Jotain maiden välisestä suhteesta kertoo se, että Kiinan osuus Venäjän kaikesta tuonnista oli viime vuoden lopulla jo noin 40 prosenttia, kun vuotta aiemmin se oli noin 25 prosenttia. Tämä kauppatavara pitää sisällään esimerkiksi koneita ja laitteita, autoja ja elektroniikkaa.
Kiinan tuonti Venäjältä on kasvanut vielä vientiäkin enemmän. Mutta sen pääosa ei ole teollisuustuotteita vaan halpoja raaka-aineita kiinalaisen yhteiskunnan käyttövoimaksi.
Lieneekö tämä kiinalaisten ylivoima maiden välisissä kauppasuhteissa syynä siihen, että maan luonnonvarojen ministeriö on maaliskuussa julkaissut uusia säännöksiä karttojen sisällöstä. Ne edellyttävät Venäjän 1800-luvulla valloittamien vanhojen kiinalaisten kaupunkien vanhojen nimien käyttämistä.
Siten Vladivostokia kutsutaan jälleen nimellä Haishenwai, kun taas Sahalinin saari nimetään uudelleen Kuyedaoksi. Näin idän nouseva suurvalta on voinut osoittaa paikan Putinin sotilaallisesti heikoksi osoittautuneelle ja taloudellisesti Kiinasta yhä riippuvaisemmalle entiselle supervallalle.
Nähtäväksi jää, pyrkiikö Kiina jopa vanhojen alueidensa palauttamiseen siinä tapauksessa, että Venäjän epäonninen sotaretki Ukrainaan päättyisi sekasortoon tai jopa Venäjän hajoamiseen useiksi erillisiksi valtioiksi. Mielestäni tämä mahdollisuus näyttää päivä päivältä yhä todennäköisemmältä.
Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Tekstit
