Hovioikeus tuomitsi irakilaisen lapsenraiskaajan

Yle uutisoi irakilaismiehestä, joka sai hovioikeudessa seitsemän vuoden ja kahden kuukauden mittaisen vankeustuomion raiskattuaan vaimoaan vuosikausia. Hän oli pakottanut 13-vuotiaan tytön naimisiin ulkomailla vuonna 2008 ja muuttanut Suomeen neljä vuotta myöhemmin. 

Tapaus on sikäli merkittävä, että oikeus tuli näin ilmaisseeksi selkeällä päätöksellä, ettei Suomessa hyväksytä teinityttöjen pakkoavioliittoja. Ei edes silloin, kun ne on solmittu kauan sitten ja/tai ulkomailla. 

* * *

Toivoa sopii, että tieto tuomiosta leviää maahanmuuttajien parissa, ja kantautuu erityisesti pakkoavioliittoon joutuneiden naisten korviin. Ja että he uskaltavat hakea oikeutta suomalaiselta oikeusvaltiolta.

Olisi myös hienoa, että tämä uutinen levisi Suomesta muualle maailmaan. Ja sen seurauksena tänne ei edes pyrkisi sellaisia miehiä, jotka ovat katsoneet pakkoavioliiton suovan oikeuden teinityttöjen raiskaamiseen. Suomalainen yhteiskunta ei sellaisia tarvitse – eikä etenkään kulttuuria, johon kuuluvat pakkoavioliiton kaltaiset naisten alistamiskeinot. 

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Alif Khan Emu ja Md Salman Farsy tuomittiin 16-vuotiaiden tyttöjen raiskaamisesta
Fahad Firas Adday Al-Nuaimi alleviivasi suomalaisten päättäjien sinisilmäisyyden
Seksuaalinen turvallisuus ei ole tärkeää suomalaisnaisille

Raiskaustuomion lievennys ja maahanmuuttotilastoja

Kerroin muutama viikko sitten, kuinka takavuosien suomalainen maahanmuuttopolitiikka sai jälleen uuden uhrin. Palaan tapaukseen, koska MTV3:n mukaan 29-vuotias Munir Suleyman Weyrahin rangaistusta on hovioikeudessa lievennetty kahden vuoden ja kymmenen kuukauden mittaiseksi vankeustuomioksi. 

Lisäksi hän joutuu maksamaan uhrilleen 8 800 euroa kärsimyskorvauksia. Summa on naurettava huomioiden sen, ettei tämä ole tapahtuneen jälkeen pystynyt enää asumaan kodissaan.

Munirin tekemä raiskaus oli tietenkin vain yksi sattumus muiden samankaltaisten joukossa. Enkä usko, että se muuttaa aiempaa maahanmuuttopolitiikkaa kannattaneiden suomalaisten näkemyksiä sen enempää kuin valtava määrä aiempia vastaavia sattumuksiakaan. 

Siten Munir saa varmuudella paljon seuraajia teolleen. Ja suomalaisnaiset pääsevät jatkossakin "nauttimaan" väkisinmakuista ja niistä aiheutuvista pienistä kärsimyskorvauksista. 

* * *

Näin tulee tapahtumaan siitä huolimatta, että Suomen nykyinen hallitus on tehnyt monia korjauksia maahanmuuttoon liittyvään lainsäädäntöön. Lisäksi aiemmin tehdyt maahanmuuttopoliittiset virheet on tunnustettu monissa muissakin EU-maissa. 

Valitettavasti tehdyt päätökset eivät ainakaan vielä näy turvapaikkatilastoissa, sillä viimeisten kahdentoista kuukauden aikana suurimpien positiivisen turvapaikkapäätöksen saaneiden kansallisuuksien määrät ovat 380 (somalit), 301 (afgaanit) ja 140 (irakilaiset). Niitä voi verrata vastaavaan tilastoon esimerkiksi Orpon hallituksen valtaannousun vuodelta 2023, jolloin turvapaikka myönnettiin 258 afgaanille, 246 somalille ja 174 irakilaiselle. 

Positiivista on kuitenkin se, että kun vuonna 2023 Suomesta karkotettiin 120 irakilaista, 29 somalia ja 0 afgaania, niin viimeisten 12 kuukauden tällaisen päätöksen on saanut 214 irakilaista, 40 somalia ja 26 afgaania. Toki karkotettujen somaleiden ja afgaanien määrä on edelleen selvästi pienempi kuin turvapaikan saaneiden, mutta irakilaisten kohdalla asia on kääntynyt päinvastaiseksi. 

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Mari Rantanen ja Milan Jaff ovat samoilla linjoilla
Ihmissalakuljettajille elinkautinen?
Poliisi julkaisi poliittisen perusteen

Käräjäoikeuden Elokapina-ratkaisu on vietävä hovioikeuteen

Helsingin käräjäoikeus tulkitsi Suomen lakia siten, että liikenteen mielivaltainen katkaiseminen pääkaupungin valtaväylällä on laillista, eikä poliisilla ole oikeutta avata katua. Tämä linjaus seurasi ympäristöterroristijärjestö Elokapinan viime vuonna järjestämästä mielenosoituksesta, jossa estettiin tarkoituksella autoliikenne Helsingin Mannerheimintiellä ilman, että siitä olisi ilmoitettu etukäteen viranomaisille.

Käräjäoikeuden mukaan mielenosoitus ei aiheuttanut välitöntä vaaraa, joten mielenosoittajilla ei ollut velvollisuutta totella poliisin käskyjä. Eikä Mannerheimintietä kaupungissa käyttävillä ihmisillä oikeutta käyttää väylää siihen, mitä varten se on rakennettu. 

* * *

Käräjäoikeuden tuomiosta voi toki vielä valittaa, ja toivottavasti valitetaankin. Puuttuisin kuitenkin tuohon näkemykseen, ettei tien tukkimisesta aiheutunut välitöntä vaaraa. 

On tietenkin totta, ettei laittomasta mielenosoituksesta olisi aiheutunut vielä 1980-luvun Suomessa minkäänlaista vaaraa kenellekään. Nyt eletään kuitenkin 2020-lukua, jonka erottaa puolen vuosisadan takaisesta ajasta väestön etnisen rakenteen osittainen muuttuminen sekä länsimaisten yhteiskuntien ilmapiirin polarisoituminen äärimmäisen arvoliberalismin nousun takia. 

Näiden seurauksena on huomattu, että mielenosoituksiin kokoontuneet väkijoukkokeskittymät näyttäytyvät joillekin länsimaiden nykyisille asukkaille hyvänä kohteena demonstroida omaa mielipidettä. Näin kävi Münchenissä ja Virginiassa viime vuonna, joten malli mieleltään häiriintyneille on jo annettu, enkä siksi näe, että oikeuden peruste Elokapinan tapauksen välittömän vaaran puuttumisesta olisi uskottava.

Siksi olisi tärkeää, että syyttäjä vie tapauksen hovioikeuteen, jotta poliisia vastaan niskoittelun lainmukaisuudesta saadaan yhtä käräjätuomaria laajempi laintulkitsijoiden näkemys. Ja kenties jopa ratkaisu, joka linjaa tavalla tai toisella laittomasti toimivien mielenosoittajien oikeutta aiheuttaa kanssaihmisille sellaista haittaa, joka saattaa johtaa huonosti harkittuihin tekoihin. 

JK kello 7:54. Huomasin, että tekstissä puheena olleen päätöksen teki tuomariharjoittelija eli käräjänotaari, eikä varsinainen tuomari. Se korostaa tarvetta hakea ratkaisua hovioikeudesta.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Harvinaisen typerää toimintaa
Huippukokki Jouni Toivanen ja hänen brunssilaisena tukevat oman käden oikeuteen perustuvaa yhteiskuntaa
Helsingin kaupungin työntekijät varkaissa

Näiden henkilöiden maahanmuutto ei ole ollut hyväksi suomalaiselle yhteiskunnalle

Iltalehti kertoi hovioikeuden tuominneen Basat Abdulkaremin, 22, kolmen ja puolen vuoden vankeurangaistukseen tapon yrityksestä. Sen sijaan Kerim "Kerza" Muslahin, 23, syytteet kaatuivat näytön puutteeseen.

Asiaan liittyy pari muutakin mielenkiintoista seikkaa. Niistä ensimmäinen on se, että oikeudenkäyntiin johtaneissa tapahtumissa oli ollut paikalla myös Suvelan jengimurhasta tuomittu Dijar Güzel. Lisäksi ilman tuomiota jäänyt "Kertza" Muslah oli tuomittu jo vuonna 2021 yli kolmen vuoden ehdottomaan vankeusrangaistukseen tapon yrityksestä. 

Niin. Mitähän tästä nyt sanoisi? 

Kenties nyt ainakin sen, ettei näiden henkilöiden maahanmuutto ole ollut ainakaan hyväksi suomalaiselle yhteiskunnalle. Enkä usko, että se muuttuu myöskään jatkossa yhtään paremmaksi. 

Siitä huolimatta kehotan kaikkia teitä – arvoisat lukijani – olemaan aktiivisia äänestyskopissa. On nimittäin niin, että Suomessa lait määrätään viime kädessä eduskunnassa, jossa istuvat juuri ne ihmiset, jotka valitaan neljän vuoden välein järjestettävissä eduskuntavaaleissa. 

Päivän aiempi merkintä:
Ennuste: 2040-2050-luvulla syntyy ilmasto- ja ympäristökriisien sarja

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Kotoutumistukea maahanmuuttajille
SDP:llä on huikea kannatus vieraskielisten parissa
Kehitysmaalaisten maahanmuutto on pysyvästi haitallista

Tappelu johti alennukseen - entä puukotus?

Pikku-uutinen kertoi miehestä, joka yritti ottaa juoksukaljat keravalaisesta Alepasta, mutta päätyi tappelemaan vartijan kanssa. Kyseinen varas ei ollut mitkään puhdas pulmunen, vaan oli jo aiemmin saanut tuomioita näpistyksistä, kotirauhan rikkomisesta, vahingonteosta, laittomasta uhkauksesta ja ryöstöstä.

Tällä kertaa juoksukaljamiehen oikeuskäsittely eteni hovioikeuteen, joka katsoi, että miehen aiemmat tuomiot ja niiden kohtuullistava vaikutus oikeuttivat rangaistuksen lieventämiseen. Niinpä se alensi käräjäoikeuden antaman viiden kuukauden ehdottoman vankeusrangaistuksen 80 päivään eli noin puoleen.

Mitähän tähän nyt sitten sanoisi? Jos aiot tehdä rikoksia, niin muista sitten tehdä niitä oikein paljon, jotta pääset vähemmällä? 

* * *

Toisen pikku-uutisen mukaan Oulussa perjantaina puukottaneen miehen motiiviksi on paljastunut maksamaton ravintolalasku, minkä takia ravintolan henkilökunnan jäsen oli lähtenyt hänen peräänsä. Ja saanut tämän löydettyään puukosta sen verran pahasti, että oli joutunut käymään sairaalassa.

Millähän lailla oikeus mahtaa suhtautua tähän tapaukseen. Ei kai kuitenkaan niin, että maksamattomasta laskusta mahdollisesti tuleva tuomio vähentäisi puukotuksesta tulevia seurauksia? Puhumattakaan siitä, että puukotus alentaisi maksamattomasta laskusta tulevaa tuomiota.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Ovatko integroituneet arabit positiivinen asia? 
Ottaako oikeus vastuun viattoman ihmisen kuolemasta?
22-vuotias tummahiuksinen mies saanee rikosvyyhdistään paljousalennuksen

Hijab-huivien riisumiselle tuli kova hinta

Turun hovioikeudessa saatiin loppuun - ainakin toivottavasti - tapaus, jossa kaksi 

naista vastusti kasvojensa kuvaamista rekisteröityessään turvapaikanhakijoiksi Hämeenlinnan poliisilaitoksella. Tapauksen vei oikeuteen apulaisvaltakunnansyyttäjä, joka katsoi, että hijab-huivien väkisin riisuminen olisi ollut pahoinpitelyä, virkavelvollisuuksien rikkomista ja yllytystä pahoinpitelyyn.

Hovioikeuden ratkaisu vapautti naisten kasvojen kuvaamiseen osallistuneet poliisit ja vartijat syytteistä sekä totesi naisten liioitelleen tapahtumia, joissa syntyneet mustelmat olivat seurausta heidän omasta käyttäytymisestään. Käytetyt voimakeinot olivat oikeuden mukaan tarpeellisia.

Nähtäväksi jää, viekö apulaisvaltakunnansyyttäjä tapauksen vielä korkeimpaan oikeuteen, vai tyytyykö hän oikeuden sinänsä itsestään selvältä kuulostavaan tuomioon. Omalta osaltani kehotan häntä jälkimmäiseen jo siitäkin syystä, että turhillakin oikeudenkäynneillä on kustannuksensa ja Suomen julkinen talous velkaantuu ilman niitäkin järkyttävällä vauhdilla.

* * *

Muslimien ongelmallisuudesta maahanmuuttajina kertoi myös hollannista saapunut uutinen, jonka mukaan Haagissa sijaitsevaan Israelin suurlähetystöön oli heitetty Molotovin coctail. Tekijästä ei toistaiseksi ole julkaistu tietoa, mutta hänen uskontokunnastaan ei silti liene suurempaa epäilystä.

Hamasin käynnistämä - mutta toisesta päivästään alkaen rankasti tappiollinen - sota Israelia vastaan on synnyttänyt turvallisuusriskejä myös muualla maailmassa. Esimerkiksi Tanskan turvallisuuspoliisi (PET) on arvioinut terrori-iskujen uhan kohonneen konfliktin vuoksi.

Nähtäväksi siten jää, milloin myös Suomi saa uuden terroristin - ja onko hän muslimi. Tässä suhteessahan ympäristöahdistunut vaasalaisnainen oli aikeissa ehtiä ensin, mutta tuli onneksi ajoissa pysäytetyksi. Toivottavasti niin käy myös seuraaville yrittäjille.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Britannian Ruandalaki viitoittaa koko Länsi-Euroopan tulevaisuuden
Poliittisesti oikeaoppinen blogimerkintä
Uutisia mukavan oloisista ihmisistä meillä ja maailmalla

Kansainvälistyminen tuottaa monenlaista kulunkia

Oulussa sytytettiin viime yönä useita tulipaloja. Toistaiseksi pyromaanista - tai pyromaaneista - ei ole tietoa, joten tässä vaiheessa ei myöskään tässä blogissa ole syytä tehdä johtopäätöksiä syyllisistä, vaikka Ruotsissa roskakatosten ja autojen tuhopoltot ovatkin kehitysmaataustaisten asuttamien alueiden riesa. Yhtä hyvin kuin uussuomalainen, voi tekijäksi paljastua myös mieleltään häiriintynyt kantasuomalainen, joka on saanut innoituksensa ruotsalaisista - PT-median suosimaa sanaa käyttääkseni - autogrilleistä. 

Saimme tänään lukea myös tapauksesta, jossa liikkuvasta autosta ammuttiin viime elokuussa kahta tai kolmea ihmistä. Uutisten mukaan poliisi pyytää ampumisen kohteeksi joutuneita ihmisiä ilmoittautumaan sekä kyselee vihjeitä henkilöiltä, jotka tietävät tapahtumista jotakin.

Tapauksen tekee oudoksi se, että ampumisesta on aikaa noin puoli vuotta, enkä löytänyt Google-haulla siitä minkäänlaista tietoa. Näin siitä huolimatta, että kaduilla tapahtuneet ampumistapaukset lienevät Helsingissä vielä varsin harvinaisia. 

Nähtäväksi jää, millaista tietoa poliisi onnistuu keräämään näin pitkän ajan jälkeen. Varmaa on vain se, että tapauksen nähneiden ihmisten mielikuvat tapahtuneesta ovat näin pitkän ajan jälkeen ehtineet haalistua ja sekoittua mielikuvituksen tuottamiin kuvitelmiin. Siten oikeudella - mikäli tapaus etenee sinne asti - tulee olemaan tuskainen työ etsiessään todisteita, jotka riittävät syyllisten osoittamiseen ilman varteenotettavaa epäilyä syyttömyydestä.

Tämä ongelma nousi esille myös tämän päivän uutisissa, joiden mukaan Turun hovioikeus vapautti kotimaassaan tehdystä joukkomurhasta epäillyn liberialaisen Gibril Massaquoin kaikista syytteistä. Oikeudenkäynnin hinnaksi suomalaisille veronmaksajille on jutun mukaan mukaan tulossa yli 4 000 000 euron lasku. 

Näyttää siis siltä, että kansainvälistyvä maailma tuottaa myös meille suomalaisille monenlaista kulunkia, kuten edellä esille nostamani esimerkit osoittavat. Tässä kirjoituksessani sellaisia ovat Ruotsin mallin mukaiset tuhopoltot, kehitysmaista ja lähinnä mafiafilmeissä tutuiksi tulleiden kaltaiset ampuma-aserikokset sekä jopa tuhansien kilometrien päässä tapahtuneiden rikosten oikeudelliset puimiset.

Näistä viimeksi mainittuja puolustetaan sillä, että ilman kotimaansa rikoksista epäiltyjen saattamista oikeuteen saattaisi Suomesta tulla sotarikollisten turvasatama. Tämä on tietenkin aiheellinen huoli, eikä kukaan halua sellaista. 

Tästä huolimatta on kuitenkin kysyttävä, että onko suomalaisten veronmaksajien asia kustantaa kaukaisten rikosten oikeudelliset selvittelyt? Etenkin kun jo aiemmat tapaukset ovat osoittaneet, että syyllisyyden osoittaminen on lähes mahdotonta, koska pelkällä henkilötodistelulla on vaikea saada pitäviä todisteita, joiden varassa voitaisiin antaa langettavia tuomioita. 

Eli kannattaisiko näissä tapauksissa syytekynnystä pitää niin korkeana, että kerättyjen todisteiden valossa voidaan langettavaa tuomiota pitää jo etukäteen käytännössä varmana oikeudenkäynnin lopputuloksena?

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Kehitysmaalaistuminen etenee
Helsingin käräjäoikeus ei ymmärtänyt kunniamurhaajaa
Siis miksi Oulussa murhataan, Riika Nykänen?

Ismaelin ensimmäinen kiinnijääminen rikoksesta ei ollut sattuma

Minulla on vakavaa sanottavaa kaikille tyttärien vanhemmille: kertokaa heille ajoissa ja mahdollisimman selvin sanoin sekä moneen kertaan, ettei kaksilahkeisten kotiin kannata lähteä sosiaalisessa mediassa käytyjen jutusteluiden tai muuten vain lyhyen tuttavuuden perusteella, vaikka kuinka pyydettäisiin ja mitä luvattaisiin. Etenekään ei kannata lähteä sellaisten matkaan, jotka ovat peräisin kulttuureista, joissa naiset ovat alistetussa asemassa.

Tämä asia tuli mieleeni lukiessani Iltalehden juttua juuri näin toimineen teinitytön raiskanneen henkilön oikeustapauksesta. Siinä Pohjois-Karjalan käräjäoikeus ja Itä-Suomen hovioikeus katsoivat teinitytön väkisinmakuun vain ehdollisen tuomion arvoiseksi, koska teon tehnyt maahanmuuttajamies ei sitä ennen ollut jäänyt kiinni rikoksista. Lisäksi hänelle määrättiin maksettavaksi tytölle 5 000 euron korvaus tämän hyväksikäytöstä.

Nähtäväksi jää, kuinka ehdollisella teostaan päässyt Ismael menestyy elämässään jatkossa. Joutuuko hän myös tulevaisuudessa poliisin kanssa tekemisiin vai onnistuuko jatkossa välttämään kiinnijäämisen.

Riippumatta siitä, on selvää, ettei tämäkään raiskaaja ollut sen arvoinen, että kenenkään elämä olisi saanut mennä raiteiltaan hänen takiaan. Mutta koska niin on tapahtunut, toivon teinitytölle ja hänen läheisilleen menestyksellistä toipumista tapahtuneesta - ja rukoilen, ettei tekijä olisi pilannut heidän elämäänsä.

* * *

Säätytalon hallitusneuvottelijoille ja erityisesti Anna-Maja Henrikssonille (rkp) toivon selvää järkeä ymmärtää, että edellä käsittelemäni kaltaiset tapaukset eivät synny sattumalta, vaan maassa harjoitetun maahanmuuttopolitiikan seurauksena. Ja siksi tulevan hallitusohjelman linjaukset on syytä tehdä ihmisoikeuksia kunnioittaen siten, että nyt nähdyn kaltaisten tapahtumien riski olisi maassamme mahdollisimman alhainen.

Ellei edellinen virkkeeni aukea arvoisille hallitusneuvottelijoillemme, on heidän syytä lukea tämä lyhyt teksti. Erityisesti suosittelen sitä Anna-Maja Henrikssonille ja Eva Biaudet´lle.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Hallitusneuvotteluissa on torjuttava RKP:n pyrkimykset heikentää naisten ja lasten turvallisuutta
Petteri Orpon johtaman porvarihallituksen syntyminen varmistui
Neuvottelutulos, alistaminen ja uhkaus

Hallitusneuvotteluissa on torjuttava RKP:n pyrkimykset heikentää naisten ja lasten turvallisuutta

Erkkomedia kertoi, että muutamaa vuotta vanhempi nuori oli vienyt väkivallalla uhaten 12-vuotiaalta pojalta kengät linja-autossa. Tapaukseen ei ollut puuttunut kukaan matkustajista eikä myöskään kuljettaja. 

Jutussa pojan äiti kertoi, että "on pelottavaa ajatella, että uskaltaako liikkua ja kulkea ja että tuollaista voi tapahtua. Pelottaa vanhempana, kun lapset kulkevat yksin kouluun. Voiko vaikka puhelin lähteä seuraavalla kerralla?"

Lisäksi hän kertoi, että "muiltakin on viety samalla alueella kännyköitä, takkeja ja lippiksiä samalla tavalla". Alueella tarkoitettaneen Luoteis-Helsinkiä. 

* * *

Kuten arvoisa lukijani tietää, on vaatteiden varastaminen sellaista nuorisokulttuuria, joka on asettunut maahamme vuoden 2015 kansainvaelluksen jälkeen. Edellä käsittelemässäni tapauksessa ei ryöstäjästä kerrottu muita tietoja kuin viitteellinen ikä ja sukupuoli, mutta tällä ei ole merkitystä, sillä tapaus on joka tapauksessa osoitus siitä, että Suomen mainittuna vuonna vastaanottamilla kehitysmaalaisilla on ollut negatiivinen vaikutus pääkaupunkimme nuorten ja lasten elämään.

Eikä tämä koske vain pelkkiä lapsia ja nuoria, vaan myös aikuisia naisia. Siitä muistutti niin ikään erkkomedia, joka kertoi vanhasta tutustamme eli taksinkuljettaja Arian Juhana Rezajista. 

Tämä oli nimittäin saanut hovioikeudessa törkeästä raiskauksesta, kolmesta raiskauksesta, neljästä vapaudenriistosta, pakottamisesta seksuaaliseen tekoon, alkoholirikkomuksesta, kahdesta salakatselusta, sukupuolisiveellisyyttä loukkaavan kuvan levittämisestä, huumausainerikoksesta ja kuluttajamarkkinoilta kielletyn psykoaktiivisen aineen kiellon rikkomisesta kuuden vuoden ja viiden kuukauden ehdottomaan vankeusrangaistukseen. Eli käräjäoikeuden tuomioon tuli hovioikeudessa kuuden kuukauden lisä.

* * *

Molemmat edellä käsittelemäni tapaukset alleviivaavat muutoksen tarvetta maahanmuuttopolitiikassamme - eivätkä todellakaan ole vain yksittäistapauksia. Valitettavasti käynnissä olevissa hallitusneuvotteluissa ovat RKP:n edustajat asettuneet vastustamaan ihmisten turvallisuutta käyttäen tekosyynä ihmisoikeuksia. Asia on linjattu selkeästi esimerkiksi puolueen vastauksissa hallitustunnustelijan alustaviin kysymyksiin.

Tästä syystä on tärkeää, että Perussuomalaiset pystyvät pitämään neuvotteluissa kiinni omista kannoistaan. Tuoreen erkkomedian tiedon perusteella hallitus­neuvotteluissa saavutetun alustavan sovun mukaan maahanmuuttoon ja Suomen kansalaisuuden saamiseen on tulossa joitakin uudistuksia kuten jonkinlainen kansalaisuustesti. 

Nähtäväksi siis jää, onnistuvatko perussuomalaiset vesittämään maamme ruotsinkielisten edunvalvojapuolueen pyrkimykset heikentää maamme naisten ja lasten turvallisuutta entisestään. Siinä suhteessa keskeinen asia on Suomen humanitaarisen maahanmuuton säännöstön ja käytännön muuttaminen sellaiseksi, ettei maamme enää jatkossa houkuttelisi sellaisia ihmisiä, joilla ei ole edellytyksiä eikä ehkä aikomustakaan sopeutua rakentavaksi osaksi yhteiskuntaamme.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Neuvottelutulos, alistaminen ja uhkaus
Petteri Orpo opasti Anna Maja Henrikssonia
Arian Juhana Rezaji tarjosi oppimateriaalia Eva Biaudetille ja Erna Bodströmille

Turun hovioikeus siunasi Miljan Jaffin rikoksen

Rikollisen kurdiräppäri Milan Jaffin tekemän pahoinpitelyn käsittely Turun hovioikeudessa sai tuomion, joka nostattaa kulmakarvoja. Hovioikeuden mukaan rangaistus ei ollut tarpeen Jaffille, vaikka hän olikin syyllinen rikokseen. Toisin sanoen korkea oikeusistuin otti ja antoi suopean siunauksensa törkeälle väkivaltarikokselle.

Jaffin tekemä pahoinpitely tapahtui siten, että ensin toinen henkilö kaatoi uhrin maahan, minkä jälkeen Jaff ryhtyi potkimaan tätä. Sen seurauksena väkivallan kohteeksi joutunut mies sai päähänsä kohdistuneista potkuista mustelmia ja otsaansa verinaarmun sekä kärsi noin parin viikon ajan kivuista ja päänsärystä. Lisäksi Jaffin hallussa oli tapahtumien jälkeen myös uhrin lompakko, jota hän oli esitellyt myöhemmin sosiaalisessa mediassa.

Syyksi Jaffin jättämiselle ilman rangaistusta Turun hovioikeus kertoi sen, että pahoinpitely olisi voitu käsitellä samalla kertaa kuin kaksi muuta rikosta ja määrätä niistä yhteinen rangaistus ilman, että tuomio olisi koventunut. Niinpä Jaff pääsi edellä kuvatusta tapahtumasta kuin koira veräjästä. Mahtaakohan häntä naurattaa?

Tapaus ei ole suomalaisessa oikeusjärjestelmässä mitenkään erikoinen. Meillähän on jo pitkään ollut tapana, että paatuneimmille - eli useita rikoksia tekeville - konnille annetaan paljousalennuksia. Perusteluna tälle on käytetty esimerkiksi sitä, että jos tuomiot kahdesta rikoksesta olisivat erikseen annettuna kaksi ja kaksi eli yhteensä neljä vuotta, mutta yhdessä käsiteltynä kolme vuotta, kohdeltaisiin rikollista eri tavoin riippuen siitä, miten asiat käsitellään tuomioistuimessa.

Hyväksyn toki sen, että samanlaisesta rikollisuudesta on oltava samanlainen seuraus. Mutta huomautan samalla, että asiaan olisi yleistä oikeustajua paremminkin vastaava ratkaisu kuin rikosten paljoushalpuutus. Sen mukaan kaksi plus kaksi olisi neljä myös silloin, kun rikokset käsitellään samaan aikaan. 

Milan Jaffin rangaistuksetta jättäminen on sikäli merkittävä asia, että Perussuomalaiset on nostanut rikollisten paljousalennukset yhdeksi poliittiseksi teemakseen. Juristikansanedustaja Leena Meren (ps) mukaan "useamman rikoksen pitäisi olla rangaistuksen koventamisperuste eikä nykyisenkaltainen ´tee kolme, kärsi yksi´-alennusautomaatti".

Käytännössä tämä tarkoittaisi, että tekijä tuomittaisiin erikseen jokaisesta rikoksesta ja lopputulokseksi tulisi annettujen rangaistuksen summa. Jotta tällainen järjestelmä toimisi, tulisi Meren mukaan "pidentää yhteisen rangaistuksen enimmäiskestoa, joka on nykyisellään 15 vuotta. Näin suunnitelmallisesti ja toistuvasti lakia rikkovien rangaistukset kovenisivat oikeudenmukaisella tavalla."

En tiedä parantaisivatko pidemmät tuomiot vakavia rikoksia tekevien ihmisten - kuten Milan Jaffin - tapoja tai ehkäisisikö se uusien milanjaffien syntymistä. Tavallisten suomalaisten kannalta positiivista olisi kuitenkin se, että hän ja hänen kaltaisensa pysyisivät pidempään poissa kaduilta, mikä jo sellaisenaan lisäisi tavallisten ihmisten yleistä turvallisuutta.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Oliko A-studiossa puhe pohjoiseurooppalaisen näköisestä nuorisorikollisuudesta?
Maahanmuuttajajengien väkivalta ei loppunut Milan Jaffin tuomioon
Uskomaton ja iljettävä saaga jatkuu, vaikka valopilkkujakin on

Irakilaiskaksikon koppikorvausesta

Irakilaisveljeksiä epäiltiin ISIS:in piikkiin tehdyn joukkomurhan tekijöiksi, mutta varmaa näyttöä miesten syyllisyydestä ei saatu. Niinpä he olivat oikeutettuja korvaukseen siltä ajalta kuin joutuivat odottamaan pidätettynä tutkimuksen valmistumista.

Hovioikeuden mukaan esitetty näyttö ei riittävällä varmuudella osoittanut miesten syyllisyyttä. Niinpä se päätti näille maksettavasta ruhtinaallisesta koppikorvauksesta, jonka suuruus oli 400 euroa pidätyspäivää kohti. Korvaus on tosiaan varsin suuri, sillä esimerkiksi minä en hyväpalkkaisena professorina hanki likimainkaan mainitun suuruista palkkaa työstäni, sillä kuukausitasolla se tarkoittaisi peräti 12 000 euroa. 

Irakilaismiehet eivät kuitenkaan katsoneet summan riittävän, vaan halusivat enemmän. Niinpä he jatkoivat suomalaisen oikeusjärjestelmän rasittamista vaatimalla kaksinkertaista korvausta vetoamalla jutun erityispiirteisiin. Sitä heille ei kuitenkaan myönnetty, sillä oikeus katsoi niiden tulleen jo huomioiduksi korvaussummassa.

Tapaus on monessa suhteessa mielenkiintoinen. Ensinnäkin olisi hauska tietää, keksivätkö veljekset itse, että heillä olisi mahdollisuus tienata ruhtinaallisesti saamastaan syytteestä. Vai auttoiko joku ulkopuolinen taho heitä ymmärtämään tämän mahdollisuuden?

Toiseksi, minulle jäi tapauksen uutisoinnista vaikutelma, ettei veljeksiä sinänsä todettu syyttömiksi, vaan syyllisyydestä ei vain saatu näyttöä. Ja siksi heidät vapautettiin syyttömyysolettaman perusteella, kuten kuuluukin. 

On kuitenkin aika kauhea ajatus, että jos miehet olisivat tosiaankin osallistuneet joukkomurhaan ja saisivat siitä jo nähtyäkin suuremman korvauksen. Mutta sellaistahan se oikeudenkäynti oikeusvaltiossa on. 

Kolmanneksi, toivon todella, että oikeus on tehnyt tosiasioita vastaavan ratkaisun, eivätkä nämä miehet siten omaisi terroristista historiaa. Eivätkä etenkään hautoisi sellaisia aikeita jäädessään nyt vapaina miehinä elämään suomalaisessa yhteiskunnassa. 

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Islamilaisten terrori-iskujen aalto edellyttää eurooppalaisilta rehellisyyttä
Veronmaksajan lasku on 20 000 euroa per islamisti + muut kulut

Mitä tehdä terroristivaimoille ja heidän lapsilleen

Puoli vuotta valehtelusta

MTV3 kertoi tapauksesta, jossa nainen oli valehdellut miehen raiskanneen itsensä, minkä seurauksena hänen poikansa oli puukottanut tätä. Sen jälkeen poliisi otti miehen kiinni ja vei hänet ns. pahnoille. 

Tapaus selvisi kun nainen tunnusti keksineensä koko jutun ja sai höpinöistään kuuden kuukauden mittaisen ehdollisen vankeusrangaistuksen. Lisäksi hänet velvoitettiin maksamaan miehelle 3 000 euroa kärsimyksestä. 

Tapaus on sikäli mielenkiintoinen, että raiskaus on äärimmäisen tunteita herättävä rikos. Ei ole kuin pari päivää siitä, kun Iltalehti kertoi hovioikeuden alentaneen rappukäytävässä tapahtuneen raiskauksen tehneen miehen tuomiota ehdolliseksi. Perusteluksi se kertoi, ettei teko sisältänyt erityisen pelottavia elementtejä, ettei siinä käytetty kovaa väkivaltaa eikä se kestänyt kuin muutaman minuutin. 

Jälkimmäinen tuomio herätti itsessäni ja monessa muussa ihmisessä tyrmistystä. Omalta osaltani eniten varsin omituisten perustelujensa takia. 

Mutta tyrmistystä herätti myös MTV3:n kertoman tapauksen tuomio. Ainakaan se ei lisännyt kynnystä sille, että naiset syystä tai toisesta käyttäisivät keksittyä raiskausta miesten maineen tahrimiseksi. 

Ongelmahan muodostuu siitä, että pelkkä vihjaus miehen tekemästä seksuaalisesta - tai myös muusta - väkivallasta leimaa ihmisen loppuiäkseen. Tosin puheena olevassa tapauksessa leimautuminen on todennäköisesti kohtuullisen vähäistä, koska nainen tunnusti keksineensä koko jutun. 

On kuitenkin varmaa, että osassa näytön puutteen takia vapauttavaan tuomioon johtaneista raiskausjutuista kyse on keksityistä tapauksista. Eikä niistä syntynyt ikävä leima poistu helposti ainakaan asian pitkään muistavassa miehen lähipiirissä.

Siksi väärästä ilmiannosta tulisi mielestäni antaa tuomio, joka vastaa väitetystä rikoksesta tyypillisesti annettavaa tuomiota. Erityisen tärkeää tämä olisi erilaisten seksuaali- ja väkivaltarikosten suhteen, sillä juuri niihin liittyneitä väitteitä naisten tiedetään käyttävän parisuhdeongelmien ja avioeroihin liittyvien huoltajuuskiistojen yhteydessä. 

Ja siksi yhteiskunnan tulisi huolehtia siitä, että tällaiselle valehtelulle olisi mahdollisimman korkea kynnys. Eikä puolen vuoden ehdonalainen rangaistus ole sitä.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Teinitytön jorinat johtivat opettajan murhaan
Valehteliko poliisi virkavastuulla Oulun raiskaustapauksissa?
Yle raiskaajien ja vaimonhakkaajien asialla

Raija Toiviaisen ristiretki ajoi karille - ja eläkeikäkin lähestyy

Ihminen ei mielestäni ole kovin fiksu, mikäli hän tuntee vetoa Saksassa 1930- ja 1940-luvulla valtaa pitäneisiin natseihin. Mutta kuten tiedämme, eivät kaikki ihmiset ole fiksuja, ja myös Suomesta löytyy ihmisiä, jotka haluavat tuoda esille mieltymyksensä natsien ajatuksiin kantamalla heidän aikanaan käyttämiänsä tunnuksia. 

Näin tapahtui myös itsenäisyyspäivänä 2018, minkä seurauksena todellisuudentajunsa menettänyt Suomen valtakunnansyyttäjä Raija Toiviainen päätti nostaa oikeusprosessin lippuja kantaneita vastaan. Syytteen perusteena oli kiihottaminen kansanryhmää vastaan. 

Helsingin käräjäoikeus antoi eilen lipunkannosta vapauttavan tuomion, sillä sen - ja normaalin arkijärjen - mukaan pelkkä lippujen kantaminen ei uhkaa yhtäkään kansanryhmää. Lisäksi on syytä huomata, ettei hakaristilipun käyttämistä ole Suomessa kielletty, toisin kuin joissain muissa maissa, joten sen esitteleminen kuuluu vastenmielisyydestään huolimatta laillisen sanavapauden piiriin. 

Ylen mukaan valtakunnansyyttäjä haluaa tässä vaiheessa tutustua oikeuden argumentteihin ja tekee vasta sen jälkeen päätöksen siitä, haluaako hän rasittaa korkeampia oikeuksia tällä asialla. Iltalehden uutisessa puolestaan kerrotaan hänen vievän asian varmasti hoviin.  

Sananvapauden kannalta selvän asian vieminen hovioikeuteen olisi luonnollisesti kestämätöntä - kuten oli jo nyt nähty farssi. Se saattaisi myös johtaa natsiaatteen kannattajien uhriutumiseen ja sitä kautta heidän kannatuksensa nousuun vähemmän fiksujen joukossa. Mutta tätä valtakunnansyyttäjä ei näytä ymmärtävän.

Tässä yhteydessä on syytä huomata, että valtakunnansyyttäjän toiminta tässä tapauksessa oli typeryydestään huolimatta johdonmukainen suhteessa hänen muuhun poliittisesti motivoituneeseen toimintaansa. Keskenhän on edelleen hänen kansainvälistäkin huomiota saanut ajojahtinsa kristillisten Päivi Räsästä vastaan ja muistamme myös hänen hyökkäyksensä kansanedustaja Juha Mäenpäätä (ps) vastaan.

Toiviainen on syntynyt vuonna 1954. Siten hän täyttää tänä vuonna 67 vuotta. Tämä tarkoittaa, että valtakunnansyyttäjän eläkeikä lähestyy vääjäämättä. Hänen poistumisensa on viranhoidossa nähdyn perusteella sinänsä hyvä uutinen ja saattaa tervehdyttää syyttäjälaitoksen hänen aikanaan pahasti politisoitunutta toimintaa. 

Syyttäjälaitoksen ja koko suomalaisen oikeuskäytännön legitimiteetin kannalta olisikin tärkeää, että seuraava valtakunnansyyttäjä olisi poliittisesti neutraali ja ymmärtäisi perustaa toimintansa lainsäädäntöön maailmankatsomuksellisten seikkojen sijaan. Uskon, että myös nimitysasiassa päättäjänä toimiva tasavallan presidentti ymmärtää tämän.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Amerikkalaisprofessorit vaativat näpäytystä Suomen valtakunnansyyttäjälle
Toiviaisen ristiretken jälkinäytös ja johtopäätökset
Kirjailijan helvettiin-toivotukset päätyivät lehden sivuille

Kiitokset Turun hovioikeudelle

Tässä on usein tullut ihmetellyksi suomalaisen oikeuslaitoksen - etenkin sen korkeampien asteiden - toimintaa. Nyt täytyy kuitenkin antaa myös kiitosta. 

Näin siksi, että nykyään 30-vuotias irakilaismies tuomittiin Turun hovioikeudessa neljän vuoden vankeusrangaistukseen touko–heinäkuussa 2014 tapahtuneista törkeästä raiskauksesta, törkeästä lapsen seksuaalisesta hyväksikäytöstä, ihmiskaupasta ja pahoinpitelystä. Uhri oli 14-vuotias. 

Kiitoksen tässä ansaitsee erityisesti se, että hovioikeus muutti käräjäoikeuden ratkaisun, jossa suurin osa syytteistä hylättiin. Näin raiskattu ja pahoinpidelty lapsivaimo sai oikeutta ja omaa kulttuuriaan noudattanut mies - sekä hänen yhteisönsä - muistutuksen siitä, että viime kädessä Suomessa vallitsee Suomen laki, eikä sharia tai profeetta Muhammedin esimerkki.

Toki olisi ollut vielä parempi, jos kulttuurinsa suhteen sopeutumiskyvytön irakilaismies olisi oikeuden päätöksellä palautettu kotimaahansa. Näin ei kuitenkaan käynyt ainakaan asiasta kertoneiden uutisten mukaan. 

* * *

Tämän kirjoituksen lopuksi haluan muistuttaa siitä, että keskusteluosiota voidaan pitää vapaana ennakkosensuurista vain silloin, jos siellä ei esiinny henkilöihin kohdistuvaa uhkailuja, kansanryhmää vastaan kohdistuvaa kiihottamista, vallankumoukseen agitointia tai muuta rikollista viestintää. Tämän sanominen on tullut ajankohtaiseksi siitä syystä, että olen viime aikoina joutunut poistamaan useita kommentteja. 

Pyydän siksi teitä kaikkia - arvoisat lukijani - huomioimaan tämän asian tahtoessanne ottaa kantaa kirjoituksiini. Samalla tahdon kuitenkin kiittää siitä, että ylivoimaisesti suurin osa blogiini tulleista kommenteista on ollut asiallisia: niitä on ollut mukava lukea. 

Lisäperusteluita pyynnölleni voitte halutessaan katsoa tämän kirjoituksen kolmannesta osiosta.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Eikö Suomessa ole oikeutta eikä kohtuutta?
Uudenvuodenlupauspyyntö valtamedialle, poliitikoille ja virkamiehille
Riskejä, ymmärrystä ja pelisääntöjä

Eikö Suomessa ole oikeutta eikä kohtuutta?

Olaus Petri muotoili jo 1500-luvulla tuomarinohjeen, joka on täysipäisyytensä ansiosta säilynyt yleisohjeena näihin päiviin saakka. Sen mukaan "mikä ei ole oikeus ja kohtuus, se ei voi olla lakikaan".

Valitettavasti näyttää siltä, etteivät suomalaiset lainsäätäjät ja/tai oikeudenkäynnistä vastaavat viranomaiset tunne historiaa, oikeutta eikä kohtuutta. Tämä kävi jälleen kerran selväksi, kun korkein oikeus ei ottanut käsiteltäväkseen tapausta, jossa vaimo sai avioliitossa vieraan miehen kanssa huorattuaan lapsen, jonka siittäjän hän salasi mieheltään. 

Totuuden kertomisen sijasta nainen huolehti siitä, että kyseinen mies joutui maksamaan vieraan miehen lapsesta elatusmaksuja. Näin päätti hovioikeus siitä huolimatta, että lapsen isä oli tiedossa. 

Nähdäkseni tapauksella ei ole mitään yhtymäkohtaa oikeuteen eikä kohtuuteen. Korkeintaan se on osoitus lainsäädäntömme ammottavasta aukosta tai asian ratkaisseiden oikeusoppineiden kyvyttömyydestä ymmärtää länsimaisen lainsäädännön perusteita.

Asian loppunäytös nähtäneen Euroopan ihmisoikeustuomioistuimessa. Toivoa sopii, että siellä on suomalaista oikeusjärjestelmää parempi käsitys oikeudesta ja kohtuudesta.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Järkyttävää välinpitämättömyyttä
Oikeus totesi kunniaväkivallan tapahtuneen
Ei tarvetta epäillä kunniamurhan suunnittelua

Nigerialaisnainen sai jäädä lapsensa kanssa Suomeen

Kirjoitin vajaa vuosi sitten raskaana olevasta homoseksuaalista nigerialaisnaisesta, joka oman kertomuksensa mukaan pakeni tapetun tyttöystävänsä isää, koska tämä oli seurannut häntä jopa maan pääkaupunkiin Lagosiin, minne hän oli paennut ihmisoikeusjärjestön hoiviin. Matkalla pääkaupunkiin nainen oli kertomansa mukaan tullut yhden raiskauskerran seurauksena raskaaksi.

Totesin tarinan epäuskottavaksi ainakin kolmesta eri syystä. Samaan oli päätynyt myös maahanmuuttovirasto. Tästä huolimatta tämän päivän Helsingin Sanomat kertoi, että Helsingin hovioikeus on palauttanut nigerialaisnaisen tarinan maahanmuuttovirastoon oleskeluluvan myöntämistä varten.

Aiemmassa kirjoituksessani totesin, että "jos maahamme saapuu tuhat turvapaikanhakijaa yhtä uskottavalla tarinalla kuin HS:n jutussa, on heistä kahden tarina todennäköisesti totta. Ja heidät käännytetään väärin perustein." Toiselta puolelta tarkasteltuna se tarkoittaa sitä, että jos tällaisilla tarinoilla myönnetään oikeus jäädä Suomeen, saamme tänne jokaista oikeasti vainoa ja hätää paennutta kohden 499 elintasopakolaista.

Nyt tehdyn päätöksen mukaan hovioikeus ei todennut tarvetta turvapaikalle, mutta siitä huolimatta halusi nigerialaisnaisen ja hänen lapsensa saavan jäädä suomalaisten elätettäväksi homoseksuaalisuutensa takia. Näin siksi, että Nigeria on homoseksuaaleille vaarallinen maa, mitä ei sinänsä ole syytä epäillä.

Homoseksuaalisuuden yleisyydestä ei ole selkeää käsitystä. Jos oletetaan heidän määräkseen viisi prosenttia, on heitä Nigeriassa tällä hetkellä noin yhdeksän miljoonaa.

Tuomioistuin painotti ratkaisunsa yhteydessä sekä sitä, ettei homoseksuaaleilta voida vaatia seksuaalisen suuntautumisensa piilottamista, että Nigerian vaarallisuutta homoseksuaaleille. Siten se avasi kertapäätöksellä Suomen rajat yhdeksälle miljoonalle nigerialaiselle homoseksuaalille. Sekä kaikille muillekin sillä edellytyksellä, että he osaavat kertoa olevansa homoseksuaaleja.

Nyt käsitellyn naisen kertoman tarinan epäuskottavuus osoittaa, ettei jälkimmäiseen vaadita kovin paljon.  Mielenkiintoista on myös se, että nigerialaisia arvellaan olevan vuosituhannen loppuun mennessä noin 900 miljoonaa.

Siitä viisi prosenttia tekee 45 miljoonaa suomalaiseen oleskelulupaan oikeutettua. Sääliksi käy vuosisadan vaihteen suomalainen veronmaksaja.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Nigerialaiskertomuksen todennäköisyydestä
Irakilainen käväisi Suomessa
Rasistileiman julma seuraus?

Miksi rikollisella on satunnaista uhria suuremmat ihmisoikeudet?

Kesäkuussa 2016 Vantaan Korsossa nähtiin murhenäytelmä, jonka aikana 22-vuotias pitkä, laiha ja tummaihoinen mies puukotti kolmea uhria. Nyt 23-vuotias luultavasti sudanilaistaustainen Matieb Matieb tuomittiin neljän vuoden ja seitsemän kuukauden ehdottomaan vankeuteen muun muassa kolmesta törkeästä pahoinpitelystä.

Matieb Matiebilla oli hovioikeuden tuomiosta kertoneen Helsingin Sanomien uutisen mukaan rikostaustaa. Lisäksi lehti kertoi Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen (THL) näkemyksestä, jonka mukaan nyt tuomittua miestä on pidettävä erittäin vaarallisena toisen hengelle ja terveydelle, koska hänellä on antisosiaalinen persoonallisuus, epävakaan persoonallisuuden impulsiivinen häiriötyyppi sekä vaikea-asteinen alkoholi- ja monipäihderiippuvuus.

Lehti kertoi edelleen, että Matieb oli ennen puukolla riehumistaan päästetty THL:n lausunnosta huolimatta ehdonalaiseen, josta oli jäljellä noin kaksi kuukautta. Tästä kaikesta seuraava kysymys tietenkin kuuluu, että kuka ottaa vastuun tapahtuneesta?

Entä mitä tapahtuu Matiebille neljän vuoden ja seitsemän kuukauden jälkeen? Tai todennäköisemmin noin kolmen vuoden kuluttua, kun hän seuraavan kerran astelee meidän lainkuuliaisten ihmisten joukkoon. Pyyhitäänkö silloinkin THL:n lausunnolla ns. takapuolta, vai asetetaanko tavallisten ihmisten turvallisuus Matiebin vapaanaliikkumisoikeuden edelle?

Tämä on se kysymys, joka kerta toisensa jälkeen askarruttaa mieltäni kun kohtaan tämän kirjoituksen synnyttäneen lehtijutun kaltaisia uutisia. Eli miksi näyttää niin vahvasti siltä, että suomalaisessa oikeusvaltiossa näytetään asetettavan rikollisten ihmisoikeudet tavallisten rehellisten ihmisten turvallisuuden yläpuolelle. Ja miksi kukaan ei koskaan ota mitään vastuuta tällaisista asioista - saati että niistä seuraisi rangaistuksia.

Onhan selvää, että Matiebinkin tapauksessa pitkä rikoshistoria ja THL:n lausunto paljastivat jo etukäteen, että sivullisten joutuminen hänen päällekarkauksensa uhriksi oli vain ajan kysymys. Ja näin tulee olemaan mitä todennäköisimmin myös sitten, kun hän on tuomionsa kärsinyt.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Ovatko pedofiilin vai lasten ihmisoikeudet tärkeämpiä?
Onko eurooppalaisten elätettäväksi pääseminen suurin ihmisoikeus?
Onko oikeus väkivaltaan Suomessa suurempi kuin oikeus turvallisuuteen?

Loppu hyvin, kaikki hyvin: Abdiqadir palasi kotiin

Abdiqadir Osman Hussein on yksi merkittävimmistä suomensomaleista. Ainakin jos ihmisen merkittävyyttä mitataan omalla Wikipedia-sivulla tai palstatilalla lehdistössä ja sosiaalisessa mediassa.

Abdiqarin julkisuus juontaa juurensa hänen ns. laajemmasta seksuaalisesta käsityksestään. Esimerkiksi Wikipedia-sivusto kuvaa sitä ja hänen muita taipumuksiaan seuraavasti.

"Abdiqadir Hussein... puukolla uhaten raiskasi Tampereella 13-vuotiaan tytön... Hussein murhasi... tamperelaisen 15-vuotiaan... silpoen... veitsellä... Mielentilatutkimuksen mukaan Hussein toimi täydessä ymmärryksessä... Husseinilla oli suomalainen vaimo ja kaksi lasta... Hussein... käytti seksuaalisesti hyväksi 4-vuotiasta lasta... Hussein pahoinpiteli Turun vankilan kuntosalilla Ramin Azimin... pahoinpitelyn motiivina oli Husseinin luulo siitä, että Azimi oli puhunut hänestä ´selän takana´".

Ensimmäisitä kolttosistaan Hussein sai elinkautisen tuomion, jolta myönnettyjen lomien aikana tapahtuivat edellä kuvatut myöhemmät sattumukset. Niistä huolimatta Helsingin hovioikeus päätti vapauttaa Abdiqadirin ehdonalaiseen, joka alkoi syyskuussa 2016.

Suomalaisten naisten ja lasten onneksi poliisi otti Abdiqadirin säilöön heti tämän ehdonalaisen alkaessa. Ja tämän aamun lehti tiesi kertoa, että tarina on saanut onnellisen lopun Abdiqadirin päästyä poliisin avustamana esi-isiensä luvattuun maahan.

Toivottavasti Abdiqadir pidättäytyy jatkossa laajemman seksuaalikäsityksensä ilmentämisestä ja osoittautuu rakentavaksi voimaksi kotiseudullaan. Mutta jos ei, toivon ettei hän selviä siitä ilman somalialaisen lainsäädännön mukaista rangaistusta tai hakeudu jälleen turvapaikanhakijaksi Eurooppaan.

Jälkimmäinen tosin olisi turhaa, sillä miehestä lienee käytettävissä niin sormenjäljet kuin DNA-pohjainen identifiointitietokin. Sen sijaan paperittomana eli laittomana maahanmuuttajana Abdiqadir saattaisi selvitä ainakin jonkin aikaa etenkin Suomessa, jonka kieli on hänelle entuudestaan tuttu.

Lisäksi hänen oleskeluaan Suomessa helpottaisi tiettyjen tahojen aiheuttama paine pidättäytyä hyödyntämästä ihmisten ulkoisia tunnusmerkkejä maahanmuuttajille tyypillisen rikollisuuden torjunnassa. Sen seurauksena hänen paljastumisensa satunnaisessa henkilöpapereiden tarkastuksessa olisi vähäinen.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Abdiqadir palasi julkisuuteen
Abdikadirin kohtalo lienee pelkästään hänen oman hyvän tahtonsa varassa
Abdigadir Osman Hussein vapautetaan hovioikeuden päätöksellä

Abdiqadir palasi julkisuuteen

Krooninen murhaajaraiskaaja Abdiqadir Osman Hussin palasi otsikoihin. Hän oli nimittäin tullut vankilassa pahoinpidelleeksi toisen, Satakunnassa julkisuutta saaneen maahanmuuttajataustaisen raiskaajamurhaajan, joka vaatii tapahtuneesta korvausta.

Kuten muistamme, päätöksen Abdiqadirin vapauttamisesta teki Helsingin hovioikeus vastoin asiaa paremmin ymmärtävien rikosseuraamusviraston, Turun vankilan ja psykiatrisen vankimielisairaalan kantaa. Nyt tapahtunut julkisuuteen paluu osoittaa, ettei miehen käytöksessä ole tapahtunut vankilareissun aikana oleellista muutosta, vaan hän on edelleen vaarallinen ympäristölleen.

Juuri nyt Abdiqadir on turvasäilössä odottamassa maasta poistamista. Hän itse haluaisi jäädä Suomeen, mutta suomalaiset eivät häntä ymmärrettävästi halua.

Abdiqadir myöskin kieltäytyy lähtemästä, eikä hänen poistamisekseen tahdo löytyä keinoja, ellei mies kyllästy ja poistu vapaaehtoisesti. Olemme siis saaneet tämän ihmishirviön mitä todennäköisesti elinikäiseksi riesaksi ja kustannukseksi.

Kysymys tässä tilanteessa kuuluukin, onko häntä halvempi elättää turvasäilössä vai vankilassa? Miehen teloittaminenhan ei Suomessa tule kyseeseen.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Oululainen väkivalta herätti ajatuksia
Abdikadirin kohtalo lienee pelkästään hänen oman hyvän tahtonsa varassa
Abdigadir Osman Hussein vapautetaan hovioikeuden päätöksellä

Kohti diktatuureista tuttua yhteiskuntaa

Helsingin hovioikeus antoi törkeästä kuolemantuottamuksesta, törkeästä liikenneturvallisuuden vaarantamisesta ja tekopaikalta karkaamisesta kahden vuoden ja kahdeksan kuukauden rangaistuksen. Oikeuden mielestä tahallisuus ei tässä tapauksessa ollut yhtä suuri kuin muissa vastaavissa tapauksissa, koska miehellä oli impulsiivista käyttäytymistä aiheuttava aivovamma. Lisäksi teko oli saanut julkisuutta, jonka takia tuomiota alennettiin neljällä kuukaudella.

Tämän aamun Helsingin Sanomat otti tuomioon kantaa pääkirjoituksessaan todeten, että "hovioikeuden perustelu julkisuudesta on ongelmallinen. Se tarkoittaa esimerkiksi sitä, että tiedotusvälineillä olisi ainakin välillisesti vaikutusta rikoksista tuomittujen saamiin rangaistuksiin. Entä kuinka voidaan mitata kulloisessakin tapauksessa julkisuuden aiheuttama vahinko, jos epäillyn henkilöllisyyttä ei ole tiedotusvälineissä edes paljastettu?"

Tästä on helppo olla samaa mieltä. Samalla on kuitenkin todettava, että myös Helsingin käräjäoikeus on toisen törkeän rikoksen yhteydessä nähnyt tapauksen saaman julkisuuden rangaistusta alentavaksi seikaksi.

Autotappajan saaman tuomion jälkeen näyttääkin siltä, että suomalainen tai ainakin helsinkiläinen oikeusjärjestelmä on keksinyt patenttiratkaisun julkisuuskynnyksen ylittävien rikollisten rangaistusten pienentämiseksi. Käytännössä se tarkoittaa kaikista raskaimpien rikoslajien rangaistusasteikon alentamista.

Motiiveja oikeuden linjauksiin voi vain arvailla. Se on kuitenkin varmaa, että lehdistöllä ja muulla medialla on tämän linjauksen perusteella houkutus olla uutisoimatta vakavista rikoksista, kuten raiskauksista, tapoista ja murhista, ja samalla pimittää yhteiskunnassamme tapahtuvat lainrikkomukset kansalta.

Jos ja kun näin tapahtuu, astumme askeleen lähemmäs erilaisista diktatuureista tyypillistä julkisuuskäytäntöä, jossa kansaa hallitaan pimittämällä siltä oleellista ja eliitin tarkoitusperien kannalta hankalaa tietoa.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Pari ajatusta Tampereen tapauksesta
Neljän vuoden tuomio anonyymille pedofiiliraiskaajalle
Pitäisikö joukkoraiskaajiksi epäiltyjen kuvat ja nimet julkaista lehdistössä vai ei?