Timo Soini avasi hieman julkistaloudellista linjaansa Vantaalla vaatimalla muutamien yritysten kannalta kustannuksia lisäävien verojen poistamista sekä lisärahoja kansalliseen turvallisuuteen. Vastineeksi hän peruisi yhteen liittyneiden kuntien työntekijöiden viiden vuoden irtisanomissuojan.
Hyvää Soinin linjassa oli se, että jos hän on jotain antamassa, on hän vastaavasti ottamassakin. Tasapaino riippuu eri toimien mitoituksesta, mutta on selvää, ettei pelkillä irtisanomissuojien purkamisilla voida tehdä kovin kummoisia lisäyksiä turvallisuuteen saati poistaa tuottavia veroja. Etenkin jos sen seurauksena vapaaehtoiset kuntaliitokset loppuvat kokonaan - kuten olettaa sopii.
Jäämme siis edelleen odottamaan tarkempia tietoja siitä, miten perussuomalaiset lopettaisivat velaksi elämisen - kuten Soini myös vaati. Siihen ei riittäisi edes jo aiemmin esillä ollut kehitysapumiljardista luopuminenkaan.
Tulevaisuuden kannalta oleellista olisi käydä koko julkinen sektori läpi ja poistaa kaikki sellaiset toimet, jotka eivät ole kokonaistaloudellisesti kannattavia (täällä aiempaa ajatteluani aiheesta). Ja irtisanoa niitä hoitavat henkilöt. Aloittaa voisi vaikka erilaisista valtiollisista edunvalvontatoimistoista, joiden esimiehet usein ovat nimikkeeltään jonkinlaisia valtuutettuja (esimerkki).
Toinen suuri kokonaisuus on erilaiset kansalaisiin kohdistuvat tuet. Niille kaikille on hyvä tarkoitus, mutta tulevaisuuden pelastamiseksi myös niihin olisi pystyttävä tarttumaan. Nyt suunta on pikemminkin päinvastainen, kuten olemme jälleen joutuneet huomaamaan.
Jään siis odottamaan milloin Soini tai joku muu puoluejohtaja lähtee purkamaan tätä viidakkkoa. Tehtävä se on kuitenkin ennemmin tai myöhemmin - ja mitä myöhemmin, sitä rankempana.
Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Luonnonvaraministeriön esteenä on vihreiden pikkupolitikointi
800 euron jokavuotinen tulonsiirto lapsiperheiltä kehitysapu-apparaatille tyydyttää suomalaisia
Mitä pitäisi ymmärtää kurjistuvasta taloudesta?
Tekstit
-
Poliitikolle on todella vaikeaa lähteä purkamaan Suomen ehkä suurinta rasitetta, liiallista virkamieskuntaa. Jos tekee sen mikä tarvittaisiin, eli potkisi pois sen tarpeettoman 4/5 virkamiehistä, saa hyvin suuren kansanosan (erityisesti myös hyväveli-kerhon) vihat niskaansa. Kun virkamieskunta on jo paisunut näin suureksi, tämä tarkoittaa poliittista itsemurhaa.
VastaaPoistaJos näin radikaali toimenpide olisi edes mahdollinen kenenkään suorittaa; nykyisessä tilanteessa suurin puolue Kokoomus estää kaikki tällaiset suunnitelmat, onhan merkittävän suuri osa sen äänestäjistä hyvätuloisia virkamiehiä.
Ei neljää viidestä pidä potkia pois. Vain kokonaistaloudellisesti turhat tehtävät. Yksi kerrallaan.
PoistaPelkästään oikeudenmukaisuuden nimissä pitäisi monia julkisen sektorin ei-ydintehtäviä lakkauttaa. Esimerkiksi taiteen tukeminen. Ei voi olla oikein ottaa valtion väkivaltakoneiston voimalla ihmiseltä rahaa toisen taideharrastukseen.
VastaaPoistaLisäksi pitäisi myös miettiä sellaisia säädöksiä, jotka aiheuttavat kustannuksia yhteiskunnalle, mutta jotka eivät näy valtion kukkarossa mitenkään. Kulut tulevat suoraan ihmisille ja yksityiselle sektorille. Esimerkiksi se kuuluisa paskalaki. Tällaisten vahingollisten tai kustannustehottomien toimien kulut ovat pois tuottavasta toiminnasta, joka saisi yhteiskunnan rattaat pyörimään ja jota toki myös verotetaan.
Paskalain lisäksi tällaisia on paljon.
- Autojen katsastusvälejä voitaisiin löysentää (autojen kunto ei taida nykyään näkyä onnettomuustilastoissa mitenkään)
- Rakennusmääräyksiä voitaisiin löysätä. Esimerkiksi esteettömyysvaatimukset jokaisen asunnon kohdalla.
- Kaavoituksen vaatimukset, jotka perustuvat täysin subjektiivisiin kauneuskäsityksiin
- Pyöräilykypäräpakko. Kypärästä ihmisille tulevan kustannuksen lisäksi yhteiskunnalle tulee kustannuksia, koska pyöräilyonnettomuudet painottuvat ikäihmisiin
Taiteen tukemisen taso pitäisi pohtia sen tuomien hyötyjen ja kustannusten vertailulla.
PoistaMyös kaikenlaisen sääntelyn edut ja haitat pitäisi punnita ja poistaa aina kun haitat ovat suuremmat kuin hyödyt. Epäselvissä tapauksissa jätettäköön sääntelytoimet tekemättä, elleivät kyseessä ole erityisen suuret riskit.
Minun mielestäni virkamieskunnan leikkaaminen pitää aloittaa latvasta, siellä on eniten tarpeettomia tyhjäntoimittajia. Kaksi alinta byrokratian kerrosta riittää, matalan tason johtajat (heistä ne, jotka tekevät asioita eivätkä vain istu palavereissa) ja suorittavasta tasosta suuri osa. Muut saavat mennä. Heitä ei tähän päivään saakka ole tarvittu, ei siis tulevaisuudessakaan.
VastaaPoistaByrokratian byrokratia lienee tosiaan kasvanut liian suureksi. Mutta se ei koske pelkästään henkilöitä, vaan myös tehtäviä. Eli johtajia ei voi poistaa, ellei myös heille vuosi vuodelta kerrytettyjä, usein turhia, tehtäviä poisteta lisäksi.
Poista