Yllättävää älykkyyttä

Me kaikki tiedämme, että ihmisten ja ihmisryhmien välillä on oleellisia eroja älykkyydessä. Lisäksi meidät on opetettu siihen, ettei etenkään jälkimmäisistä ole soveliasta puhua. Ei ainakaan julkisuudessa.

Eläinten välisistä älykkyyseroista on sen sijaan luvallista puhua eikä niiden tutkimisella ole negatiivista leimaa. Siksi tiedämme, että esimerkiksi hammasvalaat, ihmisapinat, varislinnut ja mustekalat ovat älyllisesti yllättävän kyvykkäitä. 

* * *

Siksi oli mielenkiintoista huomata tuore suomalaistutkimus (Bhambore ynnä muut), jonka mukaan myös kimalaiset ovat älykkäämpiä kuin aiemmin on ajateltu. Näin siitä huolimatta, että niiden on jo aiemmin tiedetty leikkivän palloilla sekä osaavan laskea, tunnistaa kasvoja ja jopa aistivan rytmiä.

Tutkimuksessa kimalaisille annettiin pallo, jonka avulla sen oli mahdollista päästä muuten saavuttamattomissa olleen palkinnon luokse. Kimalaiset, jotka oli aiemmin opetettu yhdistämään lattialla oleva sininen rengas (“kukka”) palkintoon siirsivät onnistuneesti palloa päästäkseen kukalle. Tämä onnistui kun kukka oli siirron ajan näkyvissä, mutta myös silloin, kun kukka oli piilossa siirtämisen aikana.

Tutkijoiden mukaan kyseessä olivat tavoitteelliset toiminnot, eivätkä pelkästään havaintopalautteen ohjaamat vahvistusoppimiseen perustuvat assosiaatiot. Toisin sanoen kimalaiset kykenivät spontaaniin ongelmanratkaisuun. 

Näin tutkimus osoitti, etteivät edistyneet kognitiiviset kyvyt ole yksinomaan tämän tekstin alussa mainitsemieni varsin suuriaivoisten eläinten ominaisuus, vaan sellaisia esiintyy myös hyönteisillä. 

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Lakiesitys armoviitosten lopettamiseksi
Korpit muistavat apajansa
Ihmisen ja simpanssin aivot

Hevostietoa pikkutytöille ja ravimiehille

Hevoset ovat olleet ihmisen historiassa äärimmäisen tärkeä työjuhtia ja liikkuvien sotajoukkojen "ajoneuvoja". Puhumattakaan niiden roolista myös Härmän häjyjen ajopeleinä, joilla ajettiin Härmän seutuvilla komiasti vaikka kamariin asti tai särjettiin talon portaat, jotta kansa muistaisi pelätä ohjaksissa olleita puukkomiehiä.

Tosin nykyiset hevoset säästyvät - ainakin länsimaissa - työnteosta ja häjyjen ajeluilta, ja ovat niiden sijaan muuttuneet erilaisten ravi-, laukka-, kouluratsastus- rodeo- ja muiden kilpailujen urheiluvälineiksi sekä erityisesti pikkutyttöjen rakkaiksi lemmikeiksi. Ja tietenkin vedonlyöjien riskipelien kohteeksi.

Ehkäpä juuri näistä syystä näitä eläimiä on syytä käsitellä tässäkin blogissa. Tai tarkemmin ottaen kertoa uusinta tieteellistä tietoa niiden evoluutiosta jo siitäkin syystä, että blogin nimessä esiintyy sana "professori", joka on Suomessa kunkin tieteenalan johtavan tutkijan virkanimike.

* * *

Mutta mennäänpä asiaan: Yvette Running Horse Collin - eli lakotakielen mukaisesti Tašunke Iyanke Wiƞ - ja kumppanit ovat tehneet monitieteisen ja alkuperäiskansojen tietoihin perustuvan tutkimuksen hevosten evoluutiosta. Se vahvisti hevosten kehittyneen Pohjois-Amerikassa, ja osoitti, että jäätiköiden pohjois- ja eteläpuoliset populaatiot eriytyivät toisistaan voimakkaasti viimeisen jääkauden aikana. 

Jäämassojen pohjoispuoliset hevoset liikkuivat Pohjois-Amerikan ja Aasian välillä Beringian ollutta maakannasta pitkin noin 50 000 - 13 000 vuotta sitten, kunnes meri valtasi ilmaston lämmetessä kyseisen alueen ja sen eri puolille jääneiden hevospopulaatioiden välinen yhteys katkesi. 

Samalla ilmaston lämpeneminen avasi Beringian hevosille  jäätiköttömän käytävän etelään päin, ja ne levisivät aina Keski-Amerikkaan asti. Tästä levinneisyysalueen kasvusta huolimatta hevoset kärsivät ravinnon niukkuudesta - ja varmaankin myös metsästyksestä - mikä rajoitti laumojen kasvua ja ajoi ne lopulta sukupuuttoon oman evoluutionsa kehdossa. 

Niinpä Amerikassa ei enää nähty hevosia ennen kuin eurooppalaiset valloittajat kuljettivat niitä mukanaan vallatakseen koko mantereen sitä asuttaneilta alkuperäiskansoilta. Heiltä pääsi karkuun eläimiä, jotka levisivät vapauden saatuaan Pohjois-Amerikan tasangoille lisääntyen niin, että parhaimmillaan karkureista kehittyi miljoonapäisiä villihevoslaumoja, jotka vaeltelivat pitkin preerioita. 

Nykyisin hevoslaumat ovat kuitenkin kutistuneet siten, että koko mantereella elää vain noin 37 000 vapaata mustangia. Enkä usko, että yksikään niistä tiedostaa olevansa oman lajiryhmänsä evoluution syntysijoilla.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Luonnonsuojelu ja eliöiden sopeutuminen
Russakan ihmeelliset seikkailut
Saksalaista paskatietoa

Eläimiksi identifioituvat koululaiset ja koko maailman järki

Suomalaiskouluihin on ilmaantunut uusi vitsaus, kun lapset ovat alkaneet identifioitua erilaisiksi eläimiksi. Ja käyttäytyä sen mukaisesti niin tunneilla kuin niiden välilläkin, mikä on aiheuttanut ongelmia sekä yleisesti että oppimisen suhteen. 

Tilanteeseen on oululaisessa opinahjossa tartuttu kieltämällä roolipelien leikkiminen koulutunneilla. Tämä on tietenkin järkevää, mutta tulin sitten miettineeksi sitä, että kannattaisiko ilmiötä käyttää hyödyksi. Siis ei itse eläinten larppausta vaan nykyisten lasten ja nuorten yleistä intoa kaikenlaisiin roolileikkeihin.

Eli millä ihmeellä nuorison saisi identifioitumaan joksikin sellaiseksi, josta olisi hyötyä myöhemminkin elämässä. Siis rooliin, jossa keskeistä olisivat uusien asioiden oppiminen, omasta fyysisestä kunnosta huolehtiminen, muiden koulurauhan kunnioittaminen ja loogisen ajattelun, yleissivistyksen sekä kielitaidon kehittäminen. 

En tällaisena vanhana homekorvana valitettavasti pysty tekemään yksityiskohtaista ehdotusta siitä kuinka tämä voitaisiin tehdä. Siitä huolimatta - tai juuri siksi - ehdotan kuitenkin, että ajatusta alettaisiin pohdiskella opetusministeriössä ja/tai kouluhallituksessa. Sekä paikallisesti ainakin opettajanhuoneissa, joissa pesii koko maailman järki - kuten Junnu Vainiokin aikanaan tiesi. 

Jos sitten kuitenkin käy niin, ettei koko maailman järkikään keksisi keinoa, niin onhan meillä vielä kaikenlaisia aikuisia roolimalleja ja influenssereita. Löytyisiköhän sellaisista apua ja kykyä?

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Shampanjasosialismia kannattava yhteiskunnallinen nyyhkyluokka
Kympin oppilas osasi ennen enemmän kuin nyt
Suomalaiskoulujen alamäen syyt ovat vihervasemmistolaisissa uudistuksissa

Leikkejä ja juhannusleikkejä

Nisäkkäiden poikaset ovat usein leikkisiä, kuten jokainen kissan- tai koiranpennun kanssa tekemisissä ollut ihminen tietää. Se ei ole sattumaa, sillä leikkiminen opettaa niille sellaisia taitoja, joita tarvitaan myöhemmässä elämässä kuten metsästyksessä tai lajinsisäisissä yhteenotoissa reviirien puolustamiseksi tai kiima-aikaan. 

Tuoreessa tutkimuksessa analysoitiin Tyynenmeren pullonokkadelfiineiden käyttäytymistä Länsi-Australiassa. Havaintoja oli käytettävissä jo vuodesta 1982, joten delfiinien aikuisiän tapahtumia oli mahdollista verrata niiden lapsuuteen. 

Tutkijat havaitsivat, että nuoret urosdelfiinit osallistuivat aikuisten lisääntymiskäyttäytymisen kaltaisiin leikkeihin, kuten liittoutumien muodostaminen muiden urosten kanssa naaraitten paimentamiseksi sekä erityisten ääntelyiden tuottaminen toisen sukupuolen läsnä ollessa. 

Yhdentoista urosdelfiinin isyystiedot puolestaan osoittivat, että niiden myöhempää lisääntymismenestystä ennusti varsin hyvin se aika, jonka ne viettivät nuorina osallistumalla aikuisten urosten seksuaalikäyttäytymistä muistuttavaan sosiaaliseen leikkiin. Toisin sanoen he osoittivat leikin hyödyllisyyden seksuaalikäyttäytymisen kehityksessä luonnonvaraisten eläinten populaatiossa. 

Päätin julkaista tämän tekstin näin juhannuspäivän aamuna, koska arvelin joidenkin arvoisista lukijoistani osallistuneen juhannuksen perinteisiin rituaaleihin, joilla on arveltu olevan taianomaisia vaikutuksia omaan parisuhde-elämään. Ei siksi, että arvelisin niiden jotenkin vastaavan delfiininpoikasten aikuisia matkivia leikkejä, vaan koska molemmat liittyvät lajin säilymisen kannalta yksilöiden elämän tärkeimpään tehtävään eli lisääntymiseen. 

Ja ehkäpä tänäkin juhannusyönä on tapahtunut jotain, mikä näkyy yhdeksän kuukauden kuluttua kansallisissa tilastoissa? 

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Serkku on kulttuurinen herkku
Niin makaa kuin petaa - mutta nuorten kannattaisi tehdä lakanoiden välissä muutakin
Rotat piilosilla

"Maahanmuuttajanuoret" kiusaavat juutalaislapsia - Halla-aho Ukrainassa

Olen näissä kirjoituksissani kiinnittänyt vaikka kuinka monta kertaa huomiota siihen, kuinka suomalaiset mediat kertovat maahanmuuttajien tekemistä rikoksista ikään kuin niiden tekijät olisivat kantasuomalaisia. Ja ajatellut, että sen tarkoituksena on ollut harhauttaa ihmisiä humanitaarisen maahanmuuton eli nykyaikaisen kansainvaelluksen seurauksista yhteiskuntamme turvallisuudelle.

Tänä aamuna luin Ylen nettisivulta otsikon, jonka mukaan "juutalaistaustaisia lapsia kiusataan Suomessa – syynä Gazan sota". Jutun ingressissäkin puhuttiin vain sosiaalisen median vaikutuksista nuoriin. 

Kun otetaan huomioon se, että suurin osa ihmisistä lukee uutisista pelkän otsikon ja pidemmällekin etenevistä enimmät jättävät lukematta koko tekstin, saattaa valtaosalle yleläisen uutisoinnin kuluttajista syntyä käsitys, että entisesti suomalainen nuoriso on ryhtynyt kiusaamaan juutalaislapsia Israeliin liittyvien valeuutisten takia.

Tämä väärinkäsitys vahvistunee entisestään jutun varsinaisen tekstin alkupuolella, jossa todetaan, että "konfliktin synnyttämät aallot lyövät ympäri maailmaa ja nousevat esiin yhtäällä antisemitistisinä ja toisaalla islamofobisina tekoina... Lindan perheen mukaan koulussa on 40 oppilasta, jotka ovat yhteisvoimin kiusanneet perheen seitsemäsluokkalaista Lindaa."

Vasta pidemmälle ehdittyään lukijalle kerrotaan, että kiusaajina ovat maahanmuuttajataustaiset oppilaat. Mutta sen jälkeen haastatellun Ulkopoliittisen instituutin vanhemman tutkijan - Timo R. Stewartin - suulla kerrotaan, että myös rasismi ja islamofobia ovat lisääntyneet ja muistuttaa, että Gazan sota ja maahanmuuttokeskustelu saattavat sekoittua "ikään kuin Hamasin teot kertoisivat siitä, minkälainen islam on. Se on islamofobisen lisäksi myös rasistinen näkemys: yleistetään yhden terroristijärjestön toiminta koskemaan kaikkia muslimeja tai arabeja".

Jutun lopussa puhutaan yleisesti antisemitismistä mainiten muun muassa tämänkin blogin keskustelupalstalla ajoittain näkynyt älyvapaa salaliittoteoria ja toivoen Stewartin suulla koulua, medioita ja poliitikoita edistämään sitä, että nuoret osaisivat suhtautua toisiinsa inhimillisesti. 

Toisin sanoen musliminuorten juutalaisiin kohdistamasta kiusaamisesta edettiin islamofobiaan ja valtaväestön salaliittoteorioihin. Samalla häivytettiin jutun synnyttänyt pääongelma, eli Suomessa elävien musliminuorten epäsosiaalinen - ellei suorastaan rikollinen - käyttäytyminen juutalaisia kohtaan. 

Itse asiassa koko jutussa ei mainita, että juutalaislasten kiusaajat ovat juuri muslimeita. Sen sijaan heistä puhutaan pelkästään maahanmuuttajina ikään kuin kyseessä olisivat tasaisesti kaikenlaiset maahanmuuttajat ukrainalaisista virolaisiin, vietnamilaisiin ja saksalaisiin. 

Tähän liittyen jäin pohtimaan, että oliko kyseessä Ylen toimituksen tarkoituksellinen harhautusoperaatio, vai oliko kyseessä "vain" toimittajan alitajun ohjaama kirjoitus, joka kuvasti hänen (anti)rasistista maailmankuvaansa, jossa muslimit nähdään lemmikkieläinten kaltaisina järjettöminä toimijoina, joiden ei voi odottaa pystyvän kontrolloimaan omia tekojaan eikä siksi myöskään asettaa täyteen vastuuseen niistä - ja joita täytyy siksi pyrkiä peittelemään ja selittelemään niin sanotuilla "mutku"-argumenteilla?

* * *

Eduskunnan puhemies Jussi Halla-aho (ps) piti Ukrainan parlamentissa puheen isäntämaan vuosien 1932-1933 kansanmurhan eli Holodomorin muistoksi. Puhe yhdisti suomalaiset talvisodan muistot tämän päivän tapahtumiin Ukrainassa - sekä välitti viestin suomalaisten vahvasta yhtenäisyydestä seistä Ukrainan puolella siihen parhaillaan kohdistuvan sotilaallisen hyökkäyksen aikana. 

Erinomaista!

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:

Osama bin Shafaat kansanryhmänsä edustajana
Matias Mäkynen: armeija panemaan maahanmuuttajajengit kuriin?
Intersektionaalinen feminismi vai rasismi?

Epämiellyttävä vieras saapui Sisiliaan

Sisilia lienee tunnetuin mafiastaan. Ja seuraavan tulee varmaankin Euroopan aktiivisin tulivuori eli Etna. Jatkossa tämä Välimeren saari saatetaan tuntea myös kiusallisen vieraslajin eurooppalaisena kotisatamana.  

Kyseessä on tulimuurahainen, joka on alun perin kotoisin Etelä-Amerikasta, mutta kulkeutunut jo aiemmin Yhdysvaltoihin ja sieltä edelleen rahtilaivojen mukana Australiaan, Filippiineille, Taiwaniin ja Kiinaan. Näistä eläimistä on tullut suuri ongelma kaikissa näissä maissa, koska ne uhkaavat monien kotoperäisten eliöiden olemassaoloa ja niiden pistot aiheuttavat ihmisille pahoja vammoja. 

Niinpä tulimuurahainen luokitellaan yhdeksi pahimmista vieraslajeista ja peräti maailman viidenneksi suurimmat kustannukset aiheuttavaksi vieraslajiksi. Tuoreen tutkimusraportin mukaan tulimuurahaisen on havaittu asettautuneen nyt myös Sisiliaan. 

Tutkimuksessa löydettiin viime talvena yhteensä 88 tulimuurahaisen pesää lähellä historiallista Syrakusan kaupunkia. Löytöpaikka on lähellä laajempaan suojelualueeseen kuuluvaa joen suistoa, jonka liepeillä asuvat ihmiset ovat valittaneet ikävistä muurahaisten pistoista ainakin vuodesta 2019 lähtien. Tästä voitaneen päätellä muurahaisen saapuneen Sisiliaan jo useita vuosia sitten. 

Tämä sopii yhteen sen kanssa, että lajia löydettiin varsin laajalta alueelta useina pesinä. Itse asiassa tämä vieraslaji on todennäköisesti levinnyt laajemmaltikin kuin mitä nyt raportoidut löydökset osoittavat. 

Tutkijat arvelivat, että muurahainen olisi päässyt Sisiliaan löytöpaikan lähellä sijaitsevan Augustan sataman kautta. Sen sijaan vieraslajin lähtöpaikka jäi arvausten varaan, koska se edustaa sellaista geneettistä linjaa, jota esiintyy monissa paikoissa mukaan lukien USA, Kiina ja Taiwan. Koska nämä kolme maata ovat kansainvälisen kauppamerenkulun suurvaltoja, veikkasivat tutkijat, että joku niistä olisi sisilialaistumassa olevien tulimuurahaisten kotipaikka. 

Tutkijat ennustivat myös sitä kuinka laajalle tulimuurahainen saattaisi levitä Euroopassa. Heidän mukaansa peräti puolet Euroopan kaupunkialueista sopisi sen elinympäristöksi ja ilmaston lämpeneminen vielä lisäisi sille sopivien elinympäristöjen määrää. 

Uutinen on sikäli ikävä, että luontoon asettunutta tulimuurahaista ei ole yrityksistä huolimatta saatu hävitetyksi USA:sta, Meksikosta, Karibialta, Kiinasta, Taiwanista tai Australiasta. Pientä toivoa antaa kuitenkin Uusi-Seelanti, josta muurahainen on saatu katoamaan. 

Mielenkiintoisena nyanssina kerrottakoon, että tutkimusraportin mukaan tulimuurahaista on havaittu laivojen lasteissa kolmessa Euroopan maassa. Ne ovat Espanja, Hollanti ja Suomi. Siten tämä epämiellyttävä kuusijalkainen on käynyt kolkuttelemassa meidänkin ovillamme, vaikka kylmä ilmastomme huolehtineekin siitä, ettei se tulisi menestymään täällä, vaikka sisälle pääsisikin. 

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Hengenvaarallinen vieras
Krokotiilit hyötykäyttöön
Arabialaistaustaiset villikissat

Kolmen lampaan luokka

Iltalehti on suurten jääkiekkokilpailuiden yhteydessä jakanut pelaajia leijoniin ja lampaisiin (esimerkki). Ensin mainittuun kastiin on nostettu peleissä onnistuneet ja jälkimmäiseen vaisusti kiekkoilleet. 

Tämä tuli mieleeni uutisesta, jossa kerrottiin Vantaan Seutulan kotieläinpihan lampaita häirityn öiseen aikaan. Lampaiden häirintä alkoi koronakesänä 2020 huutelulla, ja kiusanteko on sen jälkeen lisääntynyt vuosi vuodelta. 

Jutun mukaan vainoajat ovat nuorisoa, josta on tallessa valvontakameran kuvamateriaalia. Siten lampaita häiritsevien kiinnijääminen lienee vain ajan kysymys. 

Tyhmyys on tietenkin hyvin tavallista - ja siitähän tässäkin tapauksessa on kyse. Niinpä sijoitan Iltalehden luokittelua noudattaakseni kaikki lampaiden kiusaajat kolmen lampaan luokkaan. Toistaiseksi ei kuitenkaan ole tiedossa, ovatko kyseessä mustat vai valkoiset lampaat.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Sofia Virta ei hätkähdä bussinkuljettajan puukotusta
Hakunilan tapaus alleviivasi poliitikkojemme epäonnistumista
Kesän tulo sai tummat pojat touhuamaan vallattomasti

Solulihamarkkinat

Olen sikäli tyypillinen suomalainen, että pidän itsestään selvänä lihan kuulumista osaksi ruokavaliotani. Eikä vuosikausia jatkunut vegaanipropaganda ole vaikuttanut tähän asiaan sitä eikä tätä. Eivätkä näin ole tehneet myöskään äskettäin ilmestyneet ruokasuositukset, joiden yhtenä perustana ovat ympäristöasiat.

Toki ymmärrän, että ruokatapojeni takia tapetaan aivan oikeita eläimiä. Ja olisin eläinten hengen säästämiseksi valmis silloin tällöin syömään myös laboratoriossa valmistettua lihaa, mikäli sen rakenne ja maku vastaisivat oikeaa lihaa. Tosin joku voisi tähän todeta, että ellei lihakarjalla - oli se sitten nautaa, sikaa, kanaa tai vaikka strutsia - ole markkinoita, eivät nämä eläimet pääse koskaan edes syntymään.  

Tämä kaikki tuli mieleeni lukiessani uutista, jonka mukaan amerikkalaiset kuluttajat saavat pian ensikosketuksen laboratoriossa kasvatettuun lihaan. Näin siksi, että Yhdysvaltain maatalousministeriö on antanut kahdelle yritykselle - Upside Foodsille ja Good Meatille - luvan myydä bioreaktoreissa kasvatettujen solujen avulla tuotettua kanaa. Nämä yritykset aikovat aluksi myydä solukasvatettua kanaa vain valikoituihin ravintoloihin, joka osannee hinnoitella erikoisuuden vähintäänkin kannattavaksi.

Uutisessa kerrottiin myös, että Yhdysvallat on Singaporen jälkeen toinen maa, joka hyväksyy laboratoriossa kasvatetun lihatuotteen. Ja lähiaikoina tämä parivaljakko saanee seuraajia. Ja epäilemättä soluliha saapuu jossain vaiheessa myös Suomeen herkkusuiden naposteltavaksi.

Nähtäväksi siis jää, miten käy suomalaisten ruokarajoitteisryhmien. Eli syntyykö meille vegaanien ja laktovegaanien sun muiden rinnalle uusi ruokarajoitteisten ryhmä eli solulihavegaanit?

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Yhden prosentin vähemmistön armoilla
Onko veganismi nuorten ahdistuneisuuden syy vai seuraus?
Miksi lihansyönti on syntiä?

Dinosaurusten hampaat piiloon

Dinosaurukset ovat kiehtoneet meitä ihmisiä siitä alkaen kun niiden fossiilisia jäännöksiä on löydetty. Erityisen kiinnostaviksi on koettu teropodeihin kuuluvat suuret lihansyöjädinot, joilla on vähäiset etutassut ja valtava pää täynnä esillä olevia hampaita. Siis sellaiset kuin Tyrannosaurus rex. 

Itse asiassa lihansyöjähirmuliskojen ulkonäköä ei ole tunnettu varmasti, koska niistä jäljelle jääneet fossiilit ovat lähinnä luurankoja. Siten myös niiden hampaat on kuvattu näkyviksi vain siksi, että ne ovat valtavan kokoisia ja koska dinosaurukset olivat kaukaista sukua krokotiileille, joilla on niin ikään näkyvät hampaat.

Nyt on kuitenkin julkaistu uusi tutkimus, jossa petodinosaurusten hampaiden näkyvyyttä on tutkittu monipuolisesti erilaisilla tavoilla. Ja siinä havaittiin, että muinaisten hirmuliskojen hampaat olivat erittäin todennäköisesti kudosten peitossa silloin, kun suu oli suljettuna. 

Siten petodinosaurusten pää muistutti pikemminkin varaanin kuin krokotiilin päätä. Eikä niiden ulkonäkö siten ollut lainkaan niin hurja kuin olemme tähän asti kuvitelleet. 

Nähtäväksi kuitenkin jää, siirtyykö nyt tehty uusi havainto dinosauruksiin liittyvän viihdeteollisuuden todellisuuteen, vai esiintyvätkö sen kuvaamat tyranniliskot, allosaurukset ja velociraptorit myös tulevaisuudessa paljashampaisina. Ja johtaako viihde siten myös jälkipolvet harhaan näiden muinaisten eläinten ulkonäöstä.

Aiempia ajatuksia aiemmista ajatuksista:
Kun mulkku pistää
Mammutin elämä
Kohti tylsempää maailmankuvaa

Kun mulkku pistää

Arvoisa lukijani on varmaankin joutunut elämänsä aikana ampiaisen pistämäksi. Sen sijaan hän lienee tietämätön siitä, että meikäläisistä ampiaisista vain naaraspuoliset pistävät. Tämän ne tekevät pistämispiikiksi muuntuneen munanasettimensa avulla. 

Siitä syystä japanilainen hyönteistutkija oli yllättynyt huomattuaan urosampiaisen pistäneen häntä kipeästi. Niidenhän ei pitäisi kyetä sellaiseen. 

Japanitarta pistänyt otus oli vapaamuurariampiainen (Anterhynchium gibbifrons), jolla on terävä kaksihaarainen sukuelin, jota se näytti käyttäneen tutkijan pistämiseen. Tämän asian varmistaakseen hän testasi kollegoidensa kanssa, voisivatko nämä urosten valepistimet karkottaa myös ampiaisen luonnollisia hyökkääjiä. 

Niinpä tutkijat sulkivat urospuolisia vapaamuurariampiaisia yhteen niitä saalistavien sammakoiden kanssa. Ja totta tosiaan: tukalassa tilanteessa uroot taistelivat nälkäisiä sammakoita vastaan ​​lävistämällä niiden ihon peniksellään – minkä seurauksena ne pääsivät sammakolta karkuun joka kolmannella kerralla. Sen sijaan sellaiset urokset, joilta oli poistettu kaikki pistävät sukuelimet, päätyivät sammakon herkkupaloiksi. 

Nämä ns. mulkulla pistävät urokset kuuluvat ensimmäisiin todisteisiin eläinkunnassa siitä, että urosten sukupuolielimillä voi olla rooli myös saalistajilta puolustautumisessa. Nähtäväksi siis jää, kuinka yleisesti uroot lopulta puolustautuvat saalistajiltaan mulkulla.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Hampaattomia naaraita ja kuolevia uroksia
Evolutiivinen innovaatio johti tuhoon
Hyttysiä ja sarvettomia lehmiä

Yhteiskunnan kuplautumisen advokaatit Terike Haapoja ja Eero Yli-Vakkuri

Modernin taiteen museo Kiasma on joutunut pienimuotoiseen kriisiin, kun vasemmalle kallellaan olevat nykytaiteilijat ovat päättäneet ryhtyä boikotoimaan sitä. Syynä tähän on museon tukisäätiöön kuuluva suomalainen miljardööri, juutalalaissyntyinen liikemies ja taidemesenaatti Chaim "Poju" Zabludowicz.

Taiteilijoiden motiivina on avoin kirje, jonka mukaan "Zabludowiczin rahoittamien organisaatioiden pitkään jatkunut tuki Israelin valtion Palestiinaa ja palestiinalaisia kohtaan harjoittamalle apartheid-politiikalle". Sen ovat kirjoittaneet taiteilijat Terike Haapoja ja Eero Yli-Vakkuri.

Heistä Terike Haapoja on New Yorkissa vaikuttava taiteilija, joka on tullut tunnetuksi mm. vasemmistopiireissä muodikkaan genren mukaisesti eläinten oikeuksien puolustajana ja lihatalouden kriitikkona. Hän on esimerkiksi tehnyt teoksen, jossa toistettiin sikojen ääntelyä viimeisenä elossaoloyönään ennen teurastusta, kuvattiin maailman eläinteollisuutta ja näytettiin eläinten turvatalossa elävää Paavo-sikaa, jonka selkään oli kiinnitetty valjaiden avulla kamera.

Eero Yli-Vakkuri puolestaan on helsinkiläinen kuvataiteilija, joka tunnetaan paikan, esimerkiksi kaupunginosan, tietyn tilan tai ryhmän ehdoilla toteutetuista performansseista, käsitetaiteellisista projekteista sekä teknologia- ja mediakriittisistä videoteoksista. Hän on saanut mm. Koneen säätiöltä 30 000 euron apurahan, jotta voisi ratsastaa hevosella Helsingistä Turkuun. 

Zabludovicz toimitti eilen julkisuuteen oman vastauksensa taiteilijoiden kritiikkiin. Sen mukaan "Kiasman tukisäätiön perustajajäsenenä uskon museon merkitykseen itsenäisenä ja osallistavana tilana. Olen ylpeä Suomen kansalainen, holokaustin pakolaisten lapsi; pakolaisten, joille annettiin koti demokraattisessa Suomessa. Tämä on väärään tietoon perustuva henkilökohtainen hyökkäys, joka yrittää kyseenalaistaa museon etiikan. Tuen intohimoisesti kahden valtion ratkaisua, joka takaa palestiinalaisten ja israelilaisten oikeudet elää ja työskennellä rauhassa rinnakkain, enkä näe mitään syytä, miksi tällä olisi merkitystä sopivuudelleni Kiasman tukisäätiön hallituksen jäseneksi. Itse uskon, että boikotit vahingoittavat rauhanpyrkimyksiä, koska ne asettavat esteitä avoimen vuoropuhelun ja ihmisten välille. Uskon, että museon tulee aina olla vuoropuhelun tila."

En tietenkään tiedä, ovatko Haapoja ja Yli-Vakkuri kirjoittaneet kirjeensä rehellisesti hyvässä uskossa vai pelkästään julkisuuden toivossa. En myöskään tiedä, onko Zabludowicz vastauksessaan rehellinen vai ei. Enkä edes sitä, oliko taiteilijoiden ulostulon yhtenä syynä antisemitismi, kuten kansanedustaja Ben Zyscowicz (kok) epäili.

Sen sijaan on selvää, että Haapoja ja Yli-Vakkuri käyttävät niitä toimintatapoja, joita USA:sta peräisin oleva wokellus- ja känselöintikulttuuri ovat tuoneen myös suomalaiseen yhteiskunnalliseen keskusteluun. Siis rehellisen mielipiteiden vaihdon sijaan eri mieltä olevien poissulkemisen ja vaientamisen.  

Tätä kulttuuria ei Suomeen kaivata, koska ihmisten klikkiytyminen omiin kupliinsa ei ole koskaan johtanut mihinkään hyvään. Sen sijaan maamme poliittista - myös taidepoliittista - keskustelukulttuuria pitäisi kehittää avoimemmaksi. Eikä sellaiseen kuulu eri mieltä olevien poissulkeminen.

Kirjoitin tapauksesta, koska siinä mentiin aivan tämän blogin syvimmän tarkoituksen ytimeen. Siis siihen blogin tunnustekstiin, jossa todetaan, että "niin kauan kuin yhteiskunnassa on todellinen sananvapaus, se ei voi olla läpeensä mätä. Sen sijaan jokaisesta läpeensä mädästä yhteiskunnasta puuttuu todellinen sananvapaus."

Onhan kiistatonta, että marxilaisuudesta ponnistava poliittinen vasemmisto - johon Haapoja ja Yli-Vakkuri eittämättä kuuluvat - ei ole koskaan eikä missään onnistunut luomaan toimivaa yhteiskuntaa, joka olisi taannut asukkailleen inhimilliset elinolosuhteet ja täydet ihmisoikeudet. Nyt käynnissä oleva mainittujen taiteilijoiden käynnistämä performanssi tuli alleviivanneeksi yhden niistä syistä, miksi näin on. 

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Anarkismilla on kannatusta eduskunnassa
Maija Alander sanaili fanatismista täydellisen ymmärtämättömyyden antamalla varmuudella
Teatterikoululaisten vahva usko totalitarismiin

Tulevaisuus on jauhomatotortilloissa

Jauhopukki on linnunpesissä, lahopuussa ja ihmisasunnoissa kaikkialla maailmassa tavattava kovakuoriainen, joka luokitellaan asuntoihin päästessään tuhoeläimeksi. Sen toukat eli jauhomadot ovat hyvin energiapitoista ravintoa, sillä niissä on energiaa noin 2,1 kcal/g, josta 60 % on peräisin rasvasta, 37 % proteiinista ja 3 % hiilihydraateista. 

Niinpä jauhomatoja kuivataan ja jauhetaan monissa maissa tortillajauhojen sekaan. Lisäksi niitä syötetään usein lemmikkieläimille, erityisesti linnuille ja matelijoille. Euroopan ruokavirasto on luokitellut jauhomadon turvalliseksi ihmisravinnoksi.

Tuoreessa Science-lehden tapahtumakoosteessa kerrottiin mielenkiintoinen uutinen, että jauhopukkeja ryhdytään jalostamaan Ranskassa. Tarkoituksena on tuottaa nopeammin kasvavia ja lisääntyviä, toukkia, joilla on aiempaa tehokkaampi ruoan kulutus ja parempi taudinaiheuttajien vastustuskyky.  Näin matojen teollinen tuotanto ravinnoksi ihmisille ja eläimille tulisi entistä tehokkaammaksi. 

Jalostuksen pohjaksi oli jauhopunkin genomisekvenssi määritetty ja sen perusteella voitiin arvioida, että haluttujen ominaisuuksien periytyminen on monigeenistä, joten jalostusprosessi ei tule olemaan kovin yksinkertaista. Sen ratkaisemiseksi jalostaminen perustetaan laajamittaiseen valintaprosessiin, minkä alan asiantuntijat arvelevat nopeuttavan tuloksen saavuttamista.

Asia on tärkeä, sillä jauhomatojen jalostuksen arvioidaan vähentävän ihmis- ja eläinravinnon proteiinituotannon kasvihuonekaasupäästöjä paljon muita proteiinituotannon vaihtoehtoja alhaisemmalle tasolle. Niinpä toivotan teille, arvoisat lukijani, kärsivällisyyttä odotellessanne aikaa, jolloin voitte vaihtaa yhä epätrendikkäämmiksi käyvät naudanfileet, broilerinjalat, kirjolohifileet ja porsaankyljykset herkullisiin jauhomatotortilloihin ja sitä kautta pelastaa maailman. 

Mutta mitähän tästä kaikesta ajatellaan Kallion punavihreässä kuplassa tai Pohjanmaan lakeuksilla?

 

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:

Liian tärkeitä asioita viranomaistoiminnalla tai mediapropagandalla ohjattavaksi
Byrokraatin tulisi edistää eikä hankaloittaa taloutta
Miksi lihansyönti on syntiä?

Susi on hyötyeläin

Susi on yksi Suomen neljästä suurpedosta. Se käytännössä hävitettiin maastamme 1900-luvun alkuun mennessä, mutta on ihmisten asenteiden muututtua palannut luontoomme. Nykyisin susia on noin 300 kappaletta suunnilleen 50 reviirillä. 

Petona, potentiaalisesti ihmisten henkeä uhkaavana ja kotieläimiä tappavana eläimenä susi herättää kuumia tunteita. Siksi sitä metsästetään jopa luvatta ja hallituksen päätöksellä jatkossa myös luvallisesti. Itse kannatan varovaisesti jälkimmäistä, koska susi on älykäs ja sosiaalinen eläin, joka ymmärtää varoa ihmistä, mikäli sen kantaa verotetaan säännöllisesti ja kautta maan. 

Tässä yhteydessä meidän susikeskustelustamme on kuitenkin pitkälti unohtunut yksi asia. Se on suden saaliseläinten eli hirven, mutta myös kauriiden, holtittoman lisääntymisen aiheuttamien ongelmien torjunta. Ne aiheuttavat metsätaloudelle tuhoja jopa 50 miljoonaa euroa vuodessa sen lisäksi, että hirvikolareissa kuolee joka vuosi ihmisiä - ja loukkaantuu monikertainen määrä. Lisäksi hirvieläimet pitävät yllä tolkutonta hirvikärpäs- ja puutiaspopulaatiota.

Siksi haluan välittää Suomen yhteiskunnalliseen keskusteluun tieteellistä susitietoa Pohjois-Amerikan Wisconsinista. Siellä oli nimittäin tutkittu susien liikenteelle aiheuttamia vahinkoja suhteessa osavaltion eri piirikuntiin palautettujen susien saapumisajankohtaan - tai saapumatta jäämiseen.

Näissä vertailuissa todettiin susien vaikuttavan hirvieläimiin siten, että tieliikenteen hirvivahingot vähenivät aivan oleellisesti. Kaikkiaan hirvieläinvahinkojen määrä putosi suden takia 24 prosenttia niissä osavaltioissa, joihin susi oli palannut. 

Tuosta määrästä noin neljännes johtui susien määrästä ja kolme neljännestä niiden saaliseläinten muuttuneesta käyttäytymisestä. Jälkimmäinen tarkoittaa sitä, että hirvieläimet viettivät vähemmän aikaansa maanteillä, koska myös sudet liikkuivat niillä. 

Tutkijat laskivat myös hirvieläinten käyttäytymisen muutoksen rahallisen arvon autoilijoille. Heidän mukaansa suden kokonaisvaikutus oli noin 375 miljoonaa dollaria, josta 275 miljoonaa liittyi hirvieläinten käytöksen muutokseen. Tämä ylittää 63-kertaisesti susien kotieläimille aiheuttaman vahingon määrän. 

Tutkijat totesivat myös, että susien kiintiömetsästyksellä voitaisiin saavuttaa vain sama tulos kuin susimäärän vaikutus liikenteeseen. Siis yllä mainittu neljännes. Siksi oleellista olisi ymmärtää susien aiheuttama hirvieläinten käyttäytymismuutos, jota samansuuruisella kiintiömetsästyksellä ei saavuteta, koska se tapahtuu vuosittain suhteellisen lyhyen kauden aikana.

Ottamatta tässä sen enempää kantaa susipolitiikkaan - sen olen tehnyt jo aiemmin - totean, että tiede on jälleen kerran osoittanut asioita, jotka ovat äärimmäisen mielenkiintoisia. Ja joita on mahdollista hyödyntää myös poliittisessa päätöksenteossa.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Susikoe saa jatkoa
Susisopu
Sus siunatkoon

Ensin oli alpakka, seuraako tulevaisuudessa huonekärpänen?

Iso-Britanniassa nähty alpakkafarssi kertoi jotain oleellista nykyisen maailman vinksahtaneisuudesta. Siellä nimittäin havaittiin eräällä alpakalla nautatuberkuloosia, joka vahvistettiin uusintatestillä. Ja sen jälkeen tehtiin eläimen lopettamispäätös. 

Tämä herätti valtavan vastustuksen. Ensinnäkään itse alpakan omistaja ei olisi hyväksynyt muille eläimille vaarallisen lemmikkinsä lopettamista. Lisäksi hän sai maatilalleen mielenosoittajia, jotka yrittivät vaikuttaa asiaan. 

Hänelle satoi myös tukea maailmalta: peräti 140 000 ihmistä ympäri maailmaa allekirjoitti pääministeri Boris Johnsonille osoitetun vetoomuksen alpakan lopettamisen estämiseksi. Ja kaiken huipuksi pääministerin kanslia ja tiedottaja välittivät alpakan lopettamisen jälkeen myötätuntonsa elukan omistajalle. 

Aika vähissä näyttäisivät siis olevan joidenkin ihmisten ongelmat tässä maailmassa, kun alpakan hyvin perusteltu lopettaminenkin saa aikaan tällaisen kansaliikkeen. Lapsuudessani paljon aikaa maalla viettäneenä, entisenä koiranomistajana - ja kotieläinten lopettamiseen niiden kautta tottuneena - jäin vain ihmettelemään, että minkähänlaisiin mittoihin tämän maailman elävästä elämästä vieraantuminen mahtaakaan kasvaa omien lastenlasteni elämän aikana. Lähetteleeköhän joku silloin adresseja tai järjestää mielenosoituksia huonekärpästenkin säästämisen puolesta? 

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Miksi niin monet virukset tarttuvat lepakoista ja jyrsijöistä ihmisiin?
Mitä sikarutto opettaa?
Norjassa lahdataan 2000 poroa