Kielet alkoivat kadota tuhansia vuosia sitten, mutta katoaako myös suomi?

Maailman kielidiversiteetti on vähenemässä, sillä nykyisin katoaa yli neljä kieltä vuosittain. Tästä asiasta on saatu uutta tietoa amerikkalais-saksalaisesta tutkimuksesta.

Siinä oli selvitetty millä tavoin kielellinen monimuotoisuus on muuttunut holoseenin aikana eli viimeisen jääkauden jälkeen. Tutkimuksen mukaan ennen kasvien ja eläinten kesyttämistä kielten määrä oli nykyistä noin 7 500 kieltä pienempi eli vain 4 500–6 000 kieltä. 

Maailmanlaajuisen väestönkasvu johti kuitenkin kielellisen monimuotoisuuden lisääntymiseen, joka huipentui noin 3 000–1 000 vuotta sitten. Silloin maailmassa oli kymmeniä tuhansia kieliä. 

Sen jälkeen kielellisen monimuotoisuus alkoi vähentyä jo ennen eurooppalaisten siirtomaavaltojen laajentumista. Tämä johtui monikansallisten imperiumeiden kuten esimerkiksi Kiinan, Persian, Rooman, Arabien ja Mongolien valtakunnan leviämisestä ympäristöönsä. 

Samalla levisivät niiden kielet, taudinaiheuttajat ja kulttuurit tuhoten pienten ihmisryhmien itsenäisen elämänmenon. Tutkijoiden mukaan sukupuuttojen merkitys kielellisen ja kulttuurisen monimuotoisuuden muovaajana onkin todennäköisesti ollut huomattavasti suurempi kuin aiemmin on ajateltu.

* * *

Tätä tutkimusta lukiessani en voinut olla pohtimatta suomen kielen tulevaisuutta tulevaisuudessa. Vaikka äidinkieltämme pidetään elinvoimaisena, näen sille kaksi riskiä, joista ensimmäinen on ylikansallinen englanninkielinen viihde ja kulttuuri. Se asettuu suomalaiseen yhteiskuntaan vuosi vuodelta yhä vahvemmin samalla kun myös maamme väestö on nopeasti muuttumassa monietniseksi ja maassamme asuvien etnisesti ja äidinkieleltään suomalaisten osuus vähenee. 

Toinen riski äidinkielellemme on kansainvälisen talouselämän englanninkielistyminen. Johtaako ihmisten tottuminen työasioissa englantiin siihen, että ajan myötä suomi muuttuu ensin kyökkikieleksi ja vähitellen historialliseksi anekdootiksi? 

* * *

Ainakaan meitä suomalaisia ei voi syyttää oman kielemme puolustamisesta. Kuten me kaikki tiedämme, viljelee nuorisomme yhä enemmän ulkomaalaisia sanoja puheessaan, eivätkä he myöskään hyödynnä kuin osaa poikkeuksellisen rikkaan kielioppimme vivahteista: huomiota on herättänyt esimerkiksi possessiivisuffeksin katoaminen nuorisokielestä. 

Eivätkä aikuiset ole pekkaa pahempia, vaan suostuvat mukisematta hoitamaan vaikkapa ravintoloissa asiansa englanniksi. Näin siinäkin tapauksessa, että ravintola sijaitsee Suomessa.

Nähtäväksi siis jää, katoaako suomi aikanaan puhuttujen ja kirjoitettujen kielten kartalta. Lohdullista kuitenkin on, että vaikka se tekisikin niin, se ei tapahdu ennen kuin viimeinenkin nykyään elävä ihminen on kuollut – eikä sittenkään kuin vasta pitkän ajan kuluttua.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Harri Englund muistutti suomalaista yhteiskuntaa rapauttavasta ongelmasta
Virheellistä kieltä
Suomenkielisen väestön suhteellinen osuus on romahtamassa

Antin enkelit ja vihreät vesiliskot Saharassa

Viikonlopun aikana uutisotsikoissa näkyivät SDP:n ja Vihreiden puoluekokoukset. Niissä ei sinänsä kuultu mitään poliittisesti merkittävää: sekä Antti Lindtman (sd) että Sofia Virta (vihr) pitivät puolueidensa sisäiset oppositiot kurissa ja kertasivat puolueidensa sanomaa, mutta tekivät myös tulevaan hallitukseen pääsemiseen vaadittavia linjauksia etenkin maan taloustilanteen suhteen. Sekä tietenkin kosiskelivat potentiaalisia kannattajiaan esittelemällä omia suosikkiteemojaan.

Yhden mielenkiintoisen asian panin kuitenkin merkille: SDP:n puoluejohto Antti Lindtmanin takana koostuu nyt tehtyjen valintojen jälkeen pelkistä naisista. Toisin sanoen puolue on kuin takavuosien menestyssarja Charlien enkelit, jossa käytännön hommissa on kolme naista, mutta porukan johdossa häärii mies. 

* * *

Tilanne on SDP:lle sikäli kimurantti, että sen kannattajissa on edelleen paljon miehiä, joiden kannatuksella on iso merkitys kilpailussa maan suorituimman puolueen asemasta – eli seuraavan pääministerin salkusta. Toki Antti Lindtman on varapuheenjohtajia näkyvämmässä roolissa, mutta siitä huolimatta lienee todennäköistä, että osa puolueen mieskannattajista on kohottanut tai jopa kurtistanut kulmakarvojaan "Antin enkeleiden" tultua valituksi. 

Näin erityisesti siksi, että myös eduskuntaryhmän puheenjohtaja edustaa kauniimpaa sukupuolta. Eikä siinä kaikki, sillä myös puoluevaltuuston johtoon valittiin nainen, Emilia Kangaskolkka.

Nähtäväksi siis jää, onko demareiden johdon naisistumisella merkitystä puolueen kannatukseen ja/tai sen harjoittamaan politiikkaan. Toki tilannetta tasoittaa se, että puolueen varsinaisen puheenjohtajan eli Lindtmanin näkyvyys julkisuudessa on aivan toista luokkaa kuin puoluejohdon naisenemmistöllä. Ja siksi demarijohdon feminisöityminen saattaa hyvinkin jäädä huomaamatta monelta puolueen kannattajalta. 

* * *

Myös Vihreiden puoluejohto koostuu kolmesta naisesta ja yhdestä miehestä, joista viimeksi mainittu on maahanmuuttajataustainen varapuheenjohtaja.

Tämä epäsuhta heijastelee sukupuolten poliittisten näkemysten muutosta, jonka seurauksena naisten arvot ovat vasemmistolaistuneet samaan aikaan kun yhä useammat miehet ajattelevan politiikasta konservatiivisesti. Sen seurauksena Vihreiden – ja myös Vasemmistoliiton – mieskannattajat alkavat olla suurempi harvinaisuus kuin vesiliskot Saharassa.

Siten Vihreiden osalta puoluejohdon koostumus on nähtävä ikään kuin tosiasioiden tunnustamisena, eli naisten ja maahanmuuttajien puolueella on näköisensä johto. Ja siten myös sen asema marginaalipuolueena on taattu myös tulevaisuudessa. 

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Demareiden ja kepulaisten vaihtoehdot
Tytti Tuppurainen teki älyllisen epärehellisyyden Suomen ennätyksen
Naisen logiikka, Putin ja hollantilainen maahanmuuttopolitiikka

Onko homoseksuaalisuus luonnollinen ja terve seksuaalisuuden variaatio?

Kolme korkeimman oikeuden tuomaria päätti, että Päivi Räsänen on syyllistynyt rikokseen internetissä julkaisulla kirjoituksellaan, jossa hän oli todennut, että seksuaalisesti poikkeavan tunne-elämän taustalla on psykoseksuaaliseen kehitykseen liittyviä häiriöitä ja että tieteellinen todistusaineisto osoittaa vastaansanomattomasti homoseksuaalisuuden olevan psykoseksuaalisen kehityksen häiriö sekä kiistänyt, että homous olisi luonnollinen ja terve seksuaalisuuden variaatio. Kaksi korkeimman oikeuden tuomaria ei katsonut rikosta tapahtuneen.

Oikeuden päätöksen vakavin seuraus on se, että "voittanut" tuomarikolmikko tuli rajoittaneeksi suomalaisten sananvapautta huomaamatta, että niin kauan kuin yhteiskunnassa on todellinen sananvapaus, se ei voi olla läpeensä mätä. Sen sijaan jokaisesta läpeensä mädästä yhteiskunnasta puuttuu todellinen sananvapaus.

* * *

Räsäsen tuomiosta kuultuani jäin pohtimaan, että mahtoikohan korkeimman oikeuden tuomareilla käydä mielessään seksuaalisuuden evolutiivinen tarkoitus. Siis se, että kyse on ihmisten – ja muiden seksuaalisesti lisääntyvien eliöiden – keinosta saada jälkeläisiä, joissa yhdistyvät ja rekombinoituvat vanhempien geenit. 

Tai olivatko he suuressa viisaudessaan unohtaneet, ettei ihminen ole partenogeneettinen laji, vaan heteroseksuaalisuus on ainut ja ehdottoman välttämätön edellytys ihmiskunnan uusiutumiselle. Ja rekombinaation takia myös sen evoluutiolle. 

Puhumattakaan siitä, että ihmiskunnan olemassaolo päättyisi nyt elävään nuorimpaan sukupolveen, mikäli kaikkien ihmisten seksuaalisuus kohdistuisi pelkästään omaan sukupuoleen.  

* * *

Siksi on kysyttävä, että mitä sitten on samaan sukupuoleen kohdistuva seksuaalinen kiinnostus? Sehän ei tunnetusti johda lisääntymiseen, vaan ihmisen seksuaalisuuden normaali kohde on vastakkainen sukupuoli ja heteroseksuaalisuus sen luonnollinen ilmenemismuoto.

Vastausta voi hakea siitä, että seksi tuottaa ihmisille tyydytystä ja nautintoa, jonka evolutiivinen tarkoitus on saada vastakkaiset sukupuolet hakeutumaan yhdyntään naisen munasolun hedelmöittämiseksi. Tämä tavoite ei toteudu homoseksuaalisuudessa, mutta – kuten edellä totesin – se kuitenkin tuottanee sitä harjoittaville ihmisille samankaltaista nautintoa kuin heteroseksi.

Näin ollen homoseksuaalisuuden voisi ajatella olevan puhtaasti nautinnollista toimintaa. Ja sellaisena verrattavissa lähinnä viihteeseen. 

* * *

Biseksuaalin samaan sukupuoleen kohdistuvaa seksiä voi siten pitää harmittomana viihteenä, koska he harjoittavat myös heteroseksiä. Sen sijaan puhtaasti homoseksuaalien ihmisten kohdalla kyse on evolutiivisesta umpikujasta.

Näistä syistä on myös selvää, että samaan sukupuoleen kohdistuva seksi on geneettisesti ja evolutiivisesti fataalia – ja jos halutaan niin ilmaista; "sukupuolikäyttäytymisen häiriö" – vain silloin, kun se on ihmisen seksuaalisuuden ainoa ilmenemismuoto. Eli epänormaalia on pikemminkin kiinnostuksen puute vastakkaiseen sukupuoleen kuin samaan sukupuoleen kuuluvan ihmisen kanssa harjoitettu seksi. 

* * *

Lopuksi palaan vielä Räsäsen tuomion perusteeseen, jonka mukaan tämä oli väittänyt homoseksuaalisuuden olevan psykoseksuaaliseen kehitykseen liittyvä häiriö sekä kiistänyt, että homous olisi luonnollinen ja terve seksuaalisuuden variaatio. 

Kuten edellä totesin, seksuaalisen kiinnostuksen puute on geneettisesti ja evolutiivisesti fataalia. Lisäksi tiedetään, ettei homoseksuaalisuus periydy vanhemmilta lapsille, vaan se on seurausta yksilönkehityksen tapahtumista. Ja kuten edellä totesin, sen seuraukset ovat geneettisessä ja evolutiivisessa mielessä haitallisia. 

Tämä kaikki ei tarkoita, että homoseksuaalit olisivat – jollain muulla tavalla kuin evolutiivisessa mielessä – huonompia ihmisiä kuin hetero- tai biseksuaalit. Mutta on kuitenkin älyllisesti epärehellistä, että korkein oikeus antoi päätöksessään ymmärtää heidän seksuaalikäyttätymisensä olevan vain luonnollinen ja terve seksuaalinen variaatio.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Onko Päivi Räsänen Suomen maineen likaaja?
Sukupuoli-identiteetti on tunneasia, joka vaikuttaa tulevaisuuden suomalaisuuteen
Oikeuttaako Päivi Räsäsen tapaus vääräuskoisten veren vuodattamisen?

Ano Turtiainen asetti kielensä syvälle Putinin peräsuoleen

Venäjälle vapaata demokratiaa paennut entinen kansanedustaja Ano Turtiainen on kertonut, että "jos olisin nuorempi niin jopa lähtisin taistelemaan. Ja jopa rintamalle jos tarvii suomalaisia vastaan lähteä, niin lähden. Se on ihan varma juttu, että natseja vastaan niin lähden."

Lisäksi hän on väittänyt, että Suomi rakensi raja-aidan itärajalle, jotta suomalaiset eivät lähtisi Venäjälle hyvinvoinnin perässä. Tästä päätellen Turtiainen elää vielä vuoden 1918 jälkeisiä tapahtumia, jolloin tosiaan suomalaisia kommunisteja lähti joukolla Venäjälle uskottuaan leninistien propagandaa. Tällä oli hyvin tunnetut seuraukset, jotka lienevät tutuimpia suomalaisille elokuvan "Ikitie" ansiosta.

Turtiaiselle toki suotakoon sanan-, vai pitäisikö sanoa valehtelunvapaus – vaikka on häntä jo maanpetoksestakin syytetty. Siitä huolimatta täytyy todeta, että aika syvälle Putinin peräsuoleen hän on kielensä työntänyt. 

Miehen kielenkäytön motiiveja voimme toki vain arvailla, sillä syynä saattaa olla yhtä hyvin hänen järkensä lopullinen sekoaminen, pelko siitä, että Putin aikoisi lähettää hänet Ukrainaan tai yksinkertaisesti vain pyrkimys saavuttaa suosiota putinistisen hallintokoneiston silmissä. Mene ja tiedä.

Täällä Suomessa Turtiaisen vaikutusvalta lienee kutakuinkin nollassa, joten voimme suhtautua hänen höpötyksiinsä kaikessa rauhassa. Siitä huolimatta on tunnustettava, että niillä on oma absurdi viihdearvonsa, joka sijaitsee jossain Pentuliven ja Euroviisujen välimaastossa. 

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Halusiko Ano Turtiainen juhlistaa Venäjän alennustilaa?
Perinteinen vasemmisto on edelleen rähmällään itään - mutta Vihreät ei
Koronahörhöille on tulossa oma puolue - mutta mitä muuta Valta kuuluu kansalle-puolue haluaa

Uskottavantuntuista propagandaa

Britanniassa toimiva kaupallinen tv-kanava Channel 4 otti käyttöön tekoälyllä luodun juontajan. Sen tarkoituksena oli osoittaa, kuinka uskottavaa jälkeä tekoälyllä voi nykyisin jo luoda.

The Guardian puolestaan kertoi kansainvälisesti tunnettujen kehitysapu- ja hyväntekeväisyysjärjestöjen alkaneen käyttää kampanjoissaan yhä enemmän tekoälyllä luotuja kuvia kurjuudesta saadakseen taloudellista tukea toiminnalleen. Näin on maailman ihmisiä järkytetty muun muassa nälkää näkevillä ja likaisessa vedessä vieri vieressä lilluvilla lapsilla, kyynelehtivällä afrikkalaisella tytöllä hääpuvussa sekä kuivuudesta halkeilevalla maaperällä. 

* * *

Nämä tapaukset panevat tällaisen tavallisen professorin miettimään, että mihin me olemme ihmiskuntana menossa. Onhan tiedossa, että etenkään sosiaalisessa mediassa ei juurikaan ole rajoituksia uskottavantuntuisten tekoälyllä tehtyjen propagandavideoiden levittämiselle. Eikä siten myöskään ihmisten harhaanjohtamiselle esittämällä tosiasioina tapahtumia, joita ei ole koskaan tapahtunut.

Tämän seurauksena videoiden ja kuvien todistusvoima on – ainakin omissa silmissäni – pudonnut lähelle nollaa. Ja samalla maailman todellisten tapahtumien hahmottaminen on käynyt entistä vaikeammaksi. 

* * *

Asiasta valittaminen on kuitenkin nähdäkseni aivan turhaa, sillä karavaani etenee ja koirat haukkuvat – tahdoimme me sitä tai emme - ja tulevaisuudessa jokainen voi löytää sosiaalisesta mediasta juuri omia mielipiteitään tukevia videoita ja kuvia. Oli kyse sitten sodista, yhteiskunnallisista tapahtumista tai vaikkapa seikkailuviihteestä.

Tämä on jokaisen meistä hyvä tiedostaa. Ja lisäksi ymmärtää, ettei karavaani peräänny sieltä, minne se on jo ehtinyt. Eivätkä koirat lakkaa haukkumasta, vaikka niitä kieltäisi. 

Siksi tekoälyllä luodun harhautuksen mahdollisuus on hyvä ottaa huomioon aina, kun seuraa sosiaalisessa – tai missä tahansa muussa – mediassa kulkevaa uutisvirtaa. Ja kenties harmitella sitä, että uskottavantuntuisen disinformaation vaara ei pesi pelkästään puheissa vaan myös jokaisessa todelta näyttävässä videossa, joka menee syvälle tunteisiin. 

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Kotoutumistukea maahanmuuttajille
Kyselytutkimukset johtavat helposti metsään
Luokalle jättäminen lisää motivaatiota, mutta ylikulutuspäivä johtaa harhaan

Poliittista viihdettä - mutta mielenkiintoista sellaista

MTV3 julkaisi eilen kyselyn, jossa oli tiedusteltu SDP:n piiripäättäjiltä mieluisinta hallituskumppania. Vastauksissa ylivoimaiseksi ykköseksi nousi suomalainen laitavasemmisto eli Minja Koskelan Vasemmistoliitto. Seuraavaksi sijoittui Sanna Marinin (sd) vasemmistohallituksen aisankannattajapuolue eli Keskusta. 

Näin ollen demareiden johtoporrasta kiinnostaisi juuri nyt punamultahallitus, jossa määräysvalta olisi sosialistista talouspolitiikkaa ja arvoliberaalia sosiaalipolitiikkaa tavoittelevilla puolueilla. Lisäksi siinä olisi mausteena aluepoliittisia painotuksia, etenkin jos RKP tulisi - kuten on syytä uskoa - mukaan vartioimaan suomenruotsalaisten etuja. 

Jokainen voi tietenkin pohtia mielessään minkälaista tulevaisuutta tällainen hallitus rakentaisi 2020-luvun lopulle ja 2030-luvun alulle. Ei ainakaan samanlaista kuin valtion menoja sen tulojen mahdollistamiin rajoihin ajava ja katastrofaalisia maahanmuuton lajeja suitsimaan pyrkivä Petteri Orpon (kok) kabinetti. 

* * *

MTV3:n kyselyn toinen yllätys oli se, ettei demareiden piiripäälliköistä juuri kukaan katsonut Vihreitä hallituskumppanuuteen sopivaksi puolueeksi. Se oli nimittäin demaripäälliköille jopa Kokoomusta vastenmielisempi hallituskandidaatti. 

Syitä tähän voi tietenkin vain arvailla, mutta tämä tulos toi kuitenkin mieleeni Timo Soinin taannoiset sanat: "nyt tuli iso jytky" - tosin Vihreiden kannalta käänteinen sellainen. Eikä se lupaa hyvää etenkään kannatuksensa jo muutenkin suurelta osin menettäneelle ja yhä feminiinisemmäksi muuttuvalle poliittiselle vihreistölle, joka näyttäisi näin ajautuvan yhä kauemmaksi poliittisista vallan kammareista. 

Tosiasia kuitenkin on, että tulevan hallituspohjan ratkaisee vain kaksi asiaa. Niistä ensimmäinen on vuoden 2027 eduskuntavaalien tulos ja toinen puolueiden puheenjohtajien kyky sopia yhteisestä hallitusohjelmasta. 

Siinä mielessä nyt nähty mielipidekysely on sittenkin vain mukavaa poliittista viihdettä. Vaikka tällä kertaa onkin myönnettävä, että harvinaisen mielenkiintoista sellaista.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Suomalaisten suosikki esitti pakolaiskiintiön ja vastaanottotukien korottamista

Viime päivien järkevin kommentti, Petteri Orpo ja Paavo Arhinmäki
Sosialisteja - onko niitä?

Elokuvasäätiön rahoitus kannattaisi puolittaa

Katja Gauriloffin ja Hannaleena Haurun Parvet-niminen elokuva sai veronmaksajien tukea puoli miljoonaa euroa. Ensi-iltaviikonloppuna sitä kävi katsomassa vain 88 katsojaa. En kuitenkaan kirjoita nyt siksi, että h on aakkosten kahdeksas kirjain, joten 88 saattaa elokuvan tekijöiden mielestä hyvinkin tarkoittaa jonkinlaista natsien salaliittoa.

Sen sijaan ihmettelen Suomen elokuvasäätiön päätöstä elokuvan tukemisesta. Näin siksi, että Finnkinon nettisivu kertoo siitä seuraavia asioita, joiden on ainakin pääpiirteissään pitänyt olla säätiön päätöksentekijöiden tiedossa ennen rahan jakamista.

"Menestyvä afrosuomalainen jalkapalloilija Valeria valitaan joukkueen uudeksi kapteeniksi. Uusi asema luo paineita ja epämukavia tunteita, kun hän etsii omaa totuuttaan muiden odotusten ristipaineessa. Ei-binääri duunari Aurora haluaisi löytää oman paikkansa ja tulla kohdatuksi, mutta kokee itsensä näkymättömäksi.

Rakkautta etsivä Nora kokee, että hänet nähdään vain hänen tumman ihonsa ja kiharan tukkansa kautta. Rasistiset kommentit kaikuvat läheisiin ihmissuhteisiin ja saavat Noran epäilemään uuden ihastuksensa tarkoitusperiä. Valkoisissa tiloissa kasvanut Selma jää harjoituksissa kuoronsa kanssa lukkojen taakse maanalaisiin tunneleihin. Selma joutuu etsimään omaa tietään ulos ja kohtaa pimeydessä oman painajaisensa suomalaisuuden muotista.

Nuori aktivisti Piera Niillas haaveilee sorrosta vapaasta yhteiskunnasta. Yhdessä oman saamelaisyhteisönsä kanssa hän osallistuu omia oikeuksiaan koskettavaan poliittiseen keskusteluun. Hiljainen mies on mietteliäs kulkiessaan kaupungin kaduilla. Hän näkee viitteitä monien muiden kokemuksista."

Tekstin luettuani sanoisin, että elokuvasäätiössä olisi pitänyt ymmärtää jo etukäteen, ettei tällaista umpiwokeltavaa elokuvaa lähde katsomaan juuri kukaan. Ei ainakaan elokuvan rahoittajista eli suomalaisista nettoveronmaksajista. 

Omalta osaltani totean, että elokuvasäätiö näyttäisi päätöksensä valossa olevan oiva kohde budjettisäästöjen tekemiselle. Ja siksi ehdotan, että elokuvasäätiön tukea supistetaan kuluvasta vuodesta 50 prosentilla eli 12 880 500 eurolla.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Wokeltava Petra Laiti ja maalaava Playboy-malli tukkanuottasilla
Etu-Töölön lukion rehtori Joanna Ovaskan vierasvalinnat ovat tunkkainen tuulahdus suomettumisen ajalta
Ville Virtanen - vähän yksinkertainen sananvapauden vihollinen

Dinosaurusten hampaat piiloon

Dinosaurukset ovat kiehtoneet meitä ihmisiä siitä alkaen kun niiden fossiilisia jäännöksiä on löydetty. Erityisen kiinnostaviksi on koettu teropodeihin kuuluvat suuret lihansyöjädinot, joilla on vähäiset etutassut ja valtava pää täynnä esillä olevia hampaita. Siis sellaiset kuin Tyrannosaurus rex. 

Itse asiassa lihansyöjähirmuliskojen ulkonäköä ei ole tunnettu varmasti, koska niistä jäljelle jääneet fossiilit ovat lähinnä luurankoja. Siten myös niiden hampaat on kuvattu näkyviksi vain siksi, että ne ovat valtavan kokoisia ja koska dinosaurukset olivat kaukaista sukua krokotiileille, joilla on niin ikään näkyvät hampaat.

Nyt on kuitenkin julkaistu uusi tutkimus, jossa petodinosaurusten hampaiden näkyvyyttä on tutkittu monipuolisesti erilaisilla tavoilla. Ja siinä havaittiin, että muinaisten hirmuliskojen hampaat olivat erittäin todennäköisesti kudosten peitossa silloin, kun suu oli suljettuna. 

Siten petodinosaurusten pää muistutti pikemminkin varaanin kuin krokotiilin päätä. Eikä niiden ulkonäkö siten ollut lainkaan niin hurja kuin olemme tähän asti kuvitelleet. 

Nähtäväksi kuitenkin jää, siirtyykö nyt tehty uusi havainto dinosauruksiin liittyvän viihdeteollisuuden todellisuuteen, vai esiintyvätkö sen kuvaamat tyranniliskot, allosaurukset ja velociraptorit myös tulevaisuudessa paljashampaisina. Ja johtaako viihde siten myös jälkipolvet harhaan näiden muinaisten eläinten ulkonäöstä.

Aiempia ajatuksia aiemmista ajatuksista:
Kun mulkku pistää
Mammutin elämä
Kohti tylsempää maailmankuvaa

Kansalta vahva tuki nykypolitiikan jatkamiselle myös vaalien jälkeen

Vaalien lähestyessä on politiikan seuraaminen muuttumassa yhä mielenkiintoisemmaksi. Ja sen myötä myös puolueiden väliset erot korostuvat äänestäjien havaintomaailmassa monin eri tavoin. 

Myös poliitikot profiloituvat parhaansa mukaan, kuten esimerkiksi SDP:n puheenjohtaja Sanna Marinin (sd) jälkiviisastelu vuoden 2014 tapahtumista osoittaa. 

Niinpä myös puolueiden kannatusluvut vaihtelevat. Ja niitä mittaavat gallupit muuttuvat kerta kerralta jännittävämmäksi asiaviihteeksi. Niin myös tänään julkaistun Ylen kannatusmittauksen osalta.

Kun sen tuloksia tarkastellaan, voidaan havaita, että Marinin hallituksella on edelleen kansan enemmistön kannatus. Näin ollen ei ole esteitä sille, että Suomen nykyinen politiikka jatkuisi vaalien jälkeen, vaikka toki kabinettipuolueiden kannatus on pudonnut viime vaaleista yhteensä neljä prosenttiyksikköä. 

Toisin sanoen Ylen kannatuskyselystä voidaan nähdä, että suomalaiset ovat tyytyväisiä maan talouden alasajoon ja velkaantumiseen. Ja siten samalle menolle näyttäisi juuri nyt olevan kansan tuki myös seuraavalle hallituskaudelle. 

Toinen oleellinen asia on kannatuksen muutos vihervasemmiston ja muiden puolueiden välillä. Myöskään siinä ei ole tapahtunut käytännössä minkäänlaista muutosta - vihervasemmistopuolueiden kannatus on (ryhmä "muut" pois lukien) kummassakin tapauksessa sama 42,2 prosenttia. Siten Suomen nykyinen poliittinen linja näyttäisi nauttivan muuttumatonta kansan tukea myös tässä mielessä.  

Kun sitten tarkastellaan yksittäisten poliittisten puolueiden kannatusmuutoksia nähdään, että suosiotaan ovat nostaneet Kokoomus, SDP, Perussuomalaiset ja Vasemmistoliitto, kun taas Keskusta on ollut ylivoimaisesti suurin häviäjä. Siten on ilmeistä, ettei Keskustan osallistuminen nykyiseen feministihallitukseen ole ollut heidän äänestäjiensä mieleen, vaan nämä ovat siirtämässä tukeaan Kokoomukselle ja Perussuomalaisille. 

Vihervasemmiston piirissä kannatustaan on menettänyt puolestaan Maria Ohisalon Vihreät. Selityksenä tälle lienee puheenjohtajan kiilusilmäinen ympäristö- ja tasa-arvopolitiikka, jonka seurauksena puolueen kannattajia on siirtynyt vasemmalta laidalta Li Anderssonin (vas) ja toiselta reunalta Sanna Marinin (sd) politiikan kannattajiksi - toki jälkimmäiseen on saattanut vaikuttaa myös perussuomalaisten kannatuksen nousu eli pelko poliittisen vasemmiston jäämisestä seuraavan hallituksen ulkopuolelle, minkä torppaaminen onnistuisi parhaiten sillä, että SDP nousisi vaaleissa maan suurimmaksi puolueeksi.

Nähtäväksi jää, kuinka poliittinen kehitys kehittyy jatkossa. Suomalaisen politiikan oleellisimpia kysymyksiä seurattavaksi ovat kuitenkin myös jatkossa se, että onnistuuko Marin kaappaamaan muiden vihervasemmistopuolueiden äänet SDP:lle sekä säilyykö nykyisten hallituspuolueiden kannatus niin korkeana, että se johtaa lopulta nykyisen kaltaiseen hallitusohjelmaan ja sen seurauksena maan ajautumiseen ylivelkaantuneen Kreikan tielle.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Sanna Marinin epädemokraattiset haaveet
Pilkahdus vihreän Helsingin todellisuudesta
Petteri Orpon naisvalinta

Sanna Marinin valinta vahvisti äärivasemmistolaisen maailmankuvan

Ilta-Sanomien mukaan Pääministeri Sanna Marin (sd) esiintyi viihdeohjelmassa, jossa hänelle esitettiin kysymys "kumpi on kovempi: Arska vai Mannerheim?" Ja samalla näytettiin kuvaa, jossa olivat vierekkäin itävaltalaissyntyinen kehonrakentaja, toimintaelokuvatähti ja Kalifornian entinen kuvernööri Arnold Schwarzenegger sekä Suomen marsalkka, sotien aikainen puolustusvoimien ylipäällikkö, itsenäisen Suomen toinen valtionhoitaja ja Suomen tasavallan kuudes presidentti Carl Gustaf Mannerheim.

Marin valitsi Schwarzeneggerin - omien sanojensa mukaa - intuitiolla. Tosin hän tuli jo siinä vaiheessa epäilleeksi, että "voin saada tästä niinkun poliittisesti turpaani". 

Marinilla on toki oikeus mielipiteisiinsä ja lupa sanoa viihdeohjelmassa mitä tahtoo. Marinin valinta on kuitenkin sikäli mielenkiintoinen, että Mannerheim on sentään suomalainen sankari, joka johti maamme ainoaksi toiseen maailmansotaan osallistuneeksi manner-Euroopan valtioksi, jota kukaan ei miehittänyt ja jota edes Neuvostoliitto ei uskaltanut sodan jälkeen järjestää presidentti Risto Rytin tavoin tuomituksi "sotarikoksista" näytösoikeudenkäynnissä.

Lisäksi hän oli yksi ainoista Venäjän kenraaleista, joka pystyi ensimmäisen maailmansodan aikana johtamaan joukkojansa voitokkaasti saksalaisia vastaan. Ja johti valkoisen Suomen voittoon vallankumousta yrittäneistä kommunisteista. 

Schwarzenegger puolestaan tuli tunnetuksi kovana lihasten kasvattajana ja pullistelijana sekä näyttelijänä. Sekä Kalifornian kuvernöörinä ja taustaltaan kelpaamattomana USA:n presidenttiyden tavoittelijana. Toisin sanoen näytöt miehen "kovuudesta" ovat kovin heppoisia verrattuna maamme kansallissankariin.

Siksi onkin kysyttävä, miksi pääministerimme valitsi kuten valitsi. Syynä tuskin oli täydellinen tietämättömyys kysymyksessä mainittujen henkilöiden todellisista ansioista, vaikka Marin onkin vasemmistolainen varhaiskeski-ikäinen nainen. 

Sen sijaan epäilen syyksi maamme äärivasemmistolaisten ihmisten sadan vuoden takaa periytyvää vastenmielisyyttä punaiset kukistanutta "valkoista kenraalia" kohtaan. Tämä koskee nimenomaisesti vain vasemmiston aivan äärimmäistä laitaa, koska suurin osa poliittisesta vasemmistostakin unohti kaunansa marsalkkaa kohtaan viimeistään talvisodan ihmeen aikana. 

Ja siksi voimme melkoisella varmuudella päätellä vain yhden viihdeohjelman perusteella, että poliittisesti varsin oikeistolaista maatamme johtaa maailmankatsomukseltaan ja arvoiltaan äärivasemmistolainen pääministeri. Toki tälle näkemykselle on löydettävissä muitakin todisteita - niistä lisää esimerkiksi tässä, tässä, tässä ja tässä. 

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Sanna Marinin aatteellinen kuva
Anarkismilla on kannatusta eduskunnassa
Tietämätön populistinen sosialisti

Venäjän hybridisota alkoi - mutta se ei alkanut kuin Strömsössä

Suuren ja mahtavan Neuvos... Venäjän suurlähetystö on aloittanut hybridisodan Suomea vastaan. Näin siitä päätellen, että maan suurlähetystön Twitter-tilille on ilmestynyt teksti, joka Google-kääntäjän mukaa sisältää seuraavan tekstin.

"Rakkaat maanmiehet! Ilmoita Venäjän federaation kansalaisiin ja venäjää äidinkielenään puhuviin kohdistuvista oikeusrikkomuksista, syrjinnästä ja vihan yllyttämisestä suurlähetystön konsuliosastolle sähköpostitse". 

Kuten jo olemme venäläisten pyrinnöistä tottuneet huomaamaan, ei tämäkään viesti onnistunut kuin Strömsössä. Siihen nimittäin vastattiin välittömästi venäjänkielisellä viestillä, jonka sisältö on kääntäjän mukaan seuraava.

"Tässä on video kuinka natsit hakkasivat viattomia venäläisiä". Viestiin sisältyi lainattu twitter-viesti, joka esitti videoklipistä seuraavan selityksen: "Yksi tämän päivän vaikeimmista. Moskova." Toisin sanoen jokainen lukija ymmärsi videolla esiintyvän moskovalaisia poliiseja pahoinpitelemässä tavallisia venäläisiä ihmisiä. 

Myöhemmin samassa viestiketjusta löytyi myös venäjänkielinen kommentti, jossa kerrottiin - edelleen kääntäjän mukaan - seuraavaa. "Terveiset Suomesta. Meillä ei ole mitään venäläisiä vastaan. Päinvastoin, haluaisimme elää rauhassa ystävinä. Kremlin hallitsijat eivät näytä haluavan tätä - ja väittävät, että vihaamme venäläisiä."

Lisäksi Rudolf Romanov-nimellä oleva tili twiittasi - edelleen venäjäksi - omista havainnoistaan tekstillä, joka kääntäjän mukaan kuului seuraavasti: "en huomannut minkäänlaista syrjintää venäläisiä tai venäjänkielisiä kohtaan. Suomalaiset ymmärtävät, että harvat venäläiset todella tukevat Putinin pelkurimaista sotaa.

Jäin noita ja muita viestejä lueskeltuani pohtimaan, että mitähän mahtaa tavallinen Suomessa asuva ja töitä tekevä venäläinen ajatella lukiessaan näitä viestejä. Tai Venäjältä viime päivinä Allegro-junan tuoma Putinin hallinnon järjestämää yhteiskunnan meneillään olevaa romahdusta pakeneva maan kansalainen. 

Eli lisääkö vai vähentääkö suurlähetystön viestiketju Suomessa oleskelevien venäläisten luottamusta Putinin hallintoon? Ja päättävätkö he ehkä välittää tekemänsä johtopäätöksen vielä kotimaahansa jääneille sukulaisilleen ja ystävilleen?

* * *

Riippumatta Venäjän edellä kuvatun hybridioperaation onnistumisesta tai onnistumatta jäämisestä on selvää, että se on merkki Suomen saamasta huomiosta Putinin hallinnossa. Samaan viittaa sen vihjaus Ukrainan tulevaisuudesta samankaltaisena puolueettomana maana kuin Ruotsi tai Itävalta. 

Mutta ei siis sellaisena kuin puolueettomana itseään pitävä Suomi. Enkä usko tällä tarkoitettavan maamme suomettumista vaan kyseessä lienee harkittu uhkaus, joka on seurannut Venäjän Ukrainaan kohdistaman hyökkäyksen takia tapahtunutta suomalaisten heräämistä todellisuuteen omassa turvallisuuspolitiikassaan. 

Siksi on odotettavissa, että Venäjän suurlähetystö tulee saamaan pyytämiään ilmoituksia venäläisiin kohdistuneista oikeusrikkomuksista, syrjinnästä tai vihan yllyttämisestä kertovia ilmoituksia. Ei ehkä spontaanisti, mutta venäläiseen propagandakoneiston itsensä järjestämänä. 

Sitä suuren itäisen naapurimme johto ei kuitenkaan näytä ymmärtävän, että tällaiset fabrikoidut löydökset ja ylipäätään sen naapureihinsa kohdistama politiikka tulee ajamaan Suomea entistä vahvemmin osaksi läntistä yhteisöä. Ja sen osana myös osaksi läntisiä turvallisuusjärjestelyjä.

Eipä tainnut Putinin hybridioperaatio siis tässäkään mielessä mennä kuin Strömsössä.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Onko Putinin aika Ukrainassa käymässä vähiin?
Lukashenko opettaa länsimaita irakilaisten avulla
Johan Bäckman

Kertulle pronssi ja jääkiekkojoukkueelle historiallinen ensimmäinen olympiavoitto!

Tämä aamupäivä meni TV:n katselussa eli seuratessa ensin Kerttu Niskasen taistelua maastohiihdon 30 km matkalla, joka päättyi uskomattomalla tavalla pronssimitaliin. Ja sen jälkeen jääkiekkojoukkueen näytösluonteista olympiavoittoa. 

Näillä kahdella saavutuksella on tosin aivan oleellinen ero. Kertun saavutushan tarkoitti sitä, että hän oli tänään maailman kolmanneksi paras naishiihtäjä. Se on kova saavutus, vaikka toki Therese Johaug ja Jessi Diggins olivat vielä parempia.

Jääkiekkojoukkueen mestaruus taas oli ensimmäinen Suomen saavuttama ja siksi todellista olympiahistoriaa. Ja siksi joukkueen mestaruutta tullaan epäilemättä juhlimaan paljon riehakkaammin kuin Kertun saavutusta. 

Pienen varjon joukkueen saavutuksen ylle luo kuitenkin se, että - kuten Jaskan pauhantaa-blogissa toissapäivänä todettiin - puuttui olympiajääkiekkoturnauksesta 1 045 maailman parasta kiekkoilijaa. Tai no, ehkäpä KHL:stä löytyy jonkin verran sellaisia, jotka ovat parempia kuin NHL:n huonoimmat pelaajat, mutta joka tapauksessa on selvää, ettei näissä kisoissa voittanutta joukkuetta voi sanoa sellaiseksi, etteikö NHL-pelaajista olisi löytynyt paljonkin parempia joukkueita. 

* * *

Edelle kirjoittamallani ei kuitenkaan ole sen suurempaa väliä, koska mestaruudet ratkaistaan niiden kesken, jotka ovat paikalla. Erityismausteen tähän toi itselleni latvialaisen kollegani tämänpäiväinen puhelu, jossa hän onnitteli minua Suomea voitosta. 

Puhelun aikana hän kertoi, että neuvostoaikana hän ja muut latvialaiset olivat aina Tshekkoslovakian puolella kun se pelasi Neuvostoliittoa vastaan. Sellainen kun tuntui jonkinlaiselta protestilta miehittäjää vastaan.

Lisäksi hän mainitsii lukeneensa jostain venäläislehdestä Putinin sanoneen, että ellei hänen joukkueensa voita Pekingissä jääkiekon kultamitalia, on koko olympialaiset hävitty. Mikäli kollegani kertoma pitää paikkansa, mahtaa Putinin asenne harmittaa aivan loistavat olympiakisat hiihtänyttä Alexander Bolshunovia. 

* * *

Tähän kaikkeen liittyen kirjoitin Jaskan blogiin jo eilen seuraavan kommentin. 

"Tässä näemme eron yksilöurheilun ja joukkuepelaamisen välillä. Ensin mainitussa kilpaillaan konkreettisesti siitä, kuka on lajissaan maailman paras ja jälkimmäistä seurataan lähinnä sen tarjoaman urheiluviihteen vuoksi. Niinpä yksilölajissa maailman parhaiden puuttuminen lässäyttäisi koko tapahtuman mielenkiinnon, mutta viihdemielessä ei ole kovin suurta väliä ovatko paikalla maailman parhaat vai ei, kunhan joukkueet pelaavat ja niillä on kannettavanaan kotimaansa edustusasu.

Sivumennen sanoen: nyt nähdyt olympialaiset mittaavat huippumaiden osalta tarkalleen ottaen sitä, millä niistä on maailman (lue NHL:n) vähiten arvostetut jääkiekkoilijat. Eli mitä heikompi arvostus, sitä parempia pelaajia kullakin maalla on ollut käytössään joukkuetta muodostettaessa. 

Nähtäväksi siis jää, ovatko suomalaiset kiekkoilijat maailman vähiten arvostettuja vai vasta toisiksi vähiten arvostettuja. Sen tiedämme huomenna, mutta epäilen, ettei yksikään lehti nosta tätä näkökulmaa esille sen enempää Suomen voittaessa kuin hävitessäkään."

Se siitä lainauksesta, mutta kuten tänään huomasimme, olivat suomalaiset jääkiekkoilijat jopa ylivoimaisesti maailman vähiten arvostettuja, sillä siksi ylivoimainen oli Jukka Jalosen luotsaaman joukkueen näytös venäläisiä vastaan. Eikä ole Jukka Jalosen tai voittoisan joukkueemme vika, ettei NHL päästänyt pelaajiaan mukaan. 

Siksi on syytä onnitella aivan yhtä lailla Suomen jääkiekkojoukkuetta, Kerttu Niskasta ja kaikkia muitakin mitalistejamme Pekingin olympiakisoista. Ja jäädä odottamaan, että suurhiihtäjäksi viimeistään näissä kisoissa noussut Iivo Niskanen valitaan vuodenvaihteen jälkeen jälleen kerran valtakunnan parhaaksi urheilijaksi ja voittoisat leijonat parhaaksi joukkueeksi.

* * *

Tämän merkinnän lopuksi vielä kaksi asiaa. 

Yksi: Pekingin kisojen ennakossa veikkasin Suomen saavan maastohiihdoista neljä mitalia, joista yksi kultainen. Kultamitalien määrä osui oikeaan, mutta muilta osin aliarvoin hiihtäjiemme kyvyt. Hyvä kuitenkin, että tällä kertaa kävi näin päin.  

Kaksi: Maastohiihdon lisäksi Suomi saavutti mitaleita vain jääkiekosta, jossa miehet olivat parhaita ja naisetkin Euroopan parhaita sijoittumalla kolmanneksi. Siksi kaikissa muissa lajeissa alppihiihdosta ja lumilautailusta ampumahiihtoon ja curlingiin on tullut aika miettiä, olisiko asialle tehtävissä jotain. Näin ainakin siinä tapauksessa, että ihmisten kiinnostusta näihin lajeihin halutaan ylläpitää.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Pekingin kisaennakko
Viikonlopun pilkkeitä
Onnea Venäjälle tuplahopeasta olympialaisten pariviestissä ja jääkiekossa!

Yle vähätteli ja Sannikka loppuu, mutta miten käy Renaz Ebrahimin

Yle julkaisi eräänlaisen sanakirjan nykyisen äärivasemmiston lanseeraamista termeistä cancel, woke ja call out. Käytän niistä - ja kannustan muitakin käyttämään - suoran englanninkielisen muodon sijaan suomalaistettuja anglismeja känselöinti, wokellus ja kailouttaminen, koska näihin kaikkiin sanoihin liittyy osuva konnotaatio ja ne ylipäänsä istuvat paremmin suomalaiseen suuhun.

Käytyään vähätellen läpi muutamia känselöinnin uhritapauksia ja pari oikeudessa rikoksiksi todettua häirintätapausta Yle päätti juttunsa jälkimmäisiin viitaten virkkeellä "onkin kiistanalaista, johtuuko heidän epäsuosionsa niin sanotusta canceloinnista vai oikeuden tuomiosta". Tässä verovarojemme käytön ilmeinen tarkoitus oli vähätellä känselöintiä, joka kohdistuu henkilöihin, joiden uhriksi joutumiselle ei ole rikosoikeudellisia perusteita. 

Tätä on syytä paheksua syvästi, sillä verorahoitteinen mediamme olisi halutessaan löytänyt jopa kotosuomesta esimerkkejä, joissa känselit (känselöinnin harrastajat) ovat aiheuttaneet uhrilleen ilmeistä haittaa. Eikä jutussa esille nostettu Aku Louhimiehenkään tapaus ollut niin harmiton kuin Yle antoi ymmärtää. 

Mutta muistellaanpa edes tässä tasapuolisuuden nimissä tuota känselien uhriksi joutunutta joukkoa, jonka Yle päätti jättää unholaan. 

Aki Ruotsala valittiin Porin Jazzin toimitusjohtajaksi, mutta erotettiin saman tien homovastaisiksi väitettyjen mielipiteidensä takia. Väitteet esitettiin sosiaalisessa mediassa, eikä Ruotsalan jälkikäteen suhteestaan homoseksuaaleihin tekemä selvennys auttanut. 

Tapaus Tuomo Pesonen oli rehtori, joka sai potkut todettuaan sen ilmeisen tosiasian, ettei kouluista voi kokonaan poistaa seksuaalista häirintää. Tähän tarttui lehdistö ja sai kuntatyönantajan irtisanomaan rehtorinsa.

Ohjaaja Matti Reinikan dokumentti joutui puolestaan Ylen sensuurin kohteeksi tilaustyöstään, koska se kertoi ikäviä tosiasioita maahanmuutosta. Toistan: tosiasioita.

Edellisiä paremmin muistissa lienee vasemmistolainen trubaduuri Kari Peitsamo, joka päätyi känselöidyksi sovitulta keikaltaan ääneen lausutun mielipiteensä takia. Epäilemättä siksi, että tapahtuman järjestäjä pelkäsi känseleiden reaktioita. 

Unhoon ei liene jäänyt myöskään historiantutkija Teemu Keskisarjan tapaus, jossa miehen työssään käyttämä sanavalinta johti toimintakieltoon juniorijalkapallon parissa.   

Viime aikojen tunnetuin tapaus lienee kuitenkin ollut kauppahuoneen omistaja Juha Kärkkäinen, joka joutui känselöintiyrityksen uhriksi mielipiteidensä takia. Myöhemmin hänen kauppahuoneensa menetti myös tuotteiden edustuksia. 

Näiden esimerkkien valossa näyttäisikin siltä, että Ylen uutisointi oli tarkoituksellisesti harhaanjohtavaa. Tätä näkemystä ei ainakaan vähennä se, että äskettäin kohua herättänyt Marja Sannikan TV-ohjelma lopetetaan Ylen kanavilta aiemmin tehdyksi väitetyn päätöksen perusteella. 

Tosin asian tulo julkisuuteen juuri nyt - vain kaksi viikkoa ennen ohjelman päättymistä heti kohua herättäneen ohjelmanjakson jälkeen - jättää vahvan epäilyksen siitä, että päätös olisi sittenkin aivan tuore ja mainitun ohjelmajakson herättämän kohun seurausta. Eli kävikö Sannikallekin niin, että hän joutui känselöinnin uhriksi?

Mutta miten käy fanaattisella performanssillaan koko sotkun aiheuttaneen Renaz Ebrahimin? Kestääkö hänen psyykensä sitä painetta, joka siihen on kohdistunut ja kohdistuu jälkikäteen ihmisten otettua kiivaasti kantaa hänen esiintymiseensä?

Juuri nyt näyttää pahalta, sillä hän jätti eilen hoitamatta työnsä. Eikö hän siis ymmärtänyt etukäteen, että minkäänlainen fanatismi ei nauti Suomessa suosiota kuin marginaalisen vähemmistön parissa? Tai eikö hän käsittänyt, ettei itseään kannata panna alttiiksi julkiselle arvostelulle, ellei ole itse siihen valmis?

En tiedä vastauksia kysymyksiini. Toivon kuitenkin, että Efrahimi kykenee käsittelemään asian itsensä ja läheistensä kanssa. Ja huomaa samalla minkälaisen rasistis-sovinistisen aatteen kanssa hän on ajautunut flirttailemaan.   

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Sanna Marin ja Juha Kärkkäinen
Miksei lehdistömme kritisoi ihmisten toimeentulon tuhoamista?
Ville Virtanen - vähän yksinkertainen sananvapauden vihollinen

 

Annika Saarikko maalasi kuvan hallituksen kyvyistä

Kuten kaikki tiedämme, on parhaillaan käynnissä hallituksen sisäinen näytelmä eli kehysriihineuvottelu, jossa kannatuskriisissä kipuileva Keskusta tekee kaikkensa peittääkseen sen tosiasian, että puolue on hallituksessa vain vihervasemmiston aisankannattajana. 

Tämän poliittisen viihteen venymisen yhtenä syynä lienee ollut Keskustan puoluevaltuuston sääntömääräisen kokouksen osuminen juuri tähän viikonloppuun. Siellä puolueen ministerit olisivat mahdollisesti joutuneet vastuuseen puolivälieräriihessä tehdyistä ratkaisuista, mikäli ne olisivat valmistuneet aikataulussa. Niinpä he ryhtyivät vatkaamaan, sotkemaan ja politikoimaan, jotta nämä ratkaisut olisivat kaikkien nähtävillä vasta puoluevaltuuston kokouksen jälkeen.

Politikoimisen suuri merkitys nyt käynnissä olevassa teatteriesityksessä näkyy esimerkiksi siinä, ettei edes asiantuntijoille ole valjennut, mihin Keskusta lopulta oikein pyrkii. Tästä esimerkiksi käyvät tuoreessa uutisessa olleet valtiotieteen tohtorin kommentit, joiden mukaan 1) "ulkopuolisen on vaikea hahmottaa, mitä keskusta oikein haluaa talousasioissa ja tuskin se on heille itselleenkään kristallinkirkasta" ja 2) "neuvottelut ovat olleet vaikeat, koska keskusta ei tunnu oikein itsekään tietävän, mitä se haluaa".

Itse en edelleenkään siis usko, että Keskustan tavoitteena on hallituksen hajoaminen tai edes sen linjan oleellinen muuttaminen, vaan ainoastaan puolueen poliittisen kannatuksen nostaminen ja oman ministeripestin jatkuminen. Sitä tehdessään tuli puheenjohtaja Annika Saarikko antaneeksi myös nykyhallituksen osaamista äärimmäisen osuvasti kuvaavan lausunnon.

Sen mukaan "hallitus, joka ei pysty tekemään taloudenhoitoa koskevia päätöksiä, ei pysty huolehtimaan muistakaan tehtävistään". Niinpä.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Kissanhännänvetoa
Jatkuvatko ekonomistien vieroksumat punavihreät bileet?
Punavihreät vievät ja Keskusta vikisee

Vihreää kauhukomediaa

Lapissa paljastui pedofiilinen rikos, jossa vihreä poliitikko oli hyväksikäyttänyt kolmivuotiasta lasta. Lapsen hyväksikäyttäjä on myös asian tultua julkisuuteen - eli Lapin piirin tietoon noin viikko sitten - eronnut luottamustehtävistään.

Tapaus on tietenkin ikävä ja törkeä yksittäistapaus, eikä tekijän puolueella luonnollisesti ole mitään tekemistä sen kanssa. Enkä siksi ole myöskään kirjoittanut asiasta aiemmin.

Eilen kuitenkin Iltalehti paljasti, että Lapissa vihreät ovat lähteneet peittelemään syyllisen yhteyttä puolueeseen poistamalla sosiaalisesta mediasta jo ennen tapauksen julkituloa tiedon, että kyseinen nainen tapasi tänä vuonna vihreiden puheenjohtaja Maria Ohisalon etätilaisuudessa. Eli toisin sanoen puolue lähti aktiivisesti muuttamaan omaa historiaansa. 

Tämä herättää monenlaisia kysymyksiä. Tärkein niistä on se, että jos puolueella on tarve edesmenneestä Neuvostoliitosta tuttuun historian muokkaamiseen, niin oltiinko siellä sittenkään aivan tietämättömiä naisen puuhailuista. Eli ollaanko puolueessa sittenkään aivan rehellisiä. 

Vastausta tähän en luonnollisesti tiedä. Asiasta kertoneessa lehtijutussa myös Lapin Vihreiden puheenjohtaja sanoo olevansa yhtä tietämätön tästä asiasta, josta ensimmäinen tuomio on annettu jo vuonna 2019.

Hiukan yllättävää on myös se, ettei Iltalehden uutista Vihreästä historianmuokkauksesta ole kopioitu maamme tärkeimpiin valtamedioihin kuten Helsingin sanomiin tai Yleisradion nettisivuille. Tai no, eihän se tietenkään oikeasti ole yllättävää, vaan pikemminkin niiden toimituksellista linjaa valaisevaa. Ellei ennalta arvattavuudessaan suorastaan viihdyttävää teatteria - lajina poliittinen kauhukomedia. 

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Maria Ohisalo valehteli - Yle salasi ministerin arvostelun
Yle johti kuulijoitaan harhaan
Tuhoaako post-imperialistinen historia koko maapallon?

Elvytyskysymys eduskunnassa

Perussuomalaiset, Kristillisdemokraatit ja Nyt-liike ovat tehneet hallitukselle välikysymyksen Suomen osallistumisesta EU:n elpymispakettiin. Toinen suurista oppositiopuolueista eli Kokoomus jättäytyi kysymyksen ulkopuolelle. 

Välikysymys on luettavissa täällä. Tai itse asiassa välikysymysrypäs, joka kuuluu seuraavasti.

1. Miksi Suomi hyväksyy, että EU saa rikkoa perussopimuksiaan muodostamalla niistä uuden oikeudellisen tulkinnan?

2. Miksi Suomi on hyväksynyt paketin, jossa Suomi on nettomaksajan roolissa ja maksaa paketista enemmän kuin saa takaisin?

3. Miksi hallitus jakaa ensin rahat kestävän kasvun ohjelmallaan ja vasta sen jälkeen pohtii, miten omien varojen esityksellä kerättäisiin rahat ohjelmaan?

4. Miksi hallitus ei ole muodostanut selkeää kantaa EU:n taloudellisen liittovaltion synnyttämiseen ja ilmaissut, mihin asti Suomi on valmis venymään yhteisvastuiden ja tulonsiirtojen tiellä?

5. Aikooko hallitus tehdä kattavan selvityksen EU:n elpymispaketin vaikutuksista Suomeen?

6. Miksi hallitus sivuuttaa taloustutkijoiden ja asiantuntijoiden esittämän kritiikin ja eikö hallitus luota suomalaisten asiantuntijoiden näkemyksiin?

7. Mihin hallitus perustaa näkemyksensä, jonka mukaan hallitus väittää paketin olevan vain kertaluontoinen, elvytysrahaa ei jaeta suoraan koronapandemian talousvaikutusten perusteella, vaan jakoperusteissa painotetaan jäsenmaiden taloustilannetta jo ennen koronakriisiä?

8. Miksi hallitus silti väittää, että elvytyspaketti on tarkoitettu ainoastaan koronasta aiheutuneisiin vahinkoihin?

9. Onko hallituksen linja, että EU:ta tai euroaluetta on hyväksyttävää muuttaa kohti taloudellista liittovaltiota, jossa Suomen rooli on toimia muiden maiden velkojen takaajana ja tulonsiirtojen maksajana, ja aiemmin moni poliitikko on kertonut, että mikäli EU olisi muuttumassa taloudelliseksi liittovaltioksi, Suomen osallistumisesta siihen pitäisi järjestää kansanäänestys. 

10. Jos nyt ei hallituksen mielestä ole kansanäänestyksen paikka, koska se sitten olisi?"

Mielenkiintoista kyllä, en löytänyt yhdestäkään suomalaisesta valtamediasta tätä kysymyslistaa sellaisenaan. Lieneekö se sitten tarkoituksellista vai ainoastaan tilan säästämisestä, mutta minun mielestäni olisi ollut kohtuullista, että kansa olisi saanut nähtäväkseen sen, mistä tarkkaan ottaen on kysymys.

Joka tapauksessa arvaan, ettei hallitus tule varsinaisesti vastaamaan kaikkiin kysymyksiin, vaan toteaa vain yleisluontoisesti, että asiantuntijanäkemyksiä on moneen suuntaan ja että EU:n elpymispaketti on hyväksi EU:lle ja sen talouskasvulle, eikä sen tarkoituksena ole viedä Unionia kohti liittovaltiota. Toivon kuitenkin, että hallitus antaisi yksityiskohtaiset vastaukset erityisesti listan kysymyksiin 3, 4, 9 ja 10. Ja että ne tuotaisiin kansan tietoon näkyvästi myös valtamediassa. 

Palatakseni vielä Kokoomuksen poisjääntiin opposition välikysymyksestä, olisi mielenkiintoista tietää, johtuiko se puolueen yleisfederalistisesta linjasta, vai pelin politiikasta. Jälkimmäisellä tarkoitan tien rakentamista kohti seuraavien eduskuntavaalien jälkeistä hallitusta, joka rakennettaisiin sinipunapohjalle siten, että Perussuomalaiset jätettäisiin oppositioon vaalituloksesta riippumatta.

Niin tai näin, välikysymys on suomalaisen politiikan keskeinen elementti. Ja siksi tulee olemaan mielenkiintoista, miten hallitus vastaa kysymyksiin ja syntyykö sen riveihin loppuäänestyksessä rakoilua. Vaikka toki on myönnettävä, että välikysymyskeskustelu on suurelta osin pelkkää poliittista viihdettä, koska enemmistöhallituksilla ei ole tapana kaatua oppositioiden hyökkäilyihin.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
EU:n jakopolitiikka vs. suomalainen oikeusvaltio
Sanna Marin oikeusvaltiota murtamassa
Kansanäänestus Portugalista

Miksi sota-aikana tarvittiin tanssikielto?

Yle julkaisi eilen kulttuuriuutisen, jossa kerrottiin Tampereen yliopiston tutkijoiden Marko Tikan ja Seija-Leena Nevalan kirjoittamasta "Kielletyt leikit" -kirjasta. Sitä en ole lukenut, enkä siksi ota kantaa itse kirjaan, vaan Ylen uutiseen.

Uutisessa väitettiin, että toisen maailmansodan aikaisen tanssikiellon syynä olisi ollut "virallisen Suomen mukaan selvä. Kun toiset taistelevat rintamalla hengestään, on väärin hyppiä ja riekkua tanssilavoilla."

Tämä perustelu lienee kyllä ollut se, jolla kieltoa perusteltiin, mutta se tuskin on ollut sen todellinen - tai ainakaan ainoa tai edes tärkein - motiivi. Sen on nimittäin täytynyt olla rintamasotilaiden taistelumoraalin ylläpitäminen.

Sodan aikanahan miehet olivat erityksissä vaimoistaan ja tyttöystävistään, mikä jo itsessään loi heidän mieliinsä pelkoja siitä, mitä kotirintamalla tapahtui. Asiaa ei myöskään helpottanut se, että vihollinen pyrki mahdollisuuksien mukaan lietsomaan näitä epäilyksiä etenkin jatkosodan aikana, kun maassa oli suomalaisten lisäksi myös saksalaisia joukkoja.

Siksi oli tärkeää minimoida niitä tekijöitä, jotka saattoivat vaikuttaa miehistön mielentilaan ja sitä kautta heidän sotilaalliseen kykyynsä vihollista vastaan. Tähän tarkoitukseen tanssikielto sopi erinomaisesti - kunhan sitä vain ei ryhdytty perustelemaan muistuttamalla sotilaita kotiin jääneiden naisten mahdollisesta uskottomuudesta kertomalla kiellon todellinen syy.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Martti Häikiö ja punainen vallankumous
Miksi Yle syyllisti suomalaisia, vaikka olisi pitänyt kehua?
Vanha elokuva HS:n propagandatyökaluna

Pieni flirtti on kadonnut harmauden edeltä

Olin keskikoulussa kun kuulin yhden luokkakaverini sanovat vieressäni istuvalle tytölle, että tämä on tänään ihana. Olin vihreänä kateudesta, koska en itse voinut edes kuvitella uskaltavani sanoa mitään sellaista kauniille neidolle. Omalta osaltani vastakkainen sukupuoli oli tuolloin kaukaa ihailtu, mutta aivan liian pelottava, osa maailmaa.

Tässä välillä olen toki joskus maininnut silloin tällöin positiivisesti naispuolisten työkavereideni ulkonäkömuutoksista - uusista kampauksista tai vaatteista. Siitäkin on kuitenkin jo vuosia, sillä tässä välillä ovat ilmaantuneet julkisuuteen nämä feminismit ja #metoo-liikkeet.

Syynä vaikenemiseeni on se, etten halua ottaa riskejä tulla tässä ilmapiirissä ymmärretyksi väärin. Ympärilläni kuulemani - tai paremminkin hiljaisuuden - perusteella ovat monet muutkin miehet tehneet samanlaisen johtopäätöksen.

En tiedä millä tavoin vastakkainen sukupuoli on suhtautunut pienten huomionosoitusten katoamiseen. Ehkäpä jotkut ovat olleet muutokseen tyytyväisiä ja toiset tyytymättömiä. Ja saattaa olla, että naisiin kohdistuvat todelliset törkeydet ovat vähentyneet - tosin en itse ole niitä aiemminkaan joutunut todistamaan, mutta en väitä etteikö sellaisista pitäisi päästä eroon.

Varmaa on kuitenkin että se, mitä aiemmin pidettiin yleisesti jonkinlaisena elämän suolana - eli pieni hyväntahtoinen flirtti - on katoamassa yhteiskunnasta. Tätä osoittaa omien havaintojeni lisäksi se, ettei sellaisesta ole enää kirjoiteltu lehdistössä aiempaan tapaan. Todisteena tästä sanoilla "pieni flirtti" tehty googlaus löysi ensimmäiselle näyttösivulle päivättyjä median juttuja vuosilta 2017, 2015, 2013, 2012, 2011, 2010, eikä siis yhtään juttua viimeisen kahden vuoden ajalta.

Jokaisella lienee näkemys siitä, onko flirtin katoaminen työpaikoilta - tai ainakin lehtijutuista - hyvä vai huono asia. Varmaa on kuitenkin, että elämä on muuttumassa monta pykälää aiempaa harmaammaksi.

Varmaa on myös se, että maailmamme näyttää tässä suhteessa muuttuvan askelta tekopyhemmäksi. Siis kohti sitä kaksinaismoralistista suuntaa, jonka yhtenä merkkinä suuressa lännessä on mahdollista haastaa oikeuteen nainen, jonka rinnat ovat olleet nähtävissä lapsipuolille.

Samaan suuntaan on yhteiskuntamme muuttumassa myös viihteen osalta. Joutuivathan Pekka ja Pätkä Ylen sensuuriin näyttelijöiden mustattujen naamojen takia ja vihreä poliitikko ja entinen koomikko pyyteli anteeksi saamelaisilta aiempia tekemisiään. Ja jo aiemmin toimittaja joutui vaikeuksiin käytettyään lähetyksessä intiaanipäähinettä ja naapurissa Peppi Pitkätossulta poistettiin neekerikuningas-isä. 

Nähtäväksi jää mihin tällä tiellä päädymme. Ja seuraako nyt nähdystä jonain päivänä jonkinlainen vastaisku, jossa tiukkapipoisuus saa väistyä ja vapamielisyys saa alaa. Vai uppoudummeko me yhä syvemmälle sellaiseen maailmaan, jossa pinta on harmaata, mutta sen alla kuohuu ja kuhisee kuin viktoriaanisen Britannian julkisivun alla.

Wikipedian mukaan tuolloin kukoisti varsinainen kaksinaismoralismi eli "siinä missä monet yläluokkaiset miehet vaalivat kotonaan ja suhteissa yläluokan naisiin tiukkaa protokollaa ja tapakulttuuria, samaisten miesten kerrotaan usein salaa harrastaneen monia epäsiveellisiä ja paheellisia elämäntapoja kuten juopottelua, uhkapeliä, epäsiveellisiä revyy-esityksiä ja bordellivierailuja. Aikakauden tabloidilehdistö ruokki skandaalien metsästystä, joka oli suosittua kansanhuvia Britteinsaarilla."

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Poliittinen korrektius tuhoaa kansakunnan tietoisuuden
Miksi uskovaisia pidetään moraalisempina kuin ateisteja?
Poliittisesti korrekti muuttaa näkyvää todelllisutta

Poliittinen kenttä polarisoituu

Verkkouutiset kertoi tänään mielenkiintoisesta tutkimuksesta. Sen mukaan Suomessa on vain yksi ääripuolue. Se on Vasemmistoliitto, jonka kannattajakunnasta suurin osa asemoi itsensä äärimmäiselle äärivasemmalle.

Vasemmistolaisiksi itsensä luokittelivat myös Vihreiden ja SDP:n kannattajakunnat, ja juuri tässä järjestyksessä. Myös näiden puolueiden äänestäjät ovat vuosien saatossa siirtyneet kohti vasemmistoa; aiemmin poliittisen keskustan liepeillä majailleiden Vihreiden osalta tämä siirtymä on ollut suorastaan järisyttävä.

Enemmistöltään äärioikeistolaista kannattajakuntaa ei löytynyt yhdeltäkään puolueelta. Sen sijaan keskiviivan oikealle puolelle kallistui eniten Kokoomuksen ja hiukan vähemmän Kristillisdemokraattien, RKP:n ja Keskustan kannattajakunnat.

Myös Perussuomalaiset on vuosien mittaan muuttunut kannattajakunnaltaan yhä oikeistolaisemmaksi puolueeksi, mutta sen kannattajajoukosta suurin ryhmä asemoi itsensä edelleen keskelle keskustaa. Jakauma on kuitenkin vahvasti oikealle vinoutunut ja joukossa oli myös pieni äärioikeistolaisiksi itsensä luokitteleva joukko. Sama koski myös Kokoomusta ja Keskustaa.

Tutkimuksen tulos kertoo ennen kaikkea suomalaisen politiikan polarisoitumisesta. Omasta mielestäni tämä voidaan tulkita siten, että elämme poliittisesti poikkeuksellisen aktiivista aikaa, vaikka olemmekin vielä kaukana siitä "sosialistien ja ei-sosialistien" kilpailun leimaamasta menneisyydestä, jonka itse muistan nuoruudestani.

Nähtäväksi jää, luoko tämä asetelma lähitulevaisuudessa myös samanlaista loistavaa viihdettä kuin 1970-luvun alkupuolen poliittiset TV-väittelyt, joista muistan erityisellä lämmöllä silloisen Uuden Suomen päätoimittajan Pentti Poukan, joka pesi vasemmistolaiset kanssakeskustelijansa kerta toisensa jälkeen munaskuitaan myöden.

Vaikka poliittista TV-viihdettä ei olisikaan luvassa, on tässä kirjoituksessa mainittava vielä se, että monet näkevät poliittisen kenttämme polarisoituneen kahtia: toisella puolella on lähes kaikista eduskuntapuolueistamme muodostuva "järjestelmäpuolue", jota vastassa on ainoastaan Perussuomalaiset. Näkemykselle löytyy perusteita ainakin maahanmuutto-, kulttuuri- ja sananvapauskysymyksistä, mutta ei näköjään vasemmisto-oikeisto -akselista.

On kuitenkin äärimmäisen mielenkiintoista, että kannatukseltaan moninkertainen "järjestelmäpuolue" edustaa kehitysmaalaisten maahanmuuton suhteen selvää vähemmistöä ja Perussuomalaiset enemmistöä. Kaiken maahanmuuton suhteenkin tilanne on aika lailla tasan. Nähtäväksi jää, heijastuuko tämä jatkossa puolueiden kannatuksessa ja/tai vaalituloksissa.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Mielipidetiedustelu paljasti vihreän ajattelun vähäisen suosion
Suomalaisten mielestä kulttuuri ja uskonto ovat seksuaalirikosten tärkeimpiä selittäjiä
62% suomalaisista kannattaa väliaikaisia turvapaikkoja

Suru tieteen puolesta

Ei ole kuin alle kolme viikkoa siitä kun ihmettelin viimeksi Australian Alice Springsin eläväistä ilmastohistoriaa. Keski-Australian ilmastohistoria ei kuitenkaan ollut silloin löytänyt lopullista vakautta, vaan tilanne on jälleen muuttunut.

Alla uusimman mallin mukaan laskettu Alice Springsin ilmastohistoria sellaisena kuin tallensin sen GISS:in sivuilta elokuun 11. päivänä.

Tässä puolestaan tilanne tänä aamuna.

Kuvien vertailu ei tarvinne minun selityksiäni. Totean kuitenkin, etten voi olla hämmästelemättä sitä luovuutta ja innovaatiotasoa, jolla australialaiset (vai GISS:in?) ilmastotieteilijät muuntelevat Alice Springsin ilmastoa. Enkä voi ymmärtää tämän kääntelyn ja vääntelyn mahdollista motivaatiota.

Omalla kohdallani tämä kaikki on muuttunut pelkäksi makaaberiksi viihteeksi, sillä uskottavuus Alice Springsin ja sen myötä kaikkien maanpinnan mittausasemien luotettavuuteen on omalta kohdaltani mennyt jo kauan sitten. Siitä huolimatta tässäkin viihteessä on jotain, joka saa tutkijaminäni suremaan. 

Eikä se suru johdu edellä olevan kuvaparin loogisesta johtopäätöksestä, jonka mukaan Keski-Australian ilmaston lämpeneminen olisi kuluneen vajaan kolmen viikon aikana peruttu, vaan siitä, mitä tällainen soutaminen ja huopaaminen tekevät tieteen asemalle ihmiskunnan luotettavimpana tiedontuottajana. Tästä huolesta kirjoitin jo yhdessä ensimmäisistä blogikirjoituksistani.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:

Australian ilmastohistoria jatkaa edelleen villiä elämäänsä

Tiede totuudenjälkeisen yksisilmäisten maailman poliittisena uhrina

Tiede on hyödyllisin instituutiomme

JK kello 18:40 Kiitos Vesa Haapalan kommentin katsoin tarkemmin noita kahta kuvaa. Niissä suurin muutos ei olekaan "lämpenemisen peruminen", vaan aikasarjan alkupään poistaminen. Tosin myös eräitä muitakin mittaustuloksia näyttää poistetun. Muutos ei ole siis niin dramaattinen kuin ensin näytti. Pahoittelut huolimattomuudestani. Itse asiaa tämä ei kuitenkaan muuta miksikään.