Vihreä puolue jatkaa omalla tuhoisalla talouspoliittisella linjallaan. Nyt sen edustajat ovat vaatineet lopettamaan metsien hakkuut kesäaikana huhtikuun puolesta välistä aina heinäkuun loppuun asti, jotta linnuilla olisi pesimärauha.
Se on kaunis ajatus, joka kuitenkin käytännössä tarkoittaisi metsistä sahoille ja tehtaille puuta toimittavalle ketjulle - ja erityisesti puiden kaadosta vastaaville metsäkoneyrittäjille - kolmen ja puolen kuukauden jokavuotista seisokkia. Lienee sanomatta selvää, että tällainen ajaisi ketjussa toimivia yrityksiä joukoittain konkurssiin ja halvaannuttaisi koko metsäsektorimme kansainvälisen kilpailukyvyn. Ja katkaisisi samalla Suomen talouden selkärangan.
Ei ole kauan siitä kun vihreät europarlamentaarikot yhdessä Sirpa Pietikäisen (kok) ja Silvia Modigin (vas) kanssa asettuivat suomalaista metsätaloutta vastaan koko Unionin tasolla. Silloin kyse oli siitä, että pitäisikö metsämme suojella talouskäytöltä, jotta öttiäisillä olisi enemmän elintilaa ja muut EU-maat voisivat jatkaa fossiilisen energian käyttöä vapaammin.
Onneksi järki voitti tuolloin. Ja niin se voittaa epäilemättä vihreiden poliitikkojen uudenkin aloitteen suhteen. Mutta se ei olekaan tämän kirjoituksen aihe.
Tuhoisimpien vihreiden aloitteiden läpimenon pelon sijasta jäin pohtimaan, että ymmärtävätköhän puolueen lähinnä naisista koostuvat kannattajat oikeasti, mihin heidän kannattamansa puolueen politiikka lopulta johtaisi? Tai itse asiassa, mahtavatkohan vihreät poliitikot itsekään ymmärtää?
Puolueen suunnaltahan ei ole kuultu vakavasti otettavia vaihtoehtoja alas ajettavan metsäsektorin tuoman hyvinvoinnin korvaamiseksi. Sen koosta saa käsityksen esimerkiksi maa- ja metsätalousministeriön nettisivulta, jonka mukaan metsäteollisuuden tuotannon bruttoarvo oli vuonna 2018 yli 23 miljardia euroa ja maamme tavaraviennistä sen osuus oli noin 20 prosenttia.
Lisäksi metsäteollisuuden taloudellista merkitystä korostaa myös se, että tuotannon tarvitsemat panokset ja palvelut hankitaan valtaosin kotimaasta. Esimerkiksi vuonna 2018 puunkorjuun ja puutavaran kaukokuljetuksen palveluita hankittiin yli 980 miljoonalla eurolla ja metsäteollisuuden ja metsätalouden vuotuinen arvonlisäys oli noin 9 miljardia euroa.
Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Hyviä metsäuutisia
Epärehellisyyden vihreä pesä
Suomalaisvastaiset EU-parlamentaarikot
Tekstit
