Tunnettu tiedemies Esko Valtaoja on hiukan tuulettanut Suomessa vallitsevaa pessimismin ilmapiiriä. Minun on hyvä olla hänen kanssaan pääpiirteissään samaa mieltä. Ilman tutkimusta ja koulutusta yhdistettynä mahdollisuuksien oivaltamiseen ja vahvaan itseluottamukseen ei Suomi tule säilyttämään asemaansa yhtenä maailman hyvinvointivaltioista, vaan vaipuu Turkin tai Kreikan kaltaiseksi toisen luokan yhteiskunnaksi.
Siksi Suomen nykyisen ja aiemmankin hallituksen tahto leikata kerta toisensa jälkeen tieteellisestä tutkimuksesta on yksinkertaisesti oman haudan kaivamista. Samoin järjetön geeniteknologian vastustaminen. Näistä olen Valtaojan kanssa enemmän kuin samaa mieltä.
Sen sijaan tarttuisin hänen negatiiviseen näkemykseensä Suomen mahdollisuukssta elää metsästä myös tulevaisuudessa. Koska vihreä kulta on Suomen tärkein uusiutuva luonnonvara, ei sitä kannata missään tilanteessa jättää hyödyntämättä.
Sen sijaan metsään kannattaa satsata aivan erityisesti. Näin siitä huolimatta, ettei yksin sellu takaa Suomen hyvinvointia. Eikä edes puurakentaminen, vaikka sen kautta metsästä voikin saavuttaa paremman yksikköhinnan.
Erimielisyyteni Valtaojan kanssa johtuneekin siitä, että häneltä on jäänyt huomaamatta jo tulevan Äänekosken sellutehtaan kyky tuottaa uudenlaisia raaka-aineita, joiden varaan on tarkoitus rakentaa tieteeseen perustuvan tuotekehityksen kautta aivan uudenlaisia tuotteita. Niiden yksikköhinta on jotain aivan muuta kuin selluloosalla.
Mahdollisuuksia saattavat avata esimerkiksi nanosellu tai jonkin selluloosantuotannon sivuvirran hyödyntäminen. Toisin sanoen kyllä metsä voi kannattaa talouttamme pitkälle tulevaisuuteen, kunhan sen hyödyntämiseen vain sijoitetaan rohkeasti ja riittävästi tutkimus-, tuotekehitys- ja investointivaroja. Aivan kuten meidän tuleekin Valtaojan pääsanoman mukaisesti tehdä.
Ja selvyyden vuoksi: tämä puheenvuoro ei tarkoita, että tulevaisuuttamme kannattaisi rakentaa pelkästään metsien varaan. Kyllä me tarvitsemme muutakin - kuten vaikkapa menestyvän hissifirman, peliteollisuutta, lääketeollisuutta ja maailmanlaajuisesti voittoja takovan tietoliikenneyhtiön sekä paljon muuta.
Kaikkiin näihin pätee sama kuin metsäfirmoihin: tulevaisuus voi olla valoisa ainoastaan, mikäli suomalainen tiede ja tuotekehitys johtaa ainutlaatuisiin tuotteisiin, joiden ei tarvitse kilpailla työvoimakustannuksilla vaan laadulla ja mieluiten ainutlaatuisuudella. Se kaikki edellyttää toimivaa tutkimusketjua monipuolisesta perustutkimuksesta soveltavan tutkimuksen kautta aina tuotekehitykseen saakka.
Jotta tuo ketju toimisi, tarvitaan voiteluaineeksi koko väestön hyvää koulutustasoa alkaen peruskoulutuksesta ja päätyen korkeimpaan tutkijankoulutukseen - sekä näin syntyviä aineksia aidosti hyödyntävää rekrytointia niin tutkimusorganisaatioissa kuin yksityisellä sektorillakin.
Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Puusta on moneksi
Tuhoutuvatko Suomen metsät uusien investointien seurauksena?
Metsästä jalostuu rahaa
Tekstit
-
Olen täysin samaa mieltä kanssasi. Järjettömintä tässä tilanteessa on leikata tutkimuksesta ja tuotekehityksestä. Tietysti aina voidaan rahoitusta allokoida uudella tavalla. Esimerkiksi feministisen poliittisen agendan kutsuminen tieteeksi (naistutkimus, sittemmin sukupuolen tutkimus) ja päästäminen nauttimaan tutkimusrahoituksesta saa ainakin minut kohottelemaan kulmakarvoja. Voisiko kenties kyseisen touhun tukemisen lopettaa kokonaan ja siirtää rahoitus tutkimukseen, jolla luodaan tai vahvistetaan talouden perustaa? Rajanveto tämänkaltaisilla sameilla vesillä on toki hankalaa, ja osittain nämäkin ovat kansainvälisiä tuulia, mutta kuitenkin valintoja olisi hyvä / pakko tehdä.
VastaaPoistaSuuressa kuvassa asia on periaatteessa yksinkertainen. Jos tuonti on vuodesta toiseen suurempi kuin vienti, köyhdymme tuota pikaa mainitsemiesi Kreikan ja Turkin tasolle. Vientiä, lähes keinolla millä hyvänsä.
Valtaojahan esittää tuossa Ylen jutussa valtavina kehitysaskelina esim. orjuudesta eroon pääsemisen ja sen, että nainen voi avata itsenäisesti pankkitilin. Jälkimmäisen edellytykseksi näyttää kyllä muodostuvan se, että mukaan tulee miespuolinen turvamies tai pari, ainakin jos pankin konttori sattuu sijaitsemaan kulttuurisesti rikastetussa kauppakeskuksessa. Yhdeksän euron päiväpalkalla ilman eläkekertymiä ym. vastaavia tehtävä "kuntouttava" työ saattaa puolestaan jonkun mielestä muistuttaa orjatyötäkin.
VastaaPoistaSiististä sisätyöstä turvallisesti vakavaraiseksi eläkeläiseksi siirtyneelle tällaiset asiat näyttävät olevan kovin vieraita. Punavihreäksi Valtaojaa ei kai kukaan väitä, mutta pulleassa keskiluokan kuplassa mies tuntuu elävän.
Elää kyllä.
Poista