Miksei lehdistömme kritisoi ihmisten toimeentulon tuhoamista?

Vaatevalmistaja Makia on sanonut irti yhteistyönsä tavarataloketju Kärkkäisen kanssa, koska sen omistajilla on - Makian johdon mukaan - mielipiteitä, joita ei voi hyväksyä. Tällä tarkoitettaneen Juha Kärkkäisen erilaisia salaliittohöpinöitä, joilla on yhtäläisyyksiä Hitlerin Saksassa vallinneiden ajatusten kanssa.

Olen samaa mieltä siitä, etteivät kauppias Kärkkäisen mielipiteet ole täysjärkisen puheita, mutta en siitä huolimatta aio ryhtyä boikotoimaan hänen kauppaansa. Näin siksi, että kannatan sananvapautta myös silloin, kun joku on kanssani eri mieltä. 

Tarkalleen ottaen sananvapaudella on kuitenkin rajansa. Se kulkee siinä, kun ihmisiä uhkaillaan erilaisilla vakavilla toimilla, kuten tappamisella, pahoinpitelyllä tai toimeentulon menetyksellä.

Tässä suhteessa Makian - ja jo aiemmin esimerkiksi Tammen, Finlaysonin, Fiskarsin ja Otavan - toiminta on nähtävä sananvapauden rajoja hipovana. Näin siksi, että eihän sen tekemän päätöksen taustalla voi nähdä muuta kuin pyrkimyksen kaventaa Kärkkäisen tuloja tämän mielipiteiden takia.

Toisaalta, kyllähän kaikenlaisten tavaroiden valmistajilla on oikeus kaupata tuotteitaan siellä missä haluavat. Tai olla kauppaamatta. Siinä mielessä en tuomitse itse Makian päätöstä yhteistyön lopettamisesta vaan ainoastaan sen perustelun.

Tapaukselle antaa oman värinsä myös siitä syntynyt juupas-eipäs-väittely, jossa Kärkkäinen väittää päätöksen taustalla olleen Makiaan kohdistunutta painostusta, jonka tämän omistajat taas kieltävät kiivaasti. En tietenkään ole perillä siitä, kumpi on oikeassa, mutta ilman painostusta Makian toimet olisivat loogisesti täysin käsittämättömiä. 

Ja joka tapauksessa Makialla ei tässä vaiheessa ole muita vaihtoehtoja kuin kiistää ulkopuolinen painostus. Muutenhan olisi vaara siitä, että myös se itse joutuisi jonkinlaisen vihervasemmiston taloudellisen boikotin kohteeksi.

Laajassa mielessä Makian ja Kärkkäisen tapaus on osa ns. cancel-kulttuuria, jossa ihmisiä pyritään rankaisemaan vihervasemmiston näkemysten suhteen väärien mielipiteiden esittämisestä - tästähän on myös Suomessa lukuisia esimerkkejä (yksi, kaksi, kolme). Hämmästyttävintä meidän oloissamme tässä on se, ettei kyseistä tuontikulttuuria näytetä kritisoitavan juuri millään lailla julkisessa sanassa, vaan se näköjään hyväksytään silmää räpäyttämättä. 

Siis toistan: suomalainen lehdistö näyttää hyväksyvän ilman varauksia sen, että punavihreät aktivistit tekevät kaikkensa tuhotakseen heidän kanssaan erilaisia mielipiteitä lausuneen ihmisen mahdollisuuden hankkia toimeentulonsa laillisella yrittämisellä tai työnteolla. 

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Punavihreä kenttäoikeus
Edistyksellinen osuuskauppa kompastui punavihreään kuplaan
Sananvapauden kuoppa syveni jälleen