prosenttia vastanneista korottaisi veroja menoista tinkimisen sijaan. Sen sijaan vajaan 64 prosentin mielestä valtion pitäisi leikata budjettiaan. Neuvottomia oli hiukan alle 18 prosenttia.

Muuta maata punavihreämmällä pääkaupunkiseudulla veronnoston kannattajia oli kuitenkin muuta maata enemmän, mutta sielläkin vain 27 prosenttia. Sen sijaan varsin yllättävästi yksinhuoltajista lähes 83 prosenttia tasapainottaisi valtiontaloutta menoleikkauksin. 

Vähemmän yllättävää taas oli se, että Vasemmistoliiton kannattajista noin 65 prosenttia halusi antaa kansalaisille lisää veroruoskaa. Sen sijaan Sosialidemokraateista ja Vihreistä sitä kaipasi "vain" noin 35 prosenttia, mikä herättää kysymyksen siitä, miksi näiden ministeripuolueiden käytännön politiikka on tällä hallituskaudella ollut niin huoletonta. 

Myös neljänneksellä ruotsalaisten kannattajista oli halukkuutta kiristää maamme jo valmiiksi korkeaa verotusta. Tämä vahvistaa käsitystä siitä, että maamme suurimman kielivähemmistön poliittiset asenteet ovat viime aikoina valuneet kohti sosialistista talousajattelua. 

Olisiko siten myös markkinataloutta kannattaville ruotsinkieliseille tullut lopultakin aika unohtaa kielikysymys äänestämisen perusteena sekä ryhtyä vaaliuurnilla valitsemaan puolueensa muilla perusteilla?

Kaikissa muissa puolueissa veronkorotusten kannatus jäi perin alhaiseksi vaihdellen kristillisdemokraattien vajaasta viidestä keskustan kahdeksaan prosenttiin. Siten on selvää, ettei veronkorostusten turmiollisuudesta vallitse juurikaan erimielisyyttä poliittisen keskustan ja oikeiston kannattajien parissa. 

Kaiken kaikkiaan näyttää siis siltä, että esimerkiksi Perussuomalaisten ja Kokoomuksen esittämät linjaukset valtiontalouden pelastamiseksi saavat näiden puolueiden kannattajien ja myös kaikkien suomalaisten - pois lukien änkyrävasemmisto - vahvan tuen. Tämä on äärimmäisen merkittävä asia, sillä nyt nähdyn kyselyn kaltainen yksituumaisuus loisi vahvan pohjan kevään eduskuntavaalien jälkeisen hallituksen talouspolitiikalle, jossa julkisia menoja karsittaisiin ja verotusta pyrittäisiin pikemminkin keventämään kuin kiristämään. 

Ja siksi olisi suuri virhe, mikäli tuleva vaalivoittaja - lähes varmasti jompikumpi edellä mainitsemistani puolueista - ohittaisi hallitusneuvotteluissa niin sanotun porvariyhteistyön ja ryhtyisi flirttailemaan kestävään taloudelliseen ajatteluun kykenemättömäksi osoittautuneen Sanna Marinin Sosialidemokraattien kanssa. 

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Perussuomalaiset väkevässä nousussa
Holtittomasta julkisten varojen käytöstä työmarkkinoiden tervehdyttämiseen
Perussuomalaiset ja Kokoomus linjasivat arvonsa

Perussuomalaiset ja Kokoomus linjasivat arvonsa

Eilinen päivä oli sikäli mielenkiintoinen, että suuret oppositiopuolueet Perussuomalaiset ja Kokoomus esittivät vaihtoehtobudjettinsa. Niistä Perussuomalaiset karsisi valtion menoja yli miljardilla eurolla - suurin osa liittyen maahanmuuton ja kehitysavun kuluihin, mutta myös esimerkiksi Ylen ja Sitran rahoitusta pienennettäisiin.

Kokoomus pani vielä paremmaksi ja esitti peräti kahden miljardin leikkauksia valtion kuluihin, lähinnä leikkaamalla sosiaaliturvasta ja yritystuista. Samalla puolue vähentäisi ansiotuloverotusta, mutta kiristäisi tupakan ja alkoholin verotusta. Perussuomalaiset puolestaan ilmoitti poliittiselle puolueelle ainutkertaisesti, ettei lisäisi valtion kuluja lainkaan.

Nämä linjaukset ovat sikäli mielenkiintoisia, että ne kuvasivat puolueiden ajatusmaailmaa ja arvoja varsin mielenkiintoisella tavalla. Perussuomalaisilla lähtökohtana näytti olevan suomalaisiin kohdistumattoman lahjarahan minimointi, kun taas kokoomuslaiset pyrkivät ohentamaan valtion kulutusta kotimaassa - ja siirtämään verotusta progressiivisesta tuloverotuksesta kohti kaikkia ihmisiä samalla tavalla kirpaisevia haittaveroja, joista voi kuitenkin välttyä kulutustaan muuttamalla.

Nämä linjaukset vastasivat myös kysymykseen, jonka esitin melkein tasan kuukausi sitten. Kirjoitin tuolloin, että "nähtäväksi... jää, millä tavalla oppositiopuolueemme osoittavat hallitusta suuremman halunsa julkisen sektorin tehtävien priorisoimiseen ja valtiontalouden tasapainottamiseen. Tähän niille tarjoutuu oiva tilaisuus, kun ne julkistavat parhaillaan tekeillä olevat varjobudjettinsa vuodelle 2023".

Seuraavaksi asiaan palataan varsinaisesti keväisten vaalien jälkitunnelmissa, kun kansan parissa suurimman kannatuksen saaneen puolueen puheenjohtaja ryhtyy kokoamaan hallitusta. Mikäli hän tulee Kokoomuksesta tai Perussuomalaisista, tulee jommankumman nyt esittämä varjobudjetti toimimaan pohjana tulevan hallituksen talouspoliittisille linjauksille. Ja siksi nyt nähdyt linjaukset ovat poikkeuksellisen merkittäviä.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Mihin heidät on valittu?
Juho Romakkaniemi piirsi kuvan valtionvelasta
Petteri Orpo avasi ensi vaalikauden hallituspelin

Kannatan poliittisten päättäjien rikosvastuuta

Itä-Suomen yliopiston rikosoikeuden professori Matti Tolvanen on käyttänyt suomalaisen yhteiskunnan nykytilanteeseen liittyen poikkeuksellisen tervetulleen puheenvuoron. Hän nimittäin ehdotti liian vähän rahaa terveyspalveluihin budjetoineiden päättäjien rikosvastuun tarkastelemista, koska ihmisten hoitoon pääsemisessä on ongelmia.

Juuri nyt meillä on käsissämme akuutti ongelma eli hoitajien työtaistelu. Sen ei kuitenkaan saisi antaa peittää näkymää suurempaan ongelmaan eli julkisen sektorin paisumiseen oleellisesti sen rahoitusmahdollisuuksia suuremmaksi. Eikä rikosoikeudellisen vastuun analysoimista saisi siksi jättää pelkästään terveydenhuoltoon vaan se pitäisi ulottaa kaikkiin julkisiin toimintoihin. 

Laajassa kuvassahan meillä on kaksi toistensa kanssa pahasti ristiriidassa olevaa asiaa, eli poliittisten päättäjien luoma lainsäädäntö ja sen toteuttamiseen myönnettävät resurssit. Ensimmäistä luodaan hyveellisyyden sädekehän valossa ja jälkimmäistä joudutaan sovittelemaan taloudellisten resurssien ahtaisiin rajoihin.  

Tolvasen ehdotuksen mukaan meidän tulisi haastaa oikeuteen ne poliittiset päättäjät, jotka myöntävät lain toteuttamisen kannalta liian vähäisiä resursseja. Asian nyt noustua esiin tuntuukin suorastaan järjettömältä, että meillä vielä herran vuonna 2022 on poliittisten päättäjien tapana rikkoa lakeja vain siksi, ettei niiden täyttämiseen liittyviä resursseja ole käytettävissä. 

Eikä tietenkään ole suurta älykkyyttä sekään, että eduskunta säätää lakeja ja kulloinenkin hallitus määrää asetuksia, joita ei pystytä resurssoimaan. Eikä liene suurta viisautta sekään, että säädettyjen lakien rikkominen sallitaan ilman seurauksia. 

Jos päättäjien rikosvastuu toteutuisi, ja se johtaisi poliitikkojen sekä virkamiesten tuomioihin - vaikka lieviinkin - syntyisi epäilemättä kova paine lainsäädännön järkeistämiseen. Sellaisessa tilanteessa päättäjille syntyisi tarve menojen ja kulujen priorisoimiseen siten, että julkiselta sektorilta perattaisiin tarpeettomia laskuja aiheuttavat kulut, jotta lakiin kirjatut vaatimukset saataisiin täytetyksi. Näin tapahtuisi sekä paikallisella että valtakunnallisella tasolla.  

Samalla Suomen hallitukselle ja eduskunnalle syntyisi nopeasti valtava paine lainsäädännön uudistamiseksi siten, ettei siitä seuraisi toteuttamisen kannalta mahdottomia vaatimuksia - siis sellaisia kuin vaikkapa parin vuoden takainen vanhusten hoitajamitoituspäätös. Tämän seurauksena julkisen sektorin toiminnasta olisi pakko poistaa resursseja kuluttavia turhanaikaisia rönsyjä. 

Edelle kirjoittamani perusteella on helppo nähdä, että päättäjiin kohdistuvan todellisen rikosvastuun seuraukset olisivat julkisten toimintojen ja talouden kannalta erittäin positiiviset. Ja tämä jos jokin olisi juuri nyt erittäin positivista maassa, joka on viimeisten vuosien aikana syöksynyt yhä liukkaammin kohti taloudellista vararikkoa. 

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:

Marinin kabinetti päätti olla pihtailematta
Yhtä järkevää kuin housuihin kuseminen pakkasella
Ovatko toiset ovat tasa-arvoisempia kuin toiset?

Sananvapaus sallii sekä viisaat että tyhmät mielipiteet

Ajattelin ensin kirjoittaa Salman Rushdien eilisestä puukotuksesta, koska se osoitti jälleen kerran sananvapauden vaikean aseman osana globaalin ihmisyhteisön elämää. Johtuihan puukotus perimmältään siitä, että Iranin edesmennyt uskonnollinen johtaja käski seuraajiensa tappaa kirjan kirjoittaneen Rushdien kymmeniä vuosia sitten, ja nyt joku 24-vuotias idiootti päätti panna määräyksen toteen ja pilasi samalla oman elämänsä.

Päätin kuitenkin kirjoittaa toisesta aiheesta, koska Suomessakin on sananvapaus, ja sitä käyttelevät usein myös kotimaiset poliitikot. Esimerkin siitä antoi tämän päivän Helsingin sanomien mielipidekirjoitus, jossa joukko kaupungin ympäristövaliokunnan jäseniä vaati valtion tukea, koska paikallisten joukkoliikennelippujen hinta uhkaa nousta 65 eurosta 70 euroon. 

Tämä siis kaupungissa, jossa asuvien ihmisten kunnallisveroaste on 18 prosenttia. Se tarkoittaa, että pääkaupunki verottaa asukkaitaan vähemmän kuin 197 muuta suomalaista kuntaa. 

Niiden asukkaidenko pitäisi siis tukea Kokoomuksen ja Vihreiden hallitsemien helsinkiläisten liikkumista, jotta pääkaupungin kunnallisveroastetta ei tarvitsisi korottaa? Vaikka heistä suurella osalla on rasitteenaan pitkät työmatkat ilman joukkoliikennettä - ja EU:n ja Suomen vihreän politiikan sekä Venäjän sotatoimien seurauksena nousseet polttoaineiden hinnat.

En sano, että helsinkiläispoliitikkojen kirjoitus olisi ollut väärin. Päinvastoin, sananvapaudella on se hieno puoli, että meistä jokainen on vapaa julkaisemaan sekä viisaita että hölmöjä mielipiteitä. 

Nyt on vain niin, että mainittu kirjoitus kuuluu loogisesti ajatellen tuohon jälkimmäisten joukkoon. Sen sijaan - palatakseni vielä alkuperäiseen aikomukseeni - Salman Rushdien tappamiskäskyyn johtanut sananvapauden käyttö ei ollut hölmöä, minkä todisti viimeistään eilisen päivän väkivaltarikos New Yorkin osavaltiossa. Valitettavasti Rushdie on kuitenkin joutunut maksamaan sananvapaudestaan kohtuuttoman kovan hinnan.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Vihapuhetutkimus ja empatia
Uskonnollinen vaino lamauttaa yhteiskunnan sadoiksi vuosiksi
Ranskalaisen teinitytön tapaus

Hallitus haluaa terveydenhoitopalvelut maassa luvatta lorveksiville

Kirjoitin aamulla hallituksen intohimosta tuhlata veronmaksajien rahoja kaikenlaiseen turhuuteen kuten laittomasti maassa olevien ihmisten kustannuksiin. Sitten kävikin niin, että - kuin vitt... ilkamoivana vastauksena kirjoitukseeni - Sanna Marinin (sd) hallitus päätti jättää Eduskunnalle esityksen laittomasti maassa olevien ihmisten terveydenhuollosta. 

Sen mukaan ilman papereita maassa maleksiville aikuisille henkilöille pitäisi järjestää akuutin hoidon lisäksi monenlaisia kiireettömiä terveyspalveluja. Sellaisiksi voitaisiin katsoa ainakin joihinkin pitkäaikaissairauksiin, raskauteen ja synnytykseen liittyvät palvelut sekä tartuntatautiasiat. Maassa ilman lupaa lorveksivilla alaikäisillä taas olisi oikeus saada terveyspalveluja saman laajuisina kuin niillä alaikäisillä, joilla on kotikunta Suomessa. 

Hallituksen hurskas toive on, että nämä ihmiset maksaisivat hoitonsa itse, mutta jos ja kun näin ei tapahdu pitäisi suomalaisen veronmaksajan kuitata kustannukset siirtämällä valtion varoja hyvinvointialueiden kassaan. Niinpä teidän, arvoisat blogiani lukevat veronmaksajat, kannattaa - lainatakseni PT-mediassa usein esiintyvää ilmaisua - panna huomisesta alkaen herätyskellot soimaan tuntia aiemmin. Ja muistaa kannattaa maatamme johtavia demareita jatkossa.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Virtahevon kokoinen osoitus sosialismin seurauksista
Miksi valehtelet, Erna Bodström?
Krista Mikkonen valmistelutti selvityksen laittomuuden palkitsemisesta

Suomen tie unionin takamaasta osaksi modernia valtiota

Tämä on toinen osa blogimerkintäsarjaa, jossa käyn läpi Suomen historian merkittävimmät vaiheet. Sen ensimmäisessä kirjoituksessa kuvasin, kuinka Suomi (tai oikeastaan sen tiheimmin asuttu etelä- ja länsiosa) joutuivat osaksi Ruotsia, minkä seurauksena maamme kytkeytyi vääjäämättä läntisen maailman kehitykseen. 

Keskiajalla oli syntynyt Pohjoismaiden välinen Kalmarin Unioni, jossa valta siirtyi ajan myötä yhä selkeämmin unionikuninkaalle eli tanskalaisille. Suomen - ja samalla kaikkien pohjoismaiden - tulevan kehityksen kannalta tärkeää oli Kustaa Vaasan onnistunut kapina, joka palautti Ruotsin riippumattomuuden ulkopuolisista tahoista. 

Tämä tapahtui Itämeren kaupankäyntiä hallinneeseen Hansa-liittoon kuuluneen Lyypekin vapaakaupungin tuen avulla. Tämä tuki oli toki maksettava takaisin, eikä se onnistunut muuten kuin varastamalla keskiajalla vaurastuneen katolisen kirkon omaisuus - mille oikeutuksen antoi puolestaan luterilainen uskonpuhdistus. 

Myöhemmin Kustaa teki Ruotsista vielä riippumattoman Lyypekistä katkaisemalla napanuoransa siihen liittoutumalla Tanskan ja Alankomaiden kanssa sekä lyömällä niiden avulla käydyssä sodassa vapaakaupungin. Sen seurauksena Ruotsi - ja sen osana Suomi - irtisanoutui Hansa-kaupungin aiemmin vaatimista ja saamista lähes monopolimaisista ulkomaankauppaeduista. 

Näiden kaikkien saavutusten mahdollistamiseksi ja valtaansa kasvattaakseen Kustaa Vaasa joutui kehittämään Ruotsiin toimivan keskushallinnon veroja keräävine vouteineen ja kirjallisine käskyineen. Kauppa ohjattiin keskusvallan  valvontaan tapulikaupunkijärjestelmän avulla, jolloin myös se saatiin vaurastuttamaan kuninkaan henkilökohtaista omaisuutta sekä valtakuntaa. 

Kustaa Vaasa muutti myös oikeudenkäytön sellaiseksi, että lakituvissa siirryttiin syyllisten etsimiseen ja rankaisemiseen. Aiemmin tapana ollut pyrkimys luoda sovintoa riitelevien osapuolten - ja heidän sukujensa - välille jäi samalla taka-alalle. 

Näiden toimien kautta syntynyt uusi verotus- ja oikeuskäytäntö sekä kirkon otteen kirpoaminen vallasta johtivat kuninkaan vahvaan asemaan. Siinä Kustaa Vaasan alapuolella oli vain hänen palvelijoitaan ja uskollisia alamaisiaan. Tämän vallan tueksi kuningas loi myös vakinaisen armeijan, jonka ylläpito edellytti veroja eli rahaa. 

Rahatalouden merkitys ylipäänsä kasvoi koko valtakunnan alueella, mikä edisti suurtilojaan viljelevän aateliston ja kauppaa käyvien porvareiden asemaa suhteessa muuhun väestöön. Tämä nosti aateliston ja kaupunkien suurporvarit tavallisen rahvaan yläpuolelle. 

Kaiken kaikkiaan Kustaa Vaasan toimien seurauksena syntyi ja vahvistui kuninkaan johtama moderni tai ainakin esimoderni valtio, joka pystyi ohjaamaan koko valtakuntaa haluamaansa suuntaan. Samalla tavallisen kansan elinolojen kehitys kääntyi laskuun seuraavien kahden vuosisadan ajaksi -  näin kävi sekä Ruotsissa että Suomessa. 

Sarjan kaikki kirjoitukset:
Osa I: Suomen liittyminen osaksi läntistä kulttuuria
Osa II: Suomen tie unionin takamaasta osaksi modernia valtiota
Osa III: Kansan aseman oikeudellinen ja taloudellinen heikentyminen
Osa IV: Suomen historian kurjin aika
Osa V: Voiton tavoittelu pelasti maan
Osa VI: Hyödyn aika
Osa VII: Valistusajan diktaattori edisti kapitalistista taloutta
Osa VIII: Suomen liittäminen Venäjään johti rikollisuuden nousuun
Osa IX: Valistunut itsevaltias käynnisti talouskasvun
Osa X: Suomalaisuuden synty
Osa XI: Suomalainen demokratia ja naisten tasa-arvo
Osa XII: Verinen sisällissota
Osa XIII: Äärioikeiston kapina
Osa XIV: Suomen ensimmäisen tasavallan loppu
Osa XV:Paasikiven-Kekkosen linja
Osa XVI: Nousun ja tuhon kautta uudenlaiseen tulevaisuuteen

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Suomen liittyminen osaksi läntistä kulttuuria
Eikö Suomessa ole oikeutta eikä kohtuutta?
Tutkimuksen mukaan suomalaiset ovat Euroopan afrikkalaisia