Suomen luova tuho

Metsäteollisuusyritys Metsä Group aikoo sulkea Äänekoskella yli satavuotiaan vaneritehtaan. Syitä on ilmeisesti useita. 

Ensinnäkin tehtaan tuottavuus on ollut heikko, toiseksi vanerin suosio rakennusmateriaalina on vähentynyt, kolmanneksi raaka-aineen saanti on vaikeutunut sen jälkeen, kun puun tuonti Venäjältä loppui. Ja neljänneksi yhtiö investoi vaneria paremmalla katteella kaupaksi käyvään kertopuuhun. 

Markkinatalous toimii juuri näin eli tuotantoresursseja siirtyy heikosti kannattavista tuotteista paremman tuloksenteon mahdollistaviin silloin, kun saatavilla on parempi kate ja/tai tulevaisuus näyttää seesteisemmältä. Tässä tapauksessa korvaava uuden tuotteen tehdas tulee vieläpä samalle paikkakunnalle, joten työntekijöille on tulossa myös korvaavia työpaikkoja. 

* * *

Metsä Groupin ilmoitus uudesta tehtaasta Suomeen ei ole millään lailla yllättävä, sillä yhtiön omistavat suomalaiset metsänomistajat. Ja siksi sen ensisijaisena tarkoituksena on huolehtia näiden kasvattamien metsien kysynnästä ja jatkojalostuksesta. 

Suomessa toki toimii muitakin metsäyhtiöitä, suurimpina UPM ja Stora-Enso. Niistä jälkimmäinen on viime vuosina investoinut merkittäviä rahasummia Ouluun. Sen sijaan UPM on rakentanut metsäteollisuutta lähinnä muualle Eurooppaan ja Etelä-Amerikkaan, mutta vain vesi- ja mahdollisesti aurinkovoimaa Suomeen.

Siksi suomalaisten poliitikkojen olisi syytä huomata UPM:n pohdiskelu uuden sellutehtaan rakentamisesta. Ja muotoilu, jonka mukaan "jos kaikki Suomen kilpailukykyyn vaikuttavat asiat loksahtavat kohdalleen, ei uusi sellutehdas ole poissuljettu asia".

Epäilen nimittäin, että UPM:n metsäteollisuuden tulevaisuuden Suomessa ratkaisee yhteiskuntamme suhtautuminen metsien talouskäyttöön. Jos niiden käyttöä tullaan - kansalaisjärjestöjen ja ehkä myös EU:n vaatimusten mukaisesti - jatkossa rajoittamaan voimakkaasti, löytyy yhtiön investointeihin käytettäville rahoille parempiakin kohteita. 

Näin toimii niin sanottu luova tuho, jossa vanhat yritykset, tuotteet ja ammatit häviävät uusien, parempien ja tuottavampien tieltä johtaen pitkällä aikavälillä taloudelliseen kasvuun. Globaalisti toimivan metsäteollisuuden osalta kyse on siitä, onnistuuko Suomi houkuttelemaan uusia tuotteita tekeviä yrityksiä - Metsä Groupin lisäksi - vai löytävätkö ne kotinsa vapaamman toiminnan suovista talouksista - ja synnyttävät niihin tarjolla olevat työpaikat ja verotettavat tulot. 

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Anemialääkettä
Metsien hyödyntämistä ja älyllistä epärehellisyyttä
Ruotsin kruunu ajaa hallituksen ja ay-liikkeen vastakkain

Avaimia tulevaisuuteen

Tunnettu tiedemies Esko Valtaoja on hiukan tuulettanut Suomessa vallitsevaa pessimismin ilmapiiriä. Minun on hyvä olla hänen kanssaan pääpiirteissään samaa mieltä. Ilman tutkimusta ja koulutusta yhdistettynä mahdollisuuksien oivaltamiseen ja vahvaan itseluottamukseen ei Suomi tule säilyttämään asemaansa yhtenä maailman hyvinvointivaltioista, vaan vaipuu Turkin tai Kreikan kaltaiseksi toisen luokan yhteiskunnaksi.

Siksi Suomen nykyisen ja aiemmankin hallituksen tahto leikata kerta toisensa jälkeen tieteellisestä tutkimuksesta on yksinkertaisesti oman haudan kaivamista. Samoin järjetön geeniteknologian vastustaminen. Näistä olen Valtaojan kanssa enemmän kuin samaa mieltä.

Sen sijaan tarttuisin hänen negatiiviseen näkemykseensä Suomen mahdollisuukssta elää metsästä myös tulevaisuudessa. Koska vihreä kulta on Suomen tärkein uusiutuva luonnonvara, ei sitä kannata missään tilanteessa jättää hyödyntämättä.

Sen sijaan metsään kannattaa satsata aivan erityisesti. Näin siitä huolimatta, ettei yksin sellu takaa Suomen hyvinvointia. Eikä edes puurakentaminen, vaikka sen kautta metsästä voikin saavuttaa paremman yksikköhinnan.

Erimielisyyteni Valtaojan kanssa johtuneekin siitä, että häneltä on jäänyt huomaamatta jo tulevan Äänekosken sellutehtaan kyky tuottaa uudenlaisia raaka-aineita, joiden varaan on tarkoitus rakentaa tieteeseen perustuvan tuotekehityksen kautta aivan uudenlaisia tuotteita. Niiden yksikköhinta on jotain aivan muuta kuin selluloosalla.

Mahdollisuuksia saattavat avata esimerkiksi nanosellu tai jonkin selluloosantuotannon sivuvirran hyödyntäminen. Toisin sanoen kyllä metsä voi kannattaa talouttamme pitkälle tulevaisuuteen, kunhan sen hyödyntämiseen vain sijoitetaan rohkeasti ja riittävästi tutkimus-, tuotekehitys- ja investointivaroja. Aivan kuten meidän tuleekin Valtaojan pääsanoman mukaisesti tehdä.

Ja selvyyden vuoksi: tämä puheenvuoro ei tarkoita, että tulevaisuuttamme kannattaisi rakentaa pelkästään metsien varaan. Kyllä me tarvitsemme muutakin - kuten vaikkapa menestyvän hissifirman, peliteollisuutta, lääketeollisuutta ja maailmanlaajuisesti voittoja takovan tietoliikenneyhtiön sekä paljon muuta.

Kaikkiin näihin pätee sama kuin metsäfirmoihin: tulevaisuus voi olla valoisa ainoastaan, mikäli suomalainen tiede ja tuotekehitys johtaa ainutlaatuisiin tuotteisiin, joiden ei tarvitse kilpailla työvoimakustannuksilla vaan laadulla ja mieluiten ainutlaatuisuudella. Se kaikki edellyttää toimivaa tutkimusketjua monipuolisesta perustutkimuksesta soveltavan tutkimuksen kautta aina tuotekehitykseen saakka.

Jotta tuo ketju toimisi, tarvitaan voiteluaineeksi koko väestön hyvää koulutustasoa alkaen peruskoulutuksesta ja päätyen korkeimpaan tutkijankoulutukseen - sekä näin syntyviä aineksia aidosti hyödyntävää rekrytointia niin tutkimusorganisaatioissa kuin yksityisellä sektorillakin.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Puusta on moneksi
Tuhoutuvatko Suomen metsät uusien investointien seurauksena?
Metsästä jalostuu rahaa

Monikulttuurinen kansallisraati ja muut maahanmuuttajien kotoutumista ehkäisevät ratkaisut

Lappeenrannassa on päätetty perustaa maahanmuuttajille oma kansallisraati. Raadin tehtävänä on pohtia sitä, miten Lappeenrantaan muuttaneet maahanmuuttajat kokevat asumisen kaupungissa ja kuinka he haluaisivat osallistua Lappeenrannan arkeen sekä madaltaa maahanmuuttajien osallistumiskynnystä ja kannustaa heitä ottamaan osaa yhteiskunnalliseen vaikuttamiseen ja osallistumiseen.

Mikkelissä puolestaan maahanmuuttajat ovat saaneet oman asiakaspalvelijan kertomaan yhteiskunnan heille tarjoamista palveluista. Äänekoskelle sen sijaan on avattu maahanmuuttajia varten neuvontapiste. Ja kaikkihan muistamme syrjimättömät uimavuorot maahanmuuttajanaisille. 

Näistä maahanmuuttajien omista palveluista voidaan päätellä kaksi asiaa. 1) Maahanmuuttoon liittyy merkittäviä ongelmia, jotka 2) halutaan ratkaista eristyistoimenpiteillä.

Tässä yhteydessä minua ihmetyttää se, miksi suomalaisessa maahanmuuttopolitiikassa ei oteta mallia siitä amerikkalaispolitiikasta, jonka avulla somalit ovat kotoutuneet hyvin Fort Morganin kaupunkiin. Siellä onnistuminen on perustunut siihen, ettei maahanmuuttajia varten luoda uusia rakenteita, joissa on etuliite "pakolais-sitä" tai "maahanmuuttaja-tätä", vaan asiat hoidettaan samalla tavoin kuin kantaväestölläkin". 

Eli maahanmuuttajien kotouttamisongelmalle on jo olemassa käytännössä hyväksi osoitettu ratkaisu. Mutta miksi sitä ei sovelleta Suomessa? Siksikö, ettei sellaisen ratkaisun varaan voi kukaan rakentaa verorahoilla pyörivää maahanmuuttobisnestä?

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:

Jälkeenjääneet maahanmuuttajalapset

Mitä meidän tulee oppia Venäjän aggressiosta Ukrainaa kohtaan

Suomalaisnuorukainen lensi paratiisiin nauttimaan 72 neitsyen suloista