Maailman valtameret ovat kuin Riku Illukka tai Pekka Haavisto

EU:n Copernicus-ohjelman ilmastonmuutospalvelu C3S (Copernicus Climate Change Service) on kertonut, että maailman valtameret ovat nyt kuumempia kuin koskaan mittaushistoriassa. Tai tarkemmin sanottuna maapallon merten keskimääräinen pintalämpötila napaseutujen ulkopuolella nousi viime lauantaina 21,1 celsiusasteeseen.

Tämä muotoilu herätti minussa kysymyksen siitä, mistä C3S on keksinyt tuollaisen rajauksen. Ja innoitti katsomaan, mikä mahtaa olla ilmastomallien mukaan muuta maapalloa nopeammin lämpenevän pohjoisen jääpeitteen tilanne. Tai no, oikeastaan vain raportoimaan siitä, sillä olenhan minä seurannut sitä jo vuosien ajan.

* * *

Näin elokuun lopulla olemme lähellä sitä hetkeä, jolloin tuo jääpeite saavuttaa itseäni erityisesti kiinnostavan minimipinta-alansa ja minimilaajuutensa. Se tapahtuu yleensä hiukan syyskuun puolivälin jälkeen, mutta palaan siihen vasta sitten, kun data on saatavilla. Siksi katson tässä päivittäistä tilannetta. 

Tätä kirjoitettaessa tuorein tieto pohjoisen napajään pinta-alasta on keskiviikolta 26.8., jolloin pohjoisen napajään laajuus oli 5 059 miljoonaa neliökilometriä. Tämä mittaustulos tarkoittaa, että jääpeite ei ole lähelläkään tilastohistoriansa minimiä verrattuna muiden vuosien saman ajankohdan tilanteeseen.

Kuluvan vuoden taakse jäävät nimittäin vuodet 2015, 2017, 2025, 2011, 2016, 2007, 2023, 2024, 2019, 2020 ja 2012. Toisin sanoen arkitisen jääpeitteen laajuus on juuri nyt mittaushistoriansa kahdenneksitoista pienin.

Ero vuoden 2012 tilanteeseen – jolloin jääpeite oli historiansa suppein – on melkoinen, sillä silloin jääpeitteen laajuus oli elokuun 26. päivänä 4 029 miljoonaa neliökilometriä. Tämä tarkoittaa, että se oli noin miljoona neliökilometriä eli 20 prosenttia pienempi kuin toissapäivänä. Siten Pohjoisen jäämeren lämpötila ei ole lähelläkään ennätyslukemia.

* * *

Niinpä vaikuttaa siltä, että C3S:n uutisen rajaus maapallon merten keskimääräisen pintalämpötilalle napaseutujen ulkopuolella on vähän kuin urheilutoimittaja olisi kertonut äskettäisten yleisurheilun EM-kisojen aikana, että Riku Illukka oli Eurooopan nopein juoksija sadalla metrillä mikäli lasketaan vain finaalista ulos jääneet juoksijat. Tai Pekka Haavisto voitti viime presidentinvaalit niistä ehdokkaista, joista ei tullut presidenttiä.

Noin muuten olen sitä mieltä, että tutkijoiden tulisi pyrkiä välttämään C3S:n nyt nähdyn kaltaista löydöstensä ylidramatisointia. Vaikka sellaisella saakin palstatilaa, on lopputulos kuitenkin negatiivinen eli tieteen ja siihen liittyvien uutisten uskottavuuden heikkeneminen kansalaisten parissa. Eikä se ole hyväksi sen enempää tieteelle kuin tieteellisen tiedon hyödyntäjillekään.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Luvassa on pitkä ja kuuma kesä
Pohjoinen merijää sulaa sittenkin
Jos tädillä olisi munat, hän olisi...

Hallituksen yhdenvertaisuusohjelma on yliopistolehtori Anna Rastaan mukaan epäonnistunut

Petteri Orpon (kok) hallitus on allokoinut yhdenvertaisuusohjelmalle noin 6 miljoonan euron budjetin. Sen väliraportti julkaistiin helmikuussa, minkä seurauksena MTV3 pyysi Tampereen yliopistoon lehtoria arvioimaan saavutettuja tuloksia.

Kyseinen lehtori, Anna Rastas, on Wikipedian mukaan "tutkinut erityisesti rasismia ja monikulttuurisuus-kysymyksiä. Hän on erikoistunut etnografisiin, osallistaviin ja toimintatutkimusmenetelmiin. Rastas on toiminut myös vuosia pakolais- ja maahanmuuttajatyössä sekä maahanmuuttajatyöhön, monikulttuurisuuteen, rasismin ja antirasismiin liittyvien aiheiden opettajana ja kouluttajana. Lisäksi Rastas on toiminut erilaisissa lastensuojelu- ja ihmisoikeusjärjestöjen antirasistisissa verkostoissa."

Siten kyseessä on sekä yliopistolainen, että erittäin toimelias monikulttuurisuusaktivisti. Siksi on syytä ottaa vakavasti se, että hän tyrmäsi ohjelman raportoitujen toimien uskottavuuden heikoiksi. Eikä siinä kaikki, sillä hän moitti raporttia myös sellaisen valheellisen kuvan antamisesta, että rasisminvastaiseen työhön olisi panostettu resursseja, vaikka järjestöjen valtionrahoitusta on leikattu.

* * *

Yliopistolehtori Rastas on myös väittänyt, että hallituksen "uskottavuus on heikko, kun samaan aikaan poliittiset ulostulot, lakimuutokset ja päätökset heikentävät ulkomaalaisten asemaa Suomessa". Tällä hän lienee viitannut siihen, että Orpon hallitus on pyrkinyt tietoisesti kiristämään turvapaikka- ja oleskelulupapolitiikkaa, jotta siihen liittyvät lieveilmiöt saataisiin vähenemään.

Tämä ilmenee hallitusohjelmassa näin: "tavoitteena on uudistaa Suomen maahanmuutto­politiikkaa niin, että se tarjoaa avun hädänalaisille ja estää väärinkäytökset... Tavoitteena on kannustaa kotoutumiseen, työntekoon ja suomalaisen yhteiskunnan sääntöjen noudattamiseen."

Tämä ei tietenkään poista sitä, että yliopistolehtori ja monimuotoisuusaktivisti Rastas pitää tehtyjä toimia epäonnistuneina. Siksi veronmaksajan ja hallituksen kannattaisi ottaa esitetty kritiikki vakavasti sekä todeta miljoonien eurojen käyttö yhdenvertaisuusohjelmaan turhaksi – ja sen sijaan allokoida kyseinen rahasumma johonkin hyödyllisempään. Tai sisällyttää siihen tarkoitetut jäljellä olevat rahat kokonaisuudessaan ensi vuodelle kohdistuviin budjettisäästöihin.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Kansalaisuuskoe
Musta germaanityttö ja Afrikan tähti
Anna Rastas Stalinin jalanjäljillä

YK:n pääsihteeri onnitteli Iranin islamistihallintoa

Kuten me kaikki tiedämme, on Iranin islamistinen hallinto tappanut brutaalilla tavalla tuhansia mielensoittajia viime vuoden lopulla ja tämän vuoden alussa. Lisäksi se on rahoittanut ja tukenut Lähi-idässä toimivia terroristijärjestöjä kuten Hamasia ja Hizbollahia, jotka ovat omalta osaltaan tappaneet siviilejä Israelissa. Eikä tietenkään sovi väheksyä maan johdon ansioita iranilaisten naisten pakkosäkittämisessä ja sen aiheuttamassa jokapäiväisessä kärsimyksessä.

Tämä kaikki ei ole estänyt Iranin jäsenyyttä Yhdistyneissä Kansakunnissa. Eikä se estänyt YK:n pääsihteeriä Antonio Guterrezia lähettämästä Iranin hallinnolle onnittelukirjettä eilen, islamilaisen vallankumouksen voiton vuosipäivänä. Kirjeessään maailmanjärjestön pääsihteeri onnitteli nimeltä Iranin presidentti Masoud Pezeshkiania. 

Kirjeessään Guterrez kuvaili päivää myös tilaisuudeksi pohtia maan polkua, roolia ja panosta kansainväliselle yhteisölle ja kutsui iranilaiset globaaliin yhteistyöhön rauhan ja turvallisuuden edistämiseksi sekä ihmisoikeuksien puolustamiseksi. Ja osoitti näin täydellistä kyvyttömyyttä maailmanjärjestön johtajana.

Tokihan Antonio Guterrez on jo aiemmin osoittautunut kelvottomaksi, mutta juuri omaa kansalaisiaan joukoittain teloittaneen terroristihallinoon onnitteleminen on suorastaan hävytön teko. Ja samalla se vie viimeisenkin rippeen YK:n uskottavuudesta maailmanpolitiikan toimijana. 

Aiemopia ajatuksia samasta aihepiiristä:
YK:sta ei ole rauhan, turvallisuuden, oikeudenmukaisuuden tai ihmisoikeuksien edistäjäksi
Kansainvälinen laki kaipaa uudistamista
Maduron kausi loppu, eikä sen perään jäänyt haikailemaan kuin YK:n Antonio Guterrez

Uskottavantuntuista propagandaa

Britanniassa toimiva kaupallinen tv-kanava Channel 4 otti käyttöön tekoälyllä luodun juontajan. Sen tarkoituksena oli osoittaa, kuinka uskottavaa jälkeä tekoälyllä voi nykyisin jo luoda.

The Guardian puolestaan kertoi kansainvälisesti tunnettujen kehitysapu- ja hyväntekeväisyysjärjestöjen alkaneen käyttää kampanjoissaan yhä enemmän tekoälyllä luotuja kuvia kurjuudesta saadakseen taloudellista tukea toiminnalleen. Näin on maailman ihmisiä järkytetty muun muassa nälkää näkevillä ja likaisessa vedessä vieri vieressä lilluvilla lapsilla, kyynelehtivällä afrikkalaisella tytöllä hääpuvussa sekä kuivuudesta halkeilevalla maaperällä. 

* * *

Nämä tapaukset panevat tällaisen tavallisen professorin miettimään, että mihin me olemme ihmiskuntana menossa. Onhan tiedossa, että etenkään sosiaalisessa mediassa ei juurikaan ole rajoituksia uskottavantuntuisten tekoälyllä tehtyjen propagandavideoiden levittämiselle. Eikä siten myöskään ihmisten harhaanjohtamiselle esittämällä tosiasioina tapahtumia, joita ei ole koskaan tapahtunut.

Tämän seurauksena videoiden ja kuvien todistusvoima on – ainakin omissa silmissäni – pudonnut lähelle nollaa. Ja samalla maailman todellisten tapahtumien hahmottaminen on käynyt entistä vaikeammaksi. 

* * *

Asiasta valittaminen on kuitenkin nähdäkseni aivan turhaa, sillä karavaani etenee ja koirat haukkuvat – tahdoimme me sitä tai emme - ja tulevaisuudessa jokainen voi löytää sosiaalisesta mediasta juuri omia mielipiteitään tukevia videoita ja kuvia. Oli kyse sitten sodista, yhteiskunnallisista tapahtumista tai vaikkapa seikkailuviihteestä.

Tämä on jokaisen meistä hyvä tiedostaa. Ja lisäksi ymmärtää, ettei karavaani peräänny sieltä, minne se on jo ehtinyt. Eivätkä koirat lakkaa haukkumasta, vaikka niitä kieltäisi. 

Siksi tekoälyllä luodun harhautuksen mahdollisuus on hyvä ottaa huomioon aina, kun seuraa sosiaalisessa – tai missä tahansa muussa – mediassa kulkevaa uutisvirtaa. Ja kenties harmitella sitä, että uskottavantuntuisen disinformaation vaara ei pesi pelkästään puheissa vaan myös jokaisessa todelta näyttävässä videossa, joka menee syvälle tunteisiin. 

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Kotoutumistukea maahanmuuttajille
Kyselytutkimukset johtavat helposti metsään
Luokalle jättäminen lisää motivaatiota, mutta ylikulutuspäivä johtaa harhaan

Georgian vaalit tuottivat uskottavuuskriisin

Georgian vaalit ovat tuoneet mieleeni Iso-Britannian toisen maailmansodan aikaisen pääministerin, Sir Winston Churchillin. Hänen mukaansa on nimittäin niin, että "monia valtiomuotoja on kokeiltu ja kokeillaan tässä synnin ja murheen maailmassa. Kukaan ei väitä, että demokratia olisi täydellinen tai kaikkitietävä. Itse asiassa, on sanottu, että demokratia on huonoin hallintotapa, ellei mukaan lasketa kaikkia muita hallintotapoja, joita aika ajoin on kokeiltu."

Näin siksi, että tätä kirjoitettaessa käytettävissäni olevan tiedon mukaan ovensuukyselyt antavat georgialaisten äänestystuloksesta hyvin erilaisen kuvan. Valtiollisen televisiokanavan mukaan maata hallitseva Georgialainen unelma -puolue olisi ottamassa yli 56 prosenttia äänistä, kun taas televisioaseman tilauksesta tehdyssä tutkimuksessa opposition kannattajien määrä nousisi liki 52 prosenttiin.

Maata hallitsevan Georgialainen unelma -puolueen asettamien vaaliviranomaisten mukaan se olisi saamassa 53 prosenttia äänistä, kun 70 prosenttia vaalipiireistä on laskettu. Länsimielistä oppositiota taas olisi äänestänyt vain noin 38 prosenttia ihmisistä, vaikka maan länsimielinen media väittää sen olevan johdossa ääntenlaskennassa.

On siis syytä odottaa lopullisia vaalituloksia. Ja todeta, että jo tässä vaiheessa vaalien rehellisyyteen on syytä suhtautua varauksella, minkä merkiksi oppositio on jo ääntenlaskennan tässä vaiheessa syyttänyt Georgialainen unelma -puoluetta perustuslaillisesta vallankaappauksesta.

Tosiasia kuitenkin on, ettemme me täällä Suomessa voi tietää - ainakaan tässä vaiheessa - varmuudella, mitä georgialaisissa vaaleissa on tapahtunut. Mutta siitä huolimatta nämäkin vaalit tarjoavat meille oppitunnin demokratian heikoimmasta kohdasta. 

Koko järjestelmähän on nimittäin rakennettu sen varaan, että ihmiset käyvät vaaliuurnilla ilmaisemassa tahtonsa, minkä jälkeen viranomaiset laskevat heidän antamansa äänet rehellisesti. Jos näin ei käy - tai jos siitä jää edes varteenotettava epäilys - menettää koko demokraattinen järjestelmä uskottavuutensa. 

Valitettavasti Georgiassa näyttäisi olevan käymässä juuri näin, ja siksi sen vaalitulokseen ja ylipäätänsä georgialaiseen demokratiaan on syytä suhtautua varauksella. Sekä toivoa, että maan asukkaat kykenevät itse ratkaisemaan tämän uskottavuuskriisin huolimatta naapurissa vaanivasta isosta karhusta. 

Samalla on syytä ymmärtää, että Suomen tulevaisuuden kannalta on tärkeä huolehtia siitä, että meillä järjestettävät vaalit säilyvät rehellisinä ja antavat oikean kuvan kansan tahdosta myös jatkossa. Näin siitäkin huolimatta, että jokaisten vaalien jälkeen osa äänestäjistä joutuu pettymään ja hakemaan lohtua vaikkapa lukemalla tämän kirjoituksen ensimmäisen kappaleen. 

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Sitä saa, mitä tilaa
Vladimir-karhu ja rohkea kettu
Lindtmanin retoriikka toi tuulahduksen vuodelta 1918