perjantai 11. syyskuuta 2026
Eurooppalaisen maahanmuuttopolitiikan saldoa
maanantai 3. elokuuta 2026
Kielet alkoivat kadota tuhansia vuosia sitten, mutta katoaako myös suomi?
Maailman kielidiversiteetti on vähenemässä, sillä nykyisin katoaa yli neljä kieltä vuosittain. Tästä asiasta on saatu uutta tietoa amerikkalais-saksalaisesta tutkimuksesta.
Siinä oli selvitetty millä tavoin kielellinen monimuotoisuus on muuttunut holoseenin aikana eli viimeisen jääkauden jälkeen. Tutkimuksen mukaan ennen kasvien ja eläinten kesyttämistä kielten määrä oli nykyistä noin 7 500 kieltä pienempi eli vain 4 500–6 000 kieltä.
Maailmanlaajuisen väestönkasvu johti kuitenkin kielellisen monimuotoisuuden lisääntymiseen, joka huipentui noin 3 000–1 000 vuotta sitten. Silloin maailmassa oli kymmeniä tuhansia kieliä.
Sen jälkeen kielellisen monimuotoisuus alkoi vähentyä jo ennen eurooppalaisten siirtomaavaltojen laajentumista. Tämä johtui monikansallisten imperiumeiden kuten esimerkiksi Kiinan, Persian, Rooman, Arabien ja Mongolien valtakunnan leviämisestä ympäristöönsä.
Samalla levisivät niiden kielet, taudinaiheuttajat ja kulttuurit tuhoten pienten ihmisryhmien itsenäisen elämänmenon. Tutkijoiden mukaan sukupuuttojen merkitys kielellisen ja kulttuurisen monimuotoisuuden muovaajana onkin todennäköisesti ollut huomattavasti suurempi kuin aiemmin on ajateltu.
* * *
Tätä tutkimusta lukiessani en voinut olla pohtimatta suomen kielen tulevaisuutta tulevaisuudessa. Vaikka äidinkieltämme pidetään elinvoimaisena, näen sille kaksi riskiä, joista ensimmäinen on ylikansallinen englanninkielinen viihde ja kulttuuri. Se asettuu suomalaiseen yhteiskuntaan vuosi vuodelta yhä vahvemmin samalla kun myös maamme väestö on nopeasti muuttumassa monietniseksi ja maassamme asuvien etnisesti ja äidinkieleltään suomalaisten osuus vähenee.
Toinen riski äidinkielellemme on kansainvälisen talouselämän englanninkielistyminen. Johtaako ihmisten tottuminen työasioissa englantiin siihen, että ajan myötä suomi muuttuu ensin kyökkikieleksi ja vähitellen historialliseksi anekdootiksi?
* * *
Ainakaan meitä suomalaisia ei voi syyttää oman kielemme puolustamisesta. Kuten me kaikki tiedämme, viljelee nuorisomme yhä enemmän ulkomaalaisia sanoja puheessaan, eivätkä he myöskään hyödynnä kuin osaa poikkeuksellisen rikkaan kielioppimme vivahteista: huomiota on herättänyt esimerkiksi possessiivisuffeksin katoaminen nuorisokielestä.
Eivätkä aikuiset ole pekkaa pahempia, vaan suostuvat mukisematta hoitamaan vaikkapa ravintoloissa asiansa englanniksi. Näin siinäkin tapauksessa, että ravintola sijaitsee Suomessa.
Nähtäväksi siis jää, katoaako suomi aikanaan puhuttujen ja kirjoitettujen kielten kartalta. Lohdullista kuitenkin on, että vaikka se tekisikin niin, se ei tapahdu ennen kuin viimeinenkin nykyään elävä ihminen on kuollut – eikä sittenkään kuin vasta pitkän ajan kuluttua.
Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Harri Englund muistutti suomalaista yhteiskuntaa rapauttavasta ongelmasta
Virheellistä kieltä
Suomenkielisen väestön suhteellinen osuus on romahtamassa
lauantai 14. maaliskuuta 2026
Haluammeko säilyttää suomalaisen kulttuurin ja kansalliskielet?
Yle kertoi eilen, että "Suomeen muutetaan nyt ennen kaikkea Aasiasta, kuten Intiasta ja Filippiineiltä". Viimeksi mainittujen "määrä on lähes kuusinkertaistunut. Heitä on haluttu erityisesti hoitotöihin kymmeniin kuntiin."
Vaikka työperäinen maahanmuutto onkin lähtökohtaisesti hyvä asia, on kuitenkin suuri ongelma, että samalla sairaaloihin on syntynyt kielitaito-ongelma. Jopa niin, että "Suomen lähi- ja perushoitajaliitto Superin tekemän jäsenkyselyn mukaan vieraskielisten hoitajien heikko suomen kielen taito aiheuttaa runsaasti vaaratilanteita ja potilasvahinkoja".
Tässä mielessä oli erinomaista, että Ministeri Wille Rydman (ps) on ymmärtänyt asian ja ilmoittanut lähtevänsä "siitä, että kun meillä on valmisteilla ammattihenkilölaki ja lisäksi valvontalain päivitystarpeita, niin tässä yhteydessä lakiin on syytä säätää lupa- ja valvontavirastolle oikeus antaa evästyksiä ja ohjeistuksia kielitaitovaatimuksiin liittyen... Käytännössä se tarkoittaa sitä, että nostettaisiin hoitohenkilökunnan kielitaitovaatimusta sellaiselle tasolle, että se riittää vaativaan työhön".
* * *
On itse asiassa merkillistä, ettei Suomessa ole tähän mennessä kiinnitetty tosissaan huomiota työperäisten maahanmuuttajien kielitaitoon. Sairaanhoidon lisäksi tämä ongelma näkyy esimerkiksi palvelusektorilla – kuten ravintoloissa, joissa yhä useampi tarjoilija on kyvytön hoitamaan tehtäväänsä suomeksi tai ruotsiksi.
Suomalaiset toki yleisesti ottaen pystyvät puhumaan kohtuullisesti englantia, joten he kyllä saavat ateriansa ja juomansa ostetuksi myös kielitaidottomalta työntekijältä. Siksi tässä asiassa suurin kysymys ei olekaan palvelun saatavuus tai väärinkäsitykset – jotka terveydenhuollossa voivat olla kuolemanvakavia – vaan suomalaisen yhteiskunnan identiteetin säilyminen.
Tästä syystä suomalaisten tulisi kysyä itseltään, että haluammeko me luopua kotimaisista kielistämme ja ainutlaatuisesta kulttuuristamme, vai säilyttää ne edelleen pohjana yhteiskuntamme kehittämisessä. Vai tahdommeko siirtyä osaksi anglosaksista kielimaailmaa ja kulttuuria – viimeksi mainitun toki hallitessa jo nyt suurta osaa sen populaareimmasta osasta – tai jopa monikulttuurisuuteen?
* * *
Tämän lisäksi on syytä huomata, että vaikka englannin kieli ei välttämättä tuokaan mukanaan kulttuuria, ovat erityisesti Pohjois-Afrikasta ja Lähi-idästä peräisin olevat maahanmuuttajat tahtoneet säilyttää – ainakin toistaiseksi – varsin vahvasti oman kulttuurinsa piirteitä, eikä heistä isolla osalla näyttäisi olevan juurikaan halua vaihtaa sitä suomalaiseksi.
Siksi nyt käynnissä olevan kehityksen vaarana on yhteiskunnan monikulttuuristumisen vahvistuminen ja eri kansanryhmien säilyminen erillään. Tällaisen kehityksen lopputuloksia voimme "ihailla" useissa monikulttuurisissa yhteiskunnissa kuten Sudanissa, Etelä-Afrikassa tai vaikkapa Israelissa.
* * *
Toki vaihtoehtona on kulttuureiden sulautuminen, kuten on käynyt Yhdysvalloissa. Siellä ajurina on epäilemättä ollut alusta asti englannin kielen ehdoton valta-asema, mikä on pakottanut kaikki ihmiset – heidän alkuperäänsä katsomatta – hoitamaan asiansa yhdellä ja samalla kielellä.
Tämän seurauksena jokainen Yhdysvaltoihin asettuva ihminen ymmärtää, että heidän on opittava englanti, mikäli aikovat pärjätä uudessa kotimaassaan. Näin lähtökohtaisesti monikulttuurisesta yhteiskunnasta on muotoutunut toimiva valtio, joka on noussut monessa mielessä koko maailman edelläkävijäksi.
* * *
Siksi Suomen ja suomalaisten on viimeistään nyt valittava, että haluammeko pitää Suomen suomalaisena, muuttaa sen anglosaksiseksi vai tehdä siitä monikulttuurisen yhteiskunnan. Tätä päätöstä ei tehdä pelkästään vallan kammareissa, vaan myös käytännön elämässä.
Kyllähän esimerkiksi ravintolan omistaja ymmärtää huolehtia työntekijöidensä kielitaidosta, mikäli sen puute johtaa asiakaskatoon. Mutta toisaalta jättää henkilökuntansa kielitaidosta huolehtimisen, jos sillä ei ole vaikutusta liikevaihtoon.
Toisaalta pidän epätodennäköisenä, että hyvinvointialueiden johtajat seisoisivat tumput suorina, mikäli medioissa yleistyisivät jutut, joissa kerrotaan ihmisten menehtymisistä henkilöstön kielitaidottomuuden seurauksena. Mutta olisiko ratkaisu siinä tilanteessa suomen kielen vahvistaminen vai siirtyminen – yliopistojen tapaan – yhä vahvemmin englannin kielen käyttöön.
Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Irakilaisinaisella oli asiaa
Kansalaisuuskoe
Kotoutumistukea maahanmuuttajille
sunnuntai 14. syyskuuta 2025
Lontoossa suuri mielenosoitus – entä sitten?
Suomessa on noin 150 000 muslimia ja 19 000 afrikkalaista, entä sitten?
Ihmissalakuljettaja sai 25 vuoden vankeustuomion
Britannia kuohuu!
maanantai 10. maaliskuuta 2025
Pari poikkeuksellisen tärkeätä asiaa
Hyvää huomenta, arvoisat lukijani. Minulla on tänään kerrottavana kaksi äärimmäisen tärkeätä asiaa.
Ensimmäinen niistä on tiedotusluontoinen. Kuten tiedätte, olen jo jonkin aikaa kirjoittanut englanninkielistä rinnakkaisblogia, jonka sisältö on ollut samankaltainen kuin tämän suomenkielisenkin, joskin kirjoitukset ovat olleet pääosin erillisiä.
Nyt olen kuitenkin ajatellut, että pyrin jatkossa kirjoittamaan kotimaahan liittyvistä aiheista lähinnä suomenkielellä ja kansainvälisistä asioista englanniksi. Toki saatan hyvästä syystä edelleen julkaista samoja juttuja molemmilla kielillä tai vaikkapa maailmanpolitiikkaa suomeksi, mutta päälinjana tulee kuitenkin olemaan edellä kuvaamani käytäntö.
* * *
Toinen tärkeä asiani liittyy norjalaisten mäkimiesten ilmi tulleeseen huijaamiseen. Se on tärkeää siitä syystä, että vuonomaa on ollut sekä todellinen talviurheilun supervalta että myös vilpittömän puhtoinen maineeltaan. Etenkin näin oli Suomen joukkueen kärähdettyä dopingista pari vuosikymmentä sitten.
Nyt ilmi tullut mäkihyppupukuhuijaus kuitenkin osoittaa, etteivät norjalaiset ole lähtökohtaisesti sen puhtoisempia kuin kukaan muukaan. Ja vahvistaa osaltaan sitä käsitystäni, että myös heidän maastohiihtäjänsä käyttivät vuosituhannen alussa kiellettyjä aineita suorituskykynsä parantamiseen siinä missä muutkin.
Tämä ei tarkoita, etteivätkö norjalaiset olisi ansainneet sitä mitalisadetta, jonka heidän mieshiihtäjänsä saalistivat eilen päättyneissä Trondheimin MM-hiihdoissa. Tai himmentänyt tämän aikakauden ykköshiihtäjän eli Johannes Kläbon saavutuksia.
Tosin aina voidaan spekuloida sillä, että kisojen perinteisellä hiihtotavalla hiihdetyn väliaikalähdön voittaja olisi todennäköisesti ollut Iivo Niskanen, mikäli olisi voinut osallistua MM-hiihtoihin. Valitettavasti meidän suomalaisten kannalta on kuitenkin niin, että arvokisojen mitalit jaetaan osallistujien kesken - ja siinä joukossa Kläbo oli joka kerralla kaikkia muita etevämpi. Se oli kerrassaan upea saavutus!
Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
"Täysin riippumattoman tahon" analyysi
Tiedote - Announcement
Poikkeuksellinen ylivoima
keskiviikko 15. tammikuuta 2025
Lontoossa tapahtuu yksi raiskaus per tunti
Britannian pääministeri otti yksipuolisen kannan maansa mielenosoituksiin
Ennuste: Sharia-laki voimaan Iso-Britanniaan, Belgiaan ja Ranskaan vuoteen 2044 mennessä
Maahanmuuttajien yliedustus raiskauksissa on tilastotietojakin suurempi
sunnuntai 20. maaliskuuta 2022
Tiedote - Announcement
torstai 23. syyskuuta 2021
Mitä serkumpi, sitä herkumpi
Helsingin sanomat kertoi tutkimuksesta, jonka mukaan serkusten väliset avioliitot olivat menneinä aikoina harvinaisempia kuin nykyisin. Tällaisten parisuhteiden jälkeläisiä oli vain kolme prosenttia väestöstä, kun taas nykyisin niitä on maailmanlaajuisesti peräti kymmenen prosenttia.
Arvoisa lukijani lienee tietoinen siitä, etteivät nykyiset serkusavioliitot kuitenkaan jakaudu tasaisesti maapallon eri kulttuuripiirien kesken, vaan niitä esiintyy joissakin kulttuureissa paljon ja toisissa taas ei juuri ollenkaan. Siksi HS:n kertoma uutinen herätti mielessäni kysymyksen.
Siis kysymyksen siitä, että mikähän on mahtanut mennä pieleen noissa toisissa kulttuureissa silloin, kun niissä on runsastunut perinnöllisiä haittoja esille nostava tapa naida lähisukulaisia. Wikipedian mukaan "Pohjois-Afrikassa sekä Länsi-, Keski- ja Etelä-Aasiassa uusista avioliitoista 20 prosentista yli 50 prosenttiin on pikkuserkusten tai sitä läheisempien sukulaisten välisiä. Muslimiyhteisöissä serkusavioliitot ovat tavallisia. Esimerkiksi Englannin Bradfordissa 75 % pakistanilaista alkuperää olevista menee naimisiin serkkunsa kanssa".
Oleellista on myös kysyä, että miksi sellaisesta tavasta ei ole osattu luopua viimeistään siinä vaiheessa kun on havaittu, että muu maailma kehittyy näiden kulttuureiden polkiessa paikallaan? Sekä myös, että onko Suomessa ryhdytty jo toimenpiteisiin näiden haittojen välttämiseksi maamme asujaimiston monikultturistuessa nopeasti? Ja ellei ole, niin miksi ei?
Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Varhainen sukurutsa paljasti muinaisen mahtisuvun
Miksi neandertalilaiset hävisivät?
Sisäsiittoisuudesta on etua monikulttuurisessa yhteiskunnassa
keskiviikko 11. toukokuuta 2016
Suomi ansaitsee kunnioitusta
Minustakin on hienoa, ettei pormestarin uskonnollisella taustalla ollut vaalissa merkitystä. Tekojen ja ajatusten perusteellahan tällaiset asiat pitää ratkaista - eikä ehdokkaiden uskonnollisen, etnisen tai kulttuuritaustan.
Näin huolimatta Ruotsin huonoista kokemuksista. Vaikka epäilen kyllä niiden perimmäisenä syynä olleen pikemminkin positiivisen erityiskohtelun sekä välinpitämättömyyden ajatuksista ja teoista kuin etnis-uskonnollisen taustan merkityksettömyyden.
Haluaisin tässä yhteydessä kiinnittää arvoisan lukijani huomion siihen, että meidän eduskunnassamme on sellaisia henkilöitä kuin afgaanipakolaisena Suomeen saapunut muslimi Nasima Razmyar (sd), Turkista maahamme saapunut Ozan Yanar (vihr), puoliksi kenialainen, tummahipiäinen Jani Toivola (vihr), puolanjuutalaista sukujuurta oleva Ben Zyskowicz (kok) sekä sveitsiläistaustainen Anne Berner (kepu). Näin monen valtaväestöstä poikkeavan kansanedustajan valinta ei olisi ollut mahdollista ilman, että he ovat saaneet kannatusta myös kantasuomalaisilta.
Helsingin Sanomien ilmaisutapoja mukaillen eduskunnan kokoonpano on mielenkiintoinen ja tärkeä viesti siitä, miten avaramielinen paikka Suomen kaltainen etnisesti lähes yhtenäinen maa lopulta on. Suomalaiset ansaitsevat siis kunnioitusta siinä missä lontoolaisetkin muslimipormestarinsa valinnasta.
Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Halveksiiko Anu Vehviläinen demokratiaa?
Islamilainen utopia
Populismi ja demokratia - identtiset kaksoset?
maanantai 17. helmikuuta 2014
Uuden Ajan Uljas Kansojen Vankila?
Vimmansa ja taistelutahtonsa juuri venäläisiä vastaan Tshekkoslovakian jääkiekkojoukkue haki lähihistoriastaan, mutta enhän minä pikkupoikana sitä ymmärtänyt. Kunhan tavallisena suomalaislapsena vain halusin Neuvostoliiton häviävän - ihan sama kenelle. Niinpä olin aina Tshekkoslovakian puolella.
Takaisin asiaan. Tshekkoslovakia sai nimensä kahdesta pääväestöstään tshekeistä ja slovakeista. Nämä väestöryhmät ovat geneettisesti lähisukuisia ja myös kielellisesti erittäin läheisiä. Näin niille lienee ollut luonnollista pyrkiä hakemaan turvaa toisistaan.
Ennen toista maailmansotaa Tshekkoslovakiassa oli myös monimiljoonainen saksalainen väestö, joka Neuvostoliiton vapautettua maan toisen maailmansodan jälkeen joko karkotettiin tai tapettiin. Lisäksi maassa asui merkittäviä määriä unkarilaisia, ruteeneita ja romaneita. Niinpä sen vaiheita varjostivat aika ajoin etnisesti ja kielellisesti monimuotoisen väestön erimielisyydet.
Tshekkoslovakian länsiosa oli ollut Itävälta-Unkarin aikana kaksoismonarkian kehittyneimpiä alueita. Sen seurauksena myös Tshekkoslovakiasta tuli taloudellisesti varsin vahva maa, jossa toimi esimerkiksi Ŝkoda-teollisuuskonserni. Toisen maailmansodan jälkeen teollisuuden laatu tyypillisen suunnitelmatalouden tavoin kuitenkin vähitellen romahti, vaikka Tshekkoslovakia säilyikin yhtenä itäisen Euroopan vauraimmista talouksista.
Inhimillisen ja taloudellisen elämän jatkuvasti vaikeutuessa yritettiin Tshekkoslovakiassa vuonna 1968 kehittää sosialismia inhimillisempään suuntaan. Liikehdintä kuitenkin kukistettiin työläisten paratiisin toverillisten pansaarivaunujen ja vapauttajasotilaiden avulla, koska Prahassa ei ymmärretty, että vain leniniläinen tulkinta oli marxilaisuuden ainoa oikea tulkinta.
Lopulta työläisten paratiisikin kaatui, koska uuden ajan puoluesihteeri Mihail Gorbatshov ei ymmärtänyt, että diktatuuri pysyy pystyssä vain väkivallan avulla ja että juuri siitä syystä leninismi on marxilaisuuden ainoa oikea tulkinta. Tässä yhteydessä myös Tshekkoslovakia pääsi heittämään sosialismin ikeen harteiltaan.
Itsenäistytymisen jälkeen slovakit kuitenkin kokivat jäävänsä tshekkien varjoon ja ryhtyivät ajamaan itsenäistymistä. Se onnistui ilman dramatiikkaa rauhanomaisesti ns. samettivallankumouksessa, jonka jälkeen maat ovat jatkaneet toisistaan erillään, mutta rauhanomaisissa suhteissa.
Tshekkoslovakian sivistynyttä hajoamista voi pitää yhtenä merkkipaaluna Euroopan valtiollisessa kehityksessä, sillä vaikka esimerkiksi Norjan itsenäistytyi Ruotsin vallan alta rauhanomaisesti vuonna 1905 oli uhkana ruotsalaisten sotilaallinen hyökkäys Norjan palauttamiseksi ruotuun. Ja sekin oli sentään historiallisesti täysin poikkeavan sivistynyt kansakuntien teiden eroamistapahtuma, kuten voi todeta vaikkapa myöhemmistä Jugoslavian hajoamisesta tai Suomen itsenäistymiseen liittyvistä tapahtumista.
Skotlanti ja Englanti muodostivat personaaliunionin kuningas Jaakko ensimmäisen noustua molempien maiden hallitsijaksi vuonna 1603. Personaaliunioni vahvistettiin Unionisopimuksella vuonna 1707.
Nyt skotlantilaiset ovat päättäneet ratkaista säilymisensä Lontoosta johdetun Yhdistyneiden kuningaskuntien osana kansanäänestyksellä. Tämän äänestyksen on hyväksynyt myös pääministeri David Cameron. Kaikki näyttää siis yhtä hienolta kuin Tshekkoslovakian samettivallankumouksessa.
Yhdistyneet kuningaskunnat kuuluu Euroopan Unioniin, joka on vapaaehtoisesti yhteen hakeutuneiden eurooppalaisten maiden muodostama taloudellinen ja poliittinen liitto. Sen keskeisenä toimintatapana mainitaan subsidiariteettiperiaate, eli että asiat pitäisi päättää mahdollisimman lähellä ihmisiä.
Siten unioinin ei tulisi puuttua asioihin, jotka voidaan ratkaista paikallistasolla. Niinpä sille kuvittelisi olevan yhdentekevää miten Englannin ja Skotlannin jäsenmaat järjestävät oman hallintonsa.
Tätä ei liene sisäistänyt ainakaan EU-komission puheenjohtaja Jose Barroso, joka kansanäänestyksen lähestyessä on ottanut asiakseen ryhtyä uhkailemaan skotlantilaisia Unionin ulkopuolelle sulkemisella.
Tämä on merkillistä, vaikka on toki myönnettävä Barroson olevan oikeassa siinä, että Katalonian itsenäistymistä vastustavat Espanjalaiset saattaisivat heittäytyä hankaliksi. Tähän viittaa ainakin se, etteivät espanjalaiset aio hyväksyä kansanäänestyksen järjestämistä Katalonian itsenäisyydestä. Taustalla lienee pelko ainakin siitä, että seuraavaksi kansanäänestystä olisivat mitä todennäköisimmin hakemassa myös baskit.
Mutta ei Euroopan unionilla pitäisi olla mitään sanottavaa myöskään Espanjan ja Katalonian tai Baskimaan välisiin suhteisiin. Ratkaiskoon he keskinäiset välinsä demokraattisesti, ja eläköön sen jälkeen rauhanomaisessa yhteiselossa kuten tshekit ja slovakit keskenään. Kaikki muuhan olisi perin sivistymätöntä, vai mitä?
Summa summarum. Työläisten paratiisi tunnettiin myös kansojen vankilana; tosin nimitystä käytettiin jo äiti-Venäjästä. Nimitys kuvasi pienten kansojen asemaa virallisesti tasa-arvoisessa, mutta venäläisten hallitsemassa liittovaltiossa. Etenkin pienten kansojen asema oli tukala, kuten voidaan todeta vaikka monien suomensukuisten kielten katoamisesta.
Neuvostoliiton onneksi kadonneen todellisuuden, Barroson kommentin ja Espanjan kansanäänestyskielteisyyden sekä Skotlannin ja Katalonian viimeaikojen demokraattisten pyrkimysten perusteella onkin kysyttävä, että eihän Euroopan unioni vain pyri Uuden Ajan Uljaaksi Kansojen Vankilaksi?
Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Oma klaani mansikka, muu klaani mustikka
Mitäs minä sanoin?
Suomi-Ruotsi ihmisoikeusmaaottelu amerikkalaisin silmin nähtynä
