Ihmisen ja simpanssin aivot

Ihmisryhmien välisten henkisten erojen vertailu on tunnetusti poliittisesti arka asia. Näin siitä huolimatta, että jopa älykkyyttä käsittelevässä Wikipedia-artikkelissa todetaan, että "rotujen väliset keskimääräiset älykkyysosamääräerot ovat olemassa, mutta erojen syyt ovat tuntemattomat".

Tämä poliittinen epäkorrektius ei kuitenkaan ulotu lajirajojen yli, eikä kukaan kiistä, etteikö ihmisen henkinen suorituskyky olisi oleellisesti muuta eläinkuntaa suurempi. Niinpä yksi mielenkiintoisimmista evoluutioon liittyvistä kysymyksistä on ihmisen aivojen kehittyminen aivan erilaiseksi kuin lajimme lähisukulaisilla. Ja juuri tästä asiasta on nyt saatu tutkimuksen kautta uutta ja äärimmäisen mielenkiintoista tietoa.

Aiemmin ihmisaivojen ainutlaatuisuutta selittäviä oleellisia muutoksia on yritetty etsiä ihmisen ja apinoiden välisistä eroista sellaisissa geeneissä, joita esiintyy kaikilla selkärankaisilla. Ajatuksena on ollut, että aivojen muutokset johtuisivat juuri sellaisista geeneistä, jotka ovat ihmisellä muuttuneet enemmän kuin muilla lajeilla. 

Uudessa tutkimuksessa unohdettiin rajaus kaikilla lajeilla samankaltaisiin perimän alueisiin ja tarkasteltiin ilman ennakko-oletuksia koko genomia. Tämä analyysi johti huikeaan löydökseen, jonka mukaan ihmisen nopeimmin kehittyneet alueet sijaitsevat sellaisilla perimän alueilla, jotka ovat muilla selkärankaisilla kehittyneet neutraalisti, mutta ero ihmisten - myös neandertalilaisten ja denisovalaisten - ja simpanssien välillä on suuri. 

Siten ainakin nyt löytyneiden geenialueiden suurin muutos on tapahtunut sen jälkeen kun simpanssi ja ihminen ovat erkaantuneet omiksi evolutiivisiksi linjoikseen. Mutta ennen kuin neandertalilaisiin ja denisovalaisiin johtaneet linjat erosivat nykyihmiseen johtaneesta linjasta.

Löydetyt genomin alueet nimettiin HAQER-alueiksi (human ancestor quickly evolved regions eli ihmisen esi-isien nopeasti kehittyneet alueet). Niitä oli yhteensä 1 581 ja niiden mutaationopeus on ollut selvästi suurempi kuin muilla lajeilla. Lisäksi niihin on kohdistunut positiivinen geneettinen valinta eli luonnonvalinta on suosinut ihmisellä tiettyjä geenimuotoja. 

HAQER-alueet sisälsivät geenejä, jotka vaikuttivat ihmisen hermoston ja suoliston kehitykseen. Tämä korreloi sen kanssa, että ihmisellä juuri aivot ja suolisto ovat muuttuneet eniten suhteessa simpanssiin.

Näissä genomin alueissa oli ihmisellä myös paljon geenien ilmentymistä sääteleviä elementtejä, mutta simpanssilla niitä ei löytynyt juuri lainkaan. Toisin sanoen ihmisen HAQER-alueilla oli syntynyt mutaatioiden ja luonnonvalinnan kautta kokonaan uusia geneettisiä elementtejä, joita ei ole esiintynyt lainkaan esi-isillämme.

Tämän kanssa sopi yhteen myös se, että HAQER-alueilta löytyi kaksi hermoston kehitykseen vaikuttavaa geeniä, jotka olivat kahdentuneet sen jälkeen, kun ihmisen ja simpanssin evolutiiviset linjat erosivat toisistaan. Tämän seurauksena kahdentuneiden geenien rakenne ja funktio ovat voineet eriytyä ja siten vaikuttaa aivoihin monipuolisemmin kuin lähisukulaistemme yksittäiset geenit. Lisäksi näiden geenien ilmentyminen oli paljon voimakkaampaa kuin lähisukulaisillamme.   

Ei kuitenkaan niin hyvää, ettei jotain pahaa. HAQER-alueet liittyvät myös hermostoon liittyviin sairauksiin kuten skitsofreniaan tai kaksisuuntaiseen mielialahäiriöön. Toki nyt saavutettu uusi tieto on sikäli iloinen asia, että sen pohjalta näihin tauteihin voidaan yrittää kehittää uusia parannuskeinoja.  

Edelle lyhyesti kuvaamani tutkimus osoittaa jälleen kerran, että tiede lisää ymmärrystämme kaikenlaisista asioista. Tässä tapauksessa osoittamalla, missä kohdissa genomiamme tärkeimmät muutokset sijaitsevat ja kuinka näiden muutosten taustalla on myös kokonaan uusien geenien ja niiden säätelyyn vaikuttavien elementtien syntymistä. 

Tutkimus ei kuitenkaan kerro vielä sitä, millä tavalla nämä muutokset ovat johtaneet siihen, että meillä ihmisillä on niin erilaiset aivot kuin lähisukulaisillamme. Se selvinnee aikanaan, kun HAQER-alueiden tarkempi tutkiminen johtaa parempaan ymmärrykseen nyt havaittujen geneettisten muutosten vaikutukseen aivojen toiminnassa. 

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Pituustutkimus osoitti, etteivät kaikki ihmiset ole samanlaisia
Älykkyyden rapistumisesta
Tutkimus paljasti uusia älykkyysgeenejä

Miksi uskovaisia pidetään moraalisempina kuin ateisteja?

Helsingin Sanomat kertoi kyselystä, jonka mukaan ihmiset kaikkialla maailmassa - paitsi Suomessa - pitävät ateistea moraalittomampina kuin uskovaisia. Näin siitä huolimatta, että tutkimusten mukaan asia on päinvastoin. Juttu herätti pari ajatusta.

Ensinnäkin moraalia on nähtävissä jo eläinkunnassa: esimerkiksi simpanssit toimivat moraalisesti, mutta myös epärehellisesti. Kuitenkaan niillä ei tiedetä olevan uskontoja, joka olisi johtanut moraaliseen käytökseen. Siten moraali lienee pikemminkin geneettinen kuin kulttuurinen "keksintö".

Toiseksi viime aikoina maailmaa on järisyttänyt terroritekojen sarja, jonka luultavasti kaikki ihmiset tietävät olevan uskonnollisesti motivoitu. En kuitenkaan usko, että kovinkaan monet ihmiset pitävät näitä tekoja moraalisesti korkeatasoisina - paitsi jotkut kiihkouskovaiset.

En voi olla vielä lisäämättä Timo Soinin ja Simon Elon vahvaa uskonnollisuutta ja heidän toimintaansa Perussuomalaisten hajottamiseksi oman ministeripestinsä säilyttämiseksi. Nyt näyttää lisäksi siltä, että ainakin Soinille olisi tarjolla myös poliittinen palkkiovirka. Ainakin minä odotan suurella jännityksellä ottaako hän sen vastaan. Ja jos ottaa, niin syntyykö asiasta moraalikeskustelua.

Lopuksi arvaus. HS:n mukaan ei ole tiedossa, miksi suomalaiset eivät pitäneet ateisteja sen moraalittomampina kuin uskovaisia. En toki väitä itsekään tietäväni syytä siihen, mutta asiaan ovat ehkä vaikuttaneet meikäläisten ääriuskonnollisten lahkojen piirissä tapahtuneiden hirmutekojen näyttävät uutisoinnit. Siis uutiset alaikäisten hyväksikäytöistä ja lahkonsa jättäneiden perhesiteiden katkaisemisista.

Niin tai näin. Moraali ja moraalittomuus kulkevat käsi kädessä niin ihmisillä kuin eläimilläkin. Uskovainen ei ole sen parempi tai huonompi ihminen kuin ateistikaan, mutta tietyt uskonkäsitykset tarjoavat motiivin moraalittomille teoille. Ja toisaalta uskonnot tarjoavat armahduksen niistä, mikäli katuu tekojaan jumalan edessä tai rippituolissa.

Samaan hengenvetoon on todettava, että uskonnot pyrkivät yleensä ottaen julistamaan korkeamoraalista elämäntapaa, jossa toisia ihmisiä kunnioitetaan. Valitettavasti niihin sisältyy myös ajatuksia, joiden mukaan oma uskonto on parempi kuin toisen, minkä seurauksena uskontoryhmien välille syntyy helposti ristiriitoja ja kahnauksia, kuten uskonsotien ja toisuskoisten vainoamisen pitkä historia osoittavat.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Luterilainen kulttuurivaikutus Suomessa
Uskonnon, uskontotiedon vai logiikan opetusta?
Tappaako analyyttinen ajattelu uskonnollisuuden?