Epäilemättä Koskela on perustanut kommenttinsa kokemusasiantuntijuuteen, eli hänen luonnehdintansa heijastaa Vasemmistoliiton vaaliteltoilla puhuttavia aiheita ja ajatuksia. Vastaavasti muiden puolueiden edustajat lienevät tarttuneet sellaisiin aiheisiin, jotka kiinnostavat heidän kannattajiaan.
Sellainen suomalainen yhteiskunta on: yksiä kiinnostaa ovi ja toista oven karmit. Ja poliitikkojen tehtävänä on huolehtia molemmista - mutta kaikki eivät ehdi korjata kaikkea, tai vaikka ehtisivätkin, niin vääränlaisten karmien valinta voi johtaa siihen, ettei ovi mene enää kiinni.
Tämä on myös yksi tärkeä syy sille, että moniarvoiset demokratiat ovat historian kulussa pärjänneet paljon paremmin kuin tunkkaiset yhden asian diktatuurit. Ja siksi soisin Minja Koskelankin lotkauttavan korviaan myös perussuomalaisten huolenaiheita kohtaan sen sijaan, että hän sivuuttaa ne.
Tarkoitan tällä vaikkapa sitä, että halutessaan auttaa maailman köyhimmissä maissa asuvia ihmisiä ottamalla heidät Suomeen, hän tulee samalla vaarantaneeksi maamme sisäisen turvallisuuden. Tästä asiasta kirjoitti tuoreen uutisartikkelin Helsingin sanomat, jonka mukaan "Helsingin käräjäoikeus tuomitsi vuonna 1987 syntyneen Serge Mballa Assolon vankeuteen kahdeksi vuodeksi raiskauksesta ja myöhemmin tapahtuneesta huumausaineiden käyttörikoksesta".
Mitä taas tulee soteen, on myös se rahoitettava. Ja siksi Kokoomuksen huoli maamme vientiteollisuudesta liittyy keskeisesti siihen prosessiin, jonka seurauksena ihmiset pääsevät ajoissa lääkäriin.
Tästä kirjoitti joensuulainen projektitutkija Jacob Donner-Amnell, jonka mukaan puun käyttö eli "hakkuut ovat Suomessa supistuneet viime vuosina ja supistuvat todennäköisesti jatkossakin". Tämä voi merkitä "enemmän nielun kannalta kuin moni ehdotettu, usein hidasvaikutteinen toimi", mutta samalla julkisen sektorin käytettäväksi tuleva rahavirta supistuu. Ja sen seurauksena ihmisten pääsy lääkärille viivästyy entisestään.
Tekstit
