Ennuste Länsi-Euroopan väestön vaihtumisesta

Kuten hyvin tiedätte – arvoisat lukijani – on maahanmuutto muuttamassa nopeasti Eurooppaa. Siihen liittyen silmiini sattui tänä aamuna sosiaalisesta mediasta seuraava Ruotsissa tehty kuva. 

Siinä on esitetty Länsi-Euroopan valtioiden kohdalla ne vuosiluvut, jolloin kantaväestö jää – matemaattisen mallin mukaan – vähemmistöksi omassa maassaan. Kuvasta nähdään, että ensimmäisenä näin on käymässä Sveitsissä. Siellä muutos ei kuitenkaan tule olemaan kulttuurisesti niin merkittävä kuin monessa muussa eurooppalaismaassa, koska maahanmuuttajista suurin osa on koulutettuja länsimaalaisia. 

Asia on kuitenkin toisin seuraavina tulevissa Belgiassa, Saksassa, Ruotsissa, Itävallassa ja Iso-Britanniassa, joiden maahanmuuttoa hallitsevat kehitysmaalaiset. Tämä tulee tarkoittamaan syvällistä muutosta näissä yhteiskunnissa. 

* * *

Kartan mukaan Suomi tulisi olemaan Länsi-Euroopan viimeinen kolkka, jossa alkuperäisväestö jää vähemmistöksi. Siten täkäläisillä päättäjillä on aikaa toimia vielä senkin jälkeen, kun ensimmäiset eurooppalaismaat ovat käyneet läpi omat muutoksensa ja niiden seuraukset ovat kaikkien nähtävissä.

Tässä yhteydessä on syytä huomata myös se, että monissa eurooppalaisissa yhteiskunnassa on tapahtumassa suuri muutos maahanmuuttoasenteissa. Ja sen seurauksena siihen kriittisesti suhtautuvat poliittiset voimat ovat vahvistumassa nopeasti (esimerkki, toinen).  

Siten saattaa hyvinkin käydä niin, ettei Länsi-Euroopan yhteiskuntien väestönmuutos tule tapahtumaan kartan mukaisella aikataululla, vaan selvästi hitaammin. Siitä huolimatta se tulee ennemmin tai myöhemmin johtuen kehitysmaalaistaustaisten maahanmuuttajien eurooppalaista kantaväestöä nopeammasta lisääntymisestä.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Esimerkillinen demokratia
Ceutaan tunkeutuneille ei pidä antaa turvapaikkoja Espanjasta eikä Suomesta
Eurooppalaisia trendejä ja tulevaisuudennäkymiä

Ranskan mielenosoitukset

Ranskassa on otettu kiinni lähes 3 000 nuorta. Lisäksi yli 300 poliisia sekä kymmeniä palomiehiä, opettajia ja oppilaita on loukkaantunut mielenosoituksissa. Poliisi on joutunut käyttämään kyynelkaasua ja muita voimatoimia mielenosoittajia vastaan.

Suomalaismedioiden (edellä Ilta-Sanomat, lisäksi ainakin Yle,  MTV3 ja HS) mukaan lukiolaiset osoittavat mieltään muun muassa suurien ryhmäkokojen, opettajapulan ja kuumien luokkahuoneiden vuoksi. Sosiaalisen median mukaan (esimerkki, toinen, Marine Le Pen) kyseessä on lähinnä toisen tai kolmannen sukupolven maahanmuuttajien riehumisesta. 

* * *

Oli kysymys kummasta tahansa, on ollut mielenkiintoista huomata ihmisten leikittelevän Ranskan jakamisesta kahteen osaan  (esimerkki, toinen). Toisen saisivat muslimit ja toisen etniset ranskalaiset. 

Leikki tietenkin leikkinä. Tosiasia kuitenkin on, että tämänkertaiset mellakat ovat niin laajoja ja väkivaltaisia, ettei Ranskalla taida olla enää sivistynyttä ulospääsyä, sillä maassa on ilmiselvästi syvällisiä ongelmia. Niiden ratkaiseminen tuskin käy käden käänteessä, jos lainkaan. 

* * *

On selvää, että nyt käynnissä olevat tapahtumat vaikuttavat myös ensi vuoden presidentinvaaliin siten, että gallupeita selvästi johtavan Marine Le Penin asema vahvistuu entisestään. Jos hänet valitaan, se tarkoittaisi Ranskan maahanmuuttopolitiikkaan täydellistä muutosta, joka epäilemättä näkyisi valtavina mellakoina pitkin kortonkien ja viinintekijöiden luvattua maata. 

Eikä noihin mellakoihin osallistuisi pelkästään maahanmuuttajataustaisia tai lukiolaisia, vaan kaikenlaista väestöä, sillä ranskalaiset ovat aina osanneet lakien rajamailla kulkevan mielenosoittamisen taidon. Enkä epäile hetkeäkään, etteivätkö he sitä myös käyttäisi, koska maahanmuuttokysymys ei ole ainoa ranskalaisia syvällisesti jakava poliittinen aihe. Onhan maa esimerkiksi korviaan myöden veloissa. 

* * *

Meillä Suomessa mielenosoitukset ovat tyypillisesti rauhallisempia, mutta nähtäväksi jää, miten täällä Pohjantähden alla äänestetään kevään eduskuntavaaleissa. Tekeekö liikkeelle lähtenyt talouskasvu tehtävänsä ja nykyhallitus saa poliittisesti samankaltaisen seuraajan. 

Vai suunnataanko Suomessakin Ranskan tielle niin kouluissa, julkisen velan hoitamisessa kuin kaduillakin? Ja jos suunnataan, niin mitä siitä seuraa?

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:

Tilastot Pariisin mielenosoitusten takana
Eurooppa on suuren kysymyksen edessä
Ranskan talous on meidänkin asiamme

Malmin mustalaisia vai muuta nuorisoa?

Helsingin Malmi tunnettiin minun lapsuudessani etnisestä vähemmistöstään, josta juonsi vielä 1960-luvulla yleisesti käytetty sanonta "Malmin mustalainen". Nimityksen taustalla oli aluelle 1940- ja 50-lukujen taitteessa syntynyt mustalaisleiri, jonka asumukset olivat parakkeja, pahvihökkeleitä ja vanhoja junanvaunuja. 

Valtaväestölle Malmi oli ennen kaikkea merkittävä pimeän viinan hankintapaikka. Olivathan Alkon liikkeet tuolloin vielä harvassa, niiden aukioloajat rajoitettuja ja käytössä viinakortti, jonka kautta kansalaisen alkoholinkäyttöä valvottiin. Ei siis ihme, jos nautintoaineesta tuli pulaa juhlinnan venyessä syystä tai toisesta. 

* * *

Lapsuuteni sanonta ja sen tausta tulivat mieleeni kun luin Iltalehden jutun Malmin nuorisosta. Sen mukaan poliisille on tullut paljon ilmoituksia nuorison parkkihallin katolta viereiselle kadulle heittelemistä tavaroista. 

Uutisen mukaan katolta on heitelty muun muassa pulloja, isoja puukeppejä ja auton osia, mutta tiedossa ei ole minkä väestöryhmän jälkeläisistä on kyse. Ovatko heittelijät siis suomalaista kantaväestöä, romaneja vai niin sanottuja uussuomalaisia?

* * *

Viimeksi mainittua vaihtoehtoa pohdittaessa on hyvä muistaa, että vuonna 2022 Malmin koulunkäyntialueen alle 16-vuotiaista peräti 34 prosenttia oli ulkomaalaisia. Näistä vain 0,7 prosenttiyksikköä oli länsimaisia ja 4,8 prosenttiyksikköä itäeurooppalaisia. 

Poliisi selvittää asiaa, joten tavaraa heittelevän nuorison etnis-kulttuurinen tausta tulee epäilemättä virkavallan tietoon ennemmin tai myöhemmin. Nähtäväksi kuitenkin jää se, kuinka näyttävästi siitä uutisoidaan suomalaismedioissa.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:

Maahanmuuttopoliittisesti oleellinen asia
Romaniuutisia
Pukinmäen koulusta ja väestön vaihtumisesta

Varkauksiin soveltuva kansallispuku

Eilisessä Ylen uutisessa kerrottiin romaninaisesta, joka oli tuomittu vuosina 2021–2024 tehdyistä kymmenistä anastusrikoksista. Syynä oli se, että hän oli käyttänyt rikosten tekemiseen hametta, joka kuuluu niin sanottuun romanien kansallispukuun. 

Jutun mukaan hametta oli muokattu siten, että sen päällys- ja sisäkankaiden väliin jäi onkalo, johon saattoi piilottaa varsin suuriakin esineitä, kuten robotti-imureita. Artikkelin mukaan hame oli tärkeä osa naisen identiteettiä.

* * *

Romanihameen käyttäminen omaisuuden varastamiseen on käsittääkseni tuttua kaikille suomalaisille. Eikä tapauksessa ole siten muuta yllättävää kuin oikeuden päätyminen sellaisen takavarikoimiseen. 

Harvempi kuitenkaan tietää, ettei romaninaisten kansallispuku ole kovinkaan vanhaa mustalaisperinnettä, vaan on saavuttanut nykyisen muotonsa vasta 1990-luvulla. Siihen nimittäin lisättiin vasta silloin varkauskäytön kannalta oleellinen pönkkä, joka asetetaan vyötärön alapuolelle nostamaan hameen painoa pois iholta. Näin se mahdollistaa esineiden sijoittamisen hameen rakenteisiin siten, etteivät ne näy ulospäin.

Sanotaan, että tilaisuus tekee varkaan, joten on kysyttävä, että onko tavaroiden kähveltämiseen soveltuvan kansallispuvun käyttö lisännyt romaninaisten tekemiä varkauksia. Vastausta tähän kysymykseen ei ole, sillä heidän tekemiään rikoksia ei ole erikseen tilastoitu - toisin kuin henkirikoksia, joissa romaneilla on valtava yliedustus.

* * *

Ylen viimevuotisen artikkelin mukaan romaneihin kohdistuu paljon ennakkoluuloja ja syrjintää, mikä näkyy esimerkiksi siinä, että heiltä on voitu evätä esimerkiksi pääsy ruokakauppaan, leirintäalueella tai ravintolaan. Ja jos päästetäänkin, niin esimerkiksi kaupoissa vartijat saattavat kulkea romanien perässä.

Omalta osaltani epäilen, että tällaiset toimintatavat eivät ole syntyneet tyhjästä vaan pikemminkin huonoista kokemuksista. Ja siksi - mikäli olisin romani - miettisin tarkasti millaisilla keinoilla voisin vähentää kanssani samaan heimoon kuuluvien rikollisuutta ja sellaiseen viittaavia seikkoja. 

Yksi sellainen olisi ilman muuta lyhyen historian omaava vaate, jolla on omaisuusrikoksiin soveltuvia ominaisuuksia, jota yleisesti käytetään sellaiseen tarkoitukseen, ja joka on siksi leimaantunut varkauksien tekovälineeksi. Ja joka siitä syystä herättää negatiivisia tunteita ympäröivässä yhteiskunnassa.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Romaniuutisia
Mari Rantasella on kolme kuukautta aikaa
Kulttuuripositiivinen ehdotus

Mitäpä yhdestä kolmijalkaisesta jakkarasta?

Suomi palautti Beniniin yhdestä puupalasta valmistetun kolmijalkaisen jakkaran, koska sitä oli sieltä pyydetty. Ilmeisesti tämä asia koettiin suomalaisessa lehdistössä varsin merkittäväksi asiaksi, koska siitä on kirjoitettu varsin monta artikkelia eri lehtiin ja nettisivuille. 

Niinpä ajattelin, että miksen sitten minäkin voisi liittyä joukkoon ja tempaista blogimerkinnän kolmijalkaisesta jakkarasta ja samalla tarkastella sen kotimaan tulevaisuudennäkymiä. Onhan tapaus sellaiseen tarkoitukseen kerrassaan oiva keppihevonen.

* * *

Palautettava esine on beniniläiseltä nimeltään Kataklé. Sellaisia on aikanaan käytetty Dahomeyn kuningaskunnassa muun muassa kuninkaan kruunajaisissa, joissa jakkara symboloi yhteistyötä, vakautta, johtajuutta ja voimaa ja sillä oli voimakas rituaalinen ja seremoniaalinen merkitys.

Lisäksi pappi saattoi istua hallitsijoille omistetuissa seremonioissa kuninkaallisella djande-valtaistuimella, jollon hänen jalkansa lepäsivät pienellä kataklé-tuolilla. Tuolia säilytettiin pääkaupungin Abomeyn ulkopuolella olevassa kylässä, jossa kuninkaan veistäjät asuivat. 

Sieltä se tuotiin kuninkaan palatsiin jokaisen uuden hallitsijan kruunajaisiin. Tuolien merkitystä korostaa se, että johtajaa kutsuttiin nimellä zinkponon, ”tuolin omistaja”. Vastaavia istuimia saattoivat käyttää kuninkaan hovin naiset, papit ja alueelliset päälliköt.

Nyt palautettu Kataklé ei siis ollut ainut laatuaan, vaan niitä on olemassa useampia. Mutta hyvä kuitenkin, että se on nyt saatu palautetuksi sinne, missä ihmiset pitävät sitä arvokkaana. 

* * *

Benin sijaitsee Afrikassa Guineanlahden pohjoisrannalla. Sen itsenäistyi Ranskan alaisuudesta vuonna 1960, minkä jälkeen siellä tehtiin lukuisia vallankaappauksia. Vuosina 1975–1989 se ehti olla myös marxilainen valtio eli niin sanottu kansantasavalta. 

Maan noin viisitoistamiljoonainen väestö koostuu 42 etnisestä ryhmästä, joissa syntyvyys on korkealla tasolla. Sen seurauksena maassa elävien ihmisten määrä kasvaa vuosittain yli kolmella prosentilla, mutta siitä huolimatta maan bruttokansantuote kasvaa - jopa asukasta kohden laskettuna - nopeasti. Tosin siitä huolimatta maa oli vuonna 2023 tässä suhteessa valtioiden vertailussa vasta sijalla 156.

Talouden nopeaan kasvuun vaikuttanee se tosiasia, että kansantasavallan kukistumisen - eli sosialistisille maille tyypillisen kurjistumisvaiheen - jälkeen maa oli afrikkalaisittain varsin vakaa demokratia. Tosin nykyinen - vuodesta 2016 hallinnut - presidentti Patrice Talon on heikentänyt kansalaisvapauksia ja poliittisten kilpailijoiden toimintamahdollisuuksia. 

Viimeisimpänä merkittävänä käänteenä nähtiin kuluvan vuoden tammikuussa Talonin entisten liittolaisten Olivier Bokon ja Oswald Homekyn tuomitseminen kahdeksikymmeneksi vuodeksi vankeuteen. 

* * *

Nähtäväksi siis jää, jatkaako pallinsa takaisin saanut valtio tulevina vuosina kehityksen tiellä, vai johtaako nopea väestönkasvu, asukkaiden etninen kirjavuus ja presidentin itsevaltisuuspyrkimykset Beninin afrikkalaisille tyypilliseen sekasortoon. 

Sellaiseen saattaa viitata myös beniniläisten uskonnollinen kirjavuus. Maan väestöstä oli nimittäin - vuonna 2013 - kristittyjä noin 48,5 prosenttia, muslimeja 27,7 %, voodoo- ja muihin perinteisiin uskontoihin uskovia 14,2 %, muihin vieraisiin uskontoihin uskovia 2,6 % ja uskonnottomia 5,8 %. 

Toivoa tietenkin sopii, että beniniläiset edellä mainituista seikoista huolimatta jatkaisivat positiivisen kehityksen polulla. Ja että Suomesta palautettu kolmijalkainen jakkara auttaisi heitä siinä! 

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Putinin taskussa ja sveitsiläisellä pankkitilillä
Demareiden esitykset ovat yhtä järkeviä kuin housuihin kuseminen talvipakkasilla
Maailmanjärjestyksen uusiminen on aloitettu

Pukinmäen koulusta ja väestön vaihtumisesta

Helsingin sanomat kertoi pari päivää sitten helsinkiläisestä yläkoulusta, jota noin kymmenpäinen poikajoukko terrorisoi. Tilanne siellä - Pukinmäen koulunkäyntialueella - on mennyt niin pahaksi, että jopa opettajat pelkäävät. 

Tämä johtuu siitä, että koulussa esiintyy päivittäin väkivaltaa, varastelua ja huorittelua. Myös koulun irtaimistoa rikotaan ja kivet lentävät myös opettajia kohti. Yhden opettajan autoon on kohdistettu ilkivaltaa. 

HS:n mukaan koulussa on yhteensä noin tuhat oppilasta, joista 700 ongelmalliseksi muuttuneessa toimipisteessä. Rehtorin mukaan "olemme jatkuvasti tuoneet esiin huolemme oppilaiden käytöksestä, mutta emme saa tukea ongelmien hoitamiseen". 

Niinpä hän on ohjeistanut opettajia ottamaan tarvittaessa yhteyden suoraan poliisiin, joka on käynyt koululla useampia kertoja. Tilanne ei kuitenkaan ole korjaantunut edes virkavallan toimin, joten on hyvinkin mahdollista, että osa opettajista päättää lähitulevaisuudessa vaihtaa työpaikkaansa. 

* * *

Poikajoukon koostumuksesta HS on totutusti vaiennut. Itse pidän kuitenkin todennäköisenä, että kyse on viime kädessä Suomessa viimeisten vuosikymmenten aikana harjoitetun maahanmuuttopolitiikan hedelmistä. 

Tämä arveluni johtuu siitä, että tässä kirjoituksessa käyttämäni tilastotiedon perusteella kyseisen koulun oppilasalueella - Pukinmäki, Tapaninkylä ja Malmi -vain 71 prosenttia alle 16-vuotiaista on etnisesti suomalaisia ja lopuista noin kolmanneksen tausta on niin sanotuissa isoissa pakolaismaissa (Irak, Somalia, Afganistan ja Syyria). 

Koulunkäyntialueen tilanne on sikälikin väestötieteellisesti mielenkiintoinen, että koko alueen väestöstä vain 4,9 prosentin tausta on isoissa pakolaismaissa ja etnisesti suomalaisia on vielä 82,3 prosenttia. Isoissa pakolaismaissa juurensa omaavan nuorison noin kaksinkertainen osuus väestön etnisessä koostumuksessa - verrattuna koko väestöön - tarkoittaa kuitenkin sitä, että kehitysmaataustaisten ihmisten määrä tulee kasvamaan seuraavien vuosien kuluessa varsin nopeasti Pukinmäen koulunkäyntialueella. 

* * *

Edelle kirjoittamani johdatti minut tarkastelemaan myös koko Helsingin tilannetta. Sen kaikista asukkaista 82,3 prosenttia on edelleen suomalaistaustaisia ja vain 3,2 prosenttia on peräisin isoista pakolaismaista. Alle 16-vuotiaiden osalta tilanne on kuitenkin varsin erilainen, sillä heistä 7,0 prosenttia on peräisin isoista pakolaismaista ja suomalaistaustaisia on enää vain 76,4 prosenttia. 

Etnisesti pakolaismaalaisten suuri osuus nuorista verrattuna vanhempiin ikäluokkiin selittyy etnisten ryhmien välisillä syntyvyyseroilla. Suomalaisperheissä ei lapsia hankita juuri lainkaan - tai jos hankitaan, niin vain yksi tai kaksi, kun taas maahanmuuttajien parissa pirttiviljely on selvästi tuottavampaa. 

Tämä tulee luonnollisesti johtamaan ajan myötä pääkaupunkimme kehitysmaalaistumiseen, kuten ilmiön edelläkävijäkaupunginosista nähdään jo tänä päivänä. Esimerkiksi Itäkeskuksen koulunkäyntialueella etnisesti suomalaisten alle 16-vuotiaiden osuus on enää 52,3 prosenttia, kun heitä on koko väestöstä vielä 71,7 prosenttia. Vastaavat luvut suurista pakolaismaista tulleille ovat 17,4 ja ja 7,0 prosenttia.

Vantaan Hakunilassa väestö on vaihtumassa vielä Itäkeskustakin nopeammin. Siellä etnisesti suomalaisten osuus on laskenut alle 16-vuotiaista jo 37,5 prosenttiin kun heitä on koko alueen väestöstä vielä niukka enemmistö eli 56,8 prosenttia. 

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Milloin Suomessa ylittyy miljoonan muslimin raja?
Kohutun koulututkimuksen tekijöiden kehno tutkimusetiikka
Selittääkö mystinen marginaali naisiin kohdistuvan väkivallan ja koululaisten poissaolojen kasvun?

Maahanmuuttajat ovat kirjavaa joukkoa

Suomen uutiset kertoi brittitutkimuksesta, jonka mukaan poliittinen vasemmisto ei voi enää luottaa siihen, että maahanmuuttajat äänestäisivät vaaleissa poliittista vasemmistoa. Jutun mukaan koulutettu ja sitä myötä taloudellisesti menestyvä intialais- tai kiinalaistaustainen britti on nimittäin usein poliittiselta kannaltaan konservatiivi.

Tämän ei pitäisi olla kovin yllättävää, koska Britannian Konservatiivipuolueen nykyinen ja edellinen puheenjohtaja ovat maahanmuuttajataustaisia. Mutta itse raportissa oli muitakin mielenkiintoisia asioita, jotka oli listattu siitä kertovalla nettisivulla.

Sen mukaan olemme käännekohdassa etnisten vähemmistöjen äänestyskäyttäytymisen suhteen. Eikä siksi pidä tehdä liian suoria oletuksia siitä, kuinka heikosti oikeisto menestyy tai kuinka hyvin vasemmisto pärjää etnisten vähemmistöjen keskuudessa Britanniassa. Siten Työväenpuolue ei voi enää jatkossa luottaa siihen, että etniset vähemmistöt tukisivat heitä yhtenäisenä ryhmänä. 

Myös oikeistoa ja vasemmistoa kannattavien henkilöiden demografia on hyvin erilainen valkoisten ja ei-valkoisten äänestäjien keskuudessa - ja koulutetut maahanmuuttajat ovat jopa konservatiivisempia kuin valkoiset. Etnisillä vähemmistöillä on myös keskenään suuri määrä erimielisyyksiä valtion roolista: nämä erot ovat monissa tapauksissa jopa suurempia kuin valkoisten ja ei-valkoisten väestön välillä. 

On myös joukko asioita – kuten maahanmuutto ja monikulttuurisuus – joihin etniset vähemmistöt suhtautuvat paljon positiivisemmin kuin muu Britannian väestö. Toisaalta tietyillä etnisiin vähemmistöihin kuuluvilla äänestäjillä on paljon ennakkoluuloja toisia vähemmistöryhmiä kohtaan, ja vähemmistöryhmien välillä on myös huomattavia eroja rasismikokemuksissa.

Vähemmistöihin kuuluvien henkilöiden usein syvä uskonnollisuus on ristiriidassa valkoisen Britannian kasvavan sekularismin kanssa. Toisaalta etniset vähemmistöt ja valkoiset britit jakavat kuitenkin yhteisiä näkemyksiä siitä, mikä on poliittisesti tärkeää, mitä he haluavat hallitukselta, mitkä kulttuurilaitokset ovat merkittäviä, mitä brittiläinen kulttuuri on tai mitä brittiläisyys tarkoittaa.

Olisi mielenkiintoista nähdä samankaltainen tutkimus suomalaisista etnisistä vähemmistöistä. Jakautuvatko niihinkin kuuluvat ihmiset oikeiston ja vasemmiston kannattajiin, vai kannattavatko lähes yksimielisesti viimeksi mainittuja? 

Entä onko niillä eroja rasismikokemuksissa? Tai jakavatko he kantaväestön kanssa näkemyksen suomalaisen kulttuurin luonteesta?

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Iso-Britannian konservatiivien tummanruskea naisjohtaja
Suhtautuminen maahanmuuttajiin ei ole muuttumassa positiivisemmaksi länsimaissa
Kansallisen itsekäsityksen manipuloinnista

Kohutun koulututkimuksen tekijöiden kehno tutkimusetiikka

PISA-tulosten perusteella tehdyn tutkimuksen mukaan huomattava osa maahanmuuttajataustaisista lapsista osaa huonosti koulussa opetettuja asioita. Esimerkiksi ensimmäisen sukupolven maahanmuuttajataustaisista oppilaista 58 prosenttia osaa heikosti matematiikkaa. Toiseen sukupolveen mennessä tilanne kohenee hiukan, mutta edelleenkin 43 prosentilla on heikko osaaminen. Näitä lukija voi verrata suomalaistaustaisiin oppilaisiin, joista heikkoja matematiikan osaajia on 22 prosenttia.

Lukutaidon osalta tilanne on samankaltainen ja toisenkin sukupolven maahanmuuttajataustaisista oppilaista 39 prosentilla ei ole sen suhteen riittäviä tietoja ja taitoja osallistuakseen täysipainoisesti yhteiskunnan toimintoihin, kuten jatko-opintoihin ja työelämään. Nämä tosiasiat ovat tietenkin kuin märkä rätti niiden kasvoille, jotka ovat kuvitelleet maahanmuuton korjaavan suomalaista yhteiskuntaa uhkaavan työvoimapulan.

Tutkimuksen tulokset on onneksi julkaistu suhteellisen näyttävästi ja tosiasiat tunnustaen. Sen sijaan minua ihmetyttää tutkijoiden kannanotto omia tuloksiaan kohtaan.  

Enkä tarkoita tällä sitä, etteikö heidän selityksensä siitä, että "tutkimus­tuloksia on vaikea selittää yksittäisillä tekijöillä" olisi todenmukainen. Päinvastoin, tietenkin se pitää paikkansa, eikä ole syytä epäillä, etteikö maahanmuuttajataustaisten oppilaiden kanssa olisi - tutkijoiden esille nostamia - niin sanottuja kohtaamisongelmia tai etteikö heikoissa osaamistuloksissa näkyisi myös heidän sosioekonominen asemansa tai kantaväestöä heikompi suomenkielen taito. 

Sen sijaan tarkoitan sitä, että tutkijat näyttävät haluavan sulkea selityksistä pois ilmeisimmän, eli maahanmuuttaja- ja suomalaislasten väliset perinnölliset ja kulttuuriset erot. Yksi tutkimuksen tekijöistä on jopa väittänyt, että "nuoret eivät ole mitenkään huonoja, eikä oppimistulosten lasku mene mitenkään nuorten piikkiin". 

Tämä on käsittämätöntä, sillä vaikka tämä näkemys olisikin oikea, ei selitystä voi sulkea pois ennen kuin sen totuusarvo on osoitettu vääräksi - eikä näin ole ainakaan asiasta kirjoitettujen lehtijuttujen mukaan tehty. Ja siksi argumentti osoittaa kyseisen näkemyksen esittäneeltä henkilöltä harvinaisen kehnoa tutkijan etiikkaa eli tutkimuksen rajaamista omien wokellusväritteisten ennakkoluulojen perusteella. 

Ja kuitenkin tutkijoilla täytyy olla tiedossa humanitaarisissa maahanmuuttajaryhmissä tavalliset serkusavioliitot - jopa sukupolvesta toiseen - ja niiden negatiivinen vaikutus jälkeläisiin. Eikä liene syytä jättää huomiotta tiettyjen etnis-kulttuuristen ryhmien asuttamien valtioiden heikkoa menestystä niin tieteellisen tiedon tuottajina kuin tavallisten ihmisten hyvinvoinnin luojina. Puhumattakaan uskontojen tutkitusta vaikutuksesta afrikkalaisten kykyyn nostaa yhteiskunnallista asemaansa kotimaissaan.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Humanitarian immigration does not provide a solution to Finland's demographic dependency ratio
Eläimiksi identifioituvat koululaiset ja koko maailman järki
Suomalaiskoulujen alamäen syyt ovat vihervasemmistolaisissa uudistuksissa

Nettomaksajia ja veronmaksajien taakkoja

Yle julkaisi uutisen maahanmuuttajien työllistymisestä. Sen mukaan Suomeen on viime aikoina (käytännössä ennen koronapandemiaa) saapunut eniten työperäisiä maahanmuuttajia, joiden työllisyysaste ja tulotaso ovat aluksi jopa ylittäneet etnisten suomalaisten ansiot, mutta vaipuneet ajan myötä niiden alapuolelle. Kaikkiaan he ovat yhteiskunnan nettomaksajia vielä kymmenen vuotta maahan saapumisensa jälkeenkin.

EU-maista saapuneet ihmiset sen sijaan ovat aluksi selkeästi nettotulonsaajia, mutta hekin muuttuvat ajan myötä yhteiskunnan rahoittajiksi. Eivät toki yhtä selkeästi kuin työperäisen maahanmuuttajat, mutta kuitenkin kantaväestöä enemmän kymmenen vuotta maassa asuttuaan. 

Sama koskee opiskelijoina maahamme saapuneita. Hekin muuttuvat ajan myötä nettotulonsaajista nettomaksajista siitä huolimatta, että heidän keskimääräinen työllisyysasteensa jää edellä mainittuja ryhmiä alemmaksi. 

Tämä selittynee sillä, että Suomessa opiskelleista osa nousee korkeisiin tulonsaajaryhmiin ja kompensoi sitä kautta työelämässään heikommin onnistuneiden vertaistensa aiheuttamat kulut suomalaiselle yhteiskunnalle. Oma veikkaukseni on, että tälle jaolle löytyy selkeä yhteys Suomeen opiskelemaan tulleiden ihmisten lähtömaiden elintasoon.

Niin tai näin. Nämä kaikki ryhmät ovat meidän suomalaisten kannalta positiivista maahanmuuttoa ainakin pidemmällä aikavälillä. Eikä niiden vastustamiselle ole siitä syystä erityisiä taloudellisia syitä.

Sen sijaan humanitaariset maahanmuuttajat ovat selkeä taakka suomalaisille veronmaksajille. Heidän työllisyysasteensa jää suhteellisen matalaksi ja tulot pieniksi, joten heidän elämisensä rahoitus otetaan vielä kymmenenkin vuoden Suomessa asumisen jälkeen suurelta osin etnisten suomalaisten selkänahasta.

Sama koskee perheenjäsenenä saapuneiden ihmisten epämääräistä ryhmää, johon kuuluu sekä työperäisten, opiskeluperusteisten että humanitaaristen maahantulijoiden omaisia. Tässäkin suhteessa on todennäköistä, että perheenjäsenet voidaan ryhmitellä sen mukaan, ovatko he saapuneet maahamme humanitaaristen pakolaisten vai joidenkin muiden maahanmuuttajaryhmien perässä. 

* * *

Jos edellä käsittelemääni vastaava tutkimus tehtäisiin vaikkapa viiden vuoden kuluttua pidän todennäköisenä, että humanitaaristen maahanmuuttajien suomalaisille veronmaksajille aiheuttama taakka muuttuisi tämänhetkistä pienemmäksi. Tämä johtuu ennen kaikkea siitä, että Vladimir Putinin erikoisoperaation seurauksena Suomeen on saapunut paljon ukrainalaisia, joiden integroituminen yhteiskuntaamme näyttää tapahtuvan oleellisesti nopeammin kuin esimerkiksi vuonna 2015 maahamme saapuneiden ihmisryhmien. 

Lisäksi nykyinen hallitus on valtiontaloudellisista syistä vähentämässä yhteiskunnan tukia kaikilta maassaolijoilta. Myös tämä tulee näkymään maahanmuuttajien saamissa tulonsiirroissa, mikä lisää yhteiskunnan nettomaksajien määrää ja pienentää humanitaarisin perustein maahamme saapuneiden ihmisten aiheuttamia kustannuksia veronmaksajille. 

Lopuksi on syytä todeta, että olisi hyvä, mikäli Ylen uutisessa esitetyt tiedot ja niistä edelle kirjoittamani johtopäätökset otettaisiin pohjaksi suunniteltaessa tulevaisuuden maahanmuuttopolitiikkaa. Painopistettä tulisi siirtää työperäiseen maahanmuuttoon ja lisäksi humanitaarisessa suojelussa kannattaisi katsoa erityisesti tulijoiden lähtömaita. 

Valikointiin olisi sikäli hyvät mahdollisuudet, että maailmassa on yli 100 miljoonaa pakolaista, joista vain promilleluokkaa oleva osuus voidaan ottaa elätettäväksi Suomeen. Ja siksi sen luomaa valinnanvapautta ei kannata jättää käyttämättä.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Hallitus muuttaa maahanmuuttolinjauksiaan
Maahanmuuttajien työllisyys lähestyy Suomessa syntyneiden työllisyysastetta

Hallitusohjelmaan on kirjattava vastuullinen EU:n ulkopuolisen työvoiman ohjelma

Toiveeni Petteri Orpon rasisminvastaiselle keskustelulle

Pääministeri Petteri Orpo aikoo järjestää ensi kuussa rasisminvastaisen pyöreän pöydän keskustelun. Sen tarkoituksena on synnyttää konkreettisia suosituksia ja johtopäätöksiä rasismin vastaisen tiedonannon tekemistä varten. 

Järjestettävään pyöreän pöydän keskusteluun aiotaan kutsua keskeisiä yhteiskunnan toimijoita, maahanmuuttajataustaisia järjestöjä ja kansalaisyhteiskunnan toimijoita. Lopputulokseksi kaivataan konkreettisia suosituksia ja johtopäätöksiä, joita pyritään myöhemmin hyödyntämään yhdessä työmarkkinajärjestöjen sekä urheilu-, kulttuuri- ja kansalaisjärjestöjen kanssa. 

Nähtäväksi jää, minkälaiseen lopputulokseen pyöreään pöytään kutsuttavat toimijat ja järjestön päätyvät. Omalta osaltani soisin, että siinä ei sotkettaisi tosiasioiden tunnustamista rasismiin, vaan osattaisiin nähdä myös ihmisten asenteiden perimmäisiin syihin - kuten tiettyihin etnis-kulttuurisiin ryhmiin liittyvien tilastollisten tosiasioiden (esimerkki, toinen ja kolmas) vaikutukseen heidän kohtaamiinsa asenteisiin. 

Tarkoitan tällä sitä, että vanhan sananlaskun mukaan "niin metsä vastaa kuin sinne huutaa". Eli ihmisten oma toiminta vaikuttaa siihen, miten heihin suhtaudutaan. Ja siksi on luonnollista, että esimerkiksi jengi-, väkivalta- ja seksuaalirikoksissa muita aktiivisempien ihmisryhmien jäsenet joutuvat kokemaan muiden taholta vihamielistä kohtelua. 

Siksi olisi erinomaista, mikäli Orpon pyöreän pöydän keskustelussa pohdittaisiin joidenkin etnis-kulttuuristen ryhmien jäsenten kokeman rasistisen kohtelun lisäksi myös sitä, mitä heidän tulisi tehdä, jotta heidän "huutonsa metsään" vähentäisi rasismia sen sijaan, että se nykyisin lähinnä lisää sitä. 

Pyöreässä pöydässä "metsään ikävästi huutavien" etnis-kulttuuristen ryhmien edustajat voisivat myös tuoda esille sen, että heidän joukossaan ongelmia aiheuttavien henkilöiden "metsään huutelun" aiheuttamasta rasismista kärsivät eniten sellaiset samaan ryhmään kuuluvat henkilöt, jotka haluaisivat sopeutua uuteen kotimaahansa ja toimia siellä koko yhteiskunnan kannalta rakentavasti. Ja tehdä ehdotuksia siitä, miten he voisivat vaikuttaa asiaan omien edustajiensa ja järjestöjensä kautta.

Näillä sanoilla toivotan Petteri Orpon rasisminvastaiselle keskustelulle menestystä. Ja odotan siltä viisaita ja rasismia vähentäviä johtopäätöksiä, joiden käytäntöön viemisestä hyötyisi koko suomalainen yhteiskunta kantaväestöstä maahanmuuttajiin. 

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Natsikortteja, rasismia ja nimittelyä ankkalammikossa
Sano reilusti vaan, mitkä ihmisryhmät ovat rasistisia, tyhmiä tai rikollisia

Olisiko aika pyytää anteeksi Jussi Halla-aholta?

Etninen puhdistus - alaviite

Armenialla on ollut pitkään lämpimät välit Venäjään. Ja huonot toiseen naapurimaahansa eli Azerbaidžaniin. 

Tämän kaksijakoisuuden taustalla ovat luonnollisesti etnis-uskonnolliset syyt, mutta myös se, että etnisiä armenialaisia on asunut iät ja ajat keskellä Azerbaidžania sijaitsevassa Vuoristo-Karabahissa, jonka Stalin liitti aikanaan ympärillä olevan neuvostotasavallan osaksi. Ja joka myöhemmin hakeutui väkivaltaisten yhteenottojen kautta Armenian yhteyteen.

Armenialaisten menestys on ainakin osin perustunut hyviin väleihin venäläisten kanssa. Nyt on kuitenkin käynyt siten, että Venäjä on sitonut itsensä tappiolliseksi kääntyneeseen sotaan Ukrainassa, eikä pysty toimimaan armenialaisten takuumiehenä.

Niinpä azerit päättivät hyödyntää tilanteen ja käynnistivät raa´an hyökkäyksen Vuoriso-Karabahiin. Paikalliset armenialaiset lopettivat toivottoman vastarinnan lyhyeen ja lähtevät joukoittain kotiseudultaan kohti varsinaista Armeniaa. Eivätkä azerit uutistarjonnan mukaan ole pidättäytyneet vauhdittamasta heidän menoaan julmuuksilla.

Tämän kaiken lopputuloksena lienee Vuoristo-Karabahin etninen puhdistus, jonka maailma tulee hyväksymään kutakuinkin korvaansa lotkauttamatta. Onhan länsimailla riittävästi tekemistä Ukrainan tukemisessa ja venäläisillä - kuten todettu - menossa oma waterloonsa Ukrainassa. 

Kiinalla taas ei liene suurempia intressejä hankkia muslimimaista vihamiehiä puolustamalla vanhakantaisia kristittyjä etniseltä puhdistukselta. Etenkään, kun Itä-Aasian suurvallan piirissä sellaisiin ei muutenkaan suhtauduta kovin kielteisesti. 

Niinpä maailmahistoria tulee saamaan uuden alaviitteen, joka saatetaan mainita kohdassa "Armenia" heti turkkilaisten 1900-luvun alussa toimittaman armenialaisten kansanmurhan yhteydessä. Jos sielläkään. 

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Ruotsalainen lapsiin kohdistuva väkivalta ja sen kieltäminen
Eskaloituuko mediaspektaakkeli todellisuudeksi Euroopassa?
The main consequence of Putin´s attack to Ukraine

Kuka sopi maahanmuuttajiin liittyvästä sensuurista?

Yle julkaisi jutun siitä, kuinka hollantilaiset kutsuvat rikoksia tekeviä maahanmuuttajia suomalaisiksi. Sen mukaan tällaisessa yhteydessä "`suomalaiset` on Hollannin laitaoikeiston pitkään käyttämä koodisana, jolla tarkoitetaan pääasiassa marokkolaisia tai muista Afrikan tai Lähi-idän maista kotoisin olevia maahanmuuttajia ja etnisiä vähemmistöjä".

Jutussa oli myös esimerkki tutun kuuloisesta kommentista, jossa sanottiin, että "aina vaan ne suomalaiset, eikö? Pieni porukka pilaa kaikkien suomalaisten maineen".

Jutussa haastateltu hollantilaistutkija arvelikin, että "hieman absurdi vitsi suomalaisista itse asiassa korostaa tekijän taustaa. Se voi vahvistaa käsitystä, että stereotyyppinen rikoksen tekijä ei ole valkoinen, blondi suomalainen." 

Ajan myötä onkin sitten käynyt niin, että suurin osa ihmisistä on omaksunut koodisana "suomalaisen" todellisen tarkoituksen, minkä seurauksena ilmaisu on normalisoitunut osaksi laajempaa käyttöä. Ylen toimittajan mukaan suomalainen "laitaoikeisto" viljelee vastaavassa tarkoituksessa sellaisia ilmauksia kuin "kulttuurinrikastuttaja" ja "yksittäistapaus". 

Ruotsalaistutkija puolestaan totesi, että "laitaoikeiston kasvaessa yhä vaikutusvaltaisemmaksi, ajatukset, joita pidettiin aiemmin täysin sopimattomina, normalisoituvat nyt pikku hiljaa valtavirran politiikassa". Ja suomalaistutkija lausui näkemyksenään, että "nykyinen polarisaatiokehitys on osin juuri sitä, että kutsuhuudot tulevat koko ajan suoremmiksi ja toimivat yhä vähemmän julkiseen keskusteluun sovittujen rajojen puitteissa".

Tämä herätti mielessäni kysymyksen siitä, että kuka on sopinut julkisen keskustelun rajoista? Tässä tapauksessa siis siitä, ettei asioista saisi puhua niiden oikeilla nimillä, vaan maahanmuuttajien osuudesta yhteiskunnallisiin ongelmiin tulisi vaieta? 

Tosiasiassahan hollantilaisen "suomalaisessa" tai suomalaisten "kulttuurinrikastuttajissa" on kyse siitä, että poliittinen vihervasemmisto yhdessä arvoliberaalin oikeiston kanssa on halunnut estää keskustelun erityisesti seksuaali- ja väkivaltarikoksiin oleellisesti liittyvästä maahanmuuttaja-aspektista. Ja sen seurauksena asian käsittelyyn on omaksuttu kiertoilmaisuja, joista hollantilaisten "suomalainen" viittaa kulttuurisetniseen vastakohtaansa ja suomalaisten yleisesti kehitysmaalaiseen maahanmuuttajaan viittaava "kulttuurinrikastaja" tai somaleita tarkoittava "koneinsinööri" ovat arvoliberaalien omassa maahanmuuttajamyönteisessä propagandassaan alkujaan käyttämiä termejä.

Erilaiset maahanmuuttajiin viittaavat kiertoilmaisut olisivat luonnollisesti jääneet syntymättä - tai ainakin jääneet vähemmälle käytölle - mikäli eurooppalaisissa yhteiskunnissa olisi sallittu avoin keskustelu kehitysmaalaisiin maahanmuuttajiin liittyvistä ongelmista alusta asti. 

Eli esimerkiksi kaksoisvirtain maasta tulleen humanitaarisen pakolaisen tekemästä seksuaalisesta väkivallanteosta olisi todettu irakilaistaustaisen henkilön raiskanneen suomalaisnaisen. Tai Afrikan sarvesta aikanaan saapuneiden vanhempien lasten julkaiseman väkivaltavideon olisi kerrottu esittävän somalinuorten suomalaisteiniin kohdistamaa pahoinpitelyä ja ryöstöä.

Näin ei ole kuitenkaan toimittu, vaan syystä tai toisesta arvoliberaali vihervasemmisto ja oikeisto ovat saaneet niin Suomessa kuin muuallakin Euroopassa läpi etnisen sensuurin, joka on vaikeuttanut yhteiskunnallista keskustelua. Ja samalla ongelma on saanut kasvaa julkisuudelta piilossa, kuten erityisesti Ruotsin tämänhetkinen tilanne osoittaa. 

Tämä tuskin on ollut edes edelle kuvaamani sensuurin yhteiskunnalliseksi normiksi saaneiden arvoliberaalien tavoitteena. Eikä ainakaan kiertoilmaisuja käyttäneiden arvokonservatiivisten eurooppalaisten syytä. 

Oleellista ei kuitenkaan ole ilmaistutapa eikä tosiasioista keskustelemisen yhä heikommin toimiva sensurointi, vaan niiden ongelmien tunnustaminen, joihin eurooppalaisten harjoittama humanitaarinen maahanmuuttopolitiikka on johtanut. Ja siksi Ylelläkin käytävän maahanmuuttokeskustelun soisi käyttävän asioista oikeita termejä ja keskittyvän rehellisesti keinoihin, joilla nämä ongelmat saataisiin ratkaistuksi ennen kuin tilanne on ryöstäytynyt yhtä vakavaksi kuin turkkilais-ruotsalaisen mafian ja  2 000 radikaali-islamistin Ruotsissa.

Siksi ehdotan, että ihan ensimmäiseksi tehtäisiin uusi sopimus yhteiskunnallisen keskustelun rajoista. Ja sen keskiöön nostettaisiin velvollisuus puhua tosiasioista niiden oikeilla nimillä. 

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Kehitysmaalais-tyyppinen nuorisokulttuuri vaatii keskustelun lisäksi tekoja
Paskoja kulttuureita ja älyllistä epärehellisyyttä?
Miksei poliittisen korrektiuden hinnasta keskustella?

Varoittavia esimerkkejä monikulttuurisuuden riskeistä

Kirjoitin vuonna 2011 siitä, kuinka Afrikkaan oli syntymässä kansanäänestyksen seurauksensa uusi valtio. Otsikoksi olin keksinyt presidentti Urho Kekkosen tunnettua kysymystä mukaillen "Onko Etelä-Sudanilla malttia kehittyä?"

Seuraavaksi tartuin asiaan vuonna 2013 otsikoiden "Miksi Etelä-Sudanilla ei ole malttia vaurastua?". Ja viimeksi palasin asiaan vuonna 2021 tehden sen huomion, ettei tämä mielenkiintoni kohteena oleva maa ole kärkisijoilla maailman rikostilastoissa - siis vihdoinkin jotain positiivista. 

Tänään vapunpäivänä päätin palata aiheeseen ja tarkastella Etelä-Sudanin kehitystä tilastojen valossa. Ja verrata sitä viime aikoina ikävissä uutisissa vahvasti esillä olleen - tässä tämän aamun performanssi - entisen emämaan eli Sudanin tilastoihin.

Ihan ensimmäiseksi hain näiden maiden väestötilastot. Sudan näyttäytyi niissä kiihtyvän kasvun valtiona, jonka pääluku kasvaa yli miljoonalla ihmisellä vuodessa. Etelä-Sudanin väestö oli puolestaan pysynyt vakaana itsenäistymisen jälkeen. 

Jäin hetkeksi miettimään mistä moinen kehitys, kunnes hoksasin katsoa pakolaistilastoja. Sieltä selvisi, että eteläsudanilaisista yli kaksi miljoonaa eli yli viidennes on jättänyt maansa pakolaisena. Toisin sanoen eteläsudanilaiset ovat tavallaan lisääntyneet maan rajojen ulkopuolelle. 

Yli neljä kertaa väkirikkaammasta Sudanista pakolaisia on lähtenyt "vain" reilut 800 000. Mutta ilmeisesti tänä vuonna siirrytään aivan uudelle tasolle maassa syntyneiden levottomuuksien takia. Hyvin ei siis näyttäisi menevän kummallakaan Sudanilla. 

Siksi olikin syytä katsoa vielä maiden BKT:n kehitystä asukasta kohden. Tämän tilaston mukaan sudanilaisten vauraus kasvoi nopeasti aina vuoteen 2017 asti, jolloin se romahti. Syynä tähän lienevät olleet USA:n presidentti Barack Obaman johdolla maalle asettamat taloudelliset pakotteet ja niitä seuranneet levottomuudet. 

Etelä-Sudanin vauraus oli puolestaan loivalla laskevalla uralla itsenäistymisestä vuoteen 2015 asti. Sen jälkeen maasta ei ole olemassa edes tilastoja. Siten on selvää, että vuonna 2011 peräänkuuluttamaani malttia vaurastumiseen ei ole ollut. 

Nähtäväksi siis jää, kuinka lopulta käy entisen Suur-Sudanin perillisille. Kumpikin on afrikkalaisille maille tyypillisessä sekasorrossa, josta pois pääseminen edellyttäisi jonkinlaista yhteiskuntasopimusta. 

Sen suurimpana esteenä lienee molempien maiden monikulttuurisuus. Etelä-Sudanin väestö koostuu peräti 64 heimosta tai etnisestä ryhmästä, joiden intressien yhteensovittaminen on epäilemättä haastavaa. 

Etelä-Sudanin etninen kirjavuus on kuitenkin varsin vaatimatonta verrattuna sen pohjoiseen naapuriin. Siellä on nimittäin yli 500 etnistä ryhmää, jotka puhuvat yli 400 eri kieltä. Ja niiden kaikkien tulisi päästä yhteisymmärrykseen siitä, minkälainen valtio Sudanista tehdään. 

Tästä kaikesta onkin helppo tehdä ennuste: sen enempää Sudanilla kuin Etelä-Sudanilla ei ole loistavaa tulevaisuutta. Eikä minulla totta puhuen ole minkäänlaista käsitystä siitä, millä näiden epäonnistuneiden valtioiden tulevaisuudesta saataisiin valoisa.

Mutta ei niin pahaa, ettei jotain hyvääkin. Molemmat valtiot nimittäin toimivat meille suomalaisille varoittavana esimerkkinä monikulttuurisen yhteiskunnan riskeistä. Eivätkä ne valitettavasti ole ainoita - tai edes surkeimpia - monikulttuurisuuden uhreja.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Afrikkalaisnaisten hedelmällisyysluku laskee, mutta elinikä kasvaa
Ruuasta on ehkä pula, mutta ei sentään lapsista
Monikulttuuri ja väestöräjähdys tuottivat maailman kurjimman elinpaikan

Maahanmuuttajien työllisyys lähestyy Suomessa syntyneiden työllisyysastetta

Helsingin sanomat kertoi, että 15-64-vuotiaiden maahanmuuttajien työllisyys on kohentunut kahdessa vuodessa 64 prosentista 72 prosenttiin. Niinpä heidän työllisyysasteensa lähestyy vauhdilla Suomessa syntyneiden työllisyysastetta, joka oli viime vuoden lopulla 75 prosenttia.

Hieno homma, että nyt ovat lopultakin paperinsa hukanneet somalialaiset koneinsinöörit, syyrialaiset lääkärit, iranilaiset fyysikot ja irakilaiset taksikuskit saaneet töitä. Hiphiphurraa... vai ovatko sittenkään?

Jutussahan ei oltu eritelty eri maahanmuuttajaryhmiä, joten minun piti asiasta varmistuakseni mennä tiedon lähteille katsomaan. Ja näyttihän sieltä löytyvän ainakin jotain suuntaa antavaa.

Dokumentin sivulla 16 oli nimittäin kuvaaja eri maahanmuuttajaryhmiin kuuluvien työnhakijoiden määrän kehityksestä vuoden aikana. Siitä näkee, että irakilaisten työttömien työnhakijoiden määrä oli tosiaan laskenut kahdella ja turkkilaisten yhdellä prosentilla. Sen sijaan työttömien afgaanityönhakijoiden määrä oli kasvanut kymmenellä, syyrialaisten neljällätoista, somaleiden neljällä ja iranilaisten kahdellatoista prosentilla. 

Muista ryhmistä venäläisten työttömien työnhakijoiden määrä oli kasvanut neljällä prosentilla ja ukrainalaisten peräti 961 prosentilla. Sen sijaan esimerkiksi virolaisten työttömien työnhakijoiden määrä oli laskenut kuudella ja kiinalaisten jopa 12 prosentilla. 

Nyt kun vielä tietäisi, missä suhteessa keskeisten maahanmuuttajaryhmien määrä on muuttunut suhteessa toisiinsa. Valitettavasti en kuitenkaan löytänyt sitä tietoa. 

Sen verran kuitenkin, että Migrin tilastoista löytyi tieto vuosittain oleskeluluvan saaneista. Laskin sen perusteella yhteen suurimpien tulijamaiden maahanmuuttajat vuosilta 2022 ja 2023 sekä lisäksi tässä kiinnostavien iranilaisten, afgaanien, somaleiden ja syyrialaisten määrät. Lopputuloksena syntyi oheinen taulukko.

Näemme, että vuosina 2022-23 saapuneista suurimman ryhmän eli venäläisten määrä oli yli nelinkertainen irakilaisten määrään nähden ja vielä suurempi verrattuna muihin 2015 suurina joukkoina saapuneisiin kansallisuuksiin. Uusiin somaleihin tai syyrialaisiin verrattuna uusien venäläisten määrä oli yli kahdeksankertainen ja intialaistenkin reilusti nelinkertainen.  

Tämän perusteella voidaan epäillä, että ulkomaisen työvoiman määrä olisi Suomessa kasvanut muiden kuin paperit hukanneista koneinsinööreistään tai lääkäreistään tunnettujen kansallisuuksien takia. 

Jos sitten yhdistämme tämän tiedon TEM:in ilmoittamiin lukuihin, näyttää siltä, että työllistyneiden maahanmuuttajien osuuden kasvuun on mitä ilmeisimmin vaikuttanut lähtömaiden suhteellisen merkityksen muuttuminen. Eli maahanmuuttajien työllisyyden kohoaminen saattaisi johtua pikemminkin venäläisten, intialaisten, ukrainalaisten, filippiiniläisten ja kiinalaisten hyvän työllistymisen kuin kehitysmaalaisten onnistuneen kotouttamisen seurauksena. 

Toki asiasta saisi paremman varmuuden, mikäli käytössä olisi Suomessa asuvien maahanmuuttajien määrät kansalaisuuksittain. Valitettavasti en kuitenkaan löytänyt sellaista tilastoa vuosilta 2022-23.

Vuodelta 2021 kuitenkin löytyi ja sen mukaan selvästi suurin Suomessa asuva maahanmuuttajien (eli muualla syntyneiden) ryhmä oli entisessä Neuvostoliitossa syntyneet yli 60 000 ihmistä, jota seurasivat pitkin välein virolaiset (noin 47 000) ja ruotsalaiset (noin 33 000). Sitten tulivat edelleen selvästi pienempinä ryhminä irakilaiset (noin 21 000), venäläiset (noin 18 000), kiinalaiset (noin 13 000) ja somalit (noin 12 000). 

Tämä tieto vahvistaa edelle kirjaamaani epäilyä siitä, että viimeisen kahden vuoden aikana huomiota herättävän hyvin työllistyneiden maahanmuuttajien tausta ei ole vuonna 2015 suurta huomioita saaneissa maissa. Valitettavasti tämä jää kuitenkin pelkäksi arveluksi, koska TEM ei julkaissut keräämiään työllisyystietoja suoraan maahanmuuttajaryhmittäin jaoteltuna, vaan minun täytyi asiaa ymmärtääkseni tyytyä edelle kirjaamiini jossain määrin epämääräisiin laskelmiin. 

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Ymmärretäänkö nuorten miesten asia myös Sanna Marinin kabinetissa?
Maahanmuuttajien taloudellinen merkitys riippuu tulijaryhmästä
Miten hallitus reagoi poliisiylijohtajan huoleen?

Rasismia USA:ssa?

Suomessa tiedettäneen jokaisessa majassa, että USA:ssa alkuperäisasukkaat, mustat ja latinot ovat huonompituloisia kuin valkoihoiset. Ja siksi maata pidetään ainakin suomalaismedioissa varsinaisena rasismin pesänä.

Siksi oli mielenkiintoista huomata sosiaalisessa mediassa taulukko, johon oli luokiteltu Yhdysvalloissa työtä tekevien ihmisten vuosittaiset keskipalkat etnisiin ryhmiin luokiteltuna. Ja pohtia, minkälaisesta rasismista se mahtaa kertoa. 

Intialaiset: 100 500 dollaria

Filippiiniläiset: 83 300 dollaria

Taiwanilaiset: 82 500 dollaria

Sri Lankalaiset: 74 600 dollaria

Japanilaiset: 72 300 dollaria

Malesialaiset: 70 300 dollaria

Kiinalaiset: 69 100 dollaria

Pakistanilaiset: 66 200 dollaria

Valkoihoiset: 59 900 dollaria

Korealaiset: 59 200 dollaria

Indonesialaiset: 57 500 dollaria

Thaimaalaiset: 55 000 dollaria

Bangladeshilaiset: 50 0000 dollaria

Nepalilaiset: 43 500 dollaria

Latinot: 43 000 dollaria

Afrikkalaiset: 35 000 dollaria

Taulukossa mainittiin myös, että USA:n keskipalkka on 56 200 dollaria, mikä kertoo siitä, että listan alkupään etnisten ryhmien edustajia on maassa vähemmän kuin loppupäässä olevien. Mutta myös siitä, että näihin etnisiin ryhmiin kuuluvat ihmiset näyttävät työperäisinä maahanmuuttajina menestyvän muita ihmisiä paremmin - ainakin sellaisessa yhteiskunnassa, jossa työntekoa estämään ei ole rakennettu kovin korkeita kannustinloukkuja.  

Samaan kuvaan oli sijoitettu myös joihinkin etnisiin ryhmiin kuuluvien ihmisten koulutusasteesta tieto siitä, kuinka moni oli suorittanut vähintään alemman korkeakoulututkinnon. Sillä näyttäisi olevan jonkinlainen yhteys edellä olevaan taulukkoon.

Intialaiset: 70 prosenttia

Korealaiset: 53 prosenttia

Kiinalaiset: 51 prosenttia

Filippiiniläiset: 47 prosenttia

Japanilaiset: 46 prosenttia

Amerikkalaiset keskimäärin: 28 prosenttia

Nämä taulukot eivät taida kaivata tämän enempää minun kommentointiani, joten akateemisen viisastelun sijaan toivotan arvoisalle lukijalleni hyvää alkanutta päivää sekä menestystä oman leipänsä tienaamisessa. 

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Vasemmistolaista retoriikkaa
Palaako inflaatio?
Tippi ja tarjoilijan palkka