Ulkomaalaistaustaisten osuus 21 prosenttiin seuraavan 14 vuoden kuluessa Helsingin seudulla

Helsingin kaupungin tietokeskuksen järjestelmäpäällikkö Pekka Vuori on koonnut Helsingin seudun suunnat -nimiseen ajankohtaiskatsaukseen mielenkiintoisia tietoja maahanmuutosta. Hänen otsikkonaan on "Helsingin seudun vieraskielisen väestön ennuste 2015–2030".

Vuoren mukaan Suomessa asui vuosi sitten 323 000 ulkomaalaistaustaista eli sellaista henkilöä joiden molemmat vanhemmat ovat syntyneet ulkomailla. Minulle uutta tietoa oli se, että vieraskielisen väestön määrä ei toistaiseksi poikkea juurikaan ulkomaalaistaustaisen väestön määrästä, kun sen sijaan ulkomaan kansalaisten määrä on kolmasosan pienempi.

Toisin sanoen kaikissa niissä tilastoissa, joissa henkilöt on luokiteltu kansalaisuuden mukaan, on ulkomaalaisten kohdalla keskimäärin varsin suuri virhe. Eli tällaisissa tilastoissa keskimäärin kolmannes kunkin maahanmuuttajaryhmän toimista menee kantaväestön piikkiin. Jos siis kansalaisuudeltaan absurdistanilaiset tekevät kansalaisuuden perusteella muodostetun tilaston mukaan esimerkiksi kymmenen raiskausrikosta, on tämän kuvitteellisen väestöryhmän tekemien raiskausten todellinen määrä viisitoista.

Vuoren kirjoitelman mukaan Suomen 310 000 vieraskielisestä asukkaasta 164 000 eli 53 prosenttia asuu Helsingin seudulla, ja tästä joukosta yli 90 prosenttia asuu pääkaupunkiseudulla. Vieraskielisen väestön määrä ja osuus Helsingin seudun väestöstä on yli kolminkertaistunut viimeisten 15 vuoden aikana ja osuus väestöstä on kasvanut neljästä prosentista 11,5 prosenttiin. Suhteellinen kasvuvauhti on pysynyt seudulla 8–9 prosentin vaiheilla jo vuosikymmenen ajan.

Helsingin seudun vieraskielisen väestön määrän ennustetaan Vuoren kirjoituksessa kasvavan nykyisestä 164 000:sta lähes 350 000:een vuoteen 2030 mennessä. Ulkomaalaistaustaisten osuus kasvaa tänä aikana vajaasta kahdestatoista 21 prosenttiin. Nämä uudet ennustevaihtoehdot ovat 55 000–68 000 henkeä kolme vuotta sitten laadittua ennustetta korkeammat.

Kaupungeittain tarkasteltuna vieraskielisen väestön määrä kasvaa Helsingissä vuoteen 2030 mennessä nykyisestä 83 000:sta 164 000:een eli 23 prosenttiin. Espoossa määrä kasvaa 35 000:sta 84 000:aan eli 26 prosenttiin ja Vantaalla 30 000:sta 70 000:een eli 28 prosenttiin. Kehysalueella vieraskielisten määrän ennustetaan kasvavan 14 000:sta 30 000:een eli vajaaseen kahdeksaan prosenttiin koko väestöstä.

Eri kieliryhmien jakautumisen kuntiin oletetaan jatkuvan nykyisen kaltaisena. Siten Helsingissä vuonna 2030 suurimman ryhmän ennustetaan olevan Lähi-idän ja Pohjois-Afrikan kieliryhmä, kun taas Espoossa muun Aasian kieliryhmä on suurin. Vantaalla suurimmat kieliryhmät olisivat Baltian alueen kielten ja venäjän kielen samansuuruiset ryhmät. Kehysalueella näyttää Baltian kieliryhmä kasvavan selvästi suurimmaksi.

Vuoren kirjoituksen yhteydessä olevasta kuvasta arvioituna varsinaisesti haasteellisen maahanmuuttajaväestön (lähtöalueena Lähi-Itä ja Afrikka) osuudeksi pääkaupunkiseudulla muodostuu noin kolmannes kaikista ulkomaalaistaustaisista. Se tarkoittaa, että heidän määränsä pääkaupunkiseudulla tulee olemaan noin 120 000 ihmistä eli noin seitsemän prosenttia koko väestöstä.

Summa summarum: vuoteen 2030 Helsingin seutu muuttuu väestörakenteeltaan merkittävästi nykyisestä. Koska suurin osa ulkomaalaisväestöstä ei kuitenkaan ole haasteellisia, eivät haitat muodostu vielä täysin hallitsemattomiksi. Siitä huolimatta ulkomaalaisryhmäspesifinen rikollisuus tulee lisääntymään, väestöryhmien polarisaatio kärjistymään, turvattomuudentunne kaduilla kasvamaan ja kuntatalouden haasteet vaikeutumaan nykyisestä.

Akateemisena ja kohtuullisen terveet elämäntavat omaavana tulen itse elämään luultavasti jonnekin vuosien 2040 tuolle puolelle. Tässä käsittelemäni tilastotiedon valossa aiemmin kirjoittamani kuvitteellinen skenario tuosta ajasta näyttäisi siis edelleen varsin todennäköiseltä. Valitettavasti.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Turvapaikanhakijoiden kansallisuudet eivät osoita kansainvälisen suojelun tarvetta
Kun minä kuolen...
Maahanmuuttajat raiskaajina

Yksi asia, mutta monta näkökulmaa

Luin juuri uutisen, jonka mukaan hallitus kaavailee muutoksia työttömyysturvaan. Uutinen herätti minussa ajatuksen, jonka haluaisin jakaa lukijoideni kanssa.

Jutun mukaan suunnitteilla on kaksi muutosta. Ensimmäinen koskee sellaisen työn vastaanottovelvoitetta, joka ei vastaa työttömän ammattitaitoa tai kokemusta. Nykyisin sellaista ei tarvitse ottaa vastaan työttömyyden ensimmäisen kolmen kuukauden aikana, mutta jatkossa näin tulisi tehdä.

Toinen taas koskee työnsaannin vaikutusta työttömän elintasoon. Toisin kuin nykyisin, olisi jatkossa otettava vastaan tarjottu työ, vaikka siitä saatava palkka olisi huonompi kuin työttömyysturva.

* * *

Ensimmäinen näkökulma on hallituksen oma, mutta voisi sopia myös työnantajien retoriikkaan. On nimittäin niin, että joillakin matalapalkkaisilla aloilla on vaikeuksia saada tekijöitä, vaikka työttömiä on satoja tuhansia. Ongelmaa on toistaiseksi hoidettu ulkomaisella halpatyövoimalla, mutta eikö olisi koko yhteiskunnan kannalta parempi, jos sekin raha käytettäisiin ulkomaalaisten sijaan suomalaisten palkkaamiseen?

Toinen näkökulma uutiseen on puolestaan perinteinen vasemmistolainen: tässä lyödään taas lyötyä ja pannaan köyhät kyykkyyn. Eikö ole tarpeeksi paha, että on jäänyt ilman työtä. Joutuuko sen seurauksena vielä vaihtamaan leipäpuun vähäpalkkaisempaan ja täysin epäkiinnostavaan työhön?

Kolmas näkökulma on oikeudenmukaisuus. Jos veronmaksaja kustantaa vaikeuksiin joutuneen ihmisen elämän, eikö ole vain kohtuullista, että tämä lopettaa ilmaisen rahan varassa elämisen välittömästi, kun hänelle syntyy mahdollisuus ottaa oman elämänsä kustannukset omiin käsiinsä? Tässä on muistettava, että työttömyysturvasta vain osan kustantavat työntekijät itse.

Neljäs näkökulma on taloudellinen, mutta liittyy myös maahanmuuttopolitiikkaan. Kun talous yskii ja tänne vyöryvät ihmismassat ovat lisänneet vielä entisestään julkisia kuluja, on jostain saatava uusia säästöjä ja verotuloja. Ensimmäisiä tulee työttömät töihin pakottamalla saavutettavasta työttömien määrän vähenemisestä ja jälkimmäisiä entistä useamman työllisen veroista.

* * *

Näkökulmia voisi keksiä helposti paljon lisääkin. Nähdäkseni kaikki edelle kirjoittamani ovat kuitenkin myös kohtuullisen hyvin argumentein perusteltavissa - mutta myös helposti kritisoitavissa. Mitä me tästä kaikesta siis opimme?

Ehkäpä sen, etteivät yksinkertaisetkaan asiat ole aina mustavalkoisia. Siksi myös yhteiskunnan ratkaisut monissa asioissa riippuvat paremminkin poliittisesta näkökulmasta ja tahdosta kuin loogisista ja faktapohjaisista analyyseistä. Ei siis ihme, että aika usein menee myös pieleen.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Työtaistelulainsäädäntö olisi uudistettava
Kiinalainen pääoma tuo Kemiin tullessaan sekä hyvää että huonoa
Miksi meillä on tekemätöntä työtä?