Kanootilla Amerikkaan

Polynesialaiset ovat kansoja, jotka asuttavat suurta osaa Tyynen valtameren saarista Havaijilta Uuteen Seelantiin ja Pääsiäissaarille. He siis kehittivät jo ammoin kyvyn matkata suurilla purjekanooteillaan pitkiä etäisyyksiä. Heidät tunnetaan myös denisovalaisista geeneistään.

Science-lehdessä kerrottiin polynesialaisten genomista löytyneistä Amerikan alkuperäiskansojen geeneistä. Toisin sanoen polynesialaisten esi-isät olivat matkanneet kanooteillaan vielä kauemmaksi itään kuin aiemmin on luultu.

Myös rantautumisen tai ainakin intiaanien kanssa pariutumisen sijainti on saatu selville. Polynesialaisten amerikkalaiset geenit ovat nimittäin eniten samankaltaisia erään nykyisen Kolumbian alueella elävän intiaaniheimon geenien kanssa. On siis todennäköistä, että muinaisten merenkulkijoiden retki oli suuntautunut juuri sinne.

Lisäksi intiaaniperäisten geenialueiden pilkkoutumisen asteesta polynesialaisten genomiin voitiin päätellä, että risteytyminen oli tapahtunut 28 sukupolvea eli lähes tuhat vuotta sitten. Tämä tarkoittaa, että merenkulkijat ulottivat matkansa Etelä-Amerikkaan samoihin aikoihin, kun he muutenkin asuttivat Tyynen valtameren saaret.

Noilta retkiltä toki jäi muistoksi muutakin kuin geenejä. Polynesialaiset nimittäin viljelivät saarillaan bataattia - joka on kotoisin Keski- ja Etelä-Amerikasta - jo silloin kun ensimmäiset eurooppalaiset saapuivat. Siksi polynesialaisten amerikkalaisgeenejä ei voi pitää varsinaisena yllätyksenä.

Kysymys tietenkin kuuluu, että mitä hyötyä tästä tiedosta on. Ja siihen oikea vastaus on, että se tyydyttää ihmisten tiedonhalua. Se taas on perimmäinen syy sille, ettemme edelleen kuljeskele harvalukuisena joukkona metsissä ja savanneilla etsiskellen ruuaksi kelpaavia marjoja, hedelmiä tai raatoja.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Onko poliittisen korrektiuden arvo suurempi kuin tieteen
Varhainen sukurutsa paljasti muinaisen mahtisuvun
Ihmiskunnan populaatiogenomiikkaa