Frank Johansson on taakka suomalaiselle ihmisoikeustyölle

Päivän toisena merkintänä (ensimmäinen tässä) nostan esille Amnesty Internationalin Suomen osaston toiminnanjohtaja Frank Johanssonin. Hän oli nimittäin rinnastanut eilisillan uutisen mukaan Suomen puolustusvoimain komentajan Janne Jaakkolaa natseihin. Tämä panee kieltämättä miettimään, mihin tällaisella retoriikalla pyritään ja mitä se kertoo esilletuojastaan. 

Onko tavoitteena kerjätä Vladimir Putinin huomiota vai mustamaalata Suomea ja sen puolustusvoimia maailmalla? Tai kenties yrittää rikkoa suomalaisten poikkeuksellisen vahvaa puolustustahtoa? Vai jotain aivan muuta.

* * *

Oman poliittisen vihervasemmistolaisen sitoutumisensa takia Johansson ei muutenkaan ole ollut kovin vakavasti otettava henkilö sitoutumattoman järjestön johdossa, mutta hänellä näyttää siitä huolimatta olevan edelleen pääsy tiedotusvälineisiin (esimerkki, toinen). Siksi hänen sanomisiinsa ja tekemisiinsä on syytä kiinnittää huomiota. 

Erityisesti näin kannattaisi tehdä Amnestyn Suomen osastossa, koska järjestön nimeltä lausuttu tehtävä – ihmisoikeuksista huolehtiminen – on äärimmäisen tärkeää. Ja siksi sitä pitäisi pyrkiä hoitamaan faktapohjaisesti ja asiakysymyksin sekä ennen kaikkea ilman puoluepoliittisia ambitioita. Puhumattakaan yksittäisiin ihmisiin menevistä valheellisista henkilökohtaisuuksista, jollaiseen Johansson näyttää syyllistyneen. 

Näillä sanoilla jään odottamaan Amnestyn johtokunnan reaktiota tapahtuneeseen. Annetaanko Johanssonin jatkavan leimakirveensä heiluttamista Amnestyn kilven suojissa, vai ymmärretäänkö hänet siirtää pois tehtävästään jo ennen ensi vuoden syksyllä tapahtuvaa eläköitymistä? Ja sitä kautta vapauttaa järjestö taakaksi muuttuneesta toiminnanjohtajastaan?

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Amnesty tai uusi puukkoisku tuskin vaikuttavat Saksan uuteen maahanmuuttopolitiikkaan
EU-parlamentti hyväksyi maahanmuuttopaketin, joka ei vähennä elintasopakolaisuutta
Törkeä raiskaus aseella uhaten, kaksi pahoinpitelyä, kotirauhan rikkominen ja salakatselu

Jani Kokko kysyi sosiaalisessa mediassa, että "oletko kylähullu vai lapsiinsekaantuja?"

SDP:n kansanedustaja Jani Kokko kirjoitti sosiaalisessa mediassa toiselle ihmiselle seuraavan virkkeen: "Kaksi kuukautta sitten sovittu työreissu vastuunpakoilua? Oletko kylähullu vai lapsiinsekaantuja?" Kyse oli vastauksesta kommenttiin, jossa ihmeteltiin Kokon katoamista ulkomaille kesken viime aikoina esillä ollutta häirintäkohua. 

Tänään – edelleen sosiaalisessa mediassa – tiedusteltiin tämän epäasiallisen kommentin hyväksyttävyyttä SDP:n eduskuntaryhmän puheenjohtajalta Tytti Tuppuraiselta. Tätä kirjoitettaessa hän ei ole vastannut. 

* * *

Minun nähdäkseni kyse on laajemmaltikin SDP:n vaikeuksista kohdata kritiikkiä. Siitä on kertonut esimerkiksi Helsingin sanomat, jossa ihmeteltiin sitä, ettei puolueella ole ohjenuoraa tilanteeseen, jossa sen jäsen on toiminnallaan rikkonut yleisiä käyttäytymissääntöjä esimerkiksi ahdistelemalla työtovereitaan. 

On myös huomionarvoista, ettei SDP:n johto – omien sanojensa mukaan – ollut millään tavalla tietoinen kohua herättäneen pikkujoulun tapahtumista, vaikka kaiken järjen mukaan sellainen olisi pitänyt olla. Puolueen sisälle on kuitenkin rakennettu – tai ainakin sanotaan rakennetun – käsittelyketju, joka ehkäisee tapauksiin liittyvän tiedon etenemisen puolueen tai eduskuntaryhmän johdolle. 

Niin tai näin, tekisi SDP:n eduskuntaryhmä nyt palveluksen puolueelle ja koko suomalaiselle poliittiselle kentälle käsittelemällä Marko Asellin, Kim Bergin ja Jani Kokon tapaukset avoimesti ja perinpohjaisesti sekä rankaisemalla heitä sopivaksi katsomallaan tavalla, joka kestää myös yleisemmän tarkastelun.

Tässä yhteydessä olisi hyvä tuoda julkisesti esille myös puolueen näkemys tämän viestin alussa kuvaamaani kansanedustaja Jani Kokon kirjoitteluun sosiaalisessa mediassa. Erityisesti olisi syytä linjata, kuuluuko ihmisten nimitteleminen kylähulluksi tai lapsiinsekaantujaksi Suomen Sosialidemokraattisen puolueen hyväksyttyihin viestintätapoihin.

Päivän aiempi merkintä:
Ihmissalakuljettajille elinkautinen?

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Häirintää
Täysjärkinen demari
Faktatietoa pääministeri Petteri Orpon ja kansanedustaja Teemu Keskisarjan välisen debatin arvioimiseksi

29-vuotias afgaani ammuskeli

Tämän aamun uutisvirta tiesi kertoa, että vuonna 2021 maahan muuttanut 29-vuotias afgaani on ampunut kahta amerikkalaisen kansalliskaartin jäsentä. Tapahtumapaikkana on USA:n pääkaupunki Washington – ja vieläpä aivan valkoisen talon lähistöllä. 

Presidentti Donald Trump on kutsunut tapausta terroriteoksi ja sen tekijää eläimeksi. Lisäksi hän on uhonnut, että afgaani maksaa teostaan hyvin kovan hinnan. 

Nähtäväksi kuitenkin jää, mihin rikostutkinta aikanaan päätyy ampumistapauksen suhteen. Yleisesti ottaen on kuitenkin jo nyt selvää, että tapaus on liitettävissä osaksi sitä problematiikkaa, joka liittyy islaminuskoisten kehitysmaalaisten kansainvaellukseen läntisiin demokratioihin. 

Yhtä lailla on varmaa, ettei tämä tapaus keskeytä niin sanottua humanitaarista maahanmuuttopolitiikkaa, vaan se jatkuu entiseen tapaan. Ja sen seurauksena länsimainen kulttuuripiiri muuttaa vähitellen luonnettaan entistä polarisoituneemmaksi yhteiskunnaksi, jossa väestön etniskulttuurinen luonne poikkeaa oleellisesti siitä, mitä se oli ennen vuosituhannen vaihdetta.

Tosin tässä yhteydessä on huomattava, että kyse on viime kädessä poliittisten päätösten seurauksista. Ja siten edellä kuvaamani kehitys ei ole mikään luonnonlaki, vaan pikemminkin länsimaisten ihmisten oma valinta. Ja sellaisena se – ja sen lopputulos – on myös muutettavissa, mikäli niin tahdotaan.  

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Terrorismi ja -väkivalta leimaa kaikki arabitaustaiset ihmiset
Iso-Britannniassa puukottajat julistivat jumalansa suuruutta. Korjaus: eivät ilmeisesti sittenkään julistaneet.
Terrorismi vetoaa suomalaisiin

Lindtmanin retoriikka toi tuulahduksen vuodelta 1918

Kirjoitin eilen siitä, kuinka tärkeää poliitikkojen olisi käydä rakentavaa keskustelua sen sijaan, että he pyrkivät sulkemaan tosiaan pois rakentavasta yhteistyöstä. Siksi tänään on syytä lausua pari sanaa eilisistä vappupuheista. 

Selvästi asiallisimman puheen piti puhemies Jussi Halla-aho (ps), joka kertasi niitä syitä, joiden takia hallitus on joutunut tekemään ikäviä päätöksiä. Ja muistutti meitä siitä, että yli varojen eläminen on vastuutonta loppulaskun maksamaan joutuvia lapsia kohtaan. 

Lisäksi Halla-aho nosti esille Ukrainan tukemisen tärkeyden. Hänen mukaansa "Venäjä laskee sen varaan, että meiltä loppuu päättäväisyys", joten "meillä ei ole varaa väsyä".

Toisesta ääripäästä vappupuheita löytyi oppositiojohtaja Antti Lindtmanin (sd) ulostulo, jonka retoriikka toi tuulahduksen vuodelta 1918 vihjatessaan yhden hallituspuolueen ministereistä löytyvän "ihmisvihaajia". Riidanhaluaan alleviivatakseen hän käytti hallituksesta myös virheellistä - valtiovarainministerin henkilöön viittaavaa - nimitystä "Purran oikeistohallitus" ikään kuin perussuomalaisten puheenjohtaja olisi Suomen pääministeri.

Toisin sanoen siinä missä puhemies selvensi kansalle hallituksen toiminnan syitä, pyrki oppositiojohtaja epäinhimillistämään yhtä hallituspuoluetta. Ja sitä kautta rakentamaan sellaista yhteiskuntaa, josta - eilen siteeraamani - amerikkalainen demokraatti puhui sosiaalisen median viestissään.

Tokihan vappupuheissa on tapana kosiskella omaa äänestäjäkuntaa, joka - toivottavasti - selittää Lindmanin ja eräiden muidenkin puheenpitäjien repivää retoriikkaa. Toivon mukaan dialogi kuitenkin paranee palattaessa arkeen ja kaikki poliitikot vasemmalta oikealle ymmärtävät, ettei parempaa yhteiskuntaa rakenneta poliittisia kilpailijoita epäinhimillistämällä vaan vaihtoehtoja esittämällä ja poliittisten puolueiden yhteistyöllä.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Suomen ongelmat eivät ratkea ilman yhteistyötä
Antti Lindtman haluaa Suomen EU:n alijäämämenettelyyn
Spolander ohjeisti, Yle muunteli totuutta, Andersson ei ymmärtänyt ja Halla-aho opetti