Vältä epärehellisiä poliitikkoja!

Poliitikot ovat henkilöitä, jotka haluavat päättää yhteisönsä yhteisistä asioista. Toisin sanoen ihmisiä, joiden käsiin tavalliset ihmiset luottavat veroilla kerättyjen rahojensa hoitamisen. 

Loogisesti ajatelleen tämän voisi kuvitella tarkoittavan sitä, että tavallinen vaalikarja olisi hyvinkin tarkka siitä, että poliitikkoina menestyvät vain erittäin rehelliset ihmiset, jotka osaavat katsoa yhteistä etua. Tämä käsitys on kuitenkin jälleen kerran joutunut mielenkiintoiseen valoon. Enkä tarkoita pelkästään Kepua, joka tunnetusti pettää aina - jopa innokkaimmat kannattajansa. 

Aloitettakoon silti Keskustasta, jonka kansanedustaja sekä entinen pääministeri ja puhemies Matti Vanhanen esitti muutamia päiviä sitten väitteen, jonka mukaan eduskunnan nykyinen puhemies Jussi Halla-aho suosisi kyselytunnilla hallituspuolueita. Näin tehdessään Vanhanen ei tullut ajatelleeksi, että väitteen todenperäisyys on helppo tarkastaa. 

Näin teki kansanedustaja Sanna Antikainen (ps), joka pyysi eduskunnan tietopalvelusta tilastot puhemieskausien aikaisista puheenvuorojen jakautumisista. Niiden mukaan Halla-aho on siis antanut oppositiolle jopa suuremman osuuden puheenvuoroista kuin Vanhanen itse antoi ollessaan puhemiehenä. 

Näin ollen Vanhasen ristiretki eduskunnan puhemiestä vastaan päättyi nolosti ja paljasti hänen omat puheensa epärehellisiksi. Ja samalla nosti tikun nokkaan myös maamme - tunnetusti vasemmalle kallelleen olevat - poliittiset toimittajat, jotka eivät olleet vaivautuneet tarkastamaan asiaa ennen kuin toistivat Vanhasen niin sanottua muunneltua totuutta sisältäviä väitteitä.

Toinen tuore tapaus koskee Harry Harkimoa (liik), joka on asettunut Helsingin pormestariehdokkaaksi. Siis tehtävään, johon voi asettua vain helsinkiläinen. 

Nyt on kuitenkin paljastunut, että hänen Helsingin asuntonsa on ollut Bed & Breakfast -käytössä, joten hän itse ei ole siellä asunut, vaan mitä todennäköisimmin Sipoon suuressa omakotitalossaan. Tästä huolimatta pikkupuolueen johtaja väitti sosiaalisessa mediassa, että olisi "asunut stadissa lähes koko ikäni". 

Väite voi tietenkin pitää paikkansa, mutta koska hän on Ilta-Sanomien mukaan sanonut jo aiemmin, että on asunut koko elämänsä Sipoossa, on jompikumpi väite valheellinen. Ja Harkimo siten aivan yhtä epärehellinen kuin Vanhanenkin. Mutta katsoo silti olevansa äänestäjien luottamuksen arvoinen.

Eikä kahta ilman kolmatta, sillä jatkuvasti nykyisen hallituksen julkisen talouden korjaustoimia (esimerkki ja toinen) vastustanut SDP:n puheenjohtaja Antti Lindtman oli yrittäjien vaalitentissä murehtivinaan sitä, että "kyllähän tässä pitää ottaa huomioon julkisen talouden raamit. Jonkun pitää pitää huolta tästä, mitä tälle velkaantumiselle käy". 

Tai neljättä, sillä Vihreiden Fatim Diarra on ollut kovasti huolissaan ilmastonmuutoksesta. Tästä huolimatta hän on päättänyt puolisonsa kanssa ottaa vastaan lahjamatkan lentokoneella Taiwaniin. 

Tämä ei tietenkään ole hänen kohdallaan mitenkään erikoista, sillä kirjoitin vain puoli vuotta sitten myös hänen taksinkäytöstään, joka ei ole sen enempää hänen vihreiden puheidensa kuin terveytensäkään kannalta kestävää. Eikä jälkimmäinen seikka ole ollut jättämättä jälkiä hänen habitukseensakaan.

* * *

Esimerkit jääkööt tällä kertaa tähän, sillä jo edelle kirjoittamani tapaukset osoittavat poliitikkojemme olevan varsiin epärehellistä väkeä. Ja siksi on kysyttävä, että miksi ihmeessä suomalaiset äänestäjät ovat valmiita jättämään yhteiseen käyttöön luovuttamansa verovarat - pitkälle yli 100 miljardia euroa - epärehellisten ihmisten hallittavaksi. 

Ovathan kaikki edellä käsittelemäni epärehelliset poliitikot tuttuja vähemmänkin politiikkaa seuraaville ihmisille ja jokainen edelle kirjaamani tapaus on luettavissa kaikkien ihmisten tavoitettavissa olevista medioista, jopa useammista. Lienee myös hyvin tiedossa, etteivät yllä käsitellyt poliitikot ole suinkaan ainoita kaltaisiaan, vaikka tulivatkin edellä nostetuksi esimerkeiksi. 

Minusta tähän olisi aika saada muutos tulevissa alue- ja kuntavaaleissa, eli äänestäjien tulisi pidättäytyä antamasta kannatustaan sellaisille poliitikoille, joka on jäänyt kiinni tahallisesta epärehellisyydestä - puhumattakaan heistä, joille on käynyt näin jo useampaankin kertaan. 

Samalla äänestäjien kannattaisi pidättäytyä äänestämästä samoja poliitikkoja sekä eduskuntaan, aluevaltuustoon että kunnanvaltuustoon. Eihän kukaan ehdi millään paneutua niissä kaikkiin päätettävänä oleviin asioihin, vaan toimii parhaimmillaankin ainakin osassa päätöksistä pelkkänä kumileimasimena. Pahimmillaan he eivät saavu edes paikalle ajaakseen äänestäjänsä toivomaa politiikkaa. 

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Miksi suuri osa suomalaisista äänestää vihervasemmistoa?
Fatim Diarran vihreät arvot
Minkä peluri luonteelleen voi?

Urbaani impiwaara

Suomesta näyttää löytyneen uudenlainen impiwaara. Ja mitä yllättävimmästä paikasta.

Tuo paikka on Helsinki, jonka urbaaneimmat asukkaat ja ehkä päättäjätkin haluavat kaupunkinsa eristäytyvän muusta Suomesta. Tähän viittaa kaksi viime aikoina mediatilaa saanutta uutista.

Ensimmäinen niistä on suunnitelma Helsingin sisääntuloväylien muuttamisesta kaupunkibulevardeiksi. Näin naapurikaupungeista ja kauempaakin autoilla tulevien matka-aika kaupungin keskustaan pitenisi merkittävästi erityisesti ruuhka-aikojen ulkopuolella.

Siten on oletettavaa, että suunnitelmien toteuttamisen jälkeen Helsingin ulkopuolelta saapuisi kaupunkiin vähemmän ihmisiä autoilla. Tämä lienee myös yksi tarkoitus.

Impiwaaralaisiksi urbaanit helsinkiläiset osoittautuivat lopullisesti tämän päivän uutisessa, jonka mukaan kaupunkiaktivistiryhmä Urban Helsinki on järjestänyt samalla tavalla ajatteleville, eli sosiaalisessa mediassa, mielipidekyselyn. Sen perusteella Helsinkiin suuntautuvan liikenteen pääpaikasta eli rautatieaseman ympäristöstä halutaan tehdä nykyistä viihtyisämpi poistamalla Elielinaukiolta bussit ja parkkipaikat.

Näin junalla kaupunkiin saapuvat espoolaiset, vantaalaiset ja muut maalaiset, joiden matkan loppukohde on keskustasta pohjoiseen tai luoteeseen, eivät löytäisi jatkoyhteyksiä heti aseman viereltä vaan vasta noin puolen kilometrin ja monien liikennevalojen päästä Kampista. Toisin sanoen urbaanit helsinkiläiset haluavat tehdä oman auton käytön lisäksi myös julkisen liikenteen hyödyntämisen Helsinkiin tuleville entistä hankalammaksi.

Tässä yhteydessä on tietenkin todettava, että edellä kuvattujen urbaanien helsinkiläisten suunnittelemien toimenpiteiden kautta keskusta muuttuisi nykyistä miellyttävämmäksi. Kaupungin ulkopuolelta tuleva liikennehän ei enää häiritsisi yhtä paljon kaupungin elämää kuin nykyisin, vaan se lähestyisi tunnelmaltaan ehkä jopa maakuntien pikkukaupunkeja.

Jos ja kun helsinkiläiset siis haluavat muuttaa kaupunkinsa impiwaaraksi, joudutaan pohtimaan millä oikeudella sisäänpäin käpertyvä Helsinki vaatii ns. "yleisen edun" perusteella kaikenlaisia erivapauksia. Merkittävin esimerkki siitä on viime vuosina ollut Lounais-Sipoon liittäminen Helsingin osaksi sekä alueen asukkaiden, että entisen emokunnan vastustuksesta huolimatta.

Sipoohan joutui kiistassa tappiolle juuri siksi, että Helsingin kehittämisen Suomen pääkaupunkina katsottiin olevan tärkeämpää kuin ihmisten oikeus valita asuinkuntansa. Loogisesti ajatellen olisi Helsingin ja sen urbaaneimpien asukkaiden "kehittämisideoiden" arvioinnissa vastaavasti otettava huomioon koko Suomen yhteinen etu.

Ja se vaatii yksiselitteisesti kaupungin keskustan asukkaita huolehtimaan siitä, että kaupungin palvelut ovat mahdollisimman tehokkaasti saavutettavissa kaikille suomalaisille. Se tarkoittaa muun muassa mahdollisimman vaivatonta kulkua eri puolille kaupunkia myös sen rajojen ulkopuolelta tuleville.

Toisin sanoen nyt esille nousseet suunnitelmat ja ehdotukset eivät ole yhteensopivia sen kanssa, että Helsinki on maan pääkaupunkina erityisasemassa. Sen sijaan ne osoittavat kaupungin asukkaiden sisäänpäin käpertyneisyyttä.

Siis asennetta jota juuri nämä samat ihmiset kutsuvat halveksuen impiwaaralaisuudeksi. Ehkäpä helsinkiläisillä urbanisteilla ja heidän ajatusmaailmansa jakavilla paikallispoliitikoilla olisikin juuri nyt peiliin katsomisen paikka - löytyykö sieltä avointa yhteiskuntaa ajava laajakatseinen kaupunkilainen vai ehkä sittenkin sisäänpäin käpertynyt ja rusinoita pullasta poimiva impiwaaralainen?

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Helsingin asuntopula ja maaseutu
Vihreää kielipeliä
Konsultokratia tulee kalliiksi Helsingin kaupungin veronmaksajille