Vierasperäisistä saalistajista

Vieraslajeja pidetään toiseksi suurimpana uhkana luonnon monimuotoisuuden säilymiselle ja yhtenä suurimmista ympäristöongelmista. Kyse on eliölajeista, joita ei esiinny jollain maantieteellisellä alueella alkuperäisenä, vaan ne ovat päätyneet sinne ihmistoiminnan seurauksena

Käytännössä vieraslajit voivat kilpailla tai risteytyä luonnossa alkuperäisten lajien kanssa, saalistaa niitä tai levittää tauteja ja loisia. Monesti niiltä puuttuvat myös luontaiset viholliset, saalistajat tai loiset, mikä edesauttaa niiden menestymistä uudessa ympäristössä. 

Pahimmillaan vieraslajit voivat hävittää kokonaan alkuperäisiä lajeja, kuten on tapahtunut esimerkiksi valtamerten saarilla, mutta laajemmilla maantieteellisillä alueella niiden kilpailijat ja saaliseläimet sopeutuvat yleensä uuteen tulokkaaseen. Esimerkiksi suomalaiset kotikissat pyydystävät kuukausittain noin miljoona pikkueläintä, joista noin 144 000 on pikkulintuja, mutta ne eivät silti hävitä Suomesta jatkuvasti uusia lajeja.

Australian luonnonmukaisissa ympäristöissä saaliiksi joutuu vuosittain 815 miljoonaa eläintä, joista 56 % saarimantereen alkuperäiseen lajistoon kuuluvia. Lisäksi asutuksen liepeillä kenellekään kuulumattomat kissat tappavat 149 miljoonaa ja ihmisten lemmikit 180 miljoonaa nisäkästä, jotka olivat pääosin saarimantereelle ihmisten mukana kulkeutuneisiin lajeihin kuuluvia.

* * *

Uudessa tutkimuksessa Martin Philippe-Lesaffre ja hänen kumppaninsa tutkivat niitä tekijöitä, jotka vaikuttavat saalislajien haavoittuvuuteen kotikissan saalistukselle Australiassa, Euroopassa ja Pohjois-Amerikassa, joissa kaikissa - Pohjois-Afrikasta peräisin oleva - kotikissa esiintyy vieraslajina. Koeasetelman kannalta oli oleellista erityisesti se, että sekä Euroopassa että Pohjois-Amerikassa esiintyy luontaisesti muita pieniä kissapetoja, mutta Australiassa sellaisia ei ole. 

Tutkijat hyödynsivät tutkimuksessaan kokeellisia saalistustietoja sekä koneoppimismalleja kompensoimaan saalistustietojen puutteellisuutta. Näin he pystyivät tunnistamaan eri mantereille ominaisia saalistuksen piirteitä. 

Pohjois-Amerikassa ja Europassa kissat saalistivat eniten lintuja, kun taas Australiassa ne suosivat nisäkkäitä. Saaliiksi joutuneiden lintujen ominaisuudet olivat varsin samanlaisia kaikilla mantereilla, mutta nisäkkäiden ominaisuudet erosivat toisistaan. 

Erot kissojen saalistamien ja niiden rauhaan jättämien nisäkäslajien välillä liittyivät kaikilla kolmella mantereella erityisesti niiden levinneisyyteen ja lisääntymisominaisuuksiin. Pohjois-Amerikassa ja Euroopassa myös eläinten pieni koko lisäsi niiden saaliiksi joutumisen riskiä, mutta Australian nisäkkäiden kohdalla tutkijat eivät havainneet yhteyttä nisäkkäiden koon ja niiden saaliiksi joutumisen välillä. Eli siellä suuret eläimet joutuivat kissojen saaliiksi siinä kuin pienetkin. 

Tutkijoiden mukaan heidän saamansa tulokset korostavat ekologisten ja evolutiivisten tekijöiden merkitystä vieraslajien saalistusvaikutusten arvioinnissa ja luonnonsuojelussa. Lisäksi he pitivät koneoppimisen hyödyntämistä tärkeänä uutena innovaationa pyrittäessä tunnistamaan lajeja, joita vieraspedot uhkaavat.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Suomen ja Amerikan lihansyöjät
Arabialaistaustaiset villikissat
Kissauutinen

Helsingin sanomat sepitti salaliittoteorian

Helsingin sanomat kertoi toukokuun 20. päivänä, että "Helsingissä voi pian tienata taskurahaa tuhoamalla lupiineja". Jutun mukaan "kaupunki aikoo joukkoistaa rikkakasvien kitkemisen mobiilipelillä".

Vieraslajit.fi-sivuston mukaan "komealupiini on säädetty kansallisesti haitalliseksi vieraslajiksi. Haitallista vieraslajia ei saa päästää ympäristöön eikä tuoda Suomeen EU:n ulkopuolelta eikä myöskään toisesta EU-maasta, pitää hallussa, kasvattaa, kuljettaa, saattaa markkinoille, välittää taikka myydä tai muuten luovuttaa."

Lisäksi siellä kerrotaan, että "komealupiinin voittokulkua on mahdoton enää kokonaan pysäyttää, mutta sen leviämisen hillitsemiselle on hyvät perusteet"... Komealupiinin uhkaamia ensisijaisesti niityillä eläviä lajeja ovat mm. vaarantunut (VU) hirvenkello (Campanula cervicaria), erittäin uhanalainen (EN) horkkakatkero (Gentianella amarella) ja erittäin uhanalainen (EN) saunionoidanlukko (Botrychium matricariifolium)... Komealupiinin rehevöittämällä kasvupaikalla... elävät hyönteiset joutuvat väistymään pientareilta. Se myös kilpailee pölyttäjistä alkuperäisten kasvien kanssa. Lupiinien siitepölyn sisältämä myrkyllinen alkaloidi, lupaniini, voi haitata kimalaisten lisääntymistä."

Sekä edelleen "komealupiini vaikuttaa paikallisiin päiväperhospopulaatioihin... komealupiinin on havaittu vähentävän hyönteisten kokonaismäärää ja vaikuttavan negatiivisesti erityisesti kovakuoriaisiin, kaksisiipisiin, perhosiin ja muurahaisiin... Se heikentää myös kulttuurimaisemia... Komealupiinin on paikoin havaittu vaikeuttavan metsänuudistamista tukahduttamalla puiden taimia... Komealupiini on myrkyllinen sisältämiensä alkaloiden vuoksi."

* * *

Sitten kävi niin, että kansanedustaja Ari Koponen kirjoitti sosiaalisessa mediassa, että "Vieraslaji saapuu pyytämättä ja yllättäen. Se leviää ja lisääntyy hallitsemattomasti, kunnes on levinnyt niin laajalle, että jättää alleen paikalliset lajit. Suomessa eritoten etelässä ongelma on jo suuri. Käykää talkoisiin lupiinien poistamiseksi."

Tämä innosti Helsingin sanomat arvelemaan, että "Perussuomalaiset eivät malta lopettaa kaksois­viestintää". Ja kertoi halunneensa "kuulla Koposelta sen, miksi hän juuri nyt huolestui lupiineista... miksi Koponen ei ole katsonut aiheelliseksi puuttua monen kommentoijan käsitykseen siitä, että vieraslajeista puhuessaan hän todellisuudessa tarkoittaa muualta Suomeen saapuneita ihmisiä."

Sekä teki johtopäätöksen, jonka mukaan silloin "kun omasta julkaisuista tehdystä mahdollisesta virhetulkinnasta ei kanneta vastuuta, jää ilmoille ikuinen epäilys. Vaikka lupiini olisikin vain lupiini, on tarkoituksen­hakuinen sanavalinta myös syötti jatkaa maahan­muutto­vastaista keskustelua sosiaalisessa mediassa."

* * *

En tietenkään tiedä, onko Koponen tarkoittanut viestillään pelkästään lupiineja vai myös maahanmuuttajia. Minun nähdäkseni molemmat vaihtoehdot ovat sinänsä mahdollisia. 

Selvää on kuitenkin, ettei Helsingin sanomilla ole muuta tavoitetta kuin jatkaa viimekesäistä operaatiotaan perussuomalaisten mustamaalaamiseksi. Ja se on siitä syystä julkaissut artikkelinsa, jossa se esitti oman tulkintansa Koponen kirjoituksesta sekä tulkitsi vaikeutensa saada kansanedustajaa kiinni tueksi omalle teorialleen. 

Toisin sanoen Helsingin sanomien toimittaja on sepittänyt salaliittoteorian, jolla se pyrkii vaikuttamaan suomalaisten käsityksiin yhdestä hallituspuolueestamme. Ja on siksi toiminut tietoisesti vastoin journalistin ohjeiden kahdeksatta kohtaa, jonka mukaan "journalistin velvollisuus on pyrkiä totuudenmukaiseen tiedonvälitykseen". 

Paitsi jos lehdessä katsotaan salaliittoteorioiden keksimisen olevan sellaista.

 

Ottaen huomioon Helsingin sanomien aiemmat kirjoitukset perussuomalaisista poliitikoista, on syytä epäillä, ettei lehdellä ole edes pyrkimustä objektiiviseen journalismiin. Enkä sano tätä siksi, etteikö yksityinen media saisi sananvapauden nimissä kirjoitella mitä sattuu, vaan siksi, että lehden lukijakunnan olisi hyvä huomata tämä sekä suhtautua lehteen siitä syystä pikemminkin propagandatuuttina kuin vakavasti otettavana tiedotusvälineenä.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Toverituomioistuin
Journalisti vääristelee, mutta kansa ymmärtää
Helsingin sanomat vahvisti maahanmuuttokriittisyyden johtuvan maahanmuuttajista itsestään

Onko tyhmyydellä jokin raja?

Lähes kaikki suomalaiset tuntevat Ruotsin muinaisen valtakunnankansleri Axel Oxenstiernan sanat, jotka hän sanoi pojalleen kannustaakseen tätä rauhanneuvotteluissa kolmikymmenvuotisen sodan rauhanneuvotteluissa. Ne kuuluivat: "poikani, kunpa tietäisit, miten vähällä järjellä tätä maailmaa hallitaan".

Jos 1600-luvun hallitsijat olivatkin vähäjärkisiä, ovat sitä myös monet tavalliset ihmiset. Tästä kertoi myös tänä aamuna silmiini sattunut uutisvirta, joka pani minut epäilemään, että mahtaakohan tyhmyydellä olla minkäänlaista rajaa. 

Ensimmäinen epäilystäni herättänyt juttu kertoi siitä, kuinka joku vähäjärkinen on levittänyt tahallaan akvaariokaloja ja -kasveja noin neljäänkymmeneen varsinaissuomalaiseen lampeen. Koska kyseessä ovat Suomen luontoon kuulumattomat lajit, joiden ympäristöön levitessään tiedetään aiheuttavan ongelmia, on Paimiossa tyhjennetty kokonainen lampi, jotta niistä päästäisiin eroon. 

Tyhjennyksen hinnaksi on tähän mennessä tullut noin 120 000 euroa. Jos samanhintainen toimenpide toteutettaisiin kaikissa neljässäkymmenessä lammessa samalla kustannuksella, syntyisi veronmaksajille yhteensä lähes viiden miljoonan euron kustannukset. 

Toivoa siis sopii, että akvaariokalojen levittäjä jää kiinni ja saa maksettavakseen aiheuttamansa kulut. 

Tosin täytyy sanoa, ettei Varsinais-Suomen typeryksen hintalappu kuitenkaan pärjää muun maailman idiooteille. Chilessä nimittäin pidätettiin palomies, joka oli syystä tai toisesta innostunut sytyttämään metsäpaloja, joissa kuoli 137 ihmistä. Ja aiheutti samalla tietenkin myös valtavan määrän aineellista vahinkoa. 

Nähtäväksi jää, onko chileläispoliisin haaviin jäänyt oikea palojen sytyttäjä. Tämän kirjoituksen kannalta asialla ei kuitenkaan ole merkitystä, koska hengenmenot aiheuttanut metsäpalo oli joka tapauksessa tahallaan sytytetty. Ja ellei tekijä ole nyt epäiltynä pidätetty henkilö, on se joka tapauksessa ollut joku muu idiootti.

* * *

Toki tätä kahden tapauksen listaa voisi jatkaa monella tavalla, mutta jo edelle kirjoittamani osoittaa, että joukossamme kulkee ihmisiä, joiden toiminta on äärimmäisen tyhmää. Tämä ei kuitenkaan tarkoita, etteivät he voisi menestyä esimerkiksi älykkyystesteissä. 

Siten kysymys on jostain muusta. Siis vähän samaan tapaan kuin äänestäjillä, jotka eivät halua ymmärtää tiettyjen ihmisryhmien maahanmuuton ja jengirikollisuuden välistä yhteyttä, vaan pettävät itseään äänestämällä puolueita, joiden toimet tukevat tämän yhteyden vahvistamista. 

Tai jopa länsimaiden nykyisillä poliittisilla johtajilla, jotka eivät halunneet tukea Ukrainaa nyt käynnissä olevan sodan alussa niin voimakkaasti, että hyökkääjä olisi lyöty silloin kun se oli heikoimmillaan. Siis aivan sodan alussa, ennen kuin Venäjä oli siirtynyt sotatalouteen. 

Tuon laiminlyönnin seurauksena Putinin pysäyttäminen vaatii moninkertaisen panostuksen puhumattakaan niistä inhimillisistä ja materiaalisista kustannuksista, jotka ovat kohdistuneet Ukrainaan ja sen kansaan pitkittyneen sodan aikana. Ja samalla länsimaiden velttous Venäjän suhteen on saanut ainakin Kiinan lisäämään aggressiivisuuttaan Taiwania kohtaan. 

* * *

Suomalaisten ja muiden eurokansalaisten edessä ovat pian vaalit, joissa valitaan poliitikkoja päättämään asioistamme Brysselissä. Siksi olisi hyvä, jos jokainen suomalainen käyttäisi hetken siihen, että arvioisi ehdokkaiden selväjärkisyyttä ennen äänestyspäätöstään. 

Ja huolehtisi omalta osaltaan siitä, etteivät edellä kuvailemani kaltaiset tyhmyyden lajit lisääntyisi europarlamentissa, vaan valituksi tulisi mahdollisimman paljon selväjärkisiä päättäjiä.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Nyt oli liian vaikeaa opposition kansanedustajille
Vornanen ampui itsensä upoksiin ja Arhinmäki kannusti kapinaan
Rajalain valmistelu paljasti hyödyllisen idiootin

Saalistajista ja niiden vaikutuksesta

Yellowstonen kansallispuistossa USA:ssa tehtiin mielenkiintoinen havainto sen jälkeen kun sieltä oli hävitetty kaikki sudet 1920-luvulla. Sikäläisten hirvieläinpopulaatioiden kasvu nimittäin räjähti kasvuun ja samaan aikaan kasvillisuus alkoi kärsiä ja eroosio lisääntyä. 

Sudet palautettiin puistoon 1990-luvun puolivälissä, minkä jälkeen myös kasvillisuudessa nähtiin positiivisia muutoksia ja eroosio väheni. Tämän oletettiin ajallisen yhteyden perusteella johtuvan suden hirvieläimiin kohdistuvista saalistuksesta, joka niiden määrän lisäksi vaikutti käyttäytymiseen. Eli hirvet olivat aiempaa enemmän liikkeellä, jolloin niiden aiheuttama paine kasvillisuudelle levisi laajemmalle alueelle kuin aiemmin.

Tieteellisessä mielessä tällaista muutosta kutsutaan ekologiseksi kaskadivaikutukseksi. Mutta ongelmana oli, ettei Yellowstonen ympäristönmuutoksen ja suden yhteyttä oltu osoitettu tieteellisesti. Eli periaatteessa nämä muutokset voisivat ajallisesta yhteydestään huolimatta olla toisistaan riippumattomia. 

* * *

Siksi oli mielenkiintoista lukea tuore tutkimusraportti, jossa oli tutkittu merisaukkojen palauttamisen vaikutuksia Kaliforniassa. Siellä merisaukko on tietyssä ympäristössä samanlainen huippupeto kuin susi Suomessa tai Yellowstonessa ja eräs rapu hirven kaltainen ympäristöään muokkaava kasvissyöjä. Ja yllä linkittämäni tutkimuksen mukaan saukon palauttamisen rannikolle havaittiin vähentävän rapujen aiheuttamaa eroosiota. 

Tämä tulos vastaa Yelloswtonessa havaittua muutosta susien palauttamisen jälkeen. Mutta poikkeaa siitä sikäli, että tällä kertaa merisaukkojen palauttamisen vaikutuksia oli selvitetty tieteellisin menetelmin ja voitu siten osoittaa, että suden kaltaisten huippupetojen palauttaminen korjata ekosysteemien häiriöitä ja voi kaskadivaikutuksen kautta vähentää maaperän eroosiota ainakin vesistöjen välittömässä läheisyydessä. 

* * *

Suomessa tilanne poikkeaa edellä kuvatuista amerikkalaisista esimerkeistä, eikä meillä ole havaittu ympäristön tilan heikenneen oleellisesti susipopulaatioiden pienenemisen eikä myöskään paranevan niiden viimeaikaisen kasvun seurauksena. Sen sijaan on kylläkin havaittu, että etenkin lounaisessa Suomessa valkohäntäpeurat ovat lisääntyneet holtittomasti ja samalla puutiaisten määrä on karannut käsistä. Ja että metsätaloudelle aiheutuu hirvieläimistä valtavat kustannukset.

Siten myös meillä on todennäköistä, että mikäli lounaisen Suomen susipopulaation annettaisiin kasvaa niin suureksi, että se pienentäisi valkohäntäpeurojen määriä, vähenisivät myös puutiaiset ja niiden kantamat taudinaiheuttajat. Ja samalla myös niiden metsätaloudelle aiheuttamat tuhot. 

Toistaiseksi näin ei kuitenkaan ole tehty, vaan hirvieläinten määriä pyritään Suomessa säätelemään metsästämällä. Se puolestaan perustuu harrastustoimintaan, joiden harjoittajilla on vahva intressi pitää kaikki hirvieläinkannat - mukaan lukien vieraslajiksi laskettava valkohäntäpeura - niin korkealla, että niistä vuosittain saatavan lihan määrä on mahdollisimman suuri. 

Sillä on tietenkin valtava taloudellinen merkitys, jonka hinnan maksavat muut metsissä oleskelevat suomalaiset borreliooseina ja aivokuumeina. Ja myös sudet - metsästäjien harjoittamana laillisena, ja todennäköisesti myös, laittomana metsästyksenä.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Hengenvaarallinen vieras
Valkohäntäkauris toi punkin iholle
Krokotiilit hyötykäyttöön

Epämiellyttävä vieras saapui Sisiliaan

Sisilia lienee tunnetuin mafiastaan. Ja seuraavan tulee varmaankin Euroopan aktiivisin tulivuori eli Etna. Jatkossa tämä Välimeren saari saatetaan tuntea myös kiusallisen vieraslajin eurooppalaisena kotisatamana.  

Kyseessä on tulimuurahainen, joka on alun perin kotoisin Etelä-Amerikasta, mutta kulkeutunut jo aiemmin Yhdysvaltoihin ja sieltä edelleen rahtilaivojen mukana Australiaan, Filippiineille, Taiwaniin ja Kiinaan. Näistä eläimistä on tullut suuri ongelma kaikissa näissä maissa, koska ne uhkaavat monien kotoperäisten eliöiden olemassaoloa ja niiden pistot aiheuttavat ihmisille pahoja vammoja. 

Niinpä tulimuurahainen luokitellaan yhdeksi pahimmista vieraslajeista ja peräti maailman viidenneksi suurimmat kustannukset aiheuttavaksi vieraslajiksi. Tuoreen tutkimusraportin mukaan tulimuurahaisen on havaittu asettautuneen nyt myös Sisiliaan. 

Tutkimuksessa löydettiin viime talvena yhteensä 88 tulimuurahaisen pesää lähellä historiallista Syrakusan kaupunkia. Löytöpaikka on lähellä laajempaan suojelualueeseen kuuluvaa joen suistoa, jonka liepeillä asuvat ihmiset ovat valittaneet ikävistä muurahaisten pistoista ainakin vuodesta 2019 lähtien. Tästä voitaneen päätellä muurahaisen saapuneen Sisiliaan jo useita vuosia sitten. 

Tämä sopii yhteen sen kanssa, että lajia löydettiin varsin laajalta alueelta useina pesinä. Itse asiassa tämä vieraslaji on todennäköisesti levinnyt laajemmaltikin kuin mitä nyt raportoidut löydökset osoittavat. 

Tutkijat arvelivat, että muurahainen olisi päässyt Sisiliaan löytöpaikan lähellä sijaitsevan Augustan sataman kautta. Sen sijaan vieraslajin lähtöpaikka jäi arvausten varaan, koska se edustaa sellaista geneettistä linjaa, jota esiintyy monissa paikoissa mukaan lukien USA, Kiina ja Taiwan. Koska nämä kolme maata ovat kansainvälisen kauppamerenkulun suurvaltoja, veikkasivat tutkijat, että joku niistä olisi sisilialaistumassa olevien tulimuurahaisten kotipaikka. 

Tutkijat ennustivat myös sitä kuinka laajalle tulimuurahainen saattaisi levitä Euroopassa. Heidän mukaansa peräti puolet Euroopan kaupunkialueista sopisi sen elinympäristöksi ja ilmaston lämpeneminen vielä lisäisi sille sopivien elinympäristöjen määrää. 

Uutinen on sikäli ikävä, että luontoon asettunutta tulimuurahaista ei ole yrityksistä huolimatta saatu hävitetyksi USA:sta, Meksikosta, Karibialta, Kiinasta, Taiwanista tai Australiasta. Pientä toivoa antaa kuitenkin Uusi-Seelanti, josta muurahainen on saatu katoamaan. 

Mielenkiintoisena nyanssina kerrottakoon, että tutkimusraportin mukaan tulimuurahaista on havaittu laivojen lasteissa kolmessa Euroopan maassa. Ne ovat Espanja, Hollanti ja Suomi. Siten tämä epämiellyttävä kuusijalkainen on käynyt kolkuttelemassa meidänkin ovillamme, vaikka kylmä ilmastomme huolehtineekin siitä, ettei se tulisi menestymään täällä, vaikka sisälle pääsisikin. 

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Hengenvaarallinen vieras
Krokotiilit hyötykäyttöön
Arabialaistaustaiset villikissat

Hengenvaarallinen vieras

Valkohäntäpeura eli oikeammin -kauris on Pohjois-Amerikasta vajaat sata vuotta sitten metsästettäväksi tuotu hirvieläin, jonka kanta Suomessa on viimeisten vuosikymmenien aikana räjähtänyt käsiin. Se tunnetaan myös nimellä laukonpeura sen kartanon mukaan, johon näitä eläimiä ensimmäiseksi lahjoitettiin. 

Nykyisin valkohäntäkauris on yleinen näky kaikkialla Länsi- ja Lounais-Suomessa. Kaunis, jäntevä ja valkoinen häntä pystyssä juoksenteleva suurehko eläin. Kaikkiaan valkohäntäkauriita on maassamme tänä päivänä reilusti yli 100 000 yksilöä, jotka kaikki toimivat punkkien eli puutiaisten taksina niiden valloittaessa viimeisetkin koskemattomat erämaat ja kesämökkien pihat. 

Yleisradio julkaisi eilen uutisen, jonka mukaan valkohäntäkauriiden leviäminen on maamme metsästäjien erityisessä suojeluksessa. Sen mukaan niitä nimittäin ruokitaan talven yli peräti 17,6 miljoonalla kilolla ruokaa. 

Tämän ravinnon avulla valkohäntäpeura selviää talven yli hyvässä kunnossa ja synnyttää runsaasti vasoja. Bonuksena eläinten sukukypsyys aikaistuu ja vasat säilyvät todennäköisemmin elossa. Siten ei ole mikään ihme, että näiden eläinten määrä on räjähtänyt maassamme. 

Samalla puutiaisten valkohäntävetoinen taksiliikenne toimii vuosi vuodelta yhä tehokkaammin. Eivätkä talousmetsien taimikotkaan saa olla rauhassa, vaan pahimmilla alueilla on nähty jopa täydellisiä tuhoutumisia. 

Asiaa ei muuta miksikään se, että metsästäjät ampuvat näitä eläimiä nimenomaisesti ruokintapaikoilta. Ammuttavien eläinten määrä on tarkasti säädelty, eikä valkohäntäkauriskantaa päästetä supistumaan. Ja sitä paitsi, eläinten houkuttelemiseen ammuttavaksi riittäisi vähempikin ruokamäärä. 

Nähtäväksi siis jää, koska ihmiset ryhtyvät laajamittaisemmin vaatimaan tässä puheena olevan haitallisen vieraslajin kitkemistä luonnostamme. Vai onko niin, että sen herttainen ulkonäkö tekee meistä sokeita ymmärtämään, miten ikävä - ja punkkien taksina jopa hengenvaarallinen - kiusankappale se lopulta on. 

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Kokoomuksen Markku Eestilältä kovia väitteitä
Valkohäntäkauris toi punkin iholle
Vieraslajin kanta on eksponentiaalisessa kasvussa

Vihreää liharuokaa

Yle kertoi, että monet ihmiset haluavat luopua lemmikeiksi ottamistaan kaneista. Pitkäkorviin kyllästyneitä on jutun mukaan siksi paljon, ettei niille tahdo löytyä uusia koteja. 

Tilanne on näin vanhemman sukupolven ja osittain maaseudulla kasvaneen ihmisen näkökulmasta katsottuna absurdi. Kanihan on pieni jäniseläin ja monin paikoin suosittua riistaa. Niinpä lemmikeistä saisi epäilemättä hyvää raaka-ainetta maukkaaseen ruokaan. 

Eikö siis olisi järkevää, että kaneihinsa kyllästyneet ihmiset vain teurastaisivat taakaksi muodostuneet elukkansa ja söisivät herkkuna suihinsa? Ja jos perheessä on käsityötaitoisia, voisi kanien turkitkin hyödyntää askartelemalla niistä jotain mukavaa. Näin entinen lemmikki tulisi hyötykäyttöön. 

Ylen jutussa kerrottiin myös, että kanitilanne on käymässä alueellisille eläinsuojeluyhdistyksille kestämättömäksi. Joissain kaupungeissa lemmikkikaneja ei voida ottaa enää lainkaan vastaan, koska niille ei ole tilaa. Siksi on varsin todennäköistä, että kaneja päästetään monin paikoin myös vapaaksi.

Se on kuitenkin äärimmäisen typerää. Kuten ainakin pääkaupunkiseudulla asuvat ovat havainneet, vapaaksi päästetyistä kaneista muodostuu ikävä ja kallis tuhoeläinyhdyskunta, joka terrorisoi pihojen ja puistojen koristekasveja sekä pilaa puutarhapalstojen satoja. 

Siksi jokaisen kaninomistajan olisi hyvä ymmärtää, ettei elukan vapaaksi päästäminen ole järkevää eikä vastuullista. Pikemminkin se on rikos sekä muita ihmisiä että myös luontoamme vastaan, sillä kaneja pidetään monin paikoin yhtenä maailman haitallisimmista vieraslajeista. 

Myös alueellisten eläinsuojeluyhdistysten olisi aika herätä todellisuuteen. Mikäli kaneja ei voida sijoittaa uudelleen, on ne lopetettava. Ja näin syntyvät raadot on mieluiten kierrätettävä hyödyksi ja kaupattava kuluttajille vihreänä liharuokavaihtoehtona. 

Tämä on perusteltua, sillä näin toimien lemmikkikanien aiheuttama ympäristöjalanjälki jäisi mahdollisimman pieneksi. Ja samalla nämä kansalaisjärjestöt saisivat kaninlihan myynnistä varoja toimintansa pyörittämiseen.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Miksi villisika, mutta ei citykani eikä minkki?
Luonto on julma
Oravatarina

Krokotiilit hyötykäyttöön

Vieraslajit ovat eliölajeja, joka ei esiinny tarkasteltavalla alueella alkuperäisenä, vaan ihmisen sinne joko tahattomasti tai tahallisesti siirtämänä kantana. Ne ovat maankäytön muutosten ohella merkittävin uhka luonnon monimuotoisuudelle syrjäyttäessään paikallista lajistoa ja muuttamalla sitä kautta ympäristöä yksipuolisemmaksi. 

Australian pohjoisosissa yksi hankalimmista vieraslajiongelmista liittyy villiintyneisiin sikoihin. Ne levittävät rikkaruohoja, heikentävät maaperää ja vettä, saalistavat kotoperäisiä lajeja, vahingoittavat kasveja ja karjaa sekä kantavat sairauksia. 

* * *

Kaakkois-Aasiassa ja Australian pohjoisosissa elävä suistokrokotiili on suurin nykyään elävä matelija suurin ja  myös ihmiselle vaarallinen peto. Lajin uros kasvaa normaalisti noin viiden metrin pituiseksi, mutta voi kasvaa yli kuusimetriseksi ja lähes 800 kilon painoiseksi.  Naaraat ovat kuitenkin pienempiä eivätkä yleensä kasva kolmea metriä pidemmiksi. 

Suistokrokotiililla on järeät leuat, joiden purentavoimaksi on mitattu jopa 1,1 tonnia. Hampaita pedolla on 64–68 kappaletta. 

Tämän eläimen normaalia ravintoa ovat meren ja rannan muut eläimet kuten kalat, ravut ja kilpikonnat, mutta myös sammakkoeläimet, muut matelijat ja erilaiset nisäkkäät. Saalistus tapahtuu vedessä vaanimalla ja sopivan kohteen erehtyessä lähelle krokotiili syöksyy siihen kiinni ja tappaa sen puraisemalla yhden kerran. Sen jälkeen krokotiili syö uhrinsa pinnan alla.

Suistokrokotiilia metsästettiin Australiassa 1900-luvun puolivälissä niin innokkaasti, että sen kanta oli romahtanut 1970-luvulle mennessä muutamaan tuhanteen yksilöön. Sen jälkeen tulleet rajoitukset krokotiilinnahkojen maailmanlaajuisessa kaupassa sekä kansallinen suojelu ovat mahdollistaneet Australian suistoalueen krokotiilipopulaation toipumisen. Toipuminen on kuitenkin kangerrellut monissa Australian osissa, mutta erityisesti Pohjoisterritoriossa lajin paluu on ollut nopea.

* * *

Tämän vaihtelun syihin saatiin selvyyttä tuoreessa tutkimuksessa, jossa vertailtiin hiili-isotooppeja nykyisten ja noin 50 vuotta sitten Pohjoisterritoriossa eläneiden petojen luista. Niissä oli selkeä ero, joka kertoi muutoksesta eläinten ruokavaliossa. 

Puoli vuosisataa sitten eläneet krokotiilit söivät monipuolisesti meren ja merenrannan eläviä, mutta nykyisin niiden pääravintolähteet elävät kuivalla maalla. Pääaterioiksi ovat nimittäin muodostuneet villiintyneet siat, joiden populaatio on kasvanut alueella huomattavan suureksi. 

Tutkijat totesivatkin, että krokotiilien biomassan ylläpitämiseen ja kasvattamiseen kulutettujen luonnonvaraisten sikojen määrä voi auttaa hallitsemaan haitallisten sikapopulaatioiden kasvua. Toisin sanoen pedot ovat tietämättään tulleet valjastetuksi hyötykäyttöön. 

* * *

Australialaisten krokotiilitutkimus osoitti saaliiden saatavuuden suuren merkityksen pyrkimyksissä elvyttää suurpetopopulaatioita. Suomessa suurpedoilla ei ole ravinnon suhteen ongelmia - päinvastoin. Suuret hirvieläinkannat kauriista ja peuroista varsinaisiin hirviin takaavat kaikille maamme suurpedoille ravinnon saannin. 

Ongelmana on Lapissa poronhoito, jonka takia pohjoisten alueiden suurpedoille ei ole elintilaa, vaan ne tapetaan armotta. Siten vain äärimmäisen arka ahma on pystynyt menestymään poronhoitoalueella, mutta se on kasvattanut populaatiotaan myös etelämpänä. 

Etelä-Suomessa suden suurena ongelmana on ollut ihmisten tottumattomuus suurpetoihin. Niitä pelätään ja salametsästetään, eivätkä asiaa ainakaan helpota susien syömät metsästyskoirat. Siitä huolimatta myös susien kanta on runsastunut ja sen arvioitiin olleen vuonna 2021 suurempi kuin 120 vuoteen. 

Susi on lisääntynyt etenkin Lounais- ja Länsi-Suomessa, koska siellä sille löytyy runsaasti ravintoa vierasperäisen valkohäntäkauriin lisääntyessä räjähdysmäisesti. Siksi ihmisten susipelko on sinänsä varsin perusteeton, koska vain nälkäinen susi pyrkii saalistamaan ihmisiä. 

Toisaalta, jos lounaissuomalaiset haluaisivat vähentää susikantaansa, olisi yksinkertaisin laillinen keino sen saavuttamiseksi vähentää asutusalueiden ympäriltä hirvieläimiä, jolloin myös niitä syövät pedot hakeutuisivat paremmille saalistusmaille. Tätä en kuitenkaan ole havainnut ehdotettavan missään yhteydessä. 

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Susi on hyötyeläin
Vieraslajin kanta on eksponentiaalisessa kasvussa
Sus siunatkoon

Vieraslajin kanta on eksponentiaalisessa kasvussa

Viime vuosina on puhuttu paljon vieraslajeista ja niiden luonnolle aiheuttamasta uhasta. Niitä pidetään yhtenä merkittävimmistä eliökunnan globaalia monimuotoisuutta uhkaavista tekijöistä ja on arvioitu, että jopa 40 prosenttia eläinten sukupuutoista johtuisi niistä.

Yksi Suomessa esiintyvistä haitallisista vieraslajeista on laukonpeura alias valkohäntäpeura alias valkohäntäkauris. Tuoreen tiedon mukaan tämän monin tavoin luontoamme rasittavan eläimen kanta on kasvanut viime vuonna noin 15 prosentilla. Ja 2000-luvun aikana se on enemmän kuin kolminkertaistunut. Toisin sanoen valkohäntäkauriin kanta on eksponentiaalisessa kasvussa.

Suomessa valkohäntäkauris aiheuttaa liikenneonnettomuuksia, levittää punkkeja ja lisää metsätuhoja. Esimerkiksi tuon viimeisen osalta löysin tiedon, jonka mukaan "Pohjois-Amerikan boreaalisissa osissa valkohäntäkauriin on todettu vaikuttavan metsien uudistumisessa puulajisuhteisiin yli 30–50 yksilön per 1000 ha tiheyksillä. Yllä mainittuja tiheyksiä alkaa tällä hetkellä jo Etelä-Suomesta löytymään varsinkin, kun arvioidaan metsä- ja valkohäntäkauriiden yhteismäärää."

Tätä taustaa vastaan on varsin käsittämätöntä, etteivät metsänomistajat, liikenneturvallisuudesta vastaavat tai etenkään ympäristönsuojelijat ole pitäneet juurikaan meteliä tässä puheena olevan vieraslajin kannan kasvusta. Lieneeköhän motiivin puutteena se, että eläin on muiden kauriiden tavoin varsin söpö ja vihreyteen kallellaan olevien kohdalla lisäksi se, että siitä aiheutuu haittaa autoilijoille ja metsänomistajille?

Mielenkiintoista on sekin, ettei vieraslajit.fi portaalissa julkaistussa yleisimpien vieraslajien luettelossa ole mainittu lainkaan valkohäntäkaurista. Toki se kuitenkin löytyy kokonaisesta lajiluettelosta, josta avautuvassa lajikuvauksessa sen suurimmaksi haitaksi on arveltu liikenneonnettomuuksia.

Joka tapauksessa on selvää, että valkohäntäkauriin kannan kasvaminen aiheuttaa ajan myötä yhä pahempaa haittaa. Ja siksi sen kannan kasvu pitäisi pysäyttää mahdollisimman pikaisesti. Hyviä keinoja voisivat olla ainakin rauhoitusajan poistaminen (miksi ihmeessä sellaista on ylipäänsä säädetty haitalliselle vieraslajille) ja metsästyksen vapauttaminen turhasta säätelystä. 

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Arabialaistaustaiset villikissat
Luonto on julma
Suomi toimi aktiivisesti jokiravun hävittämisen puolesta

Hyödyllistä kommunismia

Viimeisen sadan vuoden aikana Euroopassa ja muuallakin maailmalla on vaikuttanut kaksi sellaista aatetta, joiden nimissä on tapettu erityisen paljon ihmisiä. Tarkoitan kansallissosialismia ja kommunismia. 

Kansallissosialismin uskottavuus kaatui Hitlerin kolmannen valtakunnan sortuessa, mutta kommunismin nimiin vannotaan monin paikoin edelleen. Eikä niiden ikeessä elävien ihmisten elämä ole helppoa, kuten Venezuelan ja Pohjois-Korean esimerkit osoittavat. 

Suomessa kommunismi näyttäisi edelleen olevan sosiaalisesti hyväksyttävä aate, koska se on edustettuna jopa eduskunnassa. Näin siitä huolimatta, että aatteen historia on synkkä, eikä sen varaan ole koskaan onnistuttu rakentamaan edes toimivaa yhteiskuntaa.

Siksi oli mielenkiintoista lukea tuore tutkimusartikkeli, jonka mukaan kommunismista voi olla myös hyötyä. Kuuba on nimittäin saari, jonka maantieteelliset ja biologiset piirteet ovat sellaiset, että sen pitäisi olla täynnä vieraslajeja. 

Näin ei kuitenkaan ole, vaan tutkimuksen mukaan saarella on satoja vieraslajeja vähemmän kuin ympäröivien pienempien saarten perusteella voisi ennakoida. Eron taustalla on kommunistisen Kuuban sulkeutuneisuus, minkä seurauksena vieraslajit eivät ole pääseet leviämään sinne yhtä tehokkaasti kuin vapaammin eläville naapurisaarille. 

Näin ollen kuubalainen kommunismi on ollut paikallisen lajiston kannalta hyväksi. Toki aatteen ympäristöjalanjälki on monin muin paikoin ollut karmaisevaa - kuten Neuvostoliiton kaaduttua huomattiin. 

Tämä ei kuitenkaan muuta sitä tosiasiaa, ettei niin pahaa, ettei jotain hyvääkin. Siitä huolimatta sijoitan Marxin, Engelsin tai Leninin nimiin vannovat ihmiset samaan koriin kansallissosialistien kanssa. Enkä syyttä, sillä suosivathan Kolmannen valtakunnan johtajat kasvissyöntiä, luomutuotantoa ja eläintensuojelua, joiden puolesta kiihkoileminen kuuluu myös suomalaisen nykyvasemmiston asialistoille.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
64-vuotias professori sai tuomion graffitien piirtelemisestä
Se siitä sitten, mutta entäs kommunismi?
Oravatarina

Arabialaistaustaiset villikissat

Madagaskar on valtava saari Afrikan kaakkoisrannikon vieressä. Siellä ei elä luonnostaan kissaeläimiä toisin kuin Afrikassa, mutta sen sijaan saarella on valtavia villikissoja: ne ovat tuplakokoisia verrattuna tavallisiin kotikissoihin.

Noiden villikissojen oli aiemmin kuviteltu olevan peräisin eurooppalaisilta laivoilta, mutta näin ei ole. Sen sijaan kissat ovat uuden tutkimuksen mukaan geneettisesti erittäin lähellä Arabian meren rannikkoalueilla esiintyviä kesykissoja.

Kissat ovatkin todennäköisesti levinneet Madagaskarille jo tuhat vuotta sitten, jolloin arabit kuljettivat laivoissaan kissoja vähentämässä rottien määrää. Osa noista kissoista ilmeisesti myös rantautui saarelle ja perusti nykyisen kissapopulaation, jonka luonnonvalinta on kasvattanut aiempaa suuremmiksi ja väritykseltään yhdenmukaiseksi.

Madagaskarin villikissat ovat kovia petoja ja saalistavat saaren luonnon alkuperäisiä eläimiä kuten lintuja, käärmeitä, jyrsijöitä ja lemureja. Tutkimuksessa havaittujen kissojen turkki oli yhdenmukaisesti raidallinen kuin makrillin suomupeite, mutta joissain Madagaskarin osissa elää myös näitäkin suurempia ja täysin mustia kissoja. Niiden evoluutiohistoriasta ei ole tietoa.

Nyt tutkittujen kissojen geneettinen ja ulkonäöllinen yhdenmukaisuus osoitti myös, etteivät ne juurikaan risteydy nykyisten madagaskarilaisten kotikissojen kanssa. Siten luonnonvaraiselle näiden saaren endeemiselle eläinlajistolle haitallisten eläinten määrään ei voi vaikuttaa steriloimalla kotikissoja kuten nykyisin tehdään.

Itselleni nousi mieleen myös kysymys siitä, että olisiko näitä kissoja itse asiassa pidettävä kotikissoista erillisenä biologisena lajina, koska ne eivät risteydy lainkaan kotikissojen kanssa? Tämä olisi yllättävää ottaen huomioon niiden erityksessäolon lyhyyden - eli olisiko uuden lajin syntyminen voinut tapahtua vain tuhannessa vuodessa.

Kaiken kaikkiaan nyt tehty tutkimus paransi käsitystämme siitä, kuinka eläimet sopeutuvat uusiin elinympäristöihin - ja ennen kaikkea tulevaisuudessa tehtävät koko genomien vertailut kotikissojen, nyt tutkittujen harmaiden kissojen sekä mustien villikissojen välillä tulevat tuottamaan mielenkiintoista tietoa siitä, minkä geenien varassa nämä kissat ovat sopeutuneet uuteen ympäristöönsä. Eli miten luonnonnonvalinta toimii kissojen genomien tasolla.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Evolutiivinen innovaatio johti tuhoon
Yksisarvisia
Onko ihmisen evoluutio pysähtynyt?

Martin Scheininin tapauksen analyysi

Suomen Uutisissa kirjoitettiin, että professori Martin Scheinin on riehaantunut persujahdissaan Juha Mäenpään tapauksesta. Sen mukaan hän olisi nimittäin unohtanut kokonaan syyttömyysolettaman, jonka mukaan ihminen on syytön, kunnes on toisin todistettu.

Kyse on siis siitä, että valtakunnansyyttäjä Raija Toiviainen pyysi torstaina eduskunnalta suostumusta saada asettaa kansanedustaja Mäenpää syytteeseen kiihottamisesta kansanryhmää vastaan. Pyynnön perusteena oli Mäenpään puheen loppukaneetti, jossa tämä sanoi, että "täällä hallitusohjelmassa on yksi hyvä kirjaus. Täällä lukee: 'Tehostetaan vieraslajien torjuntaa sekä lainsäädännöllä että torjuntatoimenpiteiden rahoitusta lisäämällä'. Tämä valitettavasti lukee väärässä kohdassa."

Scheininin mukaan käy niiin, että jos Perussuomalaiset estävät eduskunnan suostumuksen syytteen nostamiselle, ei saada tuomioistuimen tai syyttäjän arviota Mäenpään syyllisyydestä, jolloin elämään jäisi poliisin arvio, jonka mukaan sitä on syytä epäillä. Asiaan oli Twitterissä ottanut kantaa myös Lapin yliopiston prosessioikeuden professori Mikko Vuorenpää, jonka mukaan lakivaliokunnan puheenjohtaja Leena Meren näkemys on perusteltu ja olisi "kovin erikoista", mikäli voimaan jää syyttäjän näkemys, että syytetty on todennäköisesti syyllinen.

Asia ei jäänyt tähän, vaan Scheinin kirjoitti Suomen uutisiin vastineen, joka julkaistiin saman tien. Siinä hän syytti Suomen uutisten kuvausta tapahtumista puutteelliseksi, väitti Vuorenpään puhuneen eri asiasta ja toisti näkemyksensä, että "eduskunnan päätös estää syytteen nostaminen ei tekisi Mäenpäästä syytöntä vaan tämä jäisi pysyvästi rikoksesta epäillyksi".

Samalla hän kertoi omasta totalitaristisesta taustastaan käyneensä "jo 1980-luvun puolivälissä läpi itsetutkiskelun, jonka kautta päädyin säilyttämään kriittisyyden ja jopa radikaalisuuden, mutta asettaen yksilön vapauden muiden arvojen yläpuolelle". Tällä perusteella hän kertoi, ettei olisi oikein muistuttaa hänen kommunistisesta taustastaan puhuttaessa hänen "oikeustieteellisen asiantuntijan" urastaan.

* * *

Tapaus on varsin mielenkiintoinen ja sitä on siksi syytä kommentoida. Niinpä teen sen tässä sunnuntai-aamuni ratoksi.

Suomen perustuslain 12§:ssä mainitaan, että "jokaisella on sananvapaus. Sananvapauteen sisältyy oikeus ilmaista, julkistaa ja vastaanottaa tietoja, mielipiteitä ja muita viestejä kenenkään ennakolta estämättä.  Sananvapauteen sisältyy oikeus ilmaista, julkistaa ja vastaanottaa tietoja, mielipiteitä ja muita viestejä kenenkään ennakolta estämättä."

Perustuslain 12§:ssä ei siis puhuta mitään mielipiteiden laadusta vaan oikeus on sen mukaan rajoittamaton. Siten Mäenpää on yksiselitteisesti syytön Suomen perustulain 12§:n rikkomiseen.

Kuitenkin rikoslain 10§:ssä todetaan, että "joka asettaa yleisön saataville tai muutoin yleisön keskuuteen levittää tai pitää yleisön saatavilla tiedon, mielipiteen tai muun viestin, jossa uhataan, panetellaan tai solvataan jotakin ryhmää rodun, ihonvärin, syntyperän, kansallisen tai etnisen alkuperän, uskonnon tai vakaumuksen, seksuaalisen suuntautumisen tai vammaisuuden perusteella taikka niihin rinnastettavalla muulla perusteella, on tuomittava kiihottamisesta kansanryhmää vastaan sakkoon tai vankeuteen enintään kahdeksi vuodeksi."

Mäenpää puhui eduskunnassa "vieraslajeista" siten, että hän lainasi hallitusohjelman toisen kohdan sanavalintaa tavalla, jonka kaikki kuulijat ymmärsivät tarkoittaneen humanitaarisia maahanmuuttajia. Asiallisesti kommentti tarkoitti sitä, että hänen mielestään Suomen tulisi torjua humanitaarisin perustein tapahtuvan maahanmuuton, siihen liittyvän elintasopakolaisuuden torjunnan ja niiden aiheuttamien ongelmien torjuntaa sekä lainsäädännöllä että torjuntatoimenpiteiden rahoitusta lisäämällä.

Toiviainen siis väitti, että Mäenpää olisi näin sanoessaan syyllistynyt kiihotukseen kansanryhmää vastaan. Valitettavasti tämä kertoi enemmän Toiviaisen rajallisesta suomenkielen ymmärryskyvystä kuin puheena olevasta Mäenpään kommentista.

Tämä ilmenee siinä, että vaikka sanan "vieraslajit" käyttäminen suoraan johonkin ihmisryhmään voitaisiin ehkä tulkita sellaiseksi panetteluksi tai solvaamiseksi, jota rikoslaissa tarkoitetaan, oli Mäenpään kommentti eksplisiittinen lainaus hallitusohjelman toisesta kohdasta. Siten sitä ei voida pitää - sen enempää kuin kyseisen hallitusohjelman kyseisen sanan sisältävää kohtaakaan - kenenkään ihmisen tai minkään ihmisryhmän panetteluna tai solvaamisena.

Tulkintani Mäenpään käyttämän sanan "vieraslajit" luonteesta sitaattina vahvisti myös Mäenpään kommenttia seuranneessa puheenvuorossaan kansanedustaja Kimmo Kiljunen (sd). Siten tämän asian ei olisi pitänyt olla epäselvä myöskään valtakunnansyyttäjälle.

Sivumennen sanoen: tuo linkitetty puheenvuoro (tässä uudelleen) kannattaa jokaisen kuunnella, mikäli ei ole sitä vielä tehnyt. Mäenpää puhuu siinä maahanmuuttajien omasta huolesta, rauhallisin sanakääntein ja ilman huumorin häivää (kyse ei siis missään tapauksessa ole Mäenpään huonosta vitsistä, kuten olen huomannut yleisesti tulkitun).

Mutta jatketaan. Perustuslain 28§:ssä kerrotaan, että "kansanedustaja on velvollinen toimessaan noudattamaan oikeutta ja totuutta. Hän on siinä velvollinen noudattamaan perustuslakia, eivätkä häntä sido muut määräykset."

Kuten edeltä ilmenee, on Mäenpää puheessaan lainannut hallitusohjelman sananvalintaa ja kertonut, että siinä keinoiksi esitettyjä "torjuntaa sekä lainsäädännöllä että torjuntatoimenpiteiden rahoitusta lisäämällä" tulisi soveltaa humanitaarisiin maahanmuuttajiin. Todettakoon tässä yhteydessä vielä, ettei hallitusohjelman kyseinen kirjaus tarkenna sitä, mitä nämä keinot tarkoittaisivat käytännössä. Siten Mäenpään ei voida nähdä rikkoneen myöskään velvoitettaan noudattaa oikeutta ja totuutta.

Edelleen Suomen perustuslain 30§:ssä todetaan, että "kansanedustajaa ei saa asettaa syytteeseen eikä hänen vapauttaan riistää hänen valtiopäivillä lausumiensa mielipiteiden tai asian käsittelyssä noudattamansa menettelyn johdosta, ellei eduskunta ole siihen suostunut päätöksellä, jota vähintään viisi kuudesosaa annetuista äänistä on kannattanut".

Tässä palaamme Scheininin kommenttiin siitä, että oikeudenkäynnin evääminen eduskunnassa jättäisi epäilyn Mäenpään syyllisyydestä voimaan. Tämän seikan suhteen on oleellista kysyä, mistä syystä perustuslain säätäjä on tämän kohdan kirjoittanut.

Jos uskomme Scheininiä, ei tuo motivaatio ole voinut olla mikään muu kuin kansanedustajien sananvapauden rajaaminen ja/tai rikoksen tehneiden kansanedustajien suojaaminen oikeudellisilta seurauksilta. Lienee sanomatta selvää, ettei tällaista tulkintaa voi tehdä.

Sen sijaan on syytä olettaa, että kyseinen perustuslain kohta on kirjattu siksi, että näin suojataan kansanedustajat poliittiselta ajojahdilta, jossa keinona käytettäisiin kansanedustajien asettamista syytteeseen lainsäädäntöön liittyvän näkemyksen esittämisen takia. Nyt puheena olevassa tapauksessa - kuten edelle kirjoitin - ei Mäenpään voi nähdä kiihottaneen ketään kansanryhmiä vastaan vaan hän on lainannut hallitusohjelman yhtä kohtaa tarkoituksenaan ehdottaa siellä mainittuja keinoja eli lainsäädännön kehittämistä ja resurssien lisäämistä humanitaarisen maahanmuuton ja siihen liittyvien ongelmien hillitsemiseksi.

Ottaen huomion valtakunnansyyttäjän aiemmat toimet ja ääneen ilmaistun halunsa ottaa erityiseen tarkkailuun tuomioistuinten antamat rangaistukset niin sanotuista vihapuherikoksista, on hänen tarkoituksensa nimenomaisesti vaikuttaminen eduskunnan poliittiseen päätöksentekoon. Siis poliittinen ajojahti.

Edelleen esitutkintalain 4 luvun 2 § mukaan "rikoksesta epäiltyä on kohdeltava esitutkinnassa syyttömänä". Lisäksi Wikipedian mukaan "hyvään journalistiseen tapaan kuuluu syyttömyysolettama. Suomalaisten journalistin ohjeiden mukaan oikeudenkäynnin aikana ei pidä asiattomasti pyrkiä vaikuttamaan tuomioistuimen ratkaisuihin eikä ottaa ennakolta kantaa syyllisyyteen".

Tämä on toinen kohta, joka liittyy suoraan Scheininin kannanottoon. Esitutkintalain mukaan syyttömyysolettama tosiaankin koskee - kuten Scheinin väittää - vain esitutkintaa. Tämä on luonnollista, sillä koko lakipykälähän koskee pelkkää esitutkintaa. Sama koskee journalistin ohjeita.

En kuitenkaan löytänyt mistään kohtaa lakiamme pykälää, jonka mukaan käymättä jäävästä oikeudenkäynnistä seuraisi syyllisyys esitutkinnan perusteella epäiltyyn rikokseen - tai edes sen juridinen epäily. Ei myöskään siinä tapauksessa, että eduskunta itse ei ole löytänyt perusteita oikeudenkäyntiin ryhtymiselle.

Siksi katson, että ennen kuin Scheininin väitettä voi ottaa vakavasti, hänen olisi osoitettava laista näkemyksensä vahvistava kohta. Sitä ennen voimme epäillä hyvin perustein, että hänen tarkoituksensa on ollut puhdas poliittinen ajojahti - jonka ehkäiseminen on siis ilmeinen syy sille, että eduskunta itse arvioi oikeudenkäynnin tarpeellisuuden suurella määräenemmistöllä - tai vaihtoehtoisesti hänen ammattitaitonsa oikeustieteellisenä asiantuntijana on asetettava kyseenalaiseksi. Näistä vaihtoehdoista ensimmäinen lienee oikea ottaen huomioon Scheinin lakimiespoliittisen toiminnan aktiivisuuden myös sen jälkeen, kun hän on suorittanut Suomen uutisissa mainitun itsetutkiskelunsa.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Juha Mäenpää (ps) poliittisen farssin objektina
Viisi ajatusta hallituksen perheenyhdistämissuunnitelmista
Miksi Scheinin ja Halla-aho riitelevät?

Luonto on julma

Helsingin Sanomissa oli metsäaiheinen mielipidekirjoitus. Siinä järvenpääläinen nainen ihmetteli miksi suomalaisia metsänomistajia yllytetään kulottamaan metsiä, vaikka tulipalojen yhteydessä kuolee eläimiä.

Näin kauas olemme siis tulleet luonnosta. Järvenpääläinen ei ilmeisesti tiedä, että Suomessa metsäpalot kuuluvat lähtökohtaisesti metsän eläinten luonnollisiin haasteisiin: ilman ihmisen väliintuloa havumetsämme palaisivat 50-200 vuoden välein. Se on kuitenkin ollut erinomainen asia, sillä ilman toistuvia paloja metsistämme olisi aikojen saatossa muodostunut puhtaasti havupuuvaltaisia: kuivemmilla paikoilla olisi lähinnä mäntyjä ja rehevämmillä mailla pelkkiä kuusia.

Suomessa metsiä kulottavat lähinnä suuret metsänomistajat. Niiden tavoitteena on nykyisin nimenomaisesti luonnonhoito. Kulotus lisää metsissä lahon ja palaneen puun määrää, ja on monelle tulesta riippuvaiselle lajille olemassaolon edellytys nykyisessä Suomessa, jossa luontaiset metsäpalot sammutetaan nopeasti.

HS:n mielipidekirjoitus olikin esimerkki siitä, kuinka kaupungistuminen on johtanut vieraantumiseen luonnon normaaleista kiertokuluista. Toki metsän eläinten kuoleminen on julmaa, mutta julmuus on sisäänrakennettu luonnon kiertokulkuun. Tuli tappaa eläimiä, pedot syövät kasvissyöjiä, pakkaset palelluttavat jäihin juuttuneita joutsenia ja loiset sekä mikrobit saattavat sairastuttaa vahvimpiakin yksilöitä.

Sellainen se luonto vain on, halusimme tai emme. Kaikesta huolimatta ihmisen suurin rikos luontoa kohtaan on viime vuosikymmenten suunnaton väestönkasvu. Sen seurauksena maailman luonnolliset ympäristöt ovat suurelta osin katoamassa, vieraslajit leviävät ympäri maailmaa, valtameriin kertyy muovia ja muita saasteita. Näiden päälle myös ilmaston lämpenemisen pelätään uhkaavan ihmisten ja eläinten tulevaisuutta.

Väestönkasvuun verrattuna kulotuksissa kuolleet eläimet ovat siis häviävän pieni ongelma. Luonnonhoidollisen tulenkäytön seurauksena yksikään laji ei uhkaa hävitä kokonaan, vaan pikemminkin se tarjoaa elintilan useammille eliölajeille kuin metsämme ilman kulotuksia mahdollistaisivat. Ja siitähän me kaikki nautimme, monimuotoisista ja mahdollisimman luonnonmukaisista metsistämme, jotka kaiken lisäksi tuottavat meille taloudellista hyvinvointia.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Tutkijoiden biotalousjulkilausumasta
Leonardo DiCaprio metsässä
Metsänomistajat tukevat Suomen raskasta metsäteollisuutta

Suomi toimi aktiivisesti jokiravun hävittämisen puolesta

Ihmisen paikasta toiseen siirtämiä vieraslajeja pidetään yhtenä pahimmista maailman monimuotoisuutta uhkaavista asioista. Uuteen paikkaan siirretty eliölaji saattaa syrjäyttää samalla paikalla luontaisesti esiintyvän lajin joko kilpailemalla tämän kanssa samoista resursseista, saalistamalla sen sukupuuttoon tai levittämällä mukanaan tauteja.

Nyt on Euroopan Unioni saanut aikaiseksi päätöksen vieraslajien levittämisen rajoittamisesta. Suomi on ollut negatiivisesti aktiivinen neuvotteluissa ja vastustanut täpläravun hävittämistä. Niinpä sitä saa Suomessa pyydystää ja myydä myös jatkossa. Sen sijaan täplärapua ei saa enää siirtää laillisesti vesistöstä toiseen.

Täplärapu on amerikkalainen eliö. Se levittää mukanaan rapuruttoa, joka romahdutti 1900-luvun alussa kotimaisen jokirapukannan. Ennen romahdusta Suomessa pyydettiin vuosittain jopa 20 miljoonaa rapua. Nykysaalis on murto-osa siitä.

Käytännössä jokirapua on levitetty Suomessa sekä laillisesti että laittomasti. Viime vuosien suurin katastrofi on ollut täpläravun luvaton levittäminen Oulujoen vesistöön - ja sen seurauksena paikallisen jokirapukannan romahtaminen. On siis selvää, ettei täpläravun levitys lopu tähän EU:n vieraslajipäätökseen, vaan innokkaat ja ymmärtämättömät ravustajat jatkavan sen levittämistä myös tulevaisuudessa kunnes jokiravun elintila Suomen järvistä katoaa.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Kiertomatka Australian tulimerestä Suomeen
Oravatarina

Kesä vailla mansikoita?

Herkkusuilla ja mansikanviljelijöillä menee juuri nyt huonosti. Itse kuulun tuohon ensimmäiseen ryhmään - mansikanviljelyä harrastan vain vaalimalla kesämökillä muutamien metsämansikoiden kasvupaikkoja.

Kirjoitin jo aiemmin, että pari vuotta sitten Suomeen saapui mansikan punamätä, jota aiheuttava meille aiemmin tuntematon sienilaji kulkeutui Suomeen koska viljelijät kustannuksia säästääkseen ovat jo pitkään turvautuneet tiloillaan hollantilaisiin taimiin.

No, lasku näistä "säästötaimista" saatiin vuonna 2012, jolloin ensimmäiset 50 sienen pilaamaa mansikkamaata löydettiin. Vuonna 2013 vaikeuksiin joutui 55 uutta mansikkatilaa, mutta tutkija epäilee kyseessä olevan ainoastaan jäävuoren huipun, ja saastuneiden tilojen todellisen määrän olevan huomattavasti suuremman.

Vuonna 2004 Suomessa oli 2130 mansikkatilaa (en löytänyt tuoreempaa tietoa). Jos oletetaan niiden määrän olevan edelleen saman, niin ongelmien kynsiin joutuneet yli 100 mansikkatilaa muodostavat noin viisi prosenttia kaikista mansikkatiloista.

Hollantilaisten taimien käytöllä saavutettu säästö ei siis tosiaankaan ole kannattanut mansikkabisnekselle, vaan sen piirissä toimivien olisi ollut järkevämpää pitäytyä kotimaisissa mansikantaimissa. Etenkin, kun myös sellaisia näyttää olevan saatavissa.

Siinä missä punamädän saapuminen Suomeen oli mansikanviljelijöiden oman tyhmyyden seurausta, ei viljelijöillä ole Ylen tämän päivän uutisen raportoimaan uudempaan uhkaan osaa eikä arpaa. Poikkeuksellinen talvi uhkaa nimittäin tuhota mansikantaimet jo ennen kesän saapumista. Näin siksi, että kasvit heräilivät helmikuun leudossa säässä kevääseen ja nyt öiset paukkupakkaset uhkaavat jäädyttää ne.

Olisi mukava tietää, mitä nämä keväisen sään jälkeiset pakkaset tekevät punamädälle. Voisiko toivoa, että myös sienet ovat heränneet kevääseen ja saavat nyt pakkaselta oikein kunnon pureman? Vai onko niin, että poikkeuksellinen talvisää on vain auttanut sen leviämistä ja odotettavissa on entistä kurjemmat ajat niin mansikan viljelijöille että niillä herkutteleville?

Toivokaamme ainakin sitä, ettei meillä ole edessämme kesää vailla kotimaisia mansikoita. Pelkkä ajatuskin hirvittää!

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Kukka ja mehiläinen - sekä taimi vierasmaalainen
Oravatarina
Vieraita tuholaisia metsissä

Oravatarina

Tämän päivän Helsingin Sanomissa oli juttu harmaa- ja punaoravan eli meikäläisen oravan välisestä kilpailusta, jonka seurauksena alkuperäinen oravalaji uhkaa kadota kokonaan Iso-Britanniasta. Uutinen on merkittävä kahdesta syystä.

Ensinnäkin se kertoo siitä, mitä biodiversiteetille tapahtuu ihmisten siirrellessä eliölajeja paikasta toiseen. Ekologisesti (ja yleensä myös taksonomisesti) läheisten lajien välille syntyy kilpailua, jonka seurauksena alkuperäinen laji saattaa taantua ja jopa hävitä kokonaan.

Tästä on useita esimerkkejä Suomessakin, tunnetuimpina vesikon tappio amerikkalaiselle minkille sekä menossa oleva jokiravun katoaminen täpläravun vallatessa vesistön toisensa jälkeen. Rapujen tapaus muistuttaa erityisen paljon Englannin oravatragediaa, sillä myös siinä lajien väliseen kilpailuun liittyy eläimen mukana siirtynyt taudinaiheuttaja (vieraslaji sekin). Oravan tapauksessa kyseessä on virus, ravun tapauksessa rapuruttoa aiheuttava munasieni.

Toiseksi oravien tragedia kertoo hyvää tarkoittavien ihmisten pohjattomasta typeryydestä. HS:n jutussa kerrottiin BBC:n luontoreportterin kutsuvan punaoravan pelastamista yrittäviä ihmisiä "hulluiksi ja tunteellisen rasismin sokeuttamiksi". Näkemys perustunee reportterin vastenmielisyyteen pörröisten harmaaoravien tappamista kohtaan. Samalla hän kuitenkin on täysin kylmä kokonaisen lajin säilymisen suhteen: onko se viisasta ja rationaalisen suvaitsevaista tarkkasilmäisyyttä?

Asiaan liittyy vielä HS:n jutussa mainitsematta jäänyt nyanssi Italiasta (valitan, en löytänyt viitettä), jonne harmaaorava on myös levinnyt. Siellä vieraslaji havaittiin ajoissa ja sen hävittäminen olisi aluksi ollut hyvinkin mahdollista. Myös viranomaiset ymmärisivät asian tärkeyden ja myönsivät tappoluvat nopeasti.

Valitettavasti eläintensuojelijat saivat vihiä tapahtumista ja masinoivat tunteellisen vastalausemyrskyn. Sen seurauksena paikalliset poliitikot peruivat harmaaoravien tappoluvat väliaikaisesti. Näin laji pääsi leviämään niin laajalle alueelle, ettei sen eliminointi ole enää mahdollista.

Toisin sanoen italialaisten eläintensuojelijoiden aktiivisuuden seurauksena on vaarannettu koko Euroopan alueella elävien punaoravien tulevaisuus. Itse tulenkin nykyisin aina surulliseksi katsellessani oravia, koska koen näkeväni "elävän, mutta kuolleen" lajin edustajan.

Toivottavasti olen kuitenkin väärässä, ja HS:n jutussa mainittu Petri Nummi oikeassa: ehkäpä boreaalinen metsä on sellainen elinympäristö, jossa punaorava pystyy voittamaan harmaaoravan kilpailussa ekologisesta lokerosta viruksesta huolimatta.

Jokiravulla ei liene sitäkään pientä mahdollisuutta. Kiitos joidenkin ravustajien pohjattoman typeryyden tuhota saalistusvetensä joko desinfioimattomilla välineillä tai suorastaan täplärapua uusiin vesistöihin levittämällä.

Näin on käynyt omillakin ravustusvesilläni, ensin jokirapu tuhottiin ja nyt odotellaan täplärapujen kasvamista. Samalla alkuperäisen suomalaisen ravun potentiallinen elintila väheni ja sukupuutto lähestyi yhdellä vesistöllä.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Sus siunatkoon
Vieraita tuholaisia metsissä
Influenssavirus ja sen kaveri?